Keep The Family Close

Se tilanne levisi äkkiä käsistä, ja se kolmas maailmansota tosiaan vaikutti syttyneen. Kate tiesi, että siitä ei seurannut kuin pahaa mieltä ja loukattuja tunteita. Tällä kertaa Kate taisi olla ensimmäinen, jonka tunteet tosin loukkaantuivat. Jace oli salamana siinä Katen rinnalla, valmiina puolustamaan häntä. Alison otti vaistomaisesti askeleen taakse päin, kun Jace nousi ylös. Joku hätääntynyt stay away from me karkasi äidin suusta, samalla kun Jace rupesi ryöpyttämään. Kate tarttui miehen käsivarteen, vaikka tiesi, ettei sillä ollut aikomustakaan käydä kenenkään päälle, saatika että Kate olisi sitä pystynyt estelemään, jos niin kävisi.

”That as having a kid, out of marriage, with a no-good, low-life criminal”, Alison sanoi kylmästi. ”Not to forget that she can barely take care of herself, let alone a child. The minute you let her on her own and she’s off meds and messing things up for everyone.” Kate ei pystynyt katsomaan enää muualle kuin lattianrajaan. Kaikki ne sanat tuntuivat pahalta, vahvistivat vain Katen omia pelkoja ja epäilyksiä omasta suoriutumisestaan äitinä ja puolisona. ”I’m not saying that Kate’s illness has anything to do with it, but it sure as hell isn’t helping it either.”

Lester lähti ohjaamaan vaimoaan sitä ulko-ovea kohti, heidän oli selvästi tullut aika lähteä. ”If Kate had a good job, she wouldn’t be so ashamed to talk about it”, Alison vielä kuittaili. Kate päätyi istuutumaan siihen sohvalle ja hautaamaan kasvot käsiinsä, kahvikuppi sohvapöydälle hylättynä. Pitkään aikaan hän ei ollut sillä tavalla tapellut äitinsä kanssa, ja nyt ne kaikki vanhat ja uudetkin haavat oli revitty taas auki.

”That’s enough, Jace”, Lester huikkasi, se olemus oli muuttunut siihen lakimiesmoodiin. ”I’m advicing you as your lawyer to stop it right there.” Laittomista uhkailuista nostettiin syytteitä hälyttävään tahtiin, eikä tällaisten matsien tarvinnut päätyä sille listalle, saatika Jacen ehdonalaisvalvojan korviin. Lester sai kuin saikin Alisonin pakotettua sinne eteiseen, ja he vaihtoivat muutaman sanan siellä keskenään. Sen seurauksena Alison otti avaimet, ja viimeisen mulkaisun suotuaan poistui ovet paukkuen edeltä.

Lester tuli sinne olohuoneen puolelle vielä. ”Sorry, kid. I truly am”, mies sanoi vaivaantuneesti. Valitettavasti se oli joutunut korjaamaan vaimonsa jälkiä ihan helvetin monta kertaa. Tällaisten kertojen jälkeen se aina mietti, miksi oli edelleen naimisissa kyseisen naisen kanssa. Yleensä niitä syitä ei löytynyt. ”Thanks for the meal, Jace. I’d like to say that she’s normally not like this, but I’d be lying. I think it’s best to let things cool down a bit. I’m sure she’ll come around in the end, she usually does”, Lester selitti. Kate pyyhkäisi ne kädet kasvoilta päälaen kautta syliinsä ja nojautui sohvan selkänojaan. Silmät punoittivat niistä jälleen kerran vuodatetuista kyyneleistä. ”It’s not your fault, dad, don’t apologize for her behavior. She’s an adult, she can be responsible for her own actions”, Kate sopersi. Lester tuli tyttärensä luo, come here you, ja tämä suljettiin lämpimään halaukseen noustuaan ylös. ”Hang in there kid. I’ll talk to you on Monday, okay? Lunch?” Se sanoi samalla, kun ojensi kätensä Jacelle. ”I’ll get back to you on what we discussed”, Lester sanoi, ennen kuin poistui siitä ovesta vaimonsa perään.

Kate hengähti raskaasti, kääntyi Jacen puoleen ja kumartui painamaan itsensä toisen rintakehää vasten. Hitto, miten kurja fiilis hänellä olikaan. ”Well, I jinxed it, didn’t I?” Perään naurahdettiin ilottomasti.

Kate jollain tasolla tiesi Jacen häipyvän sinne tupakalle vilkkaasti, jonka vuoksi Kate halusikin napata sen lyhyen halauksen siihen väliin. Kate tarvitsi sitä yhtä paljon kuin Jace sitä tupakkaansa pysyäkseen kasassa. Todellisuudessa jos Kate ei siinä siunatussa tilassaan olisi, hän olisi varmaan liittynyt Jacen seuraan sinne parvekkeelle polttamaan syöpäkääryleitä. Se lyhyt halaus riitti pitämään Katen kasassa ainakin toistaiseksi, joten miehestä päästettiin vastahakoisesti irti, jotta se pääsi laskemaan stressi- ja kiihtymystasojaan. ”Yeah, you do that”, Kate vielä vastasi, mutta mies oli jo harpponut sen verran etäisyyttä, että Katen sanoja tuskin kuultiin.

Kate kaatoi siitä pannusta itselleen uuden kupillisen kahvia, ihan sama miten kylmää se tässä vaiheessa olisi. Ja ihan sama miten paljon sitä kofeiinia piti vältellä raskausaikanaan. Loput niistä kahvitavaroista kerättiin kasaan ja vietiin keittiöön. Kahvipannu ja Jacen kuppi jätettiin vielä esille, siltä varalta että Jacekin olisi santsikupin tarpeessa, mutta muut tarvikkeet laitettiin joko omille paikoilleen tai tiskikoneeseen. Koneeseen laitettiin pesuaineet odottamaan, mutta käyntiin sitä ei laitettu vielä. Sen sijaan Kate palasi sinne olohuoneeseen ja istahti sohvalle. Kahvia siemaistuaan hän pisti Netflixistä pyörimään jonkun niistä lukuisista sitcomeista, jotka toistivat kaikki samaa kaavaa, ennen kuin nosti jalkansa sohvan divaaniosalle ja painoi päänsä selkänojalle.

Toinen käsi oli nostettu taas kasvoille lepäämään infernaalisen päänsäryn vuoksi, siinä missä toinen hieroi vatsaa. Vatsaa, jossa kävi vipinä kaiken sen kofeiinin ja kiihtymyksen vuoksi. ”Yeah, yeah, I know she was rude, but don’t take it personally. You’ve done nothing wrong, bubba”, Kate mutisi itsekseen sille vauvalle, saaden muutaman napakamman potkun vastaukseksi.

Kate oli kerennyt tyhjentämään sen kahvimukinsa ja vaihtamaan asentoaan useampaan kertaan mukavaa sellaista hakiessa, ennen kuin Jace palasi sieltä parvekkeelta. Katen katse piipahti siinä miehen oikeassa kädessä, ennen kuin se rojahti siihen sohvalle Katen seuraksi. Automaattisesti se pää painautui Jacen olkapäätä vasten, ja mitään ei hetkeen sanottu. Studioyleisöllä oli ehdottomasti hauskempaa kuin heillä kahdella sitä sarjaa katsoessaan.

Jace avasi lopulta suunsa, ja Kate huokaisi raskaasti. Ei siksi, että Jace otti sen asian puheeksi, vaan siksi, että sen farssin muisteleminen tuntui nostavan ketutuskäyrää saman tien. ”It’s okay”, Kate sanoi, sitten kurtisti kulmiaan. ”Well, not okay, but you get what I meant. I would’ve done the same thing, if I wasn’t so busy at being a failure”, Kate mutisi itsekriittisen korjauksensa. Ne sanat olivat satuttaneet, ja Kate oli kerennyt alkaa uskomaan niitä.

Hetken Kate jatkoi hiljaisena sitä vatsansa hieroskelua, selvästi hammasrattaiden ruksuttaessa naisen pään sisällä. ”She’s right, though, isn’t she”, se sanoi apeasti. ”I mean, I am barely able to take care of myself. How does that make me a good mother? I’m just gonna screw this kid up so badly”, Kate murehti ääneen. Hänen oli helppo käskeä muita olla ottamatta itseensä äitinsä sanoista, kun otti ne kuitenkin itse aina yhtä raskaasti.

Kate oli huomannut, ettei Jace suostunut koskaan ottamaan niitä naisen itsesyytöksiä kuuleviin korviinsa. Joku olisi voinut väittää sitä itsetunnon pönkittämiseksi, mutta Kate koki tarvitsevansa Jacen tsemppauksia, kun muu maailma potki päähän. Oli mukava tietää, että maailmassa oli edes yksi henkilö, joka luotti siihen, että nainen pärjäsi ja teki oikeita ratkaisuja, eikä myöskään ylianalysoinut sen käyttäytymistä. Nytkin Jace keskeytti Katen, ennen kuin se marttyyrikierros kerkesi lähteä kunnolla käyntiin, ja Kate oli kiitollinen.

Kate nyökytteli niille Jacen sanoille, ja antoi itsensä tulla kaapatuksi siihen halaukseen. Siinä halauksessa oltiin ihan hiljaa, koska sanoja ei oikeastaan tarvittu. Kate halusi ehdottomasti uskoa ennemmin Jacen sanoja kuin Alisonin. Varsinkin, kun otti huomioon sen, että Jace oli oikeasti siitä heidän nykytilanteestaan paremmin kartalla kuin Alison. ”That’s why I want to have the test done sooner rather than later, to be well prepared”, Kate sanoi, kun siitä halauksesta irrottauduttiin. Ja koska siinä Alison oli ihan oikeasti oikeassa, Kate ei uskonut pystyvänsä elämään epävarmuudessa sitä loppuraskautta lapsen tulevaisuuden suhteen. ”And I just can’t not have the test done. I just… It’s something that I need to find out. I hope you understand.” Mieheen luotiin varovainen katse. Kyllä Kate halusi ottaa Jacenkin mukaan siihen päätöksentekoon, eikä vain ilmoittaa, että näin tultaisiin tekemään.

”I just don’t know what to do if it comes back positive” Kate sanoi, laski katseensa alas. ”I know that it isn’t realistic for us to keep her if she turns out sick. We don’t have the resources or anything to be able to survive that. And I don’t want to strain our relationship with that as well”, Kate vilkaisi miestä. ”But how on earth could I ever do that to her, when I can feel her move so much right now? She’s like a real person already, at least to me.”

Onneksi Jace oli samaa mieltä kuin Kate siitä testiasiasta. Tai ainakin väitti niin. Välillä Katesta tuntui, että Jace varoi sanojaan ja mielipiteitään ehkä vähän liikaakin naisen seurassa. Ei toista voinut siitä asiasta tuomitakkaan, sehän oli vain selviytymiskeino, kun tyttöystävä oli raskaana ja sairasti lisäksi mielialahäiriötä. Kate oli loppujen lopuksi yllättynyt, että kaikesta konfliktinhakuisuudestaan huolimatta Jace oli niinkin lauhkea kotiympäristössään kuin oli. Olihan se toisaalta hyvä, että Jacella oli maailmassa edes yksi paikka, jossa se sai olla edes suurimman osan ajastaan rauhassa.

Kate nyökkäili kuunnellessaan sitä Jacen puhetta. Se kävi järkeen, mitä mies sanoi. Samalla ei käynyt – siksi se kai tunneasia olikin. Kate ei oikein tiennyt, mitä sanoa, kun Jace oli niin tyhjentävästi onnistunut rauhoittelemaan naisen ahdistukset. Sen sijaan miehelle annettiin hymy ja kiittelevä suukko. Jacella tuntui aina olevan fiksut ajatukset kaikkeen, kun se pysähtyi hetkeksi miettimään, sen sijaan että vain teki ja mietti myöhemmin. Vaikka ei sillä, Kate oli ihan tyytyväinen, että Jace oli näpäyttänyt Alisonia tänään ihan kunnolla. Viimeaikaiset tapahtumat niiden poliisien ja Katen äidin kanssa osoittivat vakuuttavasti sitä Jacen kiintymyksen laajuutta naista kohtaan – Kate saattoi kokea aina olonsa turvalliseksi miehen seurassa, koska tiesi, että hänelle voitaisiin tehdä pahaa vain miehen kuolleen ruumiin yli.

Kun Jace nousi siitä sohvalta, Katen katse kiinnittyi niihin rystysiin. Sitä ei kuitenkaan kommentoitu mitenkään. Kate toivoi, että miehellä olisi jotain terveempiäkin tapoja purkaa aggressioitaan kuin seinän hakkaaminen, mutta ainakaan se hakkauksen kohde ei ollut hänen äitinsä. Kaikesta huolimatta Kate silti välitti äidistään, Kate vain ei ollut aina ihan täysin varma, oliko hän kaksikosta se, joka oli oletettavasti menettänyt järkensä. Alisonilla kun tuntui edelleen olevan ongelmia sen koko sairausasian hyväksymisessä ja ymmärtämisessä. Ihmekös tuo, kun se tuntui lähinnä näkevän tytärtään silloin, kun sillä oli asiat huonosti. Kate oli kuitenkin tottunut siihen sen käyttäytymiseen, niin kurjalta kuin se kuulostikin.

Jace palasi takaisin, oli näköjään löytänyt jonkun herne-maissi-paprikan mitä painaa kädelleen. ”Here, let me”, Kate sanoi hiljaa ja otti miehen käden varovaisesti omiinsa, pitäen toisella kädellä sitä kylmää paikallaan. ”How bad is it?”