don't know where the answers lie

Kate yritti alkuun pysyä kärryillä siitä ajankulusta laskemalla sekunteja mielessään, mutta hyvin pian ne ajatukset olivat palautuneet takaisin niiden kysymysten pariin. Kate oli ihan satavarma siitä, että tämä asia tulisi olemaan se, mikä ajoi Jacen lopullisesti takaisin sinne Bronxin yksiöön. Ei Jace halunnut tällaista palloa jalkaansa, kun oli hädin tuskin vuosi sitten vapautunut oikeasta sellaisesta. Varsinkaan jos lähti tulkitsemaan siitä, että se Katen mielialanmuutos oli saanut Jacen viettämään yönsä muualla. Sinällään Kate oli ollut yllättynyt, että Jace oli niinkin pitkään viihtynyt Queensissa. Se ei silti muuttanut sitä tosiasiaa, että he eivät olleet yhtään sen lähempänä oikeasti vakavaa parisuhdetta kuin aiemminkaan.

Kate oli kyllä melko varma siitä, mitä ne testit tulisivat näyttämään. Kaiken muun sekasorron keskellä hänen kiertonsa oli pysynyt kaikki ne vuodet säännöllisenä, joten sen muuttuminen kieli vain yhdestä asiasta. Silti Katea jännitti kääntää ne testit ympäri tulkittavaksi. Jossain kaukaisuudessa Kate kuuli oven kolahtavan, mutta ei hän sitä kyennyt noteeraamaan. Siinä pöydällä häntä takaisin tuijotti nimittäin kolme positiivista tulosta kolmesta. Ei sitä voinut siis edes kyseenalaistaa. Kate oli ihan oikeasti kusessa.

Kate tuijotti hetken niitä testejä yrittäessään sisäistää sen todellisuuden. Ja kun hän lopulta pääsi sinne asti, Kate putosi korkealta ja kovaa. Hän hautasi kasvot polviinsa, kun kyyneleitä ei enää pystynyt nieleskelemään. Ei hän tiennyt mitä oli odottanut, kai hänessä pieni osa oli elätellyt toivoa siitä, että tulokset olisivat negatiivisia. Täysin tyhmää ja naiiviahan se oli ollut. Joskus hän oli ajatellut, että raskaustestin tekeminen olisi iloinen hetki. Siltä se ei kyllä tuntunut sillä hetkellä. Totta puhuen se koko tilanne oikeastaan tuntui painajaiselta. Mutta Kate tiesi, että tästä painajaisesta hän ei heräisi.

Kate oli ollut niin omissa maailmoissaan, ettei ollut pistänyt ollenkaan merkille Jacen saapumista. Siispä kun Kate tunsi otteen käsissään hän säpsähti ihan puhtaasti yllätyksestä ja nosti katseensa sieltä polvista eteen kyykistyneeseen mieheen. Teki tiukkaa sen kyynelverhon läpi hahmottaa Jacen kasvot, mutta lopulta kun Kate tunnisti ne tutut kasvot, hän parahti murtuneella äänellä ja laskeutui sohvalta lattian tasolle. Kate tarttui Jacen paidan rinnuksista kiinni kuin hänen henkensä olisi siitä riippunut, ennen kuin hautasi kasvonsa vuorostaan miehen hartioihin. Ehkä hän voisi hetken kuvitella sen kaiken oikeasti olleen vain pahaa unta.

Jace esitti huolestuneena kysymyksiä, joihin Kate ei kuitenkaan alkuun kyennyt vastaamaan kuin päätään pudistelemalla. ”No, no, I’m not hurt, it’s not like that”, nainen sai väkisin takellettua suustaan ulos, yrittäessään heikoin tuloksin tasata hengitystään. Kate hetken huomasi toivovansa, ettei hänen tarvitsisi kertoa Jacelle. Hän toivoi, että sen asian olisi voinut yhtä lailla lakaista maton alle aivan kuten kaikki ne muutkin vakavat aiheet, jotka olivat nousseet siihen mennessä esiin. Valitettavasti vain raskaus tuppasi olemaan sellainen asia, mikä ei kovin kauaa pysynyt maton alla piilossa. Sitä paitsi, kyllä Jace ansaitsi tietää.

Kate ei ollut ihan varma, kauanko aikaa oli kulunut, kun viimein se hengitys tuntui tasaantuvan ja kyyneleet loppuvan. ”We’re screwed”, Kate lopulta sanoi hädin tuskin kuuluvalla äänellä. Hän nosti itsensä sieltä Jacen syleilystä, vältellen tuon katseen kohtaamista. Kate otti sohvapöydältä yhden niistä testeistä, sen, mihin oli piirtynyt iso punainen plussa, ja hän työnsi sen Jacen käteen, kykenemättä sanomaan niitä sanoja ääneen. Sehän olisi tehnyt siitä tilanteesta todellisen. ”You can still walk out of that door if you want to, I won’t hold it against you”, Kate sopersi käsiinsä tuijottaen.

Se hiljaisuus kalvoi Katen sisintä ihan hulluna. Jacen vastauksen odottaminen oli tuskaa. Se oli oikeastaan kamalampaa, kuin hetki aiemmin sen testituloksen odottaminen oli ollut. Oli Kate osannut arvata testin tuloksen, mutta Jacen suhtautumisesta asiaan hänellä ei ollut kyllä harmainta aavistustakaan. Tai no, todennäköisesti Jace ottaisi ja lähtisi. Tämä kun ei tosiaan ollut sitä sellaista hidasta etenemistä, mitä Jace oli toivonut vuosi sitten. Ei, tässä hypättiin viidestä metristä pää edellä syvään päätyyn uima-allasta ja rukoiltiin, että joku voima vielä nostaisi pinnalle.

Kate asettui istumaan siihen Jacen vierelle ja nojasi päänsä sohvan istuimelle katseen suuntautuessa kattoon. Kate olisi kaivannut siinä tilanteessa vastauksia. Mitä hittoa hän tekisi? Abortti tuntui julmalta ja vastuuttomalta ajatukselta – tämä oli kuitenkin heidän mokansa eikä se sen lapsen vika ollut – ja Kate huomasikin jo laskevansa sen pois vaihtoehdoista. Ei hän pystyisi siihen, ei vaan kykenisi. Vaikka julmalta ja vastuuttomalta tuntui toisaalta myös ajatus sen pitämisestä. Ei se ainakaan mitenkään voinut olla reilua sitä lasta kohtaan.

Kate näki sivusilmällään Jacen lopulta katsovan häneen, jolloin Kate kallisti päätään katsoakseen miestä. Brunette näki sen ilmeen ja huomasi, että toivoi itse ihan samaa. Toivoi, että se koko tilanne olisi vain unta tai jonkun tekemää pilaa. ”I took three just to be sure”, Kate sitten vastasi siihen Jacen äänettömään kysymykseen, kurotti ottamaan ne loputkin kapulat siitä sohvapöydältä. Kate katsoi niiden tuloksia vaitonaisena, piti ne testit esillä niin, että Jacekin pystyisi katsomaan niitä. Vaikka jokainen testi näyttikin eri merkkiä, olivat ne kaikki niin selvästi positiivisia, ettei niitä auttanut kyseenalaistaa.

Kusessa oltiin ja kusessa pysyttäisiin.

Totuus oli se, että pienikin yksityiskohdan muutos olisi voinut tuottaa täysin toisenlaisen lopputuloksen. Jos Jace ei olisi silloin vuosia sitten käyttänyt niitä aineita, tai jos se poika ei olisi ollut niissä illanistujaisissa, Jace ei olisi varmaan koskaan päätynyt vankilaan. Kate ja Jace olisivat saattaneet päätyä yhteen tai olla päätymättä. He olisivat saattaneet olla siinä vaiheessa naimisissa, kenties lapsiakin olisi. Jos Kate olisi päättänyt heidän välisen suhteensa asiallisesti Jacen tuomion aikana, Kate olisi ehkä kohdannut maailmaa avoimemmin, löytänyt jonkun muun ja päätynyt vastaavaan lopputulokseen. Jos Kate ei olisi silloin vuosi sitten päätynyt sinne Jacen työpaikalle ja jättänyt käyntikorttiaan, eivät he olisi välttämättä kohdanneet koskaan uudelleen. Jos Kate olisi kiltisti ottanut niitä lääkkeitään, hän ei olisi perunut niitä lääkärikäyntejään, ja hänellä ei olisi jäänyt se ehkäisypiikki uusimatta.

Kohtalo pelasi kuitenkin irvokasta peliään, jonka senhetkisen erävoiton seurauksena Kate istui omistusasuntonsa lattialla tuijottamassa kolmea positiivista raskaustestiä, naimattomana kolmekymppisenä. Eihän tällaista pitänyt käydä kuin teineille. Tyhmästä päästä tosiaan taisi kärsiä koko keho. Kate kurtisti kulmiaan sille Jacen kysymykselle. ”I don’t know, to be honest”, hän vastasi ja huokaisi syvään tasatakseen villisti laukkaavaa sykettään. Kate oli täysin hukassa. Häntä hirvitti ajatus siitä, että olisi vastuussa jostakin täysin puolustuskyvyttömästä ihmisolennosta, kun hän kykeni hädin tuskin pitämään huolta itsestäänkään. Ei Kate pystynyt sen kummemmin ajattelemaan tämän päätöksen pitkäaikaisia seurauksia. Hän tiesi vain, että aborttiin hän ei pystyisi.

”I won’t get rid of it. I couldn’t. I would never forgive myself for that”, Kate sanoi alakuloisesti. Hitto, tämähän saattoi olla Katen ainoa mahdollisuus lapsen saamiseen, vaikka ei Kate ollut kyllä sen kummemmin rekisteröinytkään minkään biologisen kellon tikittämistä. Aikuisiahan tässä oltiin, vaikka ei ihan siltä välttämättä aina tuntunutkaan. Kyllä he saisivat sen kuvion jotenkin toimimaan. Aina löytyisi joku ratkaisu, jos vain tahtoa riitti. Piti vain keskittyä siihen optimistisuuteen, vaikka tilanne miten kurjalta ja toivottomalta tahansa sillä hetkellä vaikuttikin. ”We’ll figure things out as we go, right?” Kate yritti hymyillä, mutta epäonnistui siinä yrityksessä. Ainakaan siinä Katen ulko-ovessa ei ollut Jacen mallista aukkoa, kai sekin jotain kertoi. Kate päätti sitten kokeilla kepillä jäätä, sillä ei siinä kai mitään hävinnytkään. "So what are you thinking?"

Se Jacen vastaus sai Katen suupielet kaartumaan pieneen, varovaiseen hymyyn ja hän otti vapaalla kädellään hetkeksi kiinni Jacen kädestä sitä hellästi puristaakseen. Kyllähän se hitto vieköön hänen mieltään lämmitti, että Jacekaan ei ollut abortin kannalla. Ei sillä, että sellaisessa päätöksessä miehellä olisi kuitenkaan ollut mitään varsinaista sananvaltaa, mutta olihan se nyt huomattavasti parempi, että Jace oli alusta lähtien henkisesti messissä. Ainakaan se asia ei aiheuttaisi mitään konflikteja pariskunnan välillä. Toivottavasti. Ei Kate tiennyt oliko se lapsen pitäminen oikeasti millään tavalla järkevä päätös, mutta ei sellaista asiaa kuulunutkaan puhtaasti järjellä päättää.

Se koko ajatus tuntui niin surrealistiselta. He olivat ihan oikeasti tehneet Jacen kanssa lapsen. Katen ajatukset eivät vaikuttaneet pääsevän sinne käytännön asioihin asti. Sen sijaan hän mietti, olisiko se tyttö vai poika. Haluaisiko hän edes selvittää sen sukupuolta ennen syntymää? Näyttäisikö se enemmän Jacelta vai Katelta? Ja hitto, hänestähän tulisi seuraavien kuukausien aikana ihan helvetin isokin ja sen lopputuloksena Katen pitäisi työntää itsestään vesimelonin kokoinen lapsi pihalle. Jacen kommentti niistä käytännön asioista sai kuitenkin lopulta Katen ajatusten suunnan muuttumaan siihen suuntaan myös. ”I’ll need to call my OB tomorrow to schedule an appointment”, Kate totesi ääneen. Sieltä hän varmasti saisi jotain vastauksia siihen, että mitä tapahtuisi seuraavaksi. Mitä heidän pitäisi tehdä seuraavaksi.

Kate katseli sitä asuntoa. Se oli ihana asunto, mutta olihan se auttamatta liian pieni. ”I’ll also need to put this place up for sale. There’s no way I can fit a baby in here. Maybe I’ll look for a new place in Bronx? That way we would be closer to each other and such”, Kate höpötti. Hän näki paremmaksi olla painostamatta Jacea taas sen yhteenmuuttoasian kanssa – jos Jace halusi pitää sen yksiönsä, niin eihän Kate voinut sitä estää. Mutta ainakin Kate voisi etsiä uuden asunnon vähän lähempää, jotta se välimatka olisi vähän lyhyempi. Ja ainakin heidän molempien työmatka lyhenisi, jos Kate muuttaisi Bronxiin, siis siinä tapauksessa että Jace jatkaisi sitä Katen nurkissa norkoilua.

”Do you take me for a complete idiot? Of course I’m thinking about Riverdale”, Kate ilmaisi vähän närkästyneesti. Pitikö Jace sitä ihan vajaaälyisenä? Tietenkin se turvallisuus oli asia, mikä piti ottaa huomioon, mutta niin oli ne työmatkatkin. Ei siinä kuitenkaan ollut mitään järkeä, että heillä tuhrautuisi monia tunteja päivässä matkantekoon. Kate tiesi myös, että sen nykyisen asunnon myyntihinnasta tulisi jäämään jotain käteen, mitä pääsisi hyödyntämään uuden asunnon ostamisessa. Kate ei oikein tiennyt, viitsisikö ilmaista mitään olettamuksia ääneen, mutta päätyi lopulta kuitenkin tekemään niin. ”I’ll take the mortgage, you know. You don’t need that kind of shit hanging over your shoulders.” Jacella oli ihan tarpeeksi sulattelua tässä kaikessa ilman lainaakin.

Katella oli kuitenkin työtilanne hyvä. Vodyanovit maksoivat varsin kiitettävää korvausta Bandit Queenin hämärätoiminnan peittelystä. Ei siitä ollut vuosien aikana jäänyt juuri mitään säästöön, mutta siitä saattoi toisaalta syyttää vain Katea itseään. Hän oli pääsääntöisesti kuluttanut kaiken mitä oli tienannutkin, mutta ainakaan siitä asunnosta ei ollut kamalan paljoa velkaa enää jäljellä. Hänellä oli vakuutuksetkin kunnossa. Voisi siis sanoa, että Kate ei ollut niin huolissaan siitä rahallisesta tilanteesta.

Jace kuitenkin puhui siitä sen omasta työtilanteesta. ”It wouldn’t hurt”, Kate vastasi ja käänsi katseensa taas mieheen. Olisihan se ihan mahtavaa, että Jacella olisi enemmän vapaa-aikaa, kun tällä hetkellä hän kävi kotona lähinnä nukkuakseen. Ja sekin oli sitten onnistunut jäämään vähän vähemmälle niiden Katen univaikeuksien vuoksi. Kate vain toivoi, että Jace ei ajaisi itseään loppuun etsiessään uutta työpaikkaa. Kyllä he sen nykytilanteenkin kanssa tulisivat toimeen. ”Just… Don’t stress yourself out, ok?”