Post by kambl on Aug 4, 2018 19:09:05 GMT 2
Nimi: Ruslan Danila Vodyanov
Puhuttelunimi: Ruslan
Aliakset: Rasputin (suvun/perheen yleinen nimitys), Krampus (josta on muodostunut jonkinlainen titteli/taiteilijanimi velkojan ammatissa)
Puhuttelunimi: Ruslan
Aliakset: Rasputin (suvun/perheen yleinen nimitys), Krampus (josta on muodostunut jonkinlainen titteli/taiteilijanimi velkojan ammatissa)
Ammatti: Velkoja The Bandit Quuenissä, isoveljensä Victorin alaisuudessa.
Asuminen: Manhattan, neljän huoneen asunto selvästi hankittu "laillisilla" tuloilla.
Asuminen: Manhattan, neljän huoneen asunto selvästi hankittu "laillisilla" tuloilla.
Siviilisääty: Naimaton
Syntymäpäivä: 5.1.1965
Suuntautuminen: Seksuaalinen anoreetikko
Syntymäpäivä: 5.1.1965
Suuntautuminen: Seksuaalinen anoreetikko
“For the world is a hard place and nothing comes without a price.”
Luonne:
Ruslan lienee veljensä Victorin lisäksi syy, miksi Vodyanoveja kuuluu pelätä nykyisin. Lapsena hän oli tarpeeksi hankala tapaus, että lasten psykiatrinen osasto tuli tutuksi. Sitä roikuttiin isosiskon hiuksissa ja nuorempia tönittiin kumoon tai seinää vasten. Seurapiireissä loistaneen perheen imagoa olisi kovasti haitannut tieto ei-niin-täydellisesti-käyttäytyvästä lapsesta, joten asiaa yritettiin korjata vähin äänin yleisen tiedon ulkopuolella - tuloksetta. Minkäänlaista empatiaa ei tipu, mies on pahemman kerran jäädyttänyt tunnepuolensa kuolleeksi. Toisena hetkenä hän saattaa puhua hyvinkin lämpimään sävyyn jostakin henkilöstä geneerisistä syistä, kun taas seuraavaksi hän selittää hyvinkin yksityiskohtaisesti miten nylkisi tämän hengiltä. Verbaalinen kommunikointi yleensä tuppaa olemaan jälkimmäistä tai sitten hyvin randomia monologia.
Hän on muutenkin sorttia valot ovat päällä muttei ketään kotona. Väkivaltaisia impulsseja löytyy ja niitä ei voi hallita, ainakaan silloin kun kytkin on käännetty verikoira-persoonalisuuden puolelle. Virallisempi puoli taas pitää bisnekset koossa, jolloin hän voi istua hyvinkin rauhallisena neuvottelupöydän ääressä veljensä ja muiden The Bandit Queenin kontaktien kanssa. Silti voi väittää, ettei hän ole ihan kiinni samassa todellisuudessa, kuin missä muut elävät. Perheensä kesken hän ei myöskään ole suosikin asemassa, tosin ei Ruslan siitä tee helppoakaan, sillä laitoksen väkeä näki useammin kuin sukua, joten välit ovat aika jäätävät.
“But things don’t always go the way folks want... Or hope. Life ain’t like that.”
Ruslan ei suuremmin liihottele seurapiirin tapahtumissa, kuten muu suku. Hän viettää ennemmin aikaa kotonaan lukien kirjoja tai katsoen kauhuelokuvia, odottaen milloin puhelin soisi ja hän saisi kohteen, jolta mennä perimään maksu veljelleen. Työpaikastaan huolimatta mielenkiintoa tehdä lähempää tuttavuutta naisiin, tai miehiin, ei ole. Sitä vain viihtyy mieluummin omissa oloissa oman mielensä sisässä, kuin treffeillä tai muiden ihmisten seurassa. Ei hän osaa ottaa tanssiaskeliakaan daamin kanssa - ainoastaan ase kourassa mies saattaa valssata pari askelta, ennen kuin suorittaa työnsä loppuun. Puhumattakaan siitä, kumman aseen hän ylipäätään saisi laukeamaan. Lisämerkintänä se, että ainoa kerta jolloin hän yritti intiimiä suhdetta - lopputulos tuli etsimään häntä vuosien jälkeen the Bandit Queenistä.
Mutta ne kerrat kun mies on saanut tehtävän veljeltään, tai jokin muu kiinnittää julkisella paikalla hänen huomionsa; olemus menee stalkkerin puoleiseksi. Omat silmät pidetään visusti lukittuna kohteessa, vaikka istuisi toisella puolella baaria. Verbaalista kanssakäymistä ei introverttiyden vuoksi harrasteta, mutta sitä ei tarvita kun toljottaminen rikkoo toisen henkilökohtaista tilaa. Yleensä ainut ääni jonka kohde kuulee hänen suunnasta, on hyräily.
Ulkonäkö:
Luiseva ilmestys. Ruslanissa ei juurikaan ole raameja, vaan varsi on hyvinkin laiha ja muodoton "pötkö". Kasvoissa on ainoat vahvemmat piirteet, poskipäät ovat hyvinkin vahvat, posket lommoilla, silmäkulmat ulkonevat. Luun ja nahan välissä ei ole juurikaan mitään ylimääräistä päästä varpaisiin. Vaaleat hiukset on milteinpä aina kammattu taakse ja naamalla on silloin tällöin sänki, riippuen siitä miten kauan mies on ollut neljän seinän sisässä. Ikä on tehnyt tehtävänsä niin naamalle, hiusrajalle kuin purukalustolle, mutta sinisissä silmissä on yhä pistävä katse tallella.
Luiseva ilmestys. Ruslanissa ei juurikaan ole raameja, vaan varsi on hyvinkin laiha ja muodoton "pötkö". Kasvoissa on ainoat vahvemmat piirteet, poskipäät ovat hyvinkin vahvat, posket lommoilla, silmäkulmat ulkonevat. Luun ja nahan välissä ei ole juurikaan mitään ylimääräistä päästä varpaisiin. Vaaleat hiukset on milteinpä aina kammattu taakse ja naamalla on silloin tällöin sänki, riippuen siitä miten kauan mies on ollut neljän seinän sisässä. Ikä on tehnyt tehtävänsä niin naamalle, hiusrajalle kuin purukalustolle, mutta sinisissä silmissä on yhä pistävä katse tallella.
"I didn't crawl my crusty old ass out of hole for a quickie wham, bam, thank you ma'am, I came to get down and dirty."
Vaatteet ovat pitkälti business-pukuja tai sitten verkkahousuja ilman yläosaa. Ainoa mikä erottelee ääripäät toisestaan on se, onko mies julkisilla paikoilla vai ei. Kumminkin Vodyanov-suvulla on nimeä ja ihmisillä ennakkoluulonsa seurapiireistä, joten sitä joutuu laittamaan parastaan muiden ilmoilla. Kotona ja mikäli työ menee likaisemman puolelle, on helppo kekkuloida ympäriinsä pelkissä housuissa.
Menneisyys:
Ruslan Danila Vodyanov syntyi 5.1.1965 kolmantena, sekä toiseksi nuorimpana lapsena maineesta ja varallisuudesta nauttivaan Vodyanovien perheeseen. Poika sai hyvin nopeasti liikanimen Rasputin, joka vanhassa slaavin kielessä tarkoitti huonosti käyttäytyvää lasta. Ruslan todellakin oli varsinainen riiviö, sillä tämä oli vähän väliä aiheuttamassa fyysisiä tai henkisiä vammoja sisaruksilleen. Niinpä vanhemmat kokivat paremmaksi vaihtoehdoksi Ruslanin saavuttaessa saavuttaessa kouluiän passittaa tämän sisäoppilaitokseen, joka oli erikoistunut hieman vaikeimpiin tapauksiin. Se minkä piti kestää tyypillisen peruskoulun ajan, muuttuikin huomattavaksi pitemmäksi taipaleeksi, sillä pian Ruslan löysi itsensä toisenlaisesta laitoksesta kun edelliset ongelmat eivät olleet korjaantuneet. Perheelle puhtainen imago oli ilmeisesti tärkeämpi kuin yhtenäisyys, joten mitä enemmän hän sai istua muualla, sitä katkerammaksi hän muuttui välien viilentyessä.
Yht'äkkiä ne vähäisetkin vierailut loppuivat, minkä nuori mies otti yllättävän rauhallisesti. Hänen näkökulmasta se oli ollut vain ajankysymys, eikä "miksi?". Muiden laitoksessa olevien kohtalontoverien kanssa alettiin kommunikoida enemmän ja henkilökunta saatiin myöhemmin vakuutettua siitä, ettei sosialisoitumisen kanssa ollut enään mitään ongelmia. Hän vain sattui kuulostamaan monotoniselta tai ihmispuhetta matkivalta robotilta, mutta ei kaikkien tarvinnut olla lörpöttelijöitä.
Alta kolmekymppinen Ruslan pääsi ottamaan ensimmäiset askeleensa vapauteen pitkästä aikaa, mutta ensimmäinen näky laitoksen ulkopuolella yllätti hänet. Päivämääriä tuskin oli kailotettu pitkin naapurustoa, mutta silti vastassa oli hänen isoveljensä Victor. Yksipuolisen smalltalkin aikana hän sai kuulla veljeltään heidän isänsä olevan kuollut ja perheen laajentaneen bisneksiään Victorin johdolla rikollisuuteen - ja se bisnes kukoisti. Joku pitäisi äkillistä takinkääntöä mallikansalaisista rikollisiksi tuomittavana, etenkin kun sitä on mainostamassa kuviosta ulkona olleelle sukulaiselle, mutta vielä pahempana hoivakunta olisi pitänyt seuraavaa ehdotusta. Victor tarvitsi jonkun luotettavan perimään velkojaan ja Ruslan oli jo ajat sitten antanut oman työnäytteensä ihmisten käsittelyssä. Diili oli valmis.
Menneisyys:
Ruslan Danila Vodyanov syntyi 5.1.1965 kolmantena, sekä toiseksi nuorimpana lapsena maineesta ja varallisuudesta nauttivaan Vodyanovien perheeseen. Poika sai hyvin nopeasti liikanimen Rasputin, joka vanhassa slaavin kielessä tarkoitti huonosti käyttäytyvää lasta. Ruslan todellakin oli varsinainen riiviö, sillä tämä oli vähän väliä aiheuttamassa fyysisiä tai henkisiä vammoja sisaruksilleen. Niinpä vanhemmat kokivat paremmaksi vaihtoehdoksi Ruslanin saavuttaessa saavuttaessa kouluiän passittaa tämän sisäoppilaitokseen, joka oli erikoistunut hieman vaikeimpiin tapauksiin. Se minkä piti kestää tyypillisen peruskoulun ajan, muuttuikin huomattavaksi pitemmäksi taipaleeksi, sillä pian Ruslan löysi itsensä toisenlaisesta laitoksesta kun edelliset ongelmat eivät olleet korjaantuneet. Perheelle puhtainen imago oli ilmeisesti tärkeämpi kuin yhtenäisyys, joten mitä enemmän hän sai istua muualla, sitä katkerammaksi hän muuttui välien viilentyessä.
Yht'äkkiä ne vähäisetkin vierailut loppuivat, minkä nuori mies otti yllättävän rauhallisesti. Hänen näkökulmasta se oli ollut vain ajankysymys, eikä "miksi?". Muiden laitoksessa olevien kohtalontoverien kanssa alettiin kommunikoida enemmän ja henkilökunta saatiin myöhemmin vakuutettua siitä, ettei sosialisoitumisen kanssa ollut enään mitään ongelmia. Hän vain sattui kuulostamaan monotoniselta tai ihmispuhetta matkivalta robotilta, mutta ei kaikkien tarvinnut olla lörpöttelijöitä.
Alta kolmekymppinen Ruslan pääsi ottamaan ensimmäiset askeleensa vapauteen pitkästä aikaa, mutta ensimmäinen näky laitoksen ulkopuolella yllätti hänet. Päivämääriä tuskin oli kailotettu pitkin naapurustoa, mutta silti vastassa oli hänen isoveljensä Victor. Yksipuolisen smalltalkin aikana hän sai kuulla veljeltään heidän isänsä olevan kuollut ja perheen laajentaneen bisneksiään Victorin johdolla rikollisuuteen - ja se bisnes kukoisti. Joku pitäisi äkillistä takinkääntöä mallikansalaisista rikollisiksi tuomittavana, etenkin kun sitä on mainostamassa kuviosta ulkona olleelle sukulaiselle, mutta vielä pahempana hoivakunta olisi pitänyt seuraavaa ehdotusta. Victor tarvitsi jonkun luotettavan perimään velkojaan ja Ruslan oli jo ajat sitten antanut oman työnäytteensä ihmisten käsittelyssä. Diili oli valmis.
“Me? I say too much optimism will get you killed.”
Bisnes laajentui, tuli the Bandit Queen ja uusi liikanimi Ruslanille kannettavaksi; Krampus. Perinteen mukaan Krampus rankaisee huonosti käyttäytyineitä lapsia jouluna, vastakohtana joulupukin esikuvana toimineelle Pyhälle Nikolaokselle, joka palkitsee kilttejä lapsia lahjoilla - ja se jos mikä sopi velkoja perivälle henkilölle. Hän ei tullut viihdyttämään ketään, hän ei taatusti luonut hymyä kohteidensa naamoille, ja hän todellakin oli pahin yllätys, mitä kukaan halusi ovelleen tai kadulla vastaan. Se oli vain työtä; kohteisiin ei tarvinut kiintyä tai ajatella sen suuremmin ihmisarvoa. Isoveljen maailmassa toiset olivat vain rahareikiä jotka ottivat eivätkä antaneet mitään takaisin, joten kuka tahansa tarttuisi siinä kohtaa neulaan ja lankaan taikka lapioon ja pitäisi huolen ettei reikää enää olisi. Huorien tultua kuvioihin mukaan sama tekniikka päti tietovuotoihin. Jos joku kauppatavarasta onnistuisi karkaamaan, tämä piti hiljentää ja hävittää ennen kuin ehtisi aiheuttaa yhtään lisää vahinkoa.
Ruslan harvemmin itse viihtyi the Bandit Queenissä; hänelle sopi paremmin oma asunto aina siihen pisteeseen asti kun piti lähtä tekemään töitä. Silti hän osallistui veljensä yrityksen kokouksiin tarkkailijan roolissa; kerta perhe oli pettänyt luottamuksen, miksei rahan ja ahneuden maailmassa bisneskumppanikin? Oli fiksumpaa suhtautua jokaiseen muuhun skeptisesti ja painaa kaikki yksityiskohdat mieleen, sillä hän olisi heti askeleen edellä jos Victor ilmoittaisi petoksesta. Juuri tuollaista tehtävää Ruslan odottikin, kun hänet kerran komennettiin strippibaariin välittömästi, mutta ne mielikuvat romuttuivat nopeasti. Vastassa oli Victorin lisäksi parikymppinen poika joka väitti olevansa hänen lapsi. Skeptisyys pidettiin tässäkin asiassa, sillä hän ei ollut mikään naisten mies. Mutta sekin yksi kerta milloin oli langennut houkutukseen tuli nyt kolkuttelemaan ovelle. Oli asia miten oli, poika tiesi silti jo liikaa, plus se seikka että toinen oli samaa verta kuin mitä veljesten kropassa virtasi - fiksuin idea oli ottaa tämä mukaan bisneksiin.
Ruslan oli varma että hänen veljensä hyötyisi uudesta työvoimasta enemmän kuin hän, sillä hän suosi yksin työskentelyä, joten mies jätti sen suuremmin Andrein Victorin hoiviin oppimaan bisneksestä ja keskittyi itse vastailemaan puhelimeen töiden varalta.
“Stop your weeping. Grief is for the dead.”