member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 23, 2014 20:23:14 GMT 2
Post by nepa on Aug 23, 2014 20:23:14 GMT 2
Eipä olisi Jamie kuvitellut törmäävänsä entiseen rakkauden kohteeseensa New Yorkissa. Dennyn oli pitänyt pysyä visusti Phoenixissa, kun Jamie muutti New Yorkiin, mutta ei, Denny oli jollain ihmeellä eksynyt Isoon Omenaan. Okei, olihan Dennyllä ollut siihen syynsäkin. Hän oli kuulemma matkaamassa taas pitkin poikin maailmaa villinä poikamiehenä. Okei numero kaksi: ei Denny ollut kertonut matkaavansa villinä poikamiehenä. Hän oli vain matkaamassa. Jos Jamie olisi ollut yksin siellä kahvilassa, hän ei olisi luultavasti koskaan puhunut Dennyn kanssa. Kuitenkin Jamien ystävätär Violet oli sitä mieltä, että niin tehtäisiin, eli niin oli sitten käynytkin. Se keskustelu ei ollut kyllä ollut Jamielle mitenkään helppo. Hänen olisi tehnyt monta kertaa mieli tunkea päänsä maahan kuin strutsi konsanaan, mutta silti hän kesti sen keskustelun kuin mies. Loppujen lopuksi se keskustelu oli ottanut sellaisen suunnan, että kolmikko päätti mennä keskenään katsomaan jotain elokuvaa. Mahtavaa oli Jamie silloin todennut mielessään. Hänen olisi pitänyt olla Dennylle vihainen, mutta ei, Violet se päätti, että Jamie ei saisi enää tehdä niin. Mutta kun oikeasti, Denny oli tehnyt Jamielle ihan törkeän kusipäiset temput! Hän oli tunteistaan huolimatta päättänyt valita isänsä, ja se oikeasti sai Jamien ihan helvetin huonolle tuulelle. Tai no, jos tarkkoja oltiin, niin Denny ei periaatteessa ollut tehnyt niin - eihän hän ollut ottanut sitä kirottua asuntoa vastaan. Loppujen lopuksi tilanne oli kääntynyt siihen, että Jamie ja Denny olivat tavanneet illalla kahden. Violetin mukaan hän ei päässyt paikalle, mutta kyllä Jamie tiesi tasan tarkkaan, että nainen teki sen tahallaan. Violetilla oli pakkomielle leikkiä jotain helvetin Amorin apulaista, mikä oli kyllä ihan turhaa, koska Jamie ei todellakaan aikonut antaa Dennylle enää anteeksi. Denny oli Jamieltä jo mahdollisuutensa saanut - ja kaiken lisäksi vielä moneen otteeseen. Siitä huolimatta Jamie ei voinut mitään sille, että joka kerta, kun hän oli Dennyn seurassa, lentelivät perhoset hänen mahassaan. Tekivät varmaan jotain syöksylaskuja, koska Jamie meinasi mennä aina suurin piirtein sekaisin Dennyn kanssa. Siellä elokuvateatterilla Jamie oli aluksi ollut kivenkovaa sitä mieltä, että heidän ei kannattaisi mennä katsomaan koko elokuvaa. Ja niin oli itse asiassa käynytkin. He eivät kyllä olleet lähteneet eri reiteille, vaan olivat sen sijaan eksyneet erääseen baariin, jossa joivat muutamat alkoholijuomat. Muutamat nimenomaan. Ainakin loppua kohden Jamie alkoi rentoutua sen verran, että hän pystyi sanomaan olleensa täysin oma itsensä Dennyn kanssa. Hän ei sentään ollut niin vapautunut, että olisi alkanut Dennyn kanssa muistella menneisyyttä tai mitään muuta vastaavaa, mutta äärimmäisen hauskaa heillä oli. He nauroivat ja virnistelivät toisilleen, ja taisipa Jamie muutaman kerran koskettaakkin Dennyä. Ne olivat pieniä, vaivihkaa tehtyjä kosketuksia, mutta ne olivat äärimmäisen merkityksellisiä. Jamie ei ollut varma, oliko Denny tajunnut sitä, ja ehkä sillä ei loppujen lopuksi ollut mitään väliäkään. Ei Denny kuitenkaan tuntenut enää Jamietä kohtaan sellaisia asioita kuin Jamie häntä. Heillä oli ollut sinä yönä niin mukavaa, että Jamie oli kutsunut Dennyn nukkumaan luokseen Bronxiin. Se oli ollut suhteellisen riskialtis pyyntö, koska molemmat olivat humalassa, mutta loppujen lopuksi mitään vakavaa ei ollut tapahtunut. Ei, vaikka he nukkuivat samassa sängyssä. Jamie olisi kyllä lähes toivonut jotain tapahtuneen, mutta hän ei laittanut tikkuakaan ristiin edistääkseen sen toiveen toteutumista. Hän oli siis vain sinä yönä keskustellut Dennyn kanssa niitä näitä, ja olivatpa he eksyneet joidenkin syvempien aiheiden pariin. Eivät kyllä yhäkään keskustelleet menneisyydestään. Osittain Jamie olisi jopa toivonut, että he olisivat tehneet niin, mutta niin ei ollut käynyt. Jamie olisi nimittäin halunnut Dennyltä jotain selityksiä. Selityksiä siihen, että miksi kaikki oli kääntynyt niin päin kuin oli. Monta kertaa hänen olisi sen yön aikana tehnyt mieli kysyä asioita, mutta koska Denny selvästi väisteli kaiken maailman ihmissuhteisiin liittyviä asioita, niin ei Jamie vaivautunut kysymään niistä yhtään mitään. Tiettyjä asioita Dennyn suhteista Jamie kyllä halusi tietää - esimerkiksi sen, että oliko nuorukainen löytänyt itselleen ketään uutta. Jamielle oli väkisinkin jäänyt mieleen se, että Denny ei koskaan ollut sanonut rakastavansa häntä, eli ehkä Denny olisi ollut löytänyt ihmisen, jonka kanssa koki niin. Ehkä Jamie olikin ollut vain Dennylle jonkinlainen nuoruuden kokeilu. Ehkä Denny oli halunnut vain tietää, että millaiselta kaikki tuntui miehen kanssa. Jamie ei ollut sanonut sitä sinä iltana ääneen, eikä sitäkään, että kyllä hän tiesi Dennyn olevan homo. Denny ei vain selvästikään halunnut lokeroida itseään mihinkään seksuaalisuuteen kuuluvaksi. Valitettavasti sellainen asia olisi joskus tehtävä. Jamie ja Denny olivat molemmat nukahtaneet suhteellisen nopeasti, kunhan olivat vain lopettaneet sen juttelemisen. Herättyään Jamie oletti löytävänsä itsensä Dennyn vierestä, mutta hän oli lievästi sanoen hämmentynyt, kun hänen vierellään ei ollut ketään. Muutenkin hänen asunnossaan ei ollut enää yhtäkään Dennyn tavaraa. Mitä ihmettä - oliko Jamie siis nähnyt unta, vai mitä oikein oli käynyt? Jamie kuitenkin sai todeta, että ei, koska oli pienen keittiönurkkauksensa pöydältä löytänyt kirjeentapaisen lapun, jonka Denny oli hänelle jättänyt. Sen lukeminen oli ollut Jamielle ihan helvetin vaikeaa. Hän ei sentään itkenyt, mutta oli kyllä tuntenut olonsa äärimmäisen haikeaksi, kun Denny pyysi anteeksi kaikkea aiheuttamaansa. Kirjeessä luki myös, että Jamie oli ollut Dennylle todella tärkeä henkilö, mikä lämmitti Jamien mieltä. Kuitenkin post scriptum -osuus oli saanut Jamien sydämen hyppäämään kurkkuun. I love you, so I have to go. Jamie oli jäänyt toljottamaan sitä lausetta monen sekunnin ajaksi. Se kirje oli loppujen lopuksi tipahtanut hänen käsistään, ja nuorukainen oli nostanut toisen kätensä suunsa eteen. Ei ollut totta. Oliko Denny juuri tunnustanut rakastavansa häntä? Mutta, hitto soikoon, jos Denny tosiaan rakasti häntä, niin miksi hän sitten lähti? Jamie ei todellakaan ymmärtänyt Dennyn logiikkaa, mutta eipä tainnut toisinaan tajuta Denny itsekään. Silloin Jamie myös päätti, että ei todellakaan jäisi seisoskelemaan tumput suorana. Hän ei päästäisi Dennyä livahtamaan hänen luotaan noin vain, kun hän lopultakin oli tunnustanut rakastavansa. Jamie siis eksyi soittamaan Delindalle. Kyseinen nainen oli Dennyn sisko, ja varmasti tiesi, että minne Denny oli suuntaamassa seuraavaksi. Jamie ei aikoisi jäädä pureskelemaan peukaloaan. Pariisi. Sinne se Denny oli seuraavaksi matkaamassa. Jamie teki todellisen äkkilähdön, sillä avasi koneensa ja varasi seuraavan lentokoneen, joka sinne oli lähdössä. Jamie teki luultavasti suhteellisen idioottimaisenkin tempun lähtiessään Pariisiin Dennyn perässä, mutta Jamie ei voinut elää, mikäli tämä kaikki loppuisi ilman sen kummempaa selitystä. Laukun pakkaaminen Jamieltä sujui nopeasti, ja pian hän oli päässyt jo lentokentälle. Sitä kautta lentokoneeseen ja matkaamaan kohti Pariisia. Jamie oli käyttänyt perintörahoja äidiltään tähän reissuun - ei hänellä muuten mitään rahaa Pariisiin lähtemiseen olisi. Tosin, koska tässä oli kyse Dennystä, niin Jamie olisi varmasti keksinyt keinot saadakseen tarpeeksi rahaa voidakseen lähteä sinne rakkauden kaupunkiin. Nuorukainen toljotti malttamattomana ulos ikkunasta lentokoneen edetessä, ja loppujen lopuksi joutui toteamaan, että hän saapuisi Pariisiin vasta aamuisella. Jamie siis onnistui nukkumaan sen lennon aikana jopa hetken aikaa, mutta heräsi suurin piirtein tuntia ennen Pariisiin saapumista. Saavuttuaan hän sai tavaransa suhteellisen nopeasti mukaansa ja niinpä hän sai lähteä kohti Pariisin ydintä. Hän oli kyllä ihan hukassa. Ranskalaiset eivät kuulemma puhuneet englantiakaan kovin kiitettävästi, eli Jamietä kylmäsi, kun hänen piti selvitä hyvin pitkälti yksin. Hänellä oli tukenaan vain kännykkänsä navigaattori ja tietenkin sen hotellin osoite, missä Delinda kertoi Dennyn majailevan seuraavaksi. Pariisi ei kuitenkaan ollut mikään maailman helpoin paikka suunnistaa. Ei, vaan nuorukainen tunsi olevansa ihan helvetin hukassa. Hän yritti kysyä muutamalta ohikulkijalta neuvoa, mutta kukaan heistä ei osannut englantia. Kun Jamie oli ihan rättiväsynyt, hän vasta pääsi oikeaan osoitteeseen. Toivon mukaan hän ei näyttänyt yhtä kamalalta kuin miltä hänestä tuntui. Jamie laski rinkkansa siihen respan eteen, odotti, että häntä tultaisiin palvelemaan. "Hei", Jamie tervehti hymyillen mahdollisimman kauniisti, "sattuuko täällä olemaan miestä nimeltä Denny Brooks? Olen siis hänen ystävänsä, ja minun oli tarkoitus yllättää hänet." Jamie yritti kuulostaa niin ystävälliseltä ja kiltiltä kuin vain pystyi, koska kyllähän hän tiesi, että respasta ei saanut kertoa asioita asiakkaista. "En voi kertoa", se asiakaspalvelija sitten totesikin. Luojan kiitos hyvällä englannilla. "Ole kiltti, tämä on minulle hyvin tärkeää", Jamie vielä yritti anella, mutta tuloksetta. "No, kiitos kuitenkin", Jamie lopulta alistui kohtaloonsa. Voi nenä, miten Jamielle sattuikin käymään näin! Nuorukainen siirtyi ulos ja istui hotellin edessä oleville penkeille. Nojasi päällään hotellin seinää vasten ja huokaisi syvään. Hitsin hitsit, mitä hän nyt oikein tekisi? Hän ei kehdannut mennä soittelemaan kaikkia hotellin ovikelloja läpi, mutta ei hän toisaalta halunnut vain istuskella tässäkään avuttomana. Huh huh Jamien tuuria. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 23, 2014 21:14:07 GMT 2
Post by jenni on Aug 23, 2014 21:14:07 GMT 2
Oli ollut jokseenkin pirun uskomatonta, että New Yorkin kokoisessa kaupungissa Denny oli törmännyt Jamieen. Kaikista maailman ihmisistä häneen, jonka hän yhtä aikaa halusi tavata ja jota hän halusi vältellä henkensä edestä. Se sattuma oli kuitenkin johdattanut Dennyn viettämään mukavaa iltaa. Aluksi mukana oli pitänyt olla Jamien ystävätär Violet, mutta hyvin nopeasti kyseinen nainen oli joutunut jättäytymään kelkasta pois. Denny ja Jamie olivat päätyneet muutamalle lasilliselle erääseen baariin. Mitään räkäkännejä he eivät olleet vetäneet, mutta Dennyn oli ollut pakko myöntää, että alkoholi oli rentouttanut hänen oloaan ja oleminen Jamien seurassa tuntui helpommalta kuin ennen baariin tuloa. He olivat jopa päätyneet yöksi Jamien asunnolle Bronxiin, mutta mitään juttelua ja nukkumista vakavampaa ei ollut tapahtunut. He olivat puhuneet hyvin arkipäiväisistä asioista, ehkä välillä jostakin syvällisemmästäkin, mutta pääsääntöisesti Denny sai pidettyä keskustelut hyvin asiallisina. Hän ei halunnut puhua mitään... Heihin kahteen liittyvää, tai heidän kahdenkeskisistä väleistään, eikä Jamiekaan onneksi niistä aloittanut keskustelua. Denny ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta, kuinka hyvältä tuntui nukkua niin, että tiesi Jamien nukkuvan siinä vieressä. Siitäkin huolimatta, että kumpikin heistä nukkui omilla puolillaan sänkyä. Dennylle oli vain tärkeä tietää, että Jamie oli siinä. Aamulla Denny sitten heräsi ensimmäisenä, ja kun humalatila oli väistynyt (krapulaa taikka edes lievää päänsärkyä ei onneksi ollut), nuorukainen kuitenkin tunsi olevansa taas se sama typerä itsensä kuin aina ennenkin. Hän teki kaikki toimensa varsin nopeasti, mutta kuitenkin hiljaa, sillä ei tahtonut herättää Jamieta. Monesti hän kyllä loi Jamien suuntaan katseita, osa niistä taisi olla jopa jokseenkin kaipaaviakin. Dennyllä oli täksi aamuksi varattu lentolippu Pariisiin. Siitäkään he eivät olleet puhuneet Jamien kanssa edellisenä iltana tai yönä. Jamie ei tiennyt asiasta mitään. Kun Denny sitten viimein oli saanut tavaransa kasaan (hänen täytyisi vielä hakea matkalaukkunsa hostellilta), hän kumartui keittiön työtason ylle ja alkoi kirjoittaa löytämänsä paperinpalalle viestiä. Jamielle. Kuinka huono ihminen hän oli ollut Jamieta kohtaan. Miten hän oli aiheuttanut toiselle niin paljon pahaa mieltä. Kuinka tärkeä Jamie hänelle oli. Denny oli jo taittamassa lappua kaksinkerroin, kun lisäsi vielä kirjeen loppuun jotakin, jota hän ei ollut koskaan kyennyt sanomaan ääneen. Ei ehkä tiennyt sitä vielä silloin. Kirjoittaminenkin tuntui vaikealta, mutta täydellä varmuudella ne sanat kuitenkin irtosivat siitä kuulakärkikynästä. Denny rakasti Jamieta, mutta sen vuoksi hänen oli lähdettävä. Joskus oli lähdettävä rakastamansa ihmisen luota, jottei satuttaisi tätä enää yhtään enempää. Joskus sitä vain rakasti jotakuta niin paljon, että lähti mieluummin pois kuin jäi aiheuttamaan tuskaa. Denny ei voinut kuin toivoa, ettei Jamie herännyt siihen ulko-oven avaamiseen ja sulkemiseen, kun hän sitten hetken päästä astui ulos asunnosta. Hän halusi päästä mahdollisimman kauas, ettei Jamie vain heräisi ja ehtisi estää häntä lähtemästä. Asunnosta ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan mitään ihmetteleviä ääniä, joten Denny laskeutui porraskäytävässä raput katutasoon ja otti sitten ulkona ensimmäisen vapaan taksin. Hostellin kautta matka jatkui JFK:n kansainväliselle lentoasemalle, mistä lento Pariisiin lähtisi kahden tunnin kuluttua. Denny tunsi olonsa äärimmäisen hajamieliseksi, jopa hieman haikeaksi, kun hän nuokkui lähtöportin luona olevilla penkeillä ja odotti koneeseen pääsyä. Hän katseli kiitoradalle päin ja kuunteli satunnaissoitolla kappaleita iPodillaan. Jokin Miami-ajoilta tuttu biisi pyörähti soimaan, sellainen, josta hän sai väkisinkin mieleensä Jamien. Denny pystyi kuuntelemaan kyseistä kappaletta hetken aikaa, mutta lopulta hän painoi seuraavan biisin valintaa. Sitten olikin jo aika nousta koneeseen, joten Denny liittyi lähtöportille mutkittelevaan jonoon. Lento sujui kohtuullisen hyvin. Vaikka Denny olikin ajatellut etukäteen, ettei pystyisi kauheasti nukkumaan, sai hän silti unenpäästä kiinni ja suurin osa lennosta meni pienesti torkkuessa. Pariisin kenttä tömähti lentokoneen pyörien alla yllättävän pian, vaikka tietysti Denny tunsi jäseniensä kaipaavan kipeästi verryttelyä pitkän lentomatkan ja istumisen seurauksena. Laukkunsa saatuaan Denny otti kiireesti suunnakseen hotellin, josta oli varannut muutamaksi päiväksi huoneen. Hotelli sijaitsi Pariisin keskusta-alueella, ei siis kovin kaukana tunnetuimmista nähtävyyksistä. Koska oli jo myöhäinen ilta, Denny kirjottautui hotelliin ja kävi heittämässä tavarat huoneeseen. Taksimatkalla hotellille hän oli bongannut aivan hotellin kupeesta jonkin 24h kioskin, joten hän varmisti hotellin vastaanottovirkailijalta kioskin sijainnin ja kipaisi sitten hakemassa jotakin juotavaa ja pikkusuolaista itselleen. Lopulta hän sitten hautautui huoneensa uumeniin, aikansa tapitti televisiosta ranskaksi dubattuja myöhäisillan sarjoja, mussutti ostoksiaan, kunnes käpertyi peiton alle ja salli itsensä nukahtaa ajatuksissaan edellinen yö Jamien vierellä. Nyt vieressä ei ollut ketään, ja heidän välissään Jamien kanssa tuhansia kilometrejä. Yhtä aikaa se tuntui helpottavalta, mutta myös pelottavalta. Niin kovin pelottavalta. Kello ei ollut aamulla edes puolta kahdeksaa, kun Denny oli jo ylhäällä. Ottaen huomioon kaipuun takaisin toissayöhön, hän oli nukkunut todella makoisasti. Edes aikaero ei rasittanut. Tosin Jamien kanssa keskustelut olivat venyneet myöhään yöhön, eikä Denny sinänsä ollut nukkunut kyseisenä yönä montaakaan tuntia, ja lentokoneessakin hän oli vain torkkunut, joten ei niinkään ollut ihme, että häntä oli väsyttänyt. Hän otti lämpimän suihkun, sillä ei ollut illalla enää jaksanut peseytyä kasvojen huuhtelemista kummemmin. Pukeuduttuaan suihkun jälkeen Denny arpoi hetken aikaa hotellin aamiaisen ja jonkin katukahvilan välillä. Vaikka hän tiesi sen olevan hieman noloa, hän päätyi lopulta kuikuilemaan hotellin aamiaista. Se näytti ihan kohtuullisen hyvältä, mutta loppujen lopuksi Denny päätti lähteä etsimään jonkin kahvilan ulkoa. Hän ehtisi kyllä vaikka seuraavana aamuna nauttia aamiaista hotellilla ja jos totta puhuttiin, niin hän ei edes tuntenut vielä niin suurta nälkää. Se oli tosin hieman ihme, sillä hän ei ollut syönyt mitään kunnollista sitten JFK:n lentokentällä, kun hän oli syönyt jonkin täytetyn kinkkusämpylän. Kuitenkin lähdettyään ulos hotellilta, yllätys oli suuri, kun Denny tajusi, kuka hotellin viereisillä penkeillä norkoili. Dennyn oli pakko hieraista silmiään, kun hän luuli seonneensa ymmärrettyään, että kyseinen nuorukainen todella oli Jamie. Toinen oli naama kiinni puhelimessaan, eikä ollut tainnut huomata Dennyä. ”What the hell are you doing here?” Dennyltä lopulta pääsi, kun hän oli astunut pari askelta lähemmäs Jamieta. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 23, 2014 22:22:54 GMT 2
Post by nepa on Aug 23, 2014 22:22:54 GMT 2
Kun Jamie istui siinä ulkona, oli hänellä sellainen olo, että joka ikinen vastaantuleva ihminen katsoi häntä. Saattoi kyllä ollakin niin. Oli nimittäin aikainen aamu, eikä Jamie varmasti näyttänyt kaikista asiallisimmalta siinä ulkona istuessaan. Taisi suurimmaksi osaksi vaikuttaa turistia, joka oli ollut ollut juomassa koko yön ja nyt istui jonkun hotellin edessä. Jamie saattoi vain toivoa, että kukaan ei soittaisi hänelle poliiseja. Sitä paitsi, ei Jamie loppujen lopuksi edes tiennyt, miltä näytti. Ehkä hän oli vaan niin hyvännäköinen, että kaikki kääntyivät katsomaan häntä. Jamien oli pakko virnistää sille ajatukselle. Ei se varmaan niinkään mennyt, mutta hän nyt halusi ajatella positiivisesti, kun ei halunnut ajatella muutakaan. Ei hän halunnut miettiä, kuinka idioottimaisen tempun olikaan tehnyt. Ei todellakaan ollut viisasta lähteä Dennyn perään Pariisiin, mutta no, rakkaus sai ilmeisesti ihmisen tekemään tyhmiä asioita. Ja nyt saattoi sanoa, että Jamie oli kokenut sen kantapään kautta. Hän oli mennyt rakastumaan, eikä selvästikään osannut päästää enää irti. Denny luultavasti nimenomaan halusi sitä, ja oli siksi lähtenyt, mutta ei, Jamie se vain päätti roikkua entisessään kuin herhiläinen. Sitä paitsi, ei Denny ollut virallisesti edes Jamien entinen. He vain olivat henganneet ja olleet, mutta eivät koskaan olleet sopineet mitään virallista heidän suhteestaan.
Jamie ei tiennyt, että mitä olisi oikein tehnyt seuraavaksi. Viisaana ihmisenä hän olisi noussut siitä penkiltä ja lähtenyt liikkeelle, mutta hän oli tarpeeksi tyhmä jaksaakseen uskoa, että ehkä Denny jostain ilmestyisi hänen eteensä. Loppujen lopuksi Jamie päätti räplätä puhelintaan. Hän selasi Facebookin ja Instagramin todeten, ettei siellä mitään jännittävää ollut. Melkein hän teki Facebookkiin päivityksen tästä Pariisiin reissustaan, mutta ei se sittenkään ollut kovin kannattavaa. Kaikki alkaisivat kuitenkin ihmetellä Jamien motiiveja lähteä sinne. Niinpä nuorukainen alistui laittamaan puhelimensa takaisin taskuunsa ja hän sulki hetkeksi silmiään. Rinkka hänellä oli vieressä, eli Jamie uskoi, ettei kukaan sieltä pystyisi pöllimään mitään. Se silmien sulkeminenkaan ei kyllä auttanut mitään, koska ei Jamie nukahtanut. Ei siinä melussa. Ajatuksetkin pyörivät niin kovaa tahtia, että ei Jamie voinut suunnitellakaan nukkuvansa. Luojan kiitos kello alkoi sitten olla sen verran, että ihmisiä alkoi liikkua jossain. Jamie sai siis tekemistä siitä ihmisten stalkkauksesta, ja tietenkin hän siinä samalla toivoi, että olisi nähnyt Dennyn jossain siellä ihmismassan seassa. Luultavammin se oli turha luulo ja harha-ajattelua, mutta Jamie sai haaveilla.
Ehkä Denny ei edes olisi tässä hotellissa. Ehkä Denny oli kusettanut Delindaa voidakseen olla rauhassa, koska ei varmasti halunnut, että hänen sisaruksensa lähtisivät hänen peräänsä. Jamie kerkesi huokaista syvään, koska hetkessä hän taas tylsistyi. Ehkäpä Jamien oli pakko luovuttaa. Niinpä nuorukainen kaivoi puhelimensa esiin ja avasi internetin voidakseen tutkia, että milloin seuraavat lähdöt olivat. Hän oli suurin piirtein jo varaamassa lippujakin, ennen kuin kuuli tutun äänen läheltään. Ei se voinut olla. Kun ruskeiden silmien katse käännettiin puhujaan, saatiin kuitenkin todeta, että se puhuja oli Denny. "Thank God it's you!" Jamie huudahti iloisesti, hyppäsi ylöskin kuin jänöjussi innostuessaan niin kovin. Pian hän kuitenkin tajusi, että mitä se Denny oikeastaan oli kysynyt. Niinpä hän hieraisi niskaansa nolostuneena, ja mietti, että mitä olisi oikein sille miehelle vieressään selittänyt. "Do you really have to ask that?" Jamie kysäisi, huomasi ehkä hieman punastuvansakin siitä vastauksesta. Denny ei vastannut hänelle mitään, eli Jamie päätti vaihtaa aihetta. "Voisinko minä käydä suihkussa sinun hotellihuoneessasi? Ihan oikeasti, minulla on ihan törkeän saastainen olo ja ällöttää muutenkin", Jamie kysyi kauniisti.
Denny suostui Jamien ehdotukseen. Niinpä Jamie lähti kipuamaan portaita ylöspäin Dennyn perässä. Jamien oli pakko hymyillä sille respassa työskentelevälle miehelle, koska nyt hän näki, että Jamie oli puhunut totta. Tavallaan. Oli Jamie silloin valehdellut. Jamie rykäisi kevyesti, kun Denny kaivoi esiin avainkorttia ja avasi kohteliaasti Jamielle oven, jotta hän pääsisi sisälle ensin. "Kiitos", nuorukainen hymyili. Sisällä riisui takkinsa ja laittoi sen naulakkoon roikkumaan. Hetkessä oli kuitenkin kääntänyt katseensa Dennyyn uudelleen. "Ja anteeksi", hänen oli pakko jatkaa hyvin nopeasti. "Olisi ollut ehkä järkevää vaikka vain soittaa, mutta kyllä sinä minun spontaanit ideani tiedät", hän selitti, naurahti sen jälkeen hermostuneesti. Luojan kiitos Jamien ei tarvinnut jatkaa siitä aiheesta, sillä Denny oli hetken kuluttua tuonut hänelle pyyhkeen. Oli vastannutkin, ja sille vastaukselle Jamie vain hymyili. Pian hän katosi rinkkansa kanssa kylpyhuoneen puolelle ja lukitsi sen oven. Jamie jäi hetkeksi nojaamaan ovea vasten. Huokaisikin syvään, koska ei oikeasti tiennyt, mitä voisi Dennylle enää sanoa. Tuntui lähes siltä, että Denny ei edes halunnut puhua hänen kanssaan, joten kaikesta oli yhtäkkiä tullut pirusti vaikeampaa. Jamiella oli ollut oikein hieno puhekin suunnitteilla mielessään, mutta kun sen aika oikeasti tuli ... No, se oli kadonnut hänen mielestään oikein taidokkaasti ja Jamie oli alkanut jänistää. Hän kun sattui pelkäämään torjuntaa Dennyn puolesta. Nuorukainen voisi nimittäin hyvinkin torjua Jamien.
Siellä suihkussa Jamie vietti aikaa ehkä hieman liian pitkään. Se johtui kyllä ihan siitä, että hän ei tiennyt, mitä olisi sanonut Dennylle suihkusta päästyään. Jamie piti kyllä itseään täytenä pölvästinä, koska hän ei enää yhtäkkiä uskaltanutkaan puhua Dennyn kanssa. Ehkä he voisivatkin aloittaa tämän kaiken vähän rauhallisemmin. Mennä vaikka syömään! Ainakin Jamie oli nimittäin nälkäinen ja kaipasi jotain mahantäytettä. Kunhan Jamie oli saanut kuivattua hiuksensa, laitettua ne kuntoon ja puettua päälleen, uskalsi hän sitten taas palata Dennyn pariin. Jamie näytti nyt ihan varmasti paremmalta kuin aiemmin, joskin hän siltikin tunsi kalpenevansa Dennyn rinnalla. Denny oli aina niin mielettömän hyvännäköinen, että Jamien polvet meinasivat aina pettää hänen lähellään. Jamie hymyili Dennylle, taisi hymyillä suhteellisen aidostikin, ja jätti rinkkansa yhdelle tuolille. "Tuota, haluaisitko sinä lähteä syömään?" Jamie kysäisi. "Minulla ainakin on nälkä, ja oletan, että sinäkin olit lähdössä syömään ennen kuin tulin häiritsemään sinua." Denny vastasi siihen myöntävästi, eli Jamie alkoi kaivaa rahapussia rinkastaan. "Voinko jättää rinkan tänne?" Jamie kysyi. Denny suostui siihenkin. Oli oikein hämmentävää, että Denny oli suhteellisen vähäsanainen. Tai no, ei ollut, koska hän varmasti halusi selityksiä Jamieltä. Vaikka periaatteessa oli saanut jo sellaisen: Jamie oli täällä tasan tarkkaan hänen takiaan.
Jamie ja Denny kävelivät hissukseen jotain kahvilaa kohden. Jamie vilkuili Dennyä aina välillä sillä matkan varrella, yritti keksiä jotain keskustelun aloittajaa, mutta epäonnistui tehtävässään joka kerta. Ei Jamie yksinkertaisesti saanut suutaan auki. Suunsa auki hän sai sentään siinä vaiheessa, kun hänen piti tilata itselleen kahvilassa jotain. Hän tyytyi vain jääteelasilliseen ja croissantiin: muuhun hänellä kun ei olisi kuitenkaan varaa. Tai no, olisi, jos käyttäisi äitinsä perintörahoja, mutta ne olivat vain hätätapauksia varten. Esimerkiksi tänne Pariisiin lähteminen oli ollut sellainen. Jamie ja Denny siirtyivät istumaan ikkunapöydälle, ja Jamie taas vain hymyili Dennylle. Denny hymyili takaisin. Pian he kuitenkin alkoivat syödä, ja Jamie mietti, mitä puhuisi. "Sinä luultavasti haluat vastauksia", Jamie sitten aloitti, "mutta niin haluan minäkin." Jamie otti lähes haastavan katsekontaktin Dennyyn. "Ihan oikeasti, mitä se sinun viestisi loppu oikein tarkoitti?"
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 24, 2014 11:55:23 GMT 2
Post by jenni on Aug 24, 2014 11:55:23 GMT 2
Kysymykseensä Denny ei saanut saman tien vastausta. Sen sijaan Jamie oli pompannut innostuksissaan ylös, vuolaasti kiitellyt, kun hotellista ulos tulija oli ollut nimenomaan Denny. Lopulta Jamie sitten vastasi siihen kysymykseen kuitenkin, tosin omalla, vastavuoroisella kysymyksellään. Se oli helvetin hyvin kysytty, oikein pätevä kysymys, sillä niinpä kai – ei tainnut olla vaikea arvata, mitä Jamie oikein teki täällä. Pariisissa. Ranskassa. Tai, no, oli se Dennynkin esittämä kysymys oikeasti ihan hiton hyvä. Tietysti Jamie oli hänen vuokseen kaupungissa, mitenkä muutenkaan? Mutta miksi? Eikö toinen osannut lukea? Dennyn oli mentävä. Rivien välistä pystyi helposti lukemaan, että hänen oli nimenomaan mentävä yksin. Ei Jamie ollut mikään lukutaidoton typerys, vai oliko? Jamie vaihtoi puheenaihetta. Halusi käydä suihkussa Dennyn huoneessa. Jälkimmäisenä mainitun huoneen asukkaan teki mieli kommentoida, ettei Jamie voinut kuunaan näyttää millään tapaa saastaiselta. Onneksi Denny sai kuitenkin pidettyä ajatukset ominaan. Kyllä hän tajusi, mitä Jamie tarkoitti.
He kävelivät peräkanaa vaitonaisina portaat ylös oikeaan kerrokseen, kolmas se taisi olla, joten hissiä olisikin ollut sinänsä turha käyttää. Denny kaivoi avainkortin takataskustaan ja avasi oven, päästi kuitenkin Jamien rinkkoineen edeltä. Jamie kiitteli, pyyteli sitten anteeksikin yllättävää tuppautumistaan. Denny kuunteli hiljaisena toisen juttuja, kurottautui sitten ottamaan nojatuolille heittämänsä toisen pyyhkeen käsiinsä. Se oli kai alun perin jätetty hänelle toista päivää varten, vaikka Denny oli olettanut, että huoneessa olisi vain yksi pyyhe, joka vaihdettaisiin päivän siivouksen aikana. ”It's okay”, oli ollut varsin lyhyt ja ytimekäs vastaus, mutta Denny oli saanut sisällytettyä siihen pienen hymyn. Kyllähän hän Jamien spontaanit ideat tiesi. Mietti kyllä, mistä toinen oli keksinyt tulla juuri Pariisiin. He eivät olleet keskustelleet aiheesta, mutta kun Jamie oli hetken aikaa ollut suihkussa, Denny tajusi, että toisen oli ollut pakko olla yhteydessä hänen siskonsa Delindan kanssa. Delindalle Denny nimittäin oli Pariisin-suunnitelmistaan kertonut, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Denny istuutui sängynlaidalle ja kaivoi puhelimensa esiin, yhdisti sen sitten hotellin wi-fi-verkkoon. Delinda oli ollut juuri paikalla Facebookissa. You told Jamie that I'm here Denny näppäili keskusteluikkunaan lyhyesti. Niin sen oli pakko mennä, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jamie ei ollut mikään helvetin selvännäkijä. Tai jos oli, niin toinen oli jättänyt asian taidokkaasti kertomatta. Delinda ei ehtinyt kuitenkaan vastata saati nähdä hänen viestiään, sillä pian Jamie jo tuli ulos kylpyhuoneesta. Tai, pian ja pian, sillä aikansa toinen oli tainnut veden kanssa läträillä kylpyhuoneen puolella. Äskeiseen verrattuna Dennyn eteen aukeneva näky oli kuitenkin huomattavasti viehättävämpi; nyt hänen edessään seisoi suihkunraikas, tutulta suihkugeeliltä tuoksuva Jamie Briscoe. Hetken Denny vain jäi katsomaan Jamieta, kunnes käänsi katseensa muualle. Vilkaisi toisin sanoen nopeasti puhelintaan, mutta Delinda ei ollut vieläkään edes nähnyt viestiä Facebookin mukaan. Ei Denny kyllä tiennyt, mitä hän odotti saavansa lukea siskonsa vastaavan. Eihän hän ollut edes kysynyt mitään! Pikemminkin heittänyt siskoaan vain pettyneellä kommentilla.
Hän nyökkäsi Jamien ehdotukselle lähteä syömään. Kertoi hotellilla olevan aamiaistarjoilukin, mutta ehkä he tosiaan mieluummin lähtisivät etsimään jonkinsortin kuppilan Pariisin kaduilta. Kun Jamie rupesi kaivelemaan kukkaroaan esille, Dennyn teki mieli estellä. Ei sillä, että hän olisi jotenkin säälinyt toista, vaikka kyllähän hän tiesi Jamien olevan rahallisesti paljon alemmassa asemassa kuin hän itse. Mutta kun toinen oli kuitenkin matkannut niin pitkän matkan ihan vain hänen vuokseen, Denny ajatteli, olisi hän voinut yhden aamiaisen tarjota. Denny ei kuitenkaan saanut sanotuksi mitään, kun Jamie jo pyysi jättää rinkkansa sinne Dennyn huoneeseen. ”Joo, miksikäs ei”, Denny kohautti olkiaan – olisi kai ollut turhan julmaa käskeä toisen raahaamaan rinkkaa ympäri Pariisia, ja olihan rinkka sitä paitsi enemmän turvassa siellä huoneessa kuin kahvilan tuolin selkämyksellä. Rinkka jätettiin huoneeseen, ja kaksikko lähti sieltä ulos, sitten hotellin ala-aulaan ja lopulta ulos kadulle. Kieltämättä Dennyllä alkoi jo olla melkoisen nälkä. Tosin olisi voinut luulla, että se pieni jännitys, joka hänellä nyt Jamien seurassa oli, olisi ollut omiaan pitämään nälän poissa.
Idyllisen näköinen katukahvila löytyi suhteellisen helposti. Denny katsoi hieman kulmat kurtussa Jamien tilaamaa annosta; pelkkä voisarvi ja jääteelasillinen. Denny oli aivan varma, ettei Jamie ollut paljon syönyt viimeisimmän vuorokauden aikana, joten tuo annos näytti niin pieneltä... Ehkä hän kysyisi niiden jälkeen, mahtoiko Jamielle vielä jäädä nälkä. Kyllä, niin hän tekisi. Itselleen hän tilasi jonkinmoisen patongin ja kahvin. Pöytään he asettuivat tilaamisen jälkeen hiljaisuuden vallitessa. Denny ehti jo aloitella patonkiannoksensa mutustamista, kun Jamie avasi sanaisen arkkunsa. Halusi tietää paljon asioita, mutta eniten siitä kirjeestä – lähinnä sen viimeisimmästä lauseesta. Koska Denny ei osannut heti alkaa antamaan tarkkaa vastausta toiselle, hän keskittyi syömään leipäänsä ja välillä maistelemaan kahviaan (se tosin oli vielä hivenen liian kuumaa). Välillä Denny pyyhki sormiaan lautasliinaan ja välillä vilkaisi kadulla ohikäveleviä ihmisiä. Jamie ei kuitenkaan vaihtanut puheenaihetta, vaikka sellaista Denny taisi alitajunteisesti toivoakin. ”Oletko varma, että tuo riittää sinulle? Minä voin kyllä tarjota sinulle tällaisenkin, tämä on oikeastaan tosi hyvää”, Denny selitteli kierrellen ja kaarrellen, yritti ilmeisesti pitää Jamien ajatukset ruoassa. ”Olet kuitenkin tullut kaukaa ja minulla on vähän huono omatunto, että jos voin edes tällaisen ostaa sinulle”, Denny selitti, vaikka tiesikin, ettei Jamie mitään patonkeja halunnut, vaan vastauksia.
Taisi Jamie sitten jo jotakin hymähdelläkin, että Denny voisi jo vastata itse kysymykseen. Hän tiesi, ettei siinä kirjeen viimeisessä lauseessa ollut mitään järkeä. Kai. ”En tiedä. Kai minusta vain tuntui siltä, että loppujen lopuksi sinun olisi parempi ilman minua. Ihan oikeasti – olen käyttäytynyt liian paskaimaisesti sinua kohtaan, ja siinä sinä taas olet... Mikset voi vain ymmärtää, että tuolla jossain on taatusti monta minua parempaa miestä sinua varten?” Denny vilkaisi kulmiensa alta Jamieta ja siemaisi vähän kahvistaan. Tuntui jokseenkin helpolta puhua asioista, kun ympärillä olevat ihmiset hölisivät enimmäkseen ranskaa eli eivät tainneet suurimmaksi osaksi ymmärtää heidän englantiaan. Niin Denny oli ainakin ymmärtänyt, etteivät ranskalaiset olleet järin taitavia englannissa – tai eivät halunneet olla.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 24, 2014 14:14:48 GMT 2
Post by nepa on Aug 24, 2014 14:14:48 GMT 2
Jamie ei oikein tiennyt, että olikohan sitä kysymystä ollut sitten kuitenkaan järkeä esittää. Tai no, todellakin oli! Ei Jamie halunnut loppuiäkseen jäädä miettimään, että miksi Denny oli sanonut rakastavansa häntä ja sitten päättänytkin lähteä. Rakkaus oli kuitenkin voima, jonka piti raivata ihmiset vaikka harmaan kiven läpi. Oliko Denny siis unohtanut sen, vai menikö se niin, ettei Jamie ollut kuitenkaan tarpeeksi erityinen Dennylle? Denny nimittäin oli kyllä Jamielle. Jamie oli alusta asti saanut ylimääräisiä sydämenlyöntejä Dennyn seurassa, ja nytkin, kun hän vain syömisen lomassa toisinaan katseli Dennyä .. No, hänestä tuntui, että muutama croissantin pala oli jäädä hänen kurkkuunsa kiinni. Mutta mitäköhän Denny sitten tunsi? Tunsiko hän vain häiriintyneisyyttä siitä, että Jamie ylipäätään oli tullut hänen luokseen? Jos se kaikki olikin ollut Dennyn mielestä ihan liian tungettelevaa? Jamie joi sitä jääteetään, tajusi lopulta katsoa jotain muutakin kuin Dennyä. Vielä ahdistuneemmaksi Denny olonsa tuntisi, jos Jamie koko ajan stalkkaisi.
Jamie ei ollut uskoa korviaan, kun Denny kiertää hänen kysymyksensä puhumalla patonkiannoksen ostamisesta. Ihan oikeasti? Jos Dennyllä tosiaan oli niin huono omatunto, että hänen oli pakko hyvittää sitä jotenkin, niin vastaisi edes Jamien esittämään kysymykseen. "You could always just answer the question", Jamie mumisi, ennen kuin vei taas jääteelasinsa huulilleen. Ei Jamie tokikaan patonkiannosta olisi laittanut pahakseen, mutta ei hän kyllä aikonut antaa Dennyn ostaa hänelle mitään. Ei ainakaan ennen siihen kysymykseen vastaamista. Kun Denny sitten avasi sanaisen arkkunsa aiheesta, höristi Jamie korviaan oikein kunnolla. Tämän hän nimittäin halusi kuulla. Tai sitten ei. Jamie ei halunnut kuulla, että Dennyn mielestä oli muita miehiä, jotka sopivat Jamielle hieman paremmin. "Or maybe you just want to think that", Jamie jatkoi sitä mutinaansa, ja päätti, että ehkä oli parempi olla hiljaa. Jamie oli suoraan sanoen vähän loukkaantunut. Hän oli tullut monen monta kilometriä vain Dennyn takia, ja Denny päättää jäädä noin vähäsanaiseksi? Justiinsa juu, eipä Jamie sitten aikonut itsekään puhua enempää.
Aivan kuten Jamie olettikin, olivat he äärimmäisen hiljaa jatkaessaan sitä syömistä. Mutta ihan oikeasti, nuorukaisella ei ollut mitään intoa avata suutaan sanoakseen jotain. Sitä paitsi, hänellä oli kyllä paljon sanottavaa, mutta suurimmaksi osaksi negatiivista sellaista. Hänen olisi tehnyt vain mieli valittaa siitä, että miksi Denny käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Jamie sai syötyä sen voisarvensa nopeasti, ja loppujen lopuksi hän vain odotti, että Dennykin söisi omansa. Tosin, miksi Jamie edes jäi odottamaan Dennyä? Miksei hän vain lähtenyt? Ai niin - Jamie oli jättänyt sen kirotun rinkkansa Dennyn hotellihuoneelle. Olipa sekin ollut taas hyvä idea. No, Jamie oli kyllä odottanut, että tämä heidän keskustelunsa, joka ei ollut edes koskaan kunnolla alkanutkaan, olisi loppunut vähän eri tavalla. Jamie olisi toivonut, että he olisivat sopineet yrittävänsä vielä kerran. Oli se sitten miten säälittävää tahansa. Jamien piti olla vihainen Dennylle, kyllä, mutta kyseisessä miehessä nyt sattui olemaan jotain ihan erityistä, eikä Jamie päässyt siitä asiasta yli eikä ympäri. Jamien oli siis nyt vain totuttava siihen. Hänen piti imeä itseensä se tosiasia, että hänestä ja Dennystä ei oikeasti tulisi mitään. Että, miten Jamie vihasikaan tätä romantiikkaan liittyvää spontaaniuttaan!
Jamie naputteli sormellaan pöydän pintaa, kun odotti, että Denny oli syönyt. "Oletko valmis?" Hän varmisti, kun Denny vielä siivosi lautasliinalla huuliaan. Denny nyökkäsi, ja niinpä kaksikko lähti kävelemään takaisin sitä hotellihuonetta kohden. Ei se matka kyllä ollut todellakaan pitkä. "Lähden varmaan jo tänään takaisin", Jamie päätti kertoa siinä matkan varrella. Ei kyllä tiennyt, mitä reaktiota oletti saavansa Dennyssä pihalle sillä kertomuksellaan, mutta hän edes yritti. "Pariisilla ei ole minulle mitään tarjottavaa", hän vielä hetken kuluttua jatkoi, vilkaisi Dennyä nopeasti. Hän olisi niin toivonut, että Denny olisi korjannut hänet. Sanonut, että Denny oli paikalla, mutta mitään sen suuntaista ei tapahtunut. He vain jatkoivat matkaansa hotellihuoneelle kuin kaksi henkilöä, jotka juuri sitten olivat tavanneet eivätkä keksineet, mistä puhuisivat. Jamiellä niitä puheenaiheita olisi riittänyt, mutta Denny ei varmasti olisi pitänyt niistä.
He olivat aulan ja portaiden kautta taas päässeet sinne hotellihuoneeseen, jossa Jamie vähäeleisesti istui Dennyn pedatulle sängylle ja nappasi kännykkänsä käteensä. Hän alkoi oikeasti katsoa niitä lentoja. Ei kuitenkaan voinut mitään sille, että hänen ärsyyntyneisyytensä taso alkoi nousta ihan koko ajan. Nuorukainen yritti näyttää ihan neutraalilta, mutta esimerkiksi hänen toinen jalkansa vispasi, ja se oli varma merkki hermostuneesta tilasta. Loppujen lopuksi Jamie sitten nosti päänsä pois sen kännykän parista. "Arvaa mikä minua ärsyttää eniten tässä reissussa?" Jamie käänsi katseensa Dennyyn. "Sinä. Sinun asenteesi. Voi että, miten minun tekisikään mieli puristaa totuus sinusta pihalle!" Jamie tiuskaisi. Hän oli kyllä Dennylle vihainen, mutta Jamie oletti, että Denny tietäisi tämän olevan Jamielle normaalia. Oli Jamie kuitenkin aiemminkin menettänyt hermonsa Dennyn läheisyydessä ihan turhista asioista, eikä Denny ainakaan vielä ollut suuttunut hänelle takaisin. "Sinun mukaasi minulle on parempia miehiä tarjolla, mutta ihan oikeasti, miksiköhän olisin täällä jos tietäisin sen itse?" Jamie nousi ylös sängyltä. "Ihan vain tiedoksesi, minä tosiaan rakastan sinua. Vieläkin. En siis voi vain unohtaa sitä. En ainakaan nyt, kun sinäkin menit tunnustamaan rakkautesi ja saman tien lähdit." Jamie pudisti päätään. "Tai et virallisesti edes tunnustanut sitä, vaan kirjoitit sen! Miten vaikeaa niiden sanojen ääneen sanominen oikein oli? Vai rakastatko sinä edes minua? Ehkä sinä yrität vain päästä minusta helposti eroon?"
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 24, 2014 14:57:38 GMT 2
Post by jenni on Aug 24, 2014 14:57:38 GMT 2
Ei Jamie niihin sanoihin oikein mitenkään kommentoinut. Denny ei itse tajunnut sanojensa typeryyttä, tietysti hän piti kantaansa oikeana, eikä ymmärtänyt, miksei Jamie vain voinut tajuta. Aamiaishetki (tai pikemminkin brunssi) sujui sitten hiljaisissa, hyvin vaitonaisissa tunnelmissa ja Jamie tietenkin pienellä annoksellaan oli ensimmäisenä valmiina. Denny ei viitsinyt enää edes ehdottaa, että ostaisi sellaisen täytetyn patongin Jamiellekin, joten kun Jamie lopulta varmisteli hänenkin olevan valmis, Denny pyyhki vielä suupieliään lautasliinaan ja hörppäisi kahvinsa loppuun. Hän olisi valmis. Matkalla hotellille Jamie puheli jotakin siitä, kuinka todennäköisesti lähtisi jo tänään takaisin. Sanoipa toinen, ettei Pariisilla kuulemma ollut mitään tarjottavana hänelle. Denny ei tiennyt mitä mieltä oli sellaisesta kommentista. Tavallaan se ärsytti häntä, tavallaan hänen teki mieli pyytää toista jäämään. Mutta juurihan hän oli selkeästi ilmaissut kantansa – kuinka hänen mielestään maailmassa oli paljon muita miehiä, jotka sopisivat Jamielle häntä paremmin. Olisivat tälle parempia, eivät kohtelisi tätä yhtä huonosti, vaan Jamien arvoisesti.
He saapuivat hotellille ja sitä kautta Dennyn huoneeseen. Huone jäi hämäräksi, kun Denny ei viitsinyt napsauttaa valoja katkaisimesta. Huoneen ikkunasta ja pienelle parvekkeelle johtavasta ovesta tulvi huoneeseen riittävästi luonnonvaloa, kun Denny oli aiemmin vetänyt verhotkin sivuun. Jamien istuutuessa sängynlaidalle, Denny teki olonsa mukavaksi nojatuolilla. Tai, ei hän kovin mukavaksi oloaan tuntenut, tai ainakaan rentoutuneeksi, kun Jamie vaikutti jotenkin niin kärttyisältä. Lopulta toinen sitten avasikin sanaisen arkkunsa, juuri kun Denny oli ehtinyt vilkaista puhelintaan ja Facebookia hotellin internet-verkon siunaamana. Delinda oli vastannut hänelle. Don't be mad at me. I know this is a good thing, luki viestissä, ja Denny ehti vain pikaisesti laskea puhelimen käsistään, kun pääsi kuuntelemaan sitä Jamien raivoamista. Tai tiuskimista. Tai raivoamista se kai eniten oli. Denny ei saanut sanoja suustaan, vaan tyytyi ottamaan kaiken vastaan. Ehkä hän oli ne ansainnutkin.
Tuntui aivan helvetin kirpaisevalta kuulla, kuinka Jamie tunnusti taas rakastavansa häntä. Niinpä, miksei Denny itse kyennyt sanomaan niitä sanoja ääneen? Hän oli jo onnistunut kirjoittamaan ne paperille, ei sen enää olisi pitänyt olla niin vaikeaa. Sen sijaan yhden asian jos minkä hän kyllä osasi, nimittäin pakenemisen. Nytkin hän nousi ylös. ”Näetkö nyt? En osaa aiheuttaa sinulle kuin pahaa mieltä”, Denny mutisi ja asteli parvekkeen ovelle, avasi sen ja astui ulos pienelle parvekkeelle, josta oli näkymä alas hiljaiselle sivukadulle. Hän nojasi kaiteenseen, mutta istuutui lopulta seinän vieressä olevalle puiselle tuolille. Olipa taas ollut todella fiksu veto kadota tänne parvekkeelle. Mutta sitähän hän aina teki, katosi, pakeni. Kaikki oli alkanut heti high schoolin jälkeen, kun hän oli paennut perheensä rikasta ja kuuluisaa elämää maailmalle. Se tempaus oli hänet aikanaan ylipäätään tutustuttanut Jamieen. Oliko se siis ollut hyvä vai huono tempaus? Ehdottomasti hyvä. Sitä Denny ei voinut epäillä hetkeäkään.
Denny oli ihan varma, että Jamie ehtisi poistua hänen parvekkeella hengailemisen aikana huoneesta. Toinen ei millään voinut olla vain sisällä huoneessa. Hän ei tiennyt, kuinka kauan oli ollut parvekkeella, mutta jännittynein askelin hän lopulta oli palannut takaisin parvekkeelta. Hitaasti hän avasi oven sisälle huoneeseen, ja yllätys oli suuri, kun hän kuitenkin näki siellä Jamien yhä olevan. Tosin, toinen oli kyllä jo eteiseissä rinkkansa kera. ”Please don't go”, Denny sanoi liki ääneti, kääntyi sitten sulkemaan parvekkeen oven ja pelkäsi joka hetki, että Jamie sillä välin ehtisi livahtaa huoneesta ulos. Ei kuitenkaan livahtanut. ”What I have to do that you will stay here with me?” Denny istuutui alas sängynreunalle. Kyllä hän tiesi. Tavallaan. Ei se vain ollut niin helppoa. Ei tosiaan ollut. Hän piti hiljaisen tauon. Oli kuitenkin saanut Jamien selvästi peruuttamaan pois eteisväliköstä. Rinkkakin oli nyt lattialla nojaamassa seinää vasten. ”Sinä olet niin rohkea, Jamie, enkä minä ole sellainen. Haluaisin olla. Se mitä siinä kirjeessä luki, oli ihan totta ja usko minua, haluaisin sanoa sellaisia asioita sinulle ääneen, mutta en tiedä miten.”
Kai hän oli jotenkin tajunnut, että tämä oli nyt tai ei koskaan. Jos hän nyt sallisi Jamien kävellä tuosta ovesta ulos, niin se olisi sitten siinä. He eivät tuskin tulisi enää koskaan tapaamaan, jos niin kävisi. Denny ei halunnut sellaisen tapahtuvan, ei totta tosiaan halunnut. ”I want to be with you, I really do”.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 29, 2014 14:58:08 GMT 2
Post by nepa on Aug 29, 2014 14:58:08 GMT 2
Jamie ei kyllä ikinä voinut mitään sille tuliselle luonteelleen. Tai no, eihän hän nyt mikään mahdoton ollut siinä kaikessa tulisuudessaan, ja useimmiten nuorukainen yrittikin olla hiljaa, mutta nyt hänellä oli kyllä taas kiehahtanut. Mutta kun Denny sai hänet aina siihen mielentilaan! Denny oli henkilö, joka loi tätä inhottavaa soutaamista ja huopaamista heidän väleihinsä, ja tarpeeksi idiottina henkilönä Jamie meni mukaan kerta toisensa jälkeen. Jos Jamie olisi viisas ja haluaisi olla satuttamatta itseään, hänen olisi parasta sanoa Dennylle lopullisesti hyvästi. Ja niin hänen pitäisikin tehdä. Kuten Denny itsekin oli sanonut, löytyi Jamielle varmasti joku toinenkin mies, joka soveltuisi hänelle vähintäänkin yhtä hyvin kuin Denny. Ei Jamie kuitenkaan edes halunnut yrittää. Ei häntä kiinnostanut moinen, koska Denny oli vienyt Jamien sydämen mukanaan, ja nykyään sitä oli ihan helvetin vaikeaa yrittää saada takaisin. Jamiella ei tosiaan ollut hajuakaan, että tiesikö Denny tosiaan, mitä Jamie kävi läpi. Se ei nimittäin ollut millään tasolla helppoa, että sydän sanoi toista ja järki toista. Jälkimmäistä olisi tietenkin kuunneltava, mutta Jamie nyt sattui olemaan henkeen ja vereen tunneihminen, jolle järki oli toisinaan tuntematon käsite.
Jamie pyöräytti silmiään dramaattisesti ympäri, kun Denny avasi suunsa. Ei hän nyt täysin ollut oikeassa! Tietenkin Jamie kerta toisensa jälkeen pahoitti mielensä, jos Denny epäröi heidän suhdettaan, mutta oli Denny saanut monet kerrat Jamien hyvällekin tuulelle. Jamie hymähti itsekseen, ja pudisti loppujen lopuksi päätään pettyneenä Dennyn kadotessa parvekkeelle. Kuten yleensäkin, Denny pakeni tätä aihetta. Dennyä ei kiinnostanut puhua heistä, heidän tunteistaan, vaan hänelle turvallisempaa oli mennä jonnekin muualle. Hetken aikaa Jamie vain katseli sitä parvekkeella olevaa Dennyä, ennen kuin hän käveli kylpyhuoneeseen maansa myyneenä. Hän nappasi tavaroitaan sieltä hyllyltä, vei ne reppuunsa. Vilkaisi taas parvekkeelle. Denny ei ollut liikauttanut evääkään. Siis mitä hittoa Jamie oikeasti edes teki täällä? Hänellä ei todellakaan olisi mitään järkeä yrittää saada Dennyn mieltä muuttumaan, jos heidän välinsä olivat kerta toisensa jälkeen tällaiset. Aina Jamie vain joutui pettymään ja kokemaan niitä sydänsuruja, ja jos Denny ei edes halunnut enää yrittää, oli kaikki tämä turhaa. Ei Jamie halunnut satuttaa itseään kerta toisensa jälkeen.
Kaikesta huolimatta Jamie ei olisi halunnut, että hän oli saanut rinkkansa niin nopeasti valmiiksi. Kaikesta huolimatta hänen olisi vielä tehnyt mieli yrittää. Ja kaikesta huolimatta hän olisi vielä kerran halunnut mennä Dennyn luo sinne parvekkeelle ja painaa huulensa hänen omilleen, kokea se tunne, mitä se hänelle aiheutti, vielä kerran. Ei Jamie kuitenkaan enää voinut tehdä niin. Siinä ei enää ollut mitään tervettä. Niinpä Jamie heitti rinkkansa toisen olkaimen olkapäälleen, jonka jälkeen siirtyi jo eteiseen. Ei sentään ollut saanut vielä kenkiä jalkaansa, kun hän näki sivusilmällä Dennyn saapuvan parvekkeelta. Great totesi Jamie silloin mielessään: lähteminen muuttui juuri vaikeammaksi. Vielä vaikeammaksi silloin, kun Denny sanoi, ettei halunnut Jamien lähtevän. Jamie puuskahti syvään, sulki silmänsä. Oliko Dennyn ihan pakko sanoa niin? Hetkessä Denny oli vielä kysellyt, että mitä hänen piti tehdä, ettei Jamie lähtisi. Seriously teki Jamien mieli tokaista, mutta kyllä hän tiesi Dennyn tietävän. Dennylle se oli vain vaikeaa. Se tunteista kertominen. Ehkä Jamie siis jäisi kuuntelemaan, mitä Dennyllä oli sanottavanaan. Niinpä hän pakitti pois sieltä eteisestä, jätti rinkkansa kuitenkin nojaamaan eteisen seinää vasten: oli Jamie kuitenkin lähtemässä.
Jamie ihmetteli sitä, että Denny kutsui häntä rohkeaksi. Ei hän kuitenkaan sitä ihmetellyt, että Denny tunnusti kaiken siinä kirjeessä olleen totta. Olihan Jamie sen tiennyt. Ei hän muuten olisi tänne asti tullut vähäisillä rahoillaan. Jamie katseli maata, vei käsiään puuskaan ja vältteli Dennyn katsekontaktia. Ne Dennyn sanat saivat Jamien kuitenkin toljottamaan Dennyä silmät suurina. Denny tahtoi olla Jamien kanssa? Nuorukainen todellakin toivoi sitä, mutta eivätköhän he jo olleet todenneet, että tästä ei tulisi mitään. "I want to be with you, too", Jamie kuitenkin kertoi, "but I don't see that happening. Not anymore." Jamie kuulosti ihan helvetin pahoittelevalta, mutta kyllä hän sellainen olikin. Hän oli tullut tänne asenteella 'saan Dennyn tajuamaan', ja nyt kun niin kävi, päätti Jamie kieltää tunteet itse. "Just so you know, it's not about being brave. It's about being who you are. It's just sad that you're afraid to be yourself", nuorukainen selitti, onnistui katsomaan Dennyä suoraan silmiin.
Nuorukainen päätti loppujen lopuksi alkaa hitaasti kävellä Dennyn luo. Hetken kuluttua hän oli kyllä istunut Dennyn viereen, mutta piti heidän välillään selvän raon. Jamie ei nyt halunnut mitään läheisyyttä kyseiseltä mieheltä, kun se tulisi jälkeenpäin häntä sattumaan henkisesti kuitenkin. "I'm proud of you", Jamie yritti hymyillä. "I'm proud that you even tried to be true to yourself. And I guess you did it for me." Jamie ei katsonut Dennyä silmiin, vaan sen sijaan näpersi hermostuneeseen sävyyn sormiaan. Ei tällaisistä asioista ollut helppoa puhua. Tai no, olisi, jos Jamiella olisi jotain positiivista kerrottavaa. Hän oli kuitenkin nyt kertomassa, että hän oli hylkäämässä Dennyn, eli ei se helppoa ollut. "I should've been wise enough to stay away from you from the very beginning. So I guess this is my fault also. I should've let you be in the closet if you wanted to. Now you have had to face the reality and I'm sure it hasn't been easy for you. So... I'm sorry. But I fell in love and I couldn't help it. Obviously you did, too, but this thing between us makes no sense." Jamie hieraisi niskaansa, uskalsi jo vilkuillakin Dennyä silloin tällöin.
Lopulta Jamie nousi ylös. "I can't do this anymore. I've said this before but this time I mean it. There's always something or someone between us, so it's better for the both of us if we just let this go", hän kertoi, ennen kuin kerkesi jo siirtyä sinne eteisen puolelle. Hän ei kyllä ollut todellakaan varma, miten Denny tulisi niihin sanoihin reagoimaan. Jamie itse meinasi suurin piirtein purskahtaa itkuun. Ei hän todellakaan nimittäin halunnut tätä. Jos hän olisi saanut päättää, olisi hän suurin piirtein pakottanut Dennyn olemaan kanssaan, mutta ei se toiminut näin. Sen jos jotain Jamie oli viimeistään nyt tajunnut. Niinpä olisi helpompaa vain antaa olla. Varsinkin, jos heidän tiensä lopultakin eroaisivat näin rauhallisesti.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 8, 2014 17:11:43 GMT 2
Post by jenni on Sept 8, 2014 17:11:43 GMT 2
Kuten Denny oli odottanutkin, Jamiekin tahtoi kuulemma olla hänen kanssaan. Mutta toisen mukaan se ei ilmeisesti enää onnistuisi. Hetken Denny katsoi Jamieta hivenen ymmällään, tai ehkä kuin säikähtänyt peura ajovaloissa. Oliko Jamie tosissaan? Oli, Denny osasi hetimmiten vastata itselleen, sillä Jamie vaikutti totisemmalta kuin aikoihin. Denny tunsi punehtuvansa Jamien sanoista. Ei ollut kyse rohkeudesta vaan siitä, mitä todella oli. Ja Denny ei toden totta kyennyt olemaan oma itsensä, vaikka halusi kyllä. Hän oli valmis yrittämään, hän todella halusi. Mutta ilmeisesti hän oli myöhässä, kun Jamie tuollaisia puhui. Hetken kuluttua Jamie oli jo tullut siihen hänen viereensä, istuutunutkin alas. Tosin kohtuullisen välimatkan päähän. Dennyä harmitti kuunnella niitä kaikkia Jamien puheita, vaikka suurimmaksi osaksi toinen olikin oikeassa. Dennyn olisi kyllä tehnyt mieli käskeä toista olemaan hiljaa – mikseivät he muka voisi vielä yrittää? Hän ihan totta halusi, hän halusi niin kovin yrittää...
Hetkessä Jamie oli taas pongahtanut ylös. Oli kuulemma parempi vain päästää irti. Eihän ollut, Dennyn teki mieli sanoa, mutta hän ei hetkeen saanut sanaa suustaan. Katseli vain kuinka toinen suurin piirtein jo teki lähtöä, eikä Denny voinut sille asialle mitään. Tai ei ainakaan voinut, jos vain seisoisi siinä tumput suorina. ”There isn't need to be someone or something. All we need is each other, right?” Dennyn oli sitten pakko liki tokaista, vaikka se kuulostikin hieman lapselliselta. Tietenkin hän oli auttamattomasti myöhässä. Jamie ei enää jaksanut häntä ja hänen temppuiluaan. ”I really, really wanna try this. I would promise it won't hurt you but I know I can't promise something like that. But I promise to try to be as good as I can be for you”, Denny selitti hivenen hermostuksissaan. Tietysti hän tarkoitti joka sanaa, mutta niiden sanominen tuntui silti vaikealta. Mitä kaikkea se tarkoittaisikaan, jos Jamie nyt suostuisi uskomaan häntä ja he voisivat yrittää. Se muuttaisi ihan helvetin paljon. Dennyn pitäisi ihan oikeasti astua ulos kaapista, muillekin kun isälleen. Tosin eihän hän tällekään ollut paljastanut sisintään, vaan Edward oli heidät Jamien kanssa yllättänyt.
Denny käveli eteisen suuntaan ja jäi nojaamaan kevyesti seinään. Mutta vain hetkeksi, sillä pian hän jo siirsi Jamien laukkua kauemmas ovesta. Okei, se oli vähän lapsellisesti tehty. Ei se ele estäisi Jamieta nappaamasta laukkua takaisin ja lähtemästä pois. Sitten Denny kuitenkin kohottautui paremmin Jamien puoleen. ”You can't just go away. I mean, we are in Paris”, Denny naurahti hieman vaikeasti, levitti pienesti käsiään kuin vahvistaakseen sanojaan. ”I wanna believe that Paris has lots of things for us”, hän jatkoi viitaten sanoillaan Jamien aikaisempiin puheisiin. Denny ei ehkä ollut mikään romantiikan multihuipentuma, mutta kyllä hänkin tiesi, mitä Pariisista aina puhuttiin. Nyt kun Jamie oli siinä, Denny halusi enemmän kuin mitään muuta saada mahdollisuuden viettää aikaa kyseisessä kaupungissa juuri Jamie Briscoen kanssa. Denny tavoitteli Jamien katsetta siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Sen hän kyllä näki, että Jamien silmät kiiltelivät, eli kyyneleet eivät selvästikään olisi kaukana. Denny tiesi, että hänen oli kerättävä kaikki rohkeutensa nyt. Ei se ollut vaikeaa, eihän?
Viimein hän teki sen. Sen, mitä oli halunnut jo pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän tehdä. Painoi varovaisesti huulensa Jamien omille. Se oli aivan lyhyt suudelma, sillä Denny oli nopeasti (mutta kuitenkin hitaasti) vetäytynyt kauemmas tarkkaillakseen Jamien reaktiota. ”Älä luulekaan, että katuisin tuota. Tai että se olisi mielestäni ollut virhe.”
|
|
