member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 30, 2014 21:45:36 GMT 2
Post by nepa on May 30, 2014 21:45:36 GMT 2
Wednesday 13th of November 2013ELIJAH AND MARIA @ SOME PRACTICE HALL IN BRONX Elijahille työttömänä oleminen oli aina vaikeaa. Siitä oli kulunut vain viikko, kun musikaali, jossa Elijah oli ollut mukana, oli sulkenut verhonsa, mutta jo nyt Elijahilla oli sanoinkuvailemattoman tylsää. Tietenkin hän oli tehnyt kaikkensa löytääkseen töitä, mutta juuri nyt musikaali- tai teatterimarkkinoilla ei ollut mitään sellaista proggista, joka olisi kiinnostanut nuorukaista. Ei Elijah kyllä ollut nirso proggiksia kohtaan, koska työkokemusta sai ties minkälaisista esityksistä. Sitä paitsi, Elijah oli ollut mukana mitä oudoimmissa proggiksissa, mutta niissä tapauksissa oli ollut sitä jotain. Elijahin piti saada jonkinlainen fiilis tietystä proggiksesta, ja se olisi siinä. Hän voisi mennä esittämään vaikka sikaa navetassa, jos siinä siassa oli jotain Elijahia koskettavaa. Fiilispohjalta niitä proggiksia kuului valita, ja lähiaikoina Elijahin hakuprosessia oli häirinnyt se ajatus, että Elijah halusi vieläkin palavasti Broadwaylle. Uuden näytelmän tai musikaalin parissa kuluisi kuitenkin taas kuusi kuukautta, eikä niinä kuutena kuukautena Elijahilla ollut mahdollisuutta hakea Broadwaylle, kun hän työskentelisi jossain muualla. Broadwaylle pääseminen sitten taas oli ihan pirun vaikeaa, mutta tietenkin Elijah tahtoi yrittää. Nyt oli kuitenkin päätettävä, että hakisiko Elijah sinne Broadwaylle jo nyt vai pystyisikö odottamaan vaikka sen puolivuotisen. Kolme päivää sitten Elijah oli kuitenkin vastannut soittoon, joka oli nopettanut miehen päätöksentekoa. Joku mies, ohjaaja, oli soittanut hänelle ja kertonut nähneensä Elijahin viimekertaisen musikaalin lavalla. Oli ollut kuulemma oikein haltioitunut ja uskoi, että Elijah olisi hyvä lisä juuri hänen tulevaan musikaaliinsa. Tämä musikaali oli kuitenkin taas off-Broadway, ja sen harjoitustilat sijaitsivat Bronxissa. Kyllä - Bronxissa. Elijah oli tuona päivänä epäillyt vain hetken, ennen kuin oli myöntynyt tämän miehen ideaan. Tänään Elijah ei enää edes harmitellut Broadwaytä tajutessaan, että muutaman tunnin kuluttua hän olisi taas osa jotain musikaaliprojektia. Se ajatus sai Elijahin aina yhtä hyvälle tuulelle - ei kyllä sillä, että hän olisi usein ollut huonolla tuulella. Ainakin yhtä hymyä hän oli silloin, kun puki päälleen mustia collegehousuja ja sinistä miesten toppia valmistautuessaan lähtöön. Onneksi näissä tapaamisissa ei ikinä tarvinnut olla parhaimmillaan, kun tarkoitus olisi kuitenkin liikkua ja harjoitella kaikkea mahdollista. Tanssiaskeleistaan Elijah ei koskaan ollut niin varma, mutta laulaa hän ainakin osasi. Ja kai tanssiakin, kunhan hän vain pääsi vauhtiin. Ellei Elijah väärin muistanut, piti hänen olla kuudelta Bronxissa sijaitsevassa harjoitustilassa. Liian pitkään nuorukainen oli kyllä pohtinyt, että oliko se aika oikein. Kello seitsemänkin kuulosti jotenkin tutulta, mutta ... Ei. Kyllä se varmaankin oli ollut kuusi. Eipä Elijah ainakaan myöhässä olisi, mikä oli pääasia. Elijah matkusti Bronxiin perinteiseen tapaansa metrolla, koska ei omistanut autoa. Ajokortin kyllä, mutta turhaan Isossa Omenassa auton omistaisi, kun julkinen liikennekin oli toimivaa. Metron jälkeen Elijah joutui vielä kulkemaan bussilla oikeaan suuntaan, koska häntä ei sillä hetkellä huvittanut kävellä viittä kilometriä sinne harjoitustilaan. Elijah oli käynyt siellä ennen, joten hän tunnisti rakennuksen heti sen nähdessään. Pörröpäinen nuorukainen avasi tilan oven ja astui sisään huomaten tilassa hänen lisäkseen vain yhden bruneten. Syvä huokaus karkasi Elijahin huulilta - hän oli ihan varmasti ajoissa. "Harjoitukset alkoivat näköjään sittenkin seitsemältä", mies nauroi ja asteli oletettavasti latinotaustaista naista kohden. "Olen Elijah. Elijah Whitmore", hän ojensi kätensä naista kohden. "Ainakaan minun ei tarvitse selvästikään odottaa yksin, mikä on hyvä homma."
|
|
|
Jun 4, 2014 0:58:21 GMT 2
Post by Deleted on Jun 4, 2014 0:58:21 GMT 2
Marian koko päivä oli mennyt aikalailla mietiskellessä mitäköhän tuleman piti. Hänellä oli tänään harjoitukset elämänsä toiseen musikaaliproggikseen liittyen, hän oli innoissaan, mutta hieman hermostunut. Hän kun ei mikään laulaja ollut, useimmiten musikaaleihin haluttiin sekä tanssin että laulun taitavia henkilöitä. Mikäli Maria olisi itse kyseiseen koe-esiintymiseen mennyt ja sen perusteella hyväksytyksi tullut, olisi hermostus olematonta. Tähän proggikseen hänet kuitenkin soitettiin edellisten tanssillisten esiintymisien perusteella ja hänen rooliinsakin kuului täysin tanssillinen puoli. Laulamisesta kukaan ei edes puhunut, mutta Maria tiedosti myöskin ettei itse ollut muistanut kyseenalaistaa ja tuoda asiaa esille. Toinen asia mikä häntä hermostutti, oli harjoituksen alkamisaika. Maria ei millään saanut päähän mitä hänelle oli puhelimessa sanottu. Asiaa useampaan otteeseen mietiskeltyään, päätyi hän aina ilta kuuteen. Jokin siinä ajassa vaikutti oikealta.
Harjoittelupaikan osoitteen hän jostain syystä oli kuitenkin kirjoittanut ylös, vaikka sinne ei pitkä matka hänen kotoaan ollutkaan, hän tiesi tarkalleen missä tuo paikka oli. Maria harkitsi suihkussa käytyään kevyttä meikkiä, näkisihän hän lähes kaikki osallistujat ensimmäistä kertaa, mutta päätyi kuitenkin täysin luonnolliseen olotilaansa. Hän nosti hiuksensa korkealle tiukalle ponnarille ja heitti päälleen helpot vaatteet; harmaat gollehepökät, joiden lahkeet päättyivät pohkeisiin ja urheilutoppinsa päälle löysän, lyhyehkön t-paidan. Hetken nainen mietti valintojaan, ulkona kuitenkin oli jo melko vilpoista. Maria kuitenkin tuli siihen tulokseen, että kyllä hän pärjäisi ja heitti hupparimallisen takin päälleen. Eteisestä tuo nappasi laukkunsa mukaan, missä hänellä oli kaikki tarvittava ja poistui sitten kotoa. Kävellen hän ei matkaan lähtenyt vaan nappasi taksin kadulta.
Taksin kaartaessa rakennuksen eteen, maksoi Maria ja nousi pieni hymy kasvoillaan ulos autosta. Käveltyään rakennukseen sisälle, tajusi hän olevansa liian ajoissa. Nainen huokaisi syvään ja jäi miettimään kävisikö hän jossain vai jäisikö tänne odottelemaan. Ennenkuin tuo ehti päätöstään muodostaa, aukesi ovi uudestaan ja tummatukkainen mies tuli sisään. Marian kasvoille nousi ystävällinen hymy, hän ei taitanutkaan olla ainoa, joka olisi liian aikaisin paikalla. Hänen oletuksensa varmisti tuon esimmäiset sanat. "Maria Herrera", nainen sitten kätteli Elijahia tuon esiteltyä itsensä. "En millään muistanut mihin aikaan nämä alkoivatkaan, onneksi ei tosiaan yksin tarvitse odotella", Maria sitten kertoi miehen perästä. Hän oli toden totta tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen. Hymy Marian kasvoilla ei kadonnut, hänen hyväntuulisuutensa näkyi aina läpi. "Mua vähän hermostuttaa aina nää ekat harjoitukset."
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 5, 2014 19:57:14 GMT 2
Post by nepa on Jul 5, 2014 19:57:14 GMT 2
Nuorukainen antoi itselleen ominaisen, uteliaan katseen ottaa vallan, kun hänen katseensa lipui treenitilaa pitkin. Siitä oli aikaa, kun Elijah oli viimeksi käynyt täällä, mutta silti kaikki näytti ihan samanlaiselta. Esimerkiksi erään valkoisen seinän nurkassa oli se pieni naarmu. Naarmu, jonka synnyn Elijah muisti tasan tarkkaan. Ei se ollut kuitenkaan välttämättä niitä kaikista miellyttävimpiä muistoja, koska siihen liittyi riitaa - ei luojan kiitos Elijahin taholta. Elijah oli yrittänyt sovitella kahden senaikaisen proggiksen näyttelijän välejä, mutta turhaan. Loppujen lopuksi tilanne oli ollut se, että toinen osapuoli oli heitellyt ties minkälaisia tavaroita pitkin seiniä, ja eräs niistä oli aiheuttanut sen naarmun, joka ei kuitenkaan ollut kovinkaan näkyvä muille kuin tilanteessa olleille. Elijahilla oli kuitenkin kaikki luotto siihen, että tällä kertaa kaikki musikaaliin osallistuvat tulisivat toimeen. Oli niin ollut aina ennenkin - se aikaisemmin mainittu kerta oli ollut vain katkera poikkeus.
Sitä paitsi, se Mariaksi paljastunut nainen vaikutti oikein mukavalta. Elijah piti siitä ystävällisestä hymystä, joka paljasti naisen valkoisen hammasrivistön, sillä se tarttui ja niin ollen sai Elijahin oikein hyvälle tuulelle, vaikka mies olikin suurimman osan ajasta vain positiivinen. "Miksi jännität? Eihän tässä ole mitään pelottavaa", Elijah virnisti hyväntuulisesti. "Vai onko tämä ensimmäinen musikaalisi tai jotain?" Elijah toivoi, ettei nyt utelisi liikaa, mutta ei hän toisaalta olisi vain hiljaakaan - eikä hän sen koommin osaisi olla. Tuskinpa Maria nyt kovinkaan paljoa henkisesti loukkaantuisi siitä, että Elijah kysyi kysymyksiä. Eikä hän nyt mihinkään henkilökohtaisuuksiin menisi.
Hetken aikaa Elijah vain seisoi paikoillaan, mutta hetkessä hän jo tunsi tarvetta liikkua. Niinpä nuorukainen vilkuili ympärilleen, ennen kuin vain istui alas risti-istuntaan ja yritti jotenkin katseellaan kutsua Mariaa luokseen. "Tämä on minun viides musikaalini", Elijah päätti kertoa ja käänsi siniset silmänsä Marian pariin. "En ole kuitenkaan koskaan osannut jännittää. En tiedä, miksi. En kai vain ole sen tyylinen", Elijah kohautti olkiaan, "ja kai Juilliardissa opiskeleminenkin on siihen osasyyllinen." Nuorukainen olisi voinut mainita myös siitä rikkaasta perheestään, jonka myötä hän oli tottunut olemaan parrasvaloissa, mutta hän ei halunnut puhua siitä. Ei hän toivonut, että Maria pitäisi häntä henkilönä, joka oli menestynyt vain perheensä ansiosta. "Mitä sinä sitten teet? Missä olet opiskellut?" Elijah uteli. Pian hän pudisti päätään huvittuneena. "Ja, aivan, mikä on roolisi täällä? Minä olen yksi näyttelijöistä."
|
|
|
Jul 16, 2014 22:36:51 GMT 2
Post by Deleted on Jul 16, 2014 22:36:51 GMT 2
Miehen hyväntuulisuus sai Marian arvelemaan, tästä proggiksesta tulevan mukava. Mikäli heillä kaikilla olisi näin helppoa yhdessä, mahtaisi tästä kokemuksesta tulla parempi kuin ensimmäisestä musikaalista, jossa Maria oli osallisena. Tuosta hänelle oli jäänyt ihan hyvät muistot, mutta muutamat ihmiset aiheuttivat pientä mielipahaa usemmankin kerran harjoituksissa. Hän toivoi, etteivät nuo olisi mukana tässä toisessakin. Marian huomasi hieman hukkuneensa ajatuksiinsa Elijahin kysyessä häneltä kysymyksen, onneksi nainen ehti sen kuitenkin kuulla. Hän hymähti hieman tuon virneelle. "Mä jännitän aina uusia proggiksia aluksi", Maria sanoi ja pyyhkäisi kasvoilleen karanneen hiuksen päälaelleen. "Tää on mun toinen musikaali", hän sitten lisäsi. Meinatessaan kysyä Elijahilta kohteliaat vastakysymyset, kävi tuo juuri istumaan lattialle ja hetkeksi Maria jäi vain seisomaan. Hänen katseensa kiersi hieman ympäri harjoitussalia, joka hänen silmiinsä oli samannäköinen kun muutkin vastaavat. Elijahin kääntäessä katseensa Marian suuntaan ja alkaessa puhumaan, käänsi nainen katseensa tuon silmiin ja kävi sitten istumaan tuota vastapäätä. Hän nosti toisen jalkansa koukkuun eteensä ja asetti toisen jalkansa tuon taakse, Maria nojasi kyynärpäällää polveensa ja lepäsi poskeaan kämmentään vasten.
Mielenkiinnolla, utelias katse kasvoillaan, hän kuunteli Elijahin kertomaa itsestään ja koulutuksestaan. Mariaa kiehtoi tuon kertomat asiat, Julliardista kun tyttö välillä vieläkin unelmoi. Hänen mielikuvat tuosta koulusta olivat kuin elokuvaa. Tuon kysyessä hänestä enemmän, oli Maria taas vastaamassa kun Elijah pudisteli päätään ja kysyi vielä yhden kysymyksen lisää. "Olen tanssija, opiskelin Tisch:issä tanssipuolella", Maria sitten vastasi tuolle hymy kasvoillaan. "Tanssijaksi mut tänne haluttiin, toivon vaan ettei kukaan halua, että laulan", nainen sitten naurahti lauseensa lopettaessaan. Maria kiristi hieman ponnariaan ja nojasi sitten posken takaisin käteensä. Hänen katseensa tutkaili hieman lisää seuransa kasvoja ja ulkomuotoa.
"Ootko sä asunut täällä aina?" Maria sitten kysäisi tuolta hieman tuulesta temmattuna, heilauttaen samalla kättään edessään. Hänellä ei käynyt mielessäkään, että kaikki eivät halunneet välttämättä ihan kaikkeen vastata, mutta toisaalta hän koki myös nämä perusasiat sellaisina, mitä uusilta tuttavuuksilta kuuluikin kysyä. Ainakin he tulisivat toisiaan hetken aikaa useamminkin mahdollisesti näkemään, niin olisi mukava tuosta tietääkin hieman enemmän. Uudet ystävyysuhteetkin tuntuivat oikein mukavalta ajatukselta.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 21, 2014 20:08:26 GMT 2
Post by nepa on Jul 21, 2014 20:08:26 GMT 2
Kai se oli ihan normaalia jännittää uusia proggiksia aluksi. Tai no, ihan varmasti oli. Terve jännitys oli aina hyvästä! Elijah oli vain niin tottunut näihin hommiin, että häntä ei ollenkaan jännittänyt esimerkiksi uuden työryhmän tapaaminen. Sitä voisi ajatella enemmänkin vaikka ... Haasteena. Positiivisena sellaisena. Elijah oli aina pitänyt itsensä haastamisesta, koska sitä kautta hän oppi aina uutta itsestään. Kai Mariakin oli samanlainen persoona, kun ylipäätään musikaalien pariin oli eksynyt (vaikka eihän Elijah edes vielä tiennyt, mitä Maria teki normaalisti). Sutjakasta ulkomuodostaan päätellen jotain atleettista, Elijah päätteli. Sitä paitsi naisella näytti olevan vähän lihaksiakin. Tai niin hän ainakin päätteli. Elijah saattoi vain toivoa, että Maria ei pitänyt tätä hetkellistä silmäilyhetkeä mitenkään ahdistavana, koska joku saattaisi luulla sen olevan kaikkea muuta kuin ystävällistä. Elijahin puolesta se kuitenkin oli sellaista.
"Tanssija?" Elijah hymähti. "Cool! Sinä saatkin selvästi opettaa minua tällä kertaa tanssin saralla, koska kusen siinä armottomasti", mies kertoi naureskellen. Ihan totta, Elijahilla eivät jalat taipuneet mihinkään monimutkaisiin askeliin. Hänellä oli kyllä rytmitajua, mutta kun vartalon pitäisi toimia ajatusten kanssa samaan aikaan, ei se koskaan toiminut. Elijah hymähti itsekseen huvittuneesti ajatuksilleen kääntäen sitten katseensa Marian pariin. "Jos sinä et halua muiden kuulevan sinun lauluasi, niin näkisitpä sinä minun tanssini!" Elijahin oli pakko nauraa. Olisi vaikka voinut näyttää jotain askelia jo silloinkin, mutta koska ei kuitenkaan muistaisi mitään, niin oli parempi, että hän olisi vain paikoillaan ja istuisi siinä samassa risti-istunnassa kuin aiemmin.
"Yeah, yeah I have", Elijah vastasi ystävällisesti hymyillen. "Jos tarkoitat ylipäätään New Yorkia. Minun vanhempanihan asuvat Manhattanilla, ja siellä minä olen asunut suurimman osan elämästäni. Muutin kuitenkin Brooklyniin koska halusin pärjätä omillani", mies kertoi. Hän oli vieläkin ahkerasti yhteyksissä vanhempiinsa, mutta rahaa hän ei ollut heiltä ottanut vastaan aikoihin. Herranen aika, sitä rahaa annettaisiin kyllä, mutta Elijah koki pärjäävänsä itse. Ja niin hän tekikin. "Näin musikaalinäyttelijänä olenkin tienannut ihan hyvin - toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Vähän siis roolista riippuen. Sinulla taitaa olla sama tarina tanssijana? Vai missä sinä ylipäätään asut tällä hetkellä?" Elijahin oli pakko udella. "Come on, tell uncle Elijah your life story", nuorukainen virnisti leikkisästi, heitti kätensä taakseen ja alkoi nojata niiden varaan. "Entä oletko aina halunnut olla tanssija? Minä nimittäin olen aina halunnut olla näyttelijä. Tai laulaja. Kaksi vaihtoehtoa, joista molempia olen voinut toteuttaa musikaalien avulla. Aika siistiä, siis."
|
|
|
Jul 26, 2014 7:26:41 GMT 2
Post by Deleted on Jul 26, 2014 7:26:41 GMT 2
Maria naurahti ääneen Elijahin kertoessa tanssitaidoistaan, hän katsoi tarkkaavaisena tuon eleitä ja ilmeitä ja repesi sitten itsekin nauramaan enemmänkin kun tuo mainitsi heillä olevan yhteisen tekijän. Kummallakin taito, joka ei ollut laisinkaan hyvä. "Tottakai voin auttaa", Maria sitten nyökkäsi tuolle hymyillen. "Onneksi tosin kaikkea ei tarvitsekaan osata täydellisesti, kävisi ehkä turhan rankaksi", tämä sitten lisäsi virnistäen.
Hänen kysyttyään Elijahin asumisesta Nykissä, tuo vastasi ystävällisesti hänen uteluunsa. Maria kuunteli tuota mielenkiinnolla, mietiskellen samalla mahtoikohan tuon perhe olla kovinkin rikas. Hänen oma mielikuvansa Manhattanilla asuvista kun yleensä oli sellainen, vaikka tokihan hän tiesi ettei se täysin niin mennyt. Itse Queensissä kasvaneena sitä helposti muodostaa sellaisen käsityksen ja oikeastaan sen mukaan on ihan hauska elää. "Riches to rags", Maria heitti virne kasvoillaan kun tuo mainitsi, että halusi pärjätä omillaan. Millään pahallahan hän ei tuota tarkoittanut ja hetken hän jo mietti riittäisikö tuon huumorintaju moiseen.
"Se taitaa olla sellasta kaikilla taiteenaloilla monestikin", Maria mietteliäänä sanoi Elijahille tuon esitettyä taas lisää kysymyksiä. "Samanlainen tarina se mullakin on, mutta tosi kivoja keikkoja ja proggiksia mulla on kyllä tässä myös kohalle osunut", tämä sitten hymyillen jatkoi ja siirsi katseensa miehen silmiin. "Asun Bronxissa, vähän sama kun sullakin, halusin pärjätä omillani.. Mutta mun vanhemmat asuu kyllä Queensissä ja siellä mä kasvoin", Maria alkoi selittämään hyväntuulisena ja virnisti sitten viimeisen lauseensa jälkeen tuolle. "Siellä kadulla mä oikeastaan tajusin ekan kerran, että haluan tanssia", Maria kurtisti hieman kulmiaan muistellessaan. "Näin yhellä tanssistudiolla hiphop tanssijoita ja siitä se sitten lähtikin", nainen naurahtaen kertomustaan lopetteli.
Pienen hetken Maria muisteli tuota hetkeä ja hymyili ehkä hieman itsekseen. Hän muisti miten vaikea oli jatkaa matkaa ovensuulta, kun hetken oli ehtinyt jo katsella. Jokin siinä kaikessa asenteessa ja siinä miten helpolta kaikki näytti, vetosi häneen. Myöhemmin selvisikin ettei mikään siinä oikeastaan ollut helppoa, mutta häneltä kun löytyi luontaista taitoa, oppi hän paljon tavallista nopeammin ja pääsi juttuun sisälle. "Musta on hauska ajatella, sitä miten teini-ikäsenä haaveilin, että tanssisin vielä jollain musiikkivideolla ja nyt mä oon tehny sen jo kahdesti ja kolmas ilmeisesti tuloillaan kuukauden päästä", Maria sitten kertoi leveä hymy kasvoillaan. Näistä hän oli erittäin ylpeä vaikka suurempi merkitys oikeasti näytöksillä olikin, mutta jokin siinä lapsuuden haaveen toteuttamisessa oli täydellistä.
Hieman ajatuksissaan Maria vaihtoi asentoaan, hän avasi jalat suoriksi sivuilleen ja alkoi venyttämään reisiään nojaten hieman eteen, sekä sivuille. Hän nautti venyttävästi tunteesta lihaksissaan. "Mä en osaa olla kauheen pitkään ihan paikallani", Maria sitten nosti katseensa Elijahiin ja virnisti tuolle.
|
|