All I want for Christmas is to be loved by you

Perryn mielestä lentomatka oli sujunut ihan suhteellisen hyvin, vaikka tietysti Ellie aina välillä itskeskeli. Sitä Perry ei kyllä lainkaan ihmetellyt, sillä nyt puhuttiin pienestä vauvasta, joka varmasti säikähti kaikkia kovin ääniä ja mahdollista kipua korvissa. Perryn jopa kävi sääliksi Ellietä, mutta Beau sen sijaan tuntui olevan vain pahalla tuulella tyttärensä takia. Ei toinen onneksi mitään suoraan sanonut, mutta ei Perry tyhmä ollut, kyllä hän nyt vaistosi, millä tuulella hänen kihlattunsa oli. Lentoemännät olivat tosin aina välillä ohi kulkiessaan jääneet ihastelemaan Ellietä ja yksi heistä jäi jopa jututtamaan heitä hieman pidemmäksi aikaa – kyseinen lentoemäntä vielä meni luulemaan, että Perry oli Ellien isä, mutta Perry korjasi sen tiedon samantien ja kertoi Beaun olevan tytön isä. Ilmeisesti se korjaus ei ollut Beaun mieleen, sillä samantien toinen avasi suunsa. Ne Beaun sanat saivat Perryn lähes purskahtamaan nauruun, mutta hän onnistui pitämään pokkansa sen aikaa, kun lentoemäntä oli siinä heidän luonaan. Kun nainen sitten lähti pois, Perry ihan oikeasti hajosi nauramaan. ”You are mean, Beau!” Perry ei voinut olla nauramatta, kun taas Beau jatkoi olevansa tosissaan. Joopa joo, Perry ei voinut olla ajattelematta mielessään. ”You realise that it wouldn't chance anything? Unless you would leave me.” Perry vielä naurahti. Elliestä he olivat sitten saaneet loppumatkaksi jutun aihetta, mutta laskeutumisen aikana Ellie oli jälleen alkanut itkeä. Kaikeksi onneksi tyttö kuitenkin rauhottui siihen mennessä, kun he pääsivät hakemaan tavaroitaan. Aikansa he saivat tavaroitaan odotella, mutta siitä Perry ei ollut mitenkään yllättynyt – hän oli käynyt kyseisellä lentokentällä noin miljoona kertaa ja aina hän oli odotellut laukkujaan kauan. Lopulta he lähtivät sitten kävelemään tavaroidensa kanssa kohti saapumisaulaa.

Beau kerkesi juuri kysyä, oliko Jane jo paikalla, kun kyseinen nainen sitten kirjaimmellisesti juoksi jostain heidän luokseen, Charlesin tullessa hieman kauempaa perästä. Perry ei kerennyt edes tervehtiä äitiään, kun nainen oli jo kiertänyt kätensä hänen ympärilleen, ymmärtäen ihme kyllä varoa Ellietä. Tosin, kyseinen tyttö oli ihan yhtä nopeasti Janen huomion kohteena, joskin nainen oli ensin halaillut myös Beauta. Jane pyysi saada Ellien syliinsä ja hieman kysyvästi Perry vilkaisi Beauta – toisella ei näyttänyt olevan mitään asiaa vastaan, joten varovasti Perry ojensi Ellien äidilleen. Porukka lähti kävelemään kohti parkkihallia ja siinä matkan aikana Beau kerkesi taas jo vitsailla siitä adoptioasiasta. ”Oh shut up.” Perry naurahti jokseenkin huvittuneeseen sävyyn, vieden samalla kätensä hetkeksi Beaun alaselälle. Oikea auto löytyi sitten pienen etsinnän jälkeen, mutta hieman enemmän päävaivaa aiheutti kaikkien tavaroiden ja matkustajien saaminen autoon. Perryn olisi jo tehnyt mieli sanoa, että oliko Charles ollut ihan pakko raahata mukaan, mutta hän kuitenkin piti suunsa asiasta kiinni, Jane olisi kuitenkin kääntänyt asian mielessään niin, että Perryllä oli jotain kyseistä miestä vastaan. Kaikki saatiin kuitenkin mahdutettua samaan autoon ja lopulta he lähtivät ajalemaan kohti Hillingdonia, joka sijaitsi hieman kauempana Lontoon keskustasta. Perry olisi kyllä ihan mielellään jäänyt Lontooseenkin, mutta kai se teki välillä ihan hyvää viettää aikaa vähän pienemmässäkin kaupungissa. Matka taittui onneksi nopeasti ja kamalasti he eivät sen matkan aikana kerenneetkään jutella – kieltämättä Perry ei olisi jaksanutkaan, sillä matka ja aikaero väsyttivät melko paljon. Kieltämättä kuitenkin Perry odotteli äitinsä talon näkemistä, sillä hänkään ei ollut käynyt vielä äitinsä uudessa kodissa kertaakaan. Pian auto oli jo parkkeerattu oikean talon ja hetkeä myöhemmin viisikko oli jo sisällä. ”So, your room is upstairs, I have already made bed for you if you want to go to sleep earlier today.” Jane oli hössöttämässä ja lähti sitten näyttämäänkin missä se huone sijaitsi. ”This is a nice house.” Perryn oli pakko huomauttaa heidän kävellessään sinne yläkertaan ja Jane hymyili selvästi iloisena – Perrykin huomasi ihan selvästi, että Jane oli selvästi iloisemman oloinen kuin pitkään aikaan.



Ilta oli sitten oikeastaan mennyt siinä, että Perry, Beau ja Ellie olivat käyneet alakerrassa syömässä, mutta siirtyneet sitten omiin oloihinsa sinne yläkertaan heille tarkoitettuihin huoneisiin. Elliellekin oli löytynyt jostain oma sänky, joten kaksikon ei sentään tarvinnut ottaa tyttöä viereensä nukkumaan – siitähän Beau olisi taatusti innostunut, ei varmaan olisi edes suostunut nukkumaan samassa sängyssä. Aamulla kumpaakin sitten olisi nukuttanut, mutta Ellie ei ollut asiasta samaa mieltä vaan ilmoitti jo hyvissä ajoin äänekkeellä itkulla, että nyt olisi aika herätä. ”I don't want to wake up yet..” Perry mutisi puoliksi unissaan, vieden samalla paremmin kättään Beaun ympärille, mutta kun Beau ei noussut myöskään ylös ja Ellie jatkoi itkemistä, ei Perryn auttanut kuin nousta ylös siitä sängyltä ja raahautua Ellien sängyn luokse. ”You just couldn't sleep any longer.” Perry naurahti kevyesti nostaessaan Ellien sängystä ylös. Itku ei loppunut vielä siihen, joten hetken aikaa Perry heijaili tyttöä sylissään, kunnes sai toisen rauhoittumaan edes sen verran, että saattoi laskea tämän siksi aikaa takaisin sängylle, että sai itse vetäistyä jotkut farkut jalkaansa ja t-paidan päälleen. Hän nappasi Ellien uudestaan syliinsä ja lähti sitten tämän kanssa alakertaan, sillä hän ajatteli, että ainakin Beau saisi nukkua, kun Perry lähtisi itkevän lapsen kanssa muualle. Alakerrassa Jane ja Charles olivatkin jo istumassa keittiön pöydän ääressä kahvipöydässä, mutta Jane pomppasi samantien sängystä ylös ja oli nappaamassa Ellien itselleen – hän kuulema voisi antaa Ellielle tämän aamupalan. ”There's coffee for you also. Is Beau still sleeping?” Jane kyseli ja Perry vain nyökkäili päätään. Hän halusi ajatella, että ehkä Beaulla oli vain eilisen jäljiltä univelkaa, mutta kyllä hän tiesi, että Beau teki tämän tavallaan ihan kiusallaankin – Beau ei halunnut hoitaa Ellietä, joten toinen jäi vaikka väkisin edes hetkeksi pidempään sänkyyn, jotta Perry kerkeäisi kadota huoneesta pois.

Hyvän aikaa he saivat olla siellä keittiössä keskenään, ennenkuin portaista kuului askeleiden ääniä. Beau ilmeistyikin sitten heidän seuraansa ja jokseenkin vaistomaisesti Perry käänsi katseensa poikaystäväänsä. ”Good morning, sweetie.” Perry ei voinut olla virnistämättä, vastaten sitten siihen Beaun suukotukseenkin kihlattunsa istahdettua hänen viereiselleen tuolille. Oli oikeastaan hassua, että Perry edes osasi näyttää tunteensa näin selvästi äitinsä ja tämän miehen läsnäollessa, sillä siitä ei ollut vielä kovinkaan montaa vuotta, kun homous oli ollut Perryn tarkoin varjeltu salaisuus – hän oli kerennyt seurustella Dustyn kanssa hyvän aikaa ennenkuin oli kertonut homoudestaan äidilleen ja senkin jälkeen hän oli jotenkin vieroksunut tunteidensa näyttämistä äitinsä läsnäollessa. Perry oli kuitenkin ajatellut asian niin, että heillä ei oltu koskaan kotona näytetty tunteita, kun isä oli ollut vielä elossa, joten Perry oli sitten itsekkin oppinut, että semmoista ei heidän kotona tehtäisi. Ajatuksistaan Perry havahtui Janen ehdotukseen – hieman kysyvästi hän vilkaisi Beauta, kunnes nyökkäsi itsekkin päätään. ”Yeah, that would be nice. We haven't really had much time together lately.” Perry sitten myönsikin. Ihan liian vähän aikaa heillä ollut viime aikoina, vaikka tottakai kumpikin oli parhaansa mukaan sitä aikaa yrittänyt järjestellä – minkäs sille mahtoi, että Perryllä oli bändinsä harjoituksineen, Beaulla koulunsa ja ystäviäkin oli mukava nähdä välillä. Puhumattakaan siitä, että nyt heillä oli myös Ellie, joka tarvitsi oman osansa heidän ajastaan.

Jane siis lupautui olemaan Ellien kanssa kotona ja kun Beau ilmoitti lähtevänsä vaihtamaan vaatteita ja muutenkin siistiytymään, Jane pääsi toteamaan, että Beau oli oikein komea noinkin. Tottakai Perry oli samaa mieltä asiasta, mutta silti hän oli vetäistä kahvit väärään kurkkuun äitinsä sanojensa johdosta – ei Jane ikinä ollut mitään tuollaista sanonut hänen kuultensa! Beau kuitenkin katosi pöydästä takaisin yläkertaan ja pian Perrykin lähti vaihtamaan vaatteitaan. Tosin, siinä vaatteita valitessaan huomasi taas hyvin heidän eronsa näissä asioissa – siinä missä Beau oikeasti valitsi vaatteensa kunnolla, Perry vain vetäisi osittain revityt farkut jalkaansa ja vaihtoi t-paitansa tilalle jonkun bändipaitansa. Päähänsä hän vetäisi pipon ja pihalle hän ajatteli laittaa ihan vain yksinkertaisesti nahkatakkinsa ja jonkun huivin, ihan sama, miten kylmä ulkona oli. Vaatteiden vaihdon jälkeen kaksikko vielä kävi nopeasti Janen ja Charlesin luona ja lähinnä Perry varmisteli, että kaksikolle nyt oli ihan oikeasti okei jäädä kotiin Ellien kanssa. Lopulta he kuitenkin lähtivät ulos ja suuntasivat kulkunsa ensimmäisenä metroon. Metrolla matka keskustaan taittui varsin nopeasti ja kaksikko lähti kävelemään käsi kädessä kohti erästä pubia, jossa Perry norkoili lähes jokaisella Englannin reissullaan. ”I already miss Ellie.” Perryn suusta karkasi lähes vahingossa, mutta hän tajusi vahinkonsa hyvin pian, sillä Beau oli irroittanut kätensä hänen otteensa ja pyytänyt Perryä pitämään päänsä kiinni kyseisestä tytöstä. Perry käänsi katseensa ensin hieman yllättyneenä Beauhun, mutta naurahduskin karkasi hänen huuliltaan. Perry vei toisen kätensä Beaun selän taakse ja vetäisi nuorukaista lähemmäksi itseään. ”Okay, let's not talk about Ellie.” Perry sanoi, yrittäen hokea mielessään, että hän myös pitäisi suunsa kiinni kyseistä tytöstä. Ei Perry kyllä ollut varma, miten hän onnistuisi, mutta ainahan hän voisi ainakin yrittää.

Sinne pubiin he pääsivät varsin nopeasti ja he kävivät tiskiltä tilaamassa oluet, ennenkuin katosivat johonkin nurkkapöytään istumaan. Hieman Perry oli epäröinyt sen oluen tilaamista, mutta hän luotti siihen, ettei yksi olut voisi mitenkään kovin pahaa tehdä, kunhan hän oikeasti jättäisi sen siihen yhteen. ”When me and Blake were younger, we spent kinda lot time in here. We used to visit in England as often as we could and this pub was our favourite place.” Perry heittäytyi jopa hieman muistelemaan, katseltuaan hieman ympärilleen siinä paikassa. Ne matkat Blaken kanssa olivat tosiaan olleet mukavia – kumpikin oli viettänyt ainakin näennäisesti normaalihkoa nuoruutta, mutta kumpikin oli ollut niihin aikoihin todella rikki, vaikka kumpikaan ei sitä suoraan myöntänytkään. ”I know I haven't live in England for a long while but some how this country is my home. And it's funny that Blake feel the same way even though he haven't lived here.” Perry naurahti pienesti. Blaken nuoruudesta Perry ei ollut oikeastaan koskaan kertonut kovin tarkasti Beaulle, lähinnä vain maininnut, että myös Blaken sukujuuret olivat Englannissa. ”His mom was from London and I think that's the reason why Blake loves this city so much. I don't know if you know about this but his parents are dead. Or at least we assume so. Years ago Blake still thought that maybe they are not dead, he was almost hoping that they still lived here.” Perry sanoi, hörpäten sitten taas hieman oluestaan. Blaken kautta Perry päätyi jotenkin ajattelemaan omaa perhettään ja puolestaan jälleen Ellietä. Blake oli moneen kertaan sanonut, että häntä harmitti, ettei hänellä ollut sisaruksia – se oli ehkä suurin syy siihen, miksi Perrystä ja Blakesta oli tullut aikoinaan niin läheisiä. Perry puolestaan oli kiitollinen siitä, että hänellä oli ollut Bunny ja kun hän mietti sitä sisarusasiaa, hän ei voinut olla ajattelematta, että ehkä Elliekin kaipaisi sisarusta vanhempana. Olihan Elliellä tietysti Ariella, mutta ei se nyt ollut sama asia – Ariella oli otettu huostaan ja tyttö asui tällä hetkellä ties missä.

”Beau... I know this is not your favourite topic to talk about but I have been thinking that.. I might want another baby at some point.” Perry sitten päätti sanoa asiasta ihan suoraan. ”I don't mean right now but after some years. I know you are still getting used to this fatherhood thing but I'm sure if you give a chance to Ellie, you would see how great kid she is.”

Beaun reaktio kertoi Perrylle kaiken oleellisen, oikeastaan sen, minkä hän oli jo aavistellut etukäteenkin – hänen olisi kannattanut pitää suunsa kerrankin kiinni. Mitä Perry oli ihan oikeasti kuvitellut? Beau ei välittänyt Elliestäkään, miten toinen muka voisi haluta yhtään enempää lapsia! Perry haroi hiuksiaan hivenen turhautuneena ja yritti hieman koota ajatuksiaan, mutta hän ei tiennyt, miten tätä asiaa lähtisi selittelemään, kun Beaukin näytti aivan myrkyn nielleeltä, eikä selvästikkään suostunut sanomaan kihlatulleen sanaakaan. ”Okay, I shouldn't have said anything about that. But since we are geting married, I thought you should now what I'm thinking..” Perry aloitti ja siitähän Beau sitten viimein riemastui. Beau oli aukaissut suunsa ja vieläpä sellaisella äänenvoimakkuudella, että Perry suorastaan tunsi kuinka kaikkien ihmisten päät kääntyivät heidän suuntaansa. Perry piti kuitenkin tiukasti katseensa Beaussa, suostumatta katsomaan yhtään mihinkään muualle sillä hetkellä. Nuorukaisen sanat saivat Perryn tuhahtamaan kevyesti. ”Yeah, I just realised last night that actually I'm not gay anymore and I want to go fuck women. Yeah Beau, that's just what I meant.” Perry tuhahti. ”Why you are even reacting like this? You know I love Ellie.” Perry jatkoi ja se oli sitten taas yksi niistä virheistä, joita hän oli tämän keskustelun aikana tehnyt – tottakai Beau suuttui vain entisestään. Beau jäkätti aikansa vastaan ja kieltämättä koko tilanne oli Perryn mielestä ihan helvetin lapsellinen. Hän ehkä oli tehnyt virheen ottaessaan aiheen puheeksi, mutta eipä Beaukaan mikään asiallisuuden huippu sillä hetkellä ollut.

Aikansa siinä tapeltuaan Beau sitten päätti jättään Perryn itsekseen. Perry tuijotti hetken kihlattunsa perään, laski mielessään kymmeneen, joi oluensa loppuun ja nappasi lopulta takin matkaansa ja lähti harppomaan Beaun perään. Tottakai toinen harppoi ulkona eteenpäin kuin mikäkin maantiekiitäjä pitkine jalkoineen ja Perryllä oli oikeasti vaikeuksia pysyä toisen perässä. ”Beau! Beau! Come on, wait!” Perry huusi toisen perään ja ihme kyllä toinen hieman hiljensi vauhtia. Perry sai kihlattunsa kiinni ja yhtäkkiä hän ei taas tiennyt, mitä sanoa. ”Look, I'm sorry. I shouldn't have said anything. Can we just forget what I said?” Perry yritti, mutta Beau ei vastannut. Perry ei voinut kuin pudistella päätään – kaipa toinen tuosta joskus rauhottuisi. Kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta matka kulkeutui takaisin metrolle ja sitä kautta kohti Perryn äidin taloa. Ei kumpaakaan tainnut enää huvittaa viettää mitään yhteistä aikaa ja kun he pääsivät Janen luokse, Beau paineli ensimmäisenä yläkertaan heidän huoneeseensa. Perry oli niin lähellä näyttää keskisormea kihlattunsa perään, mutta viime hetkellä hän hillitsi itsensä – hän oli melkein 30-vuotias, ei hän voinut käyttäytyä kuin teinipoika, varsinkin kun oli itse alottanut koko riidan. Perry heitti takkinsa naulakkoon ja käveli olohuoneeseen, jossa Jane ja Charles tuijottivat häntä kumpikin hieman ihmeissään, he kun olivat tainneet odottaa, että Perry ja Beau palaisivat myöhemmin. ”Where's Ellie?” Perry vain kysyi, vastaamatta niihin ihmetteleviin katseisiin mitään. Jane kertoi tytön olevan päiväunilla heidän makuuhuoneessaan, joten Perry vain nyökkäsi päätään. Hän nojasi käsillään kevyesti jalkoihinsa ja haroi jälleen hiuksiaan – millä helvetillä hän saisi Beaun leppymään?

Perry ei tiennyt kauanko hän oli norkoillut siinä olohuoneessa, kun hän viimein sai idean. Ei hän tiennyt, toimisiko se vai suuttuisiko Beau vain lisää – siihenkin olisi nimittäin hyvä syy. Perry kuitenkin päätti yrittää, joten mitään sanomatta hän nousi sohvalta ylös ja marssi takaisin yläkertaan. Beau oli kuin olikin heidän huoneessaan sängyllä makoilemassa, mutta nousi samantien Perryn nähdessään. Huoneesta toinen ei kuitenkaan lähtenyt, joten Perry meni nappaamaan kirjoituspöydältä läppärinsä ja istahti se sylissään Beaun vierelle sängylle. ”I want to show you something.” Perry sanoi, availlessaan samalla tietokonetta. Koneen auettua Perry etsi hetken aikaa oikeaa tiedostoa ja sen löydettyään hän klikkasi sen auki, mutta ei antanut vielä videon lähteä pyörimään. ”I haven't told you before this because it was supposed to be surprise but we filmed a new music video last summer during our tour.” Perry aloitti, aluksi tosin hieman epäröiden, sillä kumpikin heistä muisti tasan taatusti, miten se viime kertainen kiertue oli mennyt – he olivat olleet tauolla, Perry oli heittänyt kihlasormuksen menemään ja Beau oli päätynyt sängyyn toisen miehen kanssa, josta kuultuaan Perry oli sortunut taas ryyppäämään. ”No one haven't seen this video before and it will be on television after the new year. This song isn't still a new.. I wrote this just weeks before I moved to New York and met you. This is probably the most personal songs I have ever write and I think it describe really well how lost I was back then.” Perry selitti, siirtäen samalla tietokoneen hiireen play – napin kohdalle. ”I want to show you because as I said, we filmed this last summer and there's a little surprise for you.” Perry jatkoi, hymyilikin pienesti ja painoi sitten sitä play – nappia. ”This is called Moving On..” Perry vielä lisäsi ennenkuin keskittyi itsekkin videon katsomiseen. Niihin kesän tunnelmiin oli helppo palata ja Perry ainakin uppoutui täysin videoon – hän myös toivoi, että Beau katsoi sen pätkän ihan tosissaan, sillä noin kappaleen puolessa välissä Perryllä oli Beaulle osoitettu pieni viesti. Pieni, mutta kuitenkin Perryn mielestä merkittävä. Perry ei tarkkaillut pahemmin Beaun ilmeitä sen videon aikana, mutta sen loputtua Perry kuitenkin koki, että asiaa pitäisi ehkä selittää jotenkin. ”I just wanted to say that.. if you don't want to have kids anymore, it's more than fine to me. The most important thing to me is to be with you because Beau, I love you. I love you more than anything and you really saved my life. I have told you this before but I still can't thank you enought. It's hard to understand that I wrote that kind of stuff just three years ago.” Perry selitti, pitäen katseensa siinä koneen ruudussa, joka hieman nolona – ei hän edes tiennyt, että mistä sekin tunne oikein kumpusi! ”And that text you saw.. I was meant for you. Not for Ellie or anyone else. Just for you.”

Beau osasi olla siinä mielessä arvaamaton, että Perry ei ollut nytkään ihan täysin varma, saisiko Beau jonkun uuden kohtauksen vai olisiko toinen iloinen siitä pienestä yllätyksestä. Vaikka Perry tiesi varsin hyvin, että Beau kyllä osasi järjestää niitä kiukuttelukohtauksiaan, hänellä oli nyt sellainen tunne, että tällä kertaa se riitely ei jatkuisi. Niimpä hän laski läppärinsä käsistään lattialle ja käänsi katseensa takaisin Beauhun. Tarkemmin nuorukaista katsoessaan hän tajusi, että toinen näytti selvästi liikuttuneelta ja olipa toisella hymyäkin huulillaan – ehkä se yllätys ei ollut ihan pieleen mennyt sittenkään. Lopulta sieltä Beaun suusta tuli anteeksipyyntö ja se jos mikä sai Perryn hymyilemään. Kyllä hän tiesi jo, että ei Beau tarkoittanut niitä aiempia puheitaan, toinen vain välillä sylki sammakoita suustaan ja mäkätti aikansa, mutta kyllä Beau aina lopulta rauhottui ja osasi pyytää anteeksi. Siitä piirteestä Perry heidän suhteessa piti – vaikka he välillä riitelivätkin, kumpikin oli oppinut heidän yhteisen taipaleensa aikana pyytämään anteeksi. ”Yeah, you are an idiot. But so am I and hey, at least you're my idiot.” Perry naurahti kevyesti, katsellessaan samalla heidän yhteen lomittautuneita sormiaan. Lopulta Beau vetäisi Perryn vierelleen sängylle makaamaan ja Perry vetäytyikin samantien Beaun kainaloon ja vei toisen kätensä tämän rintakehän ylitse. ”I know. I know you didn't want this but you just have to accept that she exists. She is your daughter and she needs her dad.” Perryn oli vielä pakko huomauttaa silläkin uhalla, että Beau suuttuisi – hän ei kuitenkaan uskonut, että niin kävisi enää ja ihan rauhallisena Beau pysyikin. Kun Beau oli noin leppoisalla mielentilalla, Perryn oli helppo ottaa asia uudestaan puheeksi. Ei hän kyllä mitään siitä mahdollisesta toisesta lapsesta sanoisi, sillä fakta oli se, että Beaun pitäisi tottua ensin Ellieen, ennenkuin Perry voisi edes tosissaan haaveilla toisesta lapsesta. Loppujen lopuksi hän saisi sitäpaitsi olla tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen – hän oli menossa naimisiin rakastamansa miehen kanssa ja heillä oli maailman ihanin tytär.



Loppuillan aikana he eivät olleet juurikaan näyttäneet naamojaan Janen ja Charlien seurassa vaan koko ilta oli vietetty kahdestaan juttelemalla. Elliekin nukkui Perryn äidin kanssa, joten aamuista herätystä ei tarvinnut murehtia – Perry oli nimittäin pitkästä aikaa heistä se, joka nukkui pidempään kuin Beau. Niin se kyllä yleensäkkin meni, mutta Ellien myötä Perryn oli pitänyt totutella siihen, että hänen pitäisi nousta ensimmäisenä ylös. Aamu-unisella Perrylle se oli ollut vaikeaa, mutta Ellien ollessa Cecen kanssa hän oli aina saanut nukkua niinkuin normaalistikkin. Tänä aamuna heräillessään hän sitten vaistomaisesti hapuili kädellään Beaun paikkaa sängyssään, mutta nuorukainen ei siinä enää ollut. Hieman yllättyneenä Perry raotti silmiään, mutta antoi kuitenkin asian olla – kyllä hän voisi vielä hetken nukkua, vaikka Beau olikin jo herännyt. Beaun lähtemistä Perry ei kerennyt kauaa analysoida, kun hän oli jo nukahtanut uudestaan ja seuraavan kerran hän havahtui, kun tunsi jonkun istahtavan sängylle ja puhuvan jotain. Perry hieroi hieman unisena silmiään ja silmänsä avattuaan hän huomasi Beaun palanneen takaisin – aamupalan kanssa. Toinen oli kuulema halunnut tuoda hänelle aamupalan sänkyyn. Perry katsoi Beauta hieman unisena takaisin, voimatta kuitenkaan sille mitään, että hymy alkoi nousta hänen huulilleen. ”Who are you and what have you done to my fiancé?” Perry ei voinut olla naurahtamatta hyväntuulisesti, mutta hän kuitenkin nousi paremmin istumaan ja kurkottautui painamaan suukon Beaun huulille. ”You really didn't have to.. - Thanks.” Perry sitten vielä hymyili – yllättynyt hän todellakin oli, sillä Beau ei ollut varmasti ikinä tuonut hänelle aamiaista sänkyyn. Kieltämättä Perry kyllä päätteli, että tämä pieni yllätys liittyi hyvin pitkälti eiliseen. Vaikka he olivat asiat puhuneetkin jo läpi eilen illalla, Perry kyllä tunsi kihlattunsa ja epäili, että toinen tunsi vielä syyllisyyttä asiasta. Ei Perry kyllä enää vihainen ollut, ei ollut ollut alunperinkään, sillä itsepähän hän oli koko tilanteen aloittanut. Aamupala sängyssä oli kuitenkin mukavaa vaihtelua ja Beaukin jäi siihen Perryn kanssa syömään. Tälläisistä aamuista Perry piti – kummallakaan ei ollut kiire mihinkään ja he saivat vain olla ihan rauhassa kahdestaan ja nauttia toistensa seurasta.

Sen aamiaisen jälkeen Perrykin oli malttanut nousta sängystä ja hän siirtyi laukkunsa luokse miettimään, mitä laittaisi päälleen. Kovin montaa ajatusta hän ei asialle uhrannut, sillä hän oli vetäissyt jalkaansa eiliset farkkunsa, mutta laukustaan hän nappasi puoliksi vahingossa Bunnyn bändin t-paidan. Sinänsä asiassa ei ollut mitään kummallista, sillä hän käytti bändipaitoja muutenkin, eikä Bunnyn bändi ollut asiassa mikään poikkeus, mutta jotenkin ajatus tuntui nyt hassulta, sillä oli jälleen kerran joulu, eikä Bunny ollut heidän luonaan. Toki Bunny oli ollut poissa jo vuosi sitten, mutta silloin Perry ei ollut täysin käsittänyt veljensä poissaoloa. Kaiken lisäksi he olivat Beaun kanssa olleet jouluna matkoilla, joten Perry ei ollut kerennyt ajatella koko asiaa. Hieman epäröiden Perry kuitenkin vetäisi paidan päälleen ja hän päätyi vielä vetäisemään pipon päähänsä. Kun Perrykin sitten oli valmis, kaksikko lähti alakertaan, sillä Perry tiesi, että Jane ja Charles varmasti jo odottivat, että he tulisivat aukaisemaan lahjat heidän kanssaan. Keskenään Perry ja Beau olivat kylläkin sopineet, että lahjoja ei ostettaisi, koska oli turha raahata ylimääräistä tavaraa näin pitkällä matkalla ja heillä olisi häätkin tulossa aivan pian, joten siinä oli jo lahjaa tarpeeksi. ”There you are!” Jane sanoi hyväntuulisesti kaksikon tultua alakertaan – hyvin pitkälti se hymy taisi johtua siitä, että Jane kiikutti jälleen kerran Ellietä mukanaan. Toisaalta Perry ymmärsi Janen innostuksen Ellietä kohtaan, sillä nainen oli taatusti jo kuvitellut, että hän ei voisi koskaan saada lapsenlapsia, Bunny kun ei varsinaisesti ollut ollut sitä tyyppiä, että asettuisi aloilleen perustaisi perheen ja Perry.. no, ikävä kyllä miehet eivät voineet keskenään lisääntyä. Niine ajatuksineen Perry siirtyi muiden mukana olohuoneeseen ja pieni hymy nousi hänen huulilleen sen kuusen ja lahjakasan nähdessään – hän oli ihan varma, että Jane ja Charlie olivat ostaneet koko läjän ihan vain Ellielle. Oli siinä kyllä Perrynkin lahja mukana, Beau taas ei taatusti ollut ostanut tyttärelleen mitään, eikä Perry kyllä siitä kihlattuaan tuominnut. Kuten Perry oli arvellutkin, suurin osa paketeista oli Ellielle – tosin, yhden pienemmän paketin Jane ojensi Perryllekkin ja he kuulema saisivat vielä myöhemmin yhteisen lahjan Beaun kanssa. Sitä kommenttia Perry hieman ihmetteli, mutta antoi asian toistaiseksi olla. Hetkeksi Beau kuitenkin katosi heidän seurastaan ja hieman ihmeissään Perry kääntyi katsomaan toisen perään.

Syy Beaun katoamiseen selvisi pian, sillä Beau palasi takaisin vielä yhden lahjan kanssa. Perryltä oli kieltämättä loksahtaa suu auki pelkästään ihmetyksestä, kun Beau kertoi sen lahjan olevan Ellielle. Hymy nousi kuitenkin nopeasti Perryn huulille ja hän kääntyi suukottamaan kihlattuaan. ”I'm proud of you.” Perry ei malttanut olla sanomatta hieman hiljempaa Beaulle. Okei, kyseessä oli vain yksi lahja, mutta Perry tiesi varsin hyvin Beaun mielipiteen Elliestä, joten hän ei ollut odottanut, että Beau ostaisi tyttärelleen yhtään mitään. Ellielle niitä lahjoja riitti ihan liikaa, mutta jossain välissä Perry avasi muiden huomaamatta myös sen oman pakettinsa – sitä Perry ei kylläkään tajunnut, että Jane tarkkaili häntä. Sen paketin aukaistuaan Perry jäi hieman hiljaiseksi, sillä paketista löytyi eräs Bunnyn koruista. Perry tiesi, että se nimenomainen koru oli ollut todella tärkeä Bunnylle ja Perry oli harmitellut, että hän ei ollut löytänyt sitä mistään Bunnyn asunnolta. Perry nieleskeli pienesti ja yritti hieman koota itsensä. Lopulta hän nosti katseensa äitiinsä ja hymyili tälle pienesti – mitään hän ei sanonut, mutta Jane ymmärsi varmasti, miten kiitollinen Perry oli. Jotta Perry saisi ikävät ajatuksensa mielestään pois, Perry kääntyi paremmin Ellien puoleen ja meni nostamaan Ellien Charlien sylistä itselleen – no, toki hän kysyi luvan siihen ensin, eikä vain ryövännyt tyttöä itselleen. ”Happy first christmas, sweetie.” Perry sanoi hellästi Ellielle ja suukotti tyttöä päälaelle. Ehkä se oli hieman lällyä, mutta Perry nyt vain piti tuosta muksusta niin kovasti.