Sometimes the hardest thing and the right thing are the same

Sama vanha tie, jota Anakin oli miljoonat kerrat ajanut edestakaisin. Hyvä on, miljoona oli hieman liioittelua. Sadat kerrat kuvasivat paljon paremmin miehen ajokertoja Phoenixista Sonoitaan ja takaisin. Joku muu olisi saattanut kyllästyä ikuiseen, tylsään kahden tunnin ajomatkaan, mutta Anakinille se oli pelkkää nautintoa. Hän sai olla kaikessa rauhassa omien ajatuksiensa kanssa, pohtia syntejä syviä. Sekä mieluusti mies ajoi Crown C Ranchille perheensä luokse, sekä eläinten. Tilalla oli mukavaa – ainakin yleensä. Valitettavasti Anakinin työpäivät olivat osuneet juuri sopivasti siihen, kun osa karjasta oli siirretty uusille laidunmaille. Purkkipapuja, paahtava aurinko, kylmät yöt, hieltä haisevia työtovereita, ötököt, monta tuntia päivässä satulassa istumista ja nukkumaan pääsi kovalle maalle. Saattoiko ihminen mitään ihanampaa edes kuvitella? Noissa tunnelmissa oli Anakinin viime päivät kulunut. Nyt hän oli matkalla rakkaansa luokse, samalla myös sivistyksen tykö. Caitlin oli syy sille, miksi mies ajoi joka kerta hymy huulillaan - tällä kertaa se saattoi muistuttaa enemmän irvistystä kipeiden lihasten ja mustelmien johdosta – tilalta Phoenixiin. Auton radiosta soi taustalle vaimealla volyymillä tämän päivän hittejä, miehen sormien naputtaessa niiden tahtiin auton rattia. Anakin tuskin malttoi odottaa sitä hetkeä, että hän pääsisi heittäytymään pitkälleen pehmeälle sängylle. Hän oli taivaassa jo pelkästä ajatuksesta pehmeästä patjasta vasten selkää tai kuumasta suihkusta. Nuorimmaisena, siis pahnanpohjimmaisena Anakinille ei ollut jätetty lämmintä vettä. Suihkussa käynti oli jäänyt pikaversioon siitä, mitä Anakin oli kuvitellut pääsevänsä kokemaan. Onneksi kukaan ei ollut tässä maailmassa vielä kieltänyt haaveilua. Se vasta olisikin ollut julma ja äärettömän typerä kielto.


Anakin oli poikennut matkallaan kaupan kautta. Jotain hyvää oli pakko saada illaksi, sekä vähän kurkunkostuketta. Toki mies olisi voinut soittaa armaalleen kihlatulleen ja kysyä, mitä kaapeista mahtoi tällä hetkellä majailla, mutta mies päätti olla omatoiminen, eikä Caitlinilla oletettavasti olisi mitään jäkättämisen aihetta, kun Anakin ostoksissaan muisti myös naista. Tosin.. Naisista ei koskaan tiennyt. Tuskin Caitlin pahakseen pisti suklaalevyä ja karkkia? Oluesta Anakin ei mennyt vannomaan mitään. Monen tuskaisen liikennevalon jälkeen nuori mies saattoi parkkeerata autonromun pitkän rivitalon viimeisen asunnon eteen. Anakin ei voinut väittää, että hän olisi pitänyt kyseisestä asumismuodosta, mutta ei hän tohtinut valittaakaan. Hän vain halusi ympärilleen enemmän tilaa ja muutama rivitalossa asuvista ihmisistä oli varsin ärsyttäviä. Pahoinvoiva ilme käväisi miehen kasvoilla, kun hän vain ajattelikin muutaman asunnon päässä asuvaa nalkuttaja mummoa, joka jaksoi valittaa kaikesta. Sellaiset mummot joutivat kuolemaan pois. Eikä mies voinut sanoa pitävänsä heidän naapurissaan asuvasta lapsiperheestä, jonka arki oli erittäin kovaäänistä. Hyvä, että yönsä sai nukkua rauhassa. Eivätkö vanhemmat enää saaneet lapsiaan hiljaisiksi? Huokaisten Anakin työnsi narisevan auton oven auki. Tietenkin hänelle oli annettu tämän ruostekasan avaimet kouraan. Jokainen ajettu kilometri oli tällä rotiskolla suuri saavutus. Takapenkiltä nuorukainen nappasi vielä laukkunsa ja ruokakassin olalleen. Pyykki odotti pesijäänsä. Hän ei ollut sitä ennättänyt tilalla tekemään, eikä äiti enää suostunut pesemään nuorimmaisensa likapyykkiä. Oli julmaa kasvaa aikuiseksi. Hiekka rahisi miehen kenkien alla, kun Anakin asteli ulko-ovelle, joka ei ollut hänen suureksi helpotuksekseen lukossa, mutta Anakinin asteltua oven toiselle puolelle näin tuli tapahtumaan. Laukku laskeutui eteisen lattialle. Sen pystyi siirtämään myöhemminkin muualle. Ruokakassi jäi Anakinin käden jatkoksi. Olohuoneen suunnalta kantautui iloinen tervehdys, joka sai rakastavan hymyn kohoamaan miehen huulille. ”Moi.” Anakin vastasi kihlattunsa tervehdykseen, mutta ei astellut vielä olohuoneeseen, jossa nainen oli. Ruokakassi olisi ensiksi purettava.


Reilun viiden minuutin jälkeen Anakin sai ruhonsa raahattua olohuoneeseen, kohdatakseen suuremman luokan järkytyksen. Caitlin oli ympäröinyt itsensä häälehdillä! Toki mies halusi koko sydämestään naimisiin Caitlinin kanssa, mutta miksi naimisiin menosta piti tehdä näin suuri show? Jo monet illat Anakin oli saanut tutkailla tulevan vaimonsa kanssa häälehtiä tai nettisivuja. Kaikki alkoi enemmän ja vähemmän pursua miehen korvista ulos. Hän oletettavasti sekoaisi ennen kuin hääpäivä olisi, jota tosin ei ollut vielä sovittu. Sillä oli kiire. Caitlin ei voinut sitä odottaa ikuisuutta, naisen päivät hupenivat päivä päivältä. Jokainen päivä tuntui Anakinille suunnattomalta lahjalta. Joka päivä, kun hän näki naisen elossa, tuntui hänestä jouluaatolta – paitsi, että jouluaattokin kalpeni sen onnen tunteen edessä, minkä Caitlinin hymy sai aikaan Anakinissa. Toki joka kerta sydämeen koski, kun todellisuus rysähti vasten kasvoja: Caitlin kuolisi pian, aivan liian pian. Mies yrittikin olla ajattelematta sitä mahdollisimman vähän. ”Ihan hyvin. Mitä nyt paikkoja kolottaa.. Entäs sun?” Hymy oli jähmettynyt koristamaan miehen huulia, kun hän istahti Caitlinin viereen lattialle. Anakin kosketti hellästi kihlattunsa poskea saamansa suukon jälkeen, katseen lipuessa sitten tutkailemaan lehteä, jota nainenkin katsoi. Irvistys pyyhkäisi miehen kasvojen ylitse, kylmien väreiden kera. Prinsessahäät – jokaisen miehen pahin painajainen? ”Eikö sun pitäisi olla jo kasvanut yli prinsessa-ajoista?” Anakin kysäisi katsahtaen Caitliniin virnistäen. Kevyt naurahdus karkasi miehen huulilta. ”Naiset eivät taida kasvaa niistä ajoista koskaan yli?” Nuorukainen heitti villin veikkauksensa ilmoille. Eiväthän miehetkään tuntuneet kasvavan yhtään enää sen jälkeen, kun olivat saavuttaneet teini-iän. Seuraavaksi Anakin sai katsoa Caitlinia kysyvästi. ”Niin?” Mies kysyi. Jos Caitlin mainitsi isänsä soittaneen, oli Patrickilla ollut jotain heitä molempia koskevaa asiaa. Kohta nainen pudotti varsinaisen jymy-yllätyksen. Miehen huulet raottuivat yllätyksestä. Oli jokin sairaala, joka pystyi auttamaan Caitlinia? Miksi sitä ei ollut löydetty aikaisemmin? Anakin ei aluksi pystynyt muuta tekemään kuin tuijottamaan vieressään istuvaa naista. Sanat karkasivat yhdessä hujauksessa pois Anakinin päästä. Mahtoi mies näyttää tyhmältä vain toljottaessaan suu auki. Anakin antoi kihlattunsa puhua kaikessa rauhassa loppuun asti, hän tarvitsi aikaa ajatella. Todella, tätä asiaa täytyy ajatella.


Lopulta Anakin sai ajatuksensa järjestykseen. ”Totta kai me lähdetään New Yorkiin.” Mies aloitti, suukottaen sanojensa jälkeen naisen huulia, koskettaen viimeiseksi Caitlinin nenänpäätä hellästi. ”Jos sä vaan olet valmis osallistumaan niihin hoitoihin. Mä en lähde kieltämään sitä, ettenkö olisi valmis tarttumaan mihinkä tahansa vaihtoehtoon, jos saan sillä pidettyä sut kauemmin täällä mun kanssa.” Anakin jatkoi puheitaan silitellen Caitlinin poskea hymyillen pienoisesti. New York oli kaukana, mutta se oli pieni hinta siitä, jos Anakin sai pidettyä Caitlinin edes päivän verran pidempään luonaan. Toki muutto hirvitti Anakinia. Hän ei juuri ollut matkustellut ja muutto toiselle puolelle osavaltiota kuulosti lähes maailmanlopulta. ”Kuinka nopeasti sä haluat päästä New Yorkiin? Mä tarvitsen muutaman päivän aikaa, että saan asiat hoidettua täällä. Tiedätkö sä yhtään kuinka pitkään me oltaisiin siellä? Tai siis.. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että me oltaisiin siellä pitkään, mutta kyllähän sä tiedät, ettei eläminen valitettavasti ole ilmaista.” Anakin ryhtyi höpisemään. Kaikki ei ehkä ollut niin tähteellistä asiaa, mutta totta kai raha pisti ihmisen miettimään. Jos he aikoisivat viettää pidemmänkin aikaa New Yorkissa, miehen oli etsittävä itselleen työpaikka ja olihan se helpompi aloittaa jo nyt se etsiminen kuin vasta viime tingassa. Anakin kaappasi kihlattunsa kainaloonsa, suukottaen samalla naisen poskea. ”Tiedätkö, että tämä oli sopiva lisä piriste mun täydelliseen päivään sen lisäksi, että mä pääsin tänne, takasin sun luokse.” Anakin tokaisi hymyillen leveästi.


Mies poimi lattialta yhden lehden toiseen käsiinsä, katsellen sitä hetken vaitonaisena. ”Oletko sä yhtään miettinyt näitä meidän häitä? Siis, että missä ja milloin ne pidettäisiin?” Näistä asioista todella olisi hyvä alkaa keskustelemaan vakavissaan. Anakin siirsi katseensa lehdestä vieressä istuvaan naiseen. ”Vai lykätäänkö me näitä häitä hieman? Katsottais ensiksi, miten ne hoidot vaikuttavat ja sitä rataa?” Mies ehdotti varovasti. ”Vai kiirehditäänkö lisää?” Kevyt virne lähti kaartumaan miehen huulia pitkin. Anakin oli mies ja omasi näin ollen miehen ajatukset. Varovasti mies työnsi Caitlinin selälleen makaamaan lattialle, asettuen itse naisen yläpuolelle nelinkontin, kunnes oikea käsi siirtyi liukumaan pitkin Caitlinin alahuultaan. ”Mua haluttais jo viettää se yksi yö..” Anakin sanoi naurun kupliessa miehen äänessä. Mitä hän itselleen mahtoi? Mies antoi etusormelleen luvan lähteä liikkumaan hitaasti naisen leukaa pitkin kaulalle. ”Mä en tiedä kuinka kauan jaksan odottaa..” Mies jatkoi mutinoitaan virnuillen, laskeutuen samalla alemmaksi. Kohta nenänpäät lähes hipoivat toisiaan ja Anakin saattoi tuntea Caitlinin lämpimän hengityksen vasten kasvojaan. ”Toki me voidaan keksiä jotain lieventäviä keinoja mun tuskaani, että kestän odottaa saadakseni sut mun vaimokseni.” Ne olivat miehen viimeiset sanat ennen kuin hän painoi huulensa vasten Caitlinin huulia suudelmaan, jota ei millään mittapuulla voinut sanoa viattomaksi suukoksi – se oli kaukana siitä, mutta Anakinilla oli ollut niin kauhea ikävä kihlattuaan.

Pienoinen hymähdys kulki Anakinin huulten ylitse. ”Kuten mä jo sanoin: Mulle riittää muutama päivä asioiden järjestelemiseen täällä ja sitten mä olen valmis lähtemään.” Mies sanoi sipaisten kevyesti kihlattunsa hiuksia. Anakin ei tosiaankaan montaa päivää tarvinnut siihen, että hän voisi muuttaa toiselle puolelle USAta. Jotain positiivista siinäkin oli, että työskenteli yhä kotona, eikä opiskellut. Ainoa asia, mikä nuorukaista huoletti, oli se kuinka he New Yorkissa eläisivät. Mistä he rahansa ruokaan ja muihin kuluihin saisivat? Anakinin saattoi olla vaikeahko löytää töitä. High Schoolin läpäiseminen, kun ei taannut mitään. Toki hän saattoi aina miesstrippariksi ryhtyä – äiti olisi erittäin otettu. Ajatus nostatti virneen hetkeksi nuoren miehen huulille. Miesstrippari.. Se olisikin ollut kokemus, jota joka pojalla ei välttämättä ollut. Caitlinin ääni havahdutti Anakinin takaisin maan pinnalle hänen vilkkaista ajatuksistaan. Hymy pyyhki typerän virneen pois miehen kasvoilta, kun Anakin kääntyi katsomaan kainalossaan olevaa naista. ”Höpsö..” Mies tokaisi, koskettaen Caitlinin nenänpäätä hellästi. ”Mä seuraisin sua maailman ääriin asti, jos sinne haluaisit lähteä.” Anakin julisti juhlallisesti. ”Mä en pystyisi elämään ilman sua.” Mies ei valehdellut pätkääkään, kun antoi kyseisen lauseen soljua tasaisena virtana ulos suustaan. Hänen elämänsä menettäisi merkityksen ilman Caitlinia. ”Niin.. Mulle kelpaa kaikki, kunhan vain saan sut mun vaimokseni.” Nuorukainen sanoi. Anakinia ei – kuten oletettavasti montaa muutakaan miestä – kauheasti kiinnostanut minkälaiset häät hän mahtaisi saada. ”Mutta, tuota voidaan miettiä oikein hyvin lisää vaikkapa huomenna.” Tuskin häillä nyt tulipalokiire oli.

Anakin ei voinut olla naurahtamatta pienoisesti. ”Siitä sä voit vain syyttää itseäsi.” Mies tokaisi, painaen sanojensa jälkeen huulensa takaisin rakkaan kihlattunsa huulia vasten. Anakin ei voinut käsittää kuinka hän olikaan saattanut pettää Caitlinia. Hänen oli täytynyt olla sekaisin silloin. Kuka täysjärkinen edes pohti pettämistä, kun kotona odotti näin ihana nainen? Suudelman lomassa Anakin silitteli kevyesti Caitlinin pehmeää poskea. Miehen yleensä varsin vilkkaiden sormien toimintaa kieltämättä rajoitti se, että hänen piti nojata toiseen käteensä, ettei olisi litistänyt kihlattuaan alleen. Ehkä joskus oli kuitenkin parempi olla hieman rauhallisempi. Väreet kulkivat miehen ihoa pitkin, kun naisen kädet löysivät tiensä hänen paitansa alle. Caitlinin kädet eivät mitenkään olleet rauhallisella tuulella tänään, mutta Anakin ei valittanut siitä. Anakin ei voinut olla pyörittelemättä silmiään, kun Caitlin alkoi höpistä, että he eivät voineet puuhailla siinä – keskellä olohuoneen lattiaa. ”Höpöhöpö, rakas.” Nuorukainen tokaisi virnistäen. Mitä vikaa oli olohuoneen lattia? Okei, se ei välttämättä ollut romanttisin vaihtoehto, mutta vaihtelu virkisti. Miehen unohtuessa miettimään sitä, mikä mahtoi olla paras paikka harrastaa lemmenleikkejä, hänen huomiokykynsä ei ollut mikään hyvä ja tietenkin hänen armas kihlattunsa osasi sen käyttää taidokkaasti hyödykseen. Ei mennyt montaa sekuntia, kun Anakin huomasi tuijottelevansa olohuoneen kattoa. Hetken aikaa mies näytti hämmentyneeltä, kunnes siirsi katseensa kihlattuunsa. ”Onneksi ei ollut leikisti.” Mies lausahti ilkikurisen virneen kaartuessa huulille. Nuorukaisen kädet siirtyivät naisen lanteille, sormien hivellessä toisinaan kylkiä paidan alta. Caitlinin huulet painautuivat vasten Anakinin huulia, naisen sormien liikkuessa miehen rintakehällä. Anakin antoi silmiensä painua kiinni, nauttien kaikessa rauhassa rakkaansa kosketuksesta ja läheisyydestä kaikessa rauhassa. ”Mutta mä rakastan sua enemmän.” Anakin mutisi suudelman lomassa.

Kuten mies oli jo aikaisemmin huomannut, Caitlinin kädet todella olivat vilkkaalla tuulella. Mies poimi naisen käden omaansa, joka oli pahaenteisesti eksynyt miehen housujen vetoketjulle. Anakin aukaisi silmänsä. Virne oli palannut koristamaan miehen huulia, kun hän siirsi kihlattunsa käden rintakehälleen. ”Ei me kyllä tässä voida..” Anakinin imitaatio Caitlinista ei ollut juurikaan siihen suuntaan, miltä nainen oikeasti kuulosti. Mies pudisteli muutaman kerran päätään saadakseen sanojaan vakuuttavimmiksi. Virnuillen Anakin katseli naisen kasvoja yläpuolellaan. ”Mieti nyt, jos joku näkee!” Mies yritti epätoivoisesti saada virneensä vaihtumaan järkyttyneeseen ilmeeseen. ”Olohuoneen lattialla ja me ei edes olla naimisissa – moraalitonta, ellen sanoisi.” Anakin sanoi, saaden vihdoin ja viimein kasvonsa ilmeen muuttumaan neutraalimmaksi. Todellisuudessahan mies ei tällaisista asioista välittänyt. Olohuoneen lattia oli vielä normaali paikka harrastaa seksiä. Anakin oli kokeillut montaa hyvinkin paljon kummallisempaa paikkaa, mutta niitä ei sen enempää tarvinnut miettiä. ”Mieti nyt, mitä naapurin mummokin ajattelisi!” Miehen sanoista huolimatta hänen toinen kätensä pujahti Caitlinin paidan alle, lähtien hitaasti liukumaan mahaa pitkin ylemmäksi. ”Siellä se vaan kuuntelee korva kiinni seinässä, että mitä syntejä täällä taas harrastetaan.” Virne kaartui jälleen takaisin Anakinin huulille. ”Mutta, eihän tästä voi onneksi kuin vain syyttää sua, kun oot liian kuuma pakkaus ja saat mut sekoamaan.” Mies lausahti katsoen naista osaaottavasti. Lopulta Anakin vakavoitui, käden jatkaessa kuitenkin puuhiaan Caitlinin paidan alla ehkä jonkun mielessä kyseenalaisessa paikassa. ”Mutta.. Sanopas nyt aarteeni, että onko tämä paikka olohuoneen lamppujen alla, tällä matolla hyvä vai tahdotko mieluummin makuuhuoneen pimeyteen peiton alle?” Anakin halusi tällä hetkellä Caitlinia ja hän ei antaisi minkään olohuoneen olla syy sille, että hän ei voisi viettää aikaansa läheisemmissä merkeissä kihlattunsa kanssa.

Kuten arvata oli saattanut, eivät he mihinkään olleet siirtyneet mihinkään makuuhuoneeseen. Hommat tuli oikein hyvin hoidettua olohuoneen lattialla. Eikös se kuitenkin ollut niin, että vaihtelu virkisti? Lopulta he olivat päätyneet makoilemaan olohuoneen matolle. Anakin silitteli kevyesti kihlattunsa käsivartta, katsellen onnellisesti hymyillen kattoa. Saattoiko ihminen tämän onnellisempi olla? Saattoiko hän olla onnellisempi, kun sai viettää aikaansa universumin kauneimman ja upeimman naisen kanssa? Anakin naurahti pienoisesti Caitlinin tokaisulle. ”Pitäisikö mennä kysymään, että eihän vain järkyttynyt?” Mies ehdotti virnistäen. Naisen huulet koskettivat miehen huulia, saaden hyvänolon tunteen kulkemaan Anakinin kehoa pitkin. ”Täytyyhän rakasta naapuria muistaa.” Rehellisesti sanottuna Anakin inhosi kyseistä ihmistä. Kauhea valittaja. Pettynyt ilme käväisi miehen kasvoilla, kun Caitlin nousi istumaan. Naisella oli aina kiire… Anakin olisi voinut makoilla siinä, Caitlin kainalossaan, vaikka kuinka kauan. Anakin tutkaili kihlattunsa selkää, hieroen hetken aikaa kasvojaan käsillään. Väsymys alkoi pikku hiljaa painamaan. Töissä tuli nukuttua toisinaan hyvinkin huonosti. ”Mielelläni mä olisin täällä enemmän, mutta tuskin mä mistään muualta kovinkaan helposti löytäisin töitä kuin tilalta.” Anakin vastasi naiselle, äänessä ollessa surullinen vivahde. Se kieltämättä oli ikävää, että hänen piti olla paljon poissa Caitlinin luota, mutta valitettavasti he tarvitsivat rahaa elämiseen. Mies kosketti hellästi kihlattunsa selkää. ”Mutta, kuten sä sanoit, nää jälleen näkemiset ovat kyllä ihania.” Hymy palasi miehen kasvoille. Anakin hiljeni seuraamaan Caitlinin pukeutumista, joka aluksi sujui normaalisti, mutta pian Caitlin alkoi pitelemään päätään. Anakin nousi seisomaan ripeästi, nykäisten bokserit jalkaansa. Nainen oli jo istahtanut sohvalle. ”Kulta, mikä sulla on?” Anakin kysäisi huolestuneena. Oliko Caitlinilla taas yksi niistä kohtauksista?

Anakin istahti sohvalle Caitlinin viereen, kietoen sitten kätensä naisen ympärille. ”Rakas, mikä sulla on?” Nainen tuntui olevan omissa maailmoissaan, eikä mies voinut olla huolestunutta. Tarkemmin ajateltuna hän oli nykyisin aina huolestunut. Töissäkin Caitlin pyöri hänen mielessään taukoamatta. ”Kuuletko sä edes mua?” Anakin kysyi. Vapaa käsi kohosi koskettamaan naisen pehmeää poskea. Lopulta Caitlinkin havahtui takaisin tähän todellisuuteen ja Anakin saattoi tällä kertaa huokaista helpotuksesta. ”Onko sulla kaikki hyvin?” Anakin esitti kysymyksensä ties monettako kertaa. Naiselta tuli varsin ympäri pyöreä vastaus, jonka molemmat tiesivät, ettei se täysin pitänyt paikkaansa. Mutta, ainakin Anakin halusi uskoa, että se piti paikkaansa. Uskossa oli helppo elää. Se auttoi sulkemaan synkkyyden pois mielestä. Mies suukotti rakkaansa poskea. ”Haluatko sä, että mä teen sulle ruokaa?” Anakin ehdotti hellyys äänestä huokuen. Valitettavasti Caitlinilla ei tuntunut olevan syöminen mielessä. Anakin hengitti kerran syvään, jääden kuuntelemaan, mitä hänen kihlattunsa halusi hänelle kertoa. Anakin ei olisi halunnut käydä tämänkaltaista keskustelua – taas. Anakin silitti hiljakseltaan Caitlinin kylkeä, antaen naisen sanojen soljua tajuntaansa. Miehen katse hakeutui ikkunasta ulos. Elämä ei todellakaan ollut helppoa tällä hetkellä, mutta siltikään Anakin ei olisi vaihtanut hetkeäkään pois, kun oli vihdoin tavannut elämänsä naisen. Se olisi ollut typerää, erittäin typerää luopua tällaisesta onnesta.

Anakin siirsi katseensa takaisin Caitliniin, nostattaen huulilleen pienoisen hymyn. ”Mäkin olen onnellinen siitä, että sun isäs löysi sen klinakan ja tietenkin mä lähden sun mukaan.” Anakin suukotti naisen huulia. ”En mä voisi sua mitenkään päästää yksin lähtemään New Yorkiin ja mä haluan olla sun tukena.” Mies sanoi. Hän ei halunnut jättää Caitlinia, sen aika olisi myöhemmin. Anakin toivoi hartaasti, että New Yorkista löytyisi Caitlinille apua. Hän ei halunnut menettää rakastaan vielä – ei koskaan. Anakin ei vieläkään tiennyt kuinka hän tulisi pärjäämään ilman Caitlinia. Raskas huokaisu lipesi miehen huulilta. ”Mistä sä tiedät, että sun jättäminen nyt olisi mulle helpompaa kuin jättää sut sitten, kun sä… Sä… Kuolet.” Viimeisen sanan sanominen oli hankaa. Se sattui paljon. Tuntui kuin tuhannet miekat olisivat lävistäneet hänen rintakehänsä samaan aikaan. Hengittäminen oli hankalaa. Kyyneleet tunkivat väkisinkin esille, mutta Anakin sai estettyä itseään itkemästä. ”En mä koe säästyväni, jos jättäisin sut nyt. Mä kärsisin vain enemmän, kun sä pyörisit mun mielessä kokoajan ja mä en saisi nähdä sua. Kuulla sun ääntä ja koskettaa sua. Mä tulisin hulluksi.” Anakin ryhtyi selventämään tuntojaan. Rehellisesti sanottuna Anakin ei tiennyt kuinka hänelle kävisi, jos Caitlin kuolisi, mikä tällä hetkellä oli oletettavaa, että niin tapahtuisi pian. Anakin toivoi hartaasti, että hoidot auttaisivat. Hän ei välttämättä selviäisi ilman Caitlinia. ”Mä vain kärsisin enemmän, jos jättäisin sut nyt. Musta se olisi väärin, kun mä rakastan sua todella paljon, eikä rakkaimpiaan saa hylätä. Mä haluan olla sun tukena loppuun asti. Mä en voisi antaa itselleni sitä koskaan anteeksi, jos jättäisin sut nyt. Mä en pystyisi elämään sen asian kanssa.” Anakin sanoi, hiljentyen sitten hetkeksi.

”Vai haluatko sä, että mä lähden?” Anakin sai sanotuksen vaivoin hiljaisuuden jälkeen, siirtäen kätensä naisen ympäriltä syliinsä, ristien sormet. Kyyneleet kohosivat jälleen sinisiin silmiin, mutta tällä kertaa mies antoi niiden valua poskille asti. Pelkkä ajatuskin satutti, että kaikista puheista huolimatta Caitlin halusi erota – hylätä Anakinin. ”Etkö sä enää oikeasti rakasta mua?” Anakin kuiskasi. Saattoiko Caitlin olla niin hyvä esittämään, että tämä kaikki olisi ollut vain valhetta naisen osalta? ”Oonko mä tehnyt jotain väärin?” Olo alkoi olla karmea. Näinkö tämä sittenkin loppui? Että Anakin oli elänyt kokoajan valheessa. ”Mä rakastan Caitlin sua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mä tekisin mitä vain sun vuoksesi.” Anakin sanoi, katsoen naista kyyneleiden lävitse.