|
Jan 22, 2015 22:03:36 GMT 2
Post by Deleted on Jan 22, 2015 22:03:36 GMT 2
Maanantai 9. kesäkuuta 2015, iltapäivä Jennyn asunto Manhattanilla Sivuhahmoina Jenny sekä Lucy Kulunut kuukausi oli ollut Elizabethin elämässä sellaista myllerrystä, että hän ei olisi edes uskonut vie-lä pari kuukautta sitten asioiden menevän näin. Asiat olivat menneet kevään ajan loistavasti - Eliza-beth oli ollut onnellisessa suhteessa Kylen kanssa, Lucy oli syntynyt helmikuun alussa ja heidän uu-sioperhe-elämänsä oli toiminut täydellisesti. Kyle oli kohdellut Lucya kuin omaa tytärtään, eikä tuntu-nut aina edes muistavan, että Lucylla oli myös oma isä. Itseasiassa Elizabethkaan ei ollut tuntunut muistavan sitä pientä sivuseikkaa moneen kuukauteen. He eivät olleet tavanneet Treyn kanssa toisi-aan, eivätkä edes pitäneet mitään yhteyttä ja Elizabeth oli ollut tyytyväinen asioiden kulkuun. Yhtäkkiä Trey oli kuitenkin taas tupsahtanut heidän elämäänsä ja Elizabeth oli päättänyt antaa Treylle mahdol-lisuuden tututustua tyttäreensä. Ikävä kyllä siinä samalla Elizabethin omat tunteet olivat taas nousseet pintaan siinä määrin, että ensin he olivat päätyneet Treyn kanssa suutelemaan ja muutamaa päivää myöhemmin Elizabeth oli löytänyt itsensä Treyn vällyjen välistä. Sen kerran jälkeen Elizabeth ei jälleen ollut pitänyt mitään yhteyttä Treyhin. Alun hiljaisuuden jälkeen mies oli kyllä itse yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta Elizabeth kaipasi pientä etäisyyttä, jotta hän pystyi selvittämään omat ajatuksensa ja tunteensa. Hän rakasti Kyleä, mutta ei nähtävästi tarpeeksi, kun oli päätynyt toisen miehen kanssa sänkyyn – siihen lopputulokseen hän oli tullut asioita yksin mietittyään. Aluksi hän oli ajatellut, ettei kertoisi mitään Kylelle siitä pettämisestä, mutta lopulta Elizabeth ymmär-si, että jos hän aikoi jättää Kylen, olisi miehellä oikeus tietää, mistä se johtui. Tietenkään Kyle ei otta-nut asiaa hyvin, eikä Elizabeth voinut miestä moisesta syyttää. Kyle oli muuttanut pois Elizabethin ko-toa ja heti heidän eronsa jälkeen Elizabeth oli vain halunnut olla yksin Lucyn kanssa. Vielä tähän päi-vään mennessä hän ei ollut kertonut asiasta kenellekkään, vaikka asiasta oli jo pari viikkoa aikaa. Ei hän vain yksinkertaisesti tiennyt, miten olisi asiasta kertonut – ei hän halunnut myöntää, mitä oli ta-pahtunut. Tänään asiaan oli kuitenkin tullut poikkeus. Elizabeth oli märehtinyt asiaa mielessään eilisestä saakka ja lopulta hänen oli ollut pakko soittaa Jennylle. Oli kyllä todennäköistä, että Jenny kertoisi Elizabethin ja Kylen erosta Treylle, mutta Elizabeth otti sen riskin ystävälleen soittaessaan ja pyytäessään, että voisi tulla käymään tämän luona. Jenny oli onneksi kotona, joten niimpä Elizabeth oli laittanut niin oman kuin Lucynkin tavarat kasaan ja pian he olivat jo olleet metrossa matkalla kohti Manhattania. Matka sujui joutuisasti ja pian kaksikko oli hississä odottelemassa hissin saapumista oikeaan kerrok-seen. Hissistä pois päästyään Elizabeth meni soittamaan Jennyn ovikelloa, heijaillen samalla kevyesti Lucyn vaunuja – tyttö oli nukahtanut matkan aikana. ”Mooi. Anteeksi, kun me tälleen näin nopealla varoitusajalla tullaan käymään..” Elizabeth pahoitteli pienen hymyn kera, halaten samalla ystäväänsä. Elizabeth jätti Lucyn eteiseen vaunuihinsa nukkumaan, kun taas he siirtyivät Jennyn kanssa peremmäl-le asuntoon. Jenny oli ollut hössöttämässä jotain kahvin keittämisestä, mutta Elizabeth vain pudisteli päätään – ei hän nyt mitään kahvia kaivannut, ihan vain juttuseuraa. ”Niin.. Oli mulla ihan asiaakin.” Elizabeth sanoi, hieman vaikeana tosin. ”Mä ja Kyle.. Me erottiin. Pari viikkoa sitten itseasiassa.”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jan 24, 2015 16:10:46 GMT 2
Post by jenni on Jan 24, 2015 16:10:46 GMT 2
”Sinä ja Lucy olette aina tervetulleita tänne, älä nyt mitään anteeksi pyytele!” Jennifer Winchester päivitteli Elizabethin anteeksipyytelyjä paheksuen, kun oli avannut ovikellon soimisen jälkeen asuntonsa ulko-oven. Hän kaappasi ystävättärensä halaukseen, kun tämä oli päässyt peremmälle ja Lucynkin rattaat oli työnnetty eteiseen. ”Sitä paitsi minä olen vain katsonut Netflixiä koko päivän eli kiitos tylsyyteni pelastamisesta. Pistäisinkö mä kahvia tulemaan?”, Jenny selitti, kun oli mielestään tarpeeksi kauan halannut Elizabethia. Viimeiseksi mainittu tosin kieltäytyi kahvista, mikä sai Jennyn hieman kurtistamaan kulmiaan, kunnes hän lopulta heltyi ja malttoi antaa periksi tarjottavien suhteen. Hän viittoi Elizabethin mukaansa olohuoneeseen – Lucy jäisi kuulemma vaunuihin jatkamaan unia. Jenny oli juuri päässyt istumaan sohvalle ja nostamaan jalkansa koukkuun eteensä, kun Elizabeth pudotti pomminsa erostaan Kylen kanssa.
Toisaalla puolestaan Trey valmistautui lähtemään sisarensa luo. Hän oli luvannut mennä katsomaan Jennyn kannettavaa tietokonetta, joka kaipasi kuulemma selvästi pientä huoltoa. Here we go again, oli Trey muutamia päiviä sitten ajatellut ehkä noin sadannennen kerran, kun Elizabethista ei ollut taaskaan kuulunut pihaustakaan liki kuukauteen. Oli ehkä ollut väärin päätyä kyseisen naisen kanssa sänkyyn, varsinkin kun sama naisihminen seurusteli jo tahoillaan toisen miehen kanssa, mutta ihan yhtä lailla Elizabeth oli ollut koko hommassa itsekin mukana... Ei toinen ollut ollut edes erityisen humalassa, Elizabeth oli tiedostanut taatusti sen yön tapahtumat varsin hyvin. Trey tiesi sen siitäkin, että muuten Elizabeth olisi ollut häneen yhteydessä, jos ei olisi täysin tiedostanut niitä tapahtumia. Nyt kuitenkin nainen tuntui tiedostavan ja katuvan asiaa, niin suuri oli se heidän välisensä radiohiljaisuus ollut viime viikkoina. Itse Trey oli kyllä yrittänyt soittaa ja laitella muutamia viestejäkin, mutta vastausta tietenkään saamatta. Väkisin mies ei halunnut roikkua Elizabethin perässä tai puhelimen ääressä, ei hänkään niin epätoivoinen luuseri ollut!
”Eikä! Mitä, mitä... Miten te nyt niin? Tehän olette, olitte ihan täydellisiä yhdessä”, Jenny ällisteli kuultuaan ero uutisesta ja saatuaan rekisteröityä kuulemansa. Ja vielä pari viikkoa sitten... ”Mikset sä ole aiemmin kertonut? Et kai vaan ole yksinäsi vellonut omissa ajatuksissasi koko tätä aikaa? Voi Liz...” Jennyn suu kävi kovaa vauhtia, kunnes hän sitten halasi (ehkä hieman kömpelösti tosin siinä sohvalla istuessaan) viereensä tullutta Elizabethia. ”Voi, oi voi. Voi sua”, Jenny puheli halattuaan Elizabethia pitkään ja keskittyen lopulta silittelemään naisen selkää myötätuntoisena. Tosin tällaisina hetkinä tuntui hyvältä itse olla sinkku. Eipähän joutunut itse kokemaan moisia tunteita. Vaikka ei Jenny tietenkään niitä ajatuksiaan ääneen sanonut, oli hänellä sen verran tilannetajua ja sosiaalista osaamista.
Kahden kieppeillä Trey lähti valumaan asunnoltaan kohti tuttua osoitetta, kun oli luvannut olla puoli kolmelta tutkimassa pikkusiskonsa tietokonetta ja sen mahdollisia vikoja. Sää oli ihan mukava, joten mies päätti talsia sen parikymmenen minuutin kävelymatkan, joka hänen ja Jennyn asuntojen välillä oli. Kuin täydellisen ajoituksen vallassa, Trey oli lopulta 25 minuuttia yli kahden sisarensa kotitalon alaovella, joka oli lukossa. Sisällä asunnossa Jenny oli saada sätkyn, kun heidän silloinen pieni hiljainen hetkensä Elizabethin kanssa rikkoontui ovisummerin pirinään. ”Piru vie! Unohdin ihan kokonaan, että Trey lupasi tänään tulla korjaamaan tietokonettani”, Jenny läppäisi kätensä suunsa eteen. Hän oli tyystin unohtanut sopineensa asiasta veljensä kanssa. ”Jos haluat, niin voin sanoa hänelle ovipuhelimen kautta, että menee takaisin kotiinsa. Ei sillä koneen korjaamisella niin kiir--” Jenny ehti selittää, mutta ilmeisesti Elizabeth ei kehdannut alkaa pyytää sellaista, sillä naiselle Treyn tuleminen paikalle olisi ihan ok. Jotakin Jenny oli kuulevinaan, että Elizabeth voisi kyllä Lucyn kanssa lähteä kotiinkin.
”Ettekä lähde vielä. Mutta oletko nyt aivan varma? Voin kyllä ihan hyvin lähettää Treyn poiskin”, Jenny epäröi, mutta sai kuitenkin käskyn mennä päästämään toinen sisälle rappuun. Itse asiassa Trey oli jo ehtinyt painaa toisenkin kerran summeria alhaalla. Mikä ihme toisella oikein kesti? Jennyn asunto ei ollut mikään kartano, jossa ovipuhelimen luo käveleminen olisi kestänyt puoli päivää. Jenny jäi sormiaan epävarmana näperrellen odottamaan eteiseen, että Trey pääsisi oikeaan kerrokseen asti. Nainen nojasi ulko-oveensa hieman hermostuksissaan, kun Elizabethkin oli jäänyt olohuoneeseen (ilmeisesti naisella ei sittenkään ollut kiire vielä lähteä), mutta lopulta hän avasi oven jo valmiiksi. Trey nousikin juuri viimeisen porrasvälin ja tarttuikin pian oveen, pujahtaen sisälle. ”Heippa sisko, mikä kesti?” mies naurahti pienesti ja vetäisi oven perässään. Tosin hän näki saman tien eteisessä olevat lastenvaunut. Kysyvän katseensa Trey siirsi sisareensa. ”Elizabeth on täällä myös. Hänellä on hieman... Murheita. Mutta sinä voit katsoa tietokonettani vaikka makuuhuoneessani”, Jenny kiirehti selittämään, kunnes palasi takaisin Elizabethin luo ja istuutui itsekin sohvalle naisen viereen. Trey itse jäi hieman hölmistyneenä kuulemastaan hetkeksi eteiseen. Hän kuulosteli peremmälle asuntoon, mutta ilmeisesti Elizabeth ei niiltä murheiltaan kauheasti höpissyt turhia. Trey vilkaisi vaunuihin. Pieni pala nousi hänen kurkkuunsa, kun hän tajusi Lucyn nukkuvan vaunuissa. Olevinaan reippaasti Trey asteli sitten peremmälle asuntoon. ”Ummm... Hei Liz. - Missä se sinun tietokoneesi on, Jenny?” Sisko pomppasi sohvalta ylös ja lähti hakemaan tietokonettaan. Trey jäi hieman kiusaantuneena paikoilleen, eikä oikein tiennyt, mihin olisi katsonut.
|
|
|
Jan 25, 2015 12:28:20 GMT 2
Post by Deleted on Jan 25, 2015 12:28:20 GMT 2
Elizabeth hymyili jokseenkin vaisusti, kun Jenny alkoi hämmästellä hänen ja Kylen eroa. Olivathan he olleet täydellinen pari, sen Elizabeth tiesi itsekkin. Varsin hyvin myös tiedosti sen, että hän oli itse pilannut heidän suhteensa. Sitä hän ei voinut kuitenkaan Jennylle kertoa, hän ei kerta kaikkiaan voinut kertoa, että hän oli päätynyt uudestaan sänkyyn Jennyn veljen kanssa. Jennyllä oli taatusti sulattelemista siinäkin, että Elizabeth oli saanut lapsen Treyn kanssa, eikä Elizabeth halunnut pilata ystävyyttään Jennyn kanssa kertomalla jostain kuukauden takaisesta vahingosta. "Mä vain tarvitsin vähän omaa aikaa.. En mä ollut itsekkään odottanut, että me erottaisiin ja sitten kun se tapahtui, mä ajattelin, että mun pitäisi olla vähän aikaa yksin." Elizabeth sanoi pienesti hymyillen. Jenny oli sitten napannut hänet halaukseensa ja kieltämättä Elizabethistä itsestäänkin tuntui lohduttavalta, että hänellä oli viimein joku, johon tukeutua. Silti hän tunsi syyllisyyttä siitä, ettei keronut totuutta Jennylle, mutta hän vain yritti ajatella, että se mitä Jenny ei tietäisi, se ei tätä myöskään voisi satuttaa.
Heidän juttelunsa keskeytyi, kun Jennyn ovisummeri alkoi soida. Elizabeth hätkähti hieman, kun Jenny alkoi höpistä siitä, että Trey oli luvannut tulla käymään, kuulema miehen pitäisi korjata Jennyn tietokone. "Äh, itsehän mä tänne tungin, ei sun nyt mun takia tarvitse veljeäs pois ajaa.." Elizabeth sanoi, jokseenkin hieman epävarmasti. Kun Jenny oli sitten mennyt avaamaan oven, Elizabeth vielä kerkesi huikata ystävänsä perään, että voisi kyllä itsekin lähteä Lucyn kanssa. Lopulta hän jäi hieman vaivautuneena istumaan sinne olohuoneeseen ja tilanne alkoi todella ahdistaa häntä siinä vaiheessa, kun hän kuuli Jennyn avaavan oven ja myös Treyn ääni kuului eteisestä. Elizabeth yritti hieman sipaista hiuksiaan parempaan kuosiin ja ylipäätänsä hän yritti miettiä, miten osaisi olla mahdollisimman luontevasti. Pian Jenny sitten palasi olohuoneeseen ja hetkeä myöhemmin Trey tuli myös olohuoneen ovelle. Elizabeth nosti katseensa mieheen ja jälleen se syyllisyys nousi hänen mieleensä - hän oli ensin päätynyt sänkyyn Treyn kanssa ja sitten jälleen kieltäytynyt olemasta missään tekemisissä Treyn kanssa. Se oli väärin sekä Treytä että myös Lucya kohtaan. "Hey." Elizabeth sai sitten lopulta sanottua, jopa pienen hymyn kera, vaikka vaikeaa se kieltämättä teki.
Jenny lähti olohuoneesta hakemaan sitä tietokonettaan, kun taas Elizabeth ja Trey jäivät vähintäänkin kiusaantuneina siihen olohuoneeseen. Elizabeth näpersi hiuksiaan sormissaan, Trey taas ei näyttänyt tietävän, mihin olisi kohdistanut katseensa. Lopulta pelastukseksi koitui Lucy, joka alkoi kitistä eteisessä. Ei Elizabeth ollut mitenkään iloinen siitä, että tytöllä ei ollut kaikki hyvin, mutta samalla hän sai hyvän tekosyyn livahtaa paikalta pois. "No moi kulta, joko sä alat heräillä? Lähdetkö sä katsomaan, että ketä täällä on?" Elizabeth höpisi tyttärelleen, jonka nosti vaunuista syliinsä. Hetken hän heijaili tyttöä sylissään, kunnes taas käveli peremmälle asuntoon ja löysi sitten Treyn ja Jennyn olohuoneesta jälkimmäisenä mainitun koneen ääreltä. "Katohan, kun me ollaan Jenny-tädin luona käymässä. Ja iskäkin tuli tänne." Elizabeth höpisi, jäätyään tosin vain siihen olohuoneen ovelle seisomaan. Lucy sentään katseli kaksikon suuntaan ja oli onneksi jo rauhoittunut - se tästä olisi vielä puuttunutkin, kun tyttö olisi kiljunut täyttä kurkkua. Elizabethin katse kohtasi jälleen Treyn kanssa ja hän ei voinut sille mitään, että hän tunsi pienen piston sydämessään. Hän oli ollut jälleen idiootti Treytä kohtaan.
Ilmeisesti Jenny huomasi sen heidän katseensa, sillä nainen ilmoitti menevänsä viimein keittämään sitä kahvia, vaikka Elizabeth olikin siitä aiemmin kieltäytynyt. Elizabeth jäi vielä Jennyn lähdön jälkeen hetkeksi siihen ovelle, kunnes sitten käveli peremmälle ja istuutui jälleen sohvalle. Hän varmisti, ettei Jenny ollut lähistöllä ja käänsi sitten katseensa takaisin Treyn suuntaan. "Anteeksi. Mun olisi pitänyt vastata sulle, mutta mä vaan.. Mä tarvitsin omaa aikaa." Elizabeth aloitti. Hän saattoi kyllä jo arvata, että Trey ei pahemmin arvostanut niitä sanoja, joten hänen olisi pakko selittää asia hieman tarkemmin. "Mä ja Kyle erottiin. Pari viikkoa sitten." Elizabeth kertoi sitten viimein. "Mä tiedän, etten mä ole sulle tilivelvollinen ja ehkä sua ei edes kiinnosta mun suhdesotkut, mutta mä vain haluan, että sä tiedät. Kai sulla on siihen oikeuskin." Elizabeth totesi, kunnes sitten taas keskittyi vain heijailemaan lucya kevyesti sylissään, tyttö kun alkoi taas osoittaa mieltään itkeskelemällä.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Feb 3, 2015 17:18:19 GMT 2
Post by jenni on Feb 3, 2015 17:18:19 GMT 2
Tunnelma oli tosiaankin kiusaantuneen puolella vähintäänkin sata astetta miinuksella, kun Jenny oli hakemassa tietokonettaan, ja Trey ja Elizabeth olivat jääneet kahdestaan olohuoneeseen. Trey ei vieläkään tiennyt, mihin olisi katsonut. Tilanteen pelasti kuitenkin Lucy, joka ilmoitti olemassaolostaan alkamalla itkeskelemään vaunuissaan. Trey väistikin sutjakasti, kun Elizabeth oli noussut ylös ja ohitti hänet mennäkseen eteiseen katsomaan lasta. Elizabethin mennessä hänen ohitseen, Trey tunsi nenäänsä leijailevan kevyen parfyymin tuoksun. Elizabethin tuoksun. Se tuoksu nostatti pieniä kylmiä väreitä pitkin miehen selkäpiitä, mutta vain hyvällä tavalla. Hän tosiaan kaipasi Elizabethia.
Ei kuitenkaan ehtinyt kauaa kaivata, sillä Jenny oli ilmestynyt kannettava tietokone kainalossaan makuuhuoneensa ovelle. ”Tuletko sinä? Tänne”, sisko kysyi Treyltä, joka ei ollut aluksi kuulla kysymystä. Joutuipa Jenny toistamaankin kysymyksensä, kunnes Trey pudisteli päätään. ”Jos teille vain sopii, niin tuossa pöydän ääressä olisi kyllä varmaankin paras”, mies ehdotti nyökäten avokeittiön ja olohuoneen välimaastossa olevan pyöreän ruokapöydän suuntaan. Jenny katsahti itsekin ruokapöytää, kunnes kohautti olkiaan. Tosin nopeasti hän oli ehtinyt vilkaisemaan eteisenkin suuntaan, mutta ilmeisesti arveli Elizabethinkin olevan ihan sujut asian kanssa. Trey seurasi, kuinka pikkusisko siirtyi pöydän luokse ja siirteli sillä olevia lehtiä ja papereita yhteen pinoon, kunnes laski tietokoneensa tyhjälle kohdalle. Sitten mies käveli istuutumaan alas pöydän ääreen. Hän avasi läppärin kannen, painoi sitten käynnistysnappia käynnistääkseen laitteen.
Trey tunsi suurin piirtein kaktuksen tukkivan kurkkuaan, kun Elizabeth oli tulossa takaisin eteisestä ja mitä ilmeisemmin leperteli Lucylle, kun kertoi tytölle iskänkin olevan paikalla. Nopeasti Trey vilkaisikin äänen suuntaan, ja heidän katseensa kohtasivat Elizabethin kanssa. Pian mies kuitenkin käänsi katseensa tietokoneen näyttöön. Jenny oli tainnut hänkin huomata tuon katseenvaihdon, sillä siskolla kesti hetken aikaa reagoida Treyn seuraavaan pyyntöön – salasanan syöttämiseen koneelle kirjautumiskohdassa. ”Minäpä menenkin tästä keittämään meille kahvit”, Jenny kuitenkin sanoi kun oli näpytellyt sen salasanansa koneeseen. Trey yritti parhaansa mukaan keskittyä tuijottelemaan koneen näyttöä odotellessaan kaikkien aloitusohjelmien käynnistyvän kokonaan ja koneen raksuttaessa näin itseään käyttövalmiiksi, mutta vaikeaa se oli varsinkin siinä vaiheessa, kun Elizabeth oli istahtanut takaisin sohvalle ja aloitti anteeksipyytelynsä.
”Mmh”, oli lähinnä ainoa tapa, jolla Trey sai ilmaistua itsensä edes jokseenkin kykeneväiseksi tuottaa ääntä. Hän tutkaili nyt jo kokonaan käynnistynyttä konetta ja napsutteli hiirellä sinne sun tänne vähän väliä. Olihan se Elizabethin helppo pyydellä anteeksi, kun taas nainen oli ollut vastaamatta hänen viesteihinsä ja soittoihinsa ja, ja... Kaava toistui taas. Trey oli kuitenkin vähällä kääntää katseensa naisen suuntaan, kun tämä paljasti eronsa Kylen kanssa. Mitään hän ei kyllä ehtinyt vastaamaan, kun Jenny jo ilmestyi heidän luokseen yllättäen. ”Hei! Huomasin, ettei mulla ole yhtään mitään tarjottavaa kahvin kanssa... Joten mä käyn tuossa kulman takana ostamassa jotakin!” Jenny selitti nopeasti ja suurin piirtein teleporttasi itsensä siihen pikkukauppaan, joka todella sijaitsi kuin sijaitsikin ihan nurkan takana Jennyn kotitalosta katsottuna. Trey hymähti siskonsa perään – kuinka toinen saattoikin olla niin läpinäkyvä?
”Paska homma”, Trey sanoi kuivahkosti, kun he olivat hetken aikaa olleet hiljaa ja kuunnelleet lähinnä vain Lucyn itkeskelyä, kellon tikitystä seinällä ja Jennyn tietokoneen tuulettimien kevyttä hurinaa. Ei hänen kuitenkaan ollut tarkoitus mitenkään vihoitella Elizabethille, mutta eivätkö erot nyt yleensä aika huonoja juttuja olleet? ”Miten tyttö voi?” mies kysyikin yhtäkkiä, vilkaisten pikaisesti Elizabethin sylissä olevaa Lucya, mutta käänsi taas katseensa nopeasti takaisin näyttöruutuun.
|
|
|
Feb 21, 2015 14:30:09 GMT 2
Post by Deleted on Feb 21, 2015 14:30:09 GMT 2
Paska homma. Se oli ainoa asia, mitä Trey sai kakistettua sieltä kurkustaan ulos Elizabethin sanoille. Toki Elizabeth ymmärsi tehneensä väärin Treylle jo montakin kertaa, mutta tarvitsiko toisen olla oikeasti noin hemmetin tyly joka kerta, kun Elizabeth avasi suunsa? Elizabeth keskittyikin sitten vain siihen Lucyn heijailuun, eikä hän suonut katsettakaan Treyn suuntaan, tehkööt toinen sen koneen ääressä mitä huvittaisi. Jennykin oli sopivasti kadonnut kauppaan, oli kuulemma yhtäkkiä keksinyt, että kahvin kanssa pitäisi olla jotain tarjottavaakin. Jenny oli ihan selvästi vain tarkoituksella jättänyt kaksikon keskenään, mutta Elizabethiä harmitti silti. Jos Jenny olisi tiennyt tapahtuneesta, toinen ei olisi taatusti lähtenyt yhtään mihinkään, mutta nyt toinen oli livahtanut niin sopivasti, että se oli suorastaan läpinäkyvää.
Nopeasti Treyn katse sitten käväisi Elizabethin suunnassa ja kyselipä toinen Lucyn voinnistakin. Tarkemmin ajateltuna se katse taisi käväistä enemmänkin Lucyssa, mutta Elizabeth yritti olla ottamatta siitä itseensä – ainakin Trey oli kiinnostunut tyttärestään edes jossain määrin. ”Hyvin.” Elizabeth vastasikin huomaamattaan lähes tylysti. Hänen piti hetki hengittää syvään ja yrittää takoa mieleensä, että tällä kertaa hän oli se, joka oli ollut idiootti, eikä hänen pitäisi kiukutella Treylle siitä, että mies ei ollut kiinnostunut hänen parisuhdesotkuistaan. "Lucy on kovasti kiinnostunut ihan kaikesta, varsinkin huomiosta. Heti jos joku ei huomioi niin alkaa itku.” Elizabeth naurahtikin sitten pienesti, katsellen samalla tytärtään, joka katseli häntä takaisin. Hymykin nousi taas Lucyn huulille, eikä Elizabeth itsekkään voinut olla hymyilemättä. ”Hymy tytöllä on kyllä herkässä.” Elizabeth jatkoi, kääntäen sitten katseensa Treyn suuntaan. Mies oli tainnut jopa katsoa heidän suuntaansa, mutta nopeasti katse oli kääntynyt takaisin tietokoneen ruutuun.
”Trey, mä en mitenkään yritä eristää sua Lucyn elämästä. Mä tiedän, että mä olen käyttäytynyt todella tyhmästi ja mä lupaan, että se käytös loppuu nyt. Lucy on mun elämäni tärkein asia ja mä haluan, että tytöllä on kaikki hyvin. Ja.. No, Lucylla on oikeus myös isäänsä, mikä tarkoittaa sitä, että sä saat olla tytön kanssa tekemissä ihan niin paljon kuin haluat.” Elizabeth sanoi, pitäen katseensa Treyssä. Katsekontaktia hän ei saanut takaisin, joten lopulta Elizabeth laski katseensa takaisin tyttäreensä. ”Vauva-aika on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika, enkä mä haluaisi, että se jää sulta ihan kokonaan välistä..” Elizabeth sanoi. Hän tiesi, että niistäkin sanoista Trey saisi vaikka kuinka paljon kuittailun aihetta – Elizabethan se oli ollut se, joka ei ollut edes vaivautunut ilmoittamaan Lucyn syntymästä, joten heti käyttelyssä Treyltä oli jäänyt välistä tytön ensimmäinen kuukausi.
Hiljaisuus heidän välillään jatkui ja vaati Elizabethiltä todella paljon hermoja, että hän ylipäätänsä jaksoi koko tilannetta. Naisen katse oli taas päätynyt miehen suuntaan ja väkisinkin hänen mieleensä tuli kaikki ne puheet, joita he olivat viimeksi käyneet. Elizabeth avasikin jo suunsa sanoakseen jotain, mutta lopulta hän vain päätti olla hiljaa. Ihan sama, ajatelkoot Trey hänestä mitä tahansa – tärkeintä olisi nyt keskittyä Lucyn hyvinvointiin.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 13, 2015 22:10:32 GMT 2
Post by jenni on Mar 13, 2015 22:10:32 GMT 2
Trey aisti kyllä varsin hyvin sen Elizabethin tylyn äänensävyn, mutta päätti olla huomauttamatta asiasta mitään. Sen sijaan hän vain nyökkäsi hyväksyvästi, olihan se mukava kuulla, että heidän tyttärensä voi hyvin. Oikeasti. Ehkä Trey ei sitä ei niin selvästi ollut näyttänyt, vaikka ei hän sinänsä ollut aina saanut siihen mahdollisuuttakaan… Onneksi hänen oli helppo sillä nimenomaisella hetkellä ainakin esittää tutkailevansa tietokoneen näyttöä. Ei tullut turhan kiusallisia hetkiä, kun ei tiennyt mihin suuntaan katsoa ja miten päin olla. Tietysti Trey tiesi, mitä teki sillä Jennyn tietokoneella, mutta harva se hetki hän tajusi ajatuksensa harhailevan tietoteknisistä asioista vieressä oleviin Elizabethiin ja Lucyyn.
Kun Elizabeth kertoili Lucyn olevan kovin huomionkipeässä vaiheessa, Trey meinasi letkauttaa jotakin huonoa ’äitiinsä tullut’ –vitsiä, kunnes älysi pitää moiset mölyt itsellään. Ei hän sinänsä olisi tarkoittanut niitä puheita kovinkaan vakavasti otettavaksi, mutta toisaalta hän ei myöskään olisi jaksanut alkaa selittelemään Elizabethille vitsiä. Ei nainen nyt kuitenkaan oikeasti mikään huomionhakuinen ääliö ollut, ei Trey tätä sellaisena pitänyt. ”Tuollaista hymyä olisi varmaan aika tuhlausta olla käyttämättä”, mies sanoi sitten hieman naurahtaen lopulta, vilkaisikin pikaisesti Elizabethin ja Lucyn suuntaan, mutta varsin äkkiä hän myös käänsi katseensa takaisin tietokoneen ruutuun.
Elizabethin alkaessa puhumaan siitä, kuinka Lucyllakin oli oikeus isäänsä, Treystä tuntui että hän oli kuullut jo aikaisemmin samat asiat. Vielä kun Elizabeth oli lässyttämässä vauva-ajan lyhyydestä ja siitä, kuinka se ei saisi mennä Treyltä ohi, Trey meinasi todella älähtää jotakin. Onnekseen hän sai kuitenkin pidettyä itsensä hiljaa. Hän vain näpytteli jotakin turhina pitämiään tietokoneohjelmia poistoon Jennyn tietokoneella, kenties sellaisia, jotka saattaisivat vain hidastaa koneen toimintaa. Kun poisto-ohjelma hoiti hommiaan, Trey keskittyi tuijottamaan ruutua ja hänen silmänsä liikkuivat liikkuvan ’latausprosessin’ tahdissa edestakaisin. ”Ehkäpä me sitten tästä eteenpäin saadaan sovittua enemmän näitä tapaamisia. Muutenkin kuin Jenniferin kautta”, Trey hetken päästä totesi ehkä hieman viileästi, mutta kuitenkin neutraalilla äänensävyllä, tietämättä oikein itsekään, miksi käytti siskonsa oikeaa nimeä.
Hän jäi kuitenkin yksinään hetkeksi, kun Elizabeth hetken päästä ilmoitti vievänsä Lucyn takaisin vaunuihinsa, kun tyttö vaikutti rauhoittuneen sen verran – ilmeisesti josko pikkuinen viihtyisi vaunuissaan hetken aikaa yksinään. Trey jäi naputtelemaan tietokoneen parissa, kunnes tajusi Elizabethin jääneen johonkin. Hän laittoi taas yhden oudon ohjelman poistamaan itseään, ennen kuin nousi ylös ja käveli eteisen luo, mistä sitten löysikin Elizabethin. ”Et malttanutkaan päästää häntä silmistäsi hetkeksi?” mies kysyi ja hiukan naurahti sanojensa päälle, kun nojautui eteisen ja muun asunnon erottavaan seinään kevyesti. ”Missähän se Jennykin on”, Trey mietiskeli lähinnä itsekseen eikä edes odottanut Elizabethilta vastausta. Hiljaisuus uhkasi hiipua hiljalleen heidän ylleen. Trey koki velvollisuutta estää sen tapahtumista. ”Miten sä sitten itse voit? Se teidän ero siis. Kurja juttu, oikeasti”, hän jatkoikin. Ehkä nimenomaan Elizabethin ja Kylen ero ei ollut oikeasti ei ollut hänestä niin huonompi homma, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla.
|
|
|
Mar 22, 2015 18:21:15 GMT 2
Post by Deleted on Mar 22, 2015 18:21:15 GMT 2
”Niin, ehkäpä.” Elizabeth hymähti pienesti. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Treyn piti puhua taas kerran tuohon sävyyn. Toki Elizabeth tiedosti tehneensä väärin jo useampaankin kertaan, mutta silti hän syytteli tianteesta enemmän Treytä itseään. Jos Trey ei olisi mennyt sähläämään sen Amberinsa kanssa, mitään tälläistä ei koskaan olisi tapahtunut ja heidän välinsä olisivat varmasti tälläkin hetkellä paremmat kuin mitä ne nyt ovat. Elizabeth yritti kuitenkin sitten keskittää ajatuksensa takaisin Lucyyn, mitäpä sitä turhaan menneitä miettimään, hän saisi itselleen vain pahan tuulen aikaan. Heidän tarinansa Treyn kanssa oli jo ohitse, eikä se viime kertainen tulisi enää toistumaan. ”Mä taidan viedä Lucyn takaisin nukkumaan.” Elizabeth sitten totesikin, oikeastaan mitään vastausta edes odottamatta. Niine hyvineen hän marssi takaisin eteiseen ja laski Lucyn vaunuihin – tyttö oli nukahtanut uudestaan.
Treyn seuraan Elizabeth ei kuitenkaan halunnut palata, joten vaikka Lucy oli jo nukahtanut, Elizabeth jäi vielä norkoilemaan eteiseen. Hän vain katseli tytärtään pieni hymy huulillaan – Lucy oli todellakin hänen kaikkensa ja tytön takia hän oli valmis kestämään tämän kaiken, mitä ympärillä nyt tapahtui. Elizabeth oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa ja hän jopa hieman hätkähti, kun kuulikin yhtäkkiä Treyn äänen vierestään. Pieni naurahdus karkasi hänenkin huuliltan. ”No en.. Toinen on niin suloinen nukkuessaankin.” Elizabeth sanoi pienen naurahduksen kera, kääntämättä katsettaan kuitenkaan Treyn suuntaan.
Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen ja kieltämättä Elizabeth ei edes ymmärtänyt, mitä Trey oli siihen tullut, kun mies ei äskenkään ollut puhunut hänelle juuri mitään. Jotain toinen siinä mietiskeli siskonsa sen hetkistä sijaintia, mutta Elizabeth ei vastannut mitään. Vasta kun Trey alkoi kysellä hänen voinnistaan, Elizabeth käänsi katseensa miehen suuntaan. ”Ihan yllättävän hyvin. Lucy on kyllä auttanut asiassa, en mä tiedä, miten mä yksin olisin jaksanut.” Elizabeth totesi pienen hymyn kera. Lucyn takia hänen oli ollut pakko pysyä arjessa kiinni ja oli hän saanut samalla muuta ajateltavaakin – hän ei ollut turhan paljoa antanut ajatustensa lipsua hänen ja Kylen eron suuntaan. Hiljaisuus laskeutui jälleen heidän ylleen, mutta tällä kertaa Elizabeth olisi voinut vaikka vannoa, että Trey oli tullut häntä lähemmäksi. Elizabeth piti katseensa Treyssä kiinni, eikä oikeastaan osannut perääntyä – ei edes siinä vaiheessa, kun hän tunsikin jo Treyn huulet omillaan.
Se suudelma kesti jopa yllättävän pitkään, ennen kuin he sitten hieman perääntyivät toisistaan. Elizabeth ei osannut kuin hieman orpona katsoa Treytä, ei hän tiennyt edes mitä sanoa. Ainakaan hän ei tällä kertaa voinut puhua siitä, että se suudelma olisi ollut sinänsä väärin – eivät he kumpikaan seurustelleet, joten kumpikin oli vapaita tekemään mitä halusivat. ”Mä en.. Mä en tiedä, mitä mun pitäisi sanoa.” Elizabeth sitten lopulta saikin sanottua hieman hämmentyneeseen sävyyn. Ei se suudelma ollut pahalta tuntunut ja siinä kai se ongelma nimenomaan olikin. Elizabeth ei vain enää jaksanut tätä kissahiiri-leikkiä, joka vain jatkui jatkumistaan. ”Ei me voida jatkaa näin. Mä en ihan oikeasti enää jaksa.” Elizabeth sanoi ihan ääneenkin. ”Äläkä nyt käsitä väärin. Mä en vain jaksa tätä samaa soutamista ja huopaamista ilman, että me päädytään yhtään mihinkään.”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Apr 18, 2015 12:15:04 GMT 2
Post by jenni on Apr 18, 2015 12:15:04 GMT 2
Yllättävää kyllä, Elizabeth vastasi varsin sopuisalla äänensävyllä, mikä oli vähällä hieman yllättää Treyn. Pystyisivätkö he kuin pystyisivätkin keskustelemaan joskus kuin aikuiset ihmiset ilman turhaa rähinää ja riitelyä? Pakostikin Treytäkin hymyilytti hieman, kun Elizabeth mainitsi Lucyn olleen suurena apuna. Ehkä, ja vain ehkä Treyn alitajunnassa saattoi käväistä pieni ylpeys siitä, että he olivat yhdessä saaneet aikaiseksi jotakin, joka ei vain torpedoisi kaikkea yli pyyhkäistessään. ”Lucy on fiksu tyttö”, Trey totesikin ja kuulosti korvissaan varsin idiootilta, paljonhan ne vauvaikäiset maailmanmenosta tajusivatkaan! Elizabethin puhuessa Trey huomasi, että oli irroittautunut seinää vasten nojaamasta ja ottanut muutaman liki huomaamattoman askeleen lähemmäksi Elizabethia.
Hän suurin piirtein kurkki naisen olan yli vaunuihin, mutta tietenkin yritti pitää olemuksensa mahdollisimman... No, ei kai ollut valehtelemista väittää, että viileänä. Elizabethkin oli kääntynyt hieman paremmin hänen suuntaansa, ja siinä he olivat – voisiko sanoa taas – ja ennen kuin Trey ehti taaskaan tajuta mistään mitään kunnolla, hän oli jo suudellut kevyesti Elizabethia, saaden myös vastakaikua suudelmalleen. Trey ehti jo asetella paremminkin kättään Elizabethin vyötäisille, ei mitenkään tungettelevasti tai liian ahdistelevasti, kevyesti vain, niin pitkään he jakoivat sen hetken. Kun suudelma sitten viimein loppui, Treykin otti askelta taaksepäin joskin hieman varovaisesti. Itse hän ei saanut sanaa suustaan, katseli vain hieman hämillään alaviistoon – tai kaikkialle muualle paitsi suoraan Elizabethiin. Kyseinen nainen olikin heistä kahdesta sitten se, joka ensimmäisenä sai suunsa auki. Oli kuulemma kyllästynyt heidän jatkuvaan säätämiseensä edestakaisin.
”Mun täytyy varmaan – ” Trey aloitti ja heilautti sitten kättään olohuoneen suuntaan. Ei hänen mitään täytynyt tehdä, kunhan vain esitti joutuvansa tarkistamaan, mitä tietokone puuhaili yksinään keittiön pöydällä. ”Joo”, mies mumisikin kunnes kääntyi kannoillaan ja luikki pois eteisestä. Puolivälissä hän kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi taakseen, Elizabethia ei näkynyt, koska tämä oli yhä kulman takana eteisessä. ”Tai no oikeastaan...” Trey avasi suunsa vasta harkitessaan kääntymistä takaisin. Sitten hän tuli kuitenkin takaisin eteiseen ennen kuin jatkoi jälleen. ”En mä tiedä... Ehkä... Pitäisikö meidän sitten yrittää löytää jokin... Mihin päädyttäisiin lopulta.”
|
|
|
Apr 20, 2015 18:51:50 GMT 2
Post by Deleted on Apr 20, 2015 18:51:50 GMT 2
Elizabethin koko olemus oli taatusti hyvin hämmentynyt, eikä Treykään tuntunut kovin montaa ylimääräistä sanaa suustaan saavan. Lopulta mies mutisi jotain sinne olohuoneeseen takaisin palaamisesta ja Elizabeth vain nyökkäili päätään, ei hän osannut edes sanoa mitään. Kun Trey oli lähtenyt eteisestä, Elizabeth hieman haroi hiuksiaan ja yritti laskea mielessään kymmeneen – hänen piti todella vakuutella itselleen, että äskeinen ei saisi enää koskaan tapahtua. Siitä ei seuraisi heille kummallekaan mitään hyvää ja heidän pitäisi vihdoin ja viimein yrittää olla vastuuntuntoiset vanhemmat Lucylle, eivät he voineet käyttäytyä kuin kaksi teini-ikäistä! Ilmeisesti Trey ei kuitenkaan ollut saanut sanottua kaikkea, sillä pian Elizabeth kuuli jo miehen äänen uudestaan ja tulipa toinen sitten takaisin eteiseenkin. Treyn sanat saivat Elizabethin jopa hymyilemään. ”Ehkä. Se kuulostaisi kyllä ihan hyvältä.” Elizabeth sanoi sen pienen hymyn kera. Tilanne ehkä olisi voinut johtaakin jonkinlaiseen keskusteluun, mutta ennen kuin kumpikaan kerkesi sanoa mitään, oli Jenny pamahtanut takaisin paikalle – kaupassa oli kuulemma ollut ruuhkaa ja niin poispäin. Aivan varmasti, Elizabeth huomasi ajattelevansa mielessään, kun näki Jennyn kasvoilla olleen hymyn, se kun viimeistään oli todistanut, että toinen oli jättänyt heidät ihan vain kiusallaan kahdestaan. Nyt Jenny kuitenkin viiletti takaisin keittiöön, jättäen hölmistyneet Elizabethin ja Treyn eteiseen. Elizabeth vain vilkaisi hieman olkiaan kohauttaen Treytä ja varmistettuaan, että Lucy nukkui, painui hänkin ystävänsä perään – matkalla hän kerkesi tosin hipaista nopeasti Treyn kättä.
|
|