member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 28, 2017 4:07:54 GMT 2
Post by autopilot on Jan 28, 2017 4:07:54 GMT 2
25th of June, around 6 pm @ Keybank Center, Buffalo, NY Brendan and Rea @kuurankukka . . . "Brendan, it's go time!" huusi manageri hotellihuoneen ovelta, koputti siihen muutamaan kertaan ja jäi odottamaan hotellin käytävän puolelle. Viimeiset kaksi tuntia oltiinkin saatu viettää täysin omassa rauhassa, kun perhe oli lähtenyt sinne areenalle ikuistamaan niitä viideltä alkaneita prelimsejä, ja todennäköisesti juomaan, syömään ja juhlimaan. Kaikki muut oltiin myös päästetty lähtemään, mutta Rea oltiin pidetty rinnalla. Ei siksi, että oltaisiin erityisesti tarvittu henkistä tukea tai jotakuta pitelemään kädestä, vaan siksi että se jotenkin rauhoitti vähän sitä koko tilannetta - ja sen seurasta nautittiin. Vaikka tässä vaiheessa keskityttinkin tuleviin tunteihin, niin nauraminen ja hymyileminen ei koskaan tehnyt pahaa. Aamulla oltiin käyty perheen kanssa yhdessä aamiaisella, ja sen jälkeen Brendan oli vetäytynyt omiin oloihinsa. Perhe oli jatkanut matkaa yhdessä, ja Rea ilmeisesti niiden mukana. Sen menoista ei oltu kyselty, oltiin vain huolehdittu että se oli palannut sinne hotellille eikä ollut suunnannut suoraa areenalle kaikkien muiden kanssa. Nyt brunetelle suotiin leveä hymy, kun napattiin aurinkolasit lipaston hyllyltä ja iskettiin ne päähän. " Go time", mies toisti huomattavasti manageria elävämpään sävyyn. " Everyone's downstairs" vielä lisättiin, vaikka Rea oli siitä varmaan ihan yhtä hyvin perillä siitä päivän game planista. Kerrankin hän oli oikeasti lähdössä silloin kun pitikin. Kai tämä oli niitä ainoita tilanteita koko elämässä, kun hän oikeasti halusi olla ajoissa. Main card alkaisi kahdeksalta, mikä tarkoitti että tässä olisi se lähemmäs kolme tuntia ennen kun pitäisi itse olla valmiina kävelemään octagoniin. Peiliin suotiin viimeinen katse, suoristettiin paidan kauluksia ja napattiin sitten taas puhelin viimehetkellä mukaan. Se sujahti kätevästi puvuntakin povitaskuun, ennen kun siirryttiin käytävään ja lähdettiin managerin perään. Ilmassa oli selkeästi jännitystä, kun ensimmäiset ihmiset kerättiin mukaan siitä käytävästä ja viereisistä huoneista, ja loput aulasta. Tiimi oltiin pidetty pienenä - manageri, kaksi valmentajaa, niiden kaksi assaria ja kaksi omaa tiimiläistä. Mitään muuta ei tarvittukaan. Brendan linnoittautui lähinnä sen päävalmentajan rinnalle, koska sen mielipiteet ja ajatukset olivat tässä vaiheessa ainoat millä oli mitään väliä. Muut huolehtivat lähinnä siitä että aikataulut pysyivät, kaikki tiesivät mitä tehdä ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Hotellin aulassa ei ollut tällä kertaa kuin muutamia ihan satunnaisia ihmisiä, mikä oli ymmärrettävää kun eventti oli kerta jo pyörähtänyt käyntiin, mutta myös helpotti elämää merkittävästi. Ulos ja autoon navigoiduttiin vaivattomasti, ja Brendan löysi taas itsenä takapenkiltä bruneten kanssa. "Did you go shopping?" siltä kysyttiin hyvin neutraaliin keskustelevaan sävyyn, "I know me mom was gonna do that. She talked so much about seeing the city, too." Sormet päätyivät ohimennen tapailemaan nyt jo tiukasti letitettyjä hiuksia, mutta ne jätettiin rauhaan enenn kun saatiin aikaiseksi mitään oikeaa vahinkoa.
|
|
|
Jan 28, 2017 5:02:28 GMT 2
Post by Deleted on Jan 28, 2017 5:02:28 GMT 2
outfit this time vähennetään hiano käsivarsi pois jöökös Aika Buffalossa oli mennyt lähes pelottavan nopeasti. Menoa ja meininkiä riitti, faneja pyöri lähes joka nurkalla ja tunnelma oli jännittyneen odottava. Rea pyrki käyttämään kaiken vapaa-ajan hyödykseen jollain tapaa ja kulkenut pitkälti sen minkä pystyi Brendanin mukana. Vain sen ottelupäivän aamun oli Rea varannut muuhun ja lähtenyt O'Shean perheen kanssa ostoksille. Kaikki olivat kaupungille päästessä hajaantuneet pitkälti omille teilleen ja mukaan lähtenyt naisväkikin lyöttäytynyt yhteen pitääkseen kunnon shoppailukierroksen. Jopa brunette oli erehtynyt vinguttamaan luottokorttia muutamaan kertaan, pysytellen kyllä enemmän siinä oman luottorajan sisällä kuin Bn. Glorian ja Charlien kanssa aika oli suorastaan liitänyt eteenpäin, kunnes paluu hotellille oli ollut edessä. Muutaman koruliikkeen, yhden kenkäkaupan ja muutaman vaateliikkeen kassit oli ujutettu vaatekaapin edustalle odottamaan pois viemistä tavaroiden päädyttyä muiden joukkoon. Muutama tunti oli kulunut kuin siivillä kahden kesken ollessa ja hetkeksi aikaa oli Rea työntänyt lähestyvän ottelun hieman sivummalle mielestään. Oli ollut helppoa vain jutella, nauraa ja hymyillä, nauttia kahden keskisestä ajasta, vaikka oven takana häämöttikin jo pitkään odotettu päämäärä. Rea oli vaihtanut jo hyvissä ajoin kaupungille varatut rennommat vaatteet hieman juhlallisempaan, juuri tänään ostettuun mekkoon, ja managerin ilmoittaessa lähdöstä oli hän taistelemassa korvakoruja korviinsa. " Almost done. " Huokaisten hän sai vihdoin toisenkin korviksista paikoilleen ja poistui peilin edestä hymy huulilla, napaten mukaan avainkortin sekä puhelimen, jonka väliin oli jo aiemmin laitettu luottokortti valmiiksi. Rea jättäytyi taaemmas kävelemään ja päätyi juttelemaan illasta toisen valmentajan assistentin kanssa. Juttu liikkui enempi assistentin suunnalta, joka jaksoikin mukavasti syventää hieman lisää Rea vielä melko suppeaa tietoutta asioista. He puhuivat pitkälti hiljakseen jättäytyen tarkoituksella porukn viimeisiksi, kunnes hotellin aulasta poistuttiin ulkoilmaan ja Rea itse siirtyi Brendanin kanssa takapenkille istumaan. Asento valittiin mahdollisimman mukavaksi naisen nojautuessa istuinta vasten. Sormet leikittelivät rannekorun kanssa katseen kääntyessä Bn puoleen tämän avatessa keskustelun. " We had a nice day, Charlie, Gloria and I. We walked around and tried to found as many shops that possible. " Huvittunut hymy pyyhkäisi säteilevänä Rean kasvoille. He olivat kävelleet joka suuntaan ja vierailleet kaikissa mahdollisissa pikku liikkeissä, jotka olivat päivän mittaan nähneet aina siihen hotellille paluuseen asti. " I didn't even count how many different places we visited and how much your mother bought stuff. " Naurahdus karkasi ohimennen ilmoille sormien jatkaessa rannekorun näpräämistä. Hän pyöritteli sitä kädessään yrittäen siten saada käsilleen tekemistä. " Did you use your day productive and relaxed all day long? " Katse kääntyi etuikkunaa tiiraamasta Bn puoleen. Hän tunsi vatsanpohjassa jännityksen palaavan, asennon vaihtuessa hieman ryhdikkäämmääksi. Jännitys olisi tosin helposti hallittavaksi. Niin kauan kuin hrmostuneisuus pysyi poissa, oli tilanne hallinnassa. Eikä syytä hermostumiselle todella ollut, lopputulos oli pitkälti selvää kauraa lähes kaikkien mielestä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 28, 2017 8:28:23 GMT 2
Post by autopilot on Jan 28, 2017 8:28:23 GMT 2
"Ya didn't let me mom buy the whole store, did ya?" Realta varmisteltiin huvittuneena. "She would if she could. Last time she had to mail some stuff back home 'cause she ran out of space."
Ottelupäivä oli aina hyvin erilainen siitä normaalista arjesta ja kaikenkaikkiaan hyvin uniikki kokemus. Vaikka Brendan olikin halunnut pitää Rean luonaan siellä hotellilla, hän oli silti viihtynyt hyvin pitkälti omassa rauhassaan, mitä nyt oli kiusannut sitä ajoittain merkityksettömällä smalltalkilla. Se oli toistuva kuvio: Hän halusi aina samaa aikaa olla yksin ja kaipasi jonkun läsnäoloa. Kokonaisuudessaan otteleminen oli hyvin yksinäinen kokemus, eikä siitä päässyt mihinkään. Kukaan ei oikeasti tiennyt, mitä päässä liikkui, eikä niitä ajatuksia ja tunteita voinut oikeastaan jakaa niin, että se kaikki olisi oikeasti välittynyt. Siinä mielessä oli myös ymmärrettävää, että siihen tilaan hakeuduttiin jollain tasolla jo hyvissä ajoissa.
Koko päivän missio tähän hetkeen asti oli ollut lähinnä estää itseään miettimästä enää yhtään mitään kovin aktiivisesti - työ oltiin tehty, ja se oli siinä. Mieli piti pyyhkiä tyhjäksi siihen asti, että oikeasti käveltäisiin octagoniin. Olisi ollut ihan liian helppoa ruveta viimehetkellä katumaan kaikkia tehtyjä päätöksiä ja miettimään koko strategiaa uudestaan, ja se ei johtaisi mihinkään muuhun kun katastrofiin. Sitä viimehetken katumista oltiin harrastettu joskus nuorempana, mutta nyt mies oli hyvin tyyni ja rauhallinen, keskittynyt ja melkein seesteinen. Mielestä oltiin jo täysin blokattu kaikki mahdolliset skenaariot, jotka päättyisivät hänen kannaltaan huonosti, ja uskottiin täysillä siihen, että kaikki menisi tismalleen kuten oltiin suunniteltukin.
"We played some Halo. It was pretty good", Brendan virnisti Realle. Ja se oli nimenomaan hyvin tyypillinen ottelupäivän aktiviteetti. Valmentajakin oli liittynyt mukaan ja molemmat olivat vain maanneet sängyssä ohjaimet kädessä ja kirosanat kieleltä lipsuen. Muutenkin oltiin keskitytty keräämään voimia ja palautumaan painonpudotuksen jälkimainingeista, ja pikkuhiljaa olo alkoikin taas olla erittäin hyvä. "Got some good food. Watched a movie", listaa jatkettiin, "nothing productive, though. I'm not doing anything productive before the fight. Actually, I'm not gonna do anything productive for a week after it, either. But ya know what we're doing tonight, after the fight? We're getting hot wings. That's all I want in me life right now. A championship belt and some hot wings."
Rea räpelsi hyvin hermostuneeseen sävyyn sitä rannekoruaan, mikä rupesi pikkuhiljaa käymään irkunkin hermoille, eikä sitä voitu enää ignoorata. Asia ratkaistiin sillä, että kevyesti napattiin naisen käsi omaan. "Ya nervous or what?" brunetelta kysyttiin ja tutkittiin sen olemusta vähän tarkemmin katseella. "Don't be. Everything's gonna be a-ok, ya know. Ya don't see me being nervous, so ya shouldn't be either."
|
|
|
Jan 28, 2017 21:54:06 GMT 2
Post by Deleted on Jan 28, 2017 21:54:06 GMT 2
" I think she already arranged an extra suitcase to flight back home and visited in a post office after a couple stores. " Mietteliäs ilme kohosi brunetten kasvoille hetkeksi aikaa, vaan ei se hymy voinut kauaa pysytellä poissa. Gloria oli kyllä hamstrannut tavaraa, mutta Cormac oli varmaan muistanut viime kerran ja lähettänyt jatkuvasti viestejä vaimolleen. Eikä Charlie ja Reakaan olleet aivan hiljaa olleet tavaramäärän kasvaessa kussakin liikkeessä. " But we did confince her to leave that straight flush of shirts and choose only one. Not to mention that collection of jewels she wanted to buy as a souvenier. " Listaa olisi voinut jatkaa vielä muutaman tavaran verran - ainakin - mutta virnistäen Rea päätyi jättämään siihen. Pankkitili, postitoimisto, Cormac ja lentoyhtiö varmaan siitä saisivat kiittää heitä oikein urakalla.
" Sounds productive enough after all this and not to forget what is ahead. " Edessä olevaa ei todellakaan voitu unohtaa. Se oli pyörinyt mielessä koko kaupoilla kiertämisen ajan, vaikka ei oltu annettu sille sen kummemmin aikaa nousta kokovaltaisesti mieleen. Nyt ottelu taas suoraan edessä eikä sitä voitu noin vain ohittaa olankohautuksella. " Hot wings? Really? " Hämmästynyt hymy kohosi naisen kasvoille. Ei siinä, ei se millään lailla kuulostanut hölmöltä, mutta aivan sellaista ei Rea ollut odottanut kuulevansa. " Don't take it in a wrong way, that actually sounds way too good. " Parempaa juhla-ateriaa ei oikeastaan oltaisi kaivattu. Mitä sitä viiden tähden illallisilla, kun voisi saada jotain arkista ja tulista. Lisäksi oli mukava kuulla Brendanin lisäävän hänet, oletettavasti, siihen mukaan. Mies olisi yhtä hyvin voinut puhua vain itsestään, mutta we viittasi kahteen tai useampaan.
Rannekorun pyörittely havaittiin vasta Bn yllättäessä ottaessa kädestä kiinni ja hätkähtäen Rea vilkaisi rengasta ranteessaan. " Ah, sorry, I didn't notice that. " Varovainen hymy hiipi huulille ja väkisin brunette pakotti itsensä rentoutumaan hieman paremmin. " I just don't like to stay still right now. Waiting is not my strongest skill. " Ottelun ja nykyhetken välissä oli aivan liian monta tuntia välissä, vaikka joka hetki tapahtuma lähenikin huippuhetkeään. Automatka tuntui kestävän ikuisuuden ja kaikki olisi varmaan aivan toista Keybank Centerillä. Siellä hän pääsisi seuraamaan kaikkea ympärillään ja tunnelma olisi aivan erilainen ihmisjoukkojen keskellä. Hotellihuoneessa oli helppo saada aika kulumaan tekemällä jotain, esimerkiksi siivoamalla ne ympäriinsä levinneet tavarat paikallaan tai tarttumalla siihen luonnoslehtiöön, joka hetken mielijohteesta oli päätynyt matkalaukun uumeniin. Automatkalla ei voinut kuin istua aloillaan ja odottaa.
" I know everything is gonna be okay and you are gonna get your golden belt. I don't have doubts and will not have. This waiting is just... " Olkapäitä kohautettiin hieman. Mitä siihen odottamiseen saatettiin edes sanoa? Eipä oikeastaan mitään, kun muuta ongelmaa ei ollut. Hän tunsi toki perhoset vatsassaan eikä olisi malttanut päästä näkemään jo itse pääottelua, jota varten kaikki valmistelu oli ollut. Ja nyt edessä oli enää vain muutama hassu tunti, jotka nekin olisivat varmaan liian nopeasti ohitse. " And even if I would have been nervous, just allow me to be. This is the first time I see your fight and it's gonna be a war, like you said. I would be nervous to see it, not 'cause of the result since we both already know it. " Rea silitti peukalollaan Brendanin kämmenselkää puhuessaan ja katsoi pehmeä hymy huulilla miestä suoraan silmiin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 28, 2017 22:51:40 GMT 2
Post by autopilot on Jan 28, 2017 22:51:40 GMT 2
"Did dad even try and stop her or is he just gonna complain about this for the next two months?" punapää virnisti kertomukseen siitä äitinsä shoppailuinnosta. Se säästi aina kaiken mitä vain yli jäi, jotta voisi Amerikanmatkoillaan kerrankin vähän tuhlata. Ennen summat olivat olleet vähän erilaisia, mutta perheenkin tilanne oli helpottanut kun Brendan oli maksanut sen niiden asuntolainan pois.
"Hot wings. Really", mies sitten vahvisti vakavana ja nyökkäsi. "They better have hot wings at the afterparty too. Maybe I should call someone and make sure." Afterparty oli vähän sellainen pakollinen juttu, mikä oltaisiin mieluummin oikeastaan skipattu. Pelkästä ilmestymisestä maksettiin kuitenkin järjettömän paljon, joten se oli hyvä bisnesliike, ja olihan se nyt tietysti mukava juhlistaa sitä tulevaa voittoa kaikkien niiden fanien kanssa. Tunnelma oli aina katossa, ja siesikin olla. "I already made sure", kuului etupenkiltä siihen hot wings asiaan, ja se sai aikaan hyväksyvää muminaa.
Rea myönsi, ettei pitänyt siitä odottamisesta, ja ei sitä voinut siitä syyttää. Ei pitänyt kukaan muukaan. Brendankin olisi mieluummin otellut ensimmäiseksi aamulla, jotta koko päivä ei olisi kulunut vain siihen päättömään pyörimiseen ja ajan tappamiseen. "Waiting's pretty much over", irkku lohdutti ja koitti ottaa siihen sellaisen loogisemman asenteen. Rean hermoiluun ei lähdetty mukaan, vaan oltiin edelleen täydellisen rentoja ja rauhallisia. Mistään ei olisi tiennyt, mitä edessä oli.
"We're gonna get over there, they're gonna film it, and we're gonna find the back room. First we'll just sit around for an hour or so, watch the fights from the tv, ya know. Talk to the other fighters. Everyone else will go first since mine's the main event", alettiin sitten kertaamaan sitä aikataulua, "just hang out for an hour, like any other day. I'll go warm up, ya'll go find me family, and hey, we're pretty much done. Get that belt, smile for the cameras, and go get food. Like any other day." Naiselle suotiin vielä leveä hymy ja naurahdettiin sille sen perin järkyttyneelle yleisilmeelle. "Now come on, show me that smile, will ya."
Kovin pitkään ei mennytkään, kun auto kaartoi sen areenan pihaan ja suuntasi kohti niitä takaovia. Siellä pyöri paljon henkilökuntaa, muutamia kameraryhmiä ja turvamiehiä. "I liked MSG better. Cursed or not", Brendan vielä huomautti, ennen kun nousi ensimmäiseksi ulos siitä autosta, jonka takaoven joku oli tullut avaamaan.
|
|
|
Jan 28, 2017 23:28:39 GMT 2
Post by Deleted on Jan 28, 2017 23:28:39 GMT 2
" He sent like thousands of text messages during our tour. I don't know what he did but I think some what he texted went through. " Aamupäivä oli kaikessa ympäriinsä juoksentelussaan ollut enemmän kuin viihdyttävä ja Rea itse oli päässyt tekemään lähempää tuttavuutta Irlannin puolen naisvahvistuksen kanssa. Charliellekin oltiin annettu muutaman tuttavan yhteystiedot, Glorian ollessa pukukopissa sovittamassa, mahdolliseen työpaikkaan liittyen blondin työttömyyden tultua puheeksi. Työpaikkamarkkinat eivät kuulemma olleet kovin kehuttavat ja totta kai Rean oli ollut pakko tarjota apuaan monestakin syystä. Ei hän osannut sanoa arvostiko Charlie sitä tai mitä edes ajatteli, mutta Rea ei välittänyt.
Odottaminen todella olisi pian ohitse ja se jos mikä oli helpottavaa kuulla sekä tietää. Enää muutama hassu tunti ja Brendan saisi vyönsä. Sota olisi siltä osin ohitse. Edessä olisi vain se välttämätön esiintyminen, joka alkoi olla pitkälti jo rutiinia. Aikataulu iskettiin pöytään ja päätään pudistaen Rea käänsi katseensa taas siihen ranteessa olevaan renkaaseen. Like any other day jakoi mielipiteet viiteentoista eri suuntaan, mutta ei brunette lähtenyt inttämään vastaan. Hymy tosin levisi väistämättä huulille Bn niin pyytäessä. " Like any other day, huh. " Naurahdus pääsi karkaamaan ilmoille ja Rea liimasi sen pienen hymyn kasvoilleen loppu matkan ajaksi. Katse tutkaili ohitse ajettavia maisemia. Aina siihen hetkeen asti, kunnes areenalle saavuttiin.
" Better not to play with miss fortune too much. " Naurahtaen Rea viittasi MSGn kiroukseen Bn huomautuksen jälkeen, miehen jo noustessa ulos autosta. Rea seurasi perässä katsellen rauhallisesti ympärilleen. Koko mukana ollut tiimi nousi omilta paikoiltaan ulos, kamerat ilmaantuivat ympärille ja suunnaksi otettiin sisätilat. Rea pyyhkäisi hiussuortuvan korvansa taakse katsellessaan lähestyvää rakennusta. Joka puolella hääräsi porukkaa enemmän tai vähemmän kiireisinä eikä kellään näyttänyt olevan epäselvää, mikä oma tehtävä sille päivälle oli. Näkyi areenan henkilökuntaa, tiimin porukkaa ja median väkeä kiirehtimässä ympäriinsä. Kaikki tämä pistettiin pääasiassa sivusilmällä merkille. Hän halusi pitää ajatukset koossa ja keskittikin ne pääasiassa edessä päin olevaan häslinkiin.
Kesäkuinen lämpö jäi nopeasti taakse ja sisätiloissa vallitseva vilinä otettiin neutraalisti vastaan. Kaikki vastasi pitkälti sitä samaa kaaosta kuin aina ennenkin, ilmapiiri vain poikkesi paljon. Siinä oli tietynlainen ripaus odotusta ja patoutunutta energiaa. Brunette huomasi jopa pitävänsä siitä seuratessaan muiden mukana.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 28, 2017 23:42:20 GMT 2
Post by autopilot on Jan 28, 2017 23:42:20 GMT 2
"I remember when we were too poor to afford food. And now she can go and buy all the things she didn't even dare to dream about", Brendan ei voinut olla hymyilemättä sille ymmärrykselle. "A lot has changed, huh." Lapsuus tuntui hyvin kaukaiselta, ihan kuten kaikki sen mukaan tuomat haasteetkin. Lähinnä se huono sosiaalinen asema ja se akuutti, jatkuva rahanpuute.
Rea ei tuntunut allekirjoittavan sitä like any other dayta, ja ei kai se sille sitä ollenkaan. "Like any other day. Just a lil' better", Brendan vahvisti, "ya'll like it. Don't even worry about it." Hän ei kyllä ollut ihan varma, että pitäisikö brunette siitä vai ei. Äiti ei pitänyt vieläkään, ja se oli saanut aika paljon harjoitusta. Se pelkäsi ja stressasi edelleen ihan liian paljon ja taisi pitää silmänsä kiinni melkein koko sen ottelun läpi. Isä oli asia erikseen, ja veljet. Ne ymmärsivät mitä tapahtui ja niiden asenne oli vähän erilainen. Reasta ei osattu vielä sanoa mitään, koska oltiin nähty kyllä niitä hysteerisesti itkeviäkin tyttöystäviä. Ja Victoria - sen mukana oltiin oltu katsomassa sitä Joshuan matsia, ja pelkästään sen reaktioiden seuraaminen oli saanut miehen itsensäkin stressaamaan.
"Oh did ya ask Vic to come with ya?" punapää sitten muistikin kun asia kerta tuli mieleen. Hän muisti kyllä antaneensa liput sillekin, mutta ei tiennyt oliko se tulossa jos ei joku ollut erikseen pyytänyt. Saattoi olla että se oli myös hyvin kiinni siinä Joshuassa ja sen alemmuustilassa sen polven takia. "I gave her some tickets. Ya know, in case we got a legal emergency or something" virnistettiin.
Kamerat seurasivat heitä sisälle sinne rakennukseen. Brendan saattoi suorastaan kuulla mielessään selostajien sanat, kun sitä pätkää näytettiin televisiossa juuri nyt. Mihinkään siihen ei reagoitu oikein millään tavalla, täysin normaalisti vain seurattiin niitä henkilökunnan edustajia aina sinne huoneelle asti. Oma nimi löytyi ovesta, mikä oli järjetöntä luksusta. Moneen kertaan oltiin oltu tilanteessa, missä se huone oli pitänyt jakaa jopa oman vastustajan kanssa. Vapaaottelu oli siitä hankala ja uniikki laji, että tilat eivät yleensä riittäneet siihen että 22 ottelijaa piti saada suunnilleen yhtä aikaa johonkin. Siinä ei kaikille riittänyt omaa tilaa vaikka mitä tekisi.
"Look at this shit. They're really going all in", irkun oli pakko todeta valmentajallekin, joka näytti yhtä vaikuttuneelta kun työnsi sen huoneen oven auki ja viittoi hänet edeltä sisään. Se oli hyvin perinteinen, pukuhuonemainen tila. Sivussa oli kaappeja, joista yhteen oltiin roudattu hänen tavaransa. Suihkut ja vessa, muutamia tuoleja ja pöytä, lattialla muutamia mattoja. Nurkassa oli televisio, joka tosiaan näytti livenä nitä areenan tapahtumia. Mies siirtyi kiskomaan puvuntakkia päältään ja tutki samalla sitä tilaa katseellaan. "There's food", hän huomautti Realle, "and water and stuff. Take it, it's free." Samalla se oma tiimi alkoi järjestelemään asioita hyvin konemaisesti. Kaikki olivat tarkalleen tehtäviensä tasalla ja kaikki tiesivät ihan tarkalleen mitä tehdä.
|
|
|
Jan 29, 2017 0:27:22 GMT 2
Post by Deleted on Jan 29, 2017 0:27:22 GMT 2
Lapsuus oli todellakin jäänyt nykyhetken varjoon täydellisesti. Ikuisesti tyhjä jääkaappi, vielä tyhjempi lompakko ja aina resuiset vaatteet. Äidin poissaoloa ei oltu juuri edes noteerattu ja Morganankin perään ei oltu huudettu. Rea oli hoitanut kotia, lastenhoitajat häntä ja myöhemmin sitä oltiin yhdessä hoidettu talouteen rahaa, jotta saatiin edes hieman monipuolisempi ruoka kehiin. Vasta pari viimeistä vuotta Cloverin lähtiessä kannattamaan olivat tarjonneet enemmän ja sitten sekin oli kaatunut Morganan sairastuttua. Joten nykyinen hetki ei paljoa vastannut Rean silmissä muita päiviä edes sen mediahässäkän keskellä. " That sounds promising you know. " Päivästä tosiaan tulisi parempi kuin aiemmista eikä Rea aikonut edes miettiä muuta vaihtoehtoja. Ne oli kokonaan suljettu pois laskuista.
" I asked her. She is coming if she got a babysitter and have time. " Hän oli lenkillä asian ensi kerran nostanut esille ja sittemmin vielä tekstannut ja tiedustellut lippujen perille saapumista. Rea oli tosin alleviivannut erikseen, ettei ollut mikään pakko. Victorialla oli kiireensä ja ne olivat tainneet triplaantua Joshuan loukkaannuttua. Buffalo ei onneksi ollut mahdottoman matkan päässä. " So try to avoid that emergency and something part, okay? " Huvittuneena Rea virnisti Brendanille. Tokihan Rea halusi Victorian saapuvan paikalle. Naisesta olisi todennäköisimmin enemmän tukea kuin O'Shean katraasta eikä hän tiennyt millaiset välit Samanthan kanssa oikein oli. Puhevälit ehkä, mutta siinä se pitkälti taisi olla.
Pukuhuoneeseen asti päästessä oli Rea keskittynyt vain kulkemaan eteenpäin ja sivuuttamaan ne ympärillä pörräävät kamerat. Kovin vaikeaa ei jälkimmäinen ollut, kun niihin mokomiin oltiin menty tottumaan kuluneiden kuukausien aikana. Tilanteen erilaisuus oli toki oma lukunsa ja se näkyi jo sinne pukuhuoneelle päästessä. Oma pukuhuone taisi olla melko lailla harvinaista, ainakin jos Btä ja tiimiä osattiin yhtään lukea, ja Rea siirtyi sisällä oitis sivummalle pois jaloista. Brendanin viitatessa jonnekin sinne tarjoilupöydän suuntaan siirtyi brunette vuorostaan ottamaan vesipullon käteensä ja asettui paikkaan, josta pääsi katsomaan television ruutua.
" Good amount of Ireland's flags. Looks like you got a nice audience from home. " Rea huomautti ohimennen kameran näyttäessä yleisöstä kokovaltaista kuvaa. Hymy pysytteli kasvoilla yleisön näyttäessä riemuaan jonkun aina tajutessa kameran olevan suuntautuneena kohti. Pian kuitenkin näytettiin taas kuvaa muualta ja Reakin siirsi sitten huomionsa pukuhuoneen puolelle. Vesipullosta juotiin pieni kulaus naisen seuratessa hyörinää uteliaana. Aikanaan siitä kaikesta varmaan muotoutuisi rutiinia hänellekin, jos suhde jatkuisi pidempään kuin loppuvuoden, mutta nyt se kaikki oli uutta ja Rea keskittyikin enemmän pysymään poissa jaloista.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 29, 2017 0:49:12 GMT 2
Post by autopilot on Jan 29, 2017 0:49:12 GMT 2
"What happened to Joshua really fucking sucks. I get it if she doesn't wanna come", Brendan huomautti, "I gave her the tickets before that fight. I didn't know. Crossfit people have this whole I'm a superhuman I can't get hurt thing going on. Or they think they do, at least. No one was expecting it." Koska mies oli juuri itse käynyt läpi sen koko leikkaus- ja kuntoutusrupeaman, hän saattoi rehellisesti sanoa että ei voinut olla tuntematta empatiaa tiimitoveriaan kohtaan. "He broke everything. Did ya hear that? The holy trinity. Just tearing yer ACL has a chance of putting ya on the shelf for good. He's probably having the worst time of his life right now."
Siihen ei kuitenkaan voitu takertua, vaan oli pakko miettiä sitä omaa kuntoa ja omaa pärjäämistä. Kauhukuvien maalailusta ei ollut mitään hyötyä. Niinpä asia vain sivuutettiin ja keskityttiin sen sijaan vain kiskomaan se puku päältä. Se vaihdettiin niihin ottelushortseihin, joiden lisäksi päälle löydettiin se Reebokin määräämä t-paita. Ennen vaatetuksen oli saanut valita itse ja sponsorirahat olivat olleet sen mukaiset, mutta nyt mentiin UFC:n ehdoilla. Se ärsytti.
"There's not gonna be legal emergencies. Don't worry about it", mies vielä lupasi ja nauroi päälle. Tässä vaiheessa ei enää tarvinnut enää edes aukoa suutaan. Sai olla ihan vain rauhallinen, vakava ja tosissaan, ja se riitti paremmin kun hyvin. Sitä ylilyövää imagoa ei koskaan jaksettu ylläpitää ottelupäivänä. Mies oli oikeastaan tositilanteessa hyvin vaatimaton, voitti tai hävisi. Oli aina ollut.
"That's good", mies nyökytteli Realle ja päätyi sitten vetämään itselleen yhden tuolin sen vierelle. Se käännettiin ympäri niin, että saatiin nojata kyynerpäät selkänojaa vasten. Myös valmentaja linnoittautui siihen vierelle, ja manageri lähetti yhden niistä assareista sitomaan ja teippaamaan käsiä. Se oltiin tehty niin monta kertaa, että irkku hädintuskin edes rekisteröi sitä koko prosessia. Katse pysyi siinä televisiossa, missä näytettiin juuri yhtä niistä prelimseistä. "That's Vicente Luque", Brendan totesi Realle ohimennen, "the one on the bottom. He's a good kid."
Yksi niistä assareista jäi pyörimään siihen ympärille, ja kosketti lopulta Rean olkapäätä. "You need anything? Coffee, food?"
|
|
|
Jan 29, 2017 1:52:01 GMT 2
Post by Deleted on Jan 29, 2017 1:52:01 GMT 2
Rea ei ollut aivan täysin perillä mitä Joshualle oli tapahtunut, mutta Brendanin nyt mainitessa asiasta ei nainen voinut olla irvistämättä. Joshualla olisi edessä helvetin läpi tarpominen ja Rea ymmärtäisi vielä paremmin, jos Victoria ei tulisikaan. Grace oli myös oma lukunsa, sillä lapselle tulisi saada pidemmäksi aikaa lapsenvahti kuin vain mutamaksi tunniksi. " Bloody hell... I hope they are gonna get everything work out. " Ottaen huomioon myös keväällä sattuneen, Rea todella toivoi kaiken menevän hyvin ja parin löytävän yhteisen sävelen. Ainakaan tauko ei ollut jatkunut loputtomiin, jos Rea oli oikein ehtinyt ymmärtämään.
Rea virnisti Brendanille miehen ilmoittaessa, ettei mitään ongelmia tulisi. Sanaan päätettiin luottaa täysin eikä brunette enempää siihen jaksanut kommentoida. Kaikilla oli omat tehtävänsä sille illalle, menoa seurattiin uteliaana ja aina välillä vilkaistiin television suuntaan, yleensä parahiksi näkemään yleisöä tai kehässä tapahtuvaa meininkiä. Yksi tuoleista otettiin alle Rean ristiessä jalkansa ja ottaessa mukavan asennon. Käsilaukku asetettiin syliin ja vesipullo siihen päälle. Brendanin istuutuessa vierelle kääntyi katse mieheen. Puoli Irlantia ei ehkä ollut paikalla yleisön joukossa, mutta todennäköisesti sen verta paljon, ettei epäselväski jäisi ketä oikein kannatettiin. " One third is at least full of the flags. And that was only what I saw. "
Brunette seurasi kiinnostuneena käsien teippausta sivusilmällä. Arkipäiväinen touhu muille oli Realle kiinnostavaa seurattavaa ja puolella korvaa hän kuunteli niitä satunnaisia asioita, joista huoneessa puhuttiin. " Does he have potential? " Brendanin toteamus sai katseen kuitenkin palaamaan tiiviimmin televisioon, seuraten nyt tarkkaavaisesti kehän tapahtumia. Asentoa parannettiin hieman tuolilla. Assistentin koskettaessa olkaa käänsi Rea nyt huomionsa tähän vilkaisten nopeasti sylissään olevaa vesipulloa. " I'm good, thanks for asking. " Pehmeä hymy huulilla hän vastasi esitettyyn kysymykseen. Vesi riitti sillä hetkellä ja ottelun jälkeen olisi tiedossa enemmän kuin tarpeeksi kaikkea. Sille päivälle oltiin syöty ehkä jo vähän liikaakin, kattavan aamiaisen ja lounaan kummitellessa yhä. Ja entä sitten ottelun jälkeen.. Hän ei kohta söisi seuraavana päivänä mitään.
Jollain tapaa Brendanin rauhallisuus taisi olla tarttuvaa, sillä Rea itsekin seuraili kaikessa rauhassa tapahtumia ja pisti merkille kaiken mahdollisen mitä touhuttiin. Välillä seurailtiin television jakamaa kuvaa, mutta meneillä oleva kiinnosti enemmän. Se oli oleellisempaa hänelle ainakin tällä kertaa, ensimmäistä kertaa kun päästiin kaikki näkemään. Odotus toki oli kaiken aikaa menossa mukana, sillä Rea halusi jo päästä näkemään Bn kehässä ja tietää, miten tarkalleen siihen suhtautuisi. Oli helppoa ajatella kaiken menevän hyvin kuin nähdä itse se toiminta.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 29, 2017 2:12:47 GMT 2
Post by autopilot on Jan 29, 2017 2:12:47 GMT 2
"Surgery went well and he's got a good team taking care of him. He'll push through", Brendan kohautti harteitaan. "They say it'll take six to nine months before he's back, though. Keeps the balance at the gym, though. One active champion at a time." Ne loukkaantumiset olivat valitettavia, mutta ei niitä voinut ikuisesti vältellä. Mitä pidempään sillä alalla oli, sitä useammin rupesi loukkaantumaan. Jatkuvasti oli kaikkea pientä, jotain murtuneita sormia, revähdyksiä tai kulumaa, mutta joskus tuli niitä vähän suurempiakin katastrofeja. Kuten Joshuan polvi ja miehen oma olkapää. Hän oli kyllä ollut onnettomuudessakin onnekkaampi, vaikka se olkapää ei edelleenkään ollut aivan täydellisessä kunnossa. Vähän rupesi usko loppumaan, että olisiko koskaan.
Lipuille hymyiltiin tyytyväisesti, vaikka se määrä ei millään vetänytkään vertaa edelliselle ottelulle, tai tittelimatsille. "That's good enough for me. Better put up a good show for them, huh", hymähdettiin ja jäätiin hetkeksi itsekin seuraamaan taas sen ruudun tapahtumia. Rea kysyi siitä hänen mainitsemastaan ottelijasta, ja sitä jäätiin pohtimaan hetkeksi. Sivusilmällä seurattiin, kun valmentaja nousi ylös ja kävi ovella puhumassa jonkun kanssa. Hän ei tiennyt mistä, eikä kysynyt.
"Well he's already in the UFC and went pro in like 2009 or something, so ya know..." todettiin ensin, "I don't know if he's interesting enough. Who knows. Ya don't really hear anything about him ever." Se oli se hyvin tavallinen tarina. Ottelijat pääsivät rosteriin asti, ja ne voittivat ja pärjäsivät, mutta eivät koskaan siirtyneet eteenpäin. Rahaa tuli siedettävästi ja otteluita oli, mutta se siitä. "That's pretty much how it goes, ya know. Ya get that call from UFC and ya think it's all gonna be fucking rainbows and gold from now one. Ya call yer friends and tell them ya made it. And ya get there, and ya do good, but that's all yer ever gonna get. There's a good chance people just don't care and never will."
Katse siirtyi siihen edessä istuvaan assariin, joka kieputti ne siteet paikalleen hyvin rutinoituneesti. Sormia auottiin muutamaan kertaan ja kiskottiin sitten hanskat käteen. Rystyset napautettiin pariin kertaan yhteen ja katsahdettiin sitten taas Reaa. "All good?" irkku varmisti samalla, kun nousi siltä tuolilta ylös ja otti pari askelta taakse. Olkapäitä pyöriteltiin kokeilevaan sävyyn ja seurattiin katseella sitä ympärillä olevaa pöhinää, kun kaikki liikkuivat paikasta toiseen ja puuhailivat jotain.
"We warming up here?" Brendan kysyi valmentajalta ja se pudisteli päätään. "There's more room on the other side. We got good 30 minutes though. Go time at 8", se vielä tarkensi.
|
|
|
Jan 29, 2017 2:47:12 GMT 2
Post by Deleted on Jan 29, 2017 2:47:12 GMT 2
Päätä nyökytettiin muutamaan kertaan Brendanin kertoillessa Joshuan kuulumisia. Jollain tapaa ei epäilty ollenkaan etteikö Joshuakin sieltä nousisi. Ne muutamat kerrat, joita miestä oltiin nähty olivat kertoneet aivan tarpeeksi. Puhumattakaan Victorian puheista, joista niistäkin oli saatu kiitettävästi infoa irti. Asiaan ei tosin vaivauduttu sen enempää kommentoimaan, kun käsillä olevat tapahtumat vetivät enemmän mukanaan. Ei sillä etteikö hän olisi välittänyt, enemmän kyse oli siitä ettei asiaan ollut oikein lisättävää. " Haven't you every time give them? " Kysymys kallistui retorisen puolelle Bn tokaistessa hyvästä showsta. Vanhoja otteluita katsoessa asia ainakin oli ollut sinne suuntaan.
Ottelijan kuvaus kuunneltiin tarkkaavaisesti samalla kun seurattiin menoa televisiosta. Yleisö eli ottelussa mukana, mutta kovin suurta haloota ei näköjään ollut menossa mukana. Ehkä sekin jo kertoi omaa tarinaansa, kun väki kyllä hurrasi ja osoitti kannustustaan ottelijoille. Mutta mistään tajunnan räjäyttävästä menosta ei ollut kyse. " Well, maybe UFC needs those too to make the others look even more interesting. Like balancing the whole system. " Rea mumisi sanat lähinnä itsekseen katse televisioruudussa. Tasapainottaminen oli kaikessa yleensä mukana. Olisihan se lisäksi aika tylsää ollut, jos vain yksi ottelu olisi nähty ja homma olisi ollut siinä Näytti siltä, että kyseinen Vicente ainakin voitti oman ottelunsa ja herätti yleisöä ainakin kiitettävästi kohottamaan äänenvoimakkuutta. Äänenavaus ajaisi varmaan saman asian, jos kyseessä olisi ollut laulutreenit...
" Never been better. " Rea hymyili Brendanille miehen kysellessä hänen fiiliksiään. Jollain tapaa auton jännittyneisyys oli kadonnut ja oli vapauttavaa seurata niitä valmisteluita. Kaikki tiesivät mitä tehdä, otteluun oli valmistauduttu viikkoja etukäteen ja näytön paikka olisi aivan kulman takana. Hiukset sipaistiin nopeasti pois kasvoilta Rean katsellessa nyt Brendanin touhuja, vaikkakin sivusilmällä tutkaili käytännössä kaikkea mitä huoneessa tapahtuisi. Valmentaja kertoi sen aikataulun. Hänen tulisi kohta varmaan aika siirtyä muiden seuraan yleisöön. Vesipullosta otettiin taas pieni kulaus. " Time for me to go soon? " Rea nousi tuolilta ylös verrytelläkseen hieman jalkojaan ja varmisteli sitä aikataulua omalta osaltaan. Edessä olisi kuitenkin lisää istumista ennen kuin kaikki olisi ohi, joten teki hyvää seistä hetki ja kävellä jonkin verran.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 29, 2017 3:00:31 GMT 2
Post by autopilot on Jan 29, 2017 3:00:31 GMT 2
V's ootd-"UFC needs to keep the rosters full. They're always looking for new talent", valmentaja puuttui siihen keskusteluun. " They've had serious issues just getting the cards filled up lately", Brendan lisäsi ja valmentaja jatkoi: "everyone wants a money fight. Can you blame them?" Kun osalle ottelijoista - myös irkulle itselleen - maksettiin valtavia summia, niin tietysti se rupesi ärsyttämään sitten kaikkia muitakin. Nallekarkit eivät menneet tasan, ja se näkyi. Kaikki riskeerasivat terveytensä ihan samalla tavalla ja tekivät ihan yhtä paljon töitä, joten odottivat siitä myös jotain järkevää korvausta. Joskus uran alussa oltiin ehkä oteltu satasesta, mutta enää se ei tullut kysymykseensään. Realle nyökyteltiin kun se varmisteli sitä aikataulua. Puoli tuntia sen annettiin siinä kuitenkin olla. Lähinnä katsottiin kaikki porukalla niitä otteluita, kommentoitiin niitä kovaan ääneen ja elettiin mukana. Se oli mukavan rentoa, ja muodostunut jo jonkunlaiseksi perinteeksi. Kieltämättä Brendan melkein kaipasi sitä muiden ottelijoiden kanssa jaettua huonetta, missä oli vähän enemmän elämää, mutta tämä antoi toisaalta mahdollisuuden painaa päänsä ja keskittyä. Lopulta se valmentaja kuitenkin julisti sen "go time, let's go get you warmed up". Brendan nyökkäsi ja hymyili, kääntyi Rean puoleen kun kaikki muut rupesivat keräilemään tavaroita. "Don't let me mom get too freaked out, alright", brunetelle virnistettiin, vedettiin se nopeasti halaukseen ja painettiin nopea suudelma sen huulille. "I'll see ya there. Don't get lost on the way or ya might miss it", naurahdettiin vielä loppuun, ennen kun se valmentaja hoputti vielä uudemman kerran ja siirtyi jo avamaan ovenkin valmiiksi. Kun manageriltakin tuli vielä se let's go, niin irkku siirtyi sinne tiimin perään, ulos ovesta ja kohti niitä lämmittelytiloja. Kaikki muut olivat jo sielä yleisössä areenan puolella. Myös Victoria, joka ei siellä oikeastaan halunnut olla, mutta joka oli ilmestynyt paikalle joka tapauksessa. Blondi tunsi olonsa äärettömän ulkopuoliseksi, joten oli linnoittautunut Samanthan seuraan käytyään ensin pakolliset smaltalkit myös Brendanin perheen kanssa, jota ei ollut koskaan ennen tavannut.
|
|
|
Jan 29, 2017 3:29:20 GMT 2
Post by Deleted on Jan 29, 2017 3:29:20 GMT 2
Rea nyökytti valmentajan ja Brendanin sanoihin. Ei hän ottanut kantaa asioihin sen enempää ja keskittyikin taas siihen käsillä olevaan niin huoneessa kuin televisiossa. Vaikka menossa oltiin oltu mukana muutama kuukausi jo, tuntui kaikki aivan uudelta ja Rea halusi nähdä sekä kokea kaiken mahdollisen ennen kuin koittaisi aika siirtyä yleisön puoleen. Tunnelman rentous oli hyvää aikaa valmistautua siihen edessä olevaan. Katsomossa saattoi havaita täysin eri menon eikä se ollut ihmekään. Siellä odotettiin jo päätapahtumaa ja Irlannin liput näyttivät olevan pääosassa, vaikkei vielä ollut Brendanin vuoro. Hymy nousi väkisin brunetten huulille hänen sipaistessaan hiukset parempaan kuosiin ja vilkaistessa kelloa nopeasti.
Ja sitten olikin jo lähtömerkin vuoro. Rea kietaisi kätensä Brendanin niskan taakse varastaen toisenkin suudelman ennen kuin mies ehti karata mihinkään ja hymyili leveästi. " I will do my best. Give us a damn good war, as you promised me, before getting that belt, B. " Toisenkin kehotuksen lähtöön tullessa astui Rea kauemmas ja heilautti kättään ennen kuin lähti itse katsomoa kohden. Onnentoivotuksia ei koettu lainkaan tarpeellisiksi, joten ne jätettiin kokonaan mielestä. Mitä lähemmäs meteliä ja ihmisjoukkoa päästiin, sitä odottavammaksi ja villimmäksi tunnelma tuntui kohoavan. Huonosta suuntavaistostaan huolimatta brunetten onnistui selvitä ilman ongelmia oikeaan paikkaan ja hymyillen hän liittyi muiden seuraan. Halaukset vaihdettiin nopeasti ja perheelle annettiin nopeat vastaukset näiden esittämiin kysymyksiin. Realle oli näköjään varattu paikka Glorian vierestä, joskin huomatessaan Victorian siirtyi hän naisen luokse halaten tätäkin leveästi hymyillen. Samanthan kanssa vaihdettiin myös tervehdykset, joskin hieman ehkä molemmin puolin varautuneemmin.
" Hi! I wasn't sure were you coming but I am glad you made it. More than glad. How are you? " Rea hymyili varovaisesti. Paikka ei ehkä ollut kaikkein paras mahdollinen millekään tavalliselle kuulumisten vaihdolle, mutta muutakaan ei nyt ollut tarjolla. Rea ei halunnut enää suunnata kovin kauas paikalta, ihan jo sen olemattoman suuntavaiston vuoksi kuin kasvavan jännityksenkin takia. Yleisön huuma alkoi tarttua häneenkin. " Is Joshua already better? " Perään heitettiin vielä nopeasti se yksi kysymys, brunetten vilkaistessa kehän suuntaan nopeasti.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jan 29, 2017 4:09:18 GMT 2
Post by autopilot on Jan 29, 2017 4:09:18 GMT 2
Vaikka Victoria oli yrittänyt tulla paikalle ihan viimehetkellä, siihen jäi silti paljon sitä tyhjää aikaa, eikä oikein voinut kuin katsella niitä menossa olevia otteluita. Joshuan kohdalla niitä ei katsottu, vaan ennemmin vaikka seistiin silmät kiinni käytävässä tismalleen siihen asti, että sen nimi kuulutettiin. Kaiken sen katsominen oli aivan liian stressaavaa. Stressaavaa se oli nytkin, vaikka hän ei edes tuntenut ketään niistä ottelijoista eikä hän ollut emotionally invested yhtään kehenkään, ei oikeastaan edes Brendaniin. "I promised to come, didn't I", blondi hymyili Realle, kun sekin löysi tiensä sinne yleisöön. Sitä halattiin ja vaihdettiin poskisuudelmat, minkä jälkeen palattiin istumaan. Se kyseli Joshuasta, ja nainen keskittyi lähinnä siihen että sai kasvonsa pysymään peruslukemilla. " He's, uhm... He's adjusting. He's doing good", tiivistettiin tilanne mahdollisimman positiivisesti ja koitettiin jättää ne kodin ongelmat sivuun. Onni oli, että kovin kauaa ei mennytkään, kun ne viimeiset ottelut ennen main eventtiä pistettiin pakettiin ja octagoniin ruvettiin kuuluttelemaan illan kohokohdan ottelijoita. Ensin Brendan, Foggy Dew ja I mean it -fuusion säestämänä ja irlannin lippuun kietotuneena, ja sitten Woodley Thi'slin I Aint Turning Backin tahdissa. Melutaso nousi niin, että yleisön hokemista oli vaikea enää saada selvää, ja liput lensivät. Tunnelma tuntui sähköiseltä, ja Brendan antoi itsensä nauttia siitä kaikesta yhden ohimenevän hetken ajan. Molemmat ottelijat näyttivät tyynen rauhallisilta, kun kohtasivat octagonin keskellä, kuuntelivat tuomarin viimeisen ohjeistuksen ja koskettivat hanskoja - ja peli puhallettiin käyntiin. Woodley otti octagonin keskiön haltuun heti kättelyssä, kun taas irkku pysyi suosiolla vähän kauempana. Brendan avasi pelin muutamilla tarkoilla potkuilla oikean jalan sääreen, selkeästi astui eteen ja perääntyi, piti tarkkaan huolta siitä että ei jäänyt suoraa nyrkkien ulottuville. Ottelu alkoi hyvin teknisenä. Molemmat hakivat etäisyyttä ja paikkoja, mittailivat ja liikkuivat taukoamatta. Woodleyn ensimmäinen takedownyritys päätyi lähietäisyydeltä vaihdettuihin iskuihin ja pystypainiin, muutamiin tehottomiin potkuihin ja lopulta siihen, että Brendan onnistui pujahtamaan pois Woodleyn ja verkon välistä. Hyvin varovainen teknisyys tuntui loppuvan ensimmäisen erän puoliväliin, kun molemmat kävivät silminnähden aggressiivisemmaksi ja tuntuivat hyökkäävän paitsi selkeästi vuorotellen, myös samaan aikaan. Jo ensimmäiseen erään mahtui useita takedownyrityksiä, toiseen vielä enemmän. Muutamaan kertaan käytiin maassa, mikä sai tilanteen aina näyttämään irkun kannalta erittäin huonolta. Suurin osa ottelusta käytiin kuitenkin pystyssä - ja siitä maksoivat molemmat. Brendan sai Woodleyn hyvällä hook kickillä, söi jatkuvilla potkuilla voimaa vastustajan oikeasta jalasta ja sai ladattua monta hyvää iskua sekä muutaman erinomaisen kombon. Kumpikaan ei kuitenkaan pudonnut, vaikka molemmat päätyivät maahan useampaan kertaan iskujen voimasta. Molemmat söivät iskuja, molemmat liikkuivat ja molemmat väsyivät. Lopulta aggressiivisuus tuntui voittavan energian puutteenkin, kun ottelu venyi kolmannelle, neljännelle ja viidennelle erälle. Sinä vaiheessa molemmat huohottivat, molempien iskuista puuttui pontta ja molemmat näyttivät siltä, että olivat kävelleet helvetin läpi. This is gonna be a war oli hyvä tiivistelmä siitä, mitä tapahtui. Se oli armotonta, brutaalia ja veristä - juuri sellaista kun se ottelu oli kotiäitien pahoissa unissa. Hengähdystaukoa ei saanut, eikä kumpikaan antanut tippaakaan periksi. Kun viimeiset kymmenen sekuntia merkittiin, molemmat käänsivät vielä viimeisen vaihteen päälle. Viimeiseen sekuntiin asti molemmat hyökkäsivät, luopuivat täydellisesti kaikesta puolustautumisesta ja löivät ja huitoivat melkein maaniseen sävyyn. Ja sitten se oli ohi. Kello soi, toiminta lakkasi. Tuomari tuli väliin, mutta hyvin pian ottelijoiden välillä vaihdettiin vielä hyvin väsynyt, pitkä halaus ja taputeltiin olalle, kun mitään kaunoja ei olisi koskaan ollutkaan, naurettiin - ja lähinnä haukottiin yhdessä henkeä. Ottelu meni pisteiden laskemiseen, joten sitä seurasi tauko. Se teki molemmille hyvää. Brendanin koko keho huusi siinä vaiheessa hoosiannaa, ja hän kieltäytyi istumasta hetkeksikään alas, koska oli melko varma, että ei enää koskaan nousisi ylös. Olo oli kuitenkin itsevarma, ja pistevoittoon uskoi myös valmentaja. Ja sehän sieltä tuli - irkku seisoi lopulta lippuun kietoutuneena sen octagonin keskellä ja hänen kätensä oli se, joka nostettiin.
|
|