When nothing's fair in love and war

"Okay you got a point, I almost forgot that being covered in blood from head to toes isn't normal for everybody.", Julian naurahti kuivasti, kääntäen kasvonsa naisen puoleen. Huulilla keikkui hetken se tyypillinen virne, joka sopi kasvoille paljon paremmin kuin se vakava tai aiemmin vilahtanut lohduttoman surkea ilme. "And sure you are, I still remember how we first met.", hän tuhahti huvittuneesti ja juoksutti kätensä hiuksiensa lävitse. Siitäkään tapaamisesta ei oikeasti ollut kulunut kuin kuukausi, jos edes sitä ja niin paljon oli ehtinyt tapahtumaan. Olikohan Gabrielle ollut se karma, jota mies oli odottanut saapuvaksi ovensa taakse jo monta vuotta? Tietenkään kaikki kohtaamiset eivät olleet olleet ikäviä, mutta melkein jokainen niistä oli ollut verinen. Ehkä rikkinäiset ihmiset vetivät toisiaan puoleensa ja ongelmat seurasivat sitten siinä samalla.

"You ever regret picking me up from that alley and patching my side?", Julian antoi katseensa valua käsiinsä sanojensa aikana. Hän näpersi kantositeessä olevan kätensä sormia ja pyöritteli niistä irti kuivunutta verta. "I still think you're too good for a Bronx girl.", virne käväisi huulilla ja punapää vilkaisi brunettea. Hän pyyhkäisi leukaansa ja kävi katselemaan vaiteliaampana ohi vilistäviä maisemia. Julian vaikutti enemmän itseltään, kun ei keikkunut tajuttomuuden rajamailla ja vuotanut kuiviin. Olkapää oli yhä kipeä, mutta kipulääkkeet olivat vahvoja ja ne aiemmin otetut vaikuttivat yhä. Kipeä ja puolikuntoinen käsi olisi pitkään.

"Hurts to admit but I think I'll have to abandon the bat for some time.", mies tokaisi yllättäen, hieroen sormiaan yhteen. "Never liked guns.", hän vilkaisi Gabya, pureskellen ajatuksissaan samalla alahuultaan. "But I know how to use them so maybe I'll survive."

"Because I've brought some serious trouble on you. And I'm an asshole ex-addict.", Julian tuhahti, pyöräytti silmiään kuin sen vastauksen olisi pitänyt olla päivänselvää. Hän tiesi olleensa Gabriellelle oikea kusipää viime kerralla, vaikka osaksi sen saattoikin työntää huumeiden piikkiin. Mies ei vain ymmärtänyt, miksi silti joku halusi pysyä mukana kuvioissa. Nainen oli käynyt talollakin, kun punapää oli ollut pidemmällä keikallaan. Alexa oli kertonut sen verran ja sitten kommentoinut sitä, että miksi Julian pysyi yhteyksissä johonkin jota ei pyöritellyt lakanoissaan.

Mies pyöritteli kevyesti päätään haaveille Barbadoksesta ja naurahti. "I hope to live to see the day I can just retire.", hän kääntyi katsomaan jälleen naista, mittaillen sitä katseellaan. Julianin alalta ei noin vain lähdetty ja yleensä, kun halusi lähteä oli silloin jo liian myöhäistä tehdä se. "I think I'll just end up in some ditch with a hole in my head. Only trip I'll make is to meet up with boy Jesus up in heavens.", punapää ei kuulostanut oikein vakavalta, kun kertoi melkein väistämättömän tulevaisuutensa. Yleensä hänenlaiset ihmiset päätyivät mustaan säkkiin ja krematorion kautta uurnaan. Ei se ollut mitään uutta. "But for real, I think the only kingdom anyone's going to see is two foot wide and six foot deep."

"It'd be nice to live long enough to sip on those margaritas and watch sunsets with some exotic beauty. Shit, it's a nice picture, but is it going to happen? I don't know. I don't really like to think about the future. Everyone's going to get theirs sooner or later and my karma could be waiting just around the corner.", Julian katseli maisemia puhuessaan, luoden vain muutaman vilkaisun Gabyn suuntaan. Hän ei juurikaan tahtonut miettiä, että milloin noutaja tulisi ja mihin ojaan sitä päädyttäisiin. Punapää tiesi kuitenkin, että jos joku hänen peräänsä tulisi niin taistelematta hän ei kaatuisi.

"What about you? You want something else from life than just this endless violence and death? I remember you said once you just wanted to be happy, but do you think you'll find your happiness like this?"

"Yeah, deep down I'm just a big softie. You saw right through me.", Julian virnuili puhuessaan sarkastiseen sävyyn. Mutta jos eläkkeelle pääsisi, kyllä hän katsoisi niitä auringonlaskuja ihan onnellisena joku bella kainalossa. Se ainakin vaikutti hyvältä kuvalta päässä. "Dreams just get your hopes up and then reality crushes them.", hän kohautti tervettä olkaansa. Aina sai haaveilla, mutta ei mies koskaan tuudittautunut niihin haavekuviin.

Julian katseli sivusilmällään Gabya, kun se puhui melko ahdistuneesti ajatuksistaan. "You just gotta make the best of you can with the cards you were dealt. You're not even doing that bad or I don't see it like that.", hän raaputti leukaansa puhuessaan. Kasvot kääntyivät kokonaan naisen suuntaan, kun jonkun satunnaisen moottoripyöräläisen naiminen tuli puheeksi. Punapää näytti vakavoituvan ja miettivän hetken. "You could always marry me.", kasvot pysyivät vakavina ja Julian tutkaili naisen reaktiota, mutta sen jälkeen se pokerface rikkoontui totaalisesti. Hän nauroi vähän turhankin paljon ja päätyi sitten valittamaan olkapäätään, joka ei juurikaan tykännyt sitä kaikesta turhasta hytkymisestä.

"Shit, sorry, I just - your face was hilarious.", mies puri huultaan ettei virnuilisi enää kuin jokin typerys. "Gabrielle Carver sounds awful anyways.", hänen oli pakko tehdä vielä se pieni lisäkommentti aiheeseen ennen kuin vakavoituminen tuli edes kysymykseen. "But I like to think you're the master of your own fate and you can do what the hell you want.", Julian halusi ajatella, että menneisyys ei määräisi hänen tulevaisuuttaan tai tulevaisuus ei olisi valmiiksi kaavailtu hänenkään kohdalle. Tietenkin se ala toi oman lisänsä ja kuten mies oli itsekin sanonut - päätyisi hän mitä varmemmin sinne ojaan kuin Bahamalle. Kuitenkin Julian halusi itse päättää elämästään ja tehdä omat päätöksensä, eikä antaa masentavan tulevaisuuden määrätä siinä hetkessä tehtäviä päätöksiä. Ei hän muutenkaan paljoa miettinyt tekojaan tai sanojaan, suoltaen mitä sylki ikinä suuhun vain toi.

"And who knows if you will find some fucking fantastic prince with a white horse who's going to sweep you off your feet and take you away. Anything can happen.", virne käväisi taas huulilla, vaikka nyt punapää ei suoraan katsonutkaan Gabya.

"It's a deal.", Julian iski silmäänsä. "And the name won't matter then, because babe you and I will be in some tropical paradise, watching that cheesy sunset.", hän jatkoi sillä samalla, huvittuneella äänensävyllä. Mies elehti terveellä kädellä sanojensa tahdissa, piirtäen kuin eteensä sen auringonlaskun jota sitten pääsisi ihailemaan. Gaby ei ollut eksoottinen tyttö kaislahameessa, mutta kelpaisi silti sinne rantatuoliin seuraksi. "Now I just made myself almost want to get to turn fifty and marry your stubborn ass.", Julian pudisteli itsekseen päätään, tuhahtaen puoliksi naureskellen sanoilleen. Ei naisessa ollut mitään vikaa ja kyllä sitä voisi katsella muutenkin kuin vasta viisikymppisenä jossain haavekuvissa, mutta miestä ei ollut luotu parisuhteisiin. Ei siitä tulisi mitään kuitenkaan, kun hän tuhosi kaiken hyvän mitä vain koskikaan. Eikä hurrikaanin ja tulivuoren kohtaamisesta tulisi muutenkaan mitään, saman katon alle ei koskaan mahtuisi kahta tuittupäätä ja onnellista loppua. Saisiko Julianin kaltaiset ihmiset koskaan onnellista loppua? Tuskin.

"Oh, sorry to crush your dreams but I'm not made for the dating game. I'm not waiting for someone to come and sweep me off my feet and make me change all of my bad habits.", Julian vakavoitui hiukan puhuessaan. Hän ei tarvinnut ketään korjaamaan itseään tai täydentämään elämään tai viemään jonnekin muualle, turvaan siltä elämäntyyliltä. Punapää oli tyytyväinen elämäänsä jollain tasolla ja pakkohan sitä oli olla, kun kaikkea ei vain voinut muuttaa. Kohtalonsa herra pystyi olla, mutta silti jotkut asiat olivat kiveen hakattuja. "All relationships are doomed from the start."

"And being happy is the worst and putting your happiness on someone else is even worse. That means that they can just throw it away and you're just left to suffer that shit. I prefer being alone, feelings are bullshit.", ehkä hän oli joskus polttanut näppinsä rakkauden kanssa tarpeeksi pahasti ja nyt koko ajatus jätti vain pahan maun suuhun. Julian ei kokenut, että enää tarvitsisi ketään elämäänsä ja sotkemaan täysin suunniteltuja kuvioitaan. Jokainen uusi ihminen oli muutenkin vain uusi asia, jota voisi käyttää häntä vastaan. Jokainen ihminen johon luotti, voisi pettää sen luottamuksen ja sitten oltaisiin taas kusessa kaulaa myöten. Mies tiesi olevansa sitoutumiskammoinen eikä juurikaan sitä harmitellut, kun ei ollut osannut kaivata elämäänsä mitään pysyvää. Satunnainen yöseura riitti ja aamupalapöydässä oli mukavempi istua yksin kuin jonkun vieraan pubiharakan kanssa.

"I think the whole concept of relationships is actually fucking terrifying. I'm all about sex but that other stuff is just..", Julian kohotti olkaansa. Ensinnäkään hän ei ollut koskaan tavannut tarpeeksi kiinnostavaa ihmistä, jonka kanssa olisi voinut kuvitella olevansa pidempään. Yleensä parisuhteet alkoivat vain siitä, että molemmat olivat täynnä ongelmia ja joivat sekä sekoilivat yhdessä. Ei niistä ollut seurannut koskaan mitään hyvää. Oli mies pyöritellyt Vegasissa muutamaakin naista, joista kaikki olivat olleet joko itsekin jonkin sortin narkkareita tai pelastava enkeli-materiaalia, jotka olisivat vain halunneet parantaa ja nuolla punapään haavoja. Sellaiseen kyllästyi nopeasti. Toisekseen Julian ei voinut oikein uskoa, että joku tahtoisi olla hänen ongelmallisen ja vihaongelmaisen persoonan kanssa missään pitkässä suhteessa. Alexan kanssa juttu oli toiminut, kun tunteita ei ollut ollut mukana. Nyt koko kuvio oli vain sotkuinen, koska brunette paineli aivan vääriä näppäimiä miehessä ja talossa vallitsi hyytävä ilmapiiri. "Being alone isn't that bad."

"I'm just okay with how things are right now. Sex is great and no strings attached is even better. Why ruin a good thing with feelings?", mies naurahti ja loi miettivän katseen Gabyn suuntaan. Jos joku asia toimi niin siihen ei kannattanut sekoittaa mitään lisää. Julian ei edes tiennyt oliko ikinä oikeasti rakastanut ketään vai oliko kaikki ollut jotain alkuhuumaa, joka oli joka kerta hiipunut yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Toisaalta joskus oli mukava tulla kotiin, kun oli joku odottamassa. Joskus se samalle sohvalle änkeytyminen ja elokuvien katselu täydessä hiljaisuudessa oli rauhoittavaa. Ehkä mies oli oikeasti hiukan pehmeämpi kuin antoi ymmärtää, mutta ei olisi kyllä myöntänyt sitä ääneen. Oli hänellä sentään maine jota ylläpitää, vaikka tässä ei oltukaan suuren yleisön edessä.

"Can we now stop talking about so deep stuff? My head's starting to hurt from all of this.", Julian ei yrittänyt peitellä virnettään, kun valitti päänsärystä joka johtui keskustelunaiheista. Hän ei vain ehkä halunnut avautua liikaa asioista, vaikka olikin yllättävän rehellinen ja avoin aina bruneten seurassa. Varmaan enemmän kuin kenenkään muun. Silti seinät pitäisi nostaa jossain vaiheessa ja se vaihe olisi hyvä pitää nyt. Parisuhdeasiat ja rakkaus eivät muutenkaan kuuluneet niihin lempiaiheisiin.

"We used to have something okay going on. Not anymore - she doesn't want me around and I mostly feel like bashing her head through the closest wall. It's fine, there's girls waiting for a good fuck in every bar.", Julian ei vaikuttanut kovinkaan surkealta, kun hän pui sitä Alexan ja itsensä välistä tilannetta. Ilmapiiri oli vain kireä ja oli varmaan parempi jos brunette muuttaisi pois. Hän saisi oman rauhansa ja Alexa saisi riekkua rauhassa jossain mädäntyneessä yksiössä. Voisihan välit siitä sitten parantua ja bootycalleja ei koskaan ollut liikaa. "So no need to be jealous."

Mies pureskeli alahuultaan, kun yritti keksiä mistä haluaisi puhua. Hänelle olisi ollut ihan okei matkustaa se loppumatka hiljaisuudessa tai kuunnella radiota, mutta kai jotain keskusteluakin voisi pitää yllä. "I don't know. Tell me something about yourself, like some random shit or something?", Julian ehdotti, järsi yhä huultaan ja katsoi naista sivusilmällään. Hän halusi kyllä tietää lisää Gabysta, koska naisessa vain oli jotain kiinnostavaa joten ehkä näin saisi kuulla jotain uutta. Toisaalta punapää ei keksinyt mitään muutakaan aihetta joten veti vain päästään jotain, että tilanne ei päättyisi vain olkien kohotteluun.

"Hell, let's make it a game. You tell me something and I tell you something? Quid pro quo? Isn't that what the cannibal dude says to the sexy FBI agent while talking shit about eating livers and fava beans? You can be the sexy one in this.", Julian ei olisi varmaan edes muuten tiennyt sitä sanaa ellei olisi päätynyt katsomaan liian useasti uusintoina tulevia vanhoja elokuvia. Hannibal Lecter ja Clarice Starling olivat jumahtaneet verkkokalvoille, vaikkei elokuvan tai päähahmon nimi tulleetkaan kumpikaan mieleen sitä ideaa selittäessä. Mies iski silmäänsä ja virnisti puoliksi, kun lupasi että Gabrielle voisi olla se kauniimpi osapuoli siinä sananvaihdossa.

"Cheerleader? Really? I might want to check out that uniform.", Julian antoi kielensä pilkistää suupielestään, hänen kohotellessa samalla kulmiaan. "So you know how to sing and dance? Sure makes the other chicks feel like shit.", hän naurahti, mutta hiljeni sitten kun tajusi että oli oma vuoro keksiä jotain. Mies ei tiennyt ollenkaan mitä kertoa. Hän ei todellakaan ainakaan kertoisi, että osasi uida yhtä hyvin kuin viisivuotias ja kammosi vettä sekä kaikkia isoja rahtilaivoja pienempiä paatteja. Sen myöntäminen olisi ollut suorastaan noloa.

"I've never broken any big bones on my body, believe it or not. I've only been shot twice.", ne olivat vähän tylsiä tietoja, mutta Julian oli hiukan ylpeä siitä ettei ollut uransa aikana ikinä murtanut jalkojaan tai kukaan ei ollut keksinyt katkoa käsiä. Nenä oli se pahin murheenkryyni mitä tuli murtumiin. "I know a bit Spanish but only because I've worked with so many Hispanos, I understand more than that I can speak. I used to play guitar and the drums when I was a kid, but don't remember anything about either of them anymore.", hän jatkoi, hieroen niskaansa pieniä ympyröitä samalla. Nekään eivät olleet mitään kovinkaan salaisia asioita, mutta harvemmille mies alkoi kertomaan yhtään mitään saatikka jotain nippelitietoa itsestään.
Joskus punapää oli yrittänyt paukuttaa uudestaan rumpuja, mutta kompit eivät enää oikein onnistuneet ja kitarakin lähinnä vain pysyi kädessä eikä mitään muuta. Osasi hän yhä ehkä pari sointua, mutta ei olisi mennyt kehumaan niillä. Nuorena koulussa oli kehotettu purkamaan ylimääräinen energia johonkin muuhun kuin ongelmien aiheuttamiseen ja Julian oli yrittänyt innostua instrumenttien soitosta. Ei siitä sitten tullut mitään ja enemmän mies oli pyörinyt käytävillä riitaa haastaen, siis silloin kun vielä edes jaksoi käydä koulussa. 

"And I'm kinda allergic to cats but I'm more of a dog person anyway.", Julian ei kyllä paljoa ollut missään missä olisi törmännyt kissoihin, mutta jos asunnosta sellainen löytyi niin silmät kyllä kävivät punoittamaan ja nenä vuotamaan. Hän ei välittänyt eläimistä kovinkaan paljoa joten asia ei haitannut. Ja jos olisi pakko ollut valita, olisi mies muutenkin ottanut mielummin koiran kuin jonkun loppupeleissä varsin hyödyttömän kissan jalkoihin pyörimään.