You smiled at the stars like they knew all your secrets

Emmet's ootd

Ystävien tapaaminen oli kieltämättä yksi niistä asioista, joissa Emmet ei ollut kuluneena vuonna onnistunut kovin hyvin. Tai edellisenäkään sen paremmin, jos ihan rehellisiä oltiin. Kun valtaosa vuodesta 2017 ja alkuvuosi 2018 oli vietetty erinäisissä peitetehtävissä ja muutenkin töihin hukuttautuen, olivat ihmissuhteet päässeet kärsimään melkoisesti. Meghania ja Robbieta oltiin toki nähty viimeisen puolen vuoden aikana hääjärjestelyjen tiimoilta huomattavasti enemmän kuin pitkään aikaan, Stellasta nyt puhumattakaan, mutta muuten ihmissuhteiden hoitaminen ei ollut kuulunut Emmetin ykkösprioriteetteihin herran vuonna 2018. Uuden vuoden saattoi vain toivoa tuovan tähän asiaan muutosta parempaan suuntaan, eikä mies siis ollut edes harkinnut kieltäytyvänsä, kun Mitch oli heittänyt sitä viestillä ja pyytänyt kaljalle. Yksien ottaminen töiden jälkeen oli vuosia ollut kaksikon perinne, joka oltiin onnistuttu jotenkuten säilyttämään vielä silloinkin, kun Emmet oli siirtynyt NYPD:n leivistä byroon palkkalistoille, mutta viime aikoina… Sanottakoon nyt vaikka, ettei mies onnistunut edes palauttamaan mieleensä, koska olisi viimeksi istunut alas ystävänsä kanssa vaihtamaan kuulumisia.

Vaikka vietettiin lauantaita ja kello lähenteli varmaan puolta yhtätoista, ei Emmet ollut ehtinyt töiden jälkeen edes piipahtaa nopeasti asunnollaan ennen sovittuun pubiin ilmaantumista. Se oli harkinnut tekevänsä mutkan ihan vain saadakseen jättää autonsa kuuliaisesti kotipihaan, mutta tullut sitten kuitenkin toisiin aatoksiin, jottei Mitch joutuisi odottamaan liian pitkään. Jos oluita kipattaisiin useampia, voisi auton aina jättää sinne parkkiin ja noukkia aamulla, ei siinä niin kovin kaukana kotoa kuitenkaan oltu. Syy erikoiseen työaikaan oli oma, olihan Emmet kuluneen kuukauden aikana tullut pitäneeksi jonkin verran vapaita ltapäiviä voidakseen tavata Stellaa. Asian ajattelemisesta tuli melkein syyllinen olo: Emmetin ei olisi pitänyt olla sellainen mies, joka venyttää lounastaukojaan voidakseen käydä tapaamassa rakastajaansa tai mitä ikinä, mutta kummasti tähän tilanteeseen vain oli päädytty. Toimintaa perusteltiin itselle sillä, ettei kyse kuitenkaan ollut mistään pelkästä seksistä, nehän näkivät toisiaan ihan vain voidakseen viettää aikaa yhdessä. Olkoonkin että ne yhteiset lounaatkin usein eskaloituivat diskreetteihin kosketuksiin ja kädestä pitämiseen edes pöydän alla, tai varastettuihin suudelmiin, kun oltiin varmoja ettei kukaan katsonut. Tunnontuskia helpotti melkoisesti se, ettei mies itse ollut tässä pettävänä osapuolena: sen ei tarvinnut salailla tekemisiään keltään, pikemminkin tapaamiset menivät Stellan aikataulujen mukaan. Naista oli helpointa nähdä aikoina, jolloin Grayson ei olettanutkaan tuon olevan kotona, joten Emmet oli pyrkinyt joustamaan parhaansa mukaan tehdäkseen niille aikaa. Uudenvuodenyön jälkeen erossa pysyminen Stellasta oli ollut vähintäänkin hankalaa, eikä mies ollut sitä kunnolla yrittänytkään, vaikka tietyt asiat heidän järjestelyssään tuntuivatkin hiukkasen epämukavilta. Vuoden ensimmäisenä aamuna käydyn keskustelun jälkeen naista ei kuitenkaan oltu juurikaan painostettu Graysonin jättämisestä, ehkä osin koska mies halusi ajatella koko asiaa niin vähän kuin mahdollista.

Pubissa kävi lauantai-iltana iloinen hälinä, vaikka Mitch olikin tapansa mukaan valinnut tutun, juuri sopivasti nuhjuisen juottolan trendikuppiloiden sijaan. Emmet ei pannut valintaa pahakseen. Se äkkäsi tutun hahmon istumasta baaritiskin laidalta heti tultuaan sisään, eikä mennyt aikaakaan kun toista oli läimäisty toverillisesti olalle tervehdykseksi: ”What’s up, man? It’s been too long.” Emmet heitti takkinsa seinustalla olevaan naulakkoon pelastettuaan tärkeimmän omaisuutensa housujensa taskuihin – avaimet, virkamerkki, lompakko ja puhelin, siinäpä oikeastaan se – ja veti viereisen jakkaran paremmin tiskin alta päästäkseen istuutumaan alas. Mitch oli ehtinyt jo tilata juotavaa niille molemmille, eikä Emmet vastustellut, kun toinen työnsi sille täyden tuopin eteen ja kehotti juomaan. Tuon omassa tuopissa oli jo selvää vajetta, joten ilmeisesti toinen oli ehtinyt saapumaan paikalle jonkin verran Emmetiä aiemmin. ”You have news? I thought you just wanted to see me”, heitettiin aavistuksen huvittuneesti ja kuin oltaisi loukkaannuttu tästä käänteestä, vaikka kieltämättä uteliaisuus siinä jo alkoi nostella päätään. Mitch vaikutti jokseenkin jännittyneeltä, eikä Emmetin käsityksen mukaan ollut tuon tapaista tehdä numeroa jostain ilmoitusasiasta. Asiat olivat tietenkin voineet muuttua, mutta niin tai näin, asetti Mitchin aloitus tilanteelle tietynlaisen sävyn ja Emmet tarkkaili ystäväänsä arvioiden ottaessaan ensimmäisen huikan oluestaan.

Paljon sen pidempään Mitchell ei sitten odotellutkaan ennen asiaan menemistä ja mikäpä Emmet olisi ollut toista estämään. Mies paransi hitusen ryhtiään antaessaan tuolle tilaa aloittaa tarinansa, mutta heti alku tuntui vievän niitä jonnekin kauas sivuraiteille. ”Yeah… If with her ’vacation’ you mean the thing well over a year ago, with Foster?” mies kysyi rypistäen kulmiaan. Tietenkin se muisti siskonsa maininneen Mitchin kanssa pariksi joutumisesta, sellaiset asiat nyt vain tulivat ilmi kuulumisia läpikäydessä, jos sellaista tehtiinkin nykyään ihan liian harvoin. ”She mentioned it, sure”, Emmet varmensi nyökkäillen, vaikkei ihan ymmärtänytkään mikä syy Mitchellillä oikein oli kaivaa esiin jotain melkein puolentoista vuoden takaisia juttuja. Kai tuon elämässä oli jotain muutakin tapahtunut tässä välissä, ei Islan kanssa työpariksi päätyminen voinut olla mielenkiintoisin asia sen elämässä ja kai ne nyt sentään sen jälkeen olivat itsekin jutelleet, right? Emmet otti toisen huikan oluestaan, kun Mitchin olemus muuttui aina vain kiusaantuneemmaksi tuon jatkaessa juttuaan. Siinä vaiheessa Emmet tajusi, ettei tässä ollut kyse pelkästä työparina olemisesta, jotain muutakin oli selvästi tapahtunut ja Mitchin asian täytyi liittyä Islaan. Kun Mitch hiljeni kesken lauseen, Emmet vain toljotti sitä silmät hämmästyneesti avoinna ja rypisti sitten vähän kulmiaan kuin olisi ollut aikeissa sanoa jotain. Ja olihan se. ”Are you sleeping with my sister?” mies kysyi kuulostaen omituisen ontolta, koska koko ajatus tuntui jotenkin epämukavalta. Isla ja Mitch olivat aina olleet vähän erikoinen parivaljakko, eikä Emmet ollut koskaan osannut varmuudella sanoa, pitivätkö ne toisistaan enemmän kuin vihasivat.

Se kysymys sai Mitchiin vauhtia ja ihan sellaista vastausta Emmet ei kyllä ollut osannut odottaa. ”Wait, what?” mieheltä pääsi ja se työnsi tuopin kädestään pöydälle. ”You are with Isla? You, Mitchell Bates, are in love and moving in with my sister?” haettiin varmistusta ja kasvoilla pyörivä ilme oli jotain hämmennyksen ja epäuskon väliltä. Mitchiä ei varsinaisesti pidetty seurustelevana tyyppinä. Olihan tuo kertonut siitä aiemmasta suhteestaan, jossa oli saanut turpiinsa, mutta sen jälkeen mies oli Emmetin käsityksen mukaan pyrkinyt lähinnä hyppimään parhaansa mukaan sängystä toiseen. Stellaakin se oli aina ollut iskemässä, vaikka oli varmasti tiennyt mahdollisuutensa ohuiksi. Siksi tällainen vaihtoehto tuntui paljon epätodennäköisemmältä kuin vain se, että kaksikko olisi päätynyt kaatumaan punkkaan ja Mitch halusi nyt tunnustaa tekonsa, ettei Emmet kuulisi siitä muualta. Mutta rakastuminen, yhteenmuutto? Ne olivat ihan helvetin isoja asioita, ei sellainen tapahtunut yhdessä yössä, varsinkaan jos kyse oli sellaisista ihmisistä kuin Mitch ja Isla. Ne nyt eivät varsinaisesti kuuluneet sellaisiin falling head over heels -tyylisiin ihmisiin. ”Since when? This whole time?” Emmet kysyi pienen tauon jälkeen, yrittäen keräillä ajatuksiaan. Mitä se oikeastaan koko tilanteesta edes ajatteli? Vielä ei oikein tiedetty itsekään.

Koko niiden vuosia kestäneen ystävyyden aikana Emmet ei varmaan kertaakaan ollut nähnyt Mitchiä ihan sellaisena, ja se oli paljon sanottu, koska toista oli kyllä nähty jos jonkinlaisissa mielentiloissa. Yleensä tuo kuitenkin oli aina jotenkin letkeä, valmis naljailemaan asiasta kuin asiasta ja etenkin moittimaan Emmetiä kaikista valinnoista, joita se elämässään teki. Nyt Mitch oli vain ihan helvetin hankalana ja viimeistään Emmetin heittämä suora kysymys sai siltä pasmat ihan totaalisesti sekaisin, vaikka ei mies mielestään ollut edes esittänyt asiaa siihen malliin, että olisi valmis lyömään tuolta hampaat kurkkuun saadessaan myöntävän vastauksen. Eikä hän kyllä sitä ollutkaan. Emmet ei ollut lainkaan sellainen ihminen, joka kuvittelisi sisarustensa parisuhde-elämän kuuluvan itselleen millään tavalla, ei etenkään sen intiimin puolen. Jos kyse olisi ollut Indianasta, tilanne olisi ollut vähän toinen – jos Mitch olisi esimerkiksi paljastanut panneensa Indyä, olisi Emmet luultavasti hakannut siltä naaman tohjoksi, mutta ihan syystä, koska olisi ollut vitun outoa että mies olisi koskenut itseään niin paljon nuorempaan tyttöön, oli se hänen siskonsa tai ei. Mitä Islaan tuli, noh, tuolla oli oikeus tehdä päätökset suhteistaan ihan itse, eikä Emmet erityisemmin halunnut kuulla mitä tämän seksielämään kuului, ei edes tai varsinkaan Mitchin kanssa.

”You are old”, oli ainut asia jonka Emmet sai sanottua suhteellisen luontevasti. Ei kovin laadukas piikki, mutta jotain kuitenkin. Mitch myönsi, että sillä oli ollut tunteita Islaa kohtaan jo pidempään, ehkä vuoden verran ja että homma oli kehittynyt ajan saatossa, kun aikaa oltiin vietetty yhdessä. Kuulemma se oli autellut Islaa Indianankin kanssa, seikka joka aiheutti Emmetille omantunnon pistoksen. Sisarusten kanssa auttamisen olisi pitänyt olla hänen tehtävänsä, ei Mitchin tai kenenkään muunkaan. ”No she’s not”, mies kuitenkin myönsi puoliääneen, liikutellen kulmat edelleen vähän kurtussa lasiaan pöydän pintaa vasten. Vuosi oli helvetin pitkä aika ja niillä kahdella olisi ollut ainakin edellinen puoli vuotta mahdollisuuksia come clean about it, eiväthän niiden tunteet selvästikään enää olleet millään pinnallisella tasolla, jos puhuttiin jo rakkaudesta ja yhteenmuutosta. Kun Mitch tarjosi Emmetille mahdollisuutta saada kuulla yksityiskohtia niiden suhteesta, Emmet irvisti torjuvasti. ”I’m just fine without hearing about your sexlife with my big sister, thank you very much”, toisen tarjous torjuttiin ja otettiin pitkä kulaus siitä eteen unohtuneesta oluesta. Tai unohtunut saattoi olla väärä sana, olihan lasia siinä liikuteltu oudon keskittyneesti jo hetkinen, vaikkei juotavaa oltu kurkkuun kaadetukaan. Nyt kaadettiin ja kieltämättä se tuntui hyvältä vedolta.

Ilme, joka Mitchin kasvoille levisi tuon puhuessa Islasta jäi kakkoseksi ainoastaan sille äänensävylle, jolla mies asiansa ilmaisi. Ei Emmetillä ollut siihen asiaan mitään vastaanväittämistä, jos Mitch kerran rakasti Islaa ja Isla tuota, niin mikäs siinä. Ajatus oli vähän outo ja tieto oli saatu ihan helvetin yllättäen, mutta ei miehellä kai sitä itse suhdetta vastaan mitään ollut. ”I know she is, I’ve known her my whole life”, toiselle todettiin ja sitä vilkaistiin vähän oudosti. ”Just don’t fuck it up, okay? She deserves to be treated right, you know how it’s been for her.” Siinä kannnotossa oli jo hiukkanen sitä suojelevaa veljeä, joka Emmet parhaimmillaan saattoi olla. Tai joka se olisi ainakin halunnut olla, ilmeisesti parin edellisvuoden osalta yritys oli mennyt aika pahasti mönkään, jos Mitch oli kerran joutunut auttamaan Islaa niiden perheasioiden kanssa ja sisko ei ollut edes halunnut kertoa tämän vertaa omasta elämästään Emmetille. Ei se itsekään avautunut siskolleen kaikista suhteistaan, mutta oli tuolle Stellasta silloin ensimmäisellä kerralla jotain sanottu, ja jotenkin oltaisi odotettu samaa tuoltakin. Puhelin Emmetin taskussa tärisi sopivasti ja kun se kaivoi kännykkänsä esiin, näytölle oli ilmaantunut viestejä Stellalta. Miehen kasvoilla käväisi joku tulkitsematon ilme, kun se näpytteli naiselle vastauksen ennen kuin palautti katseensa Mitchiin. Toverillinen läimäys olalle palkittiin naurahtamalla ja pudistelemalla päätä kevyesti. ”I’m happy for you two, but this is a lot, you know?” kysyttiin ja otettiin uusi huikka olutta ennen kuin jatkettiin, ”Like I just heard about you two even being an item and there’s this whole speech about love and moving in together and even getting married. What’s the next step, are you gonna move to Brooklyn Heights to live with her and Indy or what? Can you even be partners anymore with this situation?” Mitch ei tuntunut ymmärtävän, että siinä missä tuo oli prosessoinut suhdettaan Islaan yli vuoden, Emmet oli tiennyt siitä alle kymmenen minuuttia, joten informaatiota oli aika paljon sulatettavaksi.

Kaikesta huolimatta Mitch oli nopeasti valmis siirtymään eteenpäin ja tuo kyselikin jo Emmetin omia kuulumisia. ”You know me, mostly work”, mies vastasi ympäripyöreästi, koska Stellalta pukkaavat viestit häiritsivät sen keskittymiskykyä hienoisesti – nainen oli ilmeisesti vapaa ja kiinnostunut näkemään sinä iltana, mikä oli aika harvinainen tilanne, veihän Grayson suuren osan naisen illoista, halusi tuo sitä tai ei. Emmet kirjoitti jälleen uuden vastausviestin ja Mitchkin taisi huomata ystävänsä yllättävän poissaolevuuden: aika huono etsivä tuo olisi ollutkin, ellei olisi huomannut. ”It’s Stella”, tuolle myönnettiin ennen kuin se ehti edes kysyä. Kasvoilla käväisi syyllinen ilme, jonka Emmet oletti paljastavan Mitchille tarpeeksi, jotta se osaisi esittää oikeat lisäkysymykset. Turha kai asiaa oli salailla, vaikka tuo olisi kyllä ansainnut olla pimennossa kaikesta vähintään yhtä pitkään kuin oli pimittänyt Emmetiltä omaa suhdettaan Islaan. Puhelinkin laskettiin baaritiskille, muttei se siinä kauaa ehtinyt levätä ennen kuin värähteli taas uusien viestien merkiksi.