|
|
Jul 20, 2014 18:20:55 GMT 2
Post by Deleted on Jul 20, 2014 18:20:55 GMT 2
... but after they are broken, sorry means nothing
Lauantai 18. huhtikuuta 2015, myöhäinen iltapäivä Elizabethin asunto Brooklynissä Sivuhahmoina Elizabethin ja Treyn tytär Lucy, Elizabethin miesystävä Kyle Morrison sekä Kylen vanhemmat Daniel ja Stella Morrison ”Heii kulta, oletko sä ihan väsynyt? Meille tulee kohta vieraita, etkö sä olisi hetken jaksanut valvoa..” Elizabeth puheli hiljakseen kävellessään ympäri asuntoaan ja heijaillessaan sylissään pientä Lucy-tytärtään. Siitä oli nyt hieman yli kaksi kuukautta, kun Lucy oli syntynyt ja tyttären syntymä oli todellakin muuttanut Elizabethin elämän. Pienokainen oli hänelle kaikessa, hänen koko maailmansa. Lucyn syntymä ei ollut suinkaan ainut asia, joka Elizabethin elämässä oli muuttunut. Marraskuun tienoilla hän oli tutustunut paremmin Kyleen, joka niin ikään työskenteli samassa päiväkodissa hänen ja Jennyn kanssaan. Kyle oli vihdoin kerännyt rohkeutensa ja pyytänyt Elizabethin ulos kanssaan. Treffit oli pidetty ja he olivat tulleet loistavasti toimeen. Pikkuhiljaa he olivat alkaneet viettää enemmän aikaa yhdessä ja uutena vuotena he olivat sopineet seurustelevansa – Kyle ei ollut edes pahoillaan siitä, että Elizabeth oli toiselle miehelle raskaana. Niin, sen asian Elizabeth oli onnistunut työntämään mielestään kuluneen puolen vuoden aikana. Lucy oli hänelle tärkeintä tässä maailmassa, mutta Lucyn isän kanssa hän ei halunnut olla tekemisissä. Trey oli satuttanut ja loukannut häntä todella pahasti, olipa Elizabeth uhonnutkin, että mies ei saisi olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Myöhemmin Elizabeth oli ajatellut, että hän olisi voinut joustaa asian suhteen edes hieman, jos Trey olisi hieman nähnyt vaivaa hänen ja tulevan lapsen eteen, mutta kun Treystä ei kuulunut mitään, Elizabeth antoi olla. He pärjäsivät Lucyn kanssa loistavasti ja nyt hänellä oli myös Kyle elämässään. Vaikka Elizabeth ja Kyle eivät olleet seurustelleet vielä pitkään, oli suhde edennyt vauhdilla ja käytännössä katsoen Kyle asui nykyään Elizabethin ja Lucyn luona. Mies oli myös ottanut Lucyn kuin omaksi tyttärekseen, eikä Elizabethillä ollut sitä mitä vastaan. Oli vain hienoa, että joku sentään huolehti hänen kanssaan Lucysta – kerta Treystä ei siihen ollut, Kyle kyllä pärjäsi oikein mainiosti, todennäköisesti vielä paremmin kuin Trey koskaan. Moneen kertaan Elizabeth oli jo myös tavannut Kylen vanhemmat ja hän tuli Stellan ja Danielin kanssa todella hyvin toimeen. Pariskunta oli suorastaan ihastuttava ja he olivat ottaneet myös Elizabethin hyvin vastaan. Itseasiassa tänäänkin Morrisonit olivat tulossa käymään heidän luonaan ja Elizabeth oli siitä vain ja ainoastaan iloinen – hänestä oli ihanaa nähdä Kylen vanhemmat. ”No, ehkä sä rupeat nukkumaan niin äiti lähtee laittamaan ruuan valmiiksi.” Elizabeth vielä suukotti tytärtään kevyesti ja laski tämän sitten makuuhuoneessaan sijaitsevaan kehtoon. Hetken aikaa Elizabeth vielä katseli tytärtään hymyillen, kunnes sitten lähti kävelemään makuuhuoneesta pois. Matkalla hän lähes törmäsi Kyleen. ”Viitsisitkö sä kulta kattaa pöydän? Sun vanhemmat on täällä varmasti ihan pian.” Elizabeth sanoi miehelle ohikulkiessaan, kerkesipä hän suukottaakkin tätä kevyesti – Elizabeth ei ollut todellakaan edes muistanut, miten hyvältä tuntui oikeasti olla rakastunut! Kyle oli juuri sellainen, josta Elizabeth oli vielä vuosikin sitten uskaltanu vain haaveilla. Luotettava, rehellinen ja välittävä. Elizabeth ei kerennyt oikeastaan kuin varmistelemaan, että ruoka alkoi olla valmista, kun hän jo kuuli ovikellon soivan. Kyle olikin samantien avaamassa oven ja kaikeksi onneksi Lucykaan ei herännyt uniaan häiritsevään ovikelloon. Elizabeth huuhtaisi nopeasti käsiän veden alla ja pyyhkäisi kätensä keittiöpyyhkeeseen, mennen sitten vieraita vastaan eteiseen. ”Hei ja tervetuloa!” Elizabeth sanoi lämpimästi hymyillen, halaten sitten Kylen äitiä ja heti perään hän kätteli melko rennosti Kylen isän kanssa – ihan halausväleissä he eivät vielä olleet. ”Tulkaa vaan peremmälle, ruoka on ihan pian valmista..” Elizabeth puheli, kadoten sitten itse vielä hetkeksi keittiöön, luottaessaan siihen, että Kyle kyllä osaisi opastaa vanhempansa ruokailutilaan. Ruoka oli kuin olikin valmista, joten Elizabeth otti paistin uunista ja hetkeä myöhemmin hän oli viemässä sitä pöytään. Hän kantoi vielä loputkin ruokatavarat pöytään, kunnes sitten itsekkin istahti pöydän ääreen, Kylen viereen. Jokainen otti vuorollaan ruokaa ja kevyt rupattelukin alkoi – juuri tälläistä rentoa elämää Elizabeth oli aina kaivannut, ei heillä koskaan ollut ollut tälläistä Jackin kanssa, Treystä puhumattakaan. ”Mitenkäs pieni Lucy voi? Hän on kasvanut varmasti jo kamalasti.” Stellan äiti kyseli Elizabethiltä. ”Joo, tyttö kasvaa ihan silmissä. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti.” Elizabeth sanoi kevyesti naurahtaen. Omaksi yllätyksekseen hän kuuli sitten ovikellon soivan. Hän vilkaisi hieman kulmiaan kurtistaen Kyleä. ”Mä käyn katsomassa, kuka siellä on..” Elizabeth sanoi ja nousi sitten pöydän äärestä. Elizabeth käveli eteiseen ja avatessaan oven, hän soi kokea turhankin suuren yllätyksen. ”Trey?” Elizabethin suusta karkasi ja hieman vaistomaisesti hän asettautui enemmän oven eteen, ettei mies pääsisi yhtään peremmälle. ”Mä en tiedä, mitä sä täällä teet, mutta nyt ei todellakaan ole hyvä hetki.” |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 20, 2014 20:20:55 GMT 2
Post by jenni on Jul 20, 2014 20:20:55 GMT 2
”Sä sanoit mitä?” Trey havahtui etäisesti kuulemaansa, kun oli maannut sisarensa asunnon sohvalla ja katsellut toisella silmällä televisiota ja muuten yrittänyt kuunnella Jennyn juttuja. Hän oli tullut käymään sinä iltapäivänä pikkusiskonsa luona, ja ilmeisesti nyt kummankin asiat oli puitu sen verran hyvin läpi, että toinen malttoi ottaa puheeksi jotakin, mitä Trey ei ollut osannut odottaa kuulevansa. Jenny istui yhdistetyn keittiön ja olohuoneen ruokapöydän ääressä ja katseli hivenen tympeänä veljeään, joka röhnötti sohvalla. Oli hän jo antanut anteeksi ainakin suurimmilta osin Treyn tekemät temput Elizabethia kohtaan, mutta ei hän siltikään voinut olla ajattelematta, kuinka suorastaan p*skamainen sika velipoika oli ollut Elizabeth-raukkaa kohtaan. Käydä nyt huvin vuoksi naimassa jotain puhkikulutettua Amberia, kun samalla antaa ymmärtää paljon tasokkaammalle ja arvonsa tuntevalle naiselle olevansa tosissaan tämän kanssa. ”Kysyin vain, että tiesithän, että Liz on jo synnyttänyt tytön. Lucyn”, Jenny toisti tyynenrauhallisena – mitä Trey ei kyllä asian kuultuaan ollut enää, vaikka olisikin saattanut äsken olla.
Trey ponkaisi sohvalta ylös, tai ainakin istuma-asentoon. ”Mitä? Mitä helvettiä? Mistä ihmeestä mä sen olisin voinut tietää?” hän tuhahti. Puoli vuotta sitten, siis silloin kun heidän välinsä Elizabethin kanssa olivat katkenneet, Trey oli pari viikkoa jaksanut yrittää tavoittaa kyseistä naista, mutta kun Elizabeth ei koskaan vastannut hänen puheluihinsa tai viesteihinsä eikä soittanut takaisinkaan, oli Trey luovuttanut. ”Vaikkapa laskemalla yhdeksään, ääliö”, Jenny tokaisi, sillä ei voinut ymmärtää, miten oli niin vaikeaa laskea yksinkertaista raskauden odotusajan matematiikkaa. ”Mun täytyy päästä nyt sen luo, ei helvetti. Mitä sä sanoit? Lucykö sen lapsen nimi on?” mies mutisi kaivaessaan puhelinta taskustaan. Vaikka hänen oli tehnyt mieli monta kertaa poistaa Elizabethin tiedot puhelimesta, ei Trey ollut kuitenkaan koskaan niin tehnyt. Nyt hän valitsi Elizabethin numeron ja soitti siihen. Ei mitään vastausta. ”No eipä helvetti tietenkään! Luoja, mikä vittu sitä naista vaivaa? Minäkään en ole noin itsekäs.” Jennyn teki mieli kommentoida, ettei ehkä itsekäs, mutta aika hiton paljon pitkävihaisempi.
Jenny katseli hetken aikaa, kuinka Trey ilmeisesti valmistautui lähtöön. ”Ei sun kannata sinne noin vaan rynnätä – Kyle ei varmasti kauheasti tykkäisi”, nainen lopulta sanoi, hieman jopa nauttien ärsyttäessään veljeään tiedoillaan. Trey vilkaisi siskoaan, hyvä ettei sähähtänyt jotakin suutuspäissään. ”Kyle? Kuka helvetin Kyle?” mies ähkäisi vetäessään kenkiä jalkoihinsa. ”Helvetti, Jenny, puhu mulle”, hän jatkoi, kun toinen vain katseli typerännäköisenä hänen touhujaan. Jenny ei pitänyt kuitenkaan mitään kiirettä, nousi vain hitaasti ylös ja sulki äsken lukemansa naistenlehden kannen, käveli sitten viemään lehden olohuoneen tv-tasolla olevaan lehtikoteloon muiden lehtien seuraksi. Toinen oli niin hiton tarkka tavaroistaan, kaiken piti olla ojennuksessa eikä mitään turhaa saanut lojua tyhjänpanttina pöydillä, lattioista puhumattakaan. ”Lizin uusi poikaystävä, duh?” brunette viimein paljasti, mikä sai Treyn pudistelemaan epäuskoisena päätään. ”Tapasivat meillä töissä. Kyle on oikein ihana lasten kanssa.” Siellä taisivat siis nyt Elizabeth ja tämä Kyle leikkiä kotia uuden pienokaisen, joka oli – hitto vieköön – hänen lapsensa. Tyttärensä! Okei, etäisesti Trey tiesi tehneensä väärin Elizabethia kohtaan, mutta ei hän tajunnut, miksei Elizabeth viitsinyt ilmoittaa mitään, että oli synnyttänyt heidän yhteisen lapsensa. ”Sorry – mulle tuli juuri kiireinen meno”, Trey ehti mutista Jennylle, ennen kuin katosi tämän asunnosta.
Kello taisi olla jotakin viiden ja puoli kuuden välillä iltapäivästä, kun Trey matkusti maanalaisella kohti Brooklynia. Hän ei välittänyt tippaakaan, oliko Elizabeth mahdollisesti kotona vai ei – hänhän vaikka odottaisi vuorokauden tai viikonkin putkeen, jos toinen vaikka sattuisi olemaan lomamatkalla. Vain noin vartin päästä Trey sai ilokseen todeta Elizabethin olevan kotona, sillä hänen ei tainnut kauaa odottaa oven avautumista, kun oli soittanut ovikelloa, kunnes nainen jo ilmestyi avaamaan oven. ”Aha? Milloin sitten? Sitten kun Lucy täyttää kahdeksantoista, vai?” Trey tuhahti naiselle, kun tämä yritti estellä hänen pääsyään peremmälle. Trey ei turhia ujostellut, kun raivasi itselleen tien sisälle, pois rappukäytävästä. Elizabeth oli tarpeeksi pienikokoinen siihen, ettei naisen (hellävarainen) sivuuntyöntäminen ollut temppu eikä mikään. ”Okei mä tiedän, että en ole käyttäytynyt mitenkään kauhean kivasti sua kohtaan, mutta olisihan se nyt ollut ihan kauhean mukavaa, jos sä olisit viitsinyt ilmoittaa synnyttäneesi meidän lapsen”, Trey avautui ja puhuessaan hän huomasi eteisen naulakosta roikkuvat takit – ne olivat selvästi väliaikaisesti siinä, toisin sanoen siis vieraiden. Pian he saivat seuraakin, kun joku mies asteli keittiön suunnasta eteiskäytävään, ja kyseli Elizabethilta, mitä oli meneillään. Tämän miehen Trey päätteli olevan se helvetin Kyle. ”Tämäkö on se sun miesnannysi? Ei jumalauta”, Trey käveli peremmälle, sitten keittiön ovensuulta huomasi ruokapöydän ääressä istuvan vanhemman pariskunnan. ”No voi hellanlettas, onko teillä söpö illallinen appivanhempien kanssa käynnissä? Anteeksi nyt hirveästi, kun mä tällä tavalla tuppauduin tänne, mutta katsokaahan kun mä satun olemaan tuon teidän miniäkokelaanne vastasyntyneen lapsen helvetin isä!” Trey vaahtosi lähinnä Kylen vanhemmille (tai ainakin kovasti oletti, että kyseiset ihmiset olivat sen lastenhoitajamiekkosen vanhemmat).
|
|
|
|
Jul 20, 2014 21:01:46 GMT 2
Post by Deleted on Jul 20, 2014 21:01:46 GMT 2
Elizabeth lähes säpsähti, kun Trey otti puheeksi Lucyn. Tottakai hän tajusi, että Trey tuskin oli huvikseen tupsahtanut hänen luokseen ilmoittamatta, mutta että mies tiesi jo hänen – heidän – tyttärensä nimenkin. Damn, Jenny.. Elizabeth ajatteli mielessään, kun hän todella tajusi, kuka asiasta oli mennyt juoruamaan eteenpäin. Olihan Lucyn syntymästä tietysti jo pari kuukautta, joten oli kai se päivänselvää, että Trey saa totuuden selville ennemmin tai myöhemmin. ”Trey ihan oikeasti, sä et voi vaan tulla tänne ja käyttäytyä kuin omistaisit koko paikan!” Elizabeth joutui jo hieman korottamaan ääntään, mutta Trey vain työnsi hänet edestään ja marssi peremmälle asuntoon kyselemättä erityisemmin lupia siihen. ”Liz? Onko siellä kaikki hyvin?” Kylen ääni kuului peremmältä ja hetkeä myöhemmin mies oli tullut eteiseen heidän luokseen. Trey alkoi sitten raivota myös Kylelle ja Elizabeth vain jatkoi Jennyn kiroamista mielessään – oliko naisen pitänyt nyt sitten kertoa ihan kaikki Elizabethin kuulumiset samalla vauhdilla? ”Trey, nyt ihan oikeasti lopetat ja lähdet pois.” Elizabeth vielä yritti, mutta samantien mies oli jo marssinut ruokailutilaan, jossa Kylen vanhemmat katsoivat vähintäänkin hämmentyneenä Treytä. Tottakai kaksikko tiesi, ettei heidän poikansa ollut Lucyn isä, mutta tuskin he olivat ihan tämmöistä osanneet odottaa.
”Nyt, Trey, sä tulet tänne.” Elizabeth sihahti jostain hampaidensa välistä ja sai ihme kyllä jotenkin vetäistyä Treyn mukaansa takaisin sinne eteisen puolelle. ”Mitä helvettiä sä tällä tavalla pamahdat tänne paikalle?” Elizabeth jatkoi, kun he olivat päässeet hieman sivummalle – Kyle oli myös ymmärtänyt pysyä kauempana, Elizabeth oli vilkaissut miesystäväänsä sen verran merkitsevästi. ”Mä en ole kuullut susta puoleen vuoteen mitään. Puoleen vuoteen. Nyt kun mulla on elämä järjestyksessä niin sä yhtäkkiä keksit pamahtaa paikalle. Miksi? - Äläkä sano, että Lucyn takia, sä olet puoli vuotta liian myöhässä. Sä tiesit ihan tasan tarkkaan, että mun laskettuaika oli helmikuussa.” Elizabeth jatkoi sitä paasaamistaan. Se rauhallinen ja herttainen Elizabeth oli väistynyt nyt jonnekkin tämän riitaa haastavan puolen tieltä – häntä ärsytti Treyn käytös niin paljon, että hän ei keksinyt sille edes sanoja. ”Okei, mä ehkä tein väärin, kun mä en kertonut, että Lucy on syntynyt, mutta mä tarkoitin mitä mä sanoin. Mä en halua sua mun tyttäreni elämään, en, ennenkuin sä opit käyttäytymään. Ja tällä hetkellä sä vain todistat mun ajatukset todeksi, sä et ihan oikeasti osaa olla isä mun tyttärelleni.” Elizabeth jatkoi, vieden kätensä puuskaan. Sillä samalla hetkellä makuuhuoneesta alkoi kuulua vauvan itkua ja Elizabeth ei voinut kuin kirota tilannetta mielessään – oliko Lucyn pitänyt ihan oikeasti herätä juuri nyt?
Ennenkuin Elizabeth kerkesi lähteä tyttärensä luokse, Trey näytti keksineen saman asian. ”Hei, sä et todellakaan mene sinne!” Elizabeth ärähti, mutta Trey lähti makuuhuoneeseen sen verran määrätietoisesti, että Elizabeth ei voinut kuin lähteä perään. Kaikeksi onneksi Treyllä oli vielä sen verran järkeä päässään, että mies ei napannut tyttöä syliinsä – sen sijaan Elizabethin mielestä mies näytti jopa ehkä säikähtäneeltä pienen vauvan nähdessään. Elizabeth kävelikin vauvan kehdon luokse ja nosti itkevän tyttärensä syliinsä. ”Ei mitään hätää, ei hätää rakas, jatka vain nukkumista..” Elizabeth alkoi hyssytellä tytärtään, mulkoillen kuitenkin samalla Treytä. ”Ei hätää, kaikki on ihan hyvin..” Elizabeth puheli ja pikkuhiljaa tyttö alkoikin jälleen rauhoittua. Trey ei kuitenkaan ymmärtänyt lähteä vieläkään pois ja Kyle oli myös ilmestynyt oviaukolle. ”Oliskohan sun aika lähteä?” Kyle sanoi Treylle selvästi hieman kireänä – hänkään ei tainnut olla tästä yllätyksestä kovin innoissaan. ”Kyle, anna olla, mä selvitän tämän..” Elizabeth mutisi miesystävälleen ja kaikeksi onneksi mies ymmärsi sitten lähteä huoneesta pois ennenkuin Trey kerkesi riehua sen enempää aiheesta. ”Ihan oikeasti Trey, et sä voi vaan tulla tänne ja käyttäytyä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä olin valmis siihen, että sä saisit tavata Lucya, mutta mä en vain voi luottaa suhun. Mä en halua, että Lucy joutuu kasvamaan epävakaassa ympäristössä.”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 21, 2014 12:10:02 GMT 2
Post by jenni on Jul 21, 2014 12:10:02 GMT 2
Elizabeth tuli räyhäämään hänen taakseen ja nainen vetäisikin saman tien Treyn mukaansa takaisin eteiseen. Ne appivanhempiraukat näyttivät melko pelästyneiltä, ja Kylen naamalla keikkuvat naurettavat silmälasit Treyn olisi tehnyt mieli lätkäistä helvettiin. Kuka edes käytti tuollaisia pellelaseja enää? Ainakaan tosissaan. Elizabeth paasasi paasaamistaa, eikä Trey kyennyt sanomaan mitään, kun naisella oli niin paljon sättimistä – ehkä myös sättimisen aihetta. Heidät kuitenkin keskeytti makuuhuoneesta kuuluva vauvan itku, Trey lähes hätkähti sitä. Siinä missä Elizabeth luonnollisesti äidinvaistoa noudattamalla lähti katsomaan, mikä lapsella – Lucylla – oli hätänä, teki niin myös Trey. Hän totta vie halusi nähdä tyttärensä! Elizabethin kiellosta huolimatta Trey marssi määrätietoisena ja itsepäisenä kohti makuuhuonetta, mutta pääsi vain siihen asti, että sai näköyhteyden kehdossa makoilevaan vauvaan. Se näky tuntui jäädyttäneen miehen paikoilleen.
Tyttövauva oli niin tummapiirteinen jo nyt, että se toi väkisinkin Treyn mieleen kaikki ne valokuvat, joita hän oli nähnyt itsestään ja Jennystä vauvoina ja myöhemmin varttuneempina lapsina. Oikeastaan Trey muisti jopa valokuvia pikkusiskostaan, jotka olivat kuin nyt tuo pieni vauva, jonka Elizabeth oli nostanut käsivarsilleen. Siinä missä vauva vikisi pienesti äitinsä sylissä, Elizabeth kuitenkin tuntui mulkoilevan pahasti Treytä. Mies ei kuitenkaan tehnyt elettäkään poistuakseen huoneesta, koska ensinnäkin hän oli aikalailla mykistynyt Lucyn nähdessään ja toisekseen hän ei halunnut suoda Elizabethille sitä iloa, että olisi luovuttanut ensin. Enimmäksen kyllä ensimmäisena mainittu oli naulinnut Treyn paikoilleen. Pian Kylekin oli ilmestynyt huoneen ovelle, ja Trey pistävän katseensa mieheen kuultuaan tämän sanat. ”Älä sinä sekaannu tähän”, Trey sai tuhahdettua toiselle, mutta Elizabeth kiilasi heti perään vakuuttelemaan miesystävälleen, että selvittäisi kyllä asian yksinäänkin Treyn kanssa.
Nainen käytti selvästi Lucyn läsnäoloa hyväkseen alkaessaan siinä vauva sylissään jatkaa paasaamistaan. Kyle oli onneksi tajunnut jo lähteä menemään siitä ovensuusta. ”Epävakaassa ympäristössä? Epävakaassa ympäristössä?” Trey toisteli uskomatta korviaan, pudistelikin sitten päätänsä epäuskoisena. ”Jumalauta, te ootte varmaan kaks viikkoa seurustelleet ton rillipään kanssa, mistä sä tiedät mitä tapahtuu kuukauden päästä? Jos toi onkin joku sekopää?” mies lateli eikä ihan hirveästi ajatellut sanojaan. Onnekseen hän kuitenkin tajusi puhua hiljaisella äänellä, ei hänkään mikään idiootti pienen vauvan seurassa ollut. ”Ja miten niin valmis! Olitpa tosi valmis, mitään et ilmoittanut että oot nyt tuollaisen saanut pukattua maailmaan”, Trey hymähti ja paineli sitten makuuhuoneen ulkopuolelle, eikä Kylea onneksi näkynyt käytävällä – sen sijaan Trey kuuli puheensorinaa ruokailutilasta, jossa Kyle ilmeisesti yritti rauhoitella vanhempiaan.
Trey odotti, että Elizabeth oli saanut Lucyn taas rauhoittumaan ja tullut sitten yksin ulos makuuhuoneesta. Estääkseen naisen pääsyn eteenpäin, Trey asetti kätensä Elizabethin ja seinän väliin esteeksi. ”Mä yritin soittaa ja laittaa sulle viestiä silloin syksyllä monta, monta kertaa. Sä et vastannut mulle koskaan, joten arvaa kolmesti oliko mulla halua jatkaa yrittämistä loputtomiin! Mä tiedän kyllä, mitä tarkoittaa ei”, Trey tokaisi Elizabethille, kun koki että oli aika vastata niihin äskeisiin paasauksiin, kun ei äsken saanut suunvuoroa. Hetken aikaa Trey piti hiljaisuutta yllä, eikä Elizabethkaan tuntunut saavan sanotuksi mitään. Trey pikemminkin vain katseli tovin naista silmiin, kunnes laski kätensä ja nojautui käytävän toista seinustaa vasten. ”Olisiko mun pitänyt joka ikinen helmikuun päivä yrittää soittaa sulle, että joko nyt – joko helvetin nyt sä olet synnyttänyt? Ehkä, ehkä mä ajattelin, että sä et kuitenkaan vastaisi mun soittoihin, kuten et vastannut silloin sen tapaturmankaan jälkeen!”
Viimeisen puolen vuoden aikana Treyn ajatukset olivat aika ajoin käyneet Elizabethissa, hän oli menettänyt ajantajunsa siinä määrin, ettei ollut tajunnut ajatella, että yhdeksän kuukautta todella oli jo ohi. Vasta Jennyn tämänpäiväinen paljastus oli tosiaan saanut Treyn tajuamaan, että helvetti vieköön, se lapsihan oli jo maailmassa. Elizabethia itseään Trey oli kyllä ajatellut useinkin; oikeastaan ne kerrat, kun hän oli sen kuluneen puolen vuoden aikana tavannut Amberia, olivat jo laskettavissa yhden käden sormilla. Tai ehkä kahden, mutta ehdottomasti alle kahden käden sormilla.
|
|
|
|
Jul 21, 2014 16:21:03 GMT 2
Post by Deleted on Jul 21, 2014 16:21:03 GMT 2
Elizabethiä rupesi ihan tosissaan ärsyttämään, kun Trey jatkoi lässyttämistä siitä, että he tuskin olivat tunteneet Kylen kanssa kovinkaan pitkään ja mies saattaisi ihan hyvin paljastua joksikin sekopääksi. Ihan niinkuin Elizabeth ei olisi ottanut opiksi siitä koko Jack-sotkusta! ”Ei sillä, että asia sulle kuuluisi yhtään mitenkään, mutta mä olen tuntenut Kylen monta vuotta, siitä lähtien, kun mä aloitin mun työt New Yorkissa. Jenny tunsi Kylen jo mua ennen, joten mä en ole poiminut kadulta ensimmäisenä vastaantullutta miestä. Sitäpaitsi, me ollaan tapailtu jo viime vuoden lopusta alkaen, yli puoli vuotta siis, joten sä et todellakaan voi marssia tänne jeesustelemaan siitä, miten mä tapailen jotain sekopäätä! Ketähän sä itse olet käynyt painamassa Luoja ties kuinka kauan? Amberko sitten ei yhtään ole sekopää? Kai sä tiesit, että sä tuskin olet sen ainoa mies?” Elizabeth pauhasi, yrittäen pitää kuitenkin äänenkäyttönsä edes suhteellisen matalalla Lucyn takia. Trey kuitenkin pääsi samantien taas ääneen ja kyseenalaisti Elizabethin valmiuden antaa Treyn olla tekemisissä Lucyn kanssa. Olihan Treyllä pointti puheissaan, se Elizabethinkin oli myönnettävä, mutta hän oli vain yrittänyt ajatella tyttärensä parasta.
Trey poistui huoneesta, mutta Elizabeth oli varma, että mies ei antaisi tämän asian olla todellakaan näin helposti. Hän kuitenkin hyssytteli vielä aikansa tytärtään ja kun Lucy viimein näytti siltä, että nukahtaisi pian uudestaan, Elizabeth laski tytön takaisin kehtoonsa. Hetken hän vielä katseli nukahtanutta tytärtään, kunnes sitten lähti huoneesta ulos ja törmäsi Treyhin melkein samantien. Hän jo ajatteli, että vähät välittäisi koko ihmisestä, mutta Trey oli ilmeisesti päättänyt, että asiasta puhuttaisiin nyt, sillä mies ei päästänyt häntä eteisestä mihinkään. Trey aloitti nyt oman puolustuspuheensa ja Elizabeth vain tuijotti miestä hiljaisena. Hiljaisuus jatkui niiden Treyn sanojenkin jälkeen, Elizabethiltäkin tuntui loppuvan sanat kerta kaikkiaan kesken. Tottakai Treyllä pitäisi olla oikeus tavata omaa tytärtään, mutta.. Niin. Elizabeth ei vain luottanut tyttärensä isään. ”Okei.. Mun olisi pitänyt kertoa sulle. Anteeksi.” Elizabeth sitten lopulta sanoi, yrittäen miettiä keinoa, miten päästä tästä tilanteesta pois jotenkin kunnialla. Olihan tämä tilanne ihan perseestä heidän kaikkien kannalta, kyllä Elizabethkin oikeasti olisi halunnut, että Lucy saisi tuntea oikean isänsä.
”Ongelma vain on, että mä en luota suhun. Mä oikeasti kuvittelin, että olit tosissani mun kanssa ja aiot kantaa vastuusi meidän lapsesta, mutta sitten sä kuitenkin petit mun luottamuksen. Okei, me ei seurusteltu, mutta sä loukkasit mua todella pahasti. Jo pelkästään se, mitä sä teit, satutti mua ihan oikeasti ja se, mitä sä sanoit jälkeen päin.. Mä sain kuunnella sitä samaa paskaa Jackin suusta monta vuotta, mä en todellakaan jaksanut sitä samaa enää.” Elizabeth sitten lopulta totesi, pitäen kuitenkin äänensä edelleen mahdollisimman matalana – Lucyn, mutta myös Kylen ja tämän vanhempien takia. Koko tilanne oli taatusti Kylen perheelle jo muutenkin kiusallinen, joten Elizabeth ei halunnut tehdä siitä enää yhtään tämän vaikeampaa. ”Mä haluan, että Lucyn ympärillä on luotettavia ihmisiä. Semmoisia, jotka osaa ottaa vastuuta tuosta pienestä ja jotka on sen turvana. Enkä mä halua, että ihmiset sen ympärillä vaihtuu jatkuvasti. Ja mä en todellakaan halua mitään Amber Johnsonia tai ketään vastaavaa pyörimään Lucyn ympärille. En nyt, en huomenna, enkä myöskään tulevaisuudessa.” Elizabeth yritti pitää sanansa painokkaina, sellaisina, että Trey oikeasti ymmärtäisi ne. Hän ei halunnut mitään likaista ämmää hänen lapsensa lähelle ja hän oli valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että kukaan vastaava ei olisi lähelläkään Lucya.
”Jos sä oikeasti haluat olla tekemisissä Lucyn kanssa..” Elizabeth aloitti, miettien kuitenkin samalla, miten muotoilisi ehtonsa mahdollisimman järkeviksi. Hän ei todellakaan päästäisi Treytä kuin koiraa veräjästä kaiken tämän jälkeen. ” - Mä soitan sulle myöhemmin, jooko? Nyt on oikeasti huono hetki, me keretään kyllä puhua tästä. Mä ihan oikeasti soitan sulle vaikka heti tänään, kun Kylen vanhemmat on lähteneet. Mä lupaan.” Elizabeth sanoi, eikä hän voinut kuin toivoa, että Trey uskoisi ja ymmärtäisi vihdoin ja viimein häipyä.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 21, 2014 20:25:32 GMT 2
Post by jenni on Jul 21, 2014 20:25:32 GMT 2
Treyn teki mieli hyppiä seinille siitä kaikesta, kun Elizabeth alkoi menettää luottamuksesta tai pikemminkin sen puutteesta. Tietysti hän jotenkin tajusi, että oli ollut väärin viettää aikaa Elizabethin kanssa niin paljon ja samaan aikaan käydä puuhailemassa Amberin kanssa – vaikka jälkimmäinen olisi kuinka ollut yhtä pinttynyt tapa kuin aamusuihkun ottaminen. Kun Elizabeth mainitsi, ettei halunnut mitään Amber Johnsonia Lucyn elämään, Trey ei voinut kuin naurahtaa pilkallisesti. ”Ei helvetti, luuletko sä että mä kaavailen Amberille jotakin äitipuolen roolia? Mä hädin tuskin olen nähnyt sitä ämmää tämän puolen vuoden aikana”, Trey tokaisi, vaikka olihan se jokseenkin valetta. Mutta entiseen nähden kuitenkin totta, sillä aiemmin Trey saattoi käydä parikin kertaa viikossa Amberin luona.
Kun Elizabeth alkoi jo selvästi pehmetä, rupesi puhumaankin joistain ehdoista, kuinka Trey saisi tytärtään tavata, Trey alkoi jo innostua. Ei hän sitä kuitenkaan Elizabethille näyttänyt, siis että tunsi pientä voitonriemua. Elizabeth kuitenkin ilmoitti ottavansa häneen myöhemmin yhteyttä, lupailikin ihan, kunhan vain olisi saanut Kylen vanhemmat lähtemään. Trey katseli hieman epäileväisenä Elizabethia, muttei alkanut ääneen kyseenalaistaa naisen lupauksia. Hän käveli jo eteiseen, avasi ulko-ovenkin. ”Toi oli sitten lupaus, okei? Jos et soita, niin voit olla varma, että mä tulen uudestaan. Tämä asia ei jää tähän”, Trey sanoi tiukasti, mutte piti äänensävynsä kuitenkin jokseenkin pehmeänä, ettei aivan uhkailevalta kuulostaisi. Sitten hän häipyi sen enempää hyvästejä jättämättä.
|
|
