|
|
Aug 10, 2014 17:15:24 GMT 2
Post by Deleted on Aug 10, 2014 17:15:24 GMT 2
Lauantai 12. lokakuuta 2013, varhainen iltapäiväMcCanneyn farmi, Phoenix, Arizona Pääosassa hääpari Arda ja MikaylaMukana hääräilee Dariya, Elif, Misha, Ilkay & Alessandra
Muita häävieraita mm. McCanneyn lapset lapsenvahtinaan Martha McCanney, Ardan ja kumppaneiden isä Tekin Demir, Ceren Noemi-tyttärensä kanssa, Aygen, Andriy Zoshchenko, Mikaylan vanhemmat Borysko ja Maria Brodsky sekä Dariyan ja Andriyn äiti Maryska Avramenko Nastasiya-tyttärensä kanssa Kyllähän Arda ja Mikayla olivat koko ajan puhuneet, että menisivät naimisiin suhteellisen pian kihlautumisensa jälkeen, mutta ei Arda silti ihan ollut ajatellut, että häät järjestettäisiin jo lokakuussa. Tekemistä oli riittänyt vaikka kuinka paljon ja vaikka Arda oli heittänyt suurimmat suunnittelut Mikaylan vastuulle, oli tekemistä riittänyt hänelläkin. Päänvaivaa oli riittänyt myös kutsuvieraslistan teossa ja hääpaikkaa miettiessä, sillä fakta oli, että heidän lähipiirinsä oli jakautunut ympäriinsä – he itse asuivat Phoenixissa, Ardan suku asui New Yorkissa ja Turkissa, Mikaylan perhe puolestaan Dariyaa ja Nickyä lukuunottamatta Ukrainassa. Tästä asiasta he olivat saaneet vääntää kättä, kunnes he olivat lopulta päättäneet pitää häänsä Phoenixissa. Itseasiassa häät pidettäisiin juurikin Dariyan ja Nickyn omistamalla hevostilalla, mikä oli sinällään helpottanut järjestelyiden tekemistä ja sieltä löytyi myös majoitustilat kauempaa tuleville vieraille. Kutsutkin oli lähetetty jo hyvissä ajoin ja oikeastaan kaikki muut olivat ilmoittaneet, että tulisivat ilman muuta paikalle, mutta Ardan isä oli nihkeillyt asian suhteen – häät eivät olisi järjestetty islamilaisen kaavan mukaan, eikä häihin oltu edes kutsuttu koko Ardan sukua, joten isä olisi siitä pahoittanut mielensä. Ilmeisesti Elif oli kuitenkin saanut isänsä pään käännettyä, vaikka Arda olikin jo kerennyt kirota, että hänen puolestaan isä voisi jättää tulematta, jos se kerta niin kamalaa olisi. Myös Dariya oli saanut osansa näistä hääjärjestelyistä. Kun Mikayla ja Arda olivat olleet New Yorkissa, Dariya oli parhaansa mukaan yrittänyt auttaa häiden suunnittelemisessa ja nyt kun hääpäivä oli lähestynyt, oli hän lentänyt jo viikkoa aikaisemmin Phoenixiin lastensa kanssa. Dariyan suunnitelmissa oli ollut yöpyä joko Mikaylan ja Ardan luona tai hevostilalla, mutta Marthalle se ei tietenkään ollut käynyt. Kun nainen oli kuullut miniänsä tulevan Phoenixiin lastenlastensa kanssa, oli hän heti ilmoittanut, että Dariya tulisi heidän luokseen ja olipa toinen ihan hakenut Dariyan lentokentältäkin (mielessään Dariya ajatteli, että Martha ei varmaan halunnut jättää hänelle pakokeinoa siitä yöpymispaikasta). Phoenixiin saapuminen oli ollut mukavaa, mutta Dariyaa harmitti, ettei Nicky ollut mukana. Miehellä tuntui olevan Pariisissa niin paljon töitä, ettei toinen voinut lähteä sieltä yhtäkkiä takaisin Yhdysvaltoihin – ja kyllähän Dariya ymmärsi, Nicky oli ollut Pariisissa vasta niin vähän aikaa, ettei mies voinut pyytää lomaa samantien. Toisaalta Dariya oli saanut Phoenixissa muuta ajateltavaa, sillä hän oli ensinnäkin päässyt näkemään Andriyn, Sonyan ja Adrianin pitkästä aikaa sekä päässyt esittelemään sisaruksilleen Faithin. Muutakin odotettavaa olisi, sillä Dariyan äiti sekä sisko ja Mikaylan vanhemmat olivat tulossa Yhdysvaltoihin – Dariya ei ollut nähnyt perhettään lähemmäs kahteen vuoteen, joten olihan se ihan mahtavaa, että he olisivat nyt tulossa käymään! Hääpäivän koittaessa hevostilalla sitten oli melkoinen vilinä ja vilske. Dariya, Maryska ja Maria olivat järjestelleet paikkoja kuntoon koko aamun ja Nastasiyakin yritti parhaansa mukaan olla avuksi, vaikka ei kamalasti pystynytkään aikuisia auttamaan. Mikaylaa ja Ardaa Dariya ei ollut oikeastaan edes päästänyt lähellekkään hääpaikkaa saman päivän aikana vaan oli suoraan sanonut, että kaksikko saisi tulla paikalle tasan sitten, kun hääseremonia oli alkamassa. Arda olikin ihan suosiolla lähtenyt edellisenä yönä hotelliin (he olivat sopineet, että näkisivät vasta häissä toisensa) Ilkayn ja Alessandran seuraksi (tai riesaksi), jotta Mikayla saisi rauhassa laittautua kotona. Ja kieltämättä Ardaa oli jännittänyt eilisestä asti niin paljon, ettei hän ollut meinannut saada nukutuksi. Kaikeksi onneksi hän oli saanut vietettyä aikaa veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa, jotta hän oli hieman saanut kasailla hermojaan. Hääpaikalle lähtö tänään ei sitten ollut yhtään sen helpompaa, kun ajatukset vaan pyörivät siinä, mikä kaikki saattaisi mennä pieleen – säästä tulisi huono (Phoenixissa, as if..), isä järjestäisi jonkun kohtauksen, siskoista joku järjestäisi jonkun kohtauksen, Mikayla ei saapuisi paikalle.. Ilkay oli tosiaan saanut purra hammasta yhteen vakuutellessaan Ardalle, että kaikki menisi hyvin. Sillä välin kun tuleva aviopari oli vasta saapumassa hääpaikalle, Dariya yritti pitää omat hermonsa kasassa ja neuvoa jokaisen vieraan oikeille paikoille istumaan. Suurin osa oli oikeastaan jo saapunutkin, kun pihaan sitten kaarsi eräs auto, joka näytti Dariyan silmiin erehdyttävän tutulta. Kun hän sitten näki, kuka auton kyydistä nousi pois, oli hänen suunsa loksahtaa kirjaimmellisesti auki – Misha Lebedev! Dariyalla ei todellakaan ensin raksuttanut, että mitä helvettiä Misha täällä teki, mutta samantien auton vänkärin puolelta nousi sitten pihalle Ardan pikkusisko Elif. Kaksikko lähti kävelemään farmin oville ja Dariya oli suorastaan kysymysmerkkinä kaksikon nähdessään. ”No hei Dariya, pitkästä aikaa. Mä mietinkin, että kyllä on tutun kuuloiset nimet tällä hääparilla, mutta en mä nyt arvannut, että ihan näin tutut..” Misha naurahti, vilkaisten naisista kumpaakin, kumpikin kun näytti omalla tavallaan hölmistyneiltä – Dariya ei tajunnut, mitä helvettiä Elif teki Mishan kanssa ja Elif puolestaan ei tainnut ymmärtää, miten kaksikko toisensa tunsi. ”Joo.. Misha on siis se sun avec, sehän kiva.” Dariya nyökkäili päätään ja katsahti Elifiäkin, yrittäen hymyillä. Kyllä hän tiesi, että Elif toisi paikalle jonkun deittinsä, mutta että Misha.. Luojan kiitos Nicky ei ollut paikalla. ”Joo, menkää vaan peremmälle, eiköhän me kohta päästä aloittamaan.” Dariya sitten lopulta sai sanottua – Misha selittäkööt itse, mistä he tunsivat. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 11, 2014 12:21:18 GMT 2
Post by jenni on Aug 11, 2014 12:21:18 GMT 2
Häät. Ne olisivat tänään. Tänä päivänä, lokakuun kahdentenatoista, hän, Mikayla Brodsky, astuisi avioon kihlattunsa Ardan kanssa. Se oli jotain, joka jännitti ja hermostutti kyseistä blondia ihan mielettömästi. Hän oli yksin heidän asunnollaan, valmistautui tulevaan ja odotti, että hänen serkkunsa Andriy tulisi hakemaan hänet autollaan pian. Andriy oli luvannut poiketa Mikaylan ja Ardan kodin kautta matkalla McCanneyiden hevostilalle, sillä Arda oli mennyt veljensä ja tämän tyttöystävän luo hotelliin jo edellisenä iltana, ja kaikki muutkin olivat jo hevostilalla järjestelemässä häitä. Mikayla oli tosin meinannut repiä häämekkonsa pelkästä hermostuksesta ja siitä, kuka hänet toisi hääpaikalle – hitto vieköön, hänet, morsiamen! Onneksi hän luotti Andriy-serkkuunsa, tai ainakin miehen olisi paras ilmestyä ajoissa heidän kotiinsa, tai tämä saisi kärsiä. Oikeasti. Mikayla tunsi hermojensa olevan pingottunut äärimmilleen, joten vähän väliä hän yritti hengittää aina syvään ja laskea kymmeneen. Tai edes kolmeen.
Elif puolestaan tunsi olevansa enemmän kuin elossa. Hänellä oli poikaystävä. David oli ollut täysi p*skakasa. Michaelia ei voinut edes ajatella. Misha oli kuitenkin kaikin puolin ihanteellinen mies. Helvetin hyvännäköinen, rikas kuin mikä, kuuluisa. Niin, ajan myötä Elifille oli kyllä selvinnyt miehen osuus maailman musabisneksessä, mutta siltikään nainen ei ollut sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt tunnistaa kyseinen mies alun alkaen. Ei hänellä ollut Turkissa asuessaan tapana katsella mitään Yhdysvaltojen laulukilpailuja, hyvä että hän edes seurasi Turkin omia vastaavia. Oikeastaan hän ei edes katsonut televisiota paljon. Ja entäs sitten nyt? Elif oli päässyt matkaamaan toiselle puolen Amerikkaa, sillä tänään hänen isoveljensä menisi naimisiin. Sen kunniaksi Elif oli naukkaillut taskumatistaan jo aamupäivästä, ja onneksi Misha olikin ollut se, joka heidät kuljetti autollaan hääpaikalle. Arda ja Mikayla menisivät naimisiin hevostilalla, mitä Elif ei ihan (lue: todellakaan) ymmärtänyt, mutta tietysti hän halusi olla läsnä veljensä suurena päivänä.
”Missä sä oikein viivyit?” Mikayla säksätti Andriylle, kun oli avannut tälle oven. Vaaleaverikkö ei suinkaan jäänyt odottamaan vastauksia, vaan ojenteli miehelle kasseja ja pussukoita, jotka toinen saisi luvan kantaa autoon. ”Älä tule enää ylös. Mä olen aivan pian valmis ja sitten voimme lähteä, voi hitto, missä mun puhelimeni oikein on...” Mikayla mutisi ja tuskaili ympäri asuntoa, höpisi vielä silloinkin, kun asunnon ovi oli taas käynyt, ja Andriy kadonnut siitä ulos. Viimein Mikayla kuitenkin pääsi itsekin mekkoineen ja laukkuineen ulos, laskeutui porraskäytävässä alas asti ja lopulta kadulle. ”Yllättävän nopeasti mä selviydyin, huh?” Mikayla vilkaisi kuljettajan paikalla olevaa Andriya, joka kuitenkin huomautti, että kerkesi loppujen lopuksi odotella naista peräti parikymmentä minuuttia autossa tavaroiden hakemisen jälkeen. Mikayla vain heilautti kättään pienesti, eikä voinut olla naurahtamatta hieman. Vaikka häntä jännitti ja hermostutti vieläkin aivan tolkuttomasti, tuntui silti helpottavalta tietää, että he olivat jo matkalla hääpaikalle. Häät eivät tosin olleet ainoa Mikaylaa jännittävä asia, sillä muutama päivä sitten hän oli käynyt gynekologilla rutiinitarkastuksessa. Arda oli tietysti ollut viime aikojen uutisten vuoksi ollut heti utelemassa, oliko kaikki hyvin, ja Mikayla olikin saanut miehen uskomaan kaiken olevan kunnossa. Tavallaanhan kaikki olikin, mutta Mikayla ei vain ollut saanut kerrottua kihlatulleen erästä pientä seikkaa, joka oli paljastunut vastaanotolla...
Hevostilalla Elif kohtasi yllätyksen, kun mitä selkeimmin Misha ja Mikaylan Dariya-serkku tuntuivat tuntevan jo entuudestaan toisensa. He eivät olleet edes juuri muuta kuin astua autosta ulos, kun Misha jo puheli tuttavallisesti Dariyalle. ”Misha on tosiaan mun avec”, Elif vahvisti Dariyan sanat ja kuin sanojensa vahvistukseksi nappasi miehen käsikynkkään. Ei Elif kyllä itse elettään niinkään tiedostanut, miltä se mahtoi näyttää, hän vain koki kuin velvollisuudekseen toimia niin. Kun Dariya oli päästänyt heidät jatkamaan matkaa peremmälle, Elif naukkasi pari hörppyä taskumatistaan ja uteli sitten Mishalta, miten kummassa tämä jo tunsi Dariyan. Vastauksena tuli jotakin siitä, kuinka Dariya ja Mikayla olivat osallistuneet X-Factoriin ja läpä läpä. Elif kuitenkin sai muuta ajateltavaa, kun näki isänsä astelevan heitä kohti. Hän oli tosiaan tainnut olla se, joka loppupeleissä oli kääntänyt Tekinin pään ja saanut miehen matkustamaan Yhdysvaltoihin poikansa häihin. ”Hei, isä. Katso, tässä on Misha. Poikaystäväni”, Elif selitti leveästi hymyillen isälleen, unohti vaihtaa kielenkin takaisin englanniksi, vaikka esitteli Mishaa ja viittoi Mishan suuntaan, mies kun oli hänestä pari askelta taaempana.
Ilmeisesti sekä Andriy ja Mikayla että yhteiskyydillä tulevat Ilkay, Alessandra ja Arda olivat ajamassa hevostilalla kuta kuinkin yhtä aikaa, sillä Alessandra äkkäsi ensimmäisenä edellä ajavassa autossa istuvan Mikaylan. ”Ilkay! Mikayla ja Andriy menevät tuossa, sun täytyy hidastaa, ettei Arda ja Mikayla ehdi nähdä toisiaan tämän enempää. - Arda, silmät kiinni”, Alessandra kauhisteli ja kääntyili vähän väliä katsomaan takapenkille, jossa Arda istui, ettei mies vain liikaa yrittäisi kuikuilla edessä olevaa autoa. Kun he olivat saaneet auton parkkeerattua, Alessandra käski Ilkayn pitää Ardaa silmällä samalla, kun hän itse hyppäsi ulos autosta ja juoksi (minkä hameeltaan ja korkokengiltään pääsi) Mikaylan luo, joka parhaillaan nousi varovaisesti ulos autosta. ”Ale?” Mikayla naurahti pienesti, kun tajusi bruneten pyyhältäneen luokseen. Vaistomaisesti Mikayla kääntyi katsomaan suuntaan, josta Alessandra oli ilmestynyt, mutta jälkimmäisenä mainittu käänsi hänet itseään päin. ”Ette te saa nähdä toisianne vielä, tule, mennään. Ilkay saa hoitaa Ardan perässä”, Alessandra selitti ja tajusi vasta sitten Mikaylan paikalle tuoneen Andriyn ilmestyneen heidän luo. He suorittivat pikaisen esittäytymisen, ennen kuin lähtivät muiden luo sisätiloihin.
Niin Dariya, Maria kuin Maryskakin olivat laittamassa paikkoja kuntoon. Marthakin yritti välillä autella parhaansa mukaan, mutta enimmäkseen nainen oli Dariyan mukanaan tuomien lasten kanssa poissa jaloista. Borysko ja Tekin juttelivat olohuoneen puolella, vaikkakin hieman heikolla englannilla kumpikin. Maria ilmestyi heti hössöttämään tyttärensä luo nähtyään tämän tulevan paikalle. ”Missä se Fedirkin on? Muka jossain Aasiassa, hemmetin nilkki, jos se apina joskus itse menee naimisiin, niin mä pidän huolen siitä, että me ollaan Ardan kanssa silloin vaikka Kuussa”, Mikayla jupisi ukrainaksi, kun hänet oli istutettu jonkin pöydän ääreen viime hetken kampauksen ja kaiken muun tarkistamista varten. Häntä tosiaan kismitti, ettei oma veli vaivautunut olemaan paikalla siskonsa häissä... Ikään kuin paikalla ei olisi ollut jo muutenkin tarpeeksi väkeä. Ainakin porukkaa oli paikalla juuri niin paljon, kuin vaadittiin totaalisiin katastrofihäihin.
|
|
|
|
Aug 24, 2014 20:53:31 GMT 2
Post by Deleted on Aug 24, 2014 20:53:31 GMT 2
Ilkay oli suurinpiirtein ajaa ojaan, kun Alessandra yhtäkkiä alkoi hössöttää, että vauhtia pitäisi hidastaa, jotta Arda ei kerkeäisi nähdä Mikaylaa. Hieman Ardakin säpsähti niitä sanoja, laittaen kuitenkin silmänsä kiinni Alessandran käskystä – ei hän kyllä ihan täysin tätä hössötystä ymmärtänyt, mutta hän nyt päätti kuitenkin noudattaa muiden käskytystä. Ja olihan se nyt ihan hienoa, että he näkisivät Mikaylan kanssa toisensa vasta myöhemmin, mutta kun Arda olisi jo niin kovasti halunnut nähdä kihlattunsa.. Tulevan vaimonsa. Hymy nousi väkisinkin Ardan huulille, sillä oli suorastaan hullua ajatella, että ihan pian he oikeasti olisivat naimisissa. Kun Ilkay sai auton parkkeerattua, Alessandra hyppäsi samantien auton kyydistä ja tuntui suorastaan ryntäävän Mikaylan luokse. Ilkay katseli hieman huvittuneesti tyttöystävänsä perään, kunnes käänsi katseensa takapenkille, jossa Arda näytti kieltämättä siltä kuin olisi juuri saanut kuulla joutuvansa teloitettavaksi. "Jännittääkö sua?" Ilkay ei voinut olla kysymättä pienen virneen kera. Arda vain pudisteli päätään, ei hän kehdannut mitään jännittämistä myöntää. "Don't worry, everything is going to be fine." Ilkay sanoi sitten vielä, katsellen takapenkillä istuvaa veljeään takapeilin kautta. Arda vain katsahti peilin kautta veljeään ja yritti itsekkin hymyillä, mutta melko heikoksi sekin yritys jäi. Kaiken maailman kauhukuvat olivat lähteneet jylläämään pahemman kerran hänen mielessään ja hän ei kerta kaikkiaan voinut sille mitään.
Lopulta Mikayla ja Alessandra olivat kadonneet pihalta muualle, joten Ilkaykin uskalsi päästää Ardan pihalle autosta. Veljekset lähtivät katselemaan ulkotiloja valmiikis ja kieltämättä kaikki näytti Ardankin silmiin ihan hyvältä. Paikan puolesta kaiken pitäisi siis olla hyvin, mutta silti hänellä oli ikävä tunne siitä, että jokin asia vielä menisi pieleen. Arda tiedosti kyllä itsekkin, ettei hänen pitäisi olla näin kamalan pessimistinen, mutta hän nyt vain tiesi oman sukunsa ja oli myös kuullut Mikaylalta, ettei naisen suku tainnut olla kovin paljoa parempi – ei Mikaylan sukulaiset toki tainneet ihan yhtä pahasti sekoilla, mutta ainakin Maria-äiti oli kuulema kova hössöttämään. Samaan aikaan kun Arda ja Ilkay kiertelivät paikalla, Aygen oli lähtenyt katselemaan, voisiko häntä tarvita kaveriksi yhtään missään, sillä hän oli koko päivän lähinnä saanut pysytellä poissa jaloista ja hän olisi ihan mielellään auttanut edes jossain. Juuri sopivasti Aygen pääsikin sitten kuuntelemaan sitä ilmeisesti ukrainan kuuloista kiroilua – ei hän sinne huoneeseen ollut vielä mennyt, mutta hän oli sattunut sopivasti kulkemaan huoneen ohitse. Niimpä Aygen koputti varovasti oveen ja asteli sitten sisälle. "Mooi, tarvitaanko täällä apua?" Aygen kysyi hymyillen. Mikaylan nähdessää Aygen ei voinut kuin hymyillä – hänen veljensä oli oikeasti löytänyt kauniin morsiamen ja Mikayla vaikuttikin mukavalta, vaikka he eivät toisiaan vielä niin hyvin tunteneetkaan.
Toisaalla Dariya oli saanut suurinpiirtein kaikki ohjattua oikeille paikoile istumaan, joten hänkin malttoi lähteä vielä etsimään Mikaylaa. Seremonia voitaisiin aloittaa ihan pian, joten hänen pitäisi varmistaa, että Mikayla olisi valmis – Ardakin oli jo saapunut oikealla paikalleen, joten enää ei auttanut kuin odotella Mikaylaa. "Moi, oletko sinä jo valmis?" Dariya kysäisikin tultuaan huoneeseen, jossa Maria, Mikayla ja Aygen viellä hetkellä olivat. Myöntävän vastauksen saatuaan Dariya alkoi hätyyttää Mariaa ja Aygenia mukaansa istumaan ja hän lähti itse antamaan muille merkin siitä, että morsian saapuisi pian. Arda sen sijaan odotteli jo siellä papin kanssa vähintäänkin hermostuneen oloisena – hän ei todellakaan nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta, joten oli suorastaan kamalaa, että siellä hän joutui törröttämään itsekseen kaikkien katseltavana. Pian kuitenkin kaikki nousivat ylös ja silloin hän tajusi, että Mikayla oli tulossa paikalle isänsä saattelemana. Hymy nousi väkisinkin Ardan huulille hänen nähdessään morsiamensa – Mikayla näytti suorastaan tyrmäävältä siinä mekossaan. Arda vain katsoi vähintäänkin lumoutuneena tulevaa vaimoaan ja se hymy ei kadonnut hänen huuliltaan vielä siinäkään vaiheessa, kun Mikayla oli tullut sinne ns. Alttarille hänen luokseen. Eihän heillä nyt varsinaisesti mitään alttaria ollut, kun eivät he missään kirkossa olleet, mutta jokatapauksessa – siellä he nyt olivat papin luona. "You are beautiful." Arda kuiskasi hymyillen Mikaylalle, mutta hiljentyi sitten kuuntelemaan papin höpinöitä. Ne puheet tulivat kaikesta väännöstä huolimatta ihan vain englanniksi – Tekin oli ensin soittanut suutaan, että papin puheet pitäisi kääntää myös turkiksi, mutta Arda ei ollut moiseen pelleilyyn lähtenyt, sillä eihän niissä häissä olisi ollut mitään järkeä, jos pappi olisi puhunut ensin englanniksi, sitten turkiksi ja vielä lopuksi ukrainaksi ja mahdollisesti venäjäksikin. Kaikki vieraat puhuivat jokatapauksessa ainakin jossain määrin englantia, joten jokainen kyllä ymmärtäisi, mitä tapahtui, vaikka omaa äidinkieltä ei puhuttaisikaan.
Tahdotko sinä ottaa Mikayla Vera Maria Brodskyn aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? Se kysymys sai Ardan palaamaan takaisin tähän hetkeen mukaan ja hetkeäkään epäirömättä hän vastasi myöntävästi. Pappi kysyi saman kysymyksen myös Mikaylalta ja Mikaylalta tuli myös myöntävä vastaus. "Täten julistan teidät aviopariksi. Voitte suudella morsianta." pappi viimein sanoi ja Arda veikin sitten kätensä hellästi Mikaylan lanteille ja painoi suudelman naisen huulille. Melko nopeasti se suudelma sitten päättyi ja Arda ei osannut kuin katsoa Mikaylaa hymyillen silmiin. "I love you." Arda sanoi hymyillen – hän ei kerta kaikkiaan voinut uskoa, että he olivat juuri menneeet naimisiin! Juhlallisuudet eivät kuitenkaan olleet vielä ohitse vaan pikkuhiljaa he siirtyivät siitä vihkimispaikalta hieman kauemmaksi, johon oli katettu ulkokattaus – koska hää oli mitä loistavin, juhlat oli päätetty pitää hyvin pitkälti ulkona. Kauaa Mikayla ja Arda eivät saaneet kahdestaan olla, sillä vuorotellen kaikki olivat onnittelemassa heitä. Kun onnittelijoiden joukossa sitten oli Elif, Ardakin vihdoin tajusi, kenet sisko oli oikein tuonot deitikseen. "Sinä täällä? Elif, tääkö on se sun poikaystävä, jota sä olet hehkuttanut?" Arda ei voinut olla sanomatta siskolleen, vilkaisten ensin Mishaa ja sitten Mikaylaakin. Misha vain hymyili vähintäänkin omahyväisesti ja vei kättään paremmin Elifin ympärille. "No mutta mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa. Dariya jo olikin vähintään yhtä positiivinen." Misha vain virnisti, lähtien sitten kävelemään Elifin kanssa kauemmaksi. Arda ei voinut kuin vilkaista vieressään seisovaa Mikaylaa ja pudistella päätään. "Mieti, jos Nicky olisi täällä. Se olisi taatusti järjestänyt jonkun kohtauksen tuon limanuljaskan nähdessään." Arda ei voinut olla naurahtamatta pienesti.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 3, 2014 18:06:25 GMT 2
Post by jenni on Oct 3, 2014 18:06:25 GMT 2
Jossakin vaiheessa myös Ardan nuorempi sisar Aygen ilmestyi sinne huoneeseen auttamaan heitä saamaan Mikayla täysin valmiiksi hääseremoniaa varten. Mikayla itse jaksoi vielä vähän aikaa marista Fedirin puuttumisesta, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä tultiin, sitä vaisummaksi Mikayla muuttui. Ei hän surumielinen ollut, häntä vain jännitti niin pirusti kävellä pian kaikkien häävieraiden seuraamaana Ardan luokse kuuntelemaan avioliittoon vihkiminen. Lopulta kaikki alkoi olla siinä määrin valmista, että Mikayla huomasi jo jääneensä yksin. Huoneen ulkopuolella odotteli hänen isänsä valmiina saattamaan hänet Ardan luo - valmiina luovuttamaan tyttärensä lopullisesti tämän sydämen valitsemalle miehelle. Pian Mikayla sitten astelikin isänsä vierellä ja kaikkien katseet tuntuivat Ardan sijasta liimautuvan nyt häneen. Hän vilkaisi kulkiessaan pikaisesti häävieraita, mutta keskitti sitten katseensa käytävän päässä seisovaan Ardaan, tulevaan mieheensä. Hymy leveni väistämättäkin hänen huulillaan, kun hän näki Ardan niin komeana seisovan siellä papin vieressä. Saavuttuaan Ardan rinnalle, miehen sanat saivat hymyn levenevän entisestään hänen kasvoillaan. Mikayla kuiskasi jotakin kiitosten tapaista, muisti vielä kertoa rakastavansa Ardaa.
Pappi puhui ja puhuikin kauniita sanoja. Mikayla kuunteli haltioituneena niitä sanoja, mutta hänen katseensa oli vain keskittynyt Ardaan. Hän ei kerta kaikkiaan nähnyt mitään muuta, vaikka tiedostikin muun juhlaväen läsnäolon. Kun tuli tahtomisten aika, Arda pääsi lausumaan ne taianomaiset sanat ensin. Sitten tuli Mikaylan vuoro. Hän ei joutunut epäröimään hetkeäkään. Olisi sitä paitsi ollut ihan naurettavaa olla tällaisessa tilanteessa ja tilaisuudessa, mikäli olisi joutunut miettimään vastausta kyseiseen kysymykseen. He suutelivat papin siunauksen vuoksi, ja Mikayla hymyili vasten Ardan huulia suudelman loppuvaiheessa. "I love you too. So much", nainen hymyili ja kääntyi sitten paremmin Ardan kanssa kohti juhlaväkeä. Oli aika siirtyä juhlimaan heitä avioparina ulos, sillä sää oli mitä mainioin. Niin se tosiaankin oli, mutta olisi ollut melko epätavallista, jos olisi satanut. He olivat kuitenkin Arizonassa. Ei voitu puhua, että he olivat Kalifornian auringon alla, mutta Arizonan aurinko kuulosti yhtä hyvältä. Mikayla piti Arizonasta, vaikka olihan se aivan toista maata kuin Ukraina kotopuolessa. Vaikka toisaalta nythän myös Arizona oli hänen kotinsa. Heidän kotinsa Ardan kanssa. Hänen, Ardan ja... Gynekologikäynnillä ilmi tulleet uutiset tulivat väkisinkin Mikaylan mieleen, kun he olivat saapuneet ulos ja saivat nyt onnitteluja osakseen joka suunnalta. Hänen äitinsä ja tätinsä kyynelehtivät taustalla - ja, no, eivät muutkaan naiset kyllä kuivin silmin olleet sisätiloista poistuneet.
Hetken päästä Ardan toinen pikkusisko, Elif, saapui onnittelemaan heitä. Elif oli kaksosista se räväkämpi, sen Mikayla oli saanut huomata jo heti ensimmäisen kerran, kun he olivat siellä Ilkayn luona tavanneet. Elif ei kuitenkaan ollut yksin, ja Mikayla hämmästyikin toden teolla, kun tajusi Misha Lebedevin naisen rinnalla. Arda hoiti pääosin puhumisen, Mikayla keskittyi hymyilemään ja lyhyesti kiittämään onnitteluista. Omituisen pariskunnan häivyttyä tiehensä, Mikayla ei voinut olla kuin pyöräyttämättä silmiään Ardan toteamukselle. "Niin paljon kuin mä Nickystä pidänkin, niin", Mikayla katsahti ympärilleen ja totesi onnekseen, ettei Dariya ollut kuuloetäisyydellä, "onneksi hän ei ole täällä tänään. Mulle oli jo ihan tarpeeksi, että Fedir on jossain helvetin kuusessa, enkä tosiaan olisi kaivannut mitään Nickyn ja Mishan tappelua." Sanojensa päätteeksi Mikaylan oli kuitenkin pakko virnistää ihan pienesti, vaikka tietenkin hän tajusi, että Arda älyäisi ottaa koko jutun leikkinä. Vaikka ei Mikayla kyllä ihan oikeasti olisi innostunut, jos Nicky olisi ollut paikalla ja olisi taatusti alkanut sättimään kovaan ääneen Mishaa. Onneksi jälkimmäisenä mainittu ei kuitenkaan juuri astunut heidän näköpiiriinsä seuraavien tuntien aikana, kun he nauttivat muiden kanssa pikkusyötävää ja leikkasivat hääkakustakin palasensa, harrastivat sellaista yleistä seurustelua vieraiden kanssa. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Arda ilmoitti muille käyvänsä sisällä (ilmeisesti tarpeillaan kylpyhuoneessa?). Mikayla odotti hetken ja ilmoitti sitten Dariyalle ja Aygenille, joiden kanssa parhaillaan jutusteli, menevänsä itsekin käymään sisällä. Naiset ymmärsivät, eivätkä kyselleet sen enempiä, joten hän otti suunnakseen ulko-oven.
Hetken aikaa Mikayla joutui odottamaan Ardaa kylpyhuoneen oven toisella puolen, ja hän oli melkein säikähtää, kun mies sitten lopulta tuli ulos, syystäkin hieman ihmettelevän oloisena, kun yhtäkkiä Mikayla olikin siinä. "Oho, niin. Tuota", Mikayla naurahti hieman vaikeana ja puraisi pienesti alahuultaan. Häntä jännitti. Hän tiesi, ettei Arda voisi suuttua siitä, mitä tulisi pian kuulemaan, mutta häntä jännitti silti miehen reaktio. Hän ei kuitenkaan voisi olla enää pidempään hiljaa kyseisestä asiasta. "Ei mennä vielä takaisin ulos, minulla on sinulle kerrottavaa", Mikayla ilmoitti ja tarrasi Ardaa lempeästi kädestä, johdatti tämän sitten oleskelutilan sohvalle istumaan. Mekon kanssa se oli hieman vaikeaa, mutta Mikayla sai taiteiltua pukunsa siististi istuutuessaan Ardan viereen. Hän piteli nyt toista molemmista käsistä kiinni ja nosti katseensa tämän silmiin. "Sillä gynekologireissulla selvisi jotakin", hän aloitti, mutta ei pitänyt pitkääkään taukoa. Hän ei halunnut kierrellä ja kaarrella, ei siitä olisi ollut mitään hyötyä. "I'm pregnant - we'll have a baby."
|
|
|
|
Oct 10, 2014 21:44:21 GMT 2
Post by Deleted on Oct 10, 2014 21:44:21 GMT 2
Vaikka jännitys olikin ollut koko päivän todella herkässä, tunnelma oli rentoutunut huomattavasti sen itse vihkimisen jälkeen. Häät olivat jatkuneet rennolla ohjelmalla, ruokailulla ja ylipäätänsä vain jutustelulla. Kaikki tuntuivat viihtyvän, mistä Arda oli iloinen – hän oli ihan oikeasti jännittänyt, että miten heidän kummankin suku ja ystävät saataisiin mahdutettua näihin häihin, sille he tulivat niin eri kulttuureista, että oli suorastaan ihme, että sen kummemmilta yhteentörmäyksiltä oltiin vältytty. Jopa Mishankin kanssa Arda oli päätynyt juttelemaan uudestaan ja hän ei voinut kuin ihmetellä sitä, miten Elif oli moisen hyypiön kanssa päätynyt yhteen. Arda yritti kuitenkin ajatella, että se asia ei kuulunut hänelle mitenkään ja kai Elifin ikäinen ihminen osaisi jo tehdä itse omat valintansa ja mahdolliset virheensä. Jossain vaiheessa Mikaylan, Aygenin ja Dariyan seurassa istuessaan käyvänsä nopeasti sisätiloissa, mutta lupasi palasi pian takaisin muiden seuraan. Arda menikin käymään kylpyhuoneessa, jossa hän kävisikin sitten sanojensa mukaan nopeasti. Kun Arda sitten tuli huoneesta ulos, oli hän lähes kirjaimmellisesti törmätä Mikaylaan, joka näytti kieltämättä hieman säikähtäneeltäkin, kun Arda tuli siihen hänen luokseen. Mikayla oli jälleen hieman jännittyneen näköinen ja jännitys nosti taas Ardallakin päätään – jotain oli ihan selvästi sattunut. Mikayla sitten pyysikin, että he eivät menisi vielä takaisin ulos, naisella oli kuulema jotain kerrottavaa. Arda katsoi vaimoaan hieman ihmeissään, mutta lähti tämän johdattelemana oleskelutilaan. He istuutuivat sohvalle ja piti katseensa koko ajan Mikaylan silmissä kiinni, silitellen samalla kevyesti naisen kämmeniä, heidän pitäessään toisiaan käsistä kiinni. Mikayla näytti siltä, ettei tiennyt, miten sanoisi asiansa, mutta lopulta hän sitten sai kakistettua asiansa Ardalle. We'll have baby. Mikayla oli raskaana. Mikayla oli raskaana!
Arda tuijotti lähes sanattomana Mikaylaa, aukaisten aina välillä suutaan sanoakseen jotain, mutta lopulta hämmentynyt naurahdus karkasi hänen huuliltaan, eikä hän voinut sille mitään, että onnenkyyneleet olivat nousseet hänen silmiinsä. Hän oli haaveillut lapsesta niin kauan kuin vain saattoi muistaa ja siitä oli lähemmäs puoli vuotta, kun oli selvinnyt, että Mikayla ei voisi ehkä koskaan saada lapsia. Nyt Mikayla kuitenkin oli raskaana! ”I love you so much.” Arda naurahti hämmentyneesti, siirtyen sitten varovasti lähemmäksi Mikaylaa ja vetäisi naisen halaukseensa, suukottaen tätä sitten vielä pariin kertaan huulille. ”Ihan uskomatonta, mä en vaan voi uskoa.. Ei herranjumala, me sittenkin saadaan lapsi.” Arda jatkoi siihen hämmentyneeseen sävyyn, joutuen nyt jo hieman pyyhkäisemään silmiäänkin. ”Arvaa vaan tekisikö mun mieli kertoa tästä tyyliin koko meidän juhlaväelle – älä nyt tolta näytä, en mä nyt oikeasti.” Arda naurahti, vieden sitten kätensä vielä uudestaan vaimonsa ympärille. Raskausuutinen oli todellakin kruunannut koko tämän päivän ja Arda pystyi täysin käsi sydämellä sanomaan, että hän ei taatusti ollut koskaan aiemmin ollut näin onnellinen. Hän oli juuri mennyt naimisiin rakastamansa naisen kanssa ja he tulisivat saamaan kauan kaipaamansa yhteisen lapsen!
|
|
