I'm not saying you're stupid...

Keikkailut oli siltä erää keikkailtua ja siitä Blake oli omalla tavallaan tyytyväinen. Heillä oli ollut nyt useita keikkoja viimeisen lähes kolmen kuukauden aikana ja oli ihan mukavaa vaihtelua olla välillä vain kotona ja suunnitella tulevaa. Tulevaisuuden haaveet oli toki edelleen suuret, silmissä kun pyöri niin levytyssopimus kuin isompikin kiertua. Kaikki sellainen olisi kuitenkin vasta edessä päin ja nyt Blake päätti keskittyä siihen, että hänellä oli taas hieman enemmän vapaa-aikaa. Bändikavereistaan hän ei tosin päässyt vieläkään eroon – he kaikki neljä asuivat saman katon alla Los Angelesissa, mutta kaikeksi onneksi jokainen heistä oli keikkojen päättymisen jälkeen kierrelleet vähän missä sattuu, joten he eivät sentään ihan kaikkea vapaa-aikaa viettäneet yhdessä. Lisääntynyt vapaa-aika oli tarkoittanut myös sitä, että Blake oli kutsunut Sydneyn luokseen Los Angelesiin. Hieman he olivat taas joutuneet sumplimaan aikatauluja, mutta sopiva viikonloppu oli löydetty ja Blake ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Siitä oli nimittäin jo yli kuukausi, kun he olivat viimeksi nähneet toisensa ja vaikka he olivat pitäneet yhteyttä internetin välityksellä, oli se nyt ihan eri asia nähdä toinen ihan kasvotusten.

Sinä helmikuisena torstaina Blake sitten norkoili lentokentällä saapumishallissa kännykkäänsä näpertäen, aina välillä kelloa vilkuillen. Hän oli luvannut (tietenkin) tulla hakemaan Sydneyn lentokentältä ja hänen mielestään lento oli jo laskeutunut, mutta naista ei vain näkynyt missään. Tietysti tavaroiden saamisessa saattoi kestää oma aikansa, joten toistaiseksi Blake ei ollut ryhtynyt soittelemaan Sydneyn perään, vaikka mieli kieltämättä olisikin tehnyt. Juuri kun Blake alkoi oikeasti miettiä Sydneylle soittoa, tutun näköinen blondi ilmestyi saapumishalliin. Pieni virne nousi samantien Blaken huulille ja hän lähtikin kävelemään Sydneytä vastaan. Tuttuun tapaan Sydney oli ensimmäisenä halaamassa ja tottakai Blake siihen halaukseen vastasi. ”No en mä nyt kamalan kauaa odotellut.” Blake naurahti kepeästi, kun kaksikko lähti jo kävelemään kohti parkkihallia, jossa Blaken auto oli. ”Mee sä vaan jo istumaan, mä laitan ton sun laukkus tonne taakse.” Blake sanoi heidän päästyään hänen autonsa luokse ja niimpä Sydney meni jo istumaan, kun Blake jäi laittamaan naisen laukkua tavaratilaan – kieltämättä hän ei voinut olla miettimättä, miten se laukku painoi niin hemmetin paljon, kyse oli kuitenkin vain viikonlopun reissusta! Pian Blake kuitenkin tuli myös istumaan ja lähes samantien hän sai tuntea Sydneyn käden reidellään. Pienen virneen kera Blake vilkaisi Sydneytä ja jonkun pienen hetken ajan hän suunnitteli suukottavansa naista edes pienesti, mutta hän hautasi sen ajatuksen nopeasti – ei se ollut sopivaa, he eivät seurustelleet. ”No, nyt on sitten jo hyvä aikakin käydä täällä taas.” Blake naurahti, startaten sitten auton ja pian lähti ajamaan kentältä kohti kämppäänsä.

Matka sujui nopeasti ja pian he olivat jo kävelemässä parkkipaikalta kohti oikeaa kerrostaloa. ”Muut ei kai ole himassa.. Sam on ainakin siskonsa luona Phoenixissa, Davidin ja Michaelin liikkeistä mä en ole ihan varma.” Blake mietiskeli etsiessään samalla avaimmia taskustaan. Pian hän avasi sitten oven ja marssi sisälle, päästettyään tosin Sydneyn ensimmäisenä peremmälle. Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen siellä sisällä, mutta hyvinkin pian Sydney oli mennyt olohuoneeseen, istuutunut sohvalle ja aloittanut keskustelun sen verran vakavana, että Blake jo kerkesi epällä, että nainen vielä ilmottaisi olevansa raskaana. Raskausuutista naisen suusta ei kyllä sitten tullut, mutta lääkäriin Blaken pitäisi kuitenkin lähteä – tutkituttamaan itsensä. Hänellä saattaisi olla klamydiatartunta. Hetken aikaa Blake vain sulatteli uutista mielessään, voimatta sitten mitään sille, että hän hörähti nauramaan. ”You are kidding me?” Blake naureskeli, istahtaen sitten itsekkin sille sohvalle. Sydney näytti vakavalta, mutta Blake ei osannut ottaa tilannetta vieläkään tosissaan. ”Oh come on, are you serious? I was almost sure you are going to say you are pregnant.” Blake naurahti, ottaen koko jutun omaan tyypilliseen tapaansa kevyesti. Sydney kuitenkaan ei näyttänyt siltä, että häntä naurattaisi yhtään ja nainen olikin jo ilmoittamatta, että Blaken pitäisi mennä lääkäriin. Blake vain pudisteli päätään. ”Tänäänkö sinne lääkäriin pitää rynnätä? Mä tuskin kuolen, jos mä jätän sen reissun huomiseksi.” Blake yritti, mutta Sydney oli eri mieltä – asia pitäisi selvittää nyt.

He eivät kerenneet taatusti olla varttia pidempään siellä kämpällä, kun matka oli jo jatkunut takaisin Blaken autolle. Suunnaksi otettiin tällä kertaa lääkäri, Blake kun oli jo Sydneyn pakottamana kerennyt soittaakin lääkärille ja kysyä, vieläkö hän voisi edes tulla paikalle tämän asian kanssa. Matkaa lääkärille ei ollut paljoa, joten pian Blake oli taas pysäköimässä autoaan. Blake ei kuitenkaan astunut heti ulos autosta ja kun hän jäi istumaan niin Sydneykin selvästi päätti jäädä vielä hetkeksi istumaan autoon. ”So.. Did you get that from me?” Blake kysyikin sitten viimein mielessään pyörinyttä asiaa, yllättävänkin vakavana – ei nyt mitenkään vihaisesti, lähinnä neutraalisti. Sydney oli kuulema saanut tartunnan joltain muulta, mikä oli tavallaan helpotus – ei Blakella välttämättä edes olisi mitään klamydiaa. Silti tuntui yllättävän pahalta kuulla, että Sydney oli ollut jonkun toisen kanssa sängyssä. No, eipä se Blakelle kuulunut, joten hän yritti olla ajattelematta asiaa. ”Eiköhän me sitten mennä.” Blake vain sanoi ja nousi autosta ulos. Ei hänellä todellakaan ollut mitään mielenkiintoa mennä mitään testejä tekemään, mutta pakko kai se oli.

Vaikka Blake nyt olikin sellainen, että hän tykkäsi vitsailla asioista ja otti vakavatkin asiat huumorilla vastaan, lähes yllättävän vakavana hän meni ilmottautumaan sinne terveyskeskuksen vastaanottoon. Blake oli jotenkin ajatellut, että testi tehtäisiin verikokeessa, mutta sen sijaan hän saikin ohjeet virstanäytteen ottamiseen. Blake kuitenkin vain ajatteli, että hänen pitäisi tehdä mitä pitäisi ja hetkeä myöhemmin hän oli käynyt sitten jo sen näytteen jättämässä. Vastaanotosta sanottiin, että he ilmoittelisivat kenties jo huomenna asiasta uudestaan – joko Blake tulisi hakemaan antibioottireseptin tai saisi jatkaa elämäänsä ihan normaalisti. Sydney oli koko ajan odotellut aulassa ja pian kaksikko sitten lähti varsin vaitonaisina takaisin Blaken autolle. Matka tosin ei sujunutkaan enää yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, sillä iltapäivä Los Angelesissa tarkoitti ruuhkaa ja välillä Blakesta jopa tuntui, ettei auto liikkunut senttiäkään eteenpäin. Kumpikin heistä oli myös poikkeuksellisen vaitonaisia, sillä yleensä heillä läppä lensi koko ajan, mutta nyt kumpikin istuivat vain hiljaa – Blake ei edes tajunnut ajatella, että Sydney saattaisi kuvitella hänen olevan vihainen. Niin, ei tajunnut, ennenkuin Sydney avasi suunsa.

”What?” Blaken suusta päästi, kun hän oli kuullut Sydneyn sanat. Enempää hän ei kerennyt sanoa, kun nainen oli jo jatkanut höpinöitään. Blake pudisteli hieman epäuskoisena päätään, ei hänellä ollut edes käynyt mielessä, että Sydney olisi jotenkin tarkoituksella tarkoittanut taudin hänelle tai että Sydney olisi nyt jotenkin likainen, kun naiselle sattui semmoinen tartunta olemaan. ”Come on, Sydney, why I would think something like that about you? That could happen to anyone.” Blake sanoi, laskien sitten kätensä hetkeksi kevyesti Sydneyn reidelle, vilkaisi naista hymyillenkin – auto jumitti taas paikallaan, joten hän saattoi niin tehdä ilman, että vaaransi koko liikennettä. Matka pääsi kuitenkin sitten jatkumaan, joten Blake siirsi kätensä takaisin rattiin. ”If I also have the infection, then I just eat antibiotics and everything's fine after that. I'm not going to die.” Blake jatkoi, nousten samalla rampille, josta he pääsisivät takaisin hänen kämpälleen. Sydney ei tuntunut sanovan edelleenkään mitään ja Blake jo kerkesi ajatella, että nainen oli nyt itse jostain loukkaantunut – Blake ei vain osannut nähdä tätä asiaa minään maailmanloppuna. Lääkkeet oli keksitty ja klamydia ei ollut sieltä pahimmasta päästä, jos sen siis hoiti kunnolla. Eikä hänellä edes välttämättä ollut mitään tartuntaa tai jos olikin niin ainakin se oli pysynyt oireettomana. Pian Blake sitten kääntyi oikean kerrostalon pihaan ja parkkeerasi autonsa talon eteen. Kumpikin nousivat auton kyydistä ja lähtivät kävelemään takaisin sisälle – varsin vaiteliaina edelleen.

Sisällä Blake heitti ensimmäisenä avainnippunsa eteisen pöydälle ja jätti takkinsa naulakkoon. Hän käveli edeltä olohuoneeseen, istuutui sitten sohvalle ja katseli sitten Sydneytä, joka näytti edelleen niin kovin vaiteliaalta aiempaan verrattuna. ”Sydney.. I haven't change my opinion about you. Just.. Relax.” Blake naurahti pienesti, taputtaen sitten paikkaa vieressään sohvalla. Lopulta Sydney tuli istumaan siihen hänen viereensä ja jokseenkin rennosti Blake vei kätensä selkänojan kautta Sydneyn niskan taakse. Hän katseli Sydneytä silmiin, sanomatta mitään, mutta pieni hymy koristi hänen huuliaan. Ei tässä nyt mistään tunteista oltu vielä puhuttu, eikä Blake tiennyt, tultaisiinko edes puhumaankaan, mutta hän ei ainakaan ollut muuttanut äskeisen perusteella mielipidettään Sydneystä. ”Everything's fine, nothing has changed. I'm still happy that you are here.” Blake sanoi pienen hymyn kera, sipaisten sitten hieman Sydneyn vaaleita hiuksia naisen korvan taakse. Eipä hän kyllä tiennyt, mitä mieltä Sydney mahtoi siitä olla, että Blake ylipäätänsä oli tullut näin lähelle, mutta kun asiaa taas toisaalta ajatteli, heillä oli selvästi ollut koko ajan kaikenmaailman flirttailua, he olivat päätyneet jo sänkyynkin yhdessä ja järjellä ajatellen, Sydney ei ehkä olisi lentänyt ihan kenen tahansa takia toiselle puolelle maata. Tai ainakaan niin usein, Sydney kun oli tullut jo toistamiseen Blaken perässä toiseen osavaltioon saakka. ”So.. Any plans for the weekend? What do you want to do?” Blake sanoi, siirtäen samalla kätensä uudestaan pois Sydneyn niskan takaa – ei hän halunnut olla toista liikaa ahdistelemassa, jos Sydney nyt kuitenkin oli vain kaverimielellä liikenteessä.

Blake jatkoi Sydneytä hieman kulmiaan kohottaen, naisen puhuessa siitä, että viettäisi mielellään aikaa ihan vain hänen kanssaan, mutta ei voisi mennä kotiin vain ilmoittaakseen, ettei tehnyt viikonloppuna muuta kuin nyhjäsi Blaken seurasi. Kyllähän mies sen ymmärsi, mutta hän ei kerennyt kommentoida asiaan mitään, kun Sydney oli jo lähestynyt häntä ja painanut sitten huulensa hänen huulilleen. Blake virnisti hieman naisen huulia vasten, vastaten siihen suudelmaan ja jonkun pienen hetken hän kerkesi kuvitella, että Sydney olisi jo valmis menemään pidemmällekkin, sillä vaikutti siltä, että nainen olisi tulossa hänen syliinsä istumaan, mutta ei, Sydney vain nousi ylös. ”You're evil, you know that?” Blake naurahti hieman huvittuneesti, jääden sitten vain siihen sohvalle norkoilemaan, kun Sydney lähti raahaamaan matkalaukkuaan hänen makuuhuoneeseensa – Blakella ei käynyt edes mielessä, että Sydney nukkuisi esimerkiksi olohuoneessa sohvalla. Tietysti, jos nainen olisi itse niin halunnut tehdä niin eipä Blake olisi voinut vastaan urputtaa, mutta ihan oma-alotteisesti toinen oli hänen makuuhuonettaan etsimässä. Sillä välin kun Sydney penkoi laukkuaan ja kerkesi kadota suihkuunkin, Blake oli itse mennyt makoilemaan sängylleen hetkeksi – Sydney oli juuri sen tyylinen nainen, jolla kestäisi ikä ja mielenterveys laittautumisessa ja vaatteiden vaihdossa, joten Blake ajatteli, että hän kerkeäisi ihan hyvin vielä makoilla hetken aikaa ennenkuin heillä olisi kiire mihinkään.

Niin, Blake kerkesi jopa vaihtaa omatkin vaatteensa ja heittäytyä takaisin siihen sängylle, kun Sydney vielä penkoi puolialasti laukkuaan, ”Tai sitten sä vain lähdet ilman paitaa, tolleenkin näyttäisi nimittäin aika hyvältä.” Blake sanoi naurahtaen, nousten lopulta siitä sängyltä ylös, kun Sydney sai päätettyä, minkä paidan laittaisi päälleen. Blake vetäisi takkinsa päälleen, kun Sydney sitten vielä lähti hakemaan jotain makuuhuoneesta. Lopulta nainen ilmoitti olevansa valmis, mutta Blake vain pudisteli päätään. ”Are you sure? Maybe you want to change your shirt again and maybe your hair isn't good yet..” Blake vinoili – hyvältä Sydney hänen silmiinsä näytti jokatapauksessa. Pääsivät he kuitenkin sitten lähtemään sieltä asunnosta pihalle ja pääsivät jopa syömään asti – tosin, mitään viiden tähden illallista he eivät käyneet syömässä, vaan menivät ihan vain pizzalle, josta matka jatkui yhteen Blaken suosikkipubeista. Hän ei pahemmin viihtynyt missään yökerhoissa vaan vietti enemmänkin aikaansa pienehköissä pubeissa. Matka sujui oikein mukavasti lähes pubille asti, kun joku oli sitten lähtenyt heidän peräänsä. Blake ei aluksi tajunnut mistä oli kyse, kunnes se tyyppi alkoi sitten udella Sydneyn tekemisistä länsirannikolla – niimpä tietysti, kyseessä oli joku juorutoimittaja. Sellainen vieläpä, joka halusi tietää jokaisen yksityiskohdan Sydneyn matkasta ja siitä, kuka Blake mahtoi olla. Sydney kerkesi jo kieltää heidän seurustelunsa (totuushan se oli), mutta toimittaja ei jättänyt heitä rauhaan vaan jatkoi sen saman kysymyksen jankkaamisella. ”Yeah, I'm her boyfriend and we are about to have a very romantic evening together so.. bye bye.” Blake heitti kovin paljoa ajattelematta, vieden samalla kätensä kepeästi Sydneyn alaselälle, lähtien vain marssimaan naisen kanssa muualle – se toimittaja sai varmasti jo kuulla ihan tarpeeksi.

He olivat onneksi olleet jo aivan sen pubin edustalla ja he menivätkin sisälle samantien. Ensimmäisenä he kävivät tilaamassa oluet tiskiltä ja siirtyivät sitten johonkin nurkkapöytään – jo sen tilaamisen aikana Blake oli huomannut, että Sydney oli jotenkin tavallista vaisumpi, ehkä jopa suuttuneen oloinen. Pöydässäkään nainen ei sanonut mitään, joten Blake vain katseli Sydneytä hieman toista kulmaansa kohottaen. ”Okay, what's wrong?” Blake sitten kysyi, kun toinen selvästi oli suuttunut jostain. Sitten Blakella välähti – toinen oli pahoittanut mielensä siitä toimittajan kanssa juttelusta. ”Suutuitko sä nyt ihan oikeasti tuosta äskeisestä? Sydney, en mä nyt mitään pahaa tarkoittanut.” Blake sanoi pienesti naurahtaen, hörpäten sitten siitä oluestaankin ihan muina miehinä. Sydney näytti kuitenkin edelleen siltä kuin ei aikoisi puhua mitään Blakelle koko loppuillan aikana. ”Sydney.. Ihan oikeasti, ei se nyt noin vakavaa ole. Sä voit ihan hyvin myöhemmin korjata noiden käsitystä meidän suhteesta.” Blake jatkoi. Blake ei vain osannut nähdä moista mitenkään kovin ihmeellisenä asiana, toimittajat nyt aina olivat kyselemässä milloin mitäkin ja sitäpaitsi, ennemmin tai myöhemmin joku olisi alkanut kirjoitella heistä jotakin, jos he viettäisivät jatkossakin näin tiiviisti aikaa yhdessä. Oli suorastaan ihme, ettei kukaan ollut vielä kysellyt asiasta sen enempää, sillä sen verran ahkerasti he pommittivat toisiaan sosiaalisessa mediassa ihan julkisestikkin ja varmasti sokeakin jo tajuaisi, että jotain oli tekeillä. ”Okei, anteeksi, mun olisi pitänyt pitää turpani kiinni. Mä kuitenkin välillä möläyttelen asioita kamalasti niitä ajattelematta, mutta en mä mitään pahaa tarkoita.” Blake sitten sanoi, yrittäen nyt ihan oikeasti kuulostaa pahoittelevalta, ei hän nimittäin halunnut käyttää tätä viikonloppua siihen, että Sydney mököttäisi tai pahimmassa tapauksessa lähtisi seuraavalla lennolla takaisin kotiinsa. ”Friends again? Please?” Blake sitten virnisti, pitäen katsekontaktin kiinni Sydneyssä.