|
|
Jan 7, 2015 18:27:25 GMT 2
Post by Deleted on Jan 7, 2015 18:27:25 GMT 2
Maaliskuihin tuntui olevan ikuisuus. Kun Nicky oli palannut takaisin kotiin New Yorkissa, olivat hän ja Dariya puhuneet, että Dariya aloittaisi vihdoin ja viimein sairaanhoitajaopintonsa keväällä, Nicky puolestaan jäisi lasten kanssa kotiin. Dariya oli ensin hieman vastustellut ideaa, sillä hän epäili, miten Nicky pärjäisi kotona lasten kanssa, mutta lopulta hän oli ymmärtänyt kuunnella Nickyltä järkipuhetta – Dariya oli pärjännyt useamman kuukauden neljän lapsen kanssa yksin, kyllä Nicky pärjäisi lapsien kanssa muutaman tunnin päivästä, kun Dariya olisi koulussa. Niimpä juuri ennen joulua Dariya oli soittanut koululleen ja käytännön asiat hän oli hoitanut heti joulun jälkeen – koulun hän pääsisi aloittamaan maaliskuussa. Hieman Dariyaa jo jännitti etukäteen, mutta hän jaksoi uskoa kaiken menevän ihan hyvin. Hän oli jo opiskellut sairaanhoitajaksi Ukrainassa, hän oli työskennellytkin useamman vuoden ennen Yhdysvaltoihin muuttoaan – nämä opiskelut olivat vain muodollisuus, joilla hän pätevöittäisi itsensä Yhdysvaltojen työmarkkinoille, kyllä hän asiansa osasi. Kun päätös Dariyan kouluun lähdöstä oli tehty, oli Nicky melko pian sen jälkeen jäänyt kotiin isyysvapaalle. Aluksi Dariya oli ollut iloinen – he eivät olleet varmasti koskaan saaneet viettää näin paljon aikaa yhdessä ja kotona riitti sen verran vilskettä, että oli mukavaa, kun joku oli jakamassa sen kaaoksen hänen kanssaan. Hyvin pian Dariya kuitenkin oli saanut huomata, että Nickyn läsnäolo ärsytti häntä. Tietenkin Dariya oli onnellinen siitä, että Nicky oli kotona – hän tiesi, ettei monilla ollut sellaiseen mahdollisuutta. Hän vain oli huomannut, että kun he olivat kuukauden päivät olleet jatkuvasti toistensa seurassa ilman, että olivat nähneet suurinpiirtein ketään muuta kuin toisiaan ja lapsiaan, alkoi kumpikin olla jo hieman kärttyinen. Dariyalla oli niin omat rutiininsa päiville ja hän oli tottunut hoitamaan koko talouden Nickyn ollessa poissa, joten tuntui oudolta, kun yhtäkkiä Nicky olikin kotona kirjaimmellisesti koko ajan. Ei heillä mitenkään huonosti mennyt, eikä mitään suurta riitaakaan oltu saatu aikaiseksi, mutta oli selvää, että kumpikin odottivat, että Dariyan koulu alkaisi ja he olisivat edes muutaman tunnin päivässä toisistaan erossa. Tänään Dariya ja Nicky saisivat kuitenkin vähän muutakin ajateltavaa kuin toistensa kotona kököttämisen, sillä eilen Dariya oli jutellut Elifin kanssa ja kutsunut naisen käymään heidän luonaan. Tai tarkemmin ottaen he olivat jutelleet jotain yleistä sairaanhoitajaopinnoista, sillä myös Elif oli sairaanhoitaja ammatiltaan ja nyt kun nainen oli muuttanut Yhdysvaltoihin, ei tälläkään ollut pätevyyttä jatkaa ammattinsa harjoittamista uudessa maassa, joten Elif pystyi samaistumaan Dariyan tilanteeseen. Siinä keskustelun lomassa Dariya sitten oli kutsunut Elifin kylään seuraavana päivänä ja nyt päivää myöhemmin Dariya odotteli, että Elif tulisi hetkenä minä hyvänsä. ”Toivottavasti se Mikayla ei nyt kamalasti loukkaantunut, kun minä kutsuin Elifin, mutta en häntä ja Ardaa..” Dariya höpisi lähinnä itsekseen – Nickyn kuullen tosin – pyyhkiessään pölyjä olohuoneesta, ikään kuin Elif muka sellaisiin kiinnittäisi huomiota. Tuskin Mikayla asiasta oikeasti suuttuisi, mutta Dariyaa stressasi silti, sillä olihan Elif kuitenkin Ardan sisko eli ei käytännössä katsoen mitään sukua Dariyalle. Olisi Dariyakin ehkä pitänyt outona, jos Mikayla olisi yhtäkkiä ruennut kaveraamaan Nickyn siskojen kanssa ilman hänen seuraansa. Dariyan katkaisi kuitenkin ajatuksistaan ovikellon soiminen. ”No nyt se varmaan tulee. Tuletko säkin?” Dariya kysyi hymyillen Nickyltä, lähtien kävelemään kuitenkin edeltä eteiseen. Nopeasti hän sipaisi kuparinvärisiä hiuksiaan, kunnes sitten avasi oven. ”No moi.. – ” Dariya aloitti, jääden kuitenkin hetkeksi hieman sanattomaksi, kun oven takaa löytyi Elifin lisäksi myös Misha. ”No moi, ei kai haittaa, että mäkin lähdin mukaan?” Misha naurahti heidän astellessaan Dariyan ohitse peremmälle. Dariya jäi katsomaan hieman hämmentyneenä kaksikon perään, kohdaten sopivasti Nickyn katseen. Hän tiesi, että Nicky inhosi Mishaa ja Misha puolestaan rakasti Nickyn piikittelyä edellä mainitusta syystä. Elifin ja Mishan suhde ylipäätänsä tuntui todella oudolta, mutta ei Dariya ollut olettanut, että Elif raahaisi miesystävänsä mukanaan. ”No ei kai se..” Dariya sanoi edelleen hieman vaikeasti, vetäisten sitten oven kiinni – mikähän sota tästäkin syttyisi, Dariya ei voinut olla miettimättä. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 9, 2015 22:48:02 GMT 2
Post by jenni on Jan 9, 2015 22:48:02 GMT 2
Ensin Nicholas oli ollut varsin iloinen siitä, että he olivat saaneet Dariyan kanssa sovittua asiat niin, että nainen lähtisi pätevöittämään itsensä Yhdysvaltain sairaanhoitajamarkkinoille ja hän itse jäisi kotiin lasten kanssa. Asiassa ei sinänsä ollut vieläkään mitään vikaa, mitä nyt jatkuva yhdessäolo tuntui repivän kummankin avioliiton osapuolen hermoja riekaleiksi koko ajan. Kuukauden päivät he olivat jo olleet kaikki kotona vailla oikeastaan minkäännäköistä taukoa toisesta. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ollut, mutta he eivät vain olleet tottuneet niin tiiviiseen yhdessäoloon. Tuntui suorastaan sokkimaiselta palata takaisin Yhdysvaltoihin, kun muutos oli näinkin raju, ainakin jos vertasi heidän arkeensa edellisenä syksynä, kun Nicky oli ollut viikkotolkulla – ei vaan, kuukausikaupalla – Pariisissa yksinään, ja Dariya kotona New Yorkissa lasten kanssa. Dariyan koulu alkaisi kuitenkin vasta maaliskuussa, joten toisesta kuukaudesta kotona saattaisi tulla raskas, Nicky toisinaan itsekseen tuumi, vaikka yrittikin keskittyä nauttimaan koko perheen yhdessäolosta.
Olihan siinä puolensakin. Heillä oli nimittäin nyt adoptoitu Ariella-tyttökin arkea värittämässä, joskaan tytön sopeutumisessa ei tuntunutkaan olevan ongelmia. Silti Nicky oli hieman helpottunut, kun Dariya yhtenä helmikuun alun päivänä ilmoitti, että Elif olisi tulossa vierailulle. Dariyan Mikayla-serkun miehen pikkusisko. Hieman kummallista, mutta Nicky ymmärsi kyllä yskän, kun oli saanut kuulla, että Elifilläkin oli sairaanhoitajataustaa. Tosin Turkista eikä Yhdysvalloista, aivan kuten Dariyalla oli ukrainalaiset sairaanhoitajan paperit hallussaan. ”Sä olet niin pulassa”, Nicky naurahti huvittuneena, kun Dariya pähkäili sitä, mahtoiko Mikayla loukkaantua siitä, kun Dariya oli mennyt kutsumaan vain Elifin. ”Eihän se välttämättä edes saa tietää. Tuskin Elif jokaista liikettään veljelleen kertoo. En mä ainakaan ole kaikkia sun menojasi Aimeelle tai Elylle raportoinut”, mies lopulta vain kohautteli olkiaan vaimonsa omasta mielestään turhalle pähkäilylle. Heidän keskustelunsa kuitenkin keskeytyi, kun ovikello soi.
Nickyn päähän pälkähti ajatus siitä, että olisihan hänen pitänyt arvata, kun hän hetken päästä kuuli eteisestä turhan tutun äänen. Tietysti Elif oli raahannut Misha-rakkaansa mukaan. Nickyltä pääsi turhautunut puuskahdus, kun hän sitten lähti itsekin eteiseen ottamaan nämä arvon vieraat vastaan. ”Hei!” Elif tervehti reippaasti Dariyaa, vilkaisi sitten pikaisesti olkansa yli Mishaa, kun mies itse tajusi varmistella paikallaolonsa olevan ok. Itse Elif ei viitsinyt (tai jaksanut) asiaa sen enempää kommentoida. Sen sijaan nainen käveli peremmälle, ja antoi riisumansa päällystakin Nickylle, joka oli eteiseen asti päässyt ja tarjoutunutkin sen ottamaan. Elifin kanssa Nicky tervehti tavallisen ystävälliseen sävyyn, mutta Mishaa mies ei voinut olla katsahtamatta alta kulmiensa. ”Terve, pitkästä aikaa”, Nicky lopulta sanoi muodon vuoksi, mutta antoi sitten Mishan itse ripustaa takkinsa vaatetangolle – antoi hän sentään toiselle vapaan henkarin, edistystä ehkä sekin.
Elif käveli reippaasti ruokailutilaan Dariyan perässä ja istuutui alas muitta mutkitta, saaden jo pian viereensä Mishankin. Nicky puolestaan istuutui pöydän toiselle puolelle, yritti olla mulkoilematta Mishaa ja keskittyä Elifin jututtamiseen. ”Aiotko sinäkin siis lähteä hankkimaan luvat toimia sairaanhoitajana täälläkin?” Nicky uteli Elifiltä, kun Dariya selvästi puuhaili kahvinkeiton parissa. Elif venytteli hieman käsiään eteenpäin ja heilautti sitten hiukset olkansa yli. Ei häntä hoitoala itsessään kiinnostanut, mutta raha kyllä. Sairaanhoitajan hommista ei tosin mitään huippupalkkaa maksettu, mutta ei hän halunnut täysin Mishan lompakonkaan armoilla olla. Vaikka kivaahan sekin tietysti oli. Tavallaan. Ja olisihan se tietysti hauskaa, jos olisi jotakin tekemistä, muuta kuin kotona pörrääminen yksinään, kun Mishalla oli omat menonsa. ”En mä oikeastaan ole vielä edes hakenut sellaiseen. Enhän mä edes tiennyt, koko koulusta ellei Dariya olisi kertonut...” Elif naurahti hivenen huvittuneena – hän osasi kyllä suunnitella ja haaveilla, mutta oli toisinaan turhan laiska ottamaan itse mistään mitään selvää. Nicky rypisti hieman otsaansa, pyöritteli hetken aikaa puhelinta käsissään pöydän päällä. ”Se voisi olla aika hyvä idea, vai mitä... Misha? Olisi ainakin joku vertaistukena tsemppaamassa, vaikka ei kai se koulu mitään suuria ongelmia tuottaisi, kun te kumminkin olette hoitajia jo. Samanlaisia katetreja ja kanyyleja on täällä ja Itä-Euroopassa, luulisin...?”
|
|
|
|
Jan 22, 2015 20:53:48 GMT 2
Post by Deleted on Jan 22, 2015 20:53:48 GMT 2
Hieman Dariya tunsi syyllisyyttä siitä, kun hän livahti saman tien kahvinkeittopuuhiin, sillä hän tiesi, että Nicky ei taatusti viihtyisi kovin montaa ylimääräistä hetkeä Mishan kanssa. Dariya itse kyllä tuli nykyisin toimeen Mishan ihan kohtuullisen hyvin. Ei hän mitenkään erityisemmin miehen seurasta pitänyt, mutta ei hän myöskään toista inhonnut ihan niin paljon kuin Nicky. Joka tapauksessa, Dariya keskittyi aikansa pelkästään siihen kahvin keittämiseen, olettaen, että tuskin kukaan kerkeäisi toisiaan tappaa ruokailutilassa sillä välin. Ihan varmuuden vuoksi Dariya kuitenkin pyörähti aina välillä muiden seuraan viedäkseen kahvittelutavaroita pöydän ääreen. Ainakin niillä kerroilla keskustelu pöydässä tuntui olevan ihan asiallista, joten ehkä Dariyakin uskaltaisi hieman hengittää. ”Niin no, olen mä Elifille sanonut, että tottakai hän voi kouluun mennä, mutta kyllä me pärjätään myös minun rahoillani, että ei sen takia tarvitse ainakaan mitään kouluja miettiä.” Misha ei malttanut olla sanomatta pienen virneen kera. Toki hän tiesi, että ei McCanneynkaan perheeltä puuttunut rahaa, mutta hänestä nyt vain oli mukava leuhkia rahoillaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, varsinkin, kun leuhkimista oli kuuntelemassa Nicky – kyseistä miestä oli aina yhtä mukavaa provosoida.
Dariya onnistui sopivasti tulemaan kahvipannun kanssa ruokailuhuoneeseen, eikä hän voinut kuin pyöritellä hieman silmiään Mishan puheet kuultuaan. Miehellä oli kieltämättä ärsyttävä tapa korostaa jatkuvasti omaa julkisuuttaan ja Dariya ei ihmetellyt lainkaan, että Nickyllä oli mennyt hermot jo ajat sitten. ”Olenhan mä Elifille tuota koulua mainostanut, olisi sitten edes joku samassa tilanteessa oleva mukana.” Dariya naurahti kevyesti, saatuaan kahvin kaadettua kaikille. Hän kävi vielä viemässä kahvipannun takaisin keittiöön, kunnes sitten itsekin palasi pöydän ääreen. Hieman hän oli aistivinaan jännitettä Mishan ja Nickyn välillä, mutta ainakaan he eivät olleet vielä toistensa kurkuissa kiinni, mikä oli sinänsä jo edistystä. ”Onkos teillä lapset nukkumassa, kun täällä on näin hiljaista?” Misha kysyi ja sen kysymyksen myötä Dariya meinasi vetäistä kahvit väärään kurkkuun. Hän sai kuitenkin nyökyteltyä päätään. ”Joo, ihme ja kumma kyllä kaikki ovat tällä hetkellä nukkumassa.” Dariya sanoi. Niin kovasti kuin hän lapsiaan rakastikin, hän ei olisi halunnut puhua varsinkaan Faithista Mishan kanssa – hän muisti edelleen varsin hyvin, minkä riidan Nicky ja Misha olivat saaneet aikaiseksi tytön isyydestä, kun Dariya oli ollut vielä raskaana.
Muuta ajateltavaa koko porukka sai, kun ovikello sattui juuri sopivasti soimaan. Hieman kulmiaan kohottaen Dariya vilkaisi Nickyä – ei kukaan ollut ilmoittanut tulevansa käymään ja ei heille kukaan yleensä ilmoittamatta tullut. Dariya kuitenkin nousi pöydän äärestä ja lähti kävelemään eteiseen oven avatakseen. Sillä välin oven takana puolestaan seisoi Arda ja Mikayla – kaksikko oli päättänyt lähteä huvikseen käymään McCanneyn porukan luona, kun he olivat muutenkin liikenteessä. Sitä paitsi, heillä oli uutisia kerrottavanaan ja Mikayla ei millään ollut suostunut siihen, että heidän neuvolauutisensa olisi kerrottu puhelimessa. ”Onkohan ne edes kotona.. Mähän sanoin, että soitetaan niille ensin.” Arda kerkesi jo mietiskellä, kun ovi sitten sopivasti aukenikin. Dariya yllättyi kieltämättä kaksikon nähdessään, mutta nopeasti hän oli jo halaamassa kaksikkoa. ”No moi, miten te ette ilmoittaneet mitään, että olette tulossa?” Dariya naurahti, siirtyen kuitenkin oven edestä, jotta kaksikko pääsisi peremmälle.
”Meillä on itseasiassa muitakin vieraita. Elif ja arvatkaa kuka.” Dariya sanoi, lausuen jälkimmäiset sanansa hieman hiljaisemmalla sävyllä, silmiäänkin pyöräyttäen. ”Mä itseasiassa just keitin kahvia, Arda varmaan juot? Entä Mikayla, keitänkö mä sulle teetä?” Dariya oli heti hössöttämässä, kun käveli sitten edeltä takaisin ruokailuhuoneeseen. ”Saatiin lisää vieraita.” Dariya vain selitti hymyillen, kävellen samalla vauhdilla keittiöön – ainakin hän sai vielä hyvän syyn olla hetken aikaa poissa Mishan seurasta.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 25, 2015 17:15:18 GMT 2
Post by jenni on Jan 25, 2015 17:15:18 GMT 2
Nicky ei päättänyt antaa ilmeensä värähtääkään, kun Misha taas muka ovelasti vihjaisi rahavaroistaan. Sen sijaan Dariyakin sitten jo saapui kahvipannun kanssa, ja nainen kaatoikin heille kaikille kahvia. Kun Dariya hetken päästä oli vienyt kahvipannun takaisin ja palannut sitten takaisin, Mishan kysymyksen myötä Dariya oli selvästi tukehtumaisillaan kahviinsa, mutta Nicky yritti taas parhaansa mukaan kestää tilanteen ja kysymyksen kuin minkä tahansa small talkin. Tosin hieman hän ihmetteli, että kuinka paljon Mishaa muka oikeasti kiinnosti heidän lastensa päiväunien ajoitukset. Nopeasti ajatukset kuitenkin vaihtuivat uuteen, kun ovikellon ääni täytti talon sisäosat kaiullaan. Nicky katsahti Dariyaa hieman kummissaan, mutta Dariya ehti ensiksi nousta ylös mennäkseen avaamaan oven. Nicky puolestaan jäi istumaan pöytään Elifin ja Mishan seuraan, selittikin jotakin, ettei yhtään tiennyt, kuka ovella mahtaisi olla – he kun eivät enempää vieraita odottaneet sinä päivänä.
”Höpö, höpö. Melkein ainahan ne on kotona. Martha ja Denniskin asuvat Phoenixissa, enkä minä usko, että he ovat Aimeen ja Mattinkaan luona juuri nyt”, Mikayla vähät välitti Ardan epäröinnistä ja ehtikin virnistää tietäväisesti miehelleen, kun kuuli ulko-oven toiselta puolen rapinaa ja kolinaa – joku oli selvästi avaamassa heille ovea. Mikayla halasi pitkään serkkuaan, kunnes asteli peremmälle tämän pyynnöstä. ”Me haluttiin vaan yllättää teidät”, blondi virnisti pienesti, sillä tiesi, että ohikulkumatkalla oleminen selityksenä olisi ontunut – harvempi manhattanilainen oli päiväkävelyllä Staten Islandilla. Kun Dariya kertoi toisistakin vieraista, Elifistä ja Mishasta siis, Mikaylan kasvoilla ollut virne hyytyi hieman. Olipa kummallista, että Dariya ja Nicholas kestitsivät Ardan siskoa ja tämän poikaystävää ilman... Ardaa ja häntä, Mikaylaa siis. Varsinkin kun otti huomioon McCanneyn pariskunnan ja Mishan väliset aiemmat kärhämät. Mikayla ei kuitenkaan antanut hämmennyksen liikaa näkyä itsestään, tai ainakin hän yritti uskotella niin itselleen, vaikka totuus saattoikin paistaa hänestä kilometrien päähän. He kävelivät Dariyan perässä ruokailutilaan, mutta kyseinen nainen jätti heidät saman tien Nickyn ja oudon pariskunnan luokse, kun itse meni laittamaan kahvia ja teetä lisää.
”Hei, Nick... Ja hei”, Mikayla tervehti kohteliaasti hymyillen ensin talon isäntää, sitten kahta muuta vierasta hieman empivämpään sävyyn. Hän vilkaisi Ardaa olkansa yli ennen kuin käveli istumaan vapaalle paikalle pöydän ääreen, hieman pitäen kättään vatsansa päällä. ”No terve, mikäs teidät tänne ajoi? Kämppä täyttyi liikaa Mikaylan raskaushöyryistä, piti päästä tuulettumaan, vai mitä Arda?” Nicky vitsaili leikillään ja nojautui hieman taaksepäin tuolissaan. Mikayla irvisti serkkunsa miehelle, mutta pieni naurahdus kuitenkin karkasi hänenkin huuliltaan, kun kaikki muutkin ottivat sen Nickyn kysymyksen vitsillä. ”Mitä te täällä?” Mikayla kysyi mahdollisimman neutraalisti Elifiltä ja Mishalta, kun kaksikon kyläily Dariyan ja Nickyn luona epäilytti häntä niin suuresti. ”No, nuo on sitä mieltä, että minun ja Dariyan pitäisi aloittaa yhtä aikaa sairaanhoitajaopinnot täällä”, Elif näpräsi hiuksiaan puhuessaan, vaikka oli alkanut pyöritellä ajatusta äsken enemmänkin mielessään. ”Ai? Ai jaa. Sehän kuulostaa hienolta”, Mikayla sanoi nopeasti, vaikka häntä arveluttikin se, että Dariya ja Elif alkaisivat enemmänkin viettää aikaa yhdessä. Veisikö se Dariyan aikaa viettää aikaa myös hänen kanssaan? Kyllä, mustasukkaisuus serkun seurasta nosti päätään Mikaylan mielessä.
Kuitenkin, kun Dariya vihdoin palasi kahvi- ja teekupillisten kanssa muiden seuraan, Mikayla sai muuta ajateltavaa. Tosin hän vilkaisi kyllä ensin Ardaa, toinen kun näytti niin malttamattomalta. Ehkä oli parempi antaa tälle ilo kertoa heidän uutisensa. Mikayla nyökkäsikin hyväksyvästi miehelleen, hymyilikin sitten. Sitä paitsi hän itse oli vasta sopeutunut sataprosenttisesti ajatukseen vauvan tulosta, Arda oli jo ehtinyt siirtyä sisäistämään vauvan nimenomaan poikana.
|
|
|
|
Feb 21, 2015 14:08:44 GMT 2
Post by Deleted on Feb 21, 2015 14:08:44 GMT 2
Dariya oli jälleen kerran kipittänyt keittiöön, mutta hän ei osannut olla siitä kamalan pahoillaan. Toki hän viihtyi kaikkien muiden seurassa, mutta Mishan läsnäolo tuntui edelleen niin kiusalliselta. Nicky kylläkin vaikutti siltä, ettei ollut miehestä moksiskaan, mistä Dariya oli tyytyväinen – ihan viimeisenä hän olisi jaksanut mitään Nickyn ja Mishan välistä kärhämää, niitä oli keretty nähdä ajan kuluessa jo ihan tarpeeksi. Jokatapauksessa, Dariya laittoi Mikaylalle teeveden kiehumaan ja otti kaapista kaksi kuppia, toisen sille Mikaylan teelle ja toisen Ardalle kahvia varten. Teevesi oli nopeasti valmiina ja niimpä Dariya lähti takaisin muiden seuraan, vieden kahvin Ardalle ja teen Mikaylalle.
Ruokailuhuoneessa oli sillä välin vaihdettu lähinnä sananvaihtoa Mikaylan ja Mishan välillä. Ardakin pysytteli hiljaa, mutta kieltämättä hänen olonsa alkoi olla jopa hieman malttamaton, sillä hän halusi jo päästä kertomaan heidän uutisensa! Kun Dariya palasi muiden seuraan, Arda kiitti kohteliaasti tätä kahvista. Samalla Mikaylakin tuntui vilkaisevan häntä jokseenkin merkitsevästi ja Arda ymmärsi, että Mikayla haluaisi hänen kertovan heidän uutisensa muille. ”Niin, oli meillä kyllä ihan asiaakin.” Arda sitten aloitti, vilkaisten vielä Mikaylaa ikään kuin varmistaakseen, että naiselle oli varmasti ok, että Arda kertoi asian. Mikayla ei näyttänyt siltä, että olisi muuttanut mieltään, joten Arda käänsi jälleen katseensa paremmin muihin – ei hän kyllä ihan täysin tiennyt, kehen olisi katseensa kohdistanut, porukkaa kun oli sen verran paljon paikalla.
”Me käytiin tuossa pari päivää sitten neuvolassa ja meille selvisi samalla, että meidän perheeseen on tulossa pieni poika.” Arda kertoi hymy huulillaan, selvästi ylpeänä. Hän olisi halunnut kuuluttaa heidän uutisensa vaikka koko maailmalle ja oli suorastaan ihme, että hän oli onnistunut olemaan hiljaa peräti kaksi päivää, sillä hän olisi niin kovasti jo silloin halunnut soitella koko suvun ja ystäväpiirin lävitse. Dariya tietysti innostui uutisesta ja hetken hän joutui räpyttelemään silmiään, ettei olisi vain alkanut tunteilla liikaa. ”Voi ei, miten hienoa! Onneksi olkoon ihan kamalasti!” Dariya sanoi, pienen naurahduksenkin kera. Lopulta hänen oli vielä ihan pakko nousta ylös siitä tuolilta jälleen kerran ja hän kävi halaamassa uudestaan niin Mikaylaa kuin Ardaakin. ”Jos te vain haluatte niin meillä on ihan kamala läjä Alecin ja Felixin pieneksi jääneitä vaatteita, ei niitä kaikkia ole keretty edes käyttää pitkään, mokomat kun kasvaa niin vauhdilla..” Dariya totesi, jäätyään hetkeksi miettimään asiaa. Lasten vaatteita heillä todellakin oli ja Dariya laittaisi niitä vaatteita jo enemmän kuin mielellään eteenpäin.
”Joko teitä jännittää kamalasti? Mä muistan, kun mä vielä odotin kaksosia, ne viimeiset kuukaudet oli niin jännittäviä, kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa.” Dariya jatkoi hymyillen, vilkaisten Nickyäkin samalla, ehkä jopa hieman huvittuneena. He olivat saaneet tietää Dariyan raskaudesta suhteellisen myöhään, joten voisi sanoa, että koko raskausaika oli ollut yhtä vuoristorataa – lähinnä hyvässä mielessä. Kaksosten syntymän jälkeinen aika olikin sitten mennyt hieman synkemmissä tunnelmissa, mutta sitä Dariya ei halunnut enää muistella. Ne tapahtumat oli annettu anteeksi ja niistä ei heillä enää juurikaan puhuttu.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 20, 2015 14:07:31 GMT 2
Post by jenni on Mar 20, 2015 14:07:31 GMT 2
Mikayla tyytyi vain hymyilemään pienesti, kun Arda siinä vieressä sai kunnian paljastaa uutisen poikalapsen tulosta. Kun Dariya tuntui suorastaan liikuttuvan uutisesta, ei Mikaylakaan voinut olla myötäelämättä niitä tunteita, ja hän niiskaisikin pienesti. Elif puolestaan lausui hyvin neutraalit onnittelut lähinnä kohteliaisuudesta, mutta ei tiennyt, mitä muutakaan olisi tehnyt. Hän keskittyi vieläkin pyörittelemään hiussuortuvaa sormissaan, ajatukset hänellä pyörivät vieläkin lähinnä mahdollisissa sairaanhoitajaopinnoissa. ”Oletko sä jättänyt jotakin kertomatta, kun noin kovin olit herkistyä?” Nicky lausui hyväntuulisena, kun oli hänkin onnitellut tulevia vanhempia perheenlisäyksestä – tai siis lähinnä nyt konkreettisemmasta sellaisesta. Dariyalle osoitetulla kommentilla hän puolestaan viittaisi siihen, jos Dariya sattuisi olemaan raskaana ja tällä heittelisi hormonitasapaino laidasta laitaan. ”Joo, saatte mielellään viedä vaikka kaikki viisitoista pahvilaatikollista poikien vaatteita mukananne. Meillä pursuaa jo kaikki paikat liian pieniä vaatteita”, hän jatkoi selvästi hieman liioitellen.
Heti Mikayla ei ollut varma, kummalle vastaisi ensin, vaikka ei Nicky sinänsä kysymystä ollut esittänyt toisin kuin Dariya. Kiitti hän kuitenkin ensin, kun Dariya oli käynyt halaamassa häntä ja Ardaa kumpaakin. ”Jos me nyt ainakin muutama laatikko ensi alkuun voidaan ottaa mukaan… Ei sinne asuntoon nyt niin paljon tavaraa kuitenkaan mahdu”, Mikayla naurahti pienesti ja siveli kevyesti toisella kädellään vatsakumpuaan. Sitten hän vilkaisi Ardaa hieman huvittuneena. ”Arda taitaa olla meistä se, joka jännittää enemmän. Hyvä että mä olen vielä sisäistänyt koko juttua kunnolla. Ja Luojan kiitos, eihän minun edes tarvitse lukea mitään vanhempainoppaita, kun minulla on Arda!” vaaleaverikkö selitti lähes nauraen, vaikka tietysti ihan hyväntahtoista naurua se oli. Totuushan se vain oli, siis että Arda tuntui olevan niin paljon häntä edellä vanhemmuuteen valmistautumisesta. Siitäkin huolimatta, että Mikayla itse oli nimenomaan se, joka sitä lasta sisällään kantoi ja joka joutuisi synnyttämäänkin.
”Milloin se syntyy?” Elif puuttui yllättäen keskusteluun, vaikka oli tähän mennessä pysytellyt varsin taka-alalla keskustelussa. Hänen puolestaan he olisivat kyllä voineet jo lähteä Mishan kanssa jatkamaan matkaa, ehkä he olivat jo tarpeeksi puineet sitä opiskeluiden aloittamista, nyt vain kumpikin – sekä Elif että Dariya – tahoillaan hakisivat kouluun ja ta-daa, näkisivät sitten ensimmäisenä koulupäivänä. ”Keskikesällä”, Mikayla vastasi kälylleen hymyillen, hieman yllättyneenä kysymyksestä, vaikka toisaalta se olikin ihan oletettu kysymys. Mikayla ei kokenut vielä olevansa aivan samalla aaltopituudella Elifin kanssa, vaikka ihan kivalta toinen kuitenkin vaikutti. Eivät he olleet kuitenkaan viettäneet paljoakaan aikaa keskenään, edes Ardan aloitteesta, joten toisaalta Mikayla ei kokenutkaan olevansa vastuussa mistään yhteydenpidosta puolisonsa sisaren kanssa. Sitä paitsi häntä kalvoi vieläkin tieto siitä, että Dariya ja Elif olivat mahdollisesti lähdössä yhdessä opiskelemaan…
”Oletteko te jo miettineet nimeä, nyt kun sukupuoli on selvillä?” Nicky puolestaan avasi suunsa. Mikayla pudisteli päätään, mutta vilkaisi sitten hieman kysyvänä Ardaa. ”Vai sano nyt vielä, että olet jo niitäkin itseksesi miettinyt?” nainen kysyi pienen virnistyksen kera ja taputti leikkisästi miestä olalle.
|
|
|
|
Mar 22, 2015 17:32:47 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 17:32:47 GMT 2
Arda hymyili vain pienesti Mikaylaa katsellessaan ja kuunnellessaan, nainen kun niin selitti siitä, miten Arda oli perehtynyt raskauteen ja kaikkeen vauvaan liittyvään. Tottakai Arda oli, hän oli vauvakuumeillut jo paljon Mikaylaa pidempään ja valmistautunut siihenkin, että lapsia ei tulisi, joten tämä oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Tietysti myös Mikayla oli onnellinen vauvasta, mutta Arda oli kyllä ehdottomasti se, joka veti pidemmän korren siinä hössöttämisessä. Puheet keskeytti Elif ja kieltämättä Ardakin hieman yllättyi, että hänen pikkusiskonsa jaksoi edes ajatuksen tasolla olla kiinnostunut Mikaylan raskaudesta. Mikayla sitten vastasikin siihen kysymykseen ja aihe jäi taas siltä erää siihen ja se ei Ardaa yllättänyt. Enemmän hän olisi yllättynyt, jos Elif olisi alkanut jotain lisääkin kyselemään. Lopulta Ardan katse kääntyi ensin Nickyyn, sitten taas hetkeksi Mikaylaan ja pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan. ”Äh, en mä nyt sentään..” Arda sanoi pienen naurahduksen kera. ”Meillä riittää siinä vielä miettimistä, kun yritetään keksiä semmoinen nimi, joka käy kummankin kotimaahan, mutta myös Yhdysvaltoihin.” Arda sitten totesikin suoraan, hieman mietteliäänä Mikaylaa vilkaisten – eivätköhän he kuitenkin jotain vielä keksisi, olihan tässä sentään vielä aikaa ennen kuin vauva syntyisi.
|
|
