member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 1, 2014 10:50:28 GMT 2
Post by julle on Aug 1, 2014 10:50:28 GMT 2
Monday, April 14, 2014, late night NYC SANDERS AUTOMOTIVE, BROOKLYN NATALYA SANDERS & HUNTER NORTHPäivä NYC Sanders Automotivella oli kulunut varsin joutuisasti – ja aivan kuten kaikki maanantait. Korjaamo avattiin kello seitsemältä ja siitä asti asiakkaita oli tullut ja mennyt. Joku oli tuonut jotain korjattavaksi, tai hakenut menopelinsä korjaamolta. Brooklynissä sijaitsevasta NYC Sanders automotivesta oli vuosien varrella muodostunut useimmille vakikorjaamo, jo niistä ajoista lähtien kun Natalyan isä oli pyörittänyt paikkaa. Onneksi kyseiset asiakkaat eivät kuitenkaan olleet kaikonneet, kun oikea omistaja oli passitettu valtion hotelliin. Sen sijaan asiakkaita oli vain alkanut tulemaan enemmän – mistä kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Olihan NYC Sanders automotivella kaikista motivoituneimmat työntekijät, joiden palo työtä kohtaan näkyi kilometrien päähän – paikan uuden omistajan ollessa aivan samanlainen.
Paikan omistaja, Natalya oli kuitenkin lymynnyt koko päivän toimistonpuolella, sillä maanantait olivat hänen niin sanottuja ”paperihomma päiviä”. Muuten nainen hääräsi kyllä korjaamon puolella ja korjasi itsekin asiakkaiden menopelejä – tai sitten omiaan – mutta näin maanantaisin hän ainoastaan sai katsella korjaamon puolelle hänen toimiston ikkunasta, josta oli suora näkymä korjaamon joka nurkkaan. Natalya suorastaan vihasi toimistopäiviä, sillä hän ei kokenut niiden olevan oikein hänen juttunsa. Papereiden ja numeroiden pyörittely ei nimittäin ollut yhtään niin hauskaa kuin korjaamolla häärääminen. Paperisodan kanssa aika kului kuitenkin kuin siivillä ja hyvin pian aamu olikin vaihtunut jo päivään, josta päivä oli vaihtunut myöhäiseen iltaan. “Nate, mä suljin paikan niin mä lähden nyt.”, Gia, korjaamon yksi naispuolinen työntekijä huikkasi toimiston ovelta, saaden Natalyan katseen irti papereista, kun hän loi vilkaisun Giaan. “Okei, kiitti, mun pitääki vielä tehdä paperitöitä, tähän menee varmaan koko yö… Mutta nähdään huomenna.”, Natalya sanoi ja soi Gialle pikaisen hymyn, ennen kuin laski katseensa takaisin edessään oleviin papereihin. Giakin katosi sillä samalla hetkellä ovelta, jättäen Natalyan nyt yksin korjaamolleen. Tällä hetkellä naisen pääprioriteetti oli saada paperityöt mahdollisimman nopeasti tehtyä, jotta huomiselle niitä ei jäisi enää yhtään – ja että hän pääsisi joskus nukkumaan. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut pitkä matka kotiinsa, kotinsa sijaisessa korjaamon yläkerrassa. Muutama tunti sulkemisen jälkeen korjaamon puolelta alkoi kuulua epämääräistä kolinaa, joka sai Natalyan kuvainnollisesta höristämään korviaan. Hän nousi työpöytänsä takaa ja lampsi toimistonsa ovelle, vilkaisten korjaamon puolelle.
”Paikka on suljettu”, Natalya huusi toimistonsa ovelta, samalla kun yritti vilkuilla korjaamon puolelle, jotta näkisi mistä kolistelu mahdollisesti kuului. Sen sijaan kolistelu ei loppunut vaan se jatkui, jolloin Natalya päätti hylätä toimiston ja lähteä kunnolla katsomaan kuka yritti vandalisoida korjaamoaan – tai kuka ei ymmärtänyt selvää englanninkieltä että korjaamo oli todella mennyt jo tunteja sitten kiinni. ”Ettekö te kuulleet, paikka on suljettu!”, Natalya karjaisi pimeässä korjaamossa ja hetkeä myöhemmin valot syttyivät päälle. Nainen siristi aavistuksen silmiään, jotta tottuisi kirkkaaseen valoon – nähden nyt kolme kookasta miestä korjaamonsa tiloissa. “Who the fuck are you?”, Natalya ei tosiaankaan säästellyt kohteliaisuuksia siinä vaiheessa, kun huomasi tunkeilijoita toisessa kodissaan. Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun kolmesta miehestä kaksi lähti häntä kohti. Natalya ei kerjennyt edes tarttumaan selänpuolella, housujen rajassa odottelevaan aseeseen kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Nimittäin korstomaiset miehet tarttuivat naista kovakouraisesti tämän käsivarsista kiinni ja kiikutti läheiseen tuoliin istumaan – johonka he enemminkin paiskasivat hänet istumaan, kuin laskivat hellästi. ”Ouch! What the fuck? – Mitä helvettiä te haluatte?”, Natalya ähkäisi kiukkuisesti, louden nyt pitkän katseen kolmanteen mieheen, joka lampsi varsin lepposin askelin luokseen – miesten pidellessä naista edelleen istumassa. Natalya kokeili jopa tehdä vastarintaa, mutta kahden ison miehen rinnalla se tuntui turhalta, jolloin hän luovutti huokaisten – puhaltaen seuraavaksi muutamaa silmiensä eteen valahtanutta suortuvaa pois kasvoiltaan. Natalya purki kuitenkin pitämään ärtyneen mielentilansa aisoissa ja luomaan kasvoilleen nyt neutraalin ilmeen, pienen kysyvän kulmien kurtistuksen kera. Häntä ei pelottanut, eikä naisen luonne olisi muutenkaan antanut periksi, jos hän sellaisen heikkouden antaisi itsestään näkyä ulos. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 2, 2014 12:39:21 GMT 2
Post by nepa on Oct 2, 2014 12:39:21 GMT 2
Sons of Mayhem MC:n tilat olivat taas täynnä porukkaa, ja Hunter oli yksi niistä kokoustilaa kiertävistä henkilöistä. Muut olivat toki jo istumassa, mutta Hunterilla oli velvollisuutensa odotella kerhon puheenjohtajaa Victor Goffia paikalle. Pian raskas puuovi narahtikin ja Victor astui sisälle tilaan, joka oli nähnyt parhaimmat päivänsä jo useita vuosia sitten. "I've got a job to do", Victor aloitti matalalla äänellä ja käveli oman tuolinsa äärelle. Hunter ei vieläkään ollut asettunut istumaan, vaan sen sijaan hän nojasi seinää vasten kädet puuskassa ja katseli suurimmaksi osaksi maan pintaa. Havahtui kuitenkin pian katsomaan Victorin suuntaan. "Hunter and... Fuck it, you two, you stay. Everyone else - get out", Victor heilautti kättään määrätietoisesti ja "turhat" ihmiset tilasta häipyivät saman tien. Hunter vilkuili niitä lähteviä henkilöitä ja puuskahti ehkä hieman huvittuneeseenkin sävyyn. Victorilla tosiaan oli tallella vieläkin se pelottava auktoriteetti. Sitä auktoriteettia kunnioitti Hunterkin, vaikka ei välttämättä arvostanut Victoria ihmisenä paljoa. Kun Victor alkoi puhua, alkoi Hunter kuitenkin tapansa mukaan höristää korviaan tulevalle. Mies alkoi puhua Brian Sandersista - siitä heille rahaa ja kaikkea muuta velkaa olevasta pellestä, joka joutui tyhmyytensä takia vankilaan. Pian pääsi aiheeseen Brianin tytär. "She's a lot like her father and I've decided that she will pay her father's debts", Victor käänsi päättävän katseensa Hunterin silmiin. Hunter nyökkäsi.
Hunter lähti kahden muun miehen kanssa saman tien moottoripyöräkerhon autotalliin, jossa he kävelivät omien pyöriensä luokse. Risuparta löysi saman tien oman rakkaan pyöränsä, jonka selkään nousi tuttuun tapaan, mutta ei suinkaan laittanut vielä kypärää päähänsä. Sen sijaan hän käänsi vakavan katseensa kahden rikoskumppaninsa suuntaan. "Remember, we can't underestimate her", Hunterin oli pakko sanoa. Hän nimittäin löi vaikka kympistä vetoa, että nämä kaksi tonttua luulisivat naisen olevan helpompi kohde. Fyysisesti ehkä, mutta ei ainakaan henkisellä tasolla. Naiset olivat nimittäin aikamoisia käärmeitä niin halutessaan. Varsinkin tämä Natalya, jos kerran oli isäänsä tullut. Hunter hymähti vielä itsekseen, ennen kuin hän heitti kypärän päähänsä ja kaasutti moottoripyörällään eteenpäin. Koska Hunter oli tämän tehtävän johtaja, hän tietenkin ohjasi hänet ja kaksi muuta oikeaan osoitteeseen, joka itse asiassa oli hänelle liiankin tuttu. Kun Brian oli ollut vielä autokorjaamonsa omistaja, oli Hunter rampannut siellä monta kertaa moottoripyöräasioillaan. Kun Hunter oli siis tottunut ajamaan suoraan sisälle liikkeeseen, ei hän tällä kertaa tekisi mitään sen tapaistakaan, vaan sen sijaan kolmikko jättäisi pyöränsä hieman pidemmälle korjaamosta. Eivät he halunneet herättää turhaa huomiota. Niinpä moottipyöränsä parkkeerattuaan Hunter lähti kävelemään etunenässä kohti korjaamoa, jonka etuovi oli tietenkin lukossa. Hunterin seuralaiset saisivat hoitaa sen tiirikointihomman. Silloin Hunter kuuli naisen äänen liikkeen sisäpuolelta, eikä hän voinut kuin virnistää: tuo ääni kuului varmasti Natalyalle.
Ovi oltiin saatu avattua hetken kuluttua, eikä kestänyt kauaa, kun Natalya oli jo saatu istumaan tuolille pakkokeinoin. Hunter katseli hetken aikaa Natalyaa, kuunteli kyllä niitä hänen raivoamiskysymyksiään, mutta lähti loppujen lopuksi kävelemään lähemmäksi sitä naista, joka oli aikaisemmin yrittänyt rimpuilla pois kahden miehen otteesta. Rennosti Hunter kaivoi moottipyöräkerhonsa nimikkoliivin taskusta punaista tupakka-askiaan, ja ottikin sieltä tupakan huultensa väliin. Sytyttikin sen. "I hope smoking in here is ok", Hunter aloitti huolettoman kuuloisena ja vetäisi ensimmäisen henkäyksen syöpäkäärylettä keuhkoihinsa. Pian oli puhaltanut savut jo uloskin. Who are you päätti Natalya toistaa vielä yhden aiemman kysymyksensä, joskin tällä kertaa se kysymys oli tarkoitettu selvästi vain Hunterille. "Oh, it doesn't matter who I am. What matters is that I know who you are, Natalya, and I also knew your father", Hunter kertoi ja oli jo suhteellisen lähellä Natalyaa. Hän katsahti Natalyaa silmin keskittyessään polttamiseen. "Does Sons of Mayhem ring a bell? Let's just say that I'm a messenger who has been sent here to tell you that your daddy owed us", Hunter selitti rennolla äänensävyllä. "And our leader does not like people who don't pay their debts. So, since he heard about you, he thought that you could pay your father's debts for him. Not money, but you should take care of our bikes. You should provide a safe haven if something goes, well, not according to plan, and sometimes we might need your help at something." Mies sai poltettuakin lopulta sen puheensa päätyttyä, ja niinpä hän heitti tupakan maahan ja tumppasi sen siihen. Hän käänsi katseensa Natalyaan, ennen kuin nyökkäsi miehilleen. "Let her go." Hunter kuitenkin heti käänsi katseensa Natalyan puoleen. "But remember, honey, we got guns too and we're fucking amazing at shooting."
|
|
