member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 11, 2016 3:29:41 GMT 2
Post by autopilot on Nov 11, 2016 3:29:41 GMT 2
1.9. klo 19:45 @ Blackwater Gym, Brooklyn
. . . Tasan 23 päivän päästä Brendanin pitäisi seistä täydessä tikissä puolustamassa sitä tuskalla, hiellä ja verellä ansaittua titteliään. Näin lähellä matsia kaiken pitäisi olla jo aika selvää ja pitäisi olla siinä pisteessä, missä hiottaisiin viimeisiä mutkia suoraksi. Vaikein työ oltiin jo tehty. Sen olisi pitänyt olla nyt vain smooth sailing loppuun asti. Ehkä olisi ollutkin, jos elämä ei olisi päättänyt kertalaakille sylkeä kasvoille ihan urakalla. Päävalmentaja oli puhaltanut pelin poikki, kun sen vaimolla oltiin kaksi päivää sitten diagnosoitu syöpä. Mies ei edes tiennyt minkä sortin, mutta se kuulosti tarpeeksi vakavalta, ettei kellekään voinut olla vihainen. Paitsi maailmalle, mutta sille nyt oltiin vihaisia muutenkin. Kun valmentaja oli lähtenyt, Brendan oli todennut, että ei enää pitänyt siitä salista, jolla oli asunut viimeiset vuodet. Kun ne tärkeimmät tutut kasvot puuttuivat, hän huomasi ettei enää päässyt siiten tekemiseen kiinni. Tämän päivän treeneistäkään ei ollut meinannut tulla mitään. Aika juoksi kuitenkin loppuun niin hälyttävää vauhtia, että siinä ei kauheasti kerennyt henkeä vetämään. Aamuisen itsetutkiskelun kautta mies oli tullut siihen lopputulokseen, että veisi itsensä ja tiiminsä johonkin muualle. Kun hän oli miettinyt niitä paikkoja, hän oli huomannut kääntyvänsä niiden paikkojen puoleen, joissa oli aloittanut sen uransa. Ehkä se oli heikkoutta, että ympärille tarvittiin tuttuja ihmisiä, mutta päätös oltiin jo tehty. Googlettelu oli kertonut, että tasan yksi entinen tiimikaveri oli oikealla alueella, joten sitä päätettiin kokeilla. Niinpä Brendan ajoi torstai-iltana Brooklyniin. Upouusi, kiiltävän musta Audi rs5 coupe jätettiin parkkipaikalle kaikkien niiden täydellisen tavallisten autojen keskelle, ja mies olisi voinut vannoa, että löysi siitä heti jotain mielenrauhaa. Hän päästi itsensä suoraa sisään, mutta jäi hetkeksi seisomaan siihen paikan eteiseen ja vain katselemaan ympärilleen ja imemeään itseensä sitä paikan tunnelmaa. Kaikki tuntui tutulta, paitsi ne ihmiset. Brendan ei turhaan kainostellut, kun marssi sinne varsinaisen salin puolelle. Ihmiset tuijottivat, mutta se sai ryhdin vain paranemaan entisestään ja toi askeleisiin vielä vain lisää pontta. Aurikolasit nostettiin silmiltä, kun bongattiin harjoittelukehästä tuttu mustavalkoinen hiuspehko. “ Looking good, mate. Mind if I join you? Ya look like ya haven’t got a good beating in a while” mies kailotti jo puolesta matkasta, löi dramaattisesti pari koukkua ilmaan, kumartui ja otti muutaman, varjon lyöntejä väistävän sivuaskeleen. Ihan kun häntä ei muka olisi muutenkin nähnyt. Viimeiset askeleet puoliksi juostiin, pudotettiin se mukana oleva kassi häkin laidalle ja punnerrettiin vauhdilla sille aidalle. Ensin hajareisin istumaan päälle, siitä jalka yli ja kehän puolelle. Olisi siinä tietysti ollut ovikin, mutta se ei ollut sama asia. Miehelle ojennettiin käsi, vedettiin se tuttavallisesti puolihalaukseen ja taputeltiin olalle. Se näytti edelleen samalta. “ How you doing, man. How long’s it been? Three years?” Brendan jäi pudistelemään päätään. Hän taputti toista vielä kerran olalle, mihin myös jätti kätensä ja otti puolikkaan askeleen kauemmas, tarkasteli vanhaa ystäväänsä vähän samaan tapaan, kun olisi tarkastellut jotain lasta ennen kun olisi todennut että olipa se kasvanut. |
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 12, 2016 0:57:28 GMT 2
Post by snafu on Nov 12, 2016 0:57:28 GMT 2
Joshualla oli ollut kiireinen päivä. Aamulla oli viety tytär takaisin äitinsä luokse ja kuunneltu sen saarnoja. Aina tapeltiin samasta asiasta - siitä urasta. Hän oli poistunut ovia paukutellen ja suunnannut suoraan salille. Oli kerennyt pitämään pienen treenaushetken ennen tapaamista keskustassa, jossa oli pitänyt keskustella tulevista kuvioista. Otteluista ja mahdollisista vastuksista. Firman edustajat olivat toiveikkaita hänen tulevaisuutensa suhteen. Tummahiuksinen oli pärjännyt hyvin alemmissa painosarjoissa ja parin ensimmäisen ottelun myötä myös siinä heavyweight-sarjassa. Painonsa takia hän oli aina seilannut sarjasta toiseen ja koitti nyt kestää siinä suurimmassa mukana. Virallisten asioiden jälkeen oli ehditty syömään ennen kuin piti taas joutaa sinne salille. Työnarkomaani oli oiva sana kuvaamaan häntä. Joshua ei muistanut milloin oli edes pitänyt oikeaa vapaapäivää. Sieltä salilta hän kuitenkin löysi taas itsensä. Pitkään omankaan yrityksen paperityöt eivät jaksaneet kiinnostaa vaan sinne harjoittelukehään oli päästävä. Sparrauskaveriksi päätyi joku nuori jantteri, josta voisi joskus tulla jotain suurtakin. Haastetta olisi voinut olla enemmänkin, mutta treenauksen kannalta kuka tahansa kelpasi sinne kehään seuraksi. Joshuan kääntyessä katsomaan sitä tulijaa, oletti harjoittelupari sen olevan helppo kohta päästä niskan päälle. Mies kuitenkin oli hyvin hereillä, väisti sen lyönnin ja potkaisi vastustajansa maahan - huomattavasti hellemmin kuitenkin kuin oikean ottelun aikana. Jalka lepäsi hetken sen kohoilevalla vatsalla. "Nice try, kiddo.", pitkähiuksinen virnuili ja tarjosi kättään, vetäen toisen ylös matosta. Sitä taputeltiin selälle ennen kuin käännyttiin Brendanin puoleen. Sen kiipeily todistettiin sopivasti ja Joshua pudisteli päätään. "What gives us the honor? Congrats on the title, bro.", sitä tervehdettiin varsin lämpimästi, vaikka mies olikin hiukan yllättynyt. He eivät olleet todellakaan nähneet pitkiin aikoihin, kun tiet olivat silloin kolme vuotta sitten eronneet. Toki sen matseja oli joskus seurailtu televisiosta ja kerran varmaan katsomostakin, mutta Joshua oli myös erittäin kiireinen oman uransa kanssa. Hänestä oltiin hiomassa uutta tähteä ja ottelut muuttuivat vähitellen tärkeämmiksi. Ehkä lähitulevaisuudessa pääsisi kamppailemaan mestaruudestakin. "Has it been that long? Feels like it was just yesterday when I beat that stupid grin off your face.", mies naureskeli ja veti ranteessaan olevalla hiuslenkillä hiuksensa kiinni takaraivolleen nutturalle. "I'm kidding, it's great to see you."
"But seriously, what brings you here?" |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 12, 2016 1:19:11 GMT 2
Post by autopilot on Nov 12, 2016 1:19:11 GMT 2
Joshua ei ollut ainut, joka oli sen uransa rakentamisen kanssa niin kiireinen, ettei oikein kerennyt mihinkään muuhun. Brendan oli treenaamisen lisäksi täyttänyt päivänsä kaikilla mahdollisilla yhteistyö- ja mainossopimuksilla, joihin oli vain päässyt kiinni, ja toisinaan tuntui viihtyvän kameran edessä yhtä hyvin kun häkissä. Hän asui ihan järjettömän kalliissa asunnossa, jota maksoi edelleen pois, eikä varsinaisesti ollut valmis myöskään tinkimään siitä elintasostaan. Kun käytti paljon rahaa, sitä piti myös tienata paljon.
Brendan ojensi kätensä myös sille Joshuan kaverina olleelle jannulle, mutta enempää huomiota se ei saanut. Kasvoilla oli voitonriemuinen hymy jo siitä, että se titteli mainittiin.
“Ya see that shit? Knocked the stook with a big bloody mouth right off his feet and back to yesterday where he belongs”, mies virnisti ja viittasi siihen titteliotteluun, havainnollisti vielä varjovastuksen kanssa sitä ratkaisevaa komboa ja erityisesti sitä million dollar suoraa, joka oli osunut kohteeseensa täydellisesti. “My fucking town, my fucking league, man. I’m telling you. I’m running this shit. I’m the fucking future. ”
Olisi oikeasti ollut aika iso häpeän paikka, jos hän olisi hävinnyt sen tittelimatsin, koska tulevasta voitosta oltiin pidetty aivan järjetöntä meteliä. Brendan muisti etäisesti juosseensa pre-fight press conferencessa sen nyt entisen championin vyön kanssa. Ego ei ollut siitä ainakaan pienentynyt.
“Hey I’m up for a rematch. Tell me when and where and I’ll be there. I'll go right now”, Brendan tarjosi Joshualle, mutta oli kyllä aika varma, että saisi siltä turpaansa. He eivät painineet edes melkein samassa painoluokassa. Hän oli pystyssä äärettömän tarkka, keskittynyt ja tekninen, mutta jos homma olisi päättynyt mattoon Joshuan kanssa, niin se olisi ollut aika nopeasti game over. Siitä uhoamisesta oli hyvä siirtyä niihin vakavampiin aiheisiin.
“Ya running a team here or what? You got room for one more?” mies kysyi ja vakavoitui pikkuhiljaa itsekin.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 12, 2016 1:52:14 GMT 2
Post by snafu on Nov 12, 2016 1:52:14 GMT 2
"I saw it. It was a good match. The other guy had no chance in hell.", Joshua myötäili niitä sen polleita sanoja. Oli sitä matsia seurailtu ja kannustettu - miksi ei? He eivät pyörineet samoissa sarjoissa joten Brendanin menestyminen ei ollut hänen omalle uralleen mikään uhka. Sitä sen demonstroitia katseltiin huvittuneena. Joshua oli aina ollut maanläheisempi ja hiljaisempi melkein kaikessa mitä teki. Kehässä hänkin tietysti oli erilainen, mutta se egoilu ei päässyt jatkumaan häkin reunojen toisella puolella.
"Yeah okay, Mr. Welterweight. You sure about that?", haasteeseen vastattiin virneellä. Oli selvää, että hänkin tiesi matossa voittavansa miehen helposti. Massaa oli enemmän ja tummahiuksinen taisi olla kymmenisen senttiä pidempikin kuin Irlannin vahvistus. Sanojen aikana ryhtiä vielä suoristettiin aavistuksen, jotta Joshua saattoi vielä todistella sitä heidän kokoeroaan. "Might take that offer one day. Not today though.", hän kuitenkin naurahti ja haki rennompaa asentoa, tuoden kädet lanteilleen. Siinä samalla lähdettiin kävelemään pois sieltä kehästä, kun itse sparrauskin oli keskeytynyt.
"You serious? What happened to your old team?", Joshua selvästi yllättyi siitä kysymyksestä ja se näkyi hetkellisestä kasvoilla. Kulmakarvat painuivat kohti toisiaan ja muutama ryppy ilmestyi niiden väliin. Hän ei todellakaan ollut ajatellut, että Brendan olisi ilmestynyt niissä aikeissa paikalle. Enemmänkin oli ajateltu, että se olisi vain halunnut tulla hehkuttamaan sitä menestystään samalla, kun kyselisi kuulumisia. Totta puhuen ei kyllä olisi ikinä ajateltu, että se edes pelmahtaisi noin vain paikalle. He eivät olleet olleet paljoakaan yhteyksissä niiden vuosien aikana. Kai molemmilla oli omat kiireensä ja työ sekä ura veivät sen vapaa-ajan nolliin. Joshuakin oli rypenyt avioeronsa jälkeen vain salilla ja kehässä, että ei ollut edes ajatellut sen suuremmin mitään ihmissuhteitaan. Täällä jaksettiin kuitenkin pitää pirteää naamaa yllä eikä sillä hetkellä kyllä mikään painanutkaan sen suuremmin.
"But yes, we have a team. And I guess there'd be room for one more.", niskaa raaputettiin ja mies nappasi vesipullonsa kehän ulkopuolelta. "But we only take the best of the best.", sanat lausuttiin virneen kera ja pullosta juotiin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 12, 2016 2:10:20 GMT 2
Post by autopilot on Nov 12, 2016 2:10:20 GMT 2
Yksi syy sille, miksi Brendan piti hyvänä ideana sitä Joshuan tiimiin lyöttäytymistä oli nimenomaan se että se rökittäisi hänet matossa koska tahansa. Olisi rökittänyt vaikka he olisivat olleet samaa kokoa. Vaikka elämässä oltiin tähän mennessä päästy aika pitkälle sillä, että pysyttiin jaloilla hinnalla millä hyvänsä, niin joskus sekin onni loppuisi. Mahdollisesti tasan 23 päivän päästä. Hän tiesi hyvin, että haastajalla oli todella vahva painitausta, ja se pyrkisi alusta asti nimenomaan viemään matsin maahan. Sitä puolta oltiin treenattu niin paljon kun vain oli mahdollista, mutta lopputulos oli edelleen se, että se nyt vain ei ollut hänen vahvuutensa, eikä tulisi koskaan olemaan. Mikään täysin yksipuolinen diili se ei olisi - hänelläkin oli paljon annettavaa.
Siitä kehästä ruvettiin valumaan pois ja se jannu jätettiin sinne, mitä nyt huikattiin nice to meet you ennen lähtöä. Kieltämättä se portin käyttäminen oli mukavampi valinta, etenkin kun sitä vaatetusta ei varsinaisesti oltu suunniteltu kiipeilyyn ja hyppimiseen. Paidan kaulusta nyittiin ohimennen vähän löysemmälle. Joshua vaikutti aidosti yllättyneeltä sen kysymyksen takia, ja se oli ihan ymmärrettävää. He eivät varsinaisesti olleet olleet missään tekemisissä. Muistot olivat kuitenkin tarpeeksi hyviä, että ne riittivät. Ja jos ei muuta, niin vanha tuttu oli tarpeeksi erilainen kun ne ihmiset, joiden kanssa nyt treenattiin. Muutos oli hyvästä.
“Dead serious, mate. To change the game I gotta start by changing me, don’t ya think. Time for new better things before world domination”, Brendan vastasi puolitosissaan Joshualle siihen, että mitä hänen tiimilleen oli tapahtunut. Niitä varsinaisia yksityiskohtia jotka siihen päätökseen olivat johtaneet ei sen suuremmin avattu, kun niistä ei oltu itsekään ihan täysin perillä.
He jäivät siihen häkin ulkopuolelle ja Brendan jäi nojailemaan sitä vasten. Ensin vakavana, mutta Joshuan toteamuksen jälkeen hymyillen. Sitä ei tarvinnut edes erikseen sanoa ääneen, että hän kuului siihen best of the best porukkaan.
“So that’s a deal, then, huh”, mies varmisti ja hymyili tässä vaiheessa taas varsin riemukkaasti, “I’ve got a match in 23 days. Let's fucking do this, mate." Tietysti se ei ollut ihan niin helppoa, vaan siihen liittyen piti kysyä vielä se hyvin oleellinen käytännön kysymys: "So how much?"
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 12, 2016 2:33:59 GMT 2
Post by snafu on Nov 12, 2016 2:33:59 GMT 2
"World domination, huh?", sanoille naureskeltiin. Toisen miehen energiaa oli jollain tavalla kaivattu, kun se oli niin suuressa kontrastissa oman kanssa. Joshua oli tyyni ja Brendan vaikutti siltä, että olisi tapellut vaikka auringon kanssa jos olisi vain siihen kyennyt. Tietysti se oma rauhallisuus katosi kehässä - Indiana Fire ei ollut turha lempinimi, sillä se ottelutyyli oli tulta ja tappuraa.
"We usually take ten percent of the winnings. With you? Does eight sound too bad because it's the best I can offer.", asiaa mietittiin hetki ja sitten ne faktat lyötiin tiskiin. Otteluiden voitoista kynittiin muilta se kymmenen prosenttia - voitit kaksikymmentä tonnia? Hyvä. Sen jälkeen olit velkaa salille ja tiimille sen kaksi tonnia. Siksi treenauksessa oltiin intohimoisia, koska kun ottelija pärjäsi tiesi se myös kahisevaa muillekin. "I run the show but the 'Water' part of the team handles more the finance side of things.", tummahiuksinen myönsi. Selitti vähän siitä paikan nimestäkin: Blackwater muodostui sen perustajien sukunimistä. Joshua oli Black ja se selvästi paperitöissä kunnostautunut sekä enemmän valmennuspiireissä pyörivä mies oli sukujaan Waters. Siitä oli helppo ollut laskea yksi yhteen ja iskeä nimihässäkkä puljun oveen.
"He's not around right now, but I think you'll meet real soon. He likes to check out the new faces too.", Joshua oli sen paikan mainoskasvo ja vetonaula, mutta oli sillä toisellakin osakkaalla suuri osuus kaikessa. Yhdessä se paikka oli rakennettu. Hän muistuttelikin siitä asiasta välillä haastatteluissaan eikä vienyt kaikkea kunniaa. Firmasta oltiin kyllä ylpeä - se tuotti rahaa ja oli suosittu. Ihmiset halusivat sinne sparraamaan joko enemmän tai vähemmän tosissaan. Tiimiinkin kuului oikeasti potentiaalisia ihmisiä eikä sinne otettukaan sellaisia, joilla ei ollut koko sydän mukana pelissä. Tavallinen kuntosalipuolikin ja ohjatut tunnit toivat oman osansa kassavirtaan.
"You'd be up for additional work around here? I mean most of the guys also give lessons or do personal trainer stuff if their schedule allows it. I do some crossfit classes and help out the new kids.", mies selitti ja nojaili nyt itsekin sitä kehää vasten. Hän levitteli käsiään siinä samalla, osoitteli satunnaisia ihmisiä ja selitti niistä. Nyt porukkaa ei ollut tupaten paikalla, mutta ei siellä ihan kahdestaankaan tarvinnut olla. "Think about it. Could maybe help dropping that 8% to a good, round seven."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 12, 2016 2:54:21 GMT 2
Post by autopilot on Nov 12, 2016 2:54:21 GMT 2
“I want all the belts”, Brendan nyökkäsi virnistäen ja levitteli käsiään kun olisi antanut jotain suurempaakin julistusta ja paistatellut nyt kirkkaimmissa parrasvaloissa tuhatpäisen yleisön edessä, “one weightclass is just not enough. All the belts, man. All the belts.” Häntä oltiin siunattu terveellä suuruudenhulluudella, ja hyvä niin. Se mediapersoonallisuus oli suurin syy sille, miksi hän oli saanut urallaan niitä mahdollisuuksia. Se ei riittänyt, että tiesi mitä teki kehässä, vaan piti osata myös viihdyttää. Ja Brendan osasi. Välillä tuntui, että viihdyttäminen sujui paremmin kun varsinainen otteleminen, ja että ihmiset katsoivat suuremmalla jännityksellä niitä pre-fight conferenceja nähdäkseen, että minkä shown hän veti sillä kertaa. Toistaiseksi eivät olleet ideat loppuneet.
Kahdeksan prosenttia kuulosti siedettävältä, vaikka se olikin hänen taksoillaan paljon rahaa. Brendanilla ei ollut mitään sitä vastaan, että sitä rahaa syydettiin vähän joka paikkaan. Oli hänellä nytkin viisi eri valmentajaa joista jokaiselle piti maksaa, oli nutritionistia, fyssaria ja muutenkin ihan järjetön määrä ihmisiä. Käteen jäi kuitenkin enemmän kun tarpeeksi. Osa siitä omasta taustatiimistä meinattiin tietysti ottaa mukaan nytkin, koska ihan kaikkea ei kannattanut pistää tässä vaiheessa uusiksi. Ja koska sitä päävalmentajaa ei nyt ollut joka tapauksessa, niin se oli helppo vaihtaa.
“Never heard of the other guy”, Brendan totesi siihen salin toiseen omistajaan ja suhtautui asiaan melko välinpitämättömästi. Joshuan takia tässä nyt lähinnä oltiin. “I’ll make you millions, though. Just sit and watch. Get you a nice lil rolex on that wrist of yours, huh. How does that sound.”
Se miten oma tiimi oli tähän asti toiminut oli se, että heidän porukassaan oli viisi ottelijaa ja kaikki treenasivat säännöllisesti yhdessä, auttoivat toisiaan ja muita paikalle eksyneitä missä vain pystyivät ja osasivat. Sitä ei oltu koskaan ajateltu lisätyönä, joten se ajatus salilla auttamisesta ei ollut mitenkään kamala. Joshuaa kuunneltiin ja tuijoteltiin ohimennen niitä sen osoittelemia ihmisiä. Lopulta se käski miettimään sitä vaihtoehtoa, ja asiaa mietittiinkin ainakin kaksi sekuntia ennen kun suu avattiin.
“I give mean yoga lessons”, Brendan totesi puolitosissaan ja virnisti, nojasi toisella kädellään sitä verkkoa vasten ja otti toisen mietintätauon. Juuri nyt hän oli todella kiinni siinä omassa treenaamisessaan, mutta toisaalta hänkin voisi treenata muiden kanssa ja valmentaa siinä samassa. Oltiin sitä ennenkin yhdistetty muiden treenaaminen omaan valmistautumiseen. “I’ll do a round seven, but just because of you, bud.” Siinä tilanteessa kuului neuvotella sitä hintaa alas, vaikka se kymmenen prosenttiakin oli vielä aika normaali. Diilin sinetöimiseksi ojennettiin toinen käsi ja nyökättiin, "you be in my corner and I'll be in yours. Round seven and I'll throw in a bottle of good champagne for tonight. Deal?"
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 12, 2016 3:44:53 GMT 2
Post by snafu on Nov 12, 2016 3:44:53 GMT 2
"The heavyweight title is going to be mine, but you can keep the others.", ei siinä kaikkea voinut käydä myötäilemään. Joshua oli todella sen tittelin ja vyön perässä ja aikoisi saada ne molemmat. Ehkä ei vielä tänä vuonna, mutta viimeistään 2017 oma pärstä paistattelisi siellä firman parrasvaloissa. Hän oli hyvä siinä mitä teki ja niin sisukas, että olisi raahautunut kehään vaikka puolikuntoisena ja silti vienyt Fight of the Night-bonuksen mukanaan.
Siitä toisesta osakkaasta puhuttiin hiukan lisää. Waters oli MMA-taustainen, mutta ei mitenkään aktiivinen urallaan. Se oli kuitenkin hyvä kamppailulajeissa ja omisti bisnesälyä. Se oltiin tunnettu pitkään ja parempaa yhtiökumppania olisi saanut etsiä pitkään. "He's a good guy.", Joshua sanoikin. "And you better do.", hymy pysyi sanojen aikana huulilla. Silti siinä oli kuitenkin pieni muistutus siitä, että kannatti oikeasti pärjätä. Tappioita tuli välillä kaikille, mutta tietysti oli parempi että niiden määrä pysyi vähäisinä. Kaikki tienasivat niin luonnollisesti enemmän.
"Oh, my ex-wife would love those.", niille joogatunneille pudisteltiin päätä. Eksä tosissaan taisi sitä lajia harrastaa, vaikka Brendania ei osattukaan kuvitella joogaa vetämään. Mies hieroi kasvojaan, kun poskipäitä jo kävi kivistämään se naureskelu. Ojennettuun käteen tartuttiin ja sitä puristettiin. "We have a deal. Glad to have you around again.", irlantilainen vedettiin jälleen puolihalaukseen ja sen selkää taputeltiin. Ilta oli kääntynyt selvästi paremmaksi kuin oli ajateltu aamulla noustessa. Mitään huonoa puolta siitä sopimuksesta ei keksitty ja muutkin varmasti ottaisivat Brendanin avosylin vastaan sen egosta riippumatta.
"We still gotta write some papers and all that, but we have time for that later too.", sopimus pitäisi saada kirjalliseksikin, mutta juuri nyt Joshuaa ei huvittanut paperityöt lainkaan. Hän oli melkein tunnin jaksanut jopa istua siellä toimistossa ja pyöritellä lukuja ja vastailla sähköposteihin. Se oli ollut ehdottomasti tunti liikaa. Konttorirotan hommat saattoi jättää muille ja itse keskittyä siihen asiaan.
"And you need to meet the gang of course. Waters and the others."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 12, 2016 4:02:37 GMT 2
Post by autopilot on Nov 12, 2016 4:02:37 GMT 2
“You got any word on future fights?” Brendan kysyi. Joshuan uraa ei oltu seurattu tarpeeksi aktiivisesti, että hän olisi tarkalleen tiennyt missä se nyt meni ja mihin tähtäsi, mutta se tittelitoive ei tietysti tullut yllätyksenä. Sille nyökyteltiin hyväksyvästi, ja asiasta kiinnostuttiin saman tien. Tietysti. Strategioista ja treenaussuunnitelmista oltaisiin voitu puhua maailman tappiin asti. Paras treenausmetodi oli aina se, että oli joku jonka kanssa kilpailla. Kilpailuksi riitti, että oli samanlaisia suunnitelmia, vaikka ei samassa luokassa painittukaan.
“I’ve got a mean fucking strike coach I might bring around. BJJ coach too. Been with me since the start. And access to a lab too if you wanna get scientific with that shit”, Brendan tarjosi, koska jos oltiin samassa tiimissä, niin sitten jaettiin, "but we'll get to that. We've got time."
Ja ystävien - olivat sitten vanhoja tuttuja tai eivät - pyrkimyksiin oli ihan liian helppo olla emotionally invested. Brendan suhtautui ystäviensä uriin melkein yhtä intohimoisesti kuin omaansa. Oikeastaan hän taisi olla emotionally invested jo tässä vaiheessa. Vaikka hän vaikutti suunnattoman itsekkäältä, niin jossain mielen perukoilla oli silti reilusti sitä valmentajamentaliteettia, jota ei oltu vielä valjastettu kunnon käyttöön.
Paperityöt houkuttivat Brendania ihan yhtä vähän kun Joshuaakin, ja niihin kerettäisiin ehdottomasti pureutua myöhemmin.
“Get them together and let’s hit the town. I’ll buy everyone a round of drinks. Good bloody drinks too”, punapää ehdotti ja jätti hetkeksi kätensä Joshuan olan yli, “and tomorrow we’ll get to work. Get me a new head to my collection and get ya that title match, huh.” Hän vuotaisi sen tiimin vaihtamisen tänään vielä medialle “vahingossa” ja nostaisi siitä niin paljon haloota kun vain pystyisi. Todennäköisesti se nostaisi sen salinkin pisteitä. "I'm serious. Let's go", hän vielä vakuutti siihen juhlimaan lähtöön.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 13, 2016 23:02:15 GMT 2
Post by snafu on Nov 13, 2016 23:02:15 GMT 2
"I haven't heard anything major, but I have lots of fights coming this fall and winter. Stipe Miocic is going to get his ass handed to him sooner or later, that's the one thing I know for sure.", se heavyweight-sarjan titteli oli asia, joka pisti painamaan töitä tuplasti enemmän. Joshua ei halunnut olla vain hyvä siinä mitä teki vaan paras. Firmakin oli sitä mieltä, että miehestä oli parempaankin kuin keskiluokkaisiin otteluihin. Ja vaikka ne eivät uskoisikaan hänen kykyihinsä, taisteltaisiin silti sinne huipulle saakka.
"That sounds good. We have an amazing Muay Thai coach with us here if you're interested in that.", Joshua nyökytteli niille suunnitelmille. Jos joku liittyi tiimiin, niin kaikki mahdolliset apukeinot olivat senkin käytössä. Tilat ja valmentajat ja kouluttajat - koko paketti. Mies itse oli naimisissa sen uransa kanssa eikä kokenut sitä ongelmaksi - oli hyvä olla valmiina kaikkeen. Hän oli aina kunnostautunut nyrkkeilyssä, mutta harhautunut nopeasti sinne thai- ja potkunyrkkeilyn puolelle siitä perinteisestä tyylistä. Matossa oltiin hyvin hallitsevia, mutta tunnetuimpia olivat varmaan ne kyynärpää- tai polvi-iskut joilla tiputettiin hyvällä tuurilla vastustaja nopeasti. Joshuan rauhallisuus ei riittänyt sinne kehään saakka ja se aggressiivinen ottelutyyli oli suuressa kontrastissa viilipyttymäisen luonteen kanssa.
Joshua nauroi. "Right now? You serious?", hän kysyi ja vilkaisi niitä päällään olevia treenikamppeita päätään pudistellen. "You think I look fancy enough for your expensive as hell clubs?", shortsien lahjetta pyyhkäistiin siinä naureskelun ohella. Ajatus illasta ulkona kyllä houkutteli, kun alkoholi olisi ollut se illan lopullinen valinta kuitenkin. Tummahiuksisella aukesi korkki nykyään vähän turhankin useasti, vaikka missään täydellisessä rappioalkoholismi kierteessä ei pyörittykään. "But we should definitely celebrate this. Give me a chance to change my clothes and call the gang and I'm up for anything.", ideaa ei siis lytätty. Puhelintakin käytiin jo kaivamaan ja sinne salin ryhmächattiin heitettiin kutsu asiaa koskien.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 13, 2016 23:18:43 GMT 2
Post by autopilot on Nov 13, 2016 23:18:43 GMT 2
“I hate that guy. Better kick that grin right off his face, mate.” Ei hänellä ollut tietysti mitään sitä vastaan ihmisenä, mutta se oltiin pariin otteeseen tavattu eikä se todellakaan kuulunut suosikki-ihmisiin. Todennäköisesti sekään ei suhtautunut Brendaniin kovin lämpimästi, mutta toisaalta… Kukaan ei tainnut suhtautua. Hän oli todennäköisesti sen koko lafkan vihatuimpia ihmisiä, ja hyvä niin. Niin kauan kun uhkaukset voitiin toteuttaa, niin hän sai olla juuri niin rasittava kun halusi. Toisinaan hän katsoi niiden vastustajien pre-fight haastatteluja ja melkein poikkeuksetta ne puhuivat siitä, miten käsittämättömän raivostuttava ja paskamainen hän oli. Brendan piti sitä ensimmäisenä voittona, koska oli selkeästi jo päässyt niskan päälle.
Siinä missä Joshua oli yksityiselämässään rauhallinen ja kehässä erittäin aggressiivinen, Brendan oli sen vastakohta. Hän oli ottelijana äärettömän rauhallinen ja laskelmoiva, mielettömän tarkka ja erinomainen muiden liikkeiden lukemisessa. Ja kehän ulkopuolella sitten räjähteli miten sattui. Oma tausta oli vahvasti siellä brasilialaisen jujutsun puolella, minkä lisäksi oltiin kunnostauduttu siitä thai muayssa ja kickboxingissa. Ja capoeirassa, koska miksi ei?
“I’ve been training some serious freestyle wrestling lately”, Brendan virnisti aavistuksen turhautuneesti. Turhautunutta olemusta vain vahvisti se, että kädet päätyivät haromaan hiuksia. Ne olivat jo valmiiksi jokaista suortuvaa myöten asemassa. “Might need a hand with that.” Siihen painiin oltiin ihan tosissaan keskitytty, mutta samalla hän pelkäsi, että jätti muun hienosäädön liian vähälle. Niitä painitaitoja ei kuitenkaan saataisi sille tasolle, että matossa voitettaisiin, mutta pärjätä ehkä voitaisiin. Ottelu pidettäisiin kuitenkin pystyssä niin pitkään kun vain oli ikinä mahdollista. Viimeottelussa hän oli joka kerta perääntynyt, kun vastustaja oli ollut syystä tai toisesta maassa, ja viittonut sen takaisin jaloilleen. Siihen leikkiin ei edes yritetty lähteä mukaan.
“My expensive as hell clubs”, Brendan toisti Joshua perässä ja nauroi, “they ain’t gonna give a shit, man. How they gonna say no to a future heavyweight champion? Let’s do it.” Ja mies lähti kun lähtikin mukaan, ja hyvä niin. Kasvoille levisi taas riemukas hymy, kun Joshua lupasi vain käydä vaihtamassa vaatteet ja kasaisi sen porukan. Omaan ohjelmaan ei kuulunut yhtä olutta enempää - ei enää näin lähellä ottelua - mutta illan istuminen sopi aina. Etenkin nyt, kun pitäisi harrastaa serious team bondingia.
“Good. I’ll be there. Playing wiiiiiiiith…” mies tähyili ympärilleen ja bongasi jonkun satunnaisen säkkiä hakkaavan jannun, “that guy. Get me when you’re done.” Onnea sille jannulle, joka voitti juuri itselleen saarnan kaikista asioista mitä teki väärin.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 13, 2016 23:57:40 GMT 2
Post by snafu on Nov 13, 2016 23:57:40 GMT 2
"We can help with that, I can teach you a trick or two.", siihen painiasiaan todettiin. Hän oli itse matossa melko vahva, vaikka painiminen ei välttämättä ollut se oma suosikkityyli. Kuitenkin, kun massaa löytyi sinne mattoon päädyttiin useasti eikä mies halunnut olla huono millään saralla. "Gimme half an hour and I should be ready. Waters already said he was coming, Bryan and Nick too, maybe.", irkkuvahvistukselle huikattiin ennen kuin ne suunnitelmat piti laittaa käytäntöön. Asunnolle ei ollut pitkä matka (ja sen olisi voinut taittaa vaikka jalan), mutta Camaron penkkiä kulutettiin silti. Kotona otettiin pikasuihku ja shortsit sekä t-paita vaihtuivat farkkuihin ja astetta siistimpään vastaavaan - tummaan v-kaula-aukkoiseen paitaan. Hiukset vedettiin uudestaan nutturalle ja päähän vedettiin tutuksi tullut lippalakki väärinpäin. Näiden pienten hienosäätöjen jälkeen oltiin jo valmiita ja salilla oltiinkin takaisin juuri sen luvatun kolmenkymmenen minuutin sisällä. Waters ja muutama muukin olivat löytäneet paikalle.
"Guys, meet Brendan O'Shea.", Joshua hoiti ne esittelyt viittilöityään kaikki sen uuden tulokkaan luo. Kaikki taisivat tunnistaa sen naaman ja juttu näytti luistavan hyvin. Mies päätyi esittelemään niitä muitakin, osoitellen kaikkia siitä toisesta omistajasta lähtien. Mukana oli niin valmentajia kuin muita treenattaviakin, jotka olivat päässeet lyhyellä varoitusajalla paikalle. Suurin osa puuttui kyllä porukasta, mutta kai silläkin kokoonpanolla saisi jonkinlaiset istujaiset aikaan. Muut voisi sitten tavata myöhemmin. "So where should we go?", hän kysyi. Lähellä oli pari paikkaa, jossa tuli notkuttua vähän turhankin paljon sillä samalla porukalla, mutta ne eivät varmaan olleet Brendanin tapaisia paikkoja. Liian hiljaisia ja tavanomaisia. Ainakin siitä sai sellaisen kuvan, että mies viihtyi niissä helvetin kalliissa paikoissa, jossa oli säihkettä ja draamaa.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 14, 2016 0:11:55 GMT 2
Post by autopilot on Nov 14, 2016 0:11:55 GMT 2
Puoli tuntia kului salilla erittäin nopeasti. Jo vartissa Brendan käyskenteli siellä kuin kotonaan, puhui jotain jokaiselle paikallaolijalle ja opiskeli nimiä, tutki paikkoja ja muuten vain testaili vesiä. Elkeistä ei olisi koskaan uskonut, että se ei vielä edes ollut hänen salinsa. Hänellä oli aina ollut taipumus ottaa automaattisesti tila haltuun ilman, että se vaati edes eri yritystä. Ehkä se oli se iso ego, joka nyt vain tarvitsi helvetisti tilaa.
Siinä vaiheessa kun Joshua palasi paikalle uuden ihmisen näköisenä, niin Brendan oli juuri hengailemassa jonkun vähän nuoremman jannun kanssa. Se puhui titteliunelmista ja vähän kaikesta muustakin samalla kun hyppi hyppynarua. Se ei ollut tarpeeksi kiinnostava, etteikö sitä oltaisi jätetty kuin nallia kalliolle ja siirrytty sinne alkuperäiseen seuraan. Huikattiin sille nyt sentään “looking good bud keep up the good work” perään.
Joshua oli tässä vaiheessa saanut paikalle myös sen paikan toisen omistajan ja kasan jotain muitakin ihmisiä. Jokaista käteltiin ja puolihalaitiin, taputeltiin olalle ja kyseltiin kuulumisia kun tässä oltaisiin vanhoja ystäviä. Meni ehkä se 30 sekuntia, ennen kun hän jälleen havainnollisti tittelimatsin voittanutta suoraa. Nopeasti nousi kuitenkin esiin se oleellisin kysymys - mihin mentäisiin juhliaan.
“Hartley’s in 14 Putnam avenue”, Brendan puoliksi ehdotti, puoliksi totesi. Se oli vaatimaton, mutta äänekäs ja tunnelmallinen irkkupubi, missä tarjottiin hyvää kaljaa ja missä oli helppo tappaa vaikka viisi tuntia - tai koko päivä. Ja mikä parasta, siellä oli irkkuja, kuten irkkubaarissa kuuluikin olla - eli myös juuri oikeissa määrin kunnon ryyppäämistä, metelöimistä ja käsirysyjä. Ei sillä, että hän ei olisi rakastanut niitä kunnon klubejakin, joissa oluesta sai maksaa yli kympin.
“It’s still happy hour”, Brendan vielä maanitteli, vaikka se raha ei nyt tietysti ollut kovin iso ongelma, “how many cars are we taking?" Hänen puolestaan asia oli sillä selvä. Matkaan vain ja juhlimaan, koska sitä tiimin vaihtamista ja uutta yhteistyötä ihan oikeasti piti juhlia. Sellaisia muutoksia tehtiin niin harvoin, että hän oli melkein katkera siitä että joutuisi itse pysyttelemään pitkälti vesilinjalla.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 14, 2016 0:36:26 GMT 2
Post by snafu on Nov 14, 2016 0:36:26 GMT 2
Kukaan ei varsinaisesti vastustellut sitä ehdotettua paikkaa. Joku kyllä ehdotti sitä lähipubiakin, mutta kukaan ei liittynyt siihen virteen. "Sounds awesome, that it is then.", Joshua nyökytteli hyväksyvästi sille paikalle. Sitten päästiin jo puimaan autoasiaa. Kukaan ei havitellut räkäkännejä viikolla joten kuskeja ei ollut vaikea löytää. "You go in that Rover and I take my Camaro. Waters, you tagging along?", sellainen pienilukuinen porukka oli helppo jakaa autoihin ja tummahiuksinen päätti ottaa omansa alle - Brendan saisi olla elävä navigaattori ja mennä edeltä näyttäen reittiä tai hypätä jonkun kyytiin huutamaan reittiohjeita.
Joshua totesi sen paikan ihan mukavaksi ja ei liian fiiniksi, kun sinne päästiin sisälle saakka. Porukkaa oli aika paljon ja olut virtasi. Tulijat käänsivät muutamia uteliaita katseita. Mies päätyi siihen turvalliseen kaljaan ja haki katseellaan vapaata pöytää tai loosia, joka onneksi löytyi. Vielä sen kokoinenkin, että koko porukka mahtuisi siihen. Puheenaiheet olivat hyvin kiinni siinä työssä ja uraunelmissa, sekä bisneksessä muutenkin. Waters puhui mainosdiileistä ja haastatteluista - se oli intohimoinen sen yrityksen kanssa varmaan samalla tavalla, kun Joshua oli MMA-uransa kanssa.
"Waters here knows how to wrestle. Look past this business guy look and you got a fighter underneath.", Joshua taputti sen rintakehää puhuessaan. Olutlaseja kilautettiin yhteen, kun puhe siirtyi siihen painimiseen ja otteluun. Lopulta se työstäkin puhuminen kävi puuduttavaksi - ei niitä samoja tekniikoita voinut kovinkaan monesti kertoa eri tavalla. Varsinkin, kun oli paikalla monet parit tuttuja korvia jotka olivat kuulleet ne ajatukset tuhat kertaa aiemminkin. "So, how's life beside fighting? You living like a king already?", mies päätyi kysymään pallotellessaan uhkaavasti tyhjentyvää lasia käsissään, katsellen Brendania kulmiensa alta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 14, 2016 0:49:09 GMT 2
Post by autopilot on Nov 14, 2016 0:49:09 GMT 2
Jos Brendan maksoi, kuten oli luvannut tehdä, niin oletettavasti hän myös valitsisi paikan. Kellään ei ollut asiaan mitään valitettavaa ja hyvä niin. Hän ajoi lopulta edellä omalla autollaan, koska tuntui turhalta ajan haaskaukselta poiketa vielä salin kautta ennen kotiinpaluuta. Parkkipaikkoja löytyi kaikille ja homma lähti muutenkin mukavasti käyntiin.
Se baari oli tarpeeksi tuttu, että Brendan tunsi sen paikalla pyörivän baarimikon ja se tunsi hänet. Sen kanssa vaihdeltiin tuttavallisesti kuulumisia samalla, kun hän tilasi kaikille Guinnessit ja pöydän täyteen erinäistä ruokaa. Ottelijoilla oli tunnetusti loppumaton ruokahalu, ja se syöminen oli kyllä miehen mielestä ehdottomasti parhaita asioita siinä koko treenaamisessa. Joskus sai itseäänkin hemmotella. Valikoma pidettiin kuitenkin suhteellisen terveellisenä: oli pähkinäsekoitusta, fingerling perunoita ja voissa ja merisuolassa pyöriteltyjä retiisejä, jotka kuuluivat hänen suosikkeihinsa.
Koska Brendan ei ollut kuullut niitä juttuja aikaisemmin, niin hän olisi voinut jatkaa niitä treenaus ja ottelupuheita pidempäänkin. Lopulta kuitenkin rupesivat ensimmäiset oluet loppumaan ja puhe siirtyi yksityiselämään. Mies huitoi baarimmikoa tuomaan uuden kierroksen olutta saman tien.
“Wouldn’t do anything less”, Brendan virnisti siihen kuninkaiksi elämiseen ja nojasi rennosti taaksepäin. Hän oli aina ollut hyvä käyttämään rahaa, mutta onneksi myös sitä tahkomaan. Sormet eksyivät ilman eri huomiota tapailemaan sitä vasemmassa ranteessa olevaa kelloa, mikä oli maksanut maltaita. Enemmän kun hän oli ennen tienannut vuodessa.
“But the same, the same. Got divorced, which was expensive. Kid’s growing up and decided to be a dancer. Bought an apartment. 5 bloody million, ya should see it." Hän ei edes yrittänyt kehuskella, ei vain tajunnut varoa sanojaan. Se avioero heitettiin ilmoille melkein sivulauseessa ja katsahdettiin sen jälkeen sitten Joshuaa, muisteltiin että sekin oli naimisissa: "how's that girl of yours?"
|
|
