If I stole your heart and you stole mine...

Bunny oli tehnyt itsemurhan. Se oli asia, joka tulisi vaivaamaan Perryä varmasti lopun ikäänsä. Perry oli kierinyt niin pitkään omissa ongelmissaan ja antanut Bunnyn auttaa itseään, ettei hän ollut tajunnut oman veljensä ongelmia. Kyllähän hän oli tiennyt, että myös Bunnylla oli ongelmia alkoholin kanssa ja mies oli ollut masentunut – toinen oli jopa käynyt terapiassa sen masennuksensa takia ja silti Perry ei ollut tajunnut mitään! Ei Perry osannut veljeään syyllistää, mutta hän vain tunsi olonsa niin idiootiksi, kun oli antanut oman veljensä kärsiä. Omia kärsimyksiään Perry puolestaan oli lisännyt vierailemalla Beaun kanssa Bunnyn kotona heti sen jälkeen, kun Perry itse oli päässyt sairaalasta. Koko asunto oli jotenkin karminut Perryä ja hän suorastaan pystyi tuntemaan, miten Bunny vähintäänkin kummitteli siinä asunnossa. Perry oli kuitenkin kaivannut jotain vastauksia ja niimpä hän oli päätynyt penkomaan veljensä tavaroita. Koko ajan hän oli pitänyt itsensä koossa, mutta kun hän lopulta löysi etsimänsä, oli hän romahtanut täysin. Bunny oli jättänyt hänelle osoitetun kirjeen ja sen kirjeen lukeminen sai Perryn vain itkemään Beaun olkapäätä vasten. Toisaalta se kirje oli tuonnut lohtua – Bunny ja Perry olivat olleet riidoissa Bunnyn kuollessa, joten Perrystä oli lohdullista lukea, että Bunny ei vihannut häntä tai Beauta kumpaakaan. Päinvastoin, veli oli vain toivonut heille kaikkea hyvää ja toivoi, että heidän elämänsä järjestyisi vielä. Se kirje oli herättänyt Perryssä todella paljon tunteita surusta iloon, mutta lopulta myös järkytykseen, kun Bunny oli loppuun kirjoittanut, että hän oli testamentannut koko omaisuutensa Perrylle. Toki siinä oli myös toive siitä, ettei Perry käyttäisi niitä rahoja mihinkään tyhmään vaan laittaisi osan hyväntekeväisyyteen. Perry tiesi, miten tärkeää hyväntekeväisyystyö oli Bunnylle ollut, joten rahat saatuaan hän todella oli lahjoittanut osan – rahaa hän oli laittanut päihdetyötä tekevälle järjestölle, mutta ennen kaikkea eräälle isommalle naisten turvakotijärjestölle. Kummatkin asiat olivat olleet tärkeitä niin Perrylle kuin Bunnylle, joten hän halusi noudattaa veljensä viimeistä toivetta.

Ne rahat olivat todellakin muuttaneet Perryn elämää. Itseensä hän ei panostanut rahaa sen enempää kuin ennenkään – ei hän osannut. Ei hän yksinkertaisesti ymmärtänyt, että hän voisi ostaa jääkaapin ruokaa täyteen sekä ihan mitä vaatteita tahansa. Hän olisi jopa voinut muuttaa Bronxista pois, mutta ei Perry vain osannut. Sen sijaan Perry oli keskittynyt hemmottelemaan Beauta. Hän kyllä tiesi, ettei Beau tavallaan tykännyt siitä, sillä aiemmin Perry ei ollut itse suostunut ottamaan mitään Beaulta vastaan, mutta jotenkin.. Tavallaan Perry ehkä jopa hyvitteli Beaulle kaikkea sitä, mitä hän oli aiheuttanut. Hän ajatteli, että kaiken sen paskan jälkeen Beau ansaitsi häneltä vain parasta ja sitä hän nyt halusi toiselle tarjota, kun hän siihen kerrankin pystyi. Yksi niistä Beaun hemmottelukeinoista sitten oli jouluksi ostettu matka Havaijille. Ja kuten Perry oli arvellutkin, Beau oli ensin vetäissyt herneet nenäänsä ja suurinpiirtein kieltäytynyt lähtemästä. Kyllä Perry ymmärsi syyn – Beaun vanhemmat tuskin innostuisivat, kun tietäisivät, kenen kanssa Beau oli lähdössä matkalle. Lopulta joku Beaun serkku oli kuitenkin suostunut auttamaan heitä ja valehdellut, että lähti Beaun kanssa sinne matkalle, joten Beau ja Perry olivat päässeet lähtemään. Ja Havaiji oli kieltämättä ollutkin tähän mennessä todella upea. Pari päivää he vasta olivat lomallaan olleet ja no.. eivät he ihan kamalasti olleet paikkoja katselleet, mutta sen vähän perusteella he olivat valinneet hyvän matkakohteen. Nähtävyyksien katselun sijaan he olivat pitkälti keskittyneet toisiinsa ja se oli Perryn mielestä ollut ihan mahtavaa – he tosiaan olivat olleet koko ajan kiinni toisissaan, mutta se ei kumpaakaan haitannut. Vaikka kaikki olikin sujunut tähän mennessä täydellisesti, Perry ei voinut olla jännittämättä tulevaa, sillä hänellä oli oma ässänsä hihassaan – hän oli päättänyt kosia Beauta. Olihan se ehkä ihan todella aikaista, mutta Perrystä tuntui, että nyt oli sille oikea hetki. He sopivat täydellisesti toisilleen, he halusivat olla aina yhdessä. Eivätkä he edes pääsisi ainakaan New Yorkissa vielä naimisiin, joten ihan hyvin he voisivat olla hieman pidempään kihloissa.

Perryn suunnitelmissa oli kosia poikaystäväänsä jouluaattona, mutta aamulla hän ei sitten olisi millään saanut itseään sängystä ylös. Beau oli kyllä heti herättyään Perryn kyljessä kiinni ja oli suutelemassakin Perryä, mutta Perry vain mutisi jotain vastaukseksi ja suurinpiirtein käänsi kylkeään – niin, Perry ei ollut mikään aamuihminen. Vaikka eipä tässä mikään aamu enää ollutkaan, sen verran myöhään he olivat nukkuneet, mutta jokatapauksessa, pointti oli, että Perry oli herätessään taatusti aina yhtä iloinen kuin talviunilta herätetty nälkäinen karhu. Beau oli noussut sängystä ylös ja kun Perry kuuli toisen myöhemmin laittavan suihkun hanan kiinni, Perry alkoi itsekkin jo nousta sängystä ylös. Hän olikin juuri saanut itsensä ylös sängyltä, kun Beau jo tuli kylpyhuoneesta pois. Perry hieroi jokseenkin unisena silmiään ja paineli heti Beaun jälkeen kylpyhuoneeseen mitään sanomatta – joku ehkä olisi luullut, että Perry oli suuttunut jostain, mutta Beau ymmärsi taatusti, että Perry oli varsinainen päivänpaiste herättyään. Perry käväisi nopeasti itsekkin suihkussa ja pian hän oli jo tullutkin takaisin huoneen puolelle. Ensimmäisenä hän suuntasi matkalaukkunsa luokse ja valitsi sieltä jotain vaatetta ylleen – Perry ei kamalasti katsellut, mitä hän puki, joten hän vetäisi suurinpiirtein ensimmäisenä käteensä sattuneet vaatteet päälleen. Perry tiesi, että hänen pitäisi valita jotain hieman parempaa päälleen, mutta ei hänestä nyt siihen ollut. Hetkeksi hän istuutui sängyn laidalle ja hieroi silmiään, nostaen sitten katseensa Beauhun, joka näytti niin helvetin virkeältä – ja niin huolitellulta, kuten aina. Toisinaan Perry jopa mietti, että hävettikö Beauta kävellä Perryn seurassa, kun he olivat ulkonäöllisesti kuin yö ja päivä. "Miten sä oletkin noin virkee jo nyt?" Perry naurahti kevyesti poikaystävänsä touhuja katsellessaan. Perry nousi siitä sängyltä ylös, käveli Beaun luokse ja kiersi kätensä takaapäin tämän ympärille, nojaten sitten vain kevyesti poikaystäväänsä. Melko naurettavalta se saattoi näyttää muiden silmiin heidän pituuseronsa takia, mutta eipä täällä heidän huoneessaan kukaan ollut näkemässä, joten Perry ei moisesta pikkuseikasta jaksanut välittää.

Lopulta Perry oli sitten heräillyt ja Beaukin oli valmis, joten he olivat lähteneet ulos. Joulun kunniaksi he olivat käyneet syömässä hieman hienommassa ravintolassa ja koko sen ajan Perry oli miettinyt, missä ja miten hän kosisi Beauta. Sitä hän mietti vielä siinäkin vaiheessa, kun he kävelivät sieltä ravintolalta pois päin. Ilta oli jopa yllättävän rauhallinen ja siinä meren lähettyvillä Perry tiesi samantien, missä hän Beauta kosisi – meren äärellä tietenkin! Ilta oli jo pimentynyt, tähdet loistivat taivaalla ja kaikki oli niin helvetin kaunista, että jopa Perry oli vähällä liikuttua. Sen ravintolan jälkeen he olivat kerenneet jo hieman juomaankin, mutta Perry ei voinut sanoa olevansa humalassa – hän ei ollut ollut humalassa kertaakaan kunnolla sen viime kertaisen itsemurhayrityksensä jälkeen, eikä hän semmoista enää kaivannutkaan. "Mitä jos mentäisiin tuonne rannalle hengailemaan? Joo, mä tiedän, että me oltiin siellä eilenkin, mutta silti.." Perry ehdotti ja sai heti kieltävän vastauksen – miksi he muka menisivät rannalle, kun he olivat olleet siellä eilenkin? Perry ei kuitenkaan halunnut kieltävää vastausta tästä asiasta. "No kun mä haluaisin mennä sinne rannalle." Vieläkään Beau ei taipunut, hän haluaisi kuulema jonnekkin muualle, kun rannalla kerkeäisi olla muinakin päivinä. Perry ei kuitenkaan luovuttanut ja kun kumpikin oli jo hieman korottanut ääntääntään ja Beau ihmetellyt, miksi Perry niin kovasti sinne rannalle halusi, Perryllä meni hermot. "Koska mä olin ajatellut, että mä kosin sua siellä, mutta ei vittu väkisin!" Perryn suusta karkasi ja samantien hän katui sanojaan – nyt hän oli pilannut koko jutun.

Perry ei ihan oikeasti ollut uskoa korviaan. Hän oli juuri kertonut Beaulle, että hän oli ollut aikeissa kosia ja Beau kehtasi nauraa hänelle päin naamaa. Kyllä Perry tiesi, että hän osasi olla halutessaan todella sarkastinen, mutta nyt hän ei tosiaankaan yrittänyt vääntää tästä mitään vitsiä vaan oli ollut ihan tosissaan. Beau sen sijaan oli päättänyt rueta vitsailemaan siitä aiheesta oikein kunnolla, mutta Perryä ei naurattanut lainkaan. Itseasiassa hän vakavoitui koko ajan entisestään, eikä hän sanonut yhtään mitään. Beau vain jatkoi sitä naureskeluaan ja taisi pitää koko tilannetta yhtenä suurena vitsinä – ja mitä enemmän Beau siinä naureskeli ja vitsaili, sitä idioottimmaksi Perry itsensä. Miksi hän oli edes kuvitellut, että tämä olisi hyvä idea? Hänen olisi pitänyt tajuta, että Beau suhtautuisi kosintaan juuri tällä tavalla ihan helvetin huonosti. Lopulta Beau oli sitten tainnut viimeistään poikaystävänsä ilmeestä tajuta, että Perry oli ollut ihan tosissaan, mutta se ei ainakaan pelastanut tilannetta lainkaan. Perry ei sanonut mitään, antoi vain Beaun raivota, mutta pikkuhiljaa hänen hermonsa alkoivat kiristyä entisestään. "Ja sun mielestä ne kihlat olisi oikeasti noin paska idea?" Perryn oli pakko heittää siihen väliin, Beau kun ei tuntunut hiljentyvän ei sitten mitenkään. Jatkoi edelleenkin, eikä Perry vaan jaksanut enää kuunnella, hänellä meni ihan oikeasti hermot. "Mikä siinä olisi niin kamalaa? Pelkäätkö sä näyttää muille, että me ihan oikeasti ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme?" Perry jatkoi sitä omaa raivoamistaan, tietäen itsekkin kuulostavansa idiootilta – ei heistä kumpikaan epäröinyt näyttää tunteitaan muiden nähden, joten ei tässä nyt siitä ollut kyse. Beau oli tässä tilanteessa ehkä heistä se fiksumpi osapuoli, mutta sillä hetkellä Perry ei nähnyt asiaa niin – Beau oli ilmaissut mielipiteensä turhankin jyrkästi, omaan tyypilliseen tapaansa. "Yeah 'cause that's only reason why I would like to marry you." Perry tuhahti Beaun sanoille ja pian toinen olikin jo haistattelemassa Perrylle ja lähti jonnekkin ties minne. Sillä hetkellä Perryä ei kyllä oikeastaan kiinnostanutkaan, hänelle ihan helvetin sama, minne tuo idiootti mahtoi mennä.

Kauas Perry ei kyllä kerennyt kävellä, kun hän alkoi jo miettiä, minne Beau menisi. Entä jos toiselle sattuisi jotain? Entä jos toinen oli oikeasti saanut nyt tarpeekseen heidän suhteestaan ja halusi jättää Perryn tämän riidan päätteeksi? Äh, ei Perry olisi saanut olla niin vainoharhainen. Ei Beau häntä yhden pienen riidan takia jättäisi, tämä riita nyt oli vielä pientä verrattuna siihen, miten he yleensä riitelivät. Sitä huutoa ei kestäisi kukaan ulkopuolinen, joten nyt asiat olivat vielä ihan suhteellisen hyvin. Kun Perry ei sitten muutakaan paikkaa keksinyt, hän lähti kävelemään oikeasti sinne rannalle. Perry kävelikin sinne hietikolle suhteellisen lähelle vedenrajaa ja hän vain katseli jonnekkin kaukaisuuteen. Katse kävi myös niissä tähdissä, eikä Perry voinut sille mitään, että hänen silmänsä kostuivat. Kaiken sen riitelyn keskellä Perryn mieleen nimittäin tuli Bunny – jos asiat olisivat toisin, nyt hän olisi soittanut Bunnylle ja kysynyt veljeltään neuvoa. Bunnylla oli aina ollut neuvo joka ikiseen asiaan, Perry oli aina tiennyt, että Bunny auttaisi häntä. Nyt yhtäkkiä Bunny ei ollutkaan ja vaikka veljen kuolemasta oli jo lähemmäksi pari kuukautta aikaa, Perry ei ollut oikein ymmärtänyt asiaa vieläkään. Koko asian hyväksyminen oli todella vaikeaa ja juuri tälläisinä hetkinä Perry kaipasi niin helvetisti veljeään. "I wish you were here. I just need you right now, I'm so fucking lost." Perry huomasi sanovansa ääneen ja pieni huokaisukin karkasi hänen huuliltaan. Hetkeksi Perry sulki silmänsä, yrittäen vain olla itkemättä. Ei hän edes tiennyt mille hän itki – veljensä kuolemalle vai sille äskeiselle riidalle. Ehkä vähän kummallekkin. Pian Perry sitten avasi silmänsä ja sattui katsomaan hieman oikealle puolelleen. Joku liikkui siellä jonkin matkan päässä ja istuutui hiekalle. Se joku oli Beau. Perry vilkaisi taivaalle uudestaan ja naurahti pienesti – ehkä Bunny sittenkin yritti edes jotenkin auttaa Perryä, vaikka ei enää ollutkaan täällä. Sen kummemmin asiaa miettimättä Perry nousi siitä hietikolta ylös ja jokseenkin varovasti hän lähti kävelemään Beaun luokse. Hänellä ei ollut mitään hajua, millä tuulella Beau mahtaisi tällä hetkellä olla, mutta kohtahan se selviäisi, sillä Perry ei tosiaankaan aikonut jättää tätä asiaa tähän. "Hey." Perry sanoi hiljaisella äänellä tultuaan Beaun luokse viimein ja istahdettuaan tämän viereen – ei nyt sentään ihan kylkeen kiinni, mutta viereen kuitenkin.

Aikansa kumpikin olivat vain hiljaa, eikä Perry tiennyt edes, kauanko siitä oli aikaa, kun he olivat lähteneet omille teilleen. Oli siitä varmasti ainakin puoli tuntia, ehkä jopa tuntia. Yö tuntui vain synkentyvän, mutta se ei Perryä haitannut, sillä jotenkin hänestä oli niin rauhoittavaa olla siinä meren lähellä ja katsella kaikkia niitä tähtiä. "En mä ajatellut sua sen takia kosia, että mä voisin todistella kenellekkään mitään.. Kyllä mä tiedän, että sä rakastat mua ja ei me siihe mitään sormuksia tarvita. Pärjätään me ilmankin." Perry sanoi lopulta hiljaisena. Beau ei sanonut mitään, mutta jokin vaisto Perryn mielessä sanoi, että hänen pitäisi nyt tehdä se, mitä hän oli alunperinkin suunnitellut. Ehkä Beau oli saanut miettiä asiaa rauhassa mielessään ja voisi jopa ajatella asiasta eri tavalla. Ei Perry toista halunnut pakottaa mihinkään, mutta Perry oikeasti ajatteli, että tämä voisi olla ihan hyvä idea. Niimpä Perry kokeili kevyesti housujensa taskuja ja siirtyi sitten hieman lähemmäksi Beauta istumaan. Hän otti taskustaan sen pienen rasian, jonka hän oli aikaisemmin napannut mukaansa laukustaan heidän lähtiessään hotellista – kieltämättä oli ollut työn takana saada se rasia mukaan ilman, että Beau huomasi asiaa, mutta jotenkin hän oli ilmeisesti onnistunut. Perry kääntyi paremmin Beauhun päin, ei kylläkään vielä avannut sitä rasiaa. "I wanted to propose you 'cause.. you have changed my life. Before I met I was so fucking lost. I just drank and smoked and used too much stuff. I seriously thought that I will die at age 25." Perry sanoi, naurahtaenkin jopa pienesti. Olihan hän toki tehnyt noita asioita vielä Beaunkin kanssa, mutta kyllä hän oli ehdottomasti parantanut tapojaan Beaun myötä. "I know I have done and said stupid things to you and I really regret them. And I'm so sorry about that what happened after Bunny's death.. I don't know what I was thinking then." Perry jatkoi, pitäen koko ajan katseensa Beaun silmissä. Ainakaan toinen ei vielä nauranut tai ollut lyömässäkään Perryä, joten ehkä tämä homma ei menisi ihan kamalan pahasti metsään. "I'm just trying to say.. I want to spend rest of my life with you. So.. would you like to be my wifey?" Perryn oli jo ihan pakko vitsailla loppua kohden ja muistella niitä Beaun aikaisempia sanoja. Hän avasi sen rasian, jossa oli kuin olikin ihan oikea kihlasormus – ei mikään erityisen kallis tai todellakaan millään timanteilla koristeltu, mutta semmoinen, minkä pitäisi miehelle sopia. "I can do the dishes and wash the clothes but I still liked that dick sucking part."

Jokin tunne Perryllä oli siitä, ettei Beau tulisi kieltäytymään hänen kosinnastaan. Eihän se nyt mikään kosinta todellakaan ollut, mutta tuskin Beau semmoista oli odottanutkin. Perryllä oli tapana tehdä asiat oman mielensä mukaan ja tämäkin piti tehdä Perryn omalla tavalla eli ei todellakaan ihan perinteisesti. Perry ei olisi voinut kuvitellakkaan polvistuvansa Beaun eteen tai mitään muuta yhtä kliseistä ja luultavasti Beaukin olisi nauranut itsensä hengiltä, jos Perry olisi jotain sellaista erehtynyt tekemään. Perry kerkesi katsella hetken aikaa niin sitä sormusta kuin Beautakin ennenkuin nuorukainen sitten vastasi – kuten Perry oli odottanutkin, Beau oli todennut koko idean olevan ihan helvetin tyhmä. Perry kuitenkin tunnisti tuon äänensävyn ja hän tiesi, ettei Beau ollut päässyt vielä lauseessaan loppuun. Eikä ollutkaan, sillä pian Beau oli jo vastannut siihen kosintaan myöntävästi. Hieman epäuskoisesti Perry naurahti, sillä vain jokin hetki sitten Beau oli haukkunut koko idean ja Perryn ihan lyttyyn, eikä todellakaan pitänyt mitään kihlausta hyvänä ajatuksena, mutta nyt toinen sitten olikin jo suostunut. Perry vain hymyili leveästi ja otti hellästi Beaun käden käteensä ja vilkaistuaan nopeasti poikaystäävänsä – kihlattuaan – silmiin, hän pujotti sen sormuksen Beaun nimettömään. Ilmeisesti Perryllä oli ollut jotain tuuria matkassaan sitä sormusta ostaessaan, sillä se tuntui käyvän Beaun sormeen täydellisesti. Hieman Perry oli nimittäin jo pelännyt, ettei se sormus sopisi, mutta kaikeksi onneksi hän oli ollut väärässä. Pian Beau oli jo kumartunut lähemmäksi Perryä ja painanut huulensa hänen huulilleen. Kai se oli tarkoitettu vain pieneksi suukoksi, mutta loppujen lopuksi se oli vaihtunut ihan kunnon suudelmaks. Perry todellakin uppoutui siihen suudelmaan, varovasti hän vei jo kätensäkin Beaun poskelle. Hän todellakin rakasti tuota nuorukaista niin helvetin paljon, että hän menisi vaikka läpi Beaun vuoksi.

Se heidän hetkensä kesti oman hetkensä, mutta pian he jo hieman irrottautuivat toisistaan. Beau näytti sen verran vakavalta, että Perry oli melkein varma, että pian hän saisi kuulla jotain vakavaa. Ja niinhän siinä kävikin, Beau nimittäin totesi heti alkuun, että heidän pitäisi kertoa tästä asiata hänen vanhemmilleen. Kyllähän Perry oli jo sen asian tiedostanut, mutta jotenki hän oli vain yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Beau ei kuitenkaan nähtävästi saanut sitä asiaa mielestään ja Perry oli kuvitellut, että se johtui siitä, että nuorukainen pelkäsi, mitä vanhempansa sanoisivat asiasta nimenomaan Beaulle, mutta ehei, Beau pelkäsi Perryn puolesta. Toisaalta Perry ymmärsi sen pelon. Hän oli tavannut Colinin kaksi kertaa ja rehellisyyden nimissä, hän ei välttämättä haluaisi tavata miestä enää kertaakaan. Todennäköisesti hänen olisi ennemmin tai myöhemmin pakko nähdä poikaystävänsä isä uudestaan, mutta Perry ei voinut sanoa odottavansa sitä hetkeä. Beau ei kuulostanut puheidensa kanssa erityisen positiiviselta, mutta Perry oli päättänyt antaa toisen puhua kaikessa rauhassa – hän kerkeäisi kyllä sanoa mielipiteensä, kunhan Beau hiljentyisi. Kun Beaun silmät alkoivat selvästi kostua, paha mieli vertasi Perrynkin – ei hän tajunnut, että toinen ihan oikeasti pelkäsi vanhempiaan noin paljon. Pikkuhiljaa Beaun puheet muuttuivat positiivisemmaksi ja Perrykin naurahti jopa pienesti loppua kohden. "I know your father probably hates me, he made that pretty clear when we met last time. And I know he is also scary. But I'm still not scared of him." Perry sanoi, katsellen hetken aikaa heidän yhteenlomittautuneita käsiään. "I know it's not easy to tell your parents about us but.. Maybe they'll undestand it someday. At least they should and if they don't, they must be blind 'cause you are so different compariting to time when we met first time. You know, what I mean, don't you?" Perry sanoi hieman mietteliäänäkin. He olivat kumpikin muuttuneet todella paljon kuluneen kahden vuoden aikana. Perry oli ollut lähinnä päätään aukova idiootti, joka ei osannut muuta kuin juoda ja Beau oli puolestaan sulkeutunut omii oloihinsa. Kumpikin oli ollut täysin hukassa itsensä kanssa, mutta heidän ystävyytensä ja myöhemmin suhteensa oli tehnyt kummallekkin vain ja ainoastaan hyvää. Lopulta Perry jäi vain katselemaan kihlattuaan pienesti hymyillen, kunnes nousi sitten hieman yllättäenkin ylös ja nappasi Beauta kädestä kiinni. "Jatketaanko matkaa? Ethän sä halunnut jäädä rannalle." Perry ei voinut olla virnuilematta hieman huvittuneesti – niin, sen verran ärsyttävä hän edelleen oli, että jaksoi ihan taatusti huomautella Beaun aiemmista sanomisista.

Kun Beaukin oli noussut ylös, Perry otti poikaystävänsä kädestä paremmin kiinni ja he lähtivät hiljakseen kävelemään hotellinsa suuntaan, tosin edelleen sitä rantaviivaa pitkin. Kumpikaan ei sanonut juuri sillä hetkellä mitään, mutta se ei Perryä haitannut, hänestä oli vain mukavaa nauttia siitä hiljaisuudesta – eivät he aina sanoja tarvinneet, välillä oli mukavaa vain olla toisen lähellä ja kuunnella sitä hiljaisuutta. Aiemmin Perry ei olisi uskonut, että hän olisi saattanut nauttia tälläisestä, mutta kai siihen sitten vain tarvittiin se oikea ihminen. "Tiedätkö, mitä mä olen miettinyt?" Perry sitten lopulta rikkoi sen hiljaisuuden. Eipä Beau taatusti arvannut, mitä Perryn mielessä mahtoi tällä kertaa olla, joten melkein samantien Perry jo itsekkin jatkoi. "Nyt kun me kerta ollaan kihloissakin, yhteenmuuttokin voisi olla mukavaa. Ei nyt välttämättä ihan vielä, mutta joskus. - Jos me siis joskus päästään johonkin yhteisymmärrykseen siitä, missä me asutaan ja millaisessa asunnossa, meille tulee varmaan siitäkin vielä riitaa.." Perry ei voinut olla naurahtamatta kevyesti, mutta oikeassa hän oli ihan taatusti – heidän käsityksensä hienosta kodista oli ihan erilaiset. Beau asui hulppeassa asunnossa Manhattanilla ja vaikka Perry omalla tavallaan Beaun kodista pitikin, ei hän ikinä itse voisi semmoisessa asua. Beau puolestaan ei taatusti muuttaisi ikinä mihinkään Bronxiin, ainakaan sellaiseen asuntoon, missä Perry nyt asui. "Tosin, sitä ennen meidän varmaan pitää kertoa sun vanhemmillesi, että missä me mennään.." Perry sanoi ja vaikka hän äsken olikin ollut varmuutta täynnä asian suhteen, alkoi häntä taas hieman ahdistaa. Ei hän sinänsä välittänyt kenenkään mielipiteitä, mutta hän tiesi, ettei tässä välttämättä ollut kyse pelkistä mielipiteistä – Beaun isä ei taatusti arvostaisi sitä, että Beau ja Perry olivat taas yhdessä kaikesta huolimatta. "Munkin mutsille varmaan pitäisi kertoa tästä asiasta jossain vaiheessa.." Perry sanoi jokseenkin hiljaisena. Äiti oli soittanut hänelle jatkuvasti Bunnyn kuoleman jälkeen ja Jane selvästi kaipasi kumpaakin poikaansa, mutta Perry ei jotenkin osannut puhua äidilleen enää samalla tavalla kuin ennen sitä viime kertaista välikohtausta. Se asia vaivasi häntä, eikä siitä asiasta päästy yli eikä ympäri.