|
|
Jun 10, 2014 21:04:03 GMT 2
Post by Deleted on Jun 10, 2014 21:04:03 GMT 2
tiistai 24.6.2014, 21.30 >>
Junior Evans & Destiny StevensENCORE HOTEL/LAX NIGHT CLUB, Las Vegas
Valtava Encore-sali kuuluisan hotellin alakerrassa täyttyi satojen ja taas satojen ihmisten aplodeista, kun tämänvuotinen NHL Awards-gaala oli saatu päätökseen. Suurilla screeneillä lavan takana pyöri koosteita sekä viime kaudesta, että tämäniltaisista tapahtumista ja palkituista. Junior ei kiirehtinyt samaan ihmismassan virtaan, johon suurin osa ihmisistä poistui. Hän keskusteli kovaan ääneen salissa kaikuvan hälinän yli illan jatkosuunnitelmista edessään istuvan joukkuetoverinsa kanssa ja tarkisti samalla kännykkänsä näytön, joka ei edelleenkään vilkuttanut saapuneita viestejä tai puheluita Destinyltä. Junior tiesi kyllä hyvin, että Des oli tehnyt parhaansa yrittäessään järjestää itseään Las Vegasiin kihlattunsa tueksi, mutta tanssinäytöksen päätähtenä hänen oli vähän paha luistaa roolistaan. Huokaisten Jun palautti hymyn naamalleen ja liittyi kavereidensa seuraan, jotka pikkuhiljaa alkoivat valua kohti ovia päästäkseen jatkamaan iltaa virallisille jatkoille LAX Night Clubille. Isäänsä Jun ei enää ihmisjoukosta löytänyt, joten hän oletti tämän lähteneen jo ajoissa lentokentälle päästäkseen Phoenixiin tänä yönä. Juniorin pientä alakuloisuutta Destinyn poissaolosta lievensi se seikka, että hän oli voittanut Conn Smyhte Trophyn – palkinnon, joka myönnettiin playoffsien arvokkaimmalle pelaajalle. Tunnustus tuntui hyvältä, sillä koko kausi ja erityisesti sen alku olivat olleet Juniorille hyvin vaikeita. Vielä paremman fiiliksen palkinnon saaminen toi sen takia, että hän oli nyt jo kolmannen sukupolven Evans, jolle kyseinen palkinto oli myönnetty. Kello lähenteli vasta yhtätoista ja koko LAX oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Jääkiekkoilijoiden ja heidän aveciensa lisäksi seassa pyöri joka sortin seurapiiriprinsessoja ja muita, joille samettiköysi aukesi pelkästään kaikkien tunteman naamataulun avulla. Junioria ääretön biletys ei sinä iltana oikeastaan kiinnostunut, mutta ei hän halunnut kaveriensa hauskanpitoa pilata. Nyrpeä naama ei siis tullut kuulonkaan, mutta eipä sitä kovin vaikea ollut vältellä. Mies sai jatkuvasti nauraa kavereidensa toilailuille ja muutaman otettuaan hän hymähteli jo yleisesti ihan kaikelle. Jun oli sanonut useille, ettei tänään palkinnostaan huolimatta juhlisi hirveän rankasti. Toteamus oli kuitenkin jo parin tunnin jälkeen vaipunut unholaan, kun Jun oli käynyt pyörimässä tanssilattialla useaan otteeseen. Joka kerta kädessä uusi lasi ja kainalossa uusi tyttö. Kihlasormus vasemmassa nimettömässä ei ollut mitenkään pieni tai huomaamaton, mutta onnenonkijoita nyt ei varsinaisesti kiinnostanut minkätasoisen parisuhteen he tällä kertaa romuttaisivat. Juniorilla itsellään ei ollut mitään taka-ajatuksia mielessään, hän tiesi kyllä kantavansa sormusta ja että Des oli parasta mitä hänelle ikinä oli tapahtunut, mutta eipä hän tukevassa humalassa oikeastaan ymmärtänyt kuinka lähekkäin kihloissa olevan miehen sopi tanssia tuntemattomien tyttösten kanssa. Menoa rajoitti hetken kuluttua hieman se, ettei Juniorin tasapaino enää kestänyt moitteettomana kurkusta alas kaatuvien drinkkien määrän kasvaessa. Hänen kaveriporukkansa oli vallannut yhden pöydän klubin erikseen kiekkoilijoille varatun VIP-osan takanurkasta. Joukossa istui erinäisiä baarin puolelta mukaan tarttuneita heitukoita, jotka kilpailivat kynsin ja hampain miesten huomiosta. Jun tajusi etäisesti, että hänen sylissään istui kaksi hädin tuskin täysi-ikäiseltä näyttävää tyttöä, mutta näiden harmiksi hän ei kiinnittänyt heihin oikeastaan mitään huomiota. Hän oli syventynyt erittäin humalaiseen ja etäältä hyvin säälittävän kuuloiseen keskusteluun vieressään istuvan ystävänsä kanssa. Ajatus Destinystä kolkutteli edelleen jossain mielen perukoilla, mutta Jun oli jo aikaa sitten hylännyt toiveensa kihlattunsa tulosta ja laittanut puhelimensa povitaskuun äänettömänä. Luvattuaan jatkuvasta näytön kyttäämisestä ärtyneille kavereilleen, ettei sitä enää illan aikana esiin kaivaisi. Tajuntaan ei tuntunut millään mahtuvan, että vaikka Junin itsensä ajatuksissa ei ollut viedä sylissä kikattelevia tyttöjä baarista hotellille, voisi tilanne ulkopuolisen silmin näyttää juuri siltä kuin illalle olisi luvassa jatkoa. Ajatus ei vain juossut ihan kirkkaasti ja ketä Jun muka täällä käytöksellään järkyttäisi? Des ei ollut paikalla ja sohvilla istuvat kaverit olivat täysin samassa jamassa. ”Jun mitä sä murjotat, et kai vaan mieti Desiä enää? Tajua jo, ei se oo tulossa”, joku porukasta huudahti bassonjytinän yli. Niinpä, mitä syytä hänellä oli murjottaa. Käsi tarttui taas yhteen pöydällä lojuvaan drinkkiin ja myrtynyt naama vaihtui takaisin leveään virneeseen. Kai hänellä nyt oli oikeus yksinkin iloita. |
|
|
|
Jun 16, 2014 20:39:34 GMT 2
Post by Deleted on Jun 16, 2014 20:39:34 GMT 2
Punainen suuri esirippu sulkeutui valtavien aplodien ja salamavalojen saattelemana, ja tanssijat pysyttelivät syvässä kumarruksessa aina siihen asti kunnes verhot katkaisivat viimeisenkin katsomon puolelta paistavan valojuovan. Destiny tyrkkäsi jälleen yleisöltä lahjaksi saamansa ruusukimppunsa lähimmän tanssijakollegansa syliin ja juoksi ohjaaja Davidsonin huhuiluille kuurona kohti takahuonetta. Matkalla hän kiskoi ikävästi puristavat balettitossunsa ja kaikenmaailman hiushörhelönsä yltään heittäen ne tyllihameen kera autonsa takapenkille. Takapenkiltä löytyivät jonkin sortin collegehousut ja t-paita, jotka nainen veti ylleen ennen kuin lähti lievää ylinopeutta hurjastellen ajamaan kotiin teatterin pihassa olevista toimittajista välittämättä. Pari ajomatkalla suoritettua puhelinsoittoa takasivat lentokentällä lähtövalmiina olevan koneen sekä hänen ja Juniorin asunnolla odottelevat ystävät, jotka kyllä joutuisivat pistämään parastaan mikäli aikoivat saada Destinyn gaalakuntoon ennen Las Vegasiin saapumista. Punapää kaahasi parkkihalliin, juoksi hissiin ja jatkoi samoilla vauhdeilla asunnon ovesta sisään suunnaten suoraan suihkuun. Tovin kestäneen yleisen sähläämisen ja kevyen sekasorron jälkeen seurue kuitenkin pääsi lähtemään, mutta Destiny kyllä tiesi jo varmaksi, ettei millään ehtisi palikntojenjakoon, mikä oli tietenkin suuri pettymys niin naiselle itselleen kuin varmasti Juniorillekin. Punapää huokaisi syvään auton takapenkillä ja vilkaisi kännykkänsä näyttöä, jolla ei vilkkunut ainuttakaan uutta viestiä tai puhelua - ihmekös tuo, Junior kun kuvitteli hänen olevan edelleen lavalla tanssahtelemassa ja odottelevan miestä kotona huomenna jahka joukkue palaisi palkintogaalasta takaisin New Yorkiin. Auto kaahasi jarrut kirkuen lentokentälle ja pikaisten turvatarkastusten jälkeen punapää kiiruhti tukka märkänä sisään yksityiseen koneeseen, jonka hän oli saanut käyttöön vanhemman Clayn kanssa asiasta keskusteltuaan. Destiny vain toivoi, ettei mies ollut mennyt kertomaan naisen suunnitelmia Juniorille, jolle Destinyn saapuminen Las Vegasiin oli tarkoitus olla suuri yllätys. Siinä ikkunapaikalla himmenevää taivasta katsellessaan Destiny kuitenkin huomasi sillä hetkellä olevansa erittäin epäyllätyksellisellä tuulella, sillä viimeiset viikot olivat olleet armotonta pyöritystä suuntaan ja toiseen - ei vain palkintogaalan lähestymisen ja Destinyn lisääntyneiden esitysten takia vaan myös heidän kihlauksensa myötä, joka oli saanut mediat aivan sekaisin ja pyörimään heidän ympärillään kuin mehiläiset hunajan perässä. Kotonakaan ilmapiiri ei ollut ollut sieltä parhaimmasta päästä, sillä stressi ja jännitys ei ollut jääkiekkokauden päätyttyä juurikaan laantunut ja ne päivät, joina he näkivät toisensa vain vilaukselta olivat lisääntyneet huomattavasti nyt kun Destinykin joutui olemaan teatterilla kellon ympäri monta päivää viikossa. He olivat kuitenkin luvanneet toisilleen, että tällaisistakin ajoista selvittäisiin jahka molemmat vain olisivat joustavia ja ymmärtäisivät toistensa tilanteet. Muutaman tunnin jälkeen pieni kone sitten laskeutui Las Vegasin lentokentälle ja Destiny kiiruhti yhden ystävänsä kanssa odottavaan autoon, joka kuljetti heidät pikimmiten LAX Clubille, jonne gaalaväki oli kuulemma jo siirtynyt jatkoille. Nyt olisi ehkä ollut jo otollinen hetki soittaa tai edes lähettää viesti Juniorille ja niin Destiny päätti tehdäkin vaikka hän varsin hyvin tiesikin, ettei Junior taatusti kantanut luuria korvallaan tällaisena iltana. Arvaus osui oikeaan, sillä mies ei vastannut punapään soittoihin, viesteistä tuskin olisi ollut iloa yhtään enempää. Lopulta auto kuitenkin pysähtyi hulppean yökerhon eteen ja Destiny astui ystävänsä jäljessä ulos salamavalojen loisteeseen. Hieman väkinäisen hymyn kameroille heitettyään ja vastattuaan muutamiin toimittajien uteluihin - jotka koskivat Destinyn tapauksessa lähinnä hänen ja Juniorin suhdetta ja kihlausta sekä sitä, miksei hän ollut ollut kihlattunsa tukena gaalassa - naiset astelivat viimein sisälle. Yökerho oli tupaten täynnä porukkaa ja ohikiitävän hetken Destiny ehti harkita, että painelisi takaisin ulos ja yrittäisi suosiolla tavoittaa Juniorin ensin puhelimitse. Hänen ystävänsä kuitenkin tarrasi häntä yllättäen ranteesta ja lähti kuljettamaan kohti portaita. "Hei, ne on kaikki tuolla ylhäällä - tuu, mennään!" Viimeinkin aito hymy kohosi Destinyn huulille, kun hän tajusi pääsevänsä Juniorin luo ja näkemään miehen toivottavasti onnellisen yllättyneen ilmeen, kun punapää yllättäen pamahtaisikin paikalle. Destinyn jalat löivät kuitenkin jarrun päälle, kun hänen katseensa tavoitti läheisessä pöydässä istuskelevan lätkäporukan. Hänen ystävänsä ei juuri välittänyt vaan punapään ranteesta irti päästäen kiiruhti iloisena ilmeisesti jo varsin tukevissa olevien miesten luo. Jos Destiny olisi itsekään nauttinut edes yhden vähän vahvemman shotin, ei hän taatusti olisi erottanut kahta tyttöä sylissään pitävää Junioria, joka kävi ilmeisesti syvällistä keskustelua joukkuetoverinsa kanssa. Punapään sisällä kuohahti ikävästi, kun hän sai lopulta lyijynraskaat jalkansa liikkeelle. Pöydän luo päästyään hän kohtasi useat hilpeistä hieman vaivaantuneiksi venähtäneet kasvot, jotka vilkuilivat Junioria ja yhtäkkiä erittäin kiinnostaviksi muuttuneita yökerhon seiniä. Destiny loi tummien silmiensä katseen kuitenkin Junioriin. "Onneks olkoon, rakas, sähän oot näköjään voittanut ihan jättipotin, vai?" Punapää vilkaisi kahta blondia, joita hän olisi taatusti erehtynyt luulemaan alaikäisiksi baarin ulkopuolella. Sitten nainen nosti katseensa takaisin Junioriin. "Mä voin kyllä olla tyytyväinen itseeni, mun yllätyshän on näemmä onnistunut paremmin kuin hyvin", hän totesi vielä. Äänensävy pysyi suht rauhallisena, vaikka nainen tunsikin silmiensä polttelevan ikävästi ja viikkojen takainen stressikin oli jo erittäin lähellä räjähtää ja levitä käsiin. Sormuskin puristi ikävästi nimetöntä. |
|
|
|
Jun 29, 2014 10:11:18 GMT 2
Post by Deleted on Jun 29, 2014 10:11:18 GMT 2
/Teksti on kyllä ihan kamalaa mut huh tässä vihdoin :D/
Juniorilta meni pari sekuntia liian kauan ymmärtää, miksi kaikki pöydän ympärillä istuskelevat ihmiset menivät kovin vaikeiksi ja alkoivat hänelle keskustelemisen sijaan tuijotella seiniä. Vasta kun hänen sylissään istuvat tytöt alkoivat tuijottaa neniensä vartta pitkin jonnekin Junin selän taakse, hän ymmärsi kääntyä. Miehen humalasta hitaanlaisesti käyvät aivot rekisteröivät Destinyn ja melkeinpä saman tien sen, että tämä ei ollut järin innoissaan katsellessaan edessään avautuvaa näkyä. Junior kelasi hetken mielessään, miksi Des oli ylipäätään vaivautunut paikalle jos heti piti aloittaa riitely. Vaikka kihlaus olikin hetkellisesti tuonut heidät lähemmäksi toisiaan, olivat senjälkeiset viikot olleet melkoisen hektisiä. Juniorin kausi oli ohi, Destinyn sen sijaan vasta alkumetreillä, mikä tarkoitti ettei yhteistä aikaa kotiin paljoa jäänyt. Jun tiesi, että Des oli ollut koko vuoden varsin kärsivällinen ja ymmärtäväinen, muuttanut jopa maan halki poikaystävänsä joukkueenvaihdon takia. Sillä hetkellä ajatuksia halkoi kuitenkin vain se, että Desillä ei ollut oikeutta suuttua hänelle tästä. Vaikkei Jun normaalisti ollut millään tapaa mustasukkainen, oli stressi ajanut hänet katselemaan kihlatustaan ja tämän tanssiparista otettuja kuvia hieman katkerammin kuin olisi tarvinnut. ”Ai mulla ei nyt oo oikeutta sitten pitää hauskaa, vaikka sulta kyllä liikenee aikaa liihottaa kaupungilla sen tanssiparipojus kanssa”, Jun tuiskahti kevyen sammalluksen kera ja töni ärtyneenä tuntemattomia tyttöjä sylistään. Ärtymys selvitti päätä juuri sen verran, että mies tajusi vihdoin mistä Des oli alun perin ärsyyntynyt. ”Ja kiitti kysymästä, voitin just sen verran ku pitikin”, hän lausahti kalseasti ja jatkoi samaan sävyyn vilkaisten ensin sylistään viereiselle penkille siirtyneitä tyttöjä; ”Noita en edes vittu tunne, joten voitko rauhottua.” Oli sinänsä ironista käskeä Destinyä rauhoittumaan, kun Junior itse oli nyt tässä se, joka oli kilahtanut melkeinpä saman tien Destinyn ensimmäiset sanat kuultuaan.
Parissa hetkessä kaikki alkoi taas luisua hurjaa vauhtia alamäkeen, kun Jun havaitsi VIP-tilojen nurkassa väijyvät median edustajat. ”Ollaan muuten etusivun uutinen huomenna, et pistä parastas”, Jun sylkäisi ja katui saman tien jäätävää äänensävyään. Juuri kun tunnelin päässä oli alkanut näkyä valoa, oli tämä ilta pilannut senkin pilkahduksen. Junior tajusi kyllä etäisesti olevansa itse syypää koko sotkuun, mutta sillä hetkellä tuntui helpommalta vierittää kaikki tilanteeseen täysin syyttömän Destinyn niskoille. Joukkuetoverit olivat kaikonneet heidän luotaan tyttöjensä kera varsin liukkaasti, kukaan ei halunnut olla todistamassa massiivista riitaa Juniorin ja Destinyn välillä. Riidan alkuun ei enää paljoa tarvittu, niin suuttumuksesta kipinöivin silmin kumpikin toista katseli. Heidän suhteensa oli alusta asti ollut tällaista. Junior rakasti vain ja ainoastaan edessään seisovaa Desiä, eikä edes halunnut enää muistella miten pahaan jamaan heidän erossaolonsa oli hänet ajanut. Des piti hänen päänsä kasassa silloinkin, kun Jun ei itse enää keksinyt minkäänlaisia keinoja. Tällaisia iltoja siunaantui Juniorille kuitenkin niin harvoin, että takaraivossa kolkuttelevasta tunteesta ja nimettömässä painavasta sormuksesta huolimatta hän vaihtoi hieman liian vauhdikkaaseen tyyliin. Hän ei koskaan tietoisesti halunnut satuttaa Destinyä, ei todellakaan, mutta tässä taas nähtiin miten kaukana Junin pitäisi alkoholista pysyä. ”Mä en ihan oikeasti halunnut noista mitään, kai sä nyt itsekin näit etten edes kiinnittäny niihin mitään huomiota”, Junior sanoi yrittäen pitää ulosantinsa niin selkeänä kuin siinä tilassa pystyi. Sanomaa ei tosin hirveästi vahvistanut se, että noustuaan sohvalta seisomaan hänen piti tehdä kaikkensa pysyäkseen edes jotenkuten tolpillaan. Näky oli varmastikin varsin säälittävä, vaikka eipä tilannetta ollut seuraamassa kukaan muin kuin lehtikuvaajat. Seuraavana aamuna asiasta lukisikin sitten vielä tänä iltana pojastaan ylpeänä ollut Clay, joka ei taatusti enää katsoisi yhtään skandaaliuutista läpi sormien.
|
|
|
|
Jun 29, 2014 15:44:05 GMT 2
Post by Deleted on Jun 29, 2014 15:44:05 GMT 2
Destiny näki vaivatta, että Junior oli selvästi nauttinut enemmän kuin vain muutaman väkevän. Hän tuijotti miehen humalaisiin silmiin ja voimakkaasta taustametelistä ja musiikista huolimatta rekisteröi erittäin tarkasti jokaisen tiuskaisun siivittämän, sammaltavan sanan. Juniorille tuotti selvästi vaikeuksia - ei, se oli miehelle selvä mahdottomuus - katsoa tilannetta Destinyn näkökulmasta ja ymmärtää, miten pahalta ja ennen kaikkea epäreilulta se näytti ja tuntui. "Miten sä voit olla noin itsekäs", nainen tiuskaisi ja asteli kiukkuisin askelin seurueen luo. "Luuletko sä että mä ihan huvikseni oon ravannut sun mukana jäähallilla koko kevään ja niellyt kaikki ne kiukunpuuskat joita oon kotonakin kuunnellut. Jos sä yhtään osaisit arvostaa mun uraa niin ymmärtäisit kyllä", hän jatkoi eikä antanut katseensa irrota Juniorin silmistä. Kevät oli maisemavaihdoksen ja pitkälle venyneiden finaalipelien myötä ollut varmasti yksi raskaimmista aikoihin, mutta kihlauksen oli ollut tarkoitus laittaa sille kaikelle viimein loppu ja olihan siinä uusi puhdas sivu käännettykin, vaan sitä iloa ei ollut kyllä kovin kauaa kestänyt. Destinyn omat kiireet olivat nimittäin vasta alkamaisillaan ja eripuraa olivat aiheuttaneet varsinkin toisinaan pitkiksi venyneet illat, jotka nainen oli viettänyt enimmäkseen teatterilla mutta myös kaupungilla tanssiporukan kanssa illastaen tai muuten vain rentoutuen. Destiny ei voinut kieltää etteikö hän olisi viime aikoina viettänyt enemmän aikaa tanssiparinsa Thomaksen kanssa, mutta kuten Junior varmasti omasta kokemuksesta tiesi oli medialla tapana keksiä omanlaisiaan tarinoita, joista totuus oli useimmiten erittäin kaukana. Ja niin oli tässäkin tapauksessa - Destiny ei missään nimessä olisi heittänyt hukkaan kaikkea Juniorin kanssa kokemaansa jonkun muun kainaloon hyppäämällä. Ei, yhteinen aika Thomaksen kanssa oli tarkoitettu tutustumiselle ja luottamuksen kartuttamiselle - muuten esitykset eivät takuulla tulisi toimimaan.
Punapää katsoi huultaan huomaamattomasti purren miestä, joka työnsi ilmeisen loukkaantuneilta näyttävät tytöt pois sylistään. "En todellakaan voi", hän vastasi viileästi naurahtaen Junin käskiessä häntä rauhoittumaan. "Mä oon ollut kärsivällinen jo ihan tarpeeks pitkään sun kanssas enkä mä jaksa enää." Tulipahan sanottua suoraan. Destiny tuijotti Junioria posket hehkuen vaikka sisällään hän tunsi hurjasti virtaavasta adrenaliinista huolimatta jäätävää kylmyyttä. Junin hyytävä äänensävy sai Destinyn nielaisemaan hitaasti ja luomaan tuiman vilkaisun median edustajien puoleen, joista osa oli jo selvästi havainnut meneillään olevan shown. Destiny ei kuitenkaan välittänyt. "Me ollaan oltu tässä tilanteessa ennenkin, luulisi sen hoituvan sultakin jo ihan ulkomuistista", nainen tiuskaisi välittämättä siitä, että Marthan ja muiden haahkojen muistelu ei välttämättä ollut sillä hetkellä kovin järkevää eikä se taatusti vienyt tilannetta ainakaan parempaan suuntaan. Punapäästä kuitenkin tuntui, että purkautuvaa väsymystä, turhautumista ja suuttumista oli enää turha edes yrittää pysäyttää. Jun nousi haparoiden ylös sohvalta ja Destiny tuijotti häntä kädet puuskassa yläkanttiin. "Niin justiinsa, mä siis lennän tänne asti kauheella kiireellä ja päädyn näkeen jotain tällaista ja mun pitää vaan niellä ja hyväksyä se hymyillen, niinkö?" Nainen naurahti uudelleen ja pudisteli päätään katsellen hetken ajan pöydällä lojuvia drinkkilaseja jotka olivat yhtä tyhjiä kuin Juniorin sanat. "Jos tää on kerran sun mielestä okei niin mikä sä oot puuttumaan enää munkaan menoihin?" hän tiuskaisi lopulta ja antoi palavan katseensa löytää jälleen Juniorin silmät. Räpsähtelevät salamavalot saivat Destinyn kuitenkin hätkähtämään hillitysti. Hän käänsi katseensa pois sohvalta ylösnousseista lööppilehtien toimittajista. Tilanne alkoi tosiaan riistäytyä jälleen kerran käsistä ja punapään teki mieli vain nostaa kätensä luovutuksen merkkinä ja suunnata takaisin kotiin mahdollisimman pian - toivottavasti yksin.
|
|
