I knew you were special from the moment we first met

Naomia olisi nukuttanut aamulla niin kamalasti. Hänellä ei ollut mitään aavistusta, mitä kello mahtoi olla, mutta sen hän tiesi, että hän olisi voinut jäädä siihen sänkyyn vaikka loppupäiväksi. Pikkuhiljaa hän kuitenkin alkoi heräillä, sillä hän tunsi Owenin suukottelevan keveysti hänen olkapäätään ja lopulta kaulaa. Pieni uninen hymy nousi Naomin kasvoille ja hän kääntyikin katsomaan tulevaa aviomiestään hymy huulillaan. ”Huomenta. Hyvin, vähän liiankin hyvin.” Naomi sanoi edellen hieman uninen hymy kasvoillaan, kurkottautuen sitten suukottamaan Owenia nopeasti huulille. ”Entäs sinä, saithan sä nukuttua?” Naomi varmisteli, silitellen samalla kevyesti Owenin käsivartta. Hän oli ihan varma siitä, että Owenilla oli enemmän kipuja kuin mitä mies kehtaisi hänelle koskaan myöntää. Owen oli niin kamalan itsepäinen, että kuvitteli pärjäävänsä tämän asian kanssa yksin – Naomia jopa pelotti se, ettei Owen kertonut asioista hänelle. Naomi olisi voinut auttaa ja olla toisen tukena, mutta Owen oli selvästi päättänyt, ettei rasittaisi Naomia sillä asialla. Owen sitten vakuuttelikin, että oli nukkunut hyvin ja oli heti perään muistuttelemassa, että heillä oli tänään muutakin tekemistä kuin nukkua. Hymy nousi Naomin kasvoille. ”Ehkä mä just ja just maltan.” Naomi sanoi hymyillen, nousten itsekkin istuma-asentoon, venytellen tosin käsillään hieman, haukotuskin karkasi hänen huuliltaan. Pian Owen oli jo kadonnut sinne suihkuun ja totesi, että Naomi voisi mennä kyselemään, olisiko Seth ja Vanessa jo heränneet. Sen jälkeiset sanat saivat kuitenkin Naomin naurahtamaan kevyesti. ”Herra Yates on hyvä ja malttaa hetken aikaa.” Naomi naurahti, nousten sitten sängystä ylös ja käveli laukulleen, vetäisten sieltä vain jonkun mekon päälleen.

Naapurihuoneistossa olikin juuri heräilty, kun oveen koputettiin. ”Joko siellä ollaan hereillä?” Naomi huikkasi oven ulkopuolelta hyväntuulisena. Kumpikaan ei vielä avannut ovea, joten Naomi kääntyi katselemaan merelle päin hymy huulillaan. Tästä lomasta tulisi taatusti täydellinen. He menisivät tänään Owenin kanssa naimisiin ja heillä olisi kokonainen viikko aikaa lomailla aivan täydellisissä maisemissa täydellisessä seurassa. Naomin ajatukset katkaisi kuitenkin Vanessa, joka oli tullut avaamaan oven. ”Huomenta. Mä vain tulin katselemaan, oletteko te hereillä.. Me varmaan syödään jotain aamupalaa ja jos sitten lähdettäisiin katsomaan se hääpaikka?” Naomi sanoi hymyillen serkulleen ja kun he olivat sopineet jonkinlaisen aikataulun päivälle, Naomi palasi takaisin hänen ja Owenin huoneistoon – ja kyllä hän sinne suihkuunkin vielä kipitti kihlattunsa seuraksi. Suihkun jälkeen he söivät sitä aamupalaa ihan kaikessa rauhassa, oli suorastaan rentouttavaa, kun se saattoivat keskittyä vain itse nauttimaan siitä aamupalasta ilman, että Xander oli vieressä vaatimassa huomiota. Tottakai kumpikin heistä rakasti poikaansa, mutta kyllä yhteinen laatuaikakin oli jo ansaittua. ”Vähän mua jännittää.” Naomi myönsi pienen naurahduksen kera, juotuaan viimein kahvinsa loppuun. Ei hän edes tiennyt, mikä häntä niin kovasti jännitti – ei heidän elämänsä nyt niin paljoa avioliiton myötä muuttuisi. Heillä oli vakaa suhde ilman avioliittoakin, mutta tottakai se lujittuisi nyt entisestään.

Aamiaisen jälkeen nelikko oli sitten lähtenyt katsomaan sen hääpaikan – Naomi ja Owen olivat halunneet mennä naimisiin rannalla. Paikkaa katsellessaan Seth kiepautti kätensä kevyesti Vanessan ympärille ja suukotti vaimoaan hiusten sekaan. ”Melkeinhän tässä iskee kateus, muistatko sä meidän hääpäivän..” Seth naurahti pienesti, maisemia katsellessaan. Myös he olivat menneet meren äärellä naimisiin ja se päivä oli kyllä ollut aivan mieletön. Seth tosin oli silloin saanut yllätettyä Vanessan, ei nainen ollut edes tiennyt sinne saapuessaan, että he olivat menossa naimisiin. Naomi sen sijaan tunsi olonsa harvinaisen haaveilevaksi – vain muutamien tuntien päästä he olisivat viimein aviopari Owenin kanssa. Pian nelikko lähti sitten kävelemään takaisin bungaloweillensa, sillä tekemistä riittäisi iltaa varten. ”Okei, Owen, sun pitää mennä Sethin kanssa Sethin ja Vanessan huoneeseen. Me nähdään sitten vasta sitten illalla uudestaan.” Naomi sanoi heidän tultuaan lähemmäksi heidän majapaikkaansa. Ennen sisälle menoa Naomi vielä pysähtyi ja nappasi Owenia käsistä kiinni, kävellen miehen eteen. ”Pian me ihan oikeasti ollaan naimisissa.” Naomi myhäili tyytyväisenä ja kurkottautui suukottamaan miestä huulille. Miehet lähtivät sitten sinne Sethin ja Vanessan huoneeseen, kun taas Vanessa ja Naomi lähtivät valmistautumaan iltaa varten Naomin ja Owenin huoneeseen. ”Mua jännittää ihan oikeasti. En mä tiedä edes miksi, ei tämän pitäisi olla mikään mun elämäni jännittävin hetki.” Naomi sanoi naurahtaen heidän asteltuaan sisälle Vanessan kanssa. ”Tai on tietysti omalla tavallaan. Enhän mä ikinä ole aiemmin naimisiin mennyt.” Naomi hymyili – rehellisesti sanottuna, muutama vuosi sitten hän ei olisi edes uskonut, että hän menisi naimisiin. Tänään se kuitenkin viimein tapahtuisi ja se tuntui niin mielettömän hyvältä, ettei Naomi osannut edes kuvailla kaikkia niitä tunteitaan.

Alkuilta koitti hyvinkin pian ja miehet olivat lähteneet sinne vihkimispaikalle hieman ennen naisia. Myös vihkijä oli jo paikalla ja enää piti odottaa, että naiset saapuisivat paikalle. Matka heidän asumuksiltaan ei onneksi ollut pitkä, joten matka taittui helposti kävellen. Pientä asukriisiä Naomi oli kylläkin kerennyt kokea ennen paikalle lähtöä ja vielä matkallakin häntä arvelutti – hän ei halunnut mitään turhan virallista, joten hän ei myöskään ollut halunnut ostaa mitään kunnon häämekkoa. Sellainen ei olisi ollut lainkaan hänen juttunsa ja sen tiesi myös Owen, joten hänelle riitti ihan vain se, että mekko oli valkoinen ja se oli edes hieman juhlava. Pian myös Naomi ja Vanessa sitten saapuivat paikalle ja kun Naomi näki Owenin seisovan siellä hiekalla, hymy nousi hänen huulilleen – hän tiesi, että hän oli tekemässä oikean ratkaisun, hän menisi naimisiin juuri oikean ihmisen kanssa. Oli suorastaan huvittavaa, miten hän olikin onnistunut löytämään täysin sattumalta niin täydellisen miehen, ei sellaista voinut vain tapahtua. Naomista tuntuikin, että tässä tapauksessa kohtalo oli ehdottomasti pistänyt näppinsä peliin. Jokatapauksessa, Naomi nappasi kengät jalastaan ja jätti ne siihen kauemmaksi, kävellen sitten paljain varpain Owenin luokse siinä lämpimällä hiekalla. Hyvin pian hän oli Owenin luona ja kun myös Vanessa tuli heidän luokseen, vihkijä kysyi, alotettaisiinko vihkimistilaisuus. Naom käänsi katseensa Oweniin ja nyökkäsi päätään – kyllä, he olivat valmiita tähän.

Naomi ei voinut mitään sille, että hänen kasvoillaan oleva hymy ei kadonnut yhtään mihinkään hänen katsellessaan Owenia. Koko tilanne oli kerta kaikkiaan niin uskomaton, Naomi ei vain voinut uskoa, että he olivat tulleet tähän pisteeseen saakka. Heillä oli ollut todella vaikeita hetkiä ja kaikki todennäköisyydet olivat olleet sen puolella, että heidän suhteensa ei kestäisi, mutta siinä he nyt olivat – omissa häissään. Kaiken lisäksi heillä oli maailman ihanin poika kotona odottamassa, eikä Naomi olisi koskaan voinut uskoa, että hän saisi kokea mitään tälläistä onnea. ”Haluatko sinä, Naomi Zoe Mitchell, ottaa Owen Nash Yatesin aviopuolisoksesi ja pysyä hänen rinnallaan niin ylä- kuin alamäissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” vihkijä kysyi Naomilta ja nainen vain katsoi hymyillen Owenia silmiin, vastaten sitten hetkeäkään epäröimättä: ”Tahdon”. Hymy pysytteli Naomin huulilla ja yhä leveämmäksi se muuttui, kun pappi kysyi saman kysymyksen Owenilta. Mies vastasi myöntävästi ja hetkessä Owen oli jo vetäissyt Naomin lähelleen ja painanut huulensa hänen huulilleen. Naomi vastasi siihen suudelmaan, eikä hän olisi voinut olla onnellisempi – he olivat nyt ihan oikeasti naimisissa. Kun Naomi ja Owen nauttivat omasta hetkestään, Seth ja Vanessa katselivat tilannetta vierestä. Seth ei aluksi tajunnut, että Vanessa ei voinut sillä hetkellä erityisen hyvin, mutta yhtäkkiä hän kuuli vaimonsa sanovan nimensä. Vasta siinä kohtaa Seth havahtui ja pian Vanessa olikin jo pyörtynyt. ”Vanessa!” Sethin suusta karkasi samantien ja hän kumartui samantien Vanessan vierelle. ”Vanessa-rakas, herää. Vanessa!” Seth yritti, mutta Vanessa ei näyttänyt tulevan tajuihinsa. Myös Owen ja Naomi oli tajunneet, mitä oli tekeillä ja tuore aviopari ryntäsi itsekkin ystäviensä luokse. Naomi tuntui lamaantuvan tilanteesta kokonaan ja samalta tuntui myös Sethistä, joten Owen onneksi ymmärsi hätyyttää papin soittamaan Vanessalle ambulanssin.

Ambulanssi saapui nopeasti paikalle ja vaikka ambulanssin henkilökunta oli sitä mieltä, että he kaikki eivät taatusti lähtisi samalla kyydillä sairaalalle, kukaan kolmikosta ei suostunut jäämään kyydistä pois, joten myös he änkesivät ambulanssiin. Matka sairaalalle ei ollut kaikeksi onneksi pitkä, mutta kun he pääsivät sairaalalle, Owenin ja Naomin piti jäädä odottelemaan käytävälle, kun Vanessaa vietiin tutkittavaksi, ainoastaan Seth pääsi mukaan. Naomi jäi katselemaan hieman orpona Courtereiden perään. Kumpikaan ei siinä käytävällä sanonut aluksi yhtään mitään, mutta viimein Naomi kuuli Owenin aloittavan keskustelun. Naomi vain katseli sitä huoneen ovea, mutta hymyili pienesti sitten tuntiessaan Owenin käden vyötäisillään. Miehen kysymyksen kuultuaan Naomi kääntyi katsomaan miestään ja kurkottautui suukottamaan tätä kevyesti huulille. ”Kyllä mä ajattelin, että minusta tulee rouva Yates. Pitäähän meidän perheellä yhteinen sukunimi olla.” Naomi sanoi hymyillen, jääden vain hetkeksi katsomaan miestään silmiin – tuntui hassulta, että he olivat nyt viimein naimisissa. Hassulta, mutta ihan mielettömän hyvältä ja onnelliselta. Oikealta. Sillä välin siellä huoneen toisella puolella Vanessa oli onneksi jo tullut tajuihinsa ja naiselta oli saatu tehtyä kaikki tarvittavat kokeet. Lääkärikin tuli huoneeseen, jolloin vaistomaisesti Sethin katse kääntyi lääkärin suuntaan. Kaikeksi helpotukseksi lääkäri kertoi, että pyörtyminen oli johtunut vain ja ainoastaan matalasta verenpaineesta, ei mistään sen vakavammasta. Sethin kurtisti kuitenkin hieman kulmakarvojaan kuullessaan lääkärin puhuvan kahdesta lapsesta. ”Mitenniin lapset..?” Sethkin kysyi hämmentyneenä ja vilkaisi sängyllä makoilevaa Vanessaa, joka näytti vähintäänkin yhtä hämmentyneeltä. Lääkäri kertoi, että heille oli tulossa kaksoset, tyttö ja poika – ultrassa oli kuulema näkynyt kahden terveen lapsen sydänäänet. Lääkäri jätti heidän pian kahdestaan, eikä Seth osannut hetkeen sanoa mitään, hän vain tuijotti vähintäänkin hämmentyneesti eteensä, kunnes kääntyi katsomaan Vanessaa. ”Ajatella, kaksoset..” Seth naurahti häkeltyneesti, kurkottautuen suukottamaan Vanessaa otsalle, laskien samalla toisen kätensä Vanessan vatsalle. ”Onneksi te kaikki kolme olette kunnossa. Onhan tämä nyt vähintäänkin hämmentävää, mutta eiköhän tähänkin totu.” Seth sanoi. Hän muisti kyllä varsin hyvin, miten vaikeaa Vanessan loppuraskaus oli ollut Chancea ja Chasea odotellessa ja hän ei voinut kuin toivoa, että sama ei toistuisi toista kertaa.

Lääkärit olivat onneksi sitä mieltä, että Vanessa voisi lähteä sairaalalta, joten lopulta he kaikki neljä pääsivät lähtemään takaisin majapaikkoihinsa. Taksissa myös Naomille ja Owenille oli kerrottu lääkärin kertomat uutiset ja kuten Courterit, myös Yatesit olivat ihmeissään kyseisestä uutisesta – olihan se nyt hämmentävää, että asiaa ei oltu huomattu aiemmin! Matka hotellille ei ollut onneksi kovinkaan pitkä ja ensimmäisenä Seth oli raahaamassa Vanessa lepäämään heidän huoneeseensa. ”Sä et sitten tee koko loppuiltana yhtään mitään, sä otat nyt ihan rauhassa. Ja loppuloman ajan ylipäätänsäkkin olet ihan rauhassa, sä et saa nyt riehua yhtään mitään ylimääräistä.” Seth sanoi jopa pienen naurahduksen kera saateltuaan Vanessan sänkyyn lepäämään. Toki naisen pitäisi vielä todennäköisesti pestä meikkinsä ja vaihtaa vaatteensa, syödäkkin pitäisi, mutta Seth halusi naisen nyt lepäävän hetken ennenkuin tämä tekisi yhtään mitään ylimääräistä. Seth tulikin sitten itse makoilemaan sängylle vaimonsa viereen ja hän kääntyi kyljelleen niin, että näki Vanessan paremmin. Hymy koreili Sethin huulille ja kevyesti hän laski toisen kätensä Vanessan vatsalle. ”Ajatella, pian meitä onkin sitten kotona kuusi. Voi sitä meteliä ja vilskettä..” Seth naurahti pienesti, tosin se naurahdus meinasi jäädä jopa hieman vaisuksi, sillä vaistomaisesti Sethin mieleen tuli Emma. Emman pitäisi ehdottomasti olla vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, tyttö olisi taatusti innoissaan saadessaan peräti kaksi sisarusta lisää, varsinkin, kun toinen tulokkaista olisi pikkusisko. Seth yritti kuitenkin nyt olla ajattelematta kuollutta tytärtään, hän halusi keskittyä positiivisten asioiden miettimiseen – Vanessa ja vauvat olivat kunnossa aiemmasta pyörtymisestä huolimatta ja nyt kun kaksoisraskaus oli tiedossa, Vanessakin osaisi olla varoivaisempi ja Seth saisi iskeä hössötysvaihteensa entistä enemmän päälle. Seth silitteli kevyesti Vanessan vatsaa, suukottaen sitten vaimoaan kevyesti huulille. ”Vai että tyttö ja poika..” Seth naurahti pienesti – odotuksesta oli tullut juuri entistäkin jännittävämpää, sillä vaikka yksikin lapsi oli tietysti enemmän kuin tervetullut lisä heidän perheeseensä, oli se nyt kuitenkin todella jännää saada jo toiset kaksoset. Toisaalta, ei kai tätä kaksosasiaa pitäisi edes ihmetellä – Sethillä oli itsellään kaksoisveli, Vanessalla kaksoissisko, Vanessan äiti oli kaksonen, Vanessan sisko oli saanut peräti kolmoset.. Se taisi yksinkertaisesti kulkea suvussa.



Ilta oli kulunut kummassakin huoneistossa rauhallisissa merkeissä, mutta aamulla Naomi oli herännyt todella aikaisin ylös. Owen oli vielä nukkunut varsin sikeästi ja aikansa Naomi oli vain katsellut hymy huulillaan miestään, silitellen kevyesti tämän hiuksia. Hän ei kuitenkaan raskinut herättää Owenia, joten hän oli itse kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut lenkkivaatteet päälleen ja lähtenyt pienelle aamulenkille. Naomi rakasti juoksulenkkejään ja aiemmin hän oli jopa raahannut toisinaan Oweninkin mukaansa, mutta sattuneesta syystä se ei enää onnistunut – ehkä juuri siitä syystä hän ei raskinut nyt herättää miestään ja pahoittaa toisen mieltä, kun tämä ei voinut lähteä mukaan. Lenkillään Naomi oli saanut myös aikaa ajatella asioita omissa oloissaan. Jo eilen hän oli alkanut ajatella erästä asiaa sen sairaalareissun aikana. He eivät Owenin kanssa olleet yrittäneet toista lasta, mutta Naomi oli kuitenkin huomannut, että hänen kuukautisensa alkoivat olla jo ihan reippaasti myöhässä. Aluksi Naomi oli ajatellut, että ehkä se johtui häästressistä, mutta pikkuhiljaa muitakin tuttuja oireita oli alkanut ilmaantua. Varmuuden vuoksi hän oli onnistunutkin pakkaamaan raskaustestin mukaansa matkalaukkuun ja kaikeksi onneksi Owen ei ollut sitä tajunnut. Alunperin Naomi oli ajatellut, että hän tekisi testin vasta kotona, mutta nyt hän ei vain saanut mielenrauhaa asialta ja niimpä hän oli päättänyt, että jos Owen vielä nukkuisi hänen palatessaan lenkiltä, hän tekisi sen testin. Ja kun hän oli palannut, Owen oli tosiaan vielä tullut nukkumassa, joten Naomi oli hipsinyt laukulleen, napannut sieltä itselleen toiset vaatteet sekä sen testin ja vähin äänin hän hipsi kylpyhuoneeseen. Hän teki sen testin ja tulosta odotellessaan hän meni suihkuun, olo lenkin jäljiltä kun ei varsinaisesti ollut sellainen, että teki mieli mennä takaisin aviomiehen viereen pötköttelemään. Suihkun jälkeen Naomi kuivasi hieman vartaloaan sekä hiuksiaan ja vetäisi alusvaatteet ylleen, kietaisten sitten vain pyyhkeen muun vartalonsa peitoksi. Lopulta hän meni katsomaan sitä testiä – hän ei ollut varma, pitäisi hänen odottaa, että hän katsoisi testin yhtä aikaa Owenin kanssa, mutta lopulta hän oli kuitenkin mennyt katsomaan tuloksen omin päin. Tulos sai hänet hymyilemään pienesti ja niimpä hän nappasi sen testin mukaansa ja lähti kylpyhuoneesta ulos. Owenkin oli jo sopivasti heräillyt, mutta istui vielä sängyllä. ”Huomenta rakas.” Naomi sanoi hymyillen siitä kylpyhuoneen ovelta, kävellen sitten sängylle ja istahti siihen reunalle miehensä viereen. Hän piti sitä testiä käsissään, kuitenkin niin, ettei Owen voinut tulosta nähdä. ”Tuota, Owen.. Mä olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että.. olisiko se mahdollista, että mä olisin taas raskaana.” Naomi aloitti lopulta ihan suoraan, pitäen katseensa siinä testissä, kunnes käänsi testin niin, että Owenkin pystyi näkemään tuloksen. ”Mä tein tän äsken.” Naomi sanoi, heilauttaen testiä kevyesti. ”Mä olen raskaana.” Naomi jatkoi, eikä voinut sille mitään, että hymy nousi entistä leveämpänä hänen huulilleen. Kuten sanottua, he eivät olleet yrittäneet lasta, mutta Naomi oli varma, että Owen olisi yhtä innoissaan tästä uutisesta kuin hän itsekkin. He eivät ehkä olleet sellainen pari, jonka odottaisi vakiintua, menevän naimisiin ja saavan lapsia, mutta nyt kun nämä asiat tapahtuivat, Naomista tuntui niin hyvältä – juuri näin asioiden pitikin mennä.