|
|
Dec 7, 2016 4:18:28 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 4:18:28 GMT 2
Oliko viime tapaamisesta oikeasti yli kuukausi? Ainakin niin kalenteri oli uhkaavasti mainostanut Rean vilkaistua sitä aamulla, tai aamupäivästä, saatuaan muutaman tunnin nukuttua. Hän oli jälleen vetänyt kaksi vuoroa putkeen flunssa-aallon iskettyä hyvin kummallisesti ystävänpäivän jälkeisille päiville. Rea ei ollut vaivautunut etsimään vielä mahdollisia sijaisia listoille, mielenkiinnon ollessa enemmän kiinni kirjanpitäjän löytämisessä sekä kavaltajan jutun lukkoon lyömisessä. Paperitöitä riitti ja asianajaja tuli yllättävän kalliiksi pitää yllä kuukausi toisensa perään. Omien yöunienkin uhalla hän oli jäänyt vetämään tuplavuoron ja päättänyt sen vasta neljältä aamuyöllä baarin sulkeuduttua odottamaan aamun siivoustiimiä. Hulluutta olisi ollut ottaa vielä avausvuorokin perään, joskin vähällä sekin oli ollut. Nyt odottaessaan Brendania kahvilassa, hän katui ylipäänsä yövuoron ottamista ja niitä muutamaa tuntia paperitöitä koko hässäkän jälkeen. Monesko kahvikuppi hänellä oli edes menossa sille päivälle? Rea hieraisi ohimoaan hymähtäen ja vilkaisi kuudennen kerran kymmenen minuutin sisällä kelloa. Oliko hän muistanut ajan ja päivämäärän väärin kaiken kiireen keskellä? Vai oliko Brendanille tullut yllättävä kiire? Treenaamisen ja vauva-uutisen myötä Rea ymmärsi kyllä varsin hyvin, mutta hiljaisuus sai huolen kuitenkin kaihertamaan vatsanpohjassa. Kenties hän voisi käväistä nopeasti Brendanin asunnolla? Parempi sekin kuin jäädä odottamaan mahdollista vastausta puhelimeen. Pahvinen muki poltti kämmentä vasten inhottavasti Rean noustessa taksiin ja antaessa Brendanin osoitteen. Matkaan menisi hetki, joten sen enempää miettimättä hän kaivoi puhelimen taskustaan ja selasi poliisin sähköpostiin lähettämää aineosta. Sama aineisto oli lähetetty myös lakimiehelle, jonka kiskurihinnoilla Rea olisi yhtä hyvin voinut uudistaa vielä hieman lisää Druidia. Valvontakamerat ja uudet hälyttimet paikka ainakin kaipasi, sen todisti jo muutama yö sitten tapahtunut murtoyritys, jonka johdosta uusi ikkuna oli isketty tilaukseen siinä missä uudet ikkunatarrat. Automatkan aikana Realla oli hyvin aikaa listata mielessään uusia miinuksia kuukauden budjettiin ja vatvoa ikävästi lähestyvää oikeudenkäyntiä. Moiselle ei oltu vielä lyöty mitään lukkoon, mutta jos jotain aineistosta kävi ilmi, niin se että pullolla heittänyt kavaltajakusipää oli erittäin isossa pulassa myös muutaman muun firman osalta. Joku oli selvästi ehtinyt puuhata yhtä sun toista, mutta päätynyt tekemään matkan varrella joitain virheitä, jotka nyt olivat johtaneet kiinnijäämiseen sekä paljastumiseen useammankin kavalluksen johdosta. Rikos ei kannattanut, pitkällä aika välillä. Druid oli kenties kovimman kolauksen kärsinyt, mutta vähän kerrallaan Rea ja Mercy olivat saaneet paikan taas jaloilleen. Jahka kavaltajasta päästäisiin kokonaan, loppuisi myös ilkivalta sekä häirikkösoitot. Samaan syssyyn voisi myös loppua Brendanin tapaamisen hermoilu. Möykky vatsanpohjassa paheni aina oikean kerroksen kohdalle asti ja Rean oli pakko purra poskeensa estääkseen itseään kiroamasta ääneen ja pakenemasta paikalta. Viesti olisi ollut ehkä parempi ratkaisu eikä oven taakse ilmaantuminen. Todennäköisesti kiire oli vain vienyt miehen mukanaan ja tämä oli unohtanut. Mitään erikoista ei oltu edes suunniteltu, kahvilla käyminen ja ehkä seuraavien treenien sopiminen kuulumisen vaihdon ohessa – riippuen kummankin osapuolen aikatauluista. Enää hän ei kuitenkaan peruisi, vaikka ovikellon painamiseen meni viisi yritystä. Tyhjää pahvikuppia pyöriteltiin kädessä ja jalka naputti lattiaan ääneti tahtia Rean laskiessa hupenevia mahdollisuuksia pakoon. Mahdollisuudet laskivat nollaan oven viimein avautuessa ja hieman vaivautuneesti brunette sai hymyn huulilleen. ” Hi. Is this a bad time? I can get back to elevator and go home if it is. I was just … kind of worried and wanted to check are you okay. ” Ties kuinka mones kahvikuppi taisi vaikuttaa puheessakin, tai sitten se oli vain se hermostuneisuus, joka yhä kiusasi. Niin tai näin, Rea kurtisti hieman kulmiaan katsoessaan tarkemmin Brendaniin ja lopettaessa hetkeksi kupin pyörittelyn. ” Is everything okay, B? ” |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 4:48:06 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 4:48:06 GMT 2
... Elämä oli järjettömän hektistä. Brendan ei muistanut, että se olisi ollut niin hektistä edes silloin, kun hän oli ollut uransa huipulla, ja nyt ei todellakaan menty enää samoissa sfääreissä. Hän oli silti täysin armottomassa mediapyörityksessä, eikä todellakaan sellaisessa asemassa, että olisi voinut sanoa ei. Irkku oli lennellyt ympäri sitä koko maata, käynyt lukemattomissa toistaan typerämmissä haastatteluissa ja radio-ohjelmissa. Ne kaikki tuntuivat täysin identtisiltä. Puhuttiin samoista, usein täysin uraan liittymättömistä, asioista. Jauhettiin paskaa. Naurettiin. Hymyiltiin. Pullisteltiin ja heiteltiin tyhjiä uhkauksia. Yleisö hurrasi ja pankkitili kiitti. Helvetti mitä paskaa. Sitä mieltä Brendan oli, rakasti sitten parrasvaloja tai ei. Siihen päälle mahtui myös se rematchin neuvottelu. Hän oli erottanut juristinsa. Sille ei oikeastaan ollut ollut mitään järkevää syytä, kunhan nyt vain oli sen erottanut kun oli kerta pahalla tuulella ollut. Uusia oli ollut jonoksi asti, mutta Brendan oli huomannut, että ei luottanut niistä kehenkään. Parempien ideoiden puutteessa hän oli päätynyt palkkaamaan Joshuan ex-vaimon. Tai ei se rahaa ollut ottanut, mutta kopin siitä tilanteesta kuitenkin. UFC:n kanssa neuvoteltiin juuri sopimuksista uusiksi, joten se oli kriittinen vaihe uralla. Se vaikutti pätevältä, ja mikä parempaa, se oli Joshuan ex-vaimo - ja jos tiimikaveri oli siihen luottanut, niin hänkin luottaisi. Sen blondin juristin kanssa istuttiin nyt olohuoneessa paperikasan ääressä. Se oli hyvällä tuulella ja käsittämättömän ammattilainen, kun taas Brendan… No. Hän ei ollut löytänyt edes paitaa, oli kiskonut päälleen vaan salishortsis ja lojui sohvalla. Taustalla soi Yelawolfia. You handle your own when you become a man, and become a man when you handle your own… Irkku hymisi sen mukana ja heräsi vasta, kun blondi heitti häntä kynällä. “Are we trying to get some work done here or?” Victoria kysyi päätään pudistellen. Se istui saman sohvan laidalla ja kävi juuri läpi sitä uusinta sopimusehdotelmaa. “First, the Reebok sponsor deal is fine by me. It's more than fair. And the actual pay, considering the next fight is really high profile, I’d say a million flat is realistic. They'll go up. And you don’t want win bonus, do you? Yeah, that’s what I thought. And when it comes to your share in pay per views, i’m not happy with this, at all...”, nainen puhui, mutta hiljeni kun ovikello soi. Se loi Brendaniin kysyvän katseen, ja hän kohautti harteitaan, nousi ylös ja suuntasi ovelle. Sen takaa paljastui Rea. Nainen näytti hyvin huolestuneelta, joten sille kohoteltiin kulmia. " What? No, I'm fine. Come in, come in. This is Victoria, my lawyer", irkku viittoi naisen saman tien sisälle ja osoitteli sitten olohuoneeseen päin, mistä kuului närkästynyt " not your lawyer." "You could be if you'd let me pay you." "you're an ass."
Ja taas tuli kaikille harvinaisen selväksi, että Brendanilla ei ollut mitään käsitystä siitä, että hän oli missannut jotain. |
|
|
|
Dec 7, 2016 5:23:55 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 5:23:55 GMT 2
Selvästikin oli huono hetki. Rea vilkaisi nopeasti jo sulkeutuneiden hissin ovien suuntaan odottaen sieltä putkahtavan tekosyy livahtaa takaisin ulos. Liian monta kahvia, liian lyhyessä ajassa. Niin hän ainakin halusi uskotella itselleen astuessaan viiveellä asuntoon. Kahvikupin pyörittely aloitettiin jälleen, jonka johdosta oli äärimmäisen hyvä, ettei mokomassa kipposessa ollut tippaakaan jäljellä. Rea oli pitänyt siitä varsin hyvän huolen taksimatkalla ja polttanut kielensä – jälleen kerran. ” I can agree with that ass part which I think I just heard and I really hope I am not interfering with anything important. The taxi is possibly still near so I can call it back and I think I am blabbering, sorry. Way too much coffee and not enough sleep. ” Paino vaihtui toisen jalan varaan Rean viitatessa puhuessaan ohimennen pyörittelemäänsä kahvikuppiin. Nolo hymynhäive käväisi naisen kasvoille hänen astuessaan peremmälle ja nähden nyt sohvalla istuvan vaaleaverikön. Tekstiviestin lähettäminen alkoi kuulostaa entistä paremmalta jälkiviisaudelta. Kenties olisi pitänyt kuunnella järkeä enemmän kuin niitä kuuluisia ensimmäisiä aatoksia, jotka usein olivat vieläpä huonoja ajatuksia.
” Hi, I’m Rea, B’s friend – I think. ” Nyt hieman rohkeammin hymyillen brunette ojensi kätensä kätelläkseen naisen kanssa. Brendanin asusta päätellen ei voinut sanoa alkuunkaan millainen tapaaminen oli menossa, mutta todennäköisimmin mistään arkipäivän kuulumisten vaihdosta, kuten heidän kohdallaan olisi ollut. ” You are a lawyer? What would my sentence be if I throw him with a empty takeaway cup? And I mean empty, there is absolutely nothing left. ” Lähinnä vitsillä brunette heitti kysymyksensä viitaten taas kerran pitelemäänsä kuppiin. Pisaraakaan ei oltu jätetty pohjalle ja ulkona oli vielä varmistettu asia pariin otteeseen. Ja ohimennen mietittynä kyseinen muki oli ollut kolmas tunnin sisällä, ties kuinka mones sängystä ylös pääsemisen jälkeen. Laskeminen oli lopetettu toisen jälkeen ja töitä vedetty viimeiseen minuuttiin asti, kunnes tapaaminen oli osoittautunut melko lailla ajanhukaksi. Mitä taisi olla myös Brendanin asunnolle ilmestyminen kesken lakimiehen tapaamisen.
” Maybe I will forget my urge to throw you with this. My aim is not the best and I am trying to not be a violent person. ” Olkapäitään kevyesti kohauttaen Rea siirtyi kauemmas, päätyen pian omatoimisesti viemään kipon kädestään roskikseen, jonka sijainnin muistamiseen meni tosin hetki. Niin taisi olla kaikkien kannalta turvallisempi. Kahvihuuruissa ei ikinä tiennyt, mitä tuli tehtyä, eikä kasvava univelka suinkaan auttanut asiaan. Ja vaikutti siltä, että Brendanilla oli todellakin kiire, joten Rea ei jaksanut kiukutella. Molemmilla heillä oli omat kiireensä ja Brendanilla jopa enemmän kuin hänellä. Rean kiireet kahmittiin omasta takaa ja karsittiin sitten yöunista. Meikki pelasti taas sen suhteen, silmäpussit eivät paistaneet kilometrin päähän.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 5:42:56 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 5:42:56 GMT 2
Victorialla ei ollut mitään Brendania vastaan. Se oli Joshuan ystävä, ja sen ystävät olivat hänen ystäviään - Tai olivat ainakin olleet. Irkku oli suhteellisen mukavaa seuraa kun sille päälle sattui, ja jos ei muuta, niin ainakin sen sopimusasiat olivat oikeasti kiinnostavia. Äärettömän harvoin pääsi käymään käsiksi niin korkean profiilin keisseihin, joten siitä otettiin kyllä kaikki riemu irti. Nyt siitä työnteosta ei tullut oikein mitään, koska selkeästi punapää oli keskittynyt muihin asioihin, joten sitä sen uutta seuraakaan ei pistetty pahitteeksi.
“Ya remember that big guy from the gym with a funny neck? Long black hair with a weird white stripe?” Brendan kyseli Realta niiden esittelyjen jälkeen, “yeah, she married and divorced him and stuck around anyway.” Se selitys sai juristissa aikaan silmien pyörittelyä - “what’s wrong with his neck?”- mutta nainen nousi sieltä sohvalta, soi uudelle tuttavuudelle hymyn ja käveli lähemmäs ojentaakseen sille kätensä. Paperit jätettiin siihen sohvapöydälle. Brendanilta kysyttiin äänettömästi lupaa sille niiden piilottamatta jättämiselle, ja se nyökkäsi. Ei niitä asioita tarvinnut siltä vanhalta tutulta peitellä, koska sen ei oletettu juoksevan suoraa medialle. Ja hän kyllä piti itse omista palkka-asioistaan enemmän melua kun mitä kukaan muu koskaan voisi.
“No, no, you’re fine, don't worry about it. I don’t mind. We could use a break anyway”, Victoria vakuutteli saman tien, kun toinen nainen selkeästi kuvitteli keskeyttäneensä jotain vähän tärkeämpääkin. Ja kai se olisi tärkeää ollutkin, mutta se ei tarkoittanut että siitä olisi oikeasti tullut mitään. “My professional opinion is that it would be perfectly fine and he would probably deserve it”, hän vielä lisäsi herttaisesti hymyillen. Brendan näytti aavistuksen varautuneelta, puoliksi huvittuneelta.
“Sit down”, mies viittoi Realle sohvaa, tarttui sitten ohimennen sen olkapäästä ja ohjasi sitä sinne suuntaan. Lisää kahvia sille ei tarvittu, koska sille ei selkeästi ollut tarvetta. Oma kahvikuppi sen sijaan napattiin siltä sohvapöydältä, kun istuttiin itsekin alas. "We were just going through the new contract", hän täsmensi ja viittoi sitä paperikasaa, "time to renegotiate some serious money." Victoria ei halunnut istua kaikkien muiden seuraksi sohvalle, joten löysi tiensä nojatuoliin. Lukulasit otettiin kasvoilta ja asetettiin hetkeksi sivuun.
|
|
|
|
Dec 7, 2016 6:24:23 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 6:24:23 GMT 2
Hetken aikaa hän yritti hahmottaa kuvaukseen sopivaa kaveria. Hän muisti yhden, jos toisenkin naaman, mutta onnistui, toivon mukaan, viimein yhdistämään oikeaan henkilöön Victoriaksi esitellyn naisen. Sata varmasti ei Rea voinut mennä vannomaan, joten brunette tyytyi nyökkäämään saadakseen hölpötyksen tauolle. Kieleen puremalla se onnistui kaikista parhaiten. Valkoinen raita hiuksissa tosin auttoi paljon karsimisessa, joten varmistusten kyselylle ei nähty loppu peleissä tarvetta. Enemmän oma uteliaisuus härnäsi asian kanssa. Puhe kääntyi onneksi nopeasti muualle, muun muassa siihen kahvikupin heittämiseen. ” So no jail or fine? That really makes me wanna do it. But I am not gonna, so don’t worry, B. ” Kuppi liikkui taas kädestä toiseen molempien käsien vapauduttua. Virnistys käväisi huulilla nopeana häivähdyksenä Rean yrittäessä saada itseään rennommaksi. Kofeiiniannoksen vuoksi tehtävä tosin oli melkein jo mahdottoman puolella. Juoksulenkki olisi kenties auttanut tässä asiassa. Tai töiden ääreen palaaminen.
Istuminen ei todellakaan ollut päällimmäisenä Rean mielessä ja hieman vastahankaan hän antoi ohjata itsensä sohvalle. Steppaaminen paikallaan tai edes seisoskelu olisi sopinut mielentilaan paremmin, joten vääjäämättä hän päästi puhahduksen päätyessään Bn viereen ja vilkaistessa vain ohimennen paperikasaa pöydällä. ” And you said that I am not bothering… Jesus, I really can leave you alone, I have my own pile of papers waiting and more is coming. ” Kulmat kurtistuivat nopeasti ja Rea vilkaisi ohimennen sekä Brendaniin että Victoriaan. ” And ’cause you don’t remember, we were supposted to meet. Like…. one and a half hour ago. ” Tällä kertaa toinen kulma kohosi merkitsevästi ylemmäs Rean laskiessa laukun olalta vierelleen ja hieraistessa jomottavaa olkapäätään. Puoleentoista tuntiin mahtui toki taksimatka Brendanin asunnollekin, joten aivan koko sitä aikaa Rea ei ollut istunut kahvilassa. Kymmenen minuutin jälkeen hän oli aloitellut jopa soittamisen ympäriinsä ja muun muassa kiroillut espanjaksi muiden asiakkaiden katsellessa kummastuneena. Minkä sille mahtoi, lakimies oli päätynyt leikkimään kusipäätä huonolla hetkellä ja edes vaivautunut ehdottomaan täysin idioottimaista sovittelua uuden ongelman ilmaannuttua.
” And no need to apologize. I used my time really well and got lots of calls out of my calender. ” Sekä monta ärsyyntynyttä kahvilassa ollutta juoruamaan kiukkuisia keskusteluita kaikkien tuttaviensa kanssa. Pieni huvittuneisuus paistoi Rean katseesta, sillä jollain tasolla se kaikki oli ollut koomista. Ei hän ollut edes ollut kovaäänisin kyseisessä kuppilassa. Tosin olisihan se puolitoista tuntia voitu käyttää myös pöydän ääressä istuessa – joko omassa asunnossa tai toimistossa alakerrassa, mutta ulkona käyminen teki oikeasti hyvää. Mercy oli jo suuttunut, jälleen kerran, hänen sisälle linnottautumisesta. ” You are busy, I know that and there is still time left before my visa expire. ” Olkapäitä kohautettiin melko lailla huolettomasti ja jostain Rean onnistui saada hymy huulille sanojen myötä. Väkisin hänen onnistui istua aloillaan ja pitää jopa kädetkin paikallaan. Ympäriinsä vaeltelu olisi tosin viehättänyt enemmän, huomattavasti paljon enemmän.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 6:48:18 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 6:48:18 GMT 2
“Joshua. Owns part of the place you practically live in, remember him?”, Victoria vielä päätti sen ex-miehen enemmän tai vähemmän onnistuneen kuvailun ja soi Brendanille puoliksi vittumaisen hymyn. Irkku kohotteli harteitaan, kun ei olisi edes tiennyt mistä puhuttiin, tai kun siinä kuvailussa ei olisi ollut mitään vikaa. Kauniit sanat eivät koskaan olleet hänen ominta alaansa, mitä ystäviin tuli. Kai se oli se todellinen irlantilainen tapa, että mitä pahemmin jonkun haukkui, sitä enemmän siitä piti.
“You pretty much only get fines for that when you do it on live national tv and in front of hundreds of witnesses, whose health you put in risk”, juristi sitten vakuutteli siihen pahvikupin heittelyyn, viitaten luonnollisesti siihen Vegasepisodiin. Brendan oli yrittänyt nakittaa hänelle senkin hoitamista, mutta se koko homma oli sen luokan naurettava, että blondi oli aika varma ettei halunnut siihen sekaantua. Siinä oli kuitenkin haastetta, ja hän piti haasteesta - mitä hankalampi keissi, sitä parempi. Hän oli hyvin onnellinen siitä, että Joshua oli aina ollut huomattavasti rauhallisempaa tyyppiä, jonka jalat olivat tukevasta maanpinnalla. Sen kanssa ei ollut koskaan tarvinnut miettiä, että missä osavaltiossa tarjottaisiin seuraavaksi rahaa sen päästä.
“No, honestly, if you can make him focus for five minutes, that would be great”, Victoria vakuutteli taas Realle ja pyöritteli dramaattisesti silmiään, “we need to get back with a proposal tomorrow morning and this isn’t really going anywhere, so…” Brendan näytti keskustelun johdosta dramatisoidun loukkaantuneelta. Hän kietoi ohimennen käsivartensa Rean ympärille ja veti sen lähemmäs, kun ei koskaan oltaisi erossa oltukaan. Siihen kääntyi katsekin, kun tuli ilmi se, että hän oli ollut myöhässä.
Brendan avasi suunsa, mutta ei kerennyt sanomaan mitään, kun Rea jo vakuutteli että ei tarvinnut pyytää anteeksi. “No, you do need to apologize”, nainen tiedotti välittömästi, joten Brendan sitten mutisi “I’m sorry, I completely forgot.” Ja hän oli pahoillaan. Ihan oikeasti. Sitä tapaamista ei oltu muistettu laisinkaan, ja siitä sopiminen hädintuskin muistui mieleen edes tässä vaiheessa.
“I’ll make it up to you”, punapää lupasi, ja aloitti sen hyvittelun sitten sillä että keräsi olemustaan ja keskittyi, “let’s just hack this out and I’ll take you out for lunch, deal? So. What do you think, should we push for one and a half mil per fight? And, Vic, pay per view. 1 won't do. I want $3 per purchase.” Blondi kumartui nappaamaan yhden niistä papereista ja kynän.
“You know what the top contracts right now are? This is not exactly what you're gonna get, yet, but say you'd make the same as the highest numbers right now... You can do you 4, maybe 5 dollars, for each purchase, so… Say, a $5 PPV cut and 1.5 million PPV buys — that would equate to nearly 8 million total with highest fight pay and the same sponsor deals at last time, so... $622,000 per second, if you're gonna go and do another 13 seconds in the octagon. How’s that? 3 would've been about $230,000 per second.” “You know me so well already. I always like to know my salary by the second." Sitä 13 sekuntia käytettiin vertailukohtana siksi, että se oli tapahtunut ennenkin, ja Victoria tiesi, että se miellytti miehen korvaa - ja siitä ei saanut mitään irti, jos se ei ollut iloinen.
|
|
|
|
Dec 7, 2016 7:32:43 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 7:32:43 GMT 2
Vegasepisodin maininta sai pään pudistelun osakseen ja puhahtaen brunette haroi hiuksia pois kasvoiltaan. Siinä oli ollut varsinainen episodi, jota oli käyty ohimennen läpi muutaman muun kanssa kuluneina kuukausina. Ohimennen siitä oli mainittu Mariankin kanssa, ei sen kummallisemmin mutta nopeasti. ” That was quite a show. No problem, not my style at all. B can keep that part. ” Puolet tapahtumista olivat tainneet mennä kaaoksen keskellä ohitse Realta, vaikka hän olikin ollut paikan päällä. Paikan päällä olokaan ei tosin aina selvittänyt kaikkea ja Rea saattoikin hyvin sanoa, että kaaos oli pitkälti vienyt suuren osan tapahtumista mukanaan. Hän oli vain seurannut sinne minne ohjattiin ja pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän kenenkään tiellä. Sivummalla olemisessa oli aina omat etunsa.
” I doubt I can make him focus. ” Rea pudisti päätään ja vilkaisi toinen kulma koholla Brendaniin. Enemmän hän koki, muiden vakuutteluista huolimatta, olevansa vain jaloissa ja hidastamassa kaksikon aloittamaa paperisotaa. Uudestaan papereissa käväisevä katse palasi kuitenkin mieheen tämän kietoessa käsivarren ympärille ja vetäistessä lähemmäs. Aiheen vaihdos sai hyvän aiheen muuttaa asentoa vaivihkaa paremmaksi. Jalat ristittiin siististi ja kämmenet asetettiin syliin lepäämään. Nyt hänellä oli jopa huomaamaton mahdollisuus näprätä paidan helmaa, jos tekeminen katoaisi kokonaan. ” It really is not a big deal. So don’t worry, focus on your job. ” Vähätellen hän taas kohautti olkiaan. Aika oli rajallinen itse kullakin, sen jos minkä oli brunette saanut taas vaihteen vuoksi itsekin oppia kahmiessaan töitä muilta. Ja löytäessään niitä töitä jopa sieltä, missä niitä ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt löytyä. Mikä hyvä yöuni? Ei tulisi tapahtumaan ainakaan ennen kuin kavaltaja olisi poissa jaloista lopullisesti. Ei ilkivaltaa, häirikköpuheluita taikka oikeudenkäyntiin ja poliisien tutkintaan liittyvää säätöä.
” No, you don’t have to… Hey.. ” Rea yritti hidastaa hieman hyvittelyajatusta. Moiselle ollut edes hänen omasta mielestään tarvetta. Yksi kahvilla käyminen ei kaatanut kenenkään maailmaa. Puheenaihe siirtyi kuitenkin jo kaksikon työasioihin ja sillä hetkellä edes se lyhyen ajan sisällä nautittu kofeiinimäärä ei tuntunut auttavan. Brunette vilkaisi Victoriaa ja Brendania molempia ohimennen, kunnes päätyi huokaisemaan hiljaa ja nojautui sohvan selkänojaa vasten. Joskus oli parempi antaa asioiden olla ja tässä taisi olla yksi niistä tilanteita. Summat olivat hänen korvissaan pelkkiä lottovoiton tapaisia haaveita ja Rea hieraisi silmiään pudisteltuaan nopeasti päätään. Hän oli tainnut sittenkin olla väärässä sen keskittymisen suhteen. Asioita lyötiin lukkoon selvästikin uudella ponnekkuudella, joten Rea tyytyi vain istumaan aloillaan näpräämässä paidan helmaa ja aina välillä tiiraten kahta muuta huoneessa olijaa. Paperit saivat jäädä kokonaan huomiotta, sillä eiväthän ne edes Reaa koskeneet millään lailla. Puhelimen väristessä hän onki sen nopeasti laukustaan, kurtistellen kulmiaan turhautuneen oloisena viestille. Vakuutusyhtiö kattaisi turhan pienen siivun vaihdettavasta ikkunasta, mutta siihen oli todennäköisesti tyytyminen. Hän ei vielä jaksanut lähteä vastaamaan Mercylta tulleeseen viestiin mitään, keskitti vain taas huomionsa ympäristöön puhelimen näytön sijasta.
” I guess I was wrong when I said I can’t make you focus on working. ” Toista kulmaansa hieman kohottaen Rea kohotti katseensa Brendaniin käsiteltävissä olevien asioiden edettyä nähtävästi loppuun. Huvittunut hymy kaartui huulille ja reittä naputtamaan siirtyneet sormet rauhoittuivat taas viimein hetkeksi aikaa. Mitä lie kappaletta olivat sormet tapailleet olemattomilla pianon koskettimilla, tekemättömyys kun tuntui jälleen hieman kiroukselta. Paidan helma oli sentään älytty jättää rauhaan, pienempi paha se reiden päällä pianon pimputtelu oli, kun ei hän kovaäänisesti ollut kuitenkaan naputellut.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 7:57:28 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 7:57:28 GMT 2
Numeroita väänneltiin hetki, mutta mihinkään varsinaiseen sopimukseen ei oikeastaan päästy ja lopulta kaikki olivat yhtä kysymysmerkkiä. Brendan heitteli ilmoille järjettömiä numeroita vain siksi, että saattoi, ja Victoria yritti painaa jarruja. Kumpikaan ei saanut mitä halusi.
“Let me put it this way. How much money do you want to make per fight?” juristi lopulta puhalsi tilanteen poikki ja huokasi raskaasti.
“More”, irkku julisti hyvin ympäripyöreästi.
“More? How much?”
“I want to buy two rolls royces and not feel a thing."
“Are you kidding me right now?"
“8 mil.”
“Okay. Let’s say minimum of 5, for now. 5 right now, 6 if you ace this and when you go for that second belt, we’ll start this whole thing all over again. Deal?”
“I can do 5. For now. But I really want 4 per purchase if someone else is getting it.”
“Deal.”
Siitä Rean läsnäolosta oli oikeasti apua, syystä tai toisesta. Sam oltiin ennen roudattu aina mukaan näihin tapahtumiin, juuri siksi että muuten siitä ei tullut oikein mitään. Brendan kyllä piti rahasta ja siitä keskustelusta, mutta hän ei voinut sietää niitä pitkiä palavereja. Hän oli pohjimmiltaan ottelija, ei bisnesmies. Häntä ei oltu luotu istumaan toimistossa ja pyörittelemään papereita. Häntä ei oltu edes luotu oikeasti kuuntelemaan mitä juristit sanoivat. Kai Rea oltiin nyt lennossa adoptoitu ex-vaimon tilalle, kun se ei nyt oikein ollut tavoitettavissa eikä sitä voitu enää roudata mukana ihan kaikkialle.
Irkun kate siirtyi vieressä istuvaan naiseen, kun se vihdoin avasi suunsa. “You think 5 mil is fine?” hän varmisti, kun sen mielipiteellä olisi ollut ratkaisevaa väliä, “I can do 4 fights a year. And then there’s all the media bullshit.” Neljä ottelua vuodessa oli paljon, mutta hän piti otteluista ja hän piti rahasta. Tyhjä kalenteri oli aina ahdistanut. Se neljä ottelua oli ihan realistinen - joskin hyvin kunnianhimoinen - tavoite niin kauan kun niitä vammoja ei kertynyt. Nyt tietysti mentiin sillä 2 kertaa vuodessa tahdilla sen fysioterapian ja kuntoutumisen takia, mutta kyllä silläkin lyötiin jo ihan rahoiksi. Brendan aikoi vakaasti palata entiseen rytmiin heti, kun saisi sen olkansa kuntoon ja rematching pois alta. Sieltä käveltäisiin kotiin mukana se vyö, joka oli kuulunut hänelle alusta asti.
"You know, if you're short on money, you can always go and sell some dirt on me to the media", irkku sitten ehdotti Realle huvittuneesti, "like how I stood you up. I'm sure someone would pay for that info."
|
|
|
|
Dec 7, 2016 8:34:56 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 8:34:56 GMT 2
” You asking that from me? ” Hetken Realla meni oikeasti hahmottaa edes koko rahasumman suuruus. Brendanin vuositulot huitelivat jossain aivan eri luokissa, ei kahdenkaan baarin voimin moisiin oltu päästy. Toisaalta he jakoivat voiton kolmeen pekkaan, josta Rea vielä iski suuren osan omista tuloistaan äitinsä elättämiseen ennen itseään. Olisikohan sen voinut laittaa verotukseen jonain menona? Hetken hän leikki idealla, kunnes palasi taas todellisuuteen. ” Like you said, for now. You can always and will reach higher and then get more. ” Kuuta taivaalta ottaessa oli aina parempi edetä askel kerrallaan eikä lähteä liian isoin harppauksin. Jo viisi miljoonaa kuulosti hemmetin isolta summalta Realle, joten kenties hän ei ollut paras sanomaan mitään. Mielipidettä oltiin kuitenkin kysytty, joten hiljaa oleminen ei ihan ollut vastaus. Eikä hänen vastauksellaan todennäköisesti ollut mitään painoarvoa.
Seuraavat sanat tosin saivat Rean nauramaan. Vai voisi hän myydä likaa medialle… Toinen kulma kaartui ylemmäs ja ohimennen hän pukkasi kyynärpäällään Brendania kylkeen kevyesti. Lian myyminen miehestä nostaisi yhtä lailla hänet tapetille eikä Rea sitä ainakaan vielä kaivannut. Ei kun likaa oli ympärillä aivan liian korkeat pinot. ” Don’t give me any ideas. ’cause I might use them. ” Huvittuneisuus paistoi kauas sanoista eikä niitä olisi voinut edes ulkopuolinen ottaa tosissaan. Tässä tapauksessa Brendanin lakimiehen virkaa hoitava Victoria. ” Or maybe not. It is not a good time to get media dig into my life too. I can use that idea later. ” Kämmen siirtyi ohimennen taputtamaan Brendanin kämmentä. Edelleen ilkikurisuus paistoi naisen sanoista hänen vaihtaessaan hieman asentoa paremmaksi ja kohotti katsettaan mieheen virnistäen samalla leveästi. Ihan kuin sitä likaa olisi ollut niin paljoa levitettäväksi, joskin jo pienistä vihjeistä sai usein kiitettävän palkkion – kuuleman mukaan siis. Hänellä ei ollut tapana vuotaa tarinoita mihinkään suuntaan.
” So, you got the mainpoints sorted out? Anything else I can help with than just getting your focus into work? ” Toispuoleinen virne levisi naisen huulille hänen katsoessaan Brendanin kasvojen suuntaan hieman alakantista. Alun hämmentymisen jälkeen oli lähes helppo ajatella sitä läheisyyttä vain pikku asiana. Kuukauden tauko oli auttanut setvimään ajatuksia hieman paremmille urille ja työntämään omia tunteita sivuun. Ei niitä voitu unohtaa, mutta ne kyettiin jättämään huomiotta. ” This job was nice. Just sitting here doing nothing and still could be useful. ” Virnistäen hieman Rea rentoutui aiempaa paremmin ristien kädet syliinsä ja nojaten päänsä paremmin sohvan selkänojaa vasten. Vastaavanlaisia työkeikkoja voisi olla useammin paperitöiden, inventaarioiden tai asiakaspalvelun sijaan. Ihan kuin hänellä niitä vastaan olisi ollut jotain, mutta vaihtelu tapasi virkistää.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 8:50:32 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 8:50:32 GMT 2
“Yes I’m asking from you”, Brendan vakuutti Realle ja hymähti sitten sen seuraaville sanoille, kun se olisi sanonut jotain vähän viisaampaakin. Juuri nyt oli vaikea kuvitella, että se oli tuntenut hänet silloin, kun hän oli nostanut sossusta neljäsataa kuussa ja elänyt sillä. Se oli ollut ihan erilaista elämää, mutta silloinkin hän oli kyllä koko ajan elänyt omissa haavemaailmoissaan. Oli ollut pakko, koska muuten sitä kaikkea ei olisi jaksanut. Hän oli aina ajatellut, että hänellä oli tarpeeksi rahaa, silloinkin kun sitä ei ollut. Hän oli ajatellut, että hänen ympärillään oli järjetön hype jo silloin, kun kukaan ei ollut hänestä puhunut. Tavallaan elämä oli vain vihdoin saanut hänen omat ajatuksensa kiinni, ja se oli kirinyt viimevuosina ihan tosissaan.
Mitä siihen törkyn myymiseen tuli, niin se oli aina hyvä tapa tienata vähän lisärahaa. Brendanin katse siirtyi Reasta Victoriaan. “How much money did they offer you to give out his darkest secrets?” irkku kysyi varsin häikäilemättä, ja blondi vastasi sen katseeseen tyynen rauhallisesti. Hän oli aina ollut äärettömän yksityinen ihminen, ei ollut halunnut jakaa Joshuan elämästä mitään yksityiskohtia, ihan miten pahoissa riidoissa he olivat olleet ja ihan sama miten paljon rahaa oltiin tarjottu. Päätöksestä ei oltu tingitty vieläkään, vaikka koko tämä viikko oli ollut heidän suhteelleen täysi fiasko. Se oli päättynyt siihen, että Joshua oli oikeastaan ilmoittanut ettei halunnut olla hänen elämässään osallisena enää millään tavalla. Se ajatus nosti edelleen kurkkuun palan, jota nyt nieleskeltiin.
“Too much”, blondi kuitenkin myönsi aavistuksen vastentahtoisena. Katse siirtyi Reaan, “honestly, just keep it to yourself. All of it. The whole relationship. You don’t want to be a part of that mess. It’s just not worth it.” Oli ollut aikoja, kun hän oli nauttinut siitä, että oli voinut seistä ylpeästi aviomiehensä rinnalla kaikessa ja kaikkialla, ja oli ollut aikoja, kun hän olisi halunnut piiloutua medialta täysin. Jälkimmäisiä oli aina ollut enemmän, ja se ei ollut koskettanut vain häntä, vaan myös Joshuaa. Kumpikaan ei ollut koskaan tainnut nauttia siitä ylimääräisestä huomiosta. “I did one documentary, because it was for a really good cause, but that was it. It was something along the lines of the woman behind the man in the cage, shedding light on what it’s like to watch your husband get punched in the face for a living. It seems really stupid now.” "Maybe you should watch it", punapää ehdotti Realle herttaisesti hymyillen.
Se muisto oli nyt lämmin, joten veti blondin ohimennen vähän apeaksi. Se kuitenkin käännettiin nopeasti ammattimaiseksi jäykkyydeksi ja nyökättiin Rean kysymykselle, noustiin ylös ja alettiin kasata kaikkia niitä papereita. “That’s all I need. I’ll get back to you today”, juristi lupasi Brendanille, joka huokasi äärettömän dramaattisesti ja heittäytyi selälleen sille sohvalle. “Must be so hard to talk about how many millions you’re gonna make, huh”, Victoria pudisteli päätään ja osoitti sanansa lähinnä naiselle.
|
|
|
|
Dec 7, 2016 9:39:41 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 9:39:41 GMT 2
Kulmat kurtistuivat hieman Brendanin esittäessä kysymyksen Victorialle, tosin Rean oli pakko sanoa, ettei voinut pienelle uteliaisuuden rippeelle mitään. Vastaus riitti sen tuhoamiseksi ja annettu ohje vielä paremmin. Pienikin viittaus sotkuiseen lopputulokseen karkotti sillä hetkellä paremmin kuin hyvin. Jos poliisin kanssa asioiden hoitamisessa ei ollut sotkua tarpeeksi, sai toden teolla kaivata draamaa elämäänsä. ” Better keep that in mind, thanks. Luckily I don’t like to talk about my life to others and that includes media and strangers. ” Edes läheisille. Karu fakta. Hymy levisi pienenä Rean huulille hänen nyökäyttäessään. Hän oli tähän asti selvinnyt itse omin voimin eteenpäin ja selvittänyt omat sotkunsa parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä tapaa jatkettaisiin niin pitkään kuin vain mahdollista ja jopa siitä eteenpäinkin. Ongelmat toivat aina draamaa ja murhetta, joten oli helpompi jättää moiset väännöt kokonaan pois.
” Maybe I really should watch that. Even though you are not my husband. ” Tuhahtaen sanojen päätteeksi Rea pyöräytti silmiään, tuupaten Brendania uudestaan kyynärpäällään kylkeen kevyesti. Jo ystävänä teki hieman tukalaa katsella mustelmia ja iskuja, joita jaeltiin. Tosin Realla oli omat tunteensa, jotka oli parempi pitää piilossa muilta. ” It is not easy to watch how someone you care is getting punched. And if I am right, you are not gonna get used to it? ” Kysyvä nuotti paistoi kauas sanoista Rean osoittaessa jälkimmäiset sanat nyt Victorialle. Naisella oli parempi kokemus asioista, Rea oli näissä piireissä ollut mukava vasta hetken. Aiempi vuosi yhdessä oli jossain taaempana muistoissa ja sieltä ei paljoa mieleen noussut. Kumpikin oli tainnut enemmän keskittyä omiin kiireisiinsä jo silloin… Paljon mahdollista, koulu ja työpaikka olivat verottaneet Rean osalta paljon aikaa. Tuoreena muistissa oli tosin viime kuussa tapahtunut harjoituksissa käynyt onnettomuus eikä se muisto varmaan katoaisi ihan heti. Hän oli baarivuosinaan nähnyt välillä pahempaakin, mutta aina se kosketti eri tavalla, kun kyseessä oli joku läheinen, joku josta välitti.
Uudemman kerran Rea tuhahti Brendanin heittäytyessä sohvalle makaamaan. Brunette itse kömpi seisomaan ja venytti käsivarret suoriksi ylös saadakseen puutuneen tunteen alaselästä katoamaan. Victorian sanat saivat tosin naurun helähtämään huvittuneena ja sivusilmällä hän vilkaisi sohvalla makaavaa miestä. ” It looks like so. Too many zeroes to think about and too many options for the first number. ” Dramatisoiden Rea pyyhkäisi kasvojaan kädellään saaden samalla kasvoille valahtaneet hiussuortuvat pois korvan taakse. ” Hard to be a big star. ” Ohimennen nainen taputti Brendanin polvea, kuulostaen tarkoituksenmukaisesti hieman säälivältä. Virne tosin pysytteli naisen huulilla, joten vitsistä ei voinut taaskaan olla erehtymättä. Häntä itseään taisi se istuminen puuduttaa, mutta sille oli syynä veressä virtaava kofeiini. Moisen litkun voimin jaksaisi iltaan ja Rea aikoi kerrankin edes yrittää sitä niin kutsuttua ajoissa nukkumaan menemistä. Victorian selvästi tehdessä lähtöä brunette hymyili ystävällisesti. ” It was really nice to meet you, Victoria. And thanks for the advice, this kind of life is kind of unknown land to me. ” Käsivarret ristittiin rennosti rintakehälle puheen aikana. Muutama kuukausi satunnaisia kohtaamisia ei paljoa opettanut. Joten kenties dokumentti olisi enemmän kuin vain hyödyksi – edes niitä satunnaisia kohtaamisia ja ehkä muutamaa ottelua ajatellen.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 19:57:44 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 19:57:44 GMT 2
Dokumenttiprojektiin oltiin lähdetty mukaan siksi, että se käsitteli aihetta josta kukaan ei puhunut. Victoria oli ollut perin kyllästynyt siihen, että oli saanut seuraajapyyntöjä sosiaalisessa mediassa joltain juuri ja juuri teini-iän ohittaneilta tytöiltä, joiden bioissa luki jotain sen luokan älytöntä kun future ufc wifey. Kaikkia niitä oli kiinnostanut ihan liikaa, että miten hän oli huijannut itselleen rikkaan ammattilaisurheilijan, ja miten sellaisen pitäisi kuvioissa. Siihen ei ollut ollut yhtään mitään sanottavaa, eikä sitä elämää todellakaan oltaisi suositeltu kellekään.
Rea kysyi siitä, että oliko vaikea nähdä rakastetun ihmisen ottavan turpiinsa, ja että tuliko siitä koskaan helpompaa. Ei tullut. Siihen tottui, mutta ei siitä helpompaa tullut. Victoria ei ollut valmis avaamaan sydäntään ja vuodattamaan tuntemattomalle kaikkia syvimpiä tunteitaan, mutta sääli vähän sitä tyttöä jonka Brendan oli ilmeisesti kiskonut mukanaan siihen elämään, joten ei kehdannut täysin hiljentyäkään. Hän oli aina ottanut ihmisiä ihan liian helposti siipiensä suojaan.
“Both got really thick skulls. They can take it”, blondi lupasi vähän huvittuneena, mutta vakavoitui sitten ja koitti repiä itsestään jotain vähän kannustavampaa. Kuka Rean puolella muka muuten olisi? Tuskin se edes tunsi ketään, jolle puhua tälläisistä asioista. Paperit iskettiin mappiin, otettiin mappi syliin ja käännyttiin sen uuden tuition puoleen. “I mean, yeah, I do - did - worry about it, all the time, especially when we had our baby girl, but that’s not really the hardest part. I don’t like him getting hurt, but even more I don’t like him losing. Honestly, I’m more worried about him losing than getting hurt. Unless it’s got something to do with the head and neck area. Then it’s just next level bullshit, pardon my french.”
Lyhyt ja ytimekäs puhe päätettiin herttaisella hymyllä Brendanille, joka oli ruvennut keräilemään itseään sieltä sohvan pohjalta. Mies ei halunnut kuulla niitä keskusteluja, eikä kaivannut kenenkään huolta päähänsä. Se vaikutti keskittymiseen, ja keskittyminen oli kaikki kaikessa.
“You wanna grab some lunch? Leave mr I can’t tell the time and I have the attention spam of a five year old here?” juristi ehdotti, kun suuntasi jo vähän kohti sitä eteistä. Brendan ei edes loukkaanunut niistä sanoista, koska kai he olivat tarpeeksi tuttavallisia että kumpikin saattoi sanoa vähän mitä sattui ja se oli ihan ok. "You can go. I'm pretty sure I had something to do, anyway", irkku nyökkäili Realle mietteliään oloisena, "I'm gonna take you to lunch to make up for this, though. Write it down. I promise."
|
|
|
|
Dec 7, 2016 21:10:58 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 21:10:58 GMT 2
Päätä pudistaen Rea yritti saada selkoa Victorian sanojen nostattamiin ajatuksiin. Selvästikin hän oli, lähinnä tietämättään, astunut hyvinkin erilaiseen maailmaan. Oliko hän valmis siihen, oli eri asia, mutta toisaalta voisiko mihinkään valmistautua täydellisesti. Aina sitä hyppäsi tuntemattomaan ja kohtasi yllättäviä asioita. ” Bad language is fine so no need to be sorry. I have heard worse in past years. ” Mietteliäs sävy pääsi sanoihin asti brunetten kohauttaessa hieman olkia. Humalaiset jos ketkä osasivat olla luovia kirosanojen kanssa. Ja joskus erilaiset voima-, kiro- ja haukkumasanat kuvasivat tilanteita kaikista parhaiten, kuten Rea näki asian tällä kertaa olevan. Miten muuten kuvata sitä kaikkea, jonka Victoria oli selittänyt?
Ajatukset tosin kääntyivät kokonaan toiseen suuntaan Victorian ehdottaessa lounasta. Ei hän tosin ehtinyt mitään siihen vastaamaan, kun Brendan jo kehotti menemään. Huvittunut hymy käväisi naisen huulilla hänen napatessaan muitta mutkitta käsilaukkunsa kyynärtaipeelle ja tarkisti pikaisesti kaiken olevan tallessa. ” If it is okay, then it woud be nice to go. And inform me when you have free time, B. 15th of next month is already booked, so that is out of counts. Maria, Shea and Mercy all made their plans to that day. ” Rea siirtyi itsekin lähemmäs eteistä puhuessaan, katsahtaen olkansa ylitse Brendanin suuntaan. Hän ei itse olisi halunnut muistella 15. liittyvää juhlallisuutta, mutta ystävättäret olivat olleet varsin päättäväisiä suunnitelmiensa kanssa. Hän ei ollut ottanut työvuorojakaan sille päivälle, kaikeksi onneksi. Kolmikon suunnitelmat täyttivät päivän aamusta iltaan ja illalla hän olisi varmaan enemmän kuin vain kuollut. ” And this is really a promise, if you forget this time or don’t inform you have something really important to do, you need to think a better apogolize. ” Rea loihti hurmaavan hymyn huulille sanojen aikana, vaikkei ollut lähellekään vakavissaan puhuessaan. Ei hän osannut olla mistään pitkävihainen, oikeasti. Kavaltajakin sai jo lähinnä sääliä osakseen, vaikkei hän aikonutkaan antaa armon käydä oikeudessa.
Rea heilautti kättään nopeasti Brendanille ennen poistumista asunnosta Victorian perässä. Suunnitelmat olivat muuttuneet pitkälti lennossa, hänen pitäisi varmaan jossain välissä informoida Mercyä viivästymisestä. Heidän pitäisi katsoa jossain välissä vakuutuspapereita ja päättää hälytysjärjestelmästä, mutta onneksi niillä ei valtava kiire ollut. ” Do you know a nice place where to go? I guess you have better image of this city than I have. ” Hieman naurahtaen brunette vilkaisi Victoriaan ja kohensi laukun asentoa kyynärtaipeellaan heidän odottaessaan hissiä. Hän ei ollut puolessa vuodessakaan päässyt kovin hyvin perille New Yorkin kartasta, puhumattakaan tiennyt mitään hyviä paikkoja, joissa käydä. Rea lähinnä seurasi muita ja antoi heidän esitellä paikkoja.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 21:53:13 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 21:53:13 GMT 2
Rean sielunelämä ja parisuhde ei ollut Victorian asia, mutta hän samastui siihen kaikkeen vähän turhan hyvin, että olisi osannut pysyä täysin erossa. Kauhutarinoita olisi ollut jaettavana, mutta lähinnä se selkeästi irlantilaistaustainen nainen varmaan kaipasi jotain jolle puhua ja joka vähän selkeyttäisi sitä kaaosta. Siihen Victoria pystyi, ja siihen hän kirjasi itsensä mukaan kun sen lounaalle pyysi. Ehkä hän voisi ujuttaa sen mukaan niihin tyttöystäväkuvioihinkin, ja ehkä se löytäisi paikkansa ja ei tekisi samoja virheitä kun hän oli tehnyt. Toivossa oli hyvä elää.
“I’ll give you a call”, Brendan lupasi Realle ja teki mental noten siitä yhdestä varatusta päivästä. Ehkä hän tällä kertaa oikeasti muistaisikin ilmestyä paikalle. Ehkä. Yritys oli ainakin hyvä kymmenen. “You heard her”, blondi totesi siihen, että seuraavalla kerralla olisi syytä paremmille anteeksipyynnöille, ja punapää nyökkäili vakavan näköisenä. “I’m sorry. For real. Sorry”, se vielä vakuutti ja onnistuikin näyttämään hetken ihan oikeasti pahoittelevalta. Ja kyllähän hän sitä olikin.
Victoria vaihtoi Brendanin kanssa vielä muutaman nopean sanan niistä soppareista, ennen kun kiskottiin takki päälle, kengät jalkaan ja suunnattiin hissiin ja ulos.
“There’s a nice bistro pretty close by”, hän nyökkäsi ja painoi sitä pohjakerroksen nappulaa, "we've been living here for quite a while, so yeah. I know my way around." Kyllä siinä rupesi jo vähän nälkä olemaankin, kun oli mennyt koko päivän lähinnä kahvilla ja aamupalakin oli jäänyt väliin. Grace oli isällään, ja kun se ei ollut jaloissa, rutiinit unohtuivat ihan liian helposti. Ja syöminen sitten siinä samassa.
Jo hississä nainen kaivoi esiin auton avaimet. Hän oli lainannut Davidin mersua, joka oli upouusi ja kaikin puolin moitteeton. Sillä oli huomattavasti mukavampi navigoida ympäri kaupunkia kun sillä omalla autolla, joka olisi pitänyt pistää vaihtoon jo aikapäivää sitten. Joku päivä se vielä sammuisi keskelle risteystä. Auto löytyi tien varresta ja laukku heitettiin mappeineen takapenkille, ennen kun hypättiin ratin taakse. Aurinkolasit löydettiin silmille keskikonsolista samalla, kun se auto pistettiin käyntiin ja otettiin sitten suunta kohti sitä tuttua lafkaa.
"So.. You're from Ireland, right?" blondi viritteli keskustelua samalla, "what brings you here? Do you like it?" Auton radiota käännettiin vähän hiljaisemmalle, sormet jäivät rummuttamaan rattia. Reaa pidettiin silmällä peilin kautta, kun se puhui, ja sille hymyiltiin melkein rohkaisevaan sävyyn.
|
|
|
|
Dec 7, 2016 22:43:01 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 22:43:01 GMT 2
” Good to know. I have been here like… six month and still trying to figure out where is everything. Some places are easier but mostly I am just wandering around. ” Huvittuneena Rea päästi hymyn huulilleen, vaikka olikin samaan aikaan helpottunut, ettei hänen tarvinnut lähteä muistelemaan niitä muutamia paikkoja, joissa oli käynyt. Googlekin olisi ollut parempi ratkaisu siinä vaiheessa, kuin kysyä Realta mielipidettä ruokapaikkaan. ” That bristo sounds nice, I am so in. ” Lounas tuli kyllä hänenkin kannaltaan oikeaan väliin. Koko päivä oltiin käytännössä menty pelkän kahvin voimalla jääkaapin ammotettua tyhjyyttään. Eikä hän ollut jaksanut mennä alakerrasta pummimaan mitään, se olisi vaikeuttanut inventaariota myöhemmin ja mitä vähemmän uusia ongelmia tulisi, sen nopeampaa nykyisistä selvittäisiin. Koska kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä hän olisi unohtanut merkitä mihinkään ylös, mitä kaikkea oli lainannut baarin keittiöstä omaa käyttöä varten ja se olisi voinut vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Kuten sunnuntaille varattuihin annosmääriin.
Rea jättäytyi ulkona tarkoituksellisesti puoli askelta Victorian taakse nähtyään tämän kädessä auton avaimet. Oli helpompi suunnistaa hieman perässä tullen oikean auton luokse ja siirtyä pelkääjän paikalle istumaan, kuin huidella kiireesti menemään ja sen jälkeen vasta ihmetellä missä mentiinkään. Rea asetti laukun syliinsä ja ehti ohimennen pohtia, kuinka likaiseksi oli mahtanut itsensä saada taksimatkalla tai kahvilassa. Tuntui kummalliselta ajatella mahdollista pölyläikkää penkillä hänen takalistonsa alla, joten oli suorastaan helpottavaa kuulla Victorian esittämät kysymykset. ” Full-blooded Irish, or so my granny used to say. ” Naurahtaen Rea vilkaisia Victoriaan nopeasti, kunnes katse taas vaelteli enemmän menosuunnassa. Ehkä hän voisi joskus toistekin selvitä samaan paikkaan, ilman viittätoista karttaa. ” I have liked my visit here at this moment, very much actually. I live in Dublin and had never visited anywhere. New York is the first place and what I have seen it is been so different than what I am used to. ” Hieman hämillään hän kurtisti kulmiaan puhuessaan. Kulttuurishokki oli ollut lievä ilmaus ensi järkytykselle hänen noustuaan koneesta. Nopeasti hän oli sopeutunut, mistä saattoi kiittää kiintopistettä, Druidia, sekä Mercyä ja jokusen kuukauden päästä Brendania.
” I came here to get our pub back on track. I own two places with my two friends and this one here had a rough start. Mercy, other co-owner, messed some stuffs so here I am, trying to get everything before year is over. ” Pääpiirteittäin asia olikin siinä. Yksityiskohdat ja sotkusta seuranneet lisäongelmat olivat jo oma lukunsa eikä niitä kannattanut tuntemattomalle lähteä selvittämään. ” Past six months have been mostly hard work so that explains why I am completely lost in this city. ” Naurahtaen Rea pudisti päätään. Ohimennen hän kuuli puhelimen värähtävän uuden viestin merkiksi, mutta ei hän jaksanut siihen sen enempää kiinnittää huomiota. Viesti kuin viesti, todennäköisesti vain huonoja uutisia. ” What about you? have you lived your whole life here or moved from somewhere? ” Ohimennen Rean oli pakko purra itseään poskeen moittien hieman, omasta mielestä, tungettelevaa sanavalintaa. Hän voisi pahoitella kuitenkin jälkikäteen, jos vain muistaisi.
|
|
