I don't want the world to see me...

Eiliset hautajaiset eivät todellakaan olleet menneet putkeen. Kelsey oli ajatellut, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta he olisivat edes sen päivän ajan toistensa tukena, mutta riitelyksihän se oli mennyt. Jo aamulla kotona Marilyn oli ollut pahalla tuulella ja mutissut jokaiseen väliin, että jos Kennethiä ja Thomia ei olisi niin heidän Mileynsa olisi edelleen elossa. Tavallaan Kelsey oli samaa mieltä, vaikka hän ei olisikaan halunnut ajatella niin omasta isoveljestään. Hän kuitenkin tiesi, että jos Kenneth ei olisi iskenyt Thomia ja Thom hylännyt Mileya niin Miley olisi edelleen hengissä. Nyt he sitten olivat menettäneet Mileyn ja koko perhe oli riidoissa keskenään. Muistotilaisuudessa Michaela oli aloittanut sen riehumisen ja samaa oli jatkanut myös Marilyn. Kenneth ja Thom lapsineen olivat poistuneet ties minne, eikä kukaan ollut ottanut heihin yhteyttä sen jälkeen. Kelseystä tuntui pahalta, että näin vaikeina aikoina heidän perheensä ei pitänyt yhtä, mutta hän kyllä ymmärsi myös perheensä reaktion. Tavallaan Kelsey oli onnellinen veljensä puolesta – Kenneth oli taatusti vuosia joutunut kärsimään siitä, ettei ollut kertonut totuutta itsestään kenellekkään, mutta silti.. Silti Kelsey ei voinut olla miettimättä, että Kenneth oli itsekäs. Miehen olisi pitänyt pitää salaisuutensa ja elää silloisen kihlattunsa kanssa ja kasvattaa lapsensa kunnolla, kokonaisena perheenä. Nyt lapset elivät kahden kodin välissä valtavan häpeän kanssa, kun isä oli paljastunut homoksi.

Koska eilinen oli mennyt ihan pieleen, Kelsey oli päättänyt tänään, että hän lähtisi käymään hautausmaalla niin Mileyn kuin isänkin haudalla. Lapset olisivat halunneet lähteä mukaan, mutta tällä kertaa Kelsey oli halunnut lähteä yksin. Ennen hautausmaalle lähtöä hän oli käynyt ostamassa kaksi hautakynttilää sekä kaksi kukkaa. Matka hautausmatkalle ei ollut erityisen pitkä, mistä Kelsey oli kiitollinen – hänestä oli mukavaa, että hän pääsi niin nopeasti haudoille, jos hänelle tuli tarve päästä tervehtimään isää tai siskoa. Mieluumminhan hän tietysti olisi pitänyt rakkaansa pidempään täällä luonaan, mutta aina elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan. Kelsey oli päässyt hautausmaalle jo ihan hyvissä ajoin ja ensimmäisenä hän oli suunnanut isänsä haudalle. Varovaisesti hän oli kyykistynyt hautakiven eteen ja laskenut sen eteen niin kynttilän kuin kukankin. Hän sytytti sen kynttilän ja nousi ylös, katsellen kiveä vaitonaisena. Millaista heidän elämänsä olisikaan, jos isä olisi hengissä? Kenneth ei ainakaan olisi paljastanut homouttaan, se oli ihan varmaa se. Jokainen heistä oli hieman pelännyt isää tämän viimeisinä vuosina ja ennen sitä Tim oli ollut niin harras uskovainen, että hän ei olisi koskaan hyväksynyt Kennethin homoutta. ”Ehkä on parempi, että sä et ollut näkemässä eilistä. Kaikki meni niin pieleen kuin vain pystyi menemään. Mutta nyt sä pidät Mileysta huolta, eikö niin?” Kelsey puhuikin sitten ihan ääneen siinä haudan edessä seisoessaan. Ennen matkansa jatkamista Kelsey vielä kumartui pyyhkäisemään kädellään jotain pölyä hautakiven päältä – isä ehkä osasi olla tuomitseva ja pelottava, mutta kyllä Kelsey silti oli rakastanut isäänsä ja kaipasi tätä edelleen.

Lopulta Kelsey sitten lähti kävelemään kohti Mileyn hautapaikkaa. Haudalla ei ollut vielä edes hautakiveä, se tulisi vasta myöhemmin ja tällä hetkellä haudalla oli jonkinlainen väliaikainen risti. Hetken aikaa Kelsey joutui miettimään, miten haudalle mentiinkään, mutta pian siskon hauta sitten löytyi. Haudan päällä oli vielä myllättyä hiekkaa ja eiliset kukka-asetelmat olivat ristin edessä. Koko näky oli niin surullinen – siinä lepäsi hänen pikkusiskonsa, jonka aika lähteä tästä maailmasta ei todellakaan olisi vielä ollut. ”Mun on vieläkin niin vaikea uskoa, että sä et oikeasti ole täällä enää.. Sua kaivataan ihan kamalan paljon.” Kelsey puheli, asettaen samalla kynttilän ja kukan muiden kukkien joukkoon. Olisi täysin käsittämätöntä, että hänen pikkusiskonsa oli kuollut, ei Kelsey tiennyt itsekkään, milloin tulisi sen asian hyväksymään ja ymmärtämään. Kauaa Kelsey ei kuitenkaan saanut olla siinä haudalla yksin vaan hän kuuli askelia takaansa. Aluksi hän ajatteli, että joku olisi menossa jollekkin toiselle haudalle, mutta kun hän kääntyi katsomaan taakseen, ymmärsi hän, että se tulija oli nimenomaan tulossa Mileyn haudalle. Jokseenkin kummastuneena Kelsey katsoi tuota hänen viereensä seisomaan tullutta vaaleahiuksista naista – hänellä ei ollut hajuakaan kuka tuo nainen oli. ”Hei..” Kelsey sanoi edelleen vähintäänkin hämmentyneen näköisenä. ”Tunsitko sä Mileyn jotenkin?” Kelseyn oli ihan pakko kysyä, sillä häntä alkoi häiritä se, ettei hän tunnistanut tuota naista, kyseinen nainen kun ei ollut ollut eilen hautajaisissakaan.