|
|
Sept 7, 2014 19:32:33 GMT 2
Post by Deleted on Sept 7, 2014 19:32:33 GMT 2
Lauantai 10. tammikuuta 2015, myöhäinen ilta&yöBaari Bostonin keskustassa (MA) Blake & Sydney Blake ei todellakaan ollut kuullut ennen marraskuuta mistään Sydney Phillipsistä. Muut bändin jäsenet olivat pitäneet häntä ihan jälkeen jääneenä, ilmeisesti se oli joku kansalaisvelvollisuus seurata Big Brotherin kaltaisia roskaohjelmia ja olla perillä siitä, ketä kyseisissä ohjelmissa oli esiintynyt. Sydneyn kanssa Blake oli sitten tutustunut Doverin keikalla marraskuussa ja lähes koko illan jotain läppää keskenään heiteltyään he olivat päätyneet ottamaan jonkun ihan älyttömän kuvan, jonka Sydney oli laittanut Instagram-tililleen. Blakekin siihen kuvaan oli merkitty, joten tottakai hänen oli pitänyt käydä siihen kommentoimassa jotain omaan tapaansa tyhmää. Ei Blake sitä ensimmäistä kommenttia enää muistanut, mutta siitä se heidän välinen kommentoimisensa oli alkanut. Ensin he olivat heitelleet puolin ja toisin kommentteja ja tykkäyksiä Instagramissa ja nopeasti he olivat päätyneet jakamaan myös toistensa twiittejä Twitterissä. Lopulta he olivat ihan vaihtaneet Facebootkin keskenään ja jutelleet ihan niinkuin normaalit ihmiset juttelivat – no, jos sitä juttelua nyt normaaliksi pystyi sanomaan, sen verran läppä oli lennellyt koko ajan. Loppuvuodesta Blaken olikin ollut jo ihan pakko myöntää, että Sydney oli hänen mielestään todella huippu tyyppi ja hetken mielijohteesta joulun jälkeen hän oli ehdottanut, että Sydney tulisi jollekkin About Henryn keikoista alkuvuodesta. Sopivaksi keikaksi oli sitten valikoitunut Bostonin keikka tammikuussa ja kieltämättä Blake oli jäänyt odottelemaan sitä keikkapäivää aiempaakin innokkaampana. Bostonin keikka sitten viimein lähestyi ja heidän matkatessaan Bostonin suuntaan, oli Blake jälleen kerran lähes koko matkan ajan höpissyt Sydneyn kanssa Whatsappissa. Muut About Henryn jäsenet olivat jo vähintäänkin huvittuneita koko kuviosta – vaikka Blake ei sitä myöntänytkään, kyllä he olivat jo tajunneet, kenen kanssa Blake oikein juoruili jatkuvasti. ”Ehkä Sydney ottaa sut mukaansa johonkin julkkis-BB:hen.” Sam olikin heittänyt matkan kanssa ja Blake oli vain tuhahdellut huvittuneesti. Hän ei todellakaan mihinkään Big Brotheriin lähtisi ja sitäpaitsi, he olivat Sydneyn kanssa vain ja ainoastaan kavereita. Tai niin Blake ainakin kovasti yritti itselleen väittää.. Bostonissa he olivat käyneet lähinnä nopeasti ensin hotellillaan, kunnes olivat jo samantien suunnanneet keikkapaikalleen. Blake ja Sydney olivat sopineet, että Sydney yrittäisi myös löytää tiensä baarin luokse ja Blake oli toista vastassa ulkona, josta he sitten voisivat yhdessä lähteä bäkkärille odottelemaan keikan alkua. Niimpä baarille päästyään kaikki muut bändin jäsenet menivät jo sisälle laittelemaan paikkoja valmiiksi, kun taas Blake jäi ulos polttelemaan tupakkaa, aina välillä kännykkäänsä vilkuillen. Kello oli sen verran, että Sydneyn pitäisi jo tulla paikalle pian. Blake kerkesi polttaa tupakkansa loppuun ja suunnitteli jo uuden polttamista, kun hän näki tutun blondin lähestyvän häntä. Pieni virne nousi Blaken kasvoille ja pian Sydney olikin sitten jo kävellyt hänen luokseen. ”No moi, pitkästä aikaa.” Blake naurahti pienesti ja ehkä hieman yllättäenkin Sydney olikin sitten halaamassa häntä. Blake tietysti vastasi siihen halaukseen, vaikka ihan tyytyväinen hän oli siitä, ettei hänen bändikaverinsa olleet näkemässä – hän ei todellakaan hävennyt tilannetta, mutta hän tiesi, miten paljon olisi saanut asiasta kuittailuja kuulla... Kaksikko siirtyi sitten pian baarin puolelle ja muut olivatkin siellä jo laittamassa lavaa kuntoon. ”No katos, tulihan ne meidän kyyhkyläisetkin sieltä.” David huikkasi huvittuneesti nähdessään Blaken ja Sydneyn yhdessä. Blake vain naurahti hieman huvittuneesti, kävellen mikkitelineen luokse. ”Toivottavasti te nyt ootte edes saaneet aikaiseksi muutakin kuin juoruamista..” Blake naurahti, napautti sitten kevyesti sormellaan pari kertaa mikkiin ja testasi sitten mikkiin puhumistakin. Se näytti toimivan, joten Blake päätti luottaa siihen, että muut olivat osanneet laittaa myös sen mikin valmiiksi siinä juoruilunsa yhteydessä. ”Joo, ehkä me mennään jo tonne bäkkärin puolelle. Eikö tässäkin ole kaikki jo valmista?” Blake osoitti ensimmäiset sanansa Sydneylle, loput kavereilleen. Muut vain nyökkäilivät päätään ja suorastaan usuttivat kaksikkoa siirtymään sinne bäkkärin puolelle. ”Tosi jees, että sä nyt kuitenkin pääsit tulemaan. Mä jo vähän kerkesin ajatella, että meillä menee aikataulut aika pahasti ristiin.” Blake naurahti pienesti heidän tultuaan sinne bäkkärin puolelle. He olivat tosiaan saaneet aikansa miettiä niitä aikatauluja, sillä tuntui siltä, että aina kun About Henryllä oli keikka, Sydney oli ollut töissä, eikä nainen voinut ihan miten sattuu töitään muutella. Lopulta tämä viikonloppu oltiin saatu sovittua ja vaikka heillä ei paljoa yhteistä aikaa ollutkaan, oli Blake aidosti iloinen siitä, että Sydney oli oikeasti tullut tänne asti, sillä Blake tiesi varsin hyvin, ettei nainen edes pitänyt heidän musiikistaan niin kovin paljoa. He olivatkin sitten istuutuneet sohvalle ja kumpikin oli aukaissut itselleen oluen – muut bändiläiset eivät sentään olleet vielä rynnänneet heidän luokseen. ”Älä nyt ymmärrä tätä väärin, mutta me mietittiin, että me pidetään tällä kertaa jatkot meidän hotellilla ja mä mietin, että oisitko sä halunnut lähteä meidän matkaan? - Ellei sua nyt sit kiinnosta ennemmin jäädä tänne Bostonin yöelämään itsekseen..” Blake sitten ehdotti heidän hetken juteltuaan muista aiheista. Ei hänellä varsinaisesti mitään mielessä ollut – hänestä vain olisi aidosti mukavaa viettää aikaa Sydneyn kanssa, nyt kun he samassa kaupungissa olivat. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 8, 2014 9:39:11 GMT 2
Post by jenni on Sept 8, 2014 9:39:11 GMT 2
@miss_sydney
Whoa i'm gonna meet u tomorrow bitch @blakeclarke! #soexcited Viime aikoina he tosiaan olivat chattailleet, twiittailleet ja kommentoineet paljon keskenään muuan Blake Clarken kanssa. Kaikki oli alkanut siitä marraskuisesta illasta, jolloin Blaken bändi About Henry oli soittanut Sydneyn työpaikalla. Sydney ei muuten vieläkään erityisemmin pitänyt kyseisen bändin musiikista. Se oli jokseenkin liian karjuvaa hänen makuunsa, mutta poikien lavakarismasta hän kuitenkin piti. Se oli mukaansa tempaavaa. Chattaily oli ollut ihan viatonta, mutta pikku hiljaa Sydney joutui myöntämään itselleen, että oikein odotti aina saavansa Blakelta jotakin elonmerkkejä. Oli se sitten suosikiksi lisääminen Twitterissä tai samassa paikassa tehty uudelleentwiittaus, tykkäys Instagramissa tai peräti kommentti Facebookissa. Jossakin vaiheessa Blake oli sitten ehdottanut, että Sydney tulisi jollekin bändin keikalle alkuvuodesta, mutta aina Sydneyn omat työt tuntuivat olevan tiellä. Lopulta sopivaksi vaihtoehdoksi oli muodostunut tammikuun puolenvälin tienoilla oleva baarikeikka Bostonissa. Sydney oli sovitun päivän aamuna ottanut junan kohti Bostonia, sillä vaikka matka ei ollut pitkä, niin hän halusi kuitenkin valmistautua rauhassa illan keikkaan ja erityisesti Blaken ja muiden bändiläisten tapaamiseen. Äh, siis Blaken tapaamiseen. Niin rennoilta ja mukavilta kuin ne muutkin nuoret miehet vaikuttivat, niin Blake oli kuitenkin se, jota Sydney oli pääsääntöisesti lähtenyt tapaamaan. Ei hän mitenkään ihastunut ollut, pois se hänestä! Ehkä joku olisi voinut nähdä asian niinkin, mutta ei Sydney. Blake oli vain huippu tyyppi huippuine juttuineen, ja Sydney halusi tutustua kyseiseen mieheen. Junamatka oli mennyt mukavasti, hostellin Sydney löysi helposti (okei, hän oli ottanut taksin), valmistautumisensa jälkeen blondi löysi syötävää läheisestä pikaruokaravintolasta ja sitten kello olikin jo niin paljon, että hänen piti taas turvautua taksiin päästäkseen mahdollisimman vaivattomasti keikkapaikalle. Osoitteen kanssa hän kuitenkin jotenkin mokasi eikä taksinkuljettajakaan tuntunut olevan kovin perillä kaupungista, sillä loppujen lopuksi auto oli jättänyt hänet kaksi taloa liian kauas ja hän joutui kävelemään loppumatkan kymmensenttisillä koroillaan taiteillen. Tai, toki hän korkokengillä osasi kävellä, ei sen puoleen. Blake kuitenkin löytyi baarin ulkopuolelta, ja hymy oli nousta saman tien Sydneyn huulille - ja se nousikin. Päästyään miehen luo, Sydney vaistomaisesti halasi tätä tervehdykseksi, kuten hän useimpien ystäviensä kanssa tekikin nämä tavattuaan. He menivät baariin sisälle ja Sydneykin tervehti muita bändiläisiä, kun nämä olivat jo täydessä työn touhussa pistämässä lavaa kuntoon illan keikkaa varten. Nopeasti hän ja Blake kuitenkin livahtivat jo edeltä takahuoneen puolelle, ja kieltämättä sellainen vippeily hiveli Sydneyn mielialaa. He korkkasivat oluet bäkkärin puolella ja Sydney teki oloaan mukavaksi takahuoneen sohvalla. "Oikeesti mulla ois ollu duunia tänään mutta mä kieltäydyin ja sain fudut", Sydney virnuili leikkisästi - ihan oikea vapaapäivä hänellä oli ja työt Doverissa odottelivat häntä kyllä. Sitten Sydney pudisteli pienesti päätään. "Ei vaan, mustakin oli tosi jees tulla tänne. Kiitti kun sä kutsuit", blondi heilautti vaaleita hiuksiaan olkansa yli ja siemaisi olutpullostaan. Sydney vilkuili ympärilleen huoneessa, joutui mielessään toteamaan, että heidän bäkkärinsä Doverissa oli paljon tätä hienompi ja muistorikkaampi. Ei hän sitä kuitenkaan ääneen sanonut, sillä arveli, että Blake odotti illan keikkaa paljon ja varmasti piti keikkapaikasta yhtä paljon kuin Doverissakin. Mies sitten vaihtoikin pian puheenaihetta, ja Sydney kurtisti hieman kulmiaan kevyt virne kasvoillaan. "Mitä mä olisin voinu tossa ymmärtää väärin?" nainen kysyi hiukan huvittuneesti, mutta nyökytteli sitten. "Mä tuun mielelläni sinne. Tietenki. Hyvää seuraa ja ilmaista viinaa, niin eikö se ole aika hyvä kombo?" Pian oli jo keikan aika pyörähtää käyntiin. Tässä välissä tosin bändin muut pojat olivat ehtineet käydä hengailemassa takahuoneen puolella. Sydneylle oltiin luvattu keikan ajaksi paikka lavan sivusta, joskaan se ei ollut loppujen lopuksi näkymältään mikään parhain mahdollinen. Enimmäkseen Sydney näkikin Blaken sivuprofiilin. Paitsi niinä muutamana kertana, kun mies kääntyi katsomaan häntä. Silloin Sydney hymyili toiselle kannustavasti, vähän niin kuin että hyvin menee. Keikka oli lähes yhtä mahtava kuin Doverissakin, taas Sydney sai nauttia bändin lavaenergiasta. Blaken ennen keikkaa esittämä kysymys oli kuitenkin hänen mielessään koko ajan, ja kieltämättä hän odotti jatkoja enemmän kuin itse keikkaa. Kun viimeinen biisi oli sitten pyörähtänyt käyntiin, Sydney alkoi jo tehdä lähtöä takahuoneen puolelle. Itse asiassa hän meni jo valmiiksi hengailemaan bäkkärille, ja olikin jo korkannut itselleen uuden oluen, kun About Henry viimein kipusi lauteilta takaisin sinne. Miehet tuntuivat suorastaan tihkuvan energiaa, sen verran kovan pulinan he toivat mukanaan. "Mahtava keikka, tosi upee", Sydney kehui muita, mutta taas enimmäkseen Blakelle sanansa osoittaen. Hän siemaili oluestaan ja katseli hymy huulillaan Blakea ja muita bändiläisiä. "Lähetäänks me nyt heti sinne hotellille vai mitenkäs?" blondi uteli näprätessään vaaleaa hiussuortuvaa sormissaan. |
|
|
|
Sept 8, 2014 13:55:18 GMT 2
Post by Deleted on Sept 8, 2014 13:55:18 GMT 2
Blake kohautti Sydneyn kysymykselle hieman huvittuneesti olkapäitään. Eihän sitä koskaan tiennyt. Blake ei halunnut antaa itsestään sitä kuvaa, että hän oli kutsunut Sydneyn tänne ihan vain sen takia, että oletti saavansa tästä jotakin sänkyseuraa keikan jälkeen – ei se niin todellakaan mennyt. Blake ihan aidosti piti Sydneytä todella mukavana ihmisenä ja heillä synkkasi ihan uskomattoman hyvin. Oli oikeastaan lähes huvittavaa, miten hyvin he tulivat toimeen, kun otti huomioon, että he olivat tutustuneet vasta pari kuukautta sitten, eivätkä olleet nähneetkään kuin kerran. Silti Blakesta tuntui (kliseistä tai ei) siltä kuin hän olisi tuntenut Sydneyn suurinpiirtein aina. ”Noniin, hyvä juttu.” Blake sitten nyökkäilikin virnistäen päätään. Ei hän kyllä ollut vielä kavereilleen mitään sanonut siitä, että Sydney lähtisi mukaan, mutta tuskimpa ketään haittasi moinen asia – Blakea kyllä haittaisi, jos joku muu lähtii yrittelemään kyseistä naista, joten se asia pitäisi selventää muille samantien.. Vaikka, taisi se olla kaikkien mielestä sanomattakin selvää, että Blake oli kiinnostunut Sydneystä, vaikka mies sitä ei itse myöntänytkään kenellekkään.
Lopulta sitten koitti se aika, että About Henryn poppoo lähti lavalle ja aloitti keikkansa. Ennen sitä keikkaa muutkin bändiläiset olivat käyneet jututtamassa Blakea ja Sydneytä, mutta nopeasti he olivat siirtyneet lavalle. Sydney oli puolestaan päässyt istuskelemaan lavan sivustalle – ei sieltä ehkä parhaimmat näkymät olleet, mutta ainakin nainen pääsi näkemään heidän keikkansa ihan läheltä. Kuten yleensäkkin, Blake antoi siihen keikkaan ihan kaikkensa ja sen näki, sillä he saivat jälleen kerran yleisön mukaansa hetkessä. Toki paikalla oli ihmisiä, jotka heidät jo tunsivat, mutta varmasti myös uudetkin ihmiset saivat heistä omanlaisensa kuvan ja olivat mukana juhlimassa muiden kanssa. Blake itse oli lavalla kuin kala vedessä. Muutamaan kertaan hän oli vilkaissut lavan reunalla istuvaa Sydneytäkin, virnistäen naiselle kevyesti. Ihan liian nopeasti keikka alkoi kuitenkin olla jo ohi ja vaikka Blake olisi viihtynyt lavalla pidempäänkin, piti heidän viimein soittaa viimeinen kappaleensa. Lopulta he lähtivät lavalta takaisin bäkkärille, jossa Sydney jo olikin heitä odottelemassa. Heti ensimmäisenä Blake meni ottamaan itselleen lasillisen vettä ja sitä juodessaan hän kuulikin jo Sydneyn kysymykseksen. Pieni virnistys nousi hänen huulilleen ja hän vilkaisi sitten muitakin. ”Kai me voitaisiin lähteä? Vai?” Blake kyseli muilta, avattuaan tosin itselleenki jo yhden oluen. Muut olivat sitä mieltä, että he voisivat ne yhden oluet juoda ennen lähtöä, joten Blake vain kohautti olkiaan – kyllähän he vielä kerkesivät täältä pois lähteä.
Aikansa he siellä bäkkärillä istuivat, kunnes lähtivät vihdoin ulos ja kävelemään kohti hotelliaan – se ei onneksi ollut kaukana, joten he eivät päättäneet tilata taksia. Blake jättäytyikin Sydneyn kanssa hieman jälkeen muista, kaivellen sitten tupakka-askiaan taskustaan. ”Otatsä?” Blake tarjosi sitä askia myös Sydneylle ja naisen otettua yhden tupakan, Blake otti itselleenkin yhden. Hän tunki askin takaisin taskuunsa ja kaivoi samalla sytkärin esille, sytyttäen heidän kummankin tupakkansa. Hetken aikaa Blake vain käveli eteenpäin sitä tupakkaa tyytyväisenä poltellen, mitään sanottavaa – yleensä heti keikan jälkeen olo oli joko sellainen, että piti päästä vetämään hillittömät perseet tai sitten vain halusi rentoutua tupakan parissa. Ainakin tällä hetkellä se jälkimmäinen tuntui parhaalta vaihtoehdolta, mutta eiköhän siihen viinankin makuun päästäisi hotellilla. ”Oli se teidän baari ehkä parempi keikka paikka, pakko myöntää.” Blake naurahti hieman huvittuneesti hetken päästä. Tokihan äskeinenkin keikka oli ollut ihan mahtava, mutta kyllä Doverissakin oli ollut tunnelmansa. Toki sillä Blaken vieressä kävelevällä blondillakin oli saattanut olla vaikutuksensa asiaan.. Lopulta koko porukka oli päässyt hotellille ja koska porukka oli kirjautunut jo aikaisemmin sisään, saattoivat he vain ihan suoraan marssia omaan huoneeseensa – tai oikeastaan sviittiinsä. Yleensä he nukkuivat jossain vähän nuhjuisemmissa huoneissa, mutta aina välillä oli ihan mukavaa vaihtelua, kun kaikki olivat samassa huoneessa ja huonekkin oli vähän normaalia hienompi. ”Ole kuin kotonasi.” Blake naurahti Sydneylle heidän tultua viimeisenä huoneeseen.
Heti ensimmäisenä David olikin mennyt hakemaan heille lisää juomista, kuulema ne pari olutta eivät vielä tuntuneet missään. Blakella ei ollut ajatusta mitään vastaan ja tuskin oli Sydneylläkään, kyllä nainenkin sen verran reippaalla kädellä siitä viinapullosta osasi tarjottaessa juoda. Tosin, olihan Blake jo kerennyt kuulla Samilta, että Sydney oli aiemmin ollutkin kunnon bileprinsessa.. ”No, Miss Big Brother, ton meidän Blaken takiako sä tänne asti tuli sieltä Doverista? Muista sitten, että Blake on aika herkkä, sen kanssa pitää olla kunnolla.” Sam ei voinut olla heittämättä heidän istuskellessaan ja ryypiskellessään huoneessa – musiikkikin oli jo laitettu suhteellisen kovalle, joten puhuminenkin piti käydä melko kovaan ääneen. ”Ihan oikeassa tuo Sam on, mä olen aika herkkä. Niinkuin taiteilijat yleensäkkin.” Blake vain nyökkäili päätään, päättäen vain sivuuttaa Samin kuittailut – niitä kuittaluja kyllä tulisi taatusti vielä kuulumaan pitkin iltaa, siitä Blake oli varma.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 8, 2014 14:35:23 GMT 2
Post by jenni on Sept 8, 2014 14:35:23 GMT 2
Siinä sitten kuitenkin jäätiin juomaat yhdet oluet sinne takahuoneeseen, vaikka Sydneystä kyllä tuntui, että muutama bändiläisistä ehti jo korkata toisenkin oluen. Ei sillä, että Sydneyllä olisi ollut jotenkin kiire hotellille, mutta ehkä siellä olisi vähän viihtyisämpää kuin tässä bäkkärinmurjussa. Olihan hän tietysti takahuoneisiin tottunut, kun Garyn baarissa Doverissakin sellainen oli, mutta jos vaihtoehtona oli bilettää hotellilla, niin... Ei ollut kovin vaikea tajuta, että Sydney valitsisi mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon. Viimein he kuitenkin lähtivät käppäilemään kohti poikien hotellia, jolloin Sydney ja Blake jättäytyivät taka-alalle. Sydney oli jo omaa tupakka-askiaan kaivamassa esille, kun Blake tarjosikin hänelle omastaan. Sydney hymyili kiitokseksi ja suojasi sitten sätkäänsä, kun Blake antoi siihenkin tulta. Toinen vaikutti jokseenkin hiljaiselta, mutta Sydney ei kokenut sitä pahana asiana. Ei heidän välillään mitään kiusallista hiljaisuutta leijunut. Ehkä Blake nauttikin seurassa tupakoimisesta, muttei vain ollut erityisen puhelias sellaisina hetkinä? Tiedä häntä. Sydney päätti kuitenkin antaa Blaken avata keskustelu sitten kun tämä haluaisi, joten siihen asti hän itse tyytyi polttelemaan tupakkaansa siinä eteenpäin astellessaan. Kuitenkin kun Blake vihdoin avasi suunsa, Sydneyn oli ihan pakko hidastaa hieman vauhtia ja läppäistä tätä kevyesti käsivarteen. ”Tulihan se sieltä! Mä jo kelasin, että milloin sä oikeen tunnustat meidän baarin voittavan ton murjun”, blondi virnuili leikillään – olihan se äskeinen paikka ollut ihan kelpo baari. Ainakin tyydyttävän arvoinen.
Hotelli ei ollut kaukana, joten pian he jo astelivat sisälle aulaan ja suuntasivat kohti oikeaa huonetta. Tai ei oikeastaan voitu puhua vain huoneesta, sillä kyseinen tila taisi pikemminkin kantaa sviitin nimikettä. Sydney oli vähintäänkin sen näköinen, ettei hän olisi moista nähnyt aiemmin, vaikka olihan hän, sen verran pitkän aikaa hänen katseensa kiersi näkemässään. ”Mitä vittua näiden parin kuukauden aikana on tapahtunu?” Sydney puuskahti huvittuneena, kun käveli peremmälle Blaken kehoituksesta. ”Onks joku RCA Records ottanu teidät talliinsa vai mitä helvettiä?” blondi jatkoi ja kävi istumaan sohvan leveälle käsinojalle. David-niminen bändiläinen alkoi kipata juotavaa pöytään, eikä Sydney pahemmin pistänyt pahakseen moista. Ei hän tietenkään bilettänyt enää kuten joskus aiemmin, mutta ei se tarkoittanut, että hän olisi kokonaan juhlimisen lopettanut... Viinapullo siis viihtyi aina kullakin kierroksella Sydneyn hyppysissä hyvän tovin. Vaikka hän olikin itsensä alkoholiin jokseenkin totuttanut, tuntui se viinan lipittäminen jo pian päässäkin. Mutta ihan vähän vasta. Ei hän humalassa ollut. Ei vielä. Ihan pienessä hiprakassa vain. ”Ihan ekaks, sä lopetat ton paskan Big Brother -läpän heittämisen, okei?” Sydney tokaisi totista äänensävyä tapaillen, mutta kuitenkin suupielet ylöspäin nykien Samille, kun mies alkoi hekotella asiasta. ”Ja toiseksee kai mä nyt tulen, jos mut pyydetään ja paikan päällä on näinki hyvät tarjoilut? Älä vaan sano, et sä jättäsit itte tilaisuuden käyttämättä, koska mä en usko sellasta. Et vitussa jättäis käyttämättä, en usko!” Sydney selitteli.
Hän käänsi katseensa Blakeen, joka oli puuttunut puheeseen. Tirskahdus pääsi Sydneyn huulilta, eikä hän voinut hetkeen lopettaa hervotonta nauramista. Hyvä, ettei hän pudonnut siitä käsinojalta. Niinpä hän toettuaan töni vieressä istuvaa Blakea lähemmäs sohvan keskiosaa, jotta pääsi itse paremmin istumaan sohvalle. ”Susta ei kyllä saa taiteilijaa tekemälläkään”, Sydney totesi ykskantaan Blakelle, mutta virnisti kuitenkin. ”Ehkä sä voit olla muusikko, mutta taitelija... Siinä tapauksessa mä oon joku... vitun poliitikko. Ja jos oisin nii sillon tää maa olis varmaan pulassa”, nainen jaaritteli ja sai taas pullon itselleen – joku tosin olisi voinut tässä vaiheessa jo napata pullon häneltä pois, mutta nopealiikkeinen Sydney ehti kuitenkin hörpätä siitä ennen kuin luovutti pullon taas kierroksessa eteenpäin. ”Oho. Et kai sä nyt suuttunut?” Sydney kääntyi paremmin Blaken puoleen ja kallisti vähän päätään, kuin katsoen tätä pahemmankin luokan säälivästi. Pilke naisen silmäkulmassa taisi kuitenkin paljastaa sen vitsailun määrän. Ja jos Blake oikeasti sellaisista puheista suuttuisi, niin silloin heidän ei ehkä enempää kannattaisi viettää toistensa kanssa aikaa... ”No, mihis teillä matka jatkuu täältä?” Sydney uteli ja katseli vuorotellen kaikkia bändiläisiä. Enimmäkseen tietysti Blakea. Tuon parran voisi kyllä ajella pois, jos Sydneyltä kysyttäisiin. Toisaalta se kyllä puki Blakea, joten ehkä se oli vähän kuin jokin tavaramerkki. ”Onks tää hotla savuton? Mun tekis mieli röökiä, eli täytyyks mun hilata perseeni tonne parvekkeelle...” Hän kumartui nostamaan lattialle laskemansa käsilaukun syliinsä ja alkoi penkoa sitä. Ei sentään viitsinyt enää toista tupakkaa pummia Blakelta. Viinapullokin ehti taas saavuttaa hänet, eikä yksi uusi hörppy häntä kaatanut. Pikemminkin hän kaatoi viinan.
Löydettyään etsimänsä, hän vetäisi Blakea kädestä hoputtaakseen miehen mukaansa. Hieman itsekseen naureskellen Sydney sitten lähtikin edeltä parvekkeelle, josta oli oikein mukavat näkymät sviitin parvekkeeksi. Sydney istuutui alas tuolille saatuaan tupakan itselleen sytytettyä ja vilkaisi sitten paikalle tullutta Blakeakin. ”Tiesitsä et sun frendit on ihan vitun rasittavia joskus? Varsinki Sam – vittu mitä läppää se heittää välillä.”
|
|
|
|
Sept 8, 2014 15:14:22 GMT 2
Post by Deleted on Sept 8, 2014 15:14:22 GMT 2
Blake ei voinut kuin pudistella päätään huvittuneesti kuunnellessaan Sydneyn juttuja. Hän ei todellakaan hätkähtänyt siitä kiroilun määrästä tai muutenkaan siitä rääväsuisesta asenteesta. Blake ei todellakaan olisi jaksanut mitään hissukkaa, eikä hän taatusti olisi kutsunut Sydneytä mukaan, jos olisi ajatellut, ettei nainen viihtyisi samassa seurueessa. Kun Sydney oli aikansa parjannut Samia, oli nainen puuttunut tarkemmin Blaken puheisiin – ei mies kuulema mikään taiteilija ollut. ”Hei justhan Sam mainosti, että mä oon herkkä, ei mua saa loukata!” Blake naureskeli, kun Sydney tuntui päässeen vain vauhtiin siinä asiassa. Blake oli siirtynyt hieman keskemmälle sohvaa istumaan, jotta Sydney mahtuisi siihen sohvalle paremmin ja heti perään sitä viinapulloakin tyrkytettiin taas Sydneyn suuntaan. Blake hieman vilkaisi pulloa tyrkyttänyttä Michaelia kulmiaan kohottaen – ei kai tässä nyt yritetty Sydneytä humalaan juottaa. Tosin taisi se viina upota Sydneyn kurkusta alas ilman mitään pakottamistakin, sen verran kovaan tahtiin toinen sitä viinaa kiskoi. Sydney alkoikin sitten pian kysellä, oliko Blake kenties suuttunut ja Blake lähes hörähti ne sanat kuultuaan. ”Joo, kyllä mä suutuin. Mulla on tapana pahoittaa mieleni ihan hetkessä, ihan mistä tahansa asiasta.” Blake naureskeli, napaten sitten sen viinapullon välillä itsekseen.
Aihe jäi hetkeksi sikseen ja pian Sydney olikin jo pohtimassa tupakalle lähtemistä. ”Kyllä sun nyt pitää se sievä perseesi siitä ylös nostaa, täällä ei tupakoida.” Blake sanoi kuin mikäkin saarnaaja – kyllä moiset tupakointisäännöt hänenkin mielestään unohtuivat, kun hän olisi tarpeeksi juonut. Sydney oli kuitenkin pian lähtemässä parvekkeelle ja vetäisi Blakenkin mukanaan. Parvekkeelle päästyään Blake kaivoi omatkin tupakkansa esiin ja olikin pian nostanut yhden tupakan huulilleen. Myös hän istahti yhden pöydän ääreen ja ei kerennyt oikeastaan kuin istahtaa alas, kun Sydney oli jälleen äänessä. Ne sanat saivat Blaken naurahtamaan. ”Sun pitäisi nähdä Perry. Tai en tiedä pitäisikö, sä et ehkä kestäisi sen juttuja, se on vielä pahempi kuin nuo kolme idioottia yhteensä.” Blake naurahti huvittuneeseen sävyyn. ”Se on siis meidän toinen kitaristi ja laulaa myös välillä. Se on tällä hetkellä.. tauolla.” Blake sanoi, keskittyen sitten hetkeksi siihen tupakkaansa – ei hän halunnut alkaa mainostaa, että hänen parhaalle ystävälleen oli maistunut viina turhankin reippaalla kädellä ja toinen oli pitänyt potkia koko bändistä menemään. Se kuitenkin oli selvää, että Perry olisi tulossa takaisin, vielä he vain eivät tienneet, milloin se hetki koittaisi. ”Kyllä tohon paskan jauhantaan tottuu.” Blake vielä naurahti. Hän tosin oli itse kasvanut tuon kyseisen porukan kanssa ja yleensä hän oli Perryn kanssa se, joilta ne älyttömimmät jutut tulivat, joten oikeastaan mikään muiden sanoma ei tuntunut enää missään. Eikä Sydneykään nyt taatusti tosissaan ollut, toinen nyt vain tuntui olevan melkoinen rääväsuu.
Lopulta Blake sitten tumppasi tupakkansa tuhka-astiaan, jääden kuitenkin vielä katselemaan parvekkeen maisemia, odotellen samalla, että Sydney saisi poltettua tupakkansa. Lopulta hän vilkaisi naisen suuntaan ja nousi sitten ylös siitä tuolilta, kaksikon painellessa sitten takaisin sisälle. Blake heittäytyi jälleen istumaan sohvalle ja nappasi pöydällä lojuvan viinapullon käteensä, hörpäten siitä pitkän huikan. Viinapäätä Blakelta löytyi vähän liiankin kanssa, eikä hän osannut edes hävetä omia juomatapojaan. Sydneykin oli istahtanut sohvalle ja Blake oli tietysti tyrkkäämässä sitä pulloa uudelle ystävälleenkin. Muut tuntuivat kadonneen johonkin toiseen huoneeseen, ainakin äänistä päätellen – melko kovaan ääneen muut tuntuivat kälättävän jossain toisessa huoneessa. ”Kanalauma on näköjään vaihtanut paikkaansa.” Blake naurahti, kuullostellessaan, mitä muut oikein höpisivät – ei hän kyllä mitään selvää saanut sen musiikin ylitse. Blake oli kyllä melko varma, että porukka oli ihan tarkoituksella karannut toiseen huoneeseen, kai he sitten kuvittelivat, että Blaken ja Sydneyn välillä oikeasti oli jotain ja he halusivat olla kahdestaan. No, ihan mielellään Blake tietysti Sydneyn kanssa oli, joten eivät kaverit nyt ihan täysin väärässä olleet.
Aikansa he siinä kahdestaan istuivatkin lähinnä vain höpisemässä jotain ihan turhaa, kun Blake jossain vaiheessa havahtui siihen, että hän oli jäänyt katselemaan Sydneytä silmiin ja nainenkin katseli häntä takaisin. Heidän katseensa tuntuivat lähes lukittautuneet toisiinsa ja Blake tajusi vilkaisevansa jo Sydneyn huuliakin. Oli tietysti olemassa se mahdollisuus, että Sydney oli jättänyt Blaken mielessään ihan täysin friend zonelle, mutta olisi myös mahdollista, että tässä oli nyt jotain muutakin.. Vaikka Blake oli kuinka aiemmin väittänyt, että Sydney oli vain hänen ystävänsä, eikä mitään muuta, tajusi hän heidän pikkuhiljaa lähestyvän toisiaan. Ja ennenkuin Blake oli asiaa sen enempää ajatellut, oli hän vienyt toisensa kätensä kevyesti Sydneyn leualle ja painanut huulensa naisen huulille – ja se oli ihan varmaa, että Sydney taatusti vastasi siihen suudelmaan.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 8, 2014 20:50:49 GMT 2
Post by jenni on Sept 8, 2014 20:50:49 GMT 2
Sydney vilkaisi Blakea, kun mies alkoi höpistä jostakin bändikaveristaan, joka oli kuulemma tauolla. ”No jos tyypin nimi on Perry, niin ei kai se voi tarkoittaa muuta ku vähintäänkin yhtä pimeitä juttuja...” nainen naurahti mitään pahaa tarkoittamatta. Hiljentyi kuitenkin sitten hetkeksi miettimään, joskaan ei pysynyt kauaa vaiti. ”Mulla oli joskus alaluokilla yks frendi, jonka perheen kultainennoutaja oli nimeltään Perry. Kiinnosti varmaan paljon, tiiän.” Sydney katsahti virnistäen Blakea ja imaisi henkoset tupakastaan, puhalteli sitten savuja ilmaan. Blaken kommentoidessa sitä, kuinka moiseen tyyliin tottuisi, Sydney vain nakkeli niskojaan. ”No, ihan samanlaista älypäitten sakkia nää Big Brother -piiritkin on täynnä, et usko pois, oon kyllä tottunut. Itte tietysti oon sieltä viisaimmasta päästä”, nainen hymyili lempeästi ja katseli, kuinka Blake oli poltettuaan noussut ja mennyt nojailemaan parvekkeen kaidetta vasten. Sydneyn katse lipui väistämättäkin alemmas, kun hän katsahti hieman itsekseen hymyillen Blaken takamuksen. Nopeasti hän kuitenkin nosti katseensa ylös ja melkein saman tien tumppasi tupakkansa. Lopulta he lähtivät takaisin sisälle, ilmeisesti Blakekin oli saanut ammennettua itseensä parvekkeelta avautuvaa näkymää tarpeeksi. Sisälle päästyään Sydney rojahti sohvalle, johon Blakekin oli juuri istuutunut. Sydney ei välittänyt olla kovin naisellinen, ei hän voinut kuvitellakaan istuvansa sohvalla selkäsuorassa ja jalka nostettuna toisen päälle koukkuun. Hän tiesi sellaisia neitejä kilpakumppaneistaan, eikä tosiaankaan halunnut olla kuin nämä. Kilpailun aikana nämäkin tytöt olivat tosin olleet ihan mukiinmenevää tupakkaseuraa, mutta Sydney oli aina tiennyt, ettei tulisi hengailemaan heidän kanssaan vapaa-ajalla. Sydney kaivoi puhelimensa esille ja alkoi pikaisesti selata eri sovelluksia. Ei mitenkään sillä, että hänellä olisi tylsää, hän nyt vain tapasi ystävienkin seurassa välillä kuikuilla puhelintaan. Hetken aikaa hän meinasi räpsäistä heistä Blaken kanssa uuden kuvan, mutta sitten Sydney päättikin näpytellä twiitin. Lähes saman tien tuo kommentti sai useita suosikkeihin lisäämistä, jopa muutaman uudelleentwiittauksen. @miss_sydney
Hanging out with @blakeclarke. Guys have such a gorgeous suite after the gig!! Huolimatta siitä, ettei Sydney halunnutkaan ottaa kuvaa, oli hänen silti ihan pakko selailla vähän Instagram-kuvapalvelun syötettä. Muutamia tykkäyksiä hän paineli, joihinkin ystäviensä kuviin jopa kommentoi. Viimein hän sujautti puhelimensa takaisin laukkuun ja vilkaisi sitten Blakea. ”Mitä sanoitkaan? Aa, joo, niinpä näköjään onkin”, Sydney naurahti hyväntuulisena ja otti sitten viinapullon vastaan, siemaisi siitä pitkän huikan. Ja toisenkin, ennen kuin antoi pullon takaisin miehelle. Muut bändiläiset olivat selvästikin jumittautuneet toiseen huoneeseen, mutta sekös Sydneytä haittasi. Siis lue: ei tippaakaan. Heillä oli mukavaa Blaken kanssa kahdestaankin, oikeastaan heillä lensi juttu äärimmäisen hyvin, ja vasta useamman tovin jälkeen he vasta hiljenivät, kun olivat jääneet katselemaan toisiaan paremminkin. Sydney näki Blaken katseesta, etteivät he tässä huvin vuoksi katselleet toisiaan. Eivätkä niin taitaneetkaan, sillä hetken päästä Blake oli lähentynyt viimeisten senttien verran häntä ja vienyt heidät suudelman pauloihin. Sydney tosiaan vastasi siihen suudelmaan. Ei hän ollut edes osannut yllättyä siitä, niin selvät merkit olivat kuitenkin olleet ilmassa. ”Oho. Herkkää, herkkää, taiteilija”, nainen ei kuitenkaan voinut olla kiusoittelematta Blakea, kun heidän kasvonsa olivat vain vähän erillään. Kuumottavan lähellä toisiaan kuitenkin. ”Harmi vaan, et mä en kauheasti pidä mistään herkistä taitelijasieluista. Ne on... Aika tylsiä loppupeleissä”, Sydney oli analysoivinaan muka kovinkin pohtivana, mutta virnistys jos toinenkin karkasi hänen huuliltaan. Hän vilkaisi huoneen suljettua ovea, jonka takana About Henryn muut miehet olivat rellestämässä, sitten Blakea ja puraisi kevyesti alahuultaan. Sitten hän kietoi kätensä paremmin miehen niskan taakse, painoi uuden suudelman tämän huulille, tällä kertaa ahnaamman, sillä hän oli varma, ettei Blake halunnut ensimmäisellä suudelmallaan mitään tylsää pientä pusuttelua. |
|
|
|
Sept 9, 2014 17:43:54 GMT 2
Post by Deleted on Sept 9, 2014 17:43:54 GMT 2
Aikansa se suudelma kesti, kunnes he hieman malttoivat irrottautua toisistaan. Kauas he eivät kyllä toisistaan siirtyneet ja Blake jäikin edelleen katsomaan Sydneytä silmiin. Naisen sanat saivat kuitenkin hieman huvittuneen virneen nousemaan hänen huulilleen. ”Oh really? Mä kun olin koko ajan kuvitellut, että sä pidät sellaisista herkistä runopojista, jotka lähettelee sulle iltaisin rakkausrunoja ja lurittelee niitä jonkun ukuleleen kanssa..” Blake ei malttanut olla vinoilematta, mutta sen enempää se keskustelu ei päässyt sillä kertaa jatkumaan, sillä Sydney oli vienyt kätensä Blaken niskan taakse ja painanut huulensa takaisin miehen huulille. Se ei haitannut Blakea lainkaan, hän vastasi siihen suudelmaan ja itseasiassa vei kättään sen verran Sydneyn ympärille, että sai vetäistyä naista hieman lähemmäksi itseään. Ei tässä ehkä ihan näin ollut pitänyt käydä, mutta Blakea tilanne ei todellakaan haitannut – he kumpikin ihan selvästi halusivat tätä yhtä paljon.
Hetkeksi Blake malttoi hieman irrottautua Sydneystä – no, ainakin sen verran, että se suuteleminen päättyi hetkeksi, mutta kättään hän piti edelleen toisen ympärillä. ”Pitäisiköhän meidän vähän siirtyä tästä, ettei pian saada tänne vähän katselijoita..” Blake virnisti heman huvittuneseen sävyyn. Muut tuntuivat rellestävän edelleen jossain muualla (olivat tainneet jättää Blaken ja Sydneyn ihan kiusallaan kahdestaan), mutta Blake ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joku päättäisi tulla pian katsomaan, mitä Blake ja Sydney puuhasivat, he kun olivat niin kovin hiljentyneet. Kun Sydneyllä ei näyttänyt olevan asiaa mitään vastaan, Blake nousi sohvalta ylös ja vetäisi naisen mukanaan. Hän vei kätensä takaisin Sydneyn lanteille ja lähti johdattelemaan tätä mukaansa yhteen makuuhuoneista. Makuuhuoneeseen päästyään Blake tönäisi oven kiinni ja napsautti sen vielä varmuuden vuoksi lukkoon, jatkaen sitten sitä Sydneyn kanssa suutelua. Kädet olivat jo eksyneet Sydneyn paidan alle ja varsin nopeasti se paita löysi myös tiensä lattialle. Yhtä nopeasti vaatteet taisivat kyllä vähentyä myös Blaken yltä, sillä hyvin pian he olivat heitelleet kummankin vaatekappaleita lattialle ja siirtyneet sängylle.
Siinä sängyllä Blake oli siirtynyt suutelemaan Sydneyn kaulaa, varoen kuitenkaan jättämästä mitään jälkiä naisen kaulalle – Blake ei todellakaan pitänyt mistään teinimerkeistä, eikä hän nyt muutenkaan halunnut välttämättä jättää mitään todistusaineistoa tästä kerrasta. Varmasti Sydneyn some-seuraajat olivat jo huomanneet, että heidän kahden välillään oli jotain menossa, joten jäljet Sydneyn kaulalla taatusti herättäisivät kysymyksiä.. Varsin nopeasti kaksikolta väheni sitten loputkin vaatteet, mutta juuri ennen hommien aloittamista Blake tajusi havahtua tähän maailmaan ajattelemalla ehkäisyä – hän ei halunnut jättää mitään teinimerkkejä, eikä kyllä mitään vahinkolastakaan muistoksi tästä illasta. Ilmeisesti Sydney kuitenkin tajusi Blaken ajatukset, sillä nainen ilmoitti käyttävänsä pillereitä. Ehkä hieman sokeasti Blake uskoi asian, eikä hänellä käynyt mielessäkään mitkään tauditkaan – ei sillä, että hän olisi Sydneytä jotenkin epäillyt kummankaan asian suhteen, mutta eihän sitä koskaan saisi olla liian varma, varsinkaan uuden sänkykumppanin kanssa. Loppujen lopuksi Blake ei jäänyt kuitenkaan pohtimaan asiaa sen pidemmäksi aikaa, eikä tainnut pohtia Sydneykään, joten lopulta he pääsivät itse asiaan.
Aikansa siinä puuhailtuaan kumpikin sitten saavutti huippunsa ja Blake kellahti Sydneyn vierelle makoilemaan. Hän tasaili hieman hengitystään kevyt virne huulillaan, vetäisi jotain päiväpeittoakin hieman heidän päälleen. Kummallakaan ei tainnut olla siitä kiire yhtään mihinkään ja kellokin taisi olla sen verran, että Blake ainakin oletti, ettei Sydney ollut menossa enää tänään takaisin hostellilleen.. ”So... You want to stay here tonight?” Blake sitten heittikin virnistäen, käännyttyään niin, että näki Sydneyn paremmin – hänellä ei ainakaan ollut mikään kiire päästää Sydneytä siitä viereltään mihinkään.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 9, 2014 19:44:10 GMT 2
Post by jenni on Sept 9, 2014 19:44:10 GMT 2
Meno sohvalla kävi äkkiä kiihkeämmäksi, mutta Sydney ei pahastunut ollenkaan, kun Blake lopulta halusi lähteä jatkamaan puuhailuja suljetumpien ovien taakse. Aikoinaan Sydney oli kyllä heilutellut peittoa reteästikin televisiossakin, mutta ehkä hän oli nimenomaan siitä oppinut, että jotkut asiat eivät tosiaankaan olleet ulkopuolisten silmille. Yhdessä sviitin makuuhuoneessa he olivat sitten löytäneet tiensä sängylle, ja vaatteet – ne tosiaan vähenivät asuste asusteelta. Sydney oli etäisesti tajunnut, kuinka Blake oli lukinnut huoneen oven, joten hän saattoi keskittyä nauttimaan tilanteesta täysin siemauksin. No, olisi varmasti niin tehnytkin, vaikka he olisivat alkaneet pelehtiä siinä äskeisellä sohvallakin. ”Et nyt laita mitään sellaisia ilonpilaajia, mä syön pillereitä”, Sydney mumisi ja suuteli Blakea ahnaasti hiljentääkseen tämän, kun Blake kesken kaiken alkoi huolehtia ehkäisystä. Ehkä hän sitten oli vähän turhan huoleton sen asian suhteen, tai sitten hänellä vain oli käynyt hyvä tuuri miesseikkailuissaan. Tosin useimmiten hänen satunnaiset yhden yön huvituksensa olivat omasta takaa sen verran järkeviä, että halusivat käyttää kondomia. Ei Sydney jalkoväliään sulkenut moisen ehdon takia, mutta hän oli tyytyväinen siihen, että Blake hyväksyi tällä kertaa ehkäisypillerit. Viimein touhu oli viety loppuun asti, eikä Sydney osannut katua pätkääkään. Ei hän ollut suunnitellut hyppäävänsä tänä iltana sänkyyn. Mutta yksi asia oli johtanut toiseen, ja kieltämättä Sydney piti, kun asiat tapahtuivat suunnittelematta. Sydney tasaili hengitystään ja veti hieman sitä päiväpeitettä paremmin itsensäkin päälle. Hän virnisti kuullessaan Blaken sanat yöksi jäämisestä. ”Do I have any other choice?” Sydney virnuili ja katseli kujeilevasti Blakea pitkin pituuttaan. ”Mä luulen, että meillä tulee olemaan oikein mukava yö täälläkin”, blondi vielä jatkoi muka kovinkin lempeästi hymyillen. Ehkä he voisivat vähän pitääkin hauskaa Blaken kanssa, ei kai se ollut heiltä kummaltakaan pois?
@miss_sydney @blakeclarke took this pic but he was too lazy to post it anywhere haha lol poor guy |
|
