Coffee and cupcakes will save your day

Lauantai oli käynnistynyt varsin perinteisellä tavalla prinsessan ja juontajan 'linnakkeessa'. Tapansa mukaisesti Leo oli joutunut heräämään seitsemän aikaan aamusta tekemään Ellielle aamiaista, mikä oli se kaikista perinteisin; murot, tutut ja turvalliset murot. Yksi niistä asioista, joita prinsessa oikeasti suostui pistämään suuhunsa ilman minkäänlaista nenän nyrpistystä tai pöydästä poistumista. Vielä kun hän onnistui lahjomaan tyttärensä mansikkamaidolla niin aamiainen sujui mutkattomasti. Herra itse tyytyi pariin palaan paahtoleipää ja kupilliseen kahvia.

Rauhallisen aamiaisen ja suihkuhetken päätyttyä parivaljakko siirtyi olohuoneen puolelle, kukin omien puuhiensa pariin; Elaine kävi läpi televisiokanavia kunnes löysi tälle aamulle sopivan, kun taas Leo valtasi sohvan ja suunnitteli loikoilevansa siinä hyvän tovin. Särkylääkemäärä oli pienentynyt ja pelkällä kantositeellä pärjäsi enemmä kuin hyvin. Kipsi olikin alkanut tuntua ahdistavalta ja iho oli yhdessä vaiheessa kutissut niin samperisti, että hän oli joutunut työntämään kudontapuikon sen sisään saadakseen raavittua kutisevaa kohtaa. Kipsinpoistossa olikin hoitajalla ollut hauskaa kun pari kappaletta puikkoja tipahti kilisten lattialle ja hän oli leikkinyt, ettei tietänyt asiasta mitään – mitäänhän ei myönnetä.

Elainen löytämältä kanavalta – joka sattui olemaan korealainen musiikkikanava jonka ilmeisesti Stella oli ostanut lisäksi muuta valikoimaa – sattui juuri sopivasti tulemaan SNSD:n I Got A Boy musiikkivideo. He molemmat olivat kyseisen artistin faneja enemmän tai vähemmän. Elaine lähinnä siksi, että jäseniä oli monta ja näiden musiikkivideolook oli hieno. Hän puolestaan siksi, että... niin naiset olivat kauniita. Sen hän voi myöntää. Mutta hän piti myös näiden musiikista.
Prinsessa aloitti heti kappaleen mukana tanssimisen ja laulamisen. Leo puolestaan katsoi tytärtään suu hivenen raolla, sillä hänelle oli pienoinen yllätys että tämä osasi niinkin paljon sanoituksia saati sitten vielä tanssiliikkeitä. Voi tosin olla että Noidan vahtiessa tytärtä oli tämä lyönyt kyseisen kanavan päälle ja antanut sen olla taustalla ties kuinka kauan.
Puhelin ilmoitti saapuneesta viestistä ja sitä tavoiteltiin sohvapöydältä. Hän kuitenkin viisaana ihmisenä oli jättänyt sen täysin väärälle puolelle pöytää, joten ei auttanut muu kuin nousta ylös sohvalta jotta hän saisi tietää häiriköijänsä. Häirikkö paljastui kuitenkin Samiksi, joka oli tulossa käymään. Mikä kävi oikein hyvin Leolle – hän olikin jo alkanut kaivata muuta kuin Barbie – ja mielikuvitusleikkejä. Tälle vastattiin, että asia oli ok.

Pian ulko-ovelta kuuluikin tuttu koputus – oli mukavaa, että joku osasi koputtaa, sillä hän oli viimeaikoina alkanut suunnittelemaan ovikellon poistoa, koska se tuntui soivan jatkuvasti.
”Heipä hei”, toiselle vastattiin kun oltiin saatu avattua ovi ja loihdittiin hymy huulille. Samin näkeminen sai hänen mielialamittarinsa kohoamaan selkeisiin plussalukemiin.
”Ei sun olis tarvinnu..” vinosilmä mumisi naiselle, joka ilmoitti juuri ostaneensa kuppikakkuja tuliaisiksi ja vielä allergialääkettä pientä karvaturria vastaan.
”Ihan miten haluat. Koska meillä tota nurmikenttää tosiaankin on hehtaarien verran.” Samille naurahdettiin vastaukseksi. Kyllä, heillä todentotta oli nurmikenttää ehkä enemmän kuin tarpeeksi mutta tontti nyt vain sattui olemaan sen kokoinen. Ainakin Elliellä oli tilaa kirmata ympäriinsä.

”Ihan hyvin. Taidan vihdoinkin päästä tästä särkylääkekehästä.” kantositeessä lepäävää kättä naputettiin etusormella pariin otteeseen. ”Jalkapallon pelaaminen ei kannata.”
Niin. Hänhän ei ollut kertonut kenellekään mitä oikeasti oli tapahtunut. Ja se asia olikin hyvä pitää täysin omana tietona.
”Haluatko jotain juotavaa? Kahvia, teetä? Meillä on myös mansikkamaitoa”, päätä pudistettiin huvittuneesti viimeisimmälle sanalle. Mansikkamaito oli tullut pysyvästi hänen elämäänsä, kiitos sitä juovan Elainen.

Samin hymyillessä Leon hälytyskellot alkoivat soida. Hänen valheensa ei selvästikään ollut osunut ja uponnut. Sam aivan varmasti vaatisi häneltä selvennystä tai jopa vaatisi häntä selittämään koko asian perinpohjaisesti. Mitä hän ei tietenkään halunnut. Jos jokin asia tässä maailmassa piti pitää salassa niin juuri se, että hän oli saanut ruhjottua itsensä tällaiseen kuntoon yhden typerän baarireissun – ja naisen – takia.
Ja aivan kuten hän oli osannut odottaa, Sam vaati kuin vaatikin häneltä tarkennusta asiaan. Onneksi tämä jätti asian sikseen – ainakin toistaiseksi, mikä sai Leon huokaisemaan hiljaa itsekseen. Toisen härnäävä ele sai hänet varpailleen ja jäyköhkö hymy loihdittiin kasvoille. Hänestä tuntui, että hän oli loukussa valkoisen valheensa kanssa. Aivan sama, mitä hän yrittäisi Samille suoltaa, tajuaisi tämä sen olevan täyttä potaskaa.
Vinosilmä jätti asian sikseen seuratessaan ystävättärensä esimerkkiä ja siirtyi mahdollisimman rauhallisin elkein keittiön puolelle keittämään kahvia.
”Vie vaan”, tälle vastattiin samalla, kun vettä kaadettiin keittimeen.

Kun kahvi oli viimeinkin valmistumassa ja Sam saapunut keittiöön, siirtyi Leo nojailemaan keittiötasoon.
”Isi isi, se alkaa!” juoksi Elaine keittiöön puhkuen innostusta ruskeat silmät tähtinä.
”Mikä?” Leo kysäisi huvittuneena.
”Frozen!”
”Taas?”
”Joo, isi tule katsomaan!”
”Ei kun isi pitää seuraa Samille. Katso vain”, viitottiin Ellietä olohuoneen puolelle terveellä kädellä. Nappisilmä loi kasvoilleen hetkellisesti loukkaantuneen ilmeen ja näytti jo hetken siltä, että alkaisi vääntää krokotiilin kyyneleitä. Vastaiskuksi prinsessan kapinaan Leo vakavoitti kasvonsa ja katsoi tätä hetken aikaa hyvin painostavasti, kunnes viesti meni viimein perille ja Elaine hyppelehti takaisin olohuoneen puolelle – katsomaan Frozenia tuhannen kerran.

…
”... Niin?” pyydettiin rakasta ystävää kenties jatkamaan juttuaan, sillä se kuulosti Leon korviin hyvin vajanaiselta. Melkein yhtä vajanaiselta kuin hänen jalkapallovalheensa. Nyt Sam jos kuka jätti kertomatta oleellisia asioita.

Leo ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän ei halunnut ahdistaa Samia nurkkaan ajatuksella, joka oli heti ensimmäisenä hypännyt hänen mieleensä, nimittäin raskaudella. Hän ei voinut sille mitään, että ajatteli pahinta mahdollisinta skenaariota heti ensimmäisenä, varsinkin jos kyse oli puhtaasta yhdenyönjutusta – hän jos kuka tiesi kuinka yksi pieni virhe pystyisi kääntämään koko elämän ylösalaisin. Sam kuitenkin yritti kumota hänen mieleensä juolahtaneen ajatuksen – jota hän ei ollut viitsinyt sanoa ääneen – ja melkein onnistui siinä, kunnes Leon korvissa särähti äänensävy, joka ei tuntunut olevan aivan kohdillaan. Hän ei pystynyt edes hymyilemään takaisin Samille, sillä koko ajatus alkoi tuntua pelottavalla tavalla hyvinkin todennäköiseltä. Mutta sitä hän ei vain voinut sanoa ääneen.
Niinpä vinosilmä tyytyi katsomaan tummatukkaa hiljaa.
”Jonkin verran joo. Aa, se näyttelijä”, oivalsi Leo ja yritti samalla työntää neonväreillä väritettyä 'raskaana' -sanaa pois ajatuksistaan. Kyllä hän muisti joskus nähneensä kyseisen näyttelijän, muttei saanut päähänsä, missä. Niin kuin Sam oli sanonut niin todennäköisesti televisiossa.

”En. Mä sain tietää asiasta vasta kun Linda tuli raivoamaan oven taakse”, Leo vastasi hivenen terhakammin ja sai naisen nimen kuulostamaan kirosanalta. Lindasta puhuminen ei ollut koskaan mieluista puuhaa hänelle ja se asia tuskin tulisi koskaan muuttumaan. Hän ei vain voinut sietää ajatusta siitä, että Lindan haaveen takia hänen elämänsä koki aikamoisen remontin. Haaveen, jota nainen ei loppupeleissä voinut toteuttaa ja vieritti sen hänen niskoilleen.
Leo kohautti olkiaan vastaukseksi Samin kysymykseen. Hänestä asian ajattelu vaikutti hyvin oleelliselta tässä tilanteessa. Varsinkin kun Sam tuntui jollain kierolla tapaa harkitsevan raskauden mahdollisuutta.
”Oletko sä tehnyt testin? Musta nimittäin vaikuttaa siltä, ettet säkään pidä asiaa täysin mahdottomana.” toiselle ehdotettiin. Kysymykset aivan jostain muusta ja ylipäätään koko aiheenvaihtoyritys meni puille paljaille, sillä Leo päätti pitää kiinni edellisestä puheenaiheesta, joka oli elämää mullistavampi kuin kahvi. Cupcaket kuitenkin laitettiin tarjoiltavaksi ystävän eteen ja vilkaistiin kahvinkeitintä joka ei ollut vielä täysin suoriutunut kahvin keittämisestä.

//Ei haittaa! :D

Kahvinkeitin ilmoitti olevansa valmis, johon Leo reagoi kaivamalla kaapista kaksi kahvimukia, toinen sininen ja toinen vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen ei ollut koskaan kuulunut hänen lempiväreihinsä, mutta Stella oli saanut päähänsä, että tarvitsisi ikioman kahvimukin, joten otti ja osti vaaleanpunaisen sellaisen. Huvittavinta asiassa oli ollut se, ettei sisko ollut koskaan loppujen lopuksi edes osannut käyttää sitä.
Aluksi hän ajatteli kysyä Samilta, kumpi väri oli mieluisampi, mutta totesi pian, että sillä tuskin oli kamalan suurta merkitystä, mistä kumpikin kahvinsa joi. Niinpä omankädenoikeudella Leo päätti vaaleanpunaisen kuuluvan Samille. Kahvi kaadettiin molempiin mukeihin, joista se vaaleanpunainen laitettiin Samin eteen. Kaapista kaivettiin esille myös maitoa ja sokeria. Sitten nappaistiin yksi vapaista tuoleista ja vedettiin se ystävätärtä vastapäätä, jonka jälkeen siihen istahdettiin. Hän ei muistanutkaan kuinka hyvältä istuminen tuntuikaan.
”Aina se ei ikävä kyllä riitä..” toiselle todettiin samalla, kun kaadettiin maitoa omaan kahviin ja sitä sekoitettiin lusikalla.

”Tietenkin voi.” Hän tunsi olonsa vaikeaksi. Ei siksi, että tilanne olisi vaivaannuttava hänelle, vaan hän tunsi tuskaa Samin puolesta. Jos Sam tosiaan olisi raskaana niin tämä joutuisi kokemaan saman, minkä hänkin silloin aikoinaan. Eli yksinhuoltajuuden ihanuuksineen päivineen. Eniten häntä kuitenkin huolestutti, olisiko kukaan auttamassa Samia aivan alussa. No, hän ei voinut kuin toivoa, että toinen vain hätiköi, eikä oikeasti olisi raskaana.
Leo nyökytteli päätään ja otti hörpyn kahvistaan.
”Tee aivan milloin haluat.”
Hänestä ei olisi asiassa kauheasti apua. Lähinnä siksi, ettei hän ollut koskaan ollut Lindan läsnä kun tämä odotti Ellietä, saati sitten synnytyksessä, joten hän tiesi alkuajoista kokemuksen kannalta hyvin vähän, tuskin ollenkaan.
”Ja tää kuulostaa varmaan aika julmalta, mutta jos ei muuta niin abortti on yksi mahdollisuus.” Leo sanoi hiljaa ja napsi yhden cupcaken kouraansa.
”Mutta ei mennä vielä siihen, ennen kuin tiedät varmasti.”