You know she's in love with me, she will go anywhere I go

Niissä pienissä kosketuksissa ja katseissa oli jotain mahtavaa. Vaikka salailu olikin ärsyttävää, ei voinut väittää, etteikö se olisi ollut myös omalla tavallaan jännittävää. Colin ainakin nautti siitä, että he saivat Poppyn kanssa tehtyä edes pieniä hellyydenosoituksia muidenkin ihmisten läsnäollessa. Colin ei voinut mitään sillekään, että siellä eteisessä hän vilkuili Poppyä aina silloin tällöin, vaikka yrittikin kuunnella Coryn ohjeistuksia - ja lisätä jotain, jos oli tarvetta. Cory oli nimittäin luonteeltaan sellainen, että hän helposti höpötti ihan omiaan ja poikkesi olennaisesta. Täysin Colinin vastakohta, siis. "Ja huoneet olemme jo jakaneet valmiiksi, eli emme ota vastaan mitään ehdotuksia niistä", Colin joutuikin sitten lisäämään. Nuoret vähän mutisivat asiasta jotain epätyytyväisinä, mutta kukaan ei nostanut asiasta sen suurempaa haloota. Eivät varmaan uskaltaneet, kun oli Colin kyseessä. Toisinaan mies oli nimittäin joutunut käyttämään vähän kovempaakin kuria.

Pian konkkaronkka oli päässyt ulos asti. "Mene sinä Colin jo istumaan autoon ja katsomaan, että kaikki sujuu hyvin", Lauren ehdotti, ja niinpä hän nousi bussiin ensimmäisenä. Hän kuuli, kuinka samainen nainen antoi Poppylle vastuutehtäväksi nuorten nimenhuudon. Onneksi olkoonmietti Colin mielessään, mutta tiesi, että Poppy pärjäisi. Colin seurasi katseellaan, kuinka Poppy heitti laukkunsa hänen viereensä. Se oli ilmeisesti jonkinlainen paikanvaraus, mikä sai Colinin hymyilemään. Pian mies kuitenkin keskittyi taas siihen Poppyn toimintaan. Hän oli oikeastaan lähes ylpeä, miten hän hoiti esimerkiksi Zachin myöhästymisen. Vihreät silmät seurasivat Zachia, joka meni yllättäen (kaikella sarkasmilla) istumaan bussin takaosaan. Pian Poppykin oli istumassa Colinin vieressä. "Sehän meni hyvin", Colin virnisti leikkisästi ja töytäisi Poppyä olkapäällään. Sitä ei kukaan pitäisi minään ihmeellisenä eleenä - ei ainakaan oletettavasti.

Bussimatka sujui hyvinkin rennoissa merkeissä. Ei kyllä niinkään rauhallisissa. Nuoret takapenkillä nimittäin huusivat kuin mitkäkin mölyapinat, ja välillä Cory olikin heitä hyssyttelemässä. Silloin he hiljentyivät hetkeksi, mutta pian se möly jatkui ihan samanlaisena kuin aiemmin. Matkan aikana Colin pystyi nojaamaan Poppyä vasten, välillä hän varoen silitti jopa naisen ulkoreittä peukalollaan. Yhdessä vaiheessa hän myös käänsi katseensa punapäähän. "No, Poppy", hän aloitti, "oletko sinä joskus ollut tuollainen sääntöjä rikkova huligaani?" Colin siis vinkkasi takapenkkiläisiin, jotka nytkin yrittivät keksiä jotain mahtavia ideoita saadakseen Carolinen menettämään hermonsa. Caroline nimittäin oli ohjaajista se, jota nuoret härnäsivät mielellään. Kyllä he sitten tottelivatkin, kun Caroline suuttui oikein kunnolla, mutta sitä tapahtui harvoin. Carolinella oli ihan liian pitkä pinna noiden nuorten kanssa. Colin vilkaisikin heitä miettiessään takapenkkiläisiä, jotka olivat yhtäkkiä hiljentyneet epäilyttävästi. Ehkä siksi, että Lauren oli mulkaissut heitä murhaavaan sävyyn.

Bussimatka ei onneksi ollut pitkä, ja he pääsivät perille suhteellisen aikaisin. Oli Colinin aika mennä ottamaan ohjat käteensä, eli hän ylitti Poppyn päästäkseen pois ikkunapaikalta. Siinä oli taas yksi kosketus - ei kyllä tahallinen sellainen, mutta aina yhtä kutkuttava. Colin oli sitten päässyt jo ulos, kun ensimmäiset nuoret tulivat ulos bussista. "Ollaanko me samassa huoneessa?" Kaksi tyttöä tulivat kysymään Colinilta. Mies kohautti olkiaan, virnisti leikkisästi. "Saatte yllättyä", hän naurahti. Tytöt loivat muka surulliset ilmeet huulilleen, ennen kuin he menivät ottamaan omia matkalaukkujaan bussin tavaratilasta. Caroline ohjasi nuoria kauniin mökin luo, ja kieltämättä Colin itsekin oli hämmentynyt siitä näystä. Pian Poppykin oli saapunut hänen vierelleen. "Harvoin me näin hienoja mökkejä saamme käyttöömme", Colin selitti Poppylle, meni itse ihmismassan harvennuttua tavaratilalle. "Mitkä näistä ovat sinun?" Mies kysyi, otti Poppyyn katsekontaktia. Hymyili taas kerran väkisinkin. Poppy onneksi oli tilanteen tasalla, ja tajusi osoittaa hänen matkalaukkuaan. Sen hän oli hetkessä nostanut ulos. "Minä voin viedä tämän sisälle. Jää sinä odottamaan Laurenia, hän antaa sinulle varmaankin lisäohjeita", Colin kertoi. Hän olisi mielellään jäänyt siihen Poppyn kanssa, ja kieltämättä häntä harmitti se, miten asialliselta hänen piti kuulostaa punapään läsnäollessa. Ei hän kuitenkaan voinut Poppylle työpaikallaan leperrelläkään.

Colinin askeleet siivittivät hänen sisälle siihen mökkiin, jossa joku nainen tuli heti kättelemään häntä. "Colin Oswald, psykologi", hän kertoi, koska muutkin olivat kyseiselle mökin vuokraajalle kertoneet, mitä tekivät Fairwillow'ssa. Colin vilkaisi ovelle, kun näki Poppyn tulevan sisälle. Valitettavasti Coryn kanssa. Mies kiristi otettaan selkäreppunsa toisesta olkaimesta, koska häntä kismitti pelkästään se, että Cory oli Poppyn lähellä. Mies oli kuitenkin niin häikäilemätön flirteissään, että se oli jo lähes törkeää. "No niin, tervetuloa", nainen aloitti, alkoi kertoa mökin pelisääntöjä. Kertoi myös aktiviteettimahdollisuuksista, yleisistä käytännöistä ja muista. Se oli suhteellisen kattava tietopaketti, jonka jälkeen Colin vilkaisi Poppyä kohden vino hymy huulillaan. Sieltä tuli tietenkin katsekontakti ja hymy takaisin. Colin kuitenkin käänsi katseensa Coryyn, kun hän alkoi sitten kertoa heidän omia pelisääntöjään.

Vaikutti siltä, että suurin piirtein kaikki olivat saaneet puhuttua suunsa puhtaaksi. Cory yksinkertaisesti vain hiljeni, kun se paikan omistaja taas lähti ulos viileään marraskuiseen säähän. Colin vilkaisi ikkunasta pihalle, käänsi katseensa takaisin muihin ohjaajiin. Kyllä, täällä jos jossain hän oli mieluummin. Mies hymähti katsellessaan, kuinka nuoret alkoivat pikkuhiljaa kadota heille määrättyihin huoneisiin. Ihme kyllä minkäänlaista valituksen pihahdustakaan ei ollut vielä kuulunut, mutta olihan olemassa sanonta 'tyyntä myrskyn edellä'. Colin joskin toivoi, että se ei nyt sopisi tähän tilanteeseen. Olihan tällaisissa reissuissa aina omat ongelmansa, mutta harvoin Fairwillow'n porukalle mitään äärimmäisiä kauheuksia tapahtui. Tällaisessa paikassa ainoaksi ongelmaksi saattaisi muuttua se, että joku eksyisi. Metsä oli kuitenkin aika tiheä, mutta hyvin merkitty.

"Constance ja Roman, käsky kävi myös teille", Colinin täytyi vähän hätyytellä nuorta pariskuntaa, joka oli jäänyt keskustelemaan keskenään. He tietenkin suukottivat toisiaan, ennen kuin lähtivät omiin suuntiinsa, ja silloin Colin tunsi itsensä ihan helvetin vanhaksi. Jos Fairwillow'n teinit muodostivat parisuhteita, niin mitä kävi Colinille? Tosin Colin oli lopultakin ottanut ehkä askeleen oikeaan suuntaan. Tai ei ehkäkään, vaan oli tehnyt niin. Poppy oli tosiaan saanut Colinia edes hieman optimistisemmaksi siitä asiasta, että ehkä jonain kauniina päivänä seurustelisi Colinkin. Kun Colin oli tarkastanut, että koko eteistila oli tyhjä nuorista, pääsi hän itsekin menemään ohjaajien huoneeseen. Carolineen hän törmäsi (sananmukaisesti) siinä matkan varrella, kun oli jäänyt katselemaan mökin yksityiskohtia. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin päässyt huoneeseen, jossa näki hetimmiten Poppyn. Pienehkö hymy tarjottiin punapäälle, ennen kuin Colin heitti laukkunsa jäljelle jääneelle sängylle. Mies sai pian kääntyä kohtaamaan Poppyn katseen. "En haluaisikaan tehdä muuta", Colin sanoi lämpimästi. Jeesus, kuinka sillä hetkellä teki taas mieli painaa huulet Poppyn omia vasten.

Moista suunnitelmaa Colin ei kuitenkaan kerennyt toteuttaa, kun eräs korppikotka nimeltä Cory saapui paikan päälle. Mikä yllätys. "Poppy", Cory aloitti, "oletko tulossa jousiammuntaan? Voisin nimittäin opettaa sinua ihan kädestä pitäen.." Luoja, kuinka Colin vihasi sitä Coryn flirttailevaa sävyä. Ei siinä mitään, jos tuo olisi ollut ihan vain kohteliaisuudesta esitetty kommentti, mutta ei, Cory se tahtoi Poppyn suoraan makuuhuoneeseen. Idiootti - ihan kuin olisi siinä onnistunut. "Ei, hän lähtee kanssani kävelemään. Lauren ja Caroline ovat varmasti seuranasi", Colin vastasi kylmemmällä äänensävyllä kuin tarkoittikaan. Pieni rykäisy karkasi hänen huuliltaan, ja hän vilkaisi Poppyä vähän pahoittelevaan sävyyn. "Well look who's grumpy today", Cory onneksi vain naureskeli. "Täytyy olla, pitäähän sinuakin välillä kuriin laittaa", Colin onnistui pelastamaan tilanteen. Cory katosi huoneesta, ja Poppy vilkaisi vierellään olevaa Poppyä. "Tule, mennään syömään", hän vain sanoi. Sillä hetkellä häntä nimittäin hävetti se äskeinen käyttäytymisensä, eikä hän todellakaan halunnut selitellä sitä Poppylle.

Välipalalla oli tarjolla vaikka ja mitä. Ei mies oikein tiennyt, mitä olisi edes valinnut, mutta loppujen lopuksi hän tyytyi vain yhteen leipään ja pariin hedelmään. Eiköhän hän niillä kestäisi muutaman tunnin. Colin istui muutaman nuoren pöydässä, koska se nyt sattui vähän kuulumaan ohjaajien tapoihin: he toisinaan sosialisoivat nuorten kanssa ruokailujen aikana. Colin yritti siellä pöydässä ignoorata koko ajan sitä tosiasiaa, että Cory oli kutsunut Poppyn istumaan viereensä. Lisäksi sitä tosiasiaa oli myös hyvä yrittää kieltää, että Cory aina välillä hiplasi Poppyä. Ei mitenkään irstaasti, mutta olihan niitä "vahingossa" tapahtuneita flirttailukosketuksia aina välillä. Eteisessä asti se sama peli jatkui, ja Colinin teki mieli vetäistä Coryä turpaan. "No niin", Colin alkoi vuorostaan puhua, "vaihtoehtoina ovat siis jousiammunta tai kallioille kävely. Kävelemään lähden minä Poppyn kanssa, ja muut ohjaajat huolehtivat sitten jousiammunnasta." Nuoret supisivat hetken aikaa keskenään. Ystävät selvästi yrittivät käännyttää toisiaan samaan paikkaan kanssaan, kun toinen halusikin valita eri vaihtoehdon.

Ei siinä kauaa kestänyt, kun nuoret olivat jo jakaantuneet. Poppy oli tullut Colinin viereen siinä jossain vaiheessa, mutta mies yritti sillä hetkellä olla edes katsomatta häneen päin. Silloin hän vain näyttäisi suurta mustasukkaisuutta, eikä hän halunnut olla sellainen tyyppi. Luultavasti Poppyllä menisi silloin hermot Coliniin alta aikayksikön. "Selvä", Colin katsoi noin kahdeksan nuoren ryhmää, "sitten lähdetään. Adios!" Kättä tuli heilautettua vielä muille ohjaajille, ennen kuin he pääsivät kävelemään.

Kun Colin oli päässyt ulos, huomasi hän rauhoittuvansa hetimmiten. Olihan se totta, että hänen mustasukkaisuutensa oli naurettavaa ja säälittävää, mutta sentään hän pystyi kontrolloimaan sitä pääsemällä pois Coryn luota. Mutta ihan kuin mies olisi tehnyt sitä lähes tahallaan. Ainakin hän toisinaan vilkuili Colinin suuntaan Poppyä lähennellessään, eli ei se sattumaakaan voinut olla - tai sitten voi. Colinin oli vain ihan pakko ylireagoida tähän asiaan. Se oli harvinaisen lapsellista, eikä kuuluisi hänen ikäiselleen, mutta joskus näin vain kävi. Colin huokaisi ja pyöräytti hieman jumissa olevia olkapäitään. Milloin hän viimeksi oli edes ollut mustasukkainen? Siitä oli kulunut jo kauan, kauan aikaa, eikä hän sen jälkeen olisi enää kuvitellut voivansa tuntevansa taas tällä tavalla. Se kuitenkin taisi olla ihan mahdollista myös hänen kaltaiselleen henkilölle, joka yritti ajatella kaikkea rationaaliselta kannalta.

Mutta no, Poppy ei yleisesti katsottuna saanutkaan Colinia toimimaan kovin järjen kannalta. Hän oli lähes tarkoituksella jäänyt kävelemään vähän taaemmas voidakseen tarkkailla Poppyä, katsella, kuinka hän kävelisi eteenpäin. Hän ei todellakaan voinut mitään sille pienelle naurahdukselleen, kun Poppy meinasi kompastua omiin jalkoihinsa (tai johonkin puunjuuureen, mitä nyt ikinä tapahtuikaan). Eipä kukaan nuorista sitä ollut huomannut - onneksi. Ei Colin huonoa esimerkkiä heille halunnut antaa. Nuoret eivät tosin olleet kiinnostuneitakaan Colinista, koska Poppy oli se, joka antoi heille oikeaoppisesti ohjeita. Toki Colinkin koko ajan katseli, kuinka nuoret hyppelivät innoissaan pitkin poikin, mutta ei sanonut mitään ohjeita heille, jos ei ollut pakko.

He olivat saaneet kävellä ihan hyvän matkaa, ennen kuin olivat perillä. Colin jäi katselemaan kauniita maisemia hymyillen, mutta käänsi pian katseensa Poppyyn, joka oli tullut hänen vierelleen. Ja tietenkin Colin suli heti lämpimään hymyyn. Se kysymys sai sitten Colininkin nauramaan, ja hän huomasi, kuinka nuoret katsoivat heidän suuntaansa. Eivät varmaankaan tajunneet mitään, miettivät vain, että mille heidän ohjaajansa noin hajoilivat. "Kyllä, kyllä, minulla on ollut mukavat pari tuntia", hän virnisti huvittuneesti. Katseli ympärilleen, ennen kuin kumartui vähän lähemmäs Poppyä. "Varsinkin, kun sinä olet täällä." Se lause oli sanottu tietenkin hiljaisemmalla äänensävyllä, koska hän ei ollut halunnut muiden kuulevan. Colin kerkesi hetken aikaa katsella Poppyä silmiin. Ei kuitenkaan kauaa. "Pete, älä pelleile!" Colin joutui huutamaan yhdelle nuorelle, joka meni vähän liiankin lähelle kallionkielekettä. "On se vaikeaa", Colin vilkaisi Poppyä huvittuneesti päätään pudistaen. "Mutta entä sinä, oletko sinä nauttinut olostasi täällä?"

Ryhmä ei kerennyt kovinkaan kauaa viettämään aikaa siellä kalliolla, koska heidän piti olla takaisin ajoissa ruokaa varten. "Selvä, sitten lähdetään!" Oli Colinin pitänyt huutaa nuorille, jotka eivät selvästikään olleet ymmärtäneet vinkkiä. Colin oli suhteellisen tyytyväinen siitä, että he Poppyn kanssa olivat voineet kävellä koko loppumatkan vierekkäin. Idyllisintä olisi tietenkin ollut se, että Colin olisi voinut tarttua Poppyn käteen, mutta ei se ymmärrettävästi onnistunut. Niinpä he kävelivät ihan rauhassa eteenpäin, toisinaan juttelivat niitä näitä, mutta lopulta saapuivat määränpäähänsä. Jousiammunta oli siellä vielä kovassa vauhdissa, eli tietenkin Poppy ja Colin menivät sinne. "Terve!" Cory heilautti heti kättään. "Tulitko Poppy kokeilemaan sitä jousiammuntaa? Tarjoukseni on vielä voimassa", Cory heitti leveän, lähes hurmaavan, virneen, ja Colin rykäisi. Taisi hieraista vähän niskaansakin, mutta tajusi lopulta kääntää katseensa muualle. Tällä kertaa Carolineen, joka kutsui Colinia luokseen. Jälkeenmainittu katsahti Poppyä. "Kokeile, jos haluat. Menen Carolinen kanssa tuonne", Colin yritti kuulostaa neutraalilta ja taisikin onnistua siinä.

"Miten kävely meni?" Caroline kyseli kohteliaasti, kun he olivat päässeet sisälle. "Ihan hyvinhän se. "Peten oli perinteisesti pelleiltävä", Colin vielä lisäsi, ja Caroline ja Colin nauroivat yhdessä. Caroline vei kätensä Colinin käsivarelle ystävälliseen sävyyn, ja silloin paukahti Poppykin paikalle. "Hienoa, Poppy! Tulit sopivasti paikalle", Caroline hymyili. "Ajattelin, että voisitte Colinin kanssa tarkastamassa nuorten tuvat?" Caroline kysyi. "Joo, me menemme. Tarkastamme siis vain, että ne ovat edes jokseenkin inhimillisessä kunnossa", Colin selitti, ja pian he lähtivät seuraamaan. Siinä kävellessään Colin ei puhunut mitään Poppylle, eikä Poppy mitään Colinille. Ensimmäisen huoneen kohdalla se asia oli kuitenkin muutettava. "Olen pahoillani käyttäytymisestäni", Colin huokaisi, "mutta en voi mitään sille, että olen mustasukkainen. No niin - nyt sekin on sanottu. Olen ihan pirun mustasukkainen."

Poppyn katsekontaktin vältteleminen tuntui oikealta siinä vaiheessa, kun Colin oli mennyt sanomaan, että mitä ihan oikeasti tunsi. Mutta kun ihan oikeasti, Colin ei enää meinannut pystyä olemaan normaalisti Coryn kanssa, kun hän oli koko ajan hyökkäystilassa. Ilman Poppyn läsnäoloa kaikki kyllä sujui oikeinkin hienosti. Eivät he silloin edes puhuneet mitään Poppyn liittyvää, vaan saattoivat keskittyä ihan normaaleihin asioihin työpaikalla. Tosin Poppyn työharjottelun alettua mikään Fairwillow:ssa ei enää tuntunut olevan normaalia. Muille oli, mutta Colinille se paikka oli muuttunut ihan oikeasti. Ehkä kuitenkin vain parempaan suuntaan. Colin nautti Poppyn seurasta, nautti erittäin paljon, eli yhtäkkiä työpäivissä olikin enemmän väriä ja elämää. Ei sillä, että Fairwillow jotenkin tylsä olisi ollut työpaikkana, mutta tietenkin oli mukavaa nähdä lähes päivittäin Poppyä, jota kohtaan Colin oli mennyt muodostamaan tunteita todella lyhyessä ajassa. Se saattoi olla ollut idioottimainen veto, mutta ei se toisaalta häntä haitannut millään tasolla.

Poppyn reaktio ei onneksi ollut mikään kovin vihainen. Sen sijaan Poppy itsekin tunnusti, että hänen mielestään Cory oli harvinaisen raivostuttava. Hyvä niin. Eipä Colin kyllä ollut olettanutkaan, että Poppy olisi ollut kovinkaan innoissaan niistä Coryn kiinnostuksenosoituksista. Kyllähän punapään elekielestä huomasi, että häntä ei kiinnostanut Cory sitten ollenkaan. Colin taisi tuntea olonsa suhteellisen erityiseksi siinä vaiheessa, kun Poppy kurottautui suukottamaan häntä. Colin saattoi rehellisesti sanoa, että kukaan muu ei ollut aiemmin saanut häntä tuntemaan tällä tavalla. Ei sillä, että Colinilla niitä naisia olisi paljon ollut: niitä oli oikeastaan ollut harvinaisen vähän hänen luonteensa takia. Poppy kuitenkin vaikutti ymmärtävän, että mitä ura oikeasti ihmiselle saattoi tarkoittaa. Colin itse nimittäin halusi ainakin keskittyä uraansa, vaikka haluaisi tietenkin joskus perheenkin. Niiden muiden naisten kanssa Colin ei vielä kuitenkaan ollut ollut siinä vaiheessa, että haluaisi perheen, kun niillä hänen naisillaan oli ollut ihan helvetin kiire lapsien hankintaan. Poppy taisi siitäkin olla oikein mainio tapaus Colinille, että hän oli vielä nuori. Poppy ei varmasti haluaisi lapsia vielä muutamaan vuoteen. Toki Colin olisi valmis hankkimaan lapsia jo nyt, mutta ei todellakaan pakottanut Poppyä mihinkään. Sitä paitsi, ei ollut täysin varmaa, että tulisiko heistä ylipäätään mitään ihastusta vakavempaa.

Valitettavasti Colinin ja Poppyn oli ollut pakko suorittaa se kierros suhteellisen nopeasti. Colin olisi mielellään kyllä jäänyt Poppyn kanssa pidempäänkin joihinkin niistä huoneista. He olisivat voineet jäädä vaikka lähes piilottelemaan muilta sinne omaan pieneen kuplaansa. Kuitenkin Colinin ja Poppyn oli ihan pakko mennä syömään. Colin ei ollut ihan heti varma, että minne olisi istunut, koska toisaalta hän olisi hyvin voinut mennä istumaan joidenkin nuorten pöytään. Kun Colin näki kuitenkin Poppyn istuvan samaan pöytään, missä Cory oli, päätti Colin mennä sinne itsekin. Hän ei aikonut katsella vain kaukaa, kuinka Cory yritti vikitellä naista, josta Colin itse oli kiinnostunut. Pian se Poppyn vikittely sitten alkoikin, kun Cory alkoi kertoa, kuinka hyvä Poppy olikaan ampumaan jousella. Colin leikkasi sitä lihanpalaa veitsellään varmaan turhankin ripeään tahtiin, mutta tuskinpa kukaan siihen kiinnitti huomiota. Mies oli harvinaisen tyytyväinen, että se keskustelu jäi siihen, koska hetkessä oli helpompaa keskittyä muihin asioihin. He keskustelivatkin ihan normaalisti kaikista asioista, ja Colininkin oli tällä kertaa helppo rentoutua, vaikka Corykin oli paikalla. Mies vaikutti sillä hetkellä Colinin silmiin jopa ihan hauskalta, eli edistystä tapahtui edes jonkin verran.

Pian Cory kuitenkin taas vaikutti Colinin silmiin mitä vastenmielisimmältä henkilöltä. Kun he olivat alkaneet keskustella kansallisista lastensuojelupäivistä ensi vuonna, meni Cory sitten möläyttämään, että hän haluaisi Poppyn sinne aveciksi. Hyvä, ettei mies tukehtunut siihen perunanpalaan, eli hän joutui juomaan heti vettä. Jeesus miten paljon pokkaa Coryllä oli. Mitäköhän Caroline ja Lauren sanoisivat, jos Colin flirttailisi Poppylle samalla tavalla? Varmaan järkyttyisivät. Nyt he vain nauroivat huvittuneesti. "Älä nyt, Poppy, kyllä sinun on pakko lähteä Coryn aveciksi", Lauren naureskeli, söi siinä kaikessa rauhassa. Colin yritti pysyä rauhallisena ja keskittyikin suurimmaksi osaksi siihen syömiseen. "Vai mitä, Colin?" Lauren käänsi sitten katseensa Coliniin. "Eikö niin, että Poppyn pitäisi mennä? Häntähän kiinnostavat ne lastensuojelujutut niin kovin!" Lauren vielä jatkoi, katsoi kaikkia pöydässä olevia vuorotellen. Kaikki nyökyttelivät, joten loppujen lopuksi Colininkin oli pakko alistua ja nyökätä kevyesti. "Kyllä, Poppy, sinun kannattaa mennä. Cory osaa varmasti esitellä sinua oikeille ihmisille", Colin onnistui kuulostamaan jopa todella onnelliselta Poppyn puolesta. Oikeasti häntä vitutti. Todellakin, koska hän oli jo pitkän aikaa miettinyt, josko itse viitsisi kysyä Poppyä avecikseen. Nyt sekin oli mennyt piloille, mutta ehkä Colin kestäisi tällaisen asian. Ehkä. Ei tällainen tarkoittanut, että Poppy ja Cory nyt seurustelivat.

Colin söi suhteellisen nopeasti ruokansa loppuun, ja nousi ylös muita aiemmin. "Nähdään myöhemmin, minun pitää nyt mennä tarkistamaan yksi juttu", mies virnisti. Yritti luoda lopusta lähes vitsinomaista. Muuten kaikki tajuaisivat, että Colinilla ei oikeasti ollut mitään tähdellistä tekemistä. Tai sitten oli. Colin oli nimittäin onnistunut keplottelemaan tämän mökin omistajalta yläkerran, tai sen parven, avaimen, ja sinne hän ajatteli järjestää Poppylle jonkinnäköisen yllätyksen. Hän ei ollut ajatellut sitä aiemmin, mutta nyt, kun tämä Cory-juttu tuli pilaamaan hänen iltansa ... No, Colin varmasti näyttäisi Poppylle, että hän oli parempi valinta kuin Cory. Okei, Poppyllä ei yhäkään (ehkä) ollut tunteita Coryä kohtaan, mutta silti. Niinpä Colin valmisteli kaikessa rauhassa sen parven: vei sinne leveän patjan, tyynyt, peiton. Teki siitä mahdollisimman mukavan paikan, ja veipä hän sinne muutaman kynttilänkin, ennen kuin hänen piti lähteä iltaohjelman pariin. Iltaohjelma oli suhteellisen perinteinen: siellä he lauleskelivat, tekivät jotain stand up-komiikkaa ja muutenkin pitivät hauskaa koko henkilökunnan ja nuorten kesken. Colin nautti tällaisista hetkistä heidän kaikkien välillä. Tällaiset retket muistuttivat jopa vähän rippikoulua, joskin olivat Colinin mielestä parempia.

Illanvietto saatiin hoidettua, ja kaikki lähtivät nukkumaan. Colin päätti jättää päälleen bokserit ja t-paidan, koska he kuitenkin ohjaajien kanssa nukkuivat kaikki samassa huoneessa, eikä hän ihan vain boksereillaan viitsinyt nukkua. Toisin kuin Cory. "Come on, Oswald, vartalo esiin!" Cory virnuilikin siellä sängyllä maaten tärkeän näköisenä kädet päänsä alla. "Ei tämän ikäisenä enää mitään vartaloa esitellä", Colin totesi muka pettyneenä. Vilkaisi Poppyä, joka taisi vähän naurahtaa sille Colinin toteamukselle. Sitä paitsi, kyllä Colin tiesi olevansa ihan hyvässä kunnossa - ei hän mikään huonokuntoinen vanhus ollut. Oli oikein timmi ikäisekseen, jos oikein kunnolla mietittiin. Hetken keskustelujen jälkeen koko ohjaajien huone sitten hiljentyi, ja Colin pystyi nousemaan hyvällä omallatunnolla ylös. Tietenkin hänen piti myös herättää Poppy, joten hän saattoi vain toivoa, ettei Poppy ollut äreä herätettäessä. "Wake up", Colin kuiskutteli suoraan Poppyn korvaan, "I have something to show you." Colin painoi hellästi suukon Poppyn poskelle, ennen kuin he lähtivät yhdessä Colinin osoittamaan suuntaan. Liikkuivat tosin hiljaa kuin hiiret - olisi kamalaa, jos muut ohjaajat heräisivät ja saisivat heidät kiinni.

Colin oikeasti saattoi sanoa, että häntä jopa hieman jännitti, kun hän pyysi Poppyn kiipeämään portaat hänen edellään. Hän ei ollenkaan tiennyt, että miten Poppy tähän reagoisi. Poppy saattoi olla järkyttynyt, tai sitten tuntea olonsa erityiseksi. Koskaan ei voinut tietää. Ennen kuin hän päästi Poppyn sinne huoneeseen, vei hän kätensä takaapäin peittämään Poppyn silmät. "Sinun täytyy nyt luottaa minuun", mies virnisti, ja lähti liikkeelle, jotta Poppykin tekisi niin. Pian Colin sitten ottikin kätensä pois Poppyn silmien edestä, ja lähti kävelemään sitä petiä kohden. "En tiedä, pidätkö sinä tästä vai et, mutta päätin edes yrittää", hän hymyili lämpimästi. "Minä vain ajattelin, että haluaisin viettää kanssasi aikaa tänään. Tämä reissu ei ole mennyt ihan niin kuin suunnittelin, joten ... Ehkäpä tämä hyvittää vähän jotain tapahtumia", Colin naurahti, jäi odottamaan Poppyn reaktiota.

Colin ei oikeastaan ollut edes varma, että olikohan se Poppy mahtanut nukkua ollenkaan. Kyseinen nainen oli nimittäin ihan pirun hyvällä tuulella, vaikka niin sieti kyllä ollakin, koska Colin oli oikeasti nähnyt vaivaa tämän yllätyksen eteen. Ei ollut ollut helppoa raahata kaikkia niitä patjoja niin, ettei edes yksikään nuori nähnyt. Koska he kyllä hetimmiten olivat olleet kyselemässä, kun Colin oli esimerkiksi kantanut kynttilöitä jonnekin. Silloin oli helppoa selittää, että ne tulivat iltaohjelmaan, mutta jos he olisivat nähneet Colinin kantamassa patjaa ... No, silloin olisi ollut vähän enemmän selittämistä. Joka tapauksessa Colin oli selvinnyt siitä koitoksestaan oikein hyvin, ja ainakin itse hän oli harvinaisen tyytyväinen tähän lopputulokseen. Ja kyllä hän jaksoi uskoa, että Poppykin tästä piti - olisi aika ihmeellistä, jos ei pitäisi. Hän varmaan pitäisi suurin piirtein kaikesta, mitä Colin olisi järjestänyt, vaikka se ei oikeasti olisikaan hänen mieleensä. Poppy kuitenkin vaikutti Colinin silmään ihmiseltä, joka porskutti eteenpäin ajatusmaailmalla ajatus on tärkein. Ja tässä pienessä lemmenpaikassa tosiaan oli ajatusta. Colin halusi viettää yön Poppyn kanssa kahden juuri siksi, että hän näkisi, mitä oikeastaan Colinille merkitsikään.

Kuten Colin sitten oli olettanutkin, niin kyllä Poppy siitä piti. Pian punapää olikin jo näyttänyt sen suutelemalla Colinia, ja oikeastaan se suudelma oli pitkä. Täydellinen siinä mielessä, että nyt heidän ei tarvinnut salailla mitään, vaan he saattoivat olla kahdestaan täällä pienessä luolassaan. Ihan oikeasti, kukaan ei tiennyt, että he olivat täällä. Eikä heidän edes tarvitsisi huolehtia siitä, että joku saisi tietää tästä. Aamulla olisi nimittäin helppoa herätä aikaisemmin kuin muut ja mennä kahville, eikä kukaan olettaisi, että he olivat viettäneet yönsä vierekkäin. Edes salapoliisi-Cory ei varmasti tajuaisi, mistä oikein oli kyse, eli Colin ja Poppy saisivat olla täällä ilman mitään pelkoa kiinnijäämisestä. Ainakin Colinille, joka stressasi nimenomaan kiinnijäämistä usein, tämä oli mitä idyllisin ympäristö ja tilanne. Hän nimittäin saattoi tehdä ihan mitä tahansa ja käyttäytyä miten tahansa ilman ylimääräisiä silmäpareja heidän ympärillään.

Colin päästi Poppyn vastahakoisesti menemään, virnuilikin leikkisästi, mutta jäi loppujen lopuksi vain katsomaan, kuinka Poppy siirtyi istumaan polvilleen siihen patjalle. Colin ei osannut tehdä mitään muuta kuin jäädä tuijottamaan Poppyä. Ei luoja, miten kaunis hän oikeasti olikaan. Poppyllä oli upeat hiukset, kauniit kasvot ja muodokas vartalo. Colinilla oli siis toisin sanoen käynyt ihan törkeän hyvä tuuri, kun hän oli alun perin onnistunut saamaan itselleen moisen naisen. Okei, Poppy ei ollut vielä millään tavalla hänen, mutta Colin toivoi, että ehkä nainen olisi sellainen jonain kauniina päivänä. Hän ainakin haluaisi kertoa heistä heti, kunhan Poppy työssäoppimisjakso loppui - sen jälkeen heillä ei olisi enää mitään pelättävää. "Älä hätäile", Colin hymyili astuessaan itsekin muutaman askeleen sen patjan suuntaan, "minulle riittää, että saan vain olla sinun kanssasi." Se oli ehkä ihan törkeän kliseinen asia sanoa, mutta Colin tarkoitti sitä. Hän katseli Poppyä lämpimästi silmiin, kun meni itsekin sille patjalle, joskin asettui suoraan makaamaan. Ei kestänyt kauaa, kun Poppy oli tullut makaamaan hänen vierelleen, ja he saivat vain katsella toisiaan. Colin hymyili, tunsi, että lopultakin hänellä oli elämässään jotain erityistä.

"Sorry, I'm full of surprises", Colin naurahti kevyesti. Hän nautti siitä Poppyn pienestä käsivarren silittelyeleestä, ja hymyili toispuoleisesti, kun Poppyn mukaan viikonloppu sujui oikein hyvin. "No, jos totta puhutaan, niin se avec-juttu sai minut vähän tolaltani", miehen oli pakko naurahtaa. Ei hän kuitenkaan yrittänyt ottaa sitä kovin vakavasti. Tai, no, ei hän voinut väittää, etteikö olisi tuntenut oloaan pirun surulliseksi siitä, että Poppy oli suostunut. Ei silti, Colin oli itsekin ehdottanut naiselle suostumista. "Minun oli tarkoitus pyytää sinua mukaani. En ollut koskaan saanut sitä sanottua, mutta no, nopeat syövät hitaat ja sitä rataa.." Colin yritti virnuilla, mutta kyllä häntä oikeasti harmitti. Lopulta hän kuitenkin vei toisen kätensä Poppyn poskelle. "Mutta Coryllä ei olekaan tällaista yhteyttä sinun kanssasi. Hän ei tiedä, että meidän välillämme on jotain ainutlaatuista", Colin päätti sanoa ääneen. Painoi loppujen lopuksi suukon Poppyn huulille. Colin ei voinut kuin miettiä, että miten upea nuori nainen Poppy oikein olikaan. Colin oli ollut oikein onnenpekka, kun sai nauttia hänen seurastaan. Eikä se seura ollut mitään yksinäiselle vanhukselle puhumista, vaan he jakoivat jotain sanoinkuvailematonta. Se ei ollut vaan Colinin mielessä, vaan Poppykin tunsi sen.

Colin olisi olettanut, että se suukko olisi jäänyt siihen yhteen, mutta Colin huomasi painavansa vielä toisenkin suukon Poppyn huulille. Ja kolmannen. Pian oli jo kietonut käden Poppyn ympärille, ja punapää tulikin lähemmäs kuin käskystä. Colin ei voinut olla huomaamatta, että niissä heidän suudelmissaan oli nyt jotain vaativampaa. Intohimoisempaa ja läheisyydenkaipuisempaa. Colin tunsi, kuinka Poppy jossain vaiheessa sitä suutelemista huokaisi, ja se sai Colinissa kyllä kaikenlaisia tunteita esiin. Hän ei kuitenkaan halunnut lopettaa. Colinilla ei ollut mitään tietoa, että tunsiko Poppy juuri sillä hetkellä halua edetä tästä pidemmälle, mutta Colin ainakin jatkaisi sitä heidän välistään suutelemista. Siinä ei ollut mitään väärää, eikä Poppy varmastikaan pelästyisi. Poppy oikeastaan varmaan nauttikin tästä tilanteesta, koska niin teki Colinkin. Colin huomasi automaattisesti liu'uttavansa toista kättään Poppyn vartalolla aina vain alemmas, kunnes nosti sen takaisin ylös. Ei saatana. Colin ei ihan oikeasti voisi kauaa hilitä itseään, jos he jatkaisivat tällä radalla.

Kun Colin sitten jo tunsi, että se himo siirtyi jo alakertaankin, hän irrottautui Poppystä. "I, uhh .. I think we should stop", Colin takelteli, mutta Poppy ei ilmeisesti halunnut sitä. Nainen oli nimittäin hetkessä painanut huulensa takaisin Colinin omille ja nyt jo vei kättäänkin Colinin hiusten sekaan. Oh fuck it huomasi Colin loppujen lopuksi ajattelevansa. Hän ei tiennyt, että mitä tästä vielä seuraisi, mutta molemmat selvästi halusivat sitä samaa asiaa. Niinpä, ennen kuin Colin huomasikaan, oli hän jo siirtynyt Poppyn päälle. Oli siinä hänen jalkojensa välissä ja siirtyi suutelemaan punapään sileää kaulaa. Hän ei tiennyt, oliko tässä mitään järkeä, mutta ei se häntä enää siinä vaiheessa pahemmin kiinnostanut. Colinin järki oli sumentunut siitä intohimosta heidän välillään. Kun toinen käsi tuki Colinia itseään, vei hän toisen kätensä hetimmiten Poppyn paidan alle. Testaili naisen ihoa, tutkaili, miltä Poppy oikein tuntuikaan loppujen lopuksi. "Tell me if you want me to stop", Colin totesi hiljaa, ennen kuin jatkoi sitä Poppyn kaulan suutelemista.