You're trapped in the countdown, your days are numbered

Kaksi päivää sitten neiti Hailey Campbell vietti aivan tavallista aamuaan. Hänen oli tarkoitus mennä käymään teatterilla ja sitten jatkaa päivää kauneushoitolojen parissa. Hiukset, kasvot ja kynnet kaipasivat säännöllistä huoltoaan Manhattanin sydämessä. Sen jälkeen tapansa mukaan odottikin aivan tavallinen shoppailureissu. Hailey useimmiten hoiti kauneushoito asiat yksin, sillä hän ei tuolloin jaksanut kuunnella kenenkään ystävänsä turhanpäiväisiä jorinoita siitä, kuinka heidän elämässään oli aina jokin vialla. Kauneushoitolahetkensä olivat hänen rauhoittumisaikaa ja sitä, kun hän sai olla yksin. Nimittäin muuten joku oli aina läsnä Haileyn elämässä, joka sai hänet kaipaamaan omaakin aikaa. Toki Hailey rakasti olla ihmisten huomion keskipisteenä, mutta siinäkin oli rajansa. Hailey saattoi kuitenkin kuvailla elämänsä olevan juuri nyt niin täydellistä kuin se vain saattoi olla. Hän oli syntynyt hienostosukuun kultalusikka suussa, rahasta ei ollut pulaa ja kaikenlisäksi hänellä oli mitä upein poikaystävä. Tosin oli Walterissa vikansa, mutta Hailey kyllä välitti poikaystävästään suuresti. Totta puhuakseen mikään ei tuntunut voivan mennä vikaan sinä päivänä. Tai niin ainakin Hailey kuvitteli.

Kaikki tuntui menevän vikaan, kun Hailey astui ensimmäisen kerran asunnostaan ulos. Samana hetkenä kylmät väreet kiirivät naisen iholle. Jokin oli hullusti – tai niin Hailey ajatteli hetken, kunnes olkiaan kohauttaen hän jatkoi matkaansa, kadun toisella puolella olevan auton kyytiin. Eihän hän kulkenut minnekään jalkaisin, tai ainakaan kovin pitkiä matkoja. Haileytä kuljettava auto suuntasi keskustaan, missä Haileyn kauneushoitolat sijaitsi. Automatkan nainen ainoastaan selasi puhelintaan ja tarkasteli somen antimia. Pian kuitenkin autonsa pysähtyi, jolloin Hailey nousi ulos, joutuen nyt kävellä lyhyen matkan läheiseen kauneushoitolaansa, jossa kävi hoidattamassa itseään. Asteltuaan muutaman askeleen nurkan taakse, turvallinen auto ja kuljettaja jäivät nyt taka-alalle. Sillä hetkellä kadulla ei ollut ketään muuta, joka sai Haileyn ihon kananlihalle. Pelko hiipi hiljalleen naisen iholle. Hyvin pian kadulle kuitenkin ilmestyi muutama tummiin vaatteisiin ja kasvot peittäviin naamioihin pukeutunutta miestä, jotka lähtivät astelemaan naisen perässä. Hailey ei luonnollisestikaan jäänyt enää niille sijoilleen katselemaan mitä tapahtuisi, vaan lähti kävelemään rivakin askelin kohti kauneushoitolaansa. Siinä missä hän itse nopeutti vauhtiaan, miehet myös nopeuttivat ja ei aikaakaan, kun mieskaksikko tarrasi naista molemmin puolin käsistä ja nostivat ilmaan. ”Mitä helvettiä, päästäkää irti!”, hätääntynyt kiljaisu pääsi naisen suusta, vilkaisten vaistomaisesti ympärilleen kuin apua hakien. ”Apua!”, Hailey sai suustaan huudettua, ennen kuin toinen miehistä painoi valkoisen kankaanpalan suunsa eteen. Ensimmäinen henkäys kangasta vasten sai Haileyn olon heikoksi ja seuraavasta hän menettikin jo tajuntansa.

Tunteja myöhemmin Hailey oli herännyt pienestä, kopin kokoisesta huoneesta jota ei voinut tosiaankaan kutsua miksikään luksushotelliksi. Haileyllä ei ollut mitään tietoa missä hän oli – ja miksi hänelle tehtiin näin! Tai no toisaalta, useimmat jotka halusivat kidnapata Hailey Campbellin, olivat rahan perässä, mutta jostain syystä Haileystä tuntui siltä, että nyt ei ollut kyse rahasta. Olihan vanhempansa kaikessa hiljaisuudessa valmentanut heitä tällaista tilannetta varten – josta syystä Hailey oli myös nostanut valtavan suojamuurin ylleen. Ei tunnetta, ei pelkoa ja se jos joku varmasti ärsyttäisi kidnappaajiaan. Haileystä alkoi kuitenkin ajan kanssa tuntua siltä, että hän olisi ollut huoneessa päiviä ja varmasti olikin, ilman kelloa aika tuntui matelevan. Silloin tällöin joku kävi katsomassa häntä, tai heittämässä ruokaa mutta Hailey ei koskenutkaan siihen. Hänhän ei sellaista moskaa syönyt, mitä kidnappaajansa tarjosivat. Sen sijaan hän nyrpisti nenäänsä ja nosti leuan ylimielisesti pystyyn, aina kun joku raotti huoneensa ovea. Hänhän ei puhuisi kenellekään heistä – saati katsoisi silmiin. Hailey aikoi pitää itsensä kovana, myös silloin kun ovesta taas astui sisälle huoneeseen joku naamiopää. Blondi ei voinut kuitenkaan olla katsomatta sisälle tulijaa, vaan sen sijaan hän tapitti naamiomiestä ja kurtisti vaistomaisesti kulmiaan. ”Ruokatoiveita?”, Hailey toisti epäuskoisena, ennen kuin mutristi huuliaan. ”Go fuck your self”, peloton sihahdus pääsi naisen huulien välistä, saaden samalla jostain voimaa nousta sängyltä ylös seisomaan. Hailey puristi kätensä tiukasti nyrkkiin, tuijottaen samalla maskinaaman tummia silmänaukkoja. ”Mä en ymmärrä miks te teette näin, mutta voitte olla varmoja että mua aletaan ihan pian etsiä – mä olen kuitenkin Hailey Campbell, mä en noin vain katoa kartalta!”, blondi ilmoitti varsin kovaan ääneen ja katsahti huoneensa seiniä, ennen kuin palautti katseensa takaisin toiseen.

”Eikä tapoihini kuulu aneleminen, joten tehkää jo se mitä ajattelitte tehdä minulle… You little piece of shit.”