|
|
Aug 17, 2014 1:02:15 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2014 1:02:15 GMT 2
30.12.2011-01.01.2012Kendall & TyrellMökki jossain päin New Yorkin maaseutua Paikalla myös muuta juhlaväkeä Kendall ei voinut olla mutristelematta huuliaan. Hän olisi voinut huutaa ja kiljua – melkein siis. Aivan niin lapsellinen nainen ei kehdannut olla, vaikka lähes kiehui raivosta. Häntä oli huijattu ja pahemman kerran! Kendall nojautui paremmin terassin kaidetta vasten, huokaisten samalla raskaasti. Kyllä mökki oli hieno ja kauniilla paikalla, mutta se oli kaukana kaikesta! Se oli maalla! Nainen ei voinut olla pureskelematta alahuultaan, kurtistellen samalla kulmiaan. Hänelle oli sanottu, että tämä olisi rentouttava viikonloppu tyttöjen kesken hienossa kylpylähotellissa. Kattia kanssa. Tämä oli kaukana siitä. Täällä hän kökötti lumen ja jään keskellä. Pelkkä ajatuskin pakkasesta ja lumesta ällötti. Puhumattakaan siitä, että täällä Kendallin vaatteet ja kengät menivät pilalle - niitä ei oltu luotu näin arktisiin olosuhteisiin. Naisen matkalaukun sisältö ei välttämättä ollut sopivinta mökkeilyyn. Rehellisesti sanottuna se ei sopinut ollenkaan. Kendall antoi katseensa kiertää kolmessa ystävättäressään. Syytä sille, miksi he olivat häntä huijanneet, nainen ei tiennyt. Kendallilla tosin oli tunne, että tässä ei ollut kaikki. Jotain Michelle, Joyce ja Amanda olivat hänen selkänsä takana juonineet, aivan varmasti. Se tässä ehkä ärsyttävintä oli, kun ei tiennyt, mitä oikein oli tulossa. Olikohan hän tehnyt jotain väärin ja tämä oli kosto? Miksi muuten ystävät olisivat häntä halunneet tällä tavalla kiduttaa? Kolmikko keskusteli kiivasta tahtia keskenään hieman syrjemmässä hiljaisella äänentasolla. Toki Kendall olisi voinut ärähtää kuinka oli epäkohteliasta kuiskailla seurassa tai tunkea itsensä mukaan keskusteluun, mutta aikuismaisesti hän oli päättänyt mököttää jonkin aikaa. Kendall käänsi katseensa kohti järveä, joka kimalsi upeasti auringonvalossa. Pakkaslumi oli toisinaan upean näköinen valossa, muuta ihanaa talvessa ei sitten ollutkaan. Valitettavasti illasta ja yöstä tulisi kylmä ja muut olivat puhuneet nuotiolla grillaamisesta. Kuinka he saattoivat edes kuvitella, että Kendall tarkenisi ulkona illan jälkeen hepeneissään? Ehkä hän tämän viikonlopun kestäisi tai sitten ei. Mökkeily, ylipäätään tällainen maaseutuelämä ei ollut Kendallia varten. Hän oli kaupunkilaistyttö henkeen ja vereen. Toki tämäkin olisi voinut olla tuplasti hirveämpää, jos mökki olisi ollut kauhea rötiskö. Onneksi Joycella ja Lukella oli hieman enemmän ylimääräistä rahaa ja mökki oli hyväkuntoinen, sekä viihtyisä. Tämä ei siis Kendallin onneksi ollut mikään eräretki. Siitä nainen ei olisi selvinnyt mitenkään hengissä. Pienoinen viime jatkoi matkaansa järven suunnalta kohti mökkiä, nipistellen naisen poskenpäitä. Miksi tällaista paikkaa voinut olla vaikkapa keskellä kaupunkia? Jotenkin täällä kuitenkin mieli lepäsi. Viime viikko töissä oli ollut kiireistä. Tosin, milloinka sairaanhoitajan työ ei olisi ollut kiireistä? Pienoinen hymähdys kulki naisen huulia pitkin. Vaikka työ olikin monin eri tavoin rakasta, Kendall rakasti silti työtään kovasti. Naisen kasvot vakavoituivat kuitenkin nopeasti. Pieni osa naisesta katui kovasti sitä, että hän oli lähtenyt reissuun viikonlopuksi. Hänen rakas tyttärensä Nora oli oppinut viime vuoden aikana aiheuttamaan ihan liikaa hankaluuksia. Oletettavasti koko talo olisi maan tasalla, kun Kendall palaisi täältä kotiin. Kendall saattoi jo kuvitella kuinka talossa pidettäisiin vuosisadan kotibileet. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin pelkästä ajatuksesta. Naisen ajatuksen juoksun katkaisi lähestyvän auton moottorin hyrinä. Kendall katse kääntyi hämmentyneenä kohti mökille tuovaa tietä kohden. Kuka tänne oli tulossa? Terassin lattialaudat natisivat hieman, kun Joyce asteli lähemmäksi ystäväänsä. ”Luke tulee tänne myös muutaman ystävänsä kanssa.” Joyce sanoi. Kendall ei voinut olla huomaamatta virneen poikasta ystävänsä suupielissä. Mikä koira oli oikein haudattuna tämän kaiken takana? Miksi tästäkään ei ollut kerrottu aikaisemmin? Kendallin pää oli täynnä kysymyksiä, mutta niihin hänelle ei taidettu antaa vastauksia. Naisen katse pyyhkäisi Michellen ja Maryn ylitse, jotka Joycen lailla virnuilivat sillä tietyllä tavalla – se ei luvannut mitään hyvää. ”Voisiko joku vihdoin ja viimein kertoa, mikä on homman nimi?” Kendall kysäisi kohottaen toista kulmaansa. ”Miksi mut on raahattu tänne Jumalan selän taakse ja jokaisen nurkan takaa tulee uusia yllätyksiä?” Nainen jatkoi, nousten seisomaan suoraksi, pyyhkäisten housuiltaan kuvitteellista lunta pois. ”Eiköhän se sulle selviä tässä illan aikana.” Mary vastasi ystävälleen tyynesti. Kendall katsahti murhaavasti ystäväänsä. ”Miksi totuutta ei voi vain kertoa mulle?” Kendall tuhahti, ristien kätensä rinnalleen. Tumma auto oli sananvaihdon aikana pysähtynyt mökin viereen. Luke astui ulos autostaan, mutta kolme muuta miestä olivat Kendallille täysin vieraita. Mikä idea tässä oikein oli? Jollain tavalla Kendall ei voinut olla huolestumatta. Tässä oli jotain mätää, erittäin paljonkin. |
|
|
|
Aug 17, 2014 1:25:25 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2014 1:25:25 GMT 2
”Daniel nyt jumalauta! Me ollaan jo muutenkin myöhässä aikataulusta! Ei, sä et oikeasti tarvitse sitä, joten ala nyt jo tulla!” Yksi kolmesta citymaasturissa istuvasta miehestä huusi malttamattomana avonaisesta ikkunasta. Huutaja sattui vielä olemaan herra jolla oli velvollisuus ajaa koko lössi perille asti. Tämä avasi suunsa vielä yhden kerran kutsuakseen yhtä puuttuvaa jäsentä kuin kanaemo poikastaan, muttei ehtinyt päästää kuin pari ensimmäistä tavua suustaan kun sai niskatyynystä päähänsä. Mikä sai tämän ilmeen vääristymään ja kääntämään murhaavan katseensa takapenkillä istuviin herrasmiehiin, joista toinen luki kirjaa ja toinen ojenteli kinttujaan.
”Lopeta huutaminen. Kyllä se Daniel sieltä kohta tulee”, Tyrell, jalkojensa oikoja, ärähti. Hän oli jo muutenkin huonolla päällä, sillä joutui lähtemään matkaan melkein olemattomalla unimäärällä. Käytännössä hän oli tullut töistä kotiin, käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteet, pakannut kaiken tarpeellisen ja lähtenyt matkaan. Ja hänelle oli matkustajana luvattu parin tunnin päiväunet, joista hän hitto vieköön aikoi pitää kiinni kynsin ja hampain. Joten Lucas voisi lopettaa hermoilemisen ja antaa hänen nukkua.
”Vihdoinkin!” kuskina toimiva Lucas huudahti neljännen jäsenen istahtaessa pelkääjänpaikalle, johon Daniel vastasi näyttämällä nyrpeää naamaa ja tervehti kahta muuta kanssamatkustajaansa, jonka jälkeen matka voisi jatkua.
Tyrell korjasi aurinkolasiensa asentoa – pimennetyt ikkunat eivät riittäneet suojaamaan häntä lumen heijastamalta auringonvalolta -, painoi päänsä Lucasin takaisin viskomaan niskatyynyyn ja vaipui höyhensaarille.
Arviolta tunnin päästä hän alkoi heräillä horroksestaan, mikä olisi voinut kestää vielä puoli tuntia pidempään. Kolme muuta miestä puhuivat hiljaa keskenään, eikä hän aluksi erottanut sanoja lainkaan, vain jonkin asteista muminaa. Hän oli vielä niin unenpöppörössä, ettei tajunnut mistään mitään. Vasta minuuttien kuluttua hän alkoi erottaa sanoja ja lopulta oli täysin kärryillä, mistä oikein puhuttiin.
”Mä olisin mielummin lähtenyt patikoimaan”, Tyrell kommentoi keskustelua ja haukotteli makeasti – niin makeasti, että kyyneleet ilmestyivät sumentamaan hänen näkökenttäänsä. Hän otti aurinkolasit pois silmiltään ja pyyhki unihiekkaa silmistään.
”Niin no meidän herra Alaskan ihmelapsi nyt lähtisi patikoimaan vaikka Siperiaan”, Lucas totesi sarkastisesti saaden kaksi muuta naurahtamaan huvittuneena.
”Musta on ihan hienoa päästä mökille. En vaan ymmärrä, miksi me tarvitaan niin helvetinmoinen lössi, kun jo me neljä riitettäisiin aivan hyvin.” Epäilevänä Eetuna tunnettu Daniel sanoi.
”Luke päätti että tehdään näin. Koitetaan nauttia tästä kiireettömyydestä kerrankin.” kirjaa lukeva Will kehotti. Muut mumisivat tälle vastaukseksi, mukaanlukien Tyrell. Hän ei halunnut edes muistella, millainen paperipinkka jäi hänen pöydälleen. Ja jos Dorian, hänen rakas työparinsa, olisi yhtään aktiivisemmalla päällä niin pinkka olisi todennäköisesti kolminkertainen kun hän palaisi pieneltä reissultaan. Jo sen ajatteleminen sai hänen päänsä jyskyttämään.
Loppumatka kului niitä näitä jutellessa ja pian Lucas ilmoittikin heidän olevan perillä. Ja kuten arvata saattaa, niin viimeisinä ja myöhässä. Mutta hei, eivätkös kaikki julkkikset tulleet aina muodikkaasti myöhässä? Okei, ei. He olivat kaikkea muuta kuin julkkiksia, joten muodikkaasti myöhässä ei istunut heidän kuvaansa.
Tyrell laittoi aurinkolasit taskuunsa ennen kuin astui autosta ulos. Heti ensimmäisenä hän venytteli raajojaan ja rusautti jäykähkön tuntuiset niskansa. Muilla ei ehkä ollut sitä ongelmaa, mutta hänellä oli, kiitos pari senttiä vajaaksi jäävän 190 sentin pituudelleen. Takana istuminen ei ollut koskaan ollut hänen lempiasioitaan, mutta se tuntui päiväunia ajatellen parhaimmalta vaihtoehdolta – pelkääjänpaikalla pääsi aurinko paistamaan tuplasti enemmän. Hänelle oli itseasiassa monesti vittuiltu pituudestaan. Lähinnä siksi, että yleensä aasialaiset olivat Smurffin kokoista kansaa, toki poikkeuksiakin löytyi. Ja hän kuului niihin poikkeuksiin, kiitos vanhempien hyvin sekalaisten sukujuurten.
Luke, idean mestari, tuli tervehtimään ystäviään ja karhunhalausten saattelemana nelikko siirtyi tavaroidensa kanssa mökkiin, jossa odotti 'muikea' yllätys. Danielin suu loksahti auki, Lucas näytti lähinnä ärtyneeltä, Will ei tiennyt miten päin olla ja Tyrell katsoi vain hiljaa, kulmat pienesti kurtussa, sisällä odottavaa ryhmää, johon lukeutui pari naista. Hänen ei tarvinnut tarkkailla tilannetta kuin hetken hoksatakseen saman minkä muutkin; tämä idea oli lähtenyt Luken vaimokkeesta. Vaimokkeesta, joka hymyili tyytyväistä hymyään. Vaikka hän oli poliisi nopeilla hoksottimilla, niin jopa tyhmäkin osasi päätellä, että tämä jätkien yhteinen uuden vuoden viettäminen olikin todellisuudessa 'paritetaan ystävät keskenään' -juhla.
|
|
|
|
Aug 17, 2014 12:55:14 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2014 12:55:14 GMT 2
Kuten arvata saattoi, Joyce tietenkin ryntäsi lähes riemusta kiljuen miehensä luokse. Kendall ei voinut kuin pyöritellä silmiään tuhahdellen. Pitikö sitä aina olla noin dramaattinen? Oletettavasti pariskunta oli ollut erossa toisistaan korkeintaan työpäivän verran – Joycen tuntien tuskin sitäkään. Toisinaan Kendall ei voinut olla pohtimatta sitä kuinka Luke mahtoikaan vaimoaan kestää. Kendallilla olisi hermot mennyt varmaan alle viikossa. Ystävänä Joyce oli mukava, mutta jos Kendall olisi joutunut viettämään hänen kanssaan joka päivä aikaansa, hän olisi seonnut. Kendall antoi katseensa kiertää terassin yläpuolella olevassa katossa, antaen imelien sanojen kulkea toisesta korvastaan sisään ja toisesta ulos. Luken ja Joycen herttaisuus lähinnä ällötti. Se oli aivan liian makeaa. Täytyikö rakkauden olla sellaista? Siksikö Kendallilla ei ollut suhteet kestäneet? Toisaalta.. Olisiko sitä edes voinut olettaa, että Simonin kanssa hän olisi saanut aikaiseksi jotain vakavampaa? He olivat kuitenkin olleet vain teinejä. Toki heillä oli nyt jotain yhteistä, nimittäin Nora. Tyttö ei ollut Simonia koskaan kiinnostanut, ei kiinnostanut vieläkään. Siitä oli jo lähemmäs 15 vuotta, kun Kendall oli Simonin edellisen kerran tavannut. Ei sen puoleen, että Nicolaksenkaan kanssa olisi mennyt paremmin, vaikka alttarille asti mies oli hänet vienyt. Se oli ollut liian nopea päätös. Kaksi vuotta riitoja sen jälkeen ja ero. Oliko Kendall edes koskaan rakastanut Nicolasta? Vastaus oli ei. Hän oli vain halunnut Noralle isähahmon. Hän ei ollut halunnut olla yksin. Nyt yksin oleminen tuntui hyvältä.
Kendall havahtui mietteistään, kun Luke tervehti häntä iloisella tavallaan. Lukesta ei voinut olla pitämättä. Nainen antoi hymyn pyyhkäistä huultensa ylitse. ”Olet kyllä hyvin varautunut tähän viikonloppuun, Kenny.” Luke tokaisi virnuillen, pörröttäen ohi kävellessään naisen vaaleita hiuksiaan. Kendallin oli pakko muuttaa mielipidettään Lukesta. Mies pääse toisinaan ärsyttävyydessä lähes Evanin tasolle. Nainen tuhahti happamasti, sukien hiussortuviaan takaisin paikoilleen. ”Minulle ei kerrottu tästä suunnitelmien muutoksesta.” Nainen mutisi vastaukseksi. Tietenkin Luke osasi arvata, mitä Kendallin laukusta löytyisi. Sen saattoi jo päätellä naisen päällä olevista vaatteista. Michellen ja Amandan nauru helisi kauas, eikä Kendall voinut muuta kuin suoda tympeän katseensa ystäviään kohden. Naurakoot siinä vain, omapahan henki heillä oli vaakalaudalla. Hieman Luken perässä tulivat hänen kolme ystäväänsä, joille Kendall yritti suoda jonkinlaisen hymyn, vaikka se olikin erittäin vaikeaa. Miehet paljastuivat Justiniksi, Milaniksi ja Ethaniksi. Esittelyiden jälkeen koko porukka siirtyi mökin sisäpuolelle. Michelle ja Amanda näyttivät huomattavasti innostuneemmalta kuin Kendall. Amandan intoa naisen oli pakko ihmetellä. Eikö Amandalla ja Roylla mennytkään niin hyvin kuin Amanda väitti? Tosin, muiden parisuhteet ja niiden tilat eivät Kendallille mitenkään kuuluneet. Muut aloittivat kepeän keskustelunsa olohuoneessa, jonne Kendall myös tiensä löysi, mutta nainen päätti jatkaa mökötystään – nyt vielä suuremmalla syyllä. Jotenkin koko viikonlopun idea alkoi vähitellen valjeta naiselle. Tämä ei todellakaan tainnut olla vain viaton mökkiviikonloppu kavereiden kanssa. Kendallilla oli muitakin asioita, joita miettiä.
Jonkin ajan kuluttua ulkoa kuului taas auton moottorin ääniä. Se oli jo toinen kerta. Kendall antoi katseensa liukua hitaasti kohti ovea. Se pysyi vielä hetken aikaa kiinni. Muut jatkoivat keskusteluaan, johon Kendall ei pahemmin ollut osallistunut. Hän mahtoi antaa itsestään erittäin hyvän kuvan, mutta tarvitsiko hänen edes sellaista antaa? Michellen, Joycen ja Amandan idea oli käynyt harvinaisen selväksi. Jotenkin Kendallista alkoi tuntua, että häntä yritettiin naittaa jollekulle paikalla olevista miehistä – joita asteli vielä neljä lisää. Kendall puri hampaansa tiukasti yhteen. Tästä ei tulisi yhtään mitään. Hän oli tainnut joutua helvettiin. Nainen antoi katseensa pyyhkäistä miesten ylitse, sen päätyessä lopulta Joyceen. ”Käydäänpä hieman juttelemassa.” Kendall lausahti, nousten nopeasti ylös nojatuolistaan. Naisen äänensävy lähenteli jo pakkasen puolta. Se oli tarkka kopio siitä, millä äänellä hän puhui Noralle, kun oli vakavan keskustelun aika. Kendall lähti astelemaan kohti läheistä makuuhuonetta, Joycen seuratessa perässä ärsyttävästi virnuillen. Ovi oli tuskin napsahtanut kiinni, kun Kendall pyörähti ystävänsä suuntaan. ”Mä en tarvitse teidän apua.” Kendall murahti. Joyce istahti sängylle viattomasti hymyillen. ”Missä et tarvitse?” Hän kysyi herttaiseen sävyyn. ”Älä esitä tietämätöntä. Kyllä sä tiedät oikein hyvin mistä me puhutaan. Mä en tarvitse apua miehen etsimisessä itselleni. Löydän sellaisen ihan omin voiminkin, jos sellaista tarvitsen.” Kendall antoi sanojen tulvia kiivasta tahtia ulos suustaan. Viimeiset sanat taisivat tulla lähes huutaen. Joyce vain naureskeli. ”Kaikkea säkin, Kenny, kuvittelet. Me yritettäisiin löytää sulle miestä?” Joycen esitys oli niin silminnähden läpinäkyvää. Kendall huokaisi raskaasti, kääntäen sitten selän ystävälleen ja lähti huoneesta ovenkarmit valittaen ulos. ”Mä lähden nyt kotiin.” Kendall ilmoitti painokkaasti, lähtien jo hakemaan tavaroitaan. ”Kävellenkö ajattelit mennä?” Luke kysäisi naurahtaen, astellen Kendallin luokse. ”Mitä vikaa täällä olemisessa on? Poissa kaupungin hälinästä. Sähän nyt olet muutenkin maalta. Etkös sä ole kasvanut siellä lehmien, cowboyden ja ranchien keskellä?” Luke jatkoi puheitaan tarttuen naista käsivarresta. ”Sä olet selvästikin vieraillut eri Dallasissa kuin mä.” Kendall tuhahti. Naisen näkemys Dallasista, koko Texasista, oli aivan toisenlainen kuin Luken. ”Tämä riemastuttavan iloinen neito on Kendall.” Luke päätti esitellä naisen muille, juuri paikalle tulleille. Kendall onnistui vain hymyilemään nyrpeästi.
|
|
|
|
Aug 17, 2014 13:44:51 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2014 13:44:51 GMT 2
Nelikko hymyili hyvin väkinäisesti Kendallille takaisin ja mumisi kuorossa jotain tervehdyksen tapaista – kukaan ei silti vaivautunut esittelemään itseään. Tyrell lähinnä siksi, koska Kendalliksi esitelty nainen näytti niin pirun vihaiselta, ettei hän halunnut ärsyttää tätä yhtään enempää. Niin ja hän jos kuka oli vihan ekspertti, joten hän tiesi kuinka raivostuttavaa oli muiden paskanjauhaminen hänen nähdessä punaista. Aivan sama oliko se esittäytymistä vai mitä, kaikki kuulosti silloin hänen korvissaan samalta, turhalta jupinalta.
Miehet laittoivat kantamuksensa samaan pinoon muiden kanssa ja liittyivät – iloisempien – ihmisten seuraan. Olohuone oli kuitenkin sen verran pieni, etteivät kaikki voineet millään saada hyvää istumapaikkaa lattian lisäksi, joten heillä tuli kiire löytää itselleen paikka samalla, kun muita tervehdittiin. Tyrell onneksi ehti laskea perseensä sohvalle, mutta samaa paikkaa tavoitellut Daniel oli häntä vain nanosekunnin verran hitaampi ja istahti hänen syliinsä. Mikä tuntui huvittavan muita.
”Hei, mähän sain oikein ekstra pehmeän paikan!” Daniel hehkutti mukamas niin onnekkaana.
”Painu helvettiin, sä painat”, Tyrell puolestaan ärähti ja tönäisi ystäväänsä, joka kuitenkin kailotti aikovansa istua siinä kuin tatti. Hän huokaisi ärtyneenä. Vaikka Daniel ei ollut mikään isokokoinen heppu niin silti tämä painoi liikaa. Ja silloin hän keksi; Jos Daniel ei lähtisi hyvällä niin sitten pahalla. Hän kietoi kätensä koko ajan pulputtavan Danielin ympärille, joka hiljeni välittömästi ja siirsi järkyttyneen katseen häneen. Tyrell vastasi siihen virnistämällä niin söpösti kuin vain pystyi, mikä toi odotetun lopputuloksen:
”Hyi saatana!” Daniel parkaisi ja sinkaisi pois hänen sylistään.
”Minäkin sinua”, Tyrell leperteli vittuilevalla äänellään ja otti paremman asennon sohvalla nyt kun lisäpaino oli kadonnut. Asia ei olisi ollut kenen tahansa muun kohdalla yhtä järkyttävä, mutta hän ei pitänyt tarpeettomista lähikontakteista miespuolisten henkilöiden – ja miksei myös tuntemattomien naisten -, joten tuollainen käyttäytyminen oli hänellä jo hulluutta.
Mutta mikäs siinä, ainakin muut saivat hyvät naurut heidän pienestä 'draamastaan'.
Luke, ryhmän kapellimestarina ja herra johtajana toimiva, ehdotti illan alkajaisiksi Twisteriä, mikä sai hyvin eriäviä mielipiteitä. Jotkut olivat aivan innoissaan, kun taas toiset olivat että mitä helvettiä. Ja Tyrell kuului tähän ryhmään. Twister ja hän ei ollut maailman paras yhdistelmä. Vaikka hän oli pitkä ja jokseenkin taipuisa niin silti.. Hänellä meni hermot siihen.
Kaikki muut naiset paitsi rouva Luke ja Kendall olivat innostuneita kyseisestä pelistä ja niinpä neljä pelaajaa yhdessä levittivät täplämaton, ottivat rohkaisuryypyt juuri avatuista kaljoista ja aloittivat pelin. Vaikka hän ei pitänyt pelistä, ei se tarkoittanut sitä, etteikö hänellä voinut olla hauskaa sitä katsoessa.
Koko pelin pelaaminen oli aluksi tuntunut idiotialta, mutta se muuttui monien riemuksi. Erityisesti pelissä mukana olevat miehet pitivät siitä, että saivat olla turhankin lähellä naisia ja vielä täysin järkeenkäyvän syyn takia. Naisilla ei ollut lupaa työntää näitä pois.
|
|
|
|
Aug 17, 2014 18:31:14 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2014 18:31:14 GMT 2
Kendall ei voinut olla hyvillään siitä, kun häneen ei tunnuttu kiinnittävän juuri mitään huomiota. Se sopi hänelle oikein hyvin. Amadan, Joycen ja Michellen suunnitelma ei saanut toteutua mitenkään. Se olisi ollut muuten voitto muille naisille, eikä se tietenkään sopinut Kendallille. Hän ei toisten apua tarvinnut. Ei varsinkaan miehen etsimisessä! Naisen huulilla oleva hymy muuttui aavistuksen verran aidommaksi, kun kukaan miehistä ei vaikuttanut innostuneelta. Ehkä hän selviäisi tästä viikonlopusta hengissä. Vaikka Kendall olikin tästä hänen ystäviensä pikkusuunnitelmasta närkästynyt, ei hän voinut olla siltikään katsomatta miehiä – kuten oli muitakin – hieman arvioivasti. Toki tarjonta oli katsastettava. Ainahan sai katsoa, mutta koskemista kannatti aina harkita muutaman kerran. Muut katosivat peremmälle olohuoneeseen, joten Kendall jäi hetkeksi Luken kanssa kahdestaan. Mies virnuili leveään tapaansa. Oikein huokui ilkikurisuutta ja jonkinlaista riemua. ”Yritä nyt vähän hymyillä, Kenny.” Nauru kupli miehen äänessä. ”Ei tämä nyt niin hirveätä voi olla.” Hetken aikaa Kendall harkitsi, että mottaisi miestä siinä paikassa turpaan ennen kuin Luke ennättäisi päästä sanoissaan pidemmälle. Mies ei Kendallin murhaavasti ilmeestä välittänyt rahtuakaan. ”Mieti, mitä kaikkea tämä voi mahdollistakaan!” Luke hihkaisi, taputtaen muutaman kerran naista olalle, kunnes suuntasi askeleitaan toisten luokse. Kendall ei voinut muuta kuin katsoa järkyttyneenä loittonevan selän suuntaan. Vihjailiko mies siitä, mistä nainen kuvitteli hänen vihjailevan?
Kendallilla meni jokunen minuutti aikaa toipua Luken shokeeraavista sanoista. Mies oli kerta kaikkiaan saanut naisen pasmat sekaisin. Kuitenkin, kuten aina, Kendall sai nopeasti itsensä kasattua. Nainen hengitti kerran syvään, pyyhkäisten hiussortuvia pois kasvoiltaan. Hän oli valmis palaamaan toisten luokse. Tästä oli vain yritettävä selvitä hengissä. Rauhalliset askeleet kuljettivat naisen takaisin olohuoneeseen, josta kuului naurua. Syy sille, miksi muut nauroivat jäi Kendallille epäselväksi. Ehkä se oli vain hyvä asia, että muilla oli hauskaa. Kendall itse ei aikonut sortua moiseen. Hän mököttäisi ja sillä selvä. Hänen mielipidettään ei oltu kysytty. Kai hänellä oli oikeus ilmaista omat mielipiteensä tästä? Naisen tarkkaavainen katse kiersi huonetta. Kaikki istumapaikat oli jo varattu, joten naiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nojautua seinää vasten seuraamaan, mitä tapahtuisi. Kendall risti kätensä kevyeen puuskaan rinnalleen. Hetken aikaa jutustelu soljui huoneessa kepeänä. Luke kipaisi hakemassa jääkaapista ensimmäisen kaljakorin. Mitäpä tämä olisi ollut ilman alkoholia? Sitä ei voinut unohtaa. Ei sillä, että Kendall olisi pistänyt asiaa vastaan. Huonotkin bileet sai siedettäväksi alkoholin voimalla. Tosin, ne sai myös yhtä helposti sillä erittäin kehnoiksi juhliksi.
Jos yhtään tunsi Lukea, saattoi arvata, että miehellä ei kauaa mennyt keksiä jotain tekemistä. Silti Kendallille tuli täytenä yllätyksenä, kun mies ehdotti Twisterin pelaamista. Ehdotus jakoi mielipiteitä melkoisesti, eikä Kendall voinut sanoa olevansa innostunut ehdotuksesta. Nainen myös näytti sen sievän nenänsä nyrpistelyllä. Hän ei ollut vielä niin humalassa, että olisi ryhtynyt moiseen hulluuteen. Osa porukasta, mukaan luettuna Michelle ja Amanda olivat innoissaan asiasta. Joycella onneksi oli järki päässään. Matto kuitenkin levitettiin lattialle, ensimmäiset kaljapullot avattiin ja peli saattoi alkaa. Pelin myötä yksi nojatuoleista vapautui ja Kendall näki tilaisuutensa tulleen. Hän ei todellakaan jaksanut seistä koko iltaa. Nainen nappasi korista yhden pullon käteensä, rojahtaen sen jälkeen istumaan nojatuoliin katselemaan pelin etenemistä. Oli vaikea kuvitella, että peli oli suunniteltu lapsille. Kun toimintaa olohuoneen lattialla katsoi hieman tarkemmin, näytti se aivan muulta kuin lasten viattomalta peliltä. Se lähenteli jo pervoutta. Kendall aukaisi pullonsa, juoden siitä pitkän huikan. ”Vaikea kuvitella, että he ovat aikuisia ihmisiä.” Kendall tokaisi tuhahtaen viereisellä sohvalla istuvalle miehelle. Naisen katse oli vaihtanut päämääräänsä. Sohvalla istuva mies oli pitkä, sekä paikalla olevista miehistä parhaiten pukeutunut. Nimeä Kendall ei muistanut tai sitten hän ei ollut edes sitä vielä kuullut kertaakaan. ”Toisaalta.. Kun tuota katsoo, on vaikea kuvitella, että Norakin oli pikkutyttönä aivan hullaantunut tuosta pelistä.” Ajatus ei millään tavalla ollut mieluisa, kun katseli pelimatolla olevia ihmisiä. Voisiko Kendall järkyttyneenä äitinä haastaa pelin tekijät oikeuteen ja vaatia korvauksia tästä kauhistustavasta tiedosta, että peliä saattoi käyttää johonkin muuhun kuin siihen mihinkä se oli tarkoitettu? ”Tai sitten musta on tullut vanha, enkä ymmärrä tätä nykynuorison menoa.” Sanojensa jälkeen Kendall hörppäsi jälleen pullostaan. Lausahdus oli sarkastinen. Nainen ei oletettavasti ollut sen vanhempi kuin muutkaan tässä huoneessa.
|
|
|
|
Aug 18, 2014 1:01:41 GMT 2
Post by Deleted on Aug 18, 2014 1:01:41 GMT 2
”Noo”, Tyrell vastasi myrtsin näköiselle naiselle venyttäen sanojaan samalla, kun vaihtoi jalkojensa asentoa – ne nimittäin puutuivat. ”Eiköhän jokainen meistä ole enemmän tai vähemmän lapsellinen. Oli ikää mittarissa sitten 50 tai 14.”
Kyllä, hän ei voinut torua muita lapselliseksi, hän oli nimittäin itse syyllistynyt siihen monen monta kertaa. Varsinkin kaksosten syntymän jälkeen. Hän oli luullut olevansa suorastaan kypsyyden perikuva, mutta todellisuus oli iskenyt vasten hänen kasvojaan. Tyrell jaksoi valittaa ja ynistä aivan samalla tavalla kuin Nolan ja Noelle ensimmäisen kapinaikänsä aikana.
Hän naurahti Kendallin sanoille. Nykynuoriso. Riippuu täysin siitä, ketkä kuuluvat ikänsä puolesta siihen kastiin. Kendallin ulkonäöstä päätellen tämä ei todellakaan mennyt 35 ikävuoden paremmalle puolelle. Mutta hänellä oli sellainen kutina, että nainen oli häntä ainakin pari vuotta vanhempi. Eli kysymys kuuluikin, ketkä kuuluivat Kendallin nykynuorisot -ryhmään. Saattoipa hyvinkin olla, että hän voisi vielä kuulua siihen.
”Kuulostat siltä, että olisit ainakin 10 vuotta meitä muita vanhempi”, hän sanoi ja otti hörpyn kaljastaan, hymyillen huvittuneesti Kendallille.
”Olen Tyrell”, hän ojensi kättään kätelläkseen blondia. ”En tainnut esittäytyä siinä hämmingin keskellä.”
Peli eteni hyvin verkkaaseen tahtiin ja pian saatiin voittaja – ei ollut siis mikään yllätys että toinen peliin osallistuneista naisista voitti. Uudet pelaajat vaihtuivat matolle, mutta Tyrell ei liittynyt näihin; vaikka hän ei pitänyt sitä lapsellisena, oli se kuitenkin edelleen hänen mielestään idiotiaa. Hän ei saisi siitä mitään irti, jos itse pelaisi, sillä hän ottaisi sen aivan liian tosissaan, joten hän enemmän kuin mielellään tyytyi sivustakatsojan rooliin – eikä hänellä ollut tarvetta toteuttaa salaisia fantasioitaan.
|
|
|
|
Aug 18, 2014 8:24:44 GMT 2
Post by Deleted on Aug 18, 2014 8:24:44 GMT 2
Kendall naurahti kevyesti miehen sanoille. ”Hyvinkin mahdollista.” Nainen tokaisi olkiaan kohauttaen. Hänestä ihmiset kyllä saivat luvan aikuistua. Ehkä hän oli sen takia tämän asian suhteen niin ehdoton, että oli joutunut sen itse tekemään huomattavan varhain. Ei kuusitoista kesäisen tytön olisi kuulunut alkaa äidiksi, mutta niin oli käynyt Kendallin elämässä. Nainen sipaisi huolettomasti muutaman kasvoille valahtaneen hiussortuvan pois kasvoiltaan. ”Siltikin jotkut voisivat aikuistua hieman lisää.” Kendall saattoi viitata hyvinkin vahvasti erääseen ystäväänsä Twister-matolla. Michelle kuului siihen ihmisryhmään, joka ei tuntunut aikuistavan sitten millään. Kendall nosti pullon jälleen kerran huulilleen, kulauttaen aimo annoksen viileää nestettä kurkustaan alas. ”Tosin, eipä taida minulla olla oikeutta tuomita toisia.” Nainen lausahti, kohauttaen uudestaan olkiaan. Oliko ihmisillä ylipäätään oikeutta tuomiota toisiaan? Kenenkään jauhot eivät olleet koskaan täysin puhtaita. Silti jokainen halusi olla elämässään edes ohikiitävän hetken ajan tuomari - istua kultaisella tuolilla muiden yläpuolella. Kendall siirsi katseensa takaisin mattoon, jolla peli eteni kiihkeää tahtiaan eteenpäin. Muutama pelaaja oli jo tippunut pelistä pois. Kieltämättä peliä oli mukava seurata vierestä. Se oli varsin huvittavaa katseltavaa, eikä tämän illan jääkuningatarkaan voinut olla virnistämättä hyväntuulisesti muutamaa kertaa. Naisen täytyi vain varoa, ettei siitä tulisi tapaa. Imago saattaisi muuten mennä.
Kendall käänsi katseensa takaisin mieheen, kun hänen äänensä iskeytyi naisen tajuntaan. Nainen hymähti, silmissä käydessä ilkikurinen pilkahdus, kunnes kasvojen ilme muuttui tyyneksi, ellei jopa vakavaksi. Kendall hengitti kerran syvään. Hän epäilemättä oli vanhimpia mökissä - Joyce oli hänen kanssaan samanikäinen. Hyvä on, nainen ei mennyt takuuseen kaikista Luken ystävistä, mutta koska kaikki oletettavasti olivat sinkkuja, niin ikää tuskin oli paljoa enempää ennättänyt kertyä kuin Kendallilla oli. Naisen huulille kaartui vinohko hymy. ”Epäilen vahvasti, että olen ainoa tässä huoneessa, jonka lapsen osa luokkatovereista ja tuttavista tavatessaan katsovat sillä silmällä.” Kendall vastasi miehen esittämään tokaisuun rauhallisesti, nostaen sanojensa jälkeen pullonsa käväisemään huulillaan. Kendall ei myöntänyt, eikä kieltänyt olevansa olevansa muita vanhempi. Lauseen pystyi tulkitsemaan kahdella eri tavalla: Joko nainen oli saanut lapsensa nuorena tai hän oli hyvin säilynyt ikäisekseen – vaihtoehtoisesti hän oli löytänyt taitavan plastiikkakirurgin. Naisen kuvaileva tilanne oli tapahtunut huomattavan usein. Mitäpä muutakaan saattoi odottaa teini-ikäisiltä pojilta? Kendall oli muiden vanhempiin verrattuna monesti huomattavasti nuorempi. Ei sillä, että nuorempien miesten huomio olisi naista kauheasti haitannut, mutta alle 20-vuotias oli aivan liian nuori. Hän olisi voinut olla heidän äitinsä! Aivan kuten hän oli Noran äiti. Seuraavaksi nainen tarttui miehen ojentamaan käteen. ”Hauska tutustua, Tyrell.” Kendall sanoi, hymähtäen nopeasti. Hän ei muistanut kuulleensa miehen nimeä aikaisemmin, mutta oli erittäin mahdollista, että hän ei ollut vain kuunnellut riittävän tarkasti aikaisemmin.
Ensimmäinen peli päättyi Amandan voittoon, mikä ei ollut Kendallille yllätys. Amanda oli notkea voimistelijataustansa takia. Matolla vaihtuivat pelaajat. Kendall ei liittynyt heidän seuraansa. Kuten oli jo todettu, hän ei ollut riittävän humalassa ja liian aikuismainen osallistuakseen moiseen hullutukseen. Joten Kendall piti huomionsa sohvalla istuvassa Tyrellissä, joka ei myöskään kokenut tarpeelliseksi pelata Twisteriä. ”Kerrottiinko teille mitenkä tämä viikonloppu etenisi?” Kendall ei voinut olla esittämättä tätä kysymystä. Luke, Joyce, Michelle ja Amanda tiesivät totuuden. Mikseivät siis muut myös tienneet? ”Vai olenko minä ainoa, jolle totuutta ei kerrottu?” Naisen ääni ei olisi voinut enää kuulostaa ärtyneemmältä ja loukkaantuneemmalta asian suhteen. Kendall olisi tästä erittäin katkera ja pitkään. Vaikea kuvitella, että hänen parhaimmat ystävänsä kehtasivat valehdella hänelle! Ehkä Kendall yli reagoi tähän kaikkeen. Nainen ei vain pitänyt tämänkaltaisista yllätyksistä yhtään. Hän ei edelleenkään tarvinnut ystäviään järjestämään hänelle treffejä. ”Väittivät minulle, että pääsisin rankan työviikon jälkeen rentoutumaan kylpylään, mutta jouduinkin tänne, keskelle ei mitään jonnekin metsikköön.” Kendall tuhahti happamasti. Hän halusi valittaa ja sen taidon Kendall toisinaan osasi erittäin hyvin. ”Oletettavasti, jos selviän täältä hengissä, taloni maan tasalla, kun siellä on järjestetty vuosisadan kotibileet. Täältä asti on hemmetin vaikea valvoa sitä, mitä talossa tapahtuu.” Kendall jatkoi vuodatustaan, kulauttaen sitten viimeiset pisarat suuhunsa pullostaan. ”Ei sillä, että tiedän kenetkä kutsun siivoamaan sen sotkun.” Nainen loi tuiman katseen ystävättäriinsä. Heistä saisi oivan avun siivoustalkoisiin.
|
|
