member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 4, 2017 18:15:49 GMT 2
Post by autopilot on May 4, 2017 18:15:49 GMT 2
First Saturday of August 2017, around 8 am @ Courtyard Kalamazoo Portage hotel Liam & Spencer moa (+ Happy and others) . . . Executive king suite oli täyttynyt Liamin ystävistä jo edellisenä iltana. Sänkyjä oli vain yksi, mutta se ei haitannut: Bestman Richie oli sammunut (avaamatta jääneelle) sohvasängylle yhden koulututun kanssa, Peyton löytyi kylpyammeesta, yksi työkaveri lattialta ja yksi vanhempi ystävä Liamin vierestä. Kaikilla olisi ollut omakin huone, mutta jotenkin se oli illan myötä unohtunut. Syy sille kliseiselle näylle oli hyvin ymmärrettävä: Eilinen, hyvin pitkä ja rehellisesti sanottuna myös hyvin tylsä ja puuduttava harjoitusillallinen. Sen jälkeen koko poikaporukka oli luonnollisesti suunnannut baariin nollaamaan - mitä muutakaan sitä ihminen tekisi häitään edeltävänä iltana? Liam olisi mieluusti ottanut Happynkin mukaansa viihteelle, mutta häntä oltiin useammaltakin taholta muistuteltu perinteiden kunnioittamisesta ja siitä, että tulevan hääparin kuului viettää se viimeinen yö erillään. Asiaa ei oltu jaksettu protestoida, eikä se ollut jaksanut harmittaa kovinkaan pitkään. Se paineiden päästely oli tehnyt kaikille hyvää, eikä tuleva aviomies itse ollut ainakaan enää yhtään niin jännittynyt kun edellisenä päivänä. Silloin oltiin väkisinkin stressattu kaikkea säästä oikeisiin lautasliinoihin, kun kaikki muutkin olivat niin tehneet. Tänä aamuna isoin ongelma oli se, että uskalsiko torkuttaa kaksi vai kolme kertaa, ja että mitä aamupalaa tilaisi. Koko loppupäivä oltiin suunniteltu minuutin tarkkuudella valmiiksi, eikä omaksi tehtäväksi jäänyt mitään muuta kun tehdä mitä käskettiin ja mennä mihin osoitettiin. Ja, no, herätä ajoissa ja huolehtia että oli hengissä ja edes suhteellisen edustava. Luojan kiitos sille, joka oli tajunnut tilata siihen huoneeseen sen hotellin oman herätyspalvelun, koska aamukahdeksalta Liam ei ollut vain torkuttanut sitä paria kertaa, vaan myös sulkenut puhelimensa lopulta kokonaan. Hän oli myös ainut, joka oli edes yrittänyt pistää herätyksen päälle. Huonepuhelimen sitkeä pirinä johti siihen, että joku nousi ylös. Ei Liam, mutta joku. Koko se sviitti täyttyi pikkuhiljaa hyvin tyytymättömistä äänistä ja elonmerkeistä. Joku vastasi siihen soivaan puhelimeenkin, hyvin kiukkuisesti. Liam käänsi kylkeä ja hautasi päänsä tyynyyn, potki vierustoverinsa töykeästi kauemmas. Se oli saman ikäinen punapää, Aiden, ja se makasi päiväpeiton päällä edelleen eilisissä vaatteissaan. Tätä aamua oli edeltänyt kuukausien suunnittelu. Oltiin lähetetty satoja sähköposteja, soiteltu loputon määrä puheluita ja väännetty joka ikisestä yksityiskohdasta. Moneen kertaan oli tuntunut, että tähän asti ei koskaan päästäisi. Joskus oli tuntunut, että tähän asti ei edes haluttaisi päästä ja että häät olivat hullujen hommaa. Nyt oltiin ihan viimeisillä metreillä, ja se tuntui oudolta. Lähinnä vain oudolta.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 5, 2017 23:10:34 GMT 2
Post by moa on May 5, 2017 23:10:34 GMT 2
Spencer's ootdKahdeksan jälkeen lauantaiaamuna Courtyard Kalamazoo Portage hotellin käytävä oli hiljainen. Pehmeällä matolla päällystettyä lattiaa kulutti vain yksi kenkäpari, joka kuului suihkunraikkaalle, joskin hieman väsähtäneelle Spencer Lowesille. Mies oli käynyt hakemassa alakertaan juuri katetulta aamiaiselta kaksi take away -kahvia, joita nyt tasapainotteli käsissään samalla, kun koputti vaimeasti, mutta juuri sopivan vaativasti edessään olevan sviitin oveen. Edellisyön metelin huomioon ottaen mies ei ollut yllättynyt, kun vastausta ei heti kuulunut. Hän vaihtoi kärsivällisesti painoa jalalta toiselle ja katseli käytävään nostettua suurta palmuvehkaa. Kun executive king suiten ovi viimein raottui, saattoi Spencer melkein vannoa, että sieltä puski vastaan epämiellyttävän tunkkaisuuden lisäksi myös ilmaan tiivistynyttä alkoholia. Oven avannut kaveri ainakin näytti kohtalaisen huonovointiselta, mikä vähän piristi Spencerin omaa mielialaa. Väsymys ei tuntunutkaan enää yhtään niin pahalta. Hän itse oli viettänyt sulhasen seurueeseen verrattuna kohtuullisen selväpäisen illan oman seuralaisensa kanssa, mutta herääminen oli silti tuottanut kevyitä vaikeuksia yleensä aamuvirkulle miehelle. Spencer oli kuitenkin luvannut siskolleen pitävänsä huolen siitä, että Liam saapuisi vihkimiseen mahdollisimman raikkaana – ne olivat kuulemma päätyneet näinkin isoihin juhliin lähinnä saadakseen hyviä kuvia päivästään, eikä Happy ilmeisesti halunnut näyttää siltä, että oli kiskonut sulhasensa katuojasta. Muuten sitä ei kai olisi haitannut Liamin juhliminen, oli se itsekin kuullun mukaan viettänyt hauskan illan morsiusneitojensa kanssa. ”Good morning”, Spencer kailotti ehkä vähän kiusallaankin tarpeellista kovempaan ääneen siirtyessään sisään huoneeseen. Hän paikallisti nopeasti Liamin ja jonkun toisen miekkosen vaakatasosta sängyltä ja loput seurueesta lojumasta vähän mielikuvituksellisemmista paikoista. Bestmankin teki edelleen kuolemaa sohvalla ja oven avannut kaveri oli kuukahtanut lattianrajaan. Spencer käveli sängyn luo ja tyrkkäsi alakerrasta hakemansa noutokahvin sulhasen käteen, vaikka vähän epäilikin saisiko se pidettyä sitä pystyssä. ”You boys are looking good”, se tokaisi rykäisten sitten huvittuneesti perään. Jos kyse ei olisi ollut Happyn häistä, ei Spencer olisi tosiaankaan suostunut astumaan siihen huoneeseen, jossa kaikki löyhkäsi erehdyttävästi frat boylta vaikka he olivat kaikki valmistuneet tai lopettaneet yliopiston jo vuosikausia sitten. Spencerin ajatukset siskon hääpäivästä olivat pääasiassa lämpimiä: Happy ja Liam olivat kaikilla tasoilla ansainneet toisensa, eikä niiden kihlaus varmasti ollut tullut kenellekään yllätyksenä. Omaan rooliinsa sulhasen vartijanakin hän suhtautui ihan rennosti. ”Your blushing bride asked me to check on you and make sure you’ll shower before the wedding. How does that sound?” Spencer kysäisi alkaessaan kaikessa rauhassa kaivella huonepalvelun menua jostain sikin sokin olevien tavaroiden alta. Lopulta se löytyikin ja Spencer saattoi istuutua sängyn läheltä löytyvään nojatuoliin siemailemaan omaa kahviaan. Hänen suunnitelmanaan oli katsoa, että Liam hankkisi itselleen jotain aamupalaa, peseytyisi ja pakkaisi tavaransa, jotta he voisivat siirtyä hyvissä ajoin juhlapaikalle. Voisi hän itsekin siinä sivussa syödä, koska suihkuun kampeutumisesta huolimatta ruokapuoli oli vielä hoitamatta ja smokkikin odotti kauniisti henkarissaan omassa huoneessa. Alyson oli saanut jäädä vielä sänkyyn, mistä Spencer oli luonnollisesti vähän kateellinen. Mielellään hänkin olisi viettänyt ne aamun tunnit vällyjen välissä, eikä siellä tunkkaisessa huoneessa niiden Liamin nurisevien ystävien kanssa, mutta kaikkea ei voinut saada. Toisaalta oli ihan hyvä, ettei heidän tarvitsisi viettää kiusallisia hetkiä muistellen, miten edellisillan harjoitusillallisilla vähän turhankin monille oli joutunut selittämään, ettei Alyson ollut Hope, eivätkä he olisi menossa naimisiin koskaan pian. Niiden luulojen ja puheiden jälkeen Spencer voisi varmaan kohta heittää hyvästit koko Alysonille. ”Will I take care of ordering the breakfast?” Spencer tiedusteli seurattuaan tilannetta huoneessa hetken aikaa huvittunut ilme kasvoillaan.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 6, 2017 8:27:38 GMT 2
Post by autopilot on May 6, 2017 8:27:38 GMT 2
Se sänky oli aivan luvattoman mukava, siitä huolimatta että Aiden makasi paikallaan täysin järkkymättömänä eikä reagoinut potkimisyrityksiin oikein mitenkään. Oli neljä isoa tyynyä, pari untuvapeittoa. Upouudet satiinilakanat. Liam huomasi miettivänsä, että kaipasi vähän niitä aikoja, kun oli nuorempana viettänyt enemmän aikaa hotelleissa kuin kotona. Kotona kukaan ei tuonut aamupalaa sänkyyn. Täällä olisi tuonut, jos olisi viitsinyt soittaa yhden puhelun. Ja kahvi tuli sänkyyn asti ilman, että teki yhtään mitään. Kesti hetki ennen kun Liam sai silmät auki ja pään ylös tyynystä, mutta kummasti se huoneeseen levinnyt tuoreen kahvin tuoksu edesauttoi sitäkin asiaa. “ Late night”, blondi kommentoi karhealla äänellä sitä, miten he kaikki näyttivät kuulemma hyvältä. Kahvista kiiteltiin ja otettiin se ihan oikeasti ilostuneena vastaan, mutta jouduttiin sitten ihan tosissaan tasapainottelemaan, että päästiin istumaan asti. Liam läikytti siitä kahvista vain vähän, ennen kun onnistui pönkittämään selkänsä sängynpäätyä vasten. Roiskeet päätyivät Aidenin päälle. Ystävää jäätiin hetkeksi katsomaan varautuneesti, mutta se ei reagoinut asiaan mitenkään, joten Liam vain kohautti harteitaan. Päätä jomotti, mutta mies oli melko varma, että se ongelma ratkeaisi nimenomaan parilla kupillisella kahvia. Juuri nyt hän olisikin halunnut miettiä lähinnä sitä kahvia, mutta nojatuolille istuutunut Spencer rupesi heti puhumaan Happysta ja hääasioista. Ne tuntuivat toistaiseksi vielä hyvin kaukaisilta. “That’s probably a good idea”, Liam joutui myöntymään siihen suihkuasiaan, ja vähän huvittuneena vilkaisi alaspäin syliinsä. Farkut olivat pysyneet jalassa, mutta paita oli ilmeisesti jäänyt matkalle. Se tilanne oli ehkä aavistuksen kiusallinen, koska Spencer ei oikeastaan lukeutunut lähimpiin ystäviin, mutta kai se oli pahempaakin nähnyt. Se vaikutti tuomitsevaltakin vain kohtuullisissa määrin. “How is she, anyway?” kysyttiin myös, kun ei Happyn tämän aamun tai eilisen illan menoista tiedetty yhtään mitään. Ehkä hyvä niin. Liam koitti juuri haroa suhteellisen holtittomaksi käynyttä hiuspehkoaan järjestykseen, kun Happyn veli sitten ehdotti aamupalan tilaamista. “ Yes, please”, mies totesi saman tien, asiaa sen suuremmin miettimättä, “ can we get like a gallon of orange juice? And none of that supermarket stuff. Like fresh orange juice. And, uhm…” “ English muffins and bacon”, tiedotti aiheen myötä henkiin herännyt Aiden, “ and banana pancakes. With syrup.” “ Richie wants eggs florentine, right?” Liam varmisti ja Aiden kohotteli makuuasennossa harteitaan. “ Probably. So… Make the english muffin eggs florentine. And Make the banana pancakes chocolate chip, alright? And... You know what would be really good right now, Liam? Pineapple juice. And pizza."
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 6, 2017 11:20:18 GMT 2
Post by moa on May 6, 2017 11:20:18 GMT 2
”No worries”, Spencer kuittasi kahvista osoitetut kiitokset. Liamin yritykset kampeutua makuuasennosta istumaan olivat ihan viihdyttävää seurattavaa, mutta Spencer vilkuili sen sijaan muuta huoneen väkeä. Hän oli ihan syystä tuonut kahvia vain itselleen ja Liamille, jonka kanssa oli sentään vuosien varrella oppinut tulemaan toimeen ihan hyvin. Miehen ystävistä hän ei sen sijaan voinut väittää erityisesti pitävänsä, vaikka Happy niiden kanssa tulikin mainiosti toimeen. Kai nyt kun se oli itsekin elänyt sitä railakasta elämää useita vuosia. Ei Spencerkään Liamin ystäviä varsinaisesti vihannut – hän vihasi hyvin harvoja asioita tai ihmisiä –, mutta usein hänestä tuntui, etteivät ne olleet aikuistuneet yhtään sen kymmenen vuoden aikana, kun Liamista puolestaan oli tullut ihan kunnollinen ihminen. Se kävi töissä, eikä haikaillut iänikuisen juhlimisen pariin edes niin paljon kuin tuleva vaimonsa. Kohtalaisesti järkeäkin sillä oli päässä, kun niihin puheisiin suihkustakin suhtauduttiin varsin asiallisesti ja ilman ylimääräistä nurinaa. Tärkeintä kaikesta tietenkin oli, että se teki Happyn onnelliseksi.
”She’s fine. Little all over the place as usual. You know her”, Spencer virnisti ja hillitsi halunsa rypistää kulmiaan mietteliäästi. Siskosta oli sinä aamuna kuulunut vasta muutaman viestin verran, mutta ilmeisesti se oli hereillä ja edelleen valmis menemään naimisiin. Ainakin oli käynyt ilmi, että se odotti hänen hoitavan oman osuutensa eli saavan Liamin edustuskelpoisena alttarille. Tavallaan Spenceristä tuntui, että hänen olisi pitänyt mieluummin olla vahtimassa Happya kuin Liamia. Jos jompikumpi niistä päätyisi tekemään tänään jotain typerää, se olisi ehdottomasti morsian. Spencer ei voinut olla miettimättä, mahtoiko Liamia yhtään pelottaa tulevan vaimonsa impulsiivisuus ja se, mitä se voisi hääpäivälle tarkoittaa. Ehkä ei, kaipa ne tunsivat toisensa jo niin hyvin, ettei satunnainen sekoilukaan tuottanut enää yllätyksiä. Hääsuunnittelu oli ilmeisesti ollut niille molemmille aika stressaavaa, joten tähän päivään asti selviäminen oli kaiketi itsessään jo helpotus. ”She’s got her bridesmaids to keep her company and if I’ve understood correctly they’ll be getting their hair and makeup done shortly”, jatkettiin vielä siitä siskon aikataulusta, vaikka todennäköisempää olikin, että tässä vaiheessa se oli vasta käynyt suihkussa ja oli aikeissa nauttia aamiaista melko samoissa merkeissä kuin sulhasenkin seurua. Ehkä hieman vähemmän rappiollisesti.
Positiivista oli, että kaikesta siitä juomisesta huolimatta miehiltä löytyi vielä ruokahalua. Kyllä ne siitä nousisivat ja onneksi vihkimiseenkin oli vielä hyvin aikaa. Spencer otti pitkän huikan kahvistaan ja kampeutui ylös siitä tuolista napaten menun mukaansa. ”I’ll take care of it”, mies lupasi ja asteli huonepuhelimen luokse alkaen selata menua samalla kun valitsi huonepalvelun numeron. Armollisesti Spencer pyrki toteuttamaan kaikki hänelle äsken esitetyt toivomukset ja tilasi ruokaa siinä määrin, että siitä olisi varmaan riittänyt koko kerrokselle. Mehunkin määrästä hän vielä ystävällisesti erikseen muistutti sitä puhelimen toisessa päässä tilausta vastaanottavaa naista, jota tilanne selvästi hieman huvitti. Tuskinpa tämä oli ensimmäinen kerta, kun hotellivieraana oli hääseurueita, joiden aamut vaativat käynnistyäkseen kunnon nesteytyksen. Saatuaan tilauksen tehtyä Spencer kääntyi takaisin Liamin ja muiden puoleen. ”So it’ll probably take them 15 to 25 minutes to prepare and deliver all that. How about you go get that shower now?” selvitettiin ja viimeinen ehdotus oli tietenkin osoitettu Liamille. ”It would be good for all of you though”, se lisäsi vielä perään vihjaten, että ehkä muukin seurue voisi poistua hetkeksi omiin huoneisiinsa peseytymään ja saapua sitten takaisin nauttimaan siitä käsittämättömästä määrästä ruokaa, jonka hän oli juuri niille tilannut.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 6, 2017 11:46:04 GMT 2
Post by autopilot on May 6, 2017 11:46:04 GMT 2
Se ilta ulkona sillä samalla, vanhalla porukalla oli tehnyt hyvää monessa mielessä. Yksi merkittävimmistä hyödyistä oli se, että se oli saanut Liamin tajuamaan ettei hän ei oikeastaan kaivannut niitä nuoruusvuosiaan ihan niin paljon kun aina toisinaan kuvitteli. Kummasti välttyi siltä hääaamun kuumotukselta, kun tajusi että oli ihan oikeasti valmis jättämään ne poikamieskuviot taakseen. Illan myötä oli tullut ilmi, että hänellä ei ollut enää mitään sen suurempaa tarvetta iskeä strippareita, juoda shotteja jonkun nätin blondin vatsalta tai noin yleisestikään käyttäytyä kuin keskenkasvuinen idiootti. Mies oli huomannut myös sen, että tunsi itsensä niiden ystäviensä keskellä äärettömän vanhaksi. Ne eivät olleet muuttuneet opiskeluajoista paljonkaan, ja hän… Hän oli käytännössä eri ihminen. Nyt tuntui, että vain hyvällä tavalla. Liam ei voinut olla hymähtämättä ja virnistämättä, kun Spencer totesi Happyn olevan all over the place tuttuun tapaan. Tietysti se oli. “ I’d get worried if she wasn't, to be honest”, blondi joutuikin myöntämään. Se olisi jonkuntasoinen ihme, jos Happy selviäisi siitä koko päivästä ilman mitään viimehetken muutoksia, päähänpistoja ja yleistä kaaosta. Eikä se heidän päivänsä olisikaan, jos se selviäisi. Liamin rooliksi jäisi olla se rauhallisempi ja vakaampi osapuoli, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Tietysti hän ei juuri nyt näyttänyt kovinkaan luotettavalta, kun otettiin se tilanne ja ympäristö huomioon, mutta ehkä se päivä siitä lähtisi vielä käyntiin. Spencer osoittautui suorastaan hämmentävän hyödylliseksi, kun se oli paitsi tuonut kahvia, myös otti kontolleen sen hyvin sekavan aamiaistilauksen. “Is someone paying you to be here?” Liamin oli pakko ihmetellä, vaikka hän melkein uskoikin, että se teki sen ihan vain hyvää hyvyyttään ja siskonsa vuoksi. Ehkä omat siskot yrittivät tehdä juuri nyt Happyn kanssa samaa. Ne tosin olisivat varmaan käytännössä huomattavasti hyödyttömämpiä, ikävä kyllä. Ihan kuten Peytonkin, jolla ei vielä toistaiseksi ollut ollut koko päivälle mitään annettavaa, mutta joka oli tarjonnut eilen oluet koko baarin kävijäkunnalle. Sen Spencerin puhelun aikana Liam keräsi itsensä istumaan sängyn reunalle asti, ja joi sitä kahvia suorastaan vaikuttavan nopeasti. Aidenin kanssa käytiin merkityksetöntä, väsynyttä keskustelua, joka keskeytyi niihin ruokauutisiin ja suihkukehotukseen. Se oli hyvä idea, mutta ei kovin inspiroiva, joten jätti miehen mietteliään näköiseksi sen kahvinsa ääreen. “So, Spence…” keskeytti sen hiljaisuuden yllättäen sängyssä makaillut punapää, joka nyt punnersi itsensä ylös, “where were you last night, man? I thought you were supposed to be with us." Se venytteli raukeasti ja loi sitten ihan liian pitkän katseen siihen Spencerin kahvimukiin. Liam piti omastaan vähän tiukemmin kiinni, ihan vain varmuuden vuoksi. Kukaan ei päässyt suihkuun asti, kun the bestman itsekin selvisi sinne makuuhuoneen puolelle. Se näytti heistä kaikista ehkä eniten siltä, että voisi olla edustuskunnossa tunnin sisällä. "Liam hey we got an -- oh. I thought you left. Hey. I'm Richie", se sanoi Spencerin bongattuaan ja ojensi sille kätensä - siitä huolimatta, että ne olivat jo tavanneet. Muutamankin kerran.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 6, 2017 13:17:17 GMT 2
Post by moa on May 6, 2017 13:17:17 GMT 2
”Unfortunately not, but that feisty brunette you’re going to marry knows I’d do anything for her. Needless to say she is using that fact ruthlessly to her advantage”, naurahdettiin kuivakasti ennen kuin siirryttiin sen puhelimen ääreen. Olisi syyksi voinut lisätä senkin, että Spencer yksinkertaisesti rakasti häitä ja halusi kaiken sujuvan mahdollisimman ongelmattomasti. Jonkun muun häissä olisi keskitytty vain seuraamaan tilannetta sivusta ja nauttimaan humusta, mutta Happyn ja Liamin kohdalla Spencer koki olevansa vähän liian lähellä voidakseen tehdä niin. Se oli säästynyt suurimmalta draamalta mitä hääjärjestelyihin tuli, mutta oltiin siskon kanssa vietetty monet illat puhelimessa kuuntelemassa Liamin perheen esittämiä vaatimuksia, jotka olivat ajaa Happyn hulluuden partaalle. Erikoista kyllä äidistä oli lopulta löytynyt jonkin sortin sovittelija sukujen välille, vaikka Spencerin olikin hankala nähdä Kathya ja Emilya istumassa saman pöydän ääreen keskustelmaan sivistyneesti juhlien menusta ja kukka-asetelmista. Happyn oli ilmeisesti pitänyt käyttää melkoisesti energiaa siihen, että häät oltiin saatu järjestää Kalamazoossa jonkin Emilyn valmiiksi valitseman paikan sijaan. Spencer oli iloinen, että se taistelu oli käyty ja voitettu: kun he Happyn kanssa olivat olleet pieniä, olivat Lowesit monesti viettäneet viikonloppuja isän vanhassa opiskelukaupungissa. Oli oikeastaan aika nostalgista, että Happy oli päättänyt mennä naimisiin juuri siellä.
Spencer ei varsinaisesti yllättynyt, etteivät ympäriinsä lojuvat tokkuraiset miehet tarttuneet hänen kehotukseensa ja rynnänneet suorinta tietä huoneisiinsa siistiytymään. Se siemaisi kaikessa rauhassa kahviaan, muttei saanut nauttia hiljaisuudesta kauaa, kun Liamin vierestä istumaan kampeutunut Aiden uteli hänen iltansa kulumisesta. Spencer kohotti toista kulmakarvaansa huvittuneena ja pudisteli päätään vinon hymyn saattelemana. ”As fun as drinking myself to oblivion with you guys would have been, I had a date I rather spent my time with”, Spencer totesi ehkä vähän kiusallaankin, koska tiesi, ettei kaikilla sulhasen seurueesta tosiaan ollut yhtä onnekas tilanne. Toisaalta häävieraista varmaan löytyisi niille potentiaalista iskettävää, mikä kai joissain piireissä oli häiden yksi päätarkoituksista. ”No offence Liam”, lisättiin perään virneen kera, ettei se vain ajattelisi hänen pilkkaavan niiden illanviettoa tai vähättelevän sen tärkeyttä. Polttarit ja viimeisen ”vapaan” illan juhliminen olivat tärkeitä perinteitä, ei Spencer sitä kieltänyt. Alyson olisi varmasti ilomielin päästänyt Spencerin osallistumaan sille arvatenkin strippareiden ja viinan täyteiselle reissulle, mutta Spencer ei itse ollut ollut asiasta kovin innoissaan. Jos Liamin ystävät nyt kuvittelisivat hänen olevan tossun alla, se oli hänelle ihan se ja sama. Ihan mielellään hän olisi siellä ollutkin, vaikka suhde Alysoniin oli edelleen aika kasuaalilla pohjalla.
Edistystä tilanteessa ei ehtinyt tapahtua vielä silloinkaan, kun Liamin bestman ilmaantui makuuhuoneen puolelle. Se keskeytti lauseensa kuin seinään Spencerin nähdessään ja ojensi kätensä häntä kohti. Spencer tarttui käteen jämäkästi ja toisti oman nimensä. Ei siinä edes vaivauduttu muistuttamaan, että he olivat kyllä tavanneet jo muutamaan otteeseen ihan näiden häidenkin tiimoilta. Richie oli juuri sellainen itsekeskeinen frat boy, joista Spencer oli saanut tarpeekseen jo yliopistossa, mutta se oli Liamin ystävä, joten sen käytökseen ei viitsitty puuttua. ”Don’t let my presence bother you, what we’re you saying?” kysäistiin ihan muina miehinä, kun ne turhat esittelyt oli hoidettu. Siinä vaiheessa kylpyhuoneen ovikin avautui ja varsin kalpean näköinen Peyton työnsi päänsä huoneeseen. Spencer ei voinut olla naurahtamatta hyväntahtoisesti. Liamin pikkuveli oli tainnut ottaa edellisiltana muutaman liikaa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 6, 2017 13:46:39 GMT 2
Post by autopilot on May 6, 2017 13:46:39 GMT 2
“She’s lucky to have you”, Liam huomautti, täysin vilpittömästi. Bailey ja Rylee olivat olleet… Avuliaita, mutta eivät hyödyllisiä. Ne olivat molemmat halunneet lähinnä selata lehtiä ja Pinterestiä, eivätkä olleet uskaltaneet väittää Emilylle vastaan. Ei ollut uskaltanut oikein kukaan muukaan. Happy oli lähinnä se, joka oli jaksanut kinata, ja Liam oli ollut se, joka oli päättänyt lukemattomia keskusteluja sellaisilla diplomaattisilla ‘I’m sure we will come up with a compromise’ tai ‘we will definitely think about it’ tyyppisillä kommenteilla. Lopulta se kaikki oli järjestynyt ihan hyvin, vaikka joka ikisestä asiasta oltiinkin saatu vääntää ihan loputtoman pitkään.
Se Spencerin poissaolo eilisestä illanvietosta oli ollut ihan ymmärrettävää, eikä mies ollut odottanut sen tulevan mukaan, vaikka sillä ei deittiä olisi ollutkaan. Hänen silmissään Happyn veli edusti ihan eri elämää kun ne hänen vanhemmat ystävänsä, eikä niitä elämiä välttämättä haluttu kauheasti miksailla. “None taken”, Liam vahvisti Spencerille, eikä takertunut deittiasiaan sen kummemmin. Aiden tietysti takertui.
“You’re not even married yet, are you?” se kysyi ja tiiraili kohti uuden tuttavansa vasenta kättä, “you shouldn’t let women walk all over you, mate.” Richielläkin oli deitti, mutta luoja ties missä se nyt meni. Aiden oli juuri eronnut avovaimostaan kuukausi sitten - varmaan juuri siksi, että sen asenne oli se, että naisia ei voinut kuunnella ja miehen piti tehdä päätökset. Noin yleisesti häihin tulevat sinkkupöydät olivat herättäneet Liamin ystäväpiirissä suurta intoa, ja moni läheinen ystävä oli jopa toimittanut valmiin listan kaikista kotikontujen sinkkunaisista, jotka pitäisi kutsua paikalle. Siitäkin huolimatta, että Liam ei ollut välttämättä koskaan sanonut niille sanaakaan. Osa oltiin kutsuttu, koska miksi ei.
Sänky kävi pikkuhiljaa ahtaaksi, kun myös Richie istui sille samalle laidalle. Sillä kesti hetki päästä takaisin kiinni niihin uutisiinsa, ja silloinkin se oli vasta saanut suunsa auki, kun kylpyhuoneen ovi kävi. Juttu jäi kesken, kun kaikkien katseet siirtyivät Peytoniin, joka voitti ehdottomasti most dead palkinnon. Liam ei voinut kun kohotella sille kulmiaan. “I left aspirin and water next to your… Bathtub. Did you take them?” mies päätyi kysymään, ja kuulosti aidosti huolestuneelta, vaikka krapula tietysti olikin suhteellisen vaaraton tila. “Couldn't find 'em”, pikkuveli väitti, ja blondi kääntyi välittömästi Richien puoleen. “Why would you even go and pop some random pills from a bathroom counter?” siltä kysyttiin, eikä se edes yrittänyt näyttää viattomalta. Raskaan huokauksen myötä Liam sitten nousi ylös, iski kahvikuppinsa Aidenin käteen ja saattoi seuraavaksi pikkuveljensä sitten kädestä pitäen olohuoneen puolelle. Muut saivat jäädä istuskelemaan sinne makuuhuoneeseen.
"Oh yeah", Richie sitten yhtäkkiä jatkoi, kun ilmeisesti muisti tulleensa sinne huoneen jonkun oikean syyn takia, "we're missing two shirts. Like, the good wedding shirts." Sanansa se osoitti Spencerille. Ehkä siksi, että se oli parhaimmassa kunnossa. Tai ehkä siksi, että oletti sen olevan joku palkattu assistentti.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 8, 2017 21:32:22 GMT 2
Post by moa on May 8, 2017 21:32:22 GMT 2
Tähänkin asiaan Liam osasi suhtautua ystäviään kypsemmin. Varmasti se tiesi, ettei Spencer olisi oikein sopinut niiden polttarisekoiluihin. ”No, I’m not”, Spencer myönsi. Se aavisti jo mihin tämä oli menossa, eikä arvaus valitettavasti osunut harhaan. Aidenin asenne sekä huvitti että suretti Spenceriä. Jos se oikeasti ajatteli, että parisuhteessa oli kyse siitä, kummalla oli enemmän valtaa ja kumpi pystyi kävelemään toisen yli, sen maailmankuva oli ihan vinksallaan. Spencerin ei tarvinnut pelätä, että hänen kumppaninsa kävelisivät hänen ylitseen yhtään sen enempää, kuin niiden tarvitse pelätä hänen tekevän samoin. ”I appreaciate your concern, but I stayed with her because I wanted to. She didn’t ask me to and even if she would have it wouldn’t be a problem. Relationships aren’t a power struggle, I don’t need to fight her”, sanottiin vakavasti, muttei mitenkään aggressiivisesti. Jokin ymmärrystä viestivä hymykin käväisi huulilla. Aiden ja kaikki Liamin ystävät tuntuivat niin nuorilta, vaikka he olivat käytännössä saman ikäisiä. Ehkä Spencer oli itse vain syntynyt vanhana: sehän olisi melkein toivonut, että Alyson olisi pyytänyt sitä olemaan menemättä muiden kanssa. Senkin se saattoi myöntää, että Alyson oli varmasti heistä kahdesta voimakastahtoisempi, mutta se ei saanut Spenceriä pelkäämään oman maskuliinisuutensa puolesta – päinvastoin se piti siitä.
Spencer seurasi vaitonaisena sivusta, kuinka Liam huolehti pikkuveljensä voinnista ensin kyselemällä niistä lääkkeistä ja lopulta saattelemalla sen olohuoneen puolelle. Oli ilahduttavaa, että sulhanen itse alkoi hiljalleen näyttää siltä, että oli palaamassa elävien kirjoihin. Richien uutiset puolestaan eivät olleet aivan yhtä mieltäylentäviä. ”How is that even possible? Were you wearing them last night or did you just forget them or throw them away for no apparent reason?” mies pakotti itsensä kysymään, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli olla sotkeentumatta koko asiaan. Ilme Richien kasvoilla oli jotenkin ylenkatsova, mutta Spencer vain vaihtoi kärsivällisesti painoa jalalta toiselle ja katsoi sitä kysyvästi. ”Whose shirts were they? Does Liam still have his?” jatkettiin ja vilkaistiin muutakin seuruetta ikään kuin niistä olisi ehkä saanut jotain lisätietoa. Ei saanut. ”You’re the best man, shouldn’t you be doing something? Like calling to places or heading to the town and getting new ones”, jouduttiin lopulta jatkamaan, kun Richie ei edelleenkään tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi korjannut asian. Olisi ollut parempi jos se ei olisi edes tullut kertomaan Liamille ja muille vaan hoitanut asian kuntoon itse, mutta sellainen oli selvästi ihan liikaa vaadittu. ”I bet there’s something opening before the ceremony.” Jos mistään ei saataisi uusia paitoja, olisi sulhasen seurueen valitettavasti luovuttava omistaan niin, että ainakin Liamilla olisi jotain päällepantavaa. Ketään ei kiinnostaisi miltä ne muut näyttäisivät.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 9, 2017 18:44:16 GMT 2
Post by autopilot on May 9, 2017 18:44:16 GMT 2
“And how are you guys doing? You getting serious or what?” Liam kysyi, kun Spencerin lausunto niistä suhdeasioista sai kaikki hetkeksi hiljenemään enemmän tai vähemmän kiusaantuneen oloisena. Se oli tietysti oikeassa, mutta olisi voinut valita yleisönsä ehkä vähän paremmin. Vaikka tässä kai melkein perhettä oltiin, niin siitä deitistä ei oltu kehdattu kysellä. Eivät he olleet mitään parhaita ystäviä, vaikka toimeen tulivatkin. Parempaa aihetta ei siihen hätään keksitty, vaikka aina olisi tietysti voinut vaikka kysellä senkin kuulumisia.
“She seems cool”, blondi vielä lisäsi ja hymyili vähän väsyneesti päälle. Kai se oltiin tarkoitettu jotenkin kannustavaksi eleeksi, vaikka se ei välttämättä tässä mielentilassa välittynyt ihan halutulla tavalla. Ehkä sitä kannustusta ei tarvittukaan. Liam ei tiennyt Happyn veljen suhdeasioista sen suuremmin, mutta jopa hän oli kuullut siitä sen aiemmasta draamasta. Neljä vuotta yhdessä. Kieltävä vastaus kosintaan. Ero jouluna. Asiasta oltiin kuiskuteltu ja juoruttu tuttujen ja tuntemattomien kanssa pitkään ja hartaasti, ja silti hän ei meinannut saada sen tytön nimeä millään mieleensä. Ehkä Hannah. Tai Hope. Hoolla se alkoi joka tapauksessa.
Niin kiinnostava kun se keskustelunaihe olikin näin ensimmäisenä aamulla, niin Liam ihan mielellään liukeni sieltä makuuhuoneesta. Pikkuveljelle passattiin vettä ja aspiriinia, vaikka se olisi takuulla selviytynyt siitä tehtävästä itsekin. Sama kombo meni alas omastakin kurkusta.
Ehkä oli ihan hyvä, että sulhanen itse ei jäänyt sinne keskustelemaan niistä kadonneista paidoista. Richiekin vaikutti iloiselta siitä, että sai kertoa siitä asiasta jollekin toiselle ja näin luonnollisesti myös vierittää vastuun eteenpäin. Spencer tosin ei ilmeisesti sitä vastuuta halunnut, ja sai osakseen hyvin oudon katseen, kun kehtasi edes ehdottaa että eikö best manin kuulunut nyt handlata se tilanne. “We didn’t just throw them out for no apparent reason”, mies puolustautui, mutta ei kyllä myöskään esittänyt parempia perusteluja sille, että mitä niille paidoille oli tapahtunut. Tosiasiahan oli se, että niitä oltiin soviteltu ihan liian rajuin ottein, ja kun nappeja oli lähtenyt irti, humalainen seurue oli panikoinut ja hankkiutunut eroon todistusaineistosta. Näin aamulla se ei tuntunut enää yhtään niin hyvältä ratkaisulta.
“Liam’s shirt. And mine”, Richie sitten vielä lisäsi ja käyttäytyi, kun olisi tehnyt suurenkin palveluksen tämän tiedon jakamalla. “And we’re in a middle of nowhere. What store am I gonna call, huh? The supermarket?” Richie vielä puolustautui vähän hyökkäävään sävyyn. Aiden nauroi. Se siitä, että kellään olisi ollut kehittäviä ehdotuksia.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 9, 2017 19:50:06 GMT 2
Post by moa on May 9, 2017 19:50:06 GMT 2
Oikeastaan Spencer olisi toivonut, että keskustelu hänestä ja Alysonista olisi voinut jäädä siihen, mutta kaipa Liam luuli helpottavansa tilannetta jotenkin kysymällä heidän kuulumisiaan. ”We’re fine. We’ve hardly been seeing each other for four months so I wouldn’t call it super serious but everything is okay. She really is quite cool”, mies hymähti. Jotain Spencer oli oppinut aiemmista virheistään ja opittuihin asioihin kuului se, ettei hän välttämättä halunnut levitellä tietoa parisuhteensa tilasta kaikille – kaikkein vähiten sellaisille ihmisille kuin Aiden ja Richie ja kumppanit, jotka tulisivat varmaan illalla olemaan taas aivan käsittämättömässä humalassa. Hän yritti myös parhaansa mukaan olla luokittelematta itseään ja Alysonia mitenkään liian tarkasti, eikä halunnut luoda tilanteeseen turhia odotuksia. Kaikki oli ihan hyvin ja se oli nyt riittävästi ainakin hänelle. Jos Liamia oikeasti kiinnostaisivat hänen asiansa, niistä voitaisiin jutella joskus myöhemminkin.
”Maybe I don’t even want to know what your apparent reason was”, Spencer huokaisi ja hieraisi kyllästyneesti ohimoaan. Richien kanssa puhuminen oli kuin olisi heittänyt paskaa tuulettimeen ja vain odottanut sen lävähtävän takaisin – kaikin puolin hyödytöntä ja epämiellyttävää. Ja tietenkin ne puuttuvat paidat olivat juuri Liamin ja bestmanin itsensä. Richien paita ei Spenceriä huolettanut, se voisi hänen puolestaan jäädä vaikka kokonaan pois seremoniasta tai istua t-paita päällä muiden vieraiden kanssa jos niikseen tuli, mutta Liam oli tietenkin ongelma. Ei Happy luultavasti pahemmin välittänyt siitä, mitä Liamilla olisi päällään, kunhan se vain tulisi paikalle. Jotenkin Spenceristä kuitenkin tuntui, ettei Liam itse ollut valmis kävelemään sukunsa ja kaikkien niiden vieraiden edessä alttarille likainen paita päällä.
Richie ei ottanut kovin hyvällä sitä, kun Spencer ehdotti, että se voisi ehkä tehdä asialle jotain. ”Yeah, sure, the supermarket”, Spencer vastasi ja katsoi Richietä hetken kuin idioottia. Oikeaa reaktiota odotettiin hetki, mutta sitten Spencer tajusi, ettei se edes vitsaillut. Sillä ei ollut mitään käsitystä, mitä sellaisessa tilanteessa olisi pitänyt tehdä. ”God, are you really that helpless? This ’middle of nowhere’ happens to be a city with over 70 000 residents. There are at least three shops where you can rent a tuxedo. One right next to the venue if I remember correctly. I don’t expect you to know that but can you please take your head off of your ass and try”, töksäytettiin osin huvittuneena, osin tyrmistyneenä ja ärsyyntyneenä. Spencer ärtyi vain harvoin, mutta Richiessä oli monia piirteitä, jotka tekivät hänet suunnilleen hulluksi. Esimerkiksi se, ettei sitä ilmeisesti kiinnostanut vähimmässäkään määrin hoitaa hommaansa bestmanina ja pitää huolta siitä, että päivä kuluisi mahdollisimman vaivattomasti.
”Forget it, I’m going to make the calls and see if we can get you two something to wear. If not, one of you has to lend Liam his and wear something else. What sizes are you?” Spencer puuskahti lopulta tajutessaan, että tämä oli ihan turha taistelu. Liam ei ehkä tajunnut millaisia hyödyttömiä kakaroita sen ystävät olivat ja joskus myöhemmin Spencer voisi kehottaa sitä hankkimaan parempia, mutta tänään ei ollut se päivä. Saatuaan miehistä irti noiden paitakoot Spencer tiputti tyhjentyneen kahvimukinsa huoneen roskikseen ja painui sitten käytävään hoitamaan puheluita.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 9, 2017 20:25:40 GMT 2
Post by autopilot on May 9, 2017 20:25:40 GMT 2
Ystävät olivat oikeastaan todella hyvä muistutus siitä, miten pitkälle Liam oli elämässä päässyt. Juuri nyt se tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta hän oli ollut ihan samanlainen. Edesvastuuton, lapsellinen. Avuton - Loputtoman avuton. Pilalle hemmoteltu. Hän olisi todennäköisesti edelleen ihan samanlainen, jos Happy ei olisi tullut kuvioihin. Se oli se, joka oli saanut kaikki asiat muuttumaan. Mies muisteli kyllä edelleen välillä kauhulla sitä, miten ei edes Googlen avulla ollut osannut pestä pyykkiä. Ja miten oli kerran yrittänyt mopata kämpän lattian, mutta ei vain jotenkin ollut hahmottanut, että missä järjestyksessä sen kaiken piti tapahtua. Että kaadettiinko sitä vettä lattialle vai pidettiinkö se ämpärissä, ja mihin helvettiin se saippua meni. Samanlaisia kriisejä oli ollut enemmän kun kukaan halusi muistaa ja mitä hän kehtasi edes myöntää.
“Rent a tuxedo”, Richie toisti, ja lausui sen ihan yhtä epäuskoisesti kun Spencer oli lausunut supermarkettikommenttinsa. Vaatteiden vuokraaminen oli ajatustasollakin mahdoton ja käsittämätön konsepti, jolle ei vain nähty mitään tarvetta. Koska mies ei ollut ihan varma, että vitsailiko Spencer vai ei, hän loi Aideniin kysyvän katseen. Se näytti yhtä varautuneelta ja pudisti päätään.
Joskus muutamia vuosia sitten Liamkin olisi varmaan nauranut sille paita-asialle, eikä hänen mielessään olisi ohimennenkään käynyt, että sille asialle pitäisi varsinaisesti tehdä jotain. Nuoruudessa homma oli toiminut niin, että jos ongelman vain ignoorasi tarpeeksi pitkään, se ratkesi itsekseen. Tavallaan se tietysti ratkesi itsekseen nytkin, koska Spencer päätti ottaa siitä kopin. Ja best man oli tyytyväinen. Ei tarvinnut kuin muistaa oma ja sulhasen koko, ja se nyt sentään onnistui. “He’s 5 ft 11”, Aiden myös avuliaasti muistutti, “he can’t take mine. It’d be too short.” Ja niin sulhasmiesten viidestä paidasta jäljellä oli kolme, joista ainakin yksi oli liian lyhyt ja yksi liian pieni.
Liam käytti sen paitaneuvotteluihin kuluneen ajan hyödyksi niin, että oikeasti selvisi sinne suihkuun asti ja sieltä uloskin. Kun huoneeseen tuli ruokaa ja kahvia sopivasti minuutti pari myöhemmin, niin kaikki oli taas hyvin. Etenkin se lisäkofeiini auttoi sitä päivän aloittamista merkittävästi, ja oli prioriteettilistalle ensimmäisenä. Pyyhe lantiolle, kahvikuppi toiseen käteen ja viimeisetkin ystävät ylös nukkumasijoiltaan. Yllätys yllätys, Liam löysi huomattavasti enemmän puhuttavaa töistä tutun fyssarikaverinsa kanssa, kun makuuhuoneeseen unohtuneen Richien ja Aidenin.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 9, 2017 21:02:59 GMT 2
Post by moa on May 9, 2017 21:02:59 GMT 2
Richie lausui sanan ’vuokrata’ sellaisella äänensävyllä, että Spenceristä tuntui, ettei se ymmärtänyt mitä koko konsepti piti sisällään. ”Yeah well, you should have thought about that before you misplaced or destroyed your own, shouldn’t you?” Spencer kysyi varsin avuliaasti ja hymyili tavalla, jonka saattoi varmaan tulkita yhtä hyvin vittumaiseksi tai ystävälliseksi. Tietenkään Richie tai sen kummemmin varmaan Liamkaan ei ollut koskaan joutunut vuokraamaan vaatteitaan, mutta Spencer oli aika varma, ettei Kalamazoossa sentään niitä myyvää liikettä ollut – Michigan ei ollut mikään seurapiirijuhlien kehto, eivätkä ihmiset yleensä tarvinneet smokkeja tai muitakaan tavallista pukua kummempia asukokonaisuuksia niin paljon, että niiden myynnillä olisi kannattanut yrittää tienata elantoaan. Sen enempää vaivaa Spencer ei kuitenkaan jaksanut nähdä upottaakseen tämän tiedon Richien tajuntaan, eikä hän välittänyt erityisesti siitä Aidenin pituuteen liittyvästä huomautuksestakaan. Tietenkin se piti paikkansa – kaikki huoneessa olijat taisivat olla ihan väärän kokoisia lainaamaan vaatteitaan Liamille, mutta se olisi sitten sen ajan murhe.
Poistuttuaan huoneesta Spencer tarkisti ensin googlesta kaikki mahdolliset paikat, joista voisi asiaa tiedustella ja aloitti sitten soittelun. Jo siitä aikaisesta ajankohdasta johtuen meni hetki ennen kuin hän onnistui tavoittamaan ketään ja senkin jälkeen vielä hyvä tovi, että asia oikeasti saatiin selville. Huonepalvelu ehti kärrätä ne aiemmin tilatut ruuatkin sisään Liamin huoneeseen ennen kuin Spencer pääsi lopettamaan puhelun ja siirtymään takaisin sisään. Huoneessa häntä kohtasi sillä tavalla ilahduttava näky, että Liam oli ainakin hoitanut oman osuutensa ja käynyt suihkussa. Muista ei voinut sanoa samaa, mutta jälleen – ei ollut hänen ongelmansa. Tällä kertaa Spencer käytännössä ignoorasi makuuhuoneen puolella oleilevan Richien ja päätti käydä keskustelunsa suoraan Liamin kanssa ihan jo omia hermojaan säästääkseen. Etenkin Richielle olisi tehnyt mieli pitää pieni saarna siitä, ettei tämä ollut mikään rutiinijuttu. Tällaisiin asioihin piti sen kokoisessa kaupungissa varata useampi päivä ja Spencerin oli pitänyt ihan tosissaan selitellä tilannetta, ennen kuin oli saanut näin nopean aikataulun onnistumaan. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään ihan Liamin vuoksi.
”So as I thought there aren’t a place you can actually buy a tuxedo shirt here, but there are couple of rentals and one of those happened to have your sizes in storage even though they usually don’t. You’ll have to get there as soon as possible to get fitted so they can make the necessary adjustments if there are any”, mies selitti. Liam oli ehtinyt jo aloittaa aamiaisensakin, mikä oli hyvä merkki. ”Which means you maybe should just eat the breakfast, get dressed and head there. Luckily there is plenty of time before the ceremony but it’s better to get these things done sooner rather than later”, summattiin vielä ja vilkaistiin sitten Liamia hieman huolestuneesti. ”You think you can manage that?” kysymys esitettiin siihen tyyliin, että Liam varmaan ymmärsi Spencerin olevan huolissaan jonkun muun selviytymiskyvyistä kuin sulhasen itsensä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 9, 2017 21:27:04 GMT 2
Post by autopilot on May 9, 2017 21:27:04 GMT 2
Koska Liam oli ollut se aikuinen osapuoli myös edellisenä iltana, hän oli nukkunut jo siinä vaiheessa kun niitä paitoja oltiin soviteltu. Näin ollen hän oli oikeasti ihan täydessä pimennossa siitä, että mikään oli vialla. Se selitti myös sen, miksi hän tuijotti Spenceriä hyvin hämmentyneenä, kun se sitten yhtäkkiä pelmahti siihen keskeyttämään sen aamupalan ja puhumaan jostain pukuvuokraamoon juoksemisesta. Kohtelias kun oli, niin blondi kiltisti odotti, että Spencer sai sen kaiken sanottua.
“Oh”, hän sitten kommentoi. Sitä seurasi lyhyt, hämmentynyt hiljaisuus, sitten pään pudistelua kun se olisi jotenkin auttanut selkeyttämään ajatukset, ja selkeä terästäytyminen kuunteluasemiin: “I’m sorry. What?” Liam ei ehkä ollut perillä siitä, mihin niitä vaatteita tarvittiin, mutta oli mahdoton olla tajuamatta miten tärkeä ja kiireinen se aihe selvästi oli. Hänellä oli tarjota siihen asiaan ratkaisukin, jopa ongelmaa tietämättä: “did you, uhm.. Did you call my dad?”
Tietenkään Spencerillä ei ollut mr Reid Seniorin numeroa puhelimen pikavalinnassa, mutta Richiellä oli. Ja Aidenilla. Makuuhuoneen suuntaan tähyiltiin, mutta kummallakaan ei selvästi ollut mitään tarvetta tulla itse selittämään sitä tilannetta. “Richie threw away your shirt”, Peyton oli se, joka kanteli ensimmäisenä, ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia best manin puolesta. Liamin ei edes tarvinnut kysyä, että oliko veli tosissaan. Minkäänlaisia miksi ihmeessä -kysymyksiäkään ei jaksettu viljellä.
“Jesus. Okay, yeah. Gotta call dad”, Liam vain vahvisti uuden tiedon valossa. Ärsytti, tietysti, ja vähän ihmetyttikin, mutta toistaiseksi paniikki tai stressi ei nostanut päätään. Myöskään Peyton ei kauhesti vaikuttanut hetkahtavan, ja molemmat tulivat selvästi hiljaa siihen yhteisymmärrykseen, että jotenkin se isälle soittaminen taianomaisesti korjaisi sen tilanteen. Reideille ei koskaan käynyt mitään loputtoman pahaa, ja tämäkin asia korjaantuisi. “You want more coffee?” blondi sitten muisti tarjota Spencerillekin, ja viittasi sitä täyteen katettua sohvapöytää. "Thanks, Spence, for the..." hän sitten vielä lisäsi kiireesti, vaikka ei ollut edes varma, että mistä kiitteli, "everything?"
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 13, 2017 16:41:08 GMT 2
Post by moa on May 13, 2017 16:41:08 GMT 2
Siitä hämmentyneestä hiljaisuudestakin huolimatta meni hetki ennen kuin Spencer ymmärsi, ettei Liam ollut ollenkaan kartalla tilanteesta. Se näytti siltä kuin olisi parhaansa mukaan yrittänyt tajuta mistä on kyse siinä kovin kummoisesti onnistumatta. Ennen kuin Spencer ehti itsekään päästä tilanteen tasalla, Liam kysyi oliko hän soittanut sen isälle. Tavallaan Spencer ymmärsi kysymyksen hyvin: se oli myös hänen ratkaisunsa monissa hankalissa tilanteissa, koska Peterillä oli yleensä parempia ratkaisuja elämän ongelmiin kuin hänellä itsellään. ”No I didn’t think of that as I didn’t know you weren’t aware of the situation”, Spencer vastasi häkeltyneenä ja katsoi vähän kysyvästi Peytonia. Se paljastikin nopeasti veljelleen sen ilmeisesti tarkkaan varjellun salaisuuden. Luonnollisesti Spencer oli olettanut Liamin olleen paikalla, kun niille paidoille oli tapahtunut mitä ikinä sitten olikaan tapahtunut. Tai ainakin hän oli ajatellut, että hänen poissaollessaan Richie ja kumppanit olisivat puhuneet aiheesta Liamin kanssa edes lauseella tai parilla. Selvästikään niin ei ollut käynyt ja nyt kuullessaan asiasta Liam ei vaikuttanut kovin ilahtuneelta. Toisaalta se ei myöskään näyttänyt tippaakaan yllättyneeltä, mikä Spencerin tulkinnan mukaan oli jonkinlainen osoitus siitä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun jotain vastaavaa tapahtui.
Oli ihan hyvä merkki, ettei Liam flipannut tilanteesta sen pahemmin. Katseiden vaihto veljesten välillä ilmeisesti vahvisti sen uskoa siihen, että asia korjaantuisi isälle soittamalla, eikä Spencer aikonut lähteä kyseenalaistamaan sitä mielikuvaa. Parhaassa tapauksessa William Reidillä olisi takataskussaan henkilökohtainen räätäli, joka voisi taikasauvan heilautuksella – tai ainakin Reidin paksuun lompakkoon kurkottamalla – korjata tilanteen. Tai ehkä ne vain ostaisivat koko Kalamazoon pukuvalikoiman ja valitsisivat sieltä mieleisensä. ”Sure. Another cup can’t hurt, right”, Spencer vastasi kahvitarjoukseen ja kumartui kaatamaan itselleen kupillisen. Saatuaan kupin täyteen hän haki itselleen istumapaikan siitä sohvapöydän lähimaastosta. Liamin kiitokset otettiin vastaan vaatimattoman hymyn kera. Mitään ihmeellistä tässä ei kuitenkaan oltu tehty. ”No worries. We’re family, things like that are part of the deal. Just tell me if there’s anything else I can do”, mies lupasi ja onnistui kuulostamaan siltä, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään iso juttu. Toki osa Spenceristä olisi halunnut palata sinne omaan huoneeseen katsomaan, miten Alysonin aamu oli alkanut, mutta ainakaan kysymättä Liamia ei voinut jättää oman onnensa nojaan. Jotenkin Spenceristä tuntui, ettei Richiestä, Aidenista ja muista olisi sinä aamuna mitään hyötyä. Peyton olisi normaalisti voinut yrittää, mutta sen olo näytti edelleen kohtuullisen heikolta. Liamin työkaverin Spencer tiesi lähinnä siksi, että sekin asui South Havenissa, mutta ei hän osannut arvioida kuinka hyvin ne oikeasti tunsivat toisensa ja olisiko siitä auttamaan Liamia käytännön asioissa.
”Lets hope your friends don’t have any other secrets. If I was you I’d check that the venue hasn’t been blown up and if the ring’s still where it’s supposed to be”, Spencer heitti vitsillä nostaessaan kahvikupin huulilleen. Se myös nappasi siitä olohuoneen pöydältä itselleenkin aamiaista, olihan ruokaa tosiaan tilattu koko kerroksen tarpeisiin ja osin myös itseä ajatellen. ”Maybe you’ll make that call after the breakfast, it should clear things up. Being a Reid must be practical in situations like this”, puheltiin siinä syömisen ohessa. Normaalisti Spencer ei juuri ajatellut Reidien varallisuutta, mutta kai sellaisilla rahamäärillä pääsi aika monenlaisista pinteistä. Niiden häiden vieraslistakin oli osoitus siitä, että Lowesit ja Reidit tulivat hyvin erilaisista lähtökohdista ja arvostivat hyvin erilaisia asioita. Happy onnistuisi toivottavasti yhdistämään molempien maailmojen parhaat puolet. Spencer itse ei ollut mikään seurapiirihai, vaikka esikoisromaaninsa julkaisun jälkeen olikin jonkin verran pyörinyt New Yorkin kirjailijapiireissä ja niissä viihtynytkin. Ehkä enemmän kirjallisuuden kuin statuksen, kalliiden alkupalojen ja samppanjan vuoksi tosin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
May 21, 2017 14:34:15 GMT 2
Post by autopilot on May 21, 2017 14:34:15 GMT 2
Isälle soittaminen oli aina hyvä idea. Vaikka Liam sai kuulla siltä hyvän määrän ripitystä siitä, miten hänellä pitäisi tässä iässä olla jo vähän enemmän vastuuntuntoa ja järkevämpiä ystäviä, se otti kopin siitä tilanteesta joka tapauksessa. Peyton määrättiin juoksupojan tehtävään sen enemmän tai vähemmän kyseenalaisesta olotilasta huolimatta, eikä se oikein kehdannut väittää vastaankaan. Sulhanen itse ei koskaan päässyt selville siitä, mitä se prosessi vaati onnistuakseen (todennäköisesti lähinnä vain luottokortin esittelyä useammalle taholle), mutta lopulta hänelle joka tapauksessa toimitettiin upouusi, edelleen paketissa oleva paita. Ei samaa merkkiä kuin alkuperäinen, mutta hyvin samanlainen. Richie sai sen sijaan passit sinne vuokraamolle - ei siksi, että sille ei oltaisi saatu toimitettua uutta paitaa ihan yhtä helposti, vaan todennäköisesti lähinnä siksi, että William Reid Senior ei arvostanut sitä viimehetken tempausta. “Being a Reid is not so bad sometimes”, joutui Liamkin lopulta myöntämään.
Vaikka se päivä oltiin aikataulutettu hyvin tarkkaan, onnistuttiin tunnelma pitämään suhteellisen rentona ja paineettomana. Tekemistä oli tarpeeksi, että miehellä ei ollut sen suuremmin aikaa miettiä sitä itse naimisiinmenon konseptia. Se tuntui enemmän joltain nuoruudesta tutulta seurapiiritapahtumalta kun omalta hääpäivältä, ja kaikesta selvittiin sillä Reidien kotikasvatuksella: Hymy pysyi kasvoilla, kaikkien kanssa jaksettiin vaihtaa nopeat kuulumiset ja kauniita sanoja. Kiireessä navigoitiin esimerkillisesti, kun joku muu - lähinnä Spencer - piti huolen siitä, että oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Liam ei mitenkään tietoisesti tehnyt Happyn veljestä ykkösmiestään, mutta jotenkin niin vain kävi. Se tuntui olevan paljon paremmin tilanteen tasalla kun kukaan muu.
Seremoniapaikalle saavuttiin ajoissa, ja se näytti juuri niin hyvältä kun oltiin suunniteltukin. Oikeastaan se näytti ihan tismalleen samalta, kun oli näyttänyt jossain aiemmissa luonnoskuvissa joita kaikki olivat tyrkyttäneet katsottavaksi. "You think we should've had a church ceremony?" Liam kysyi Spenceriltä siinä vaiheessa, kun he pääsivät vähän katselemaan ympärilleen ilman, että joku oli käsipuolessa vaatimassa keskusteluseuraa. "This is really nice, though. Looks straight out of a magazine." Paikalla oli paljon ihmisiä ja ilmassa oli yleinen puheen kohina, mistä oli vaikea erottaa yhtään yksittäistä keskustelua.
"So which ones are yours?" mies myös kysyi vieraita silmäiltyään. Hän ei todellakaan tuntenut edes oman puolensa vieraista kaikkia, eikä osannut poimia sieltä niitä Happyn ja Spencerin perhetuttuja. "That one?" Liam osoitti jotain nelissäkymmenissä menevää, polkkahiuksista maantieblondia, joka oli pukeutunut kukkakuvioiseen mekkoon. Se näytti lämpimältä ja mukavalta, joten sen oli pakko olla South Havenista.
|
|