Courtesy of the Red White and Blue

// Paikalla. Remy tänään.

Tekstiviesti toisensa perään oli kilahtanut Remyn puhelimeen. Nimenomaan oli. Kärsimättömästi tuhahtaen nainen vilkaisi puhelimensa näyttöä, mutta se kertoi vain karua totuutta siitä, ettei miehestä ollut vieläkään kuulunut mitään. Ei ollut oikeastaan kuulunut koko päivänä. Remy ei kyennyt ymmärtämään mistä oli oikein kyse. Kenties Jeremiahilla oli vain kiire töissä. Tai ehkä miehen puhelin oli rikki. Tai ehkäpä mies oli jäänyt auton alle ja makasi nyt jossain ensiavussa. Remy puisti päätään. Tuskinpa. Itsekseen hymähtäen Remy rauhoitteli villisti laukkaavaa mielikuvitustaan. Kaikki oli hyvin. Silti naisen mieltä kalvasi ikävä tunne siitä, että kaikki ei todellakaan ollut hyvin.

Koska kyse ei - ainakaan virallisesti - ollut treffeistä, oli Remy yrittänyt pukeutua mahdollisimman rennosti. Valkoinen t-paita, mustat pillifarkut ja punaiset Converset olivat ihan hyvä kokonaisuus. Naisellisuutta asuun toi kuitenkin musta Chanelin laukku, jonka Remy oli hankkinut taisteltuaan ensin pitkään omantunnon tuskissaan - kuka nyt oikeasti tarvitsi tuhansien dollareiden arvoista laukkua, kun samanlaisen kopion saattoi ostaa muutamalla kympillä? Korviinsa nainen oli asettanut valkoiset helmet ja hiuksensa hän oli kerrankin sitonut korkealle ponihännälle takaraivonsa päälle.

Taksi oli kuljettanut Remyn Jeremiahilta saatuun osoitteeseen. Ensimmäinen ajatus oli hieman epäileväinen, kun Remy näki paikan, jonka eteen taksi pysähtyi. Strippiklubi naapurissa ei ainakaan lupaillut mitään hyvää. Maksettuaan nainen kuitenkin nousi takapenkiltä ja kiitti vielä kuljettajaa. Ampumaradan sisäänkäynnin edessä seisoskelevaan Jerryyn luotiin heti alkutekijöiksi varsin kysyvä katse. "Are we in the right place?" Remy hymähti ympärilleen vilkuillen. Ei hän ei tehnyt elettäkään halatakseen miestä tai suukottaakseen tätä poskelle ystävällisesti, mutta silti Remy seisahtui varsin lähelle Jerryä. Säädyllisestä välimatkasta ei ollut tietoakaan - eipähän ollut tosin ensimmäinen kerta, kun Remy oli liki pitäen Jerryn iholla. 

"So... What's up?" Nainen hymähti lempeästi ja silmäili miehen kasvoja. Katse kävi vierailemassa myös Jerryn vieressä olevissa bokseissa, joissa oletettavastikin kulkivat miehen illallispöydässä mainitsemat aseet. "Should we go inside, or?" Remy ei ollut ihan varma siitä, mikä hänen seuraava siirtonsa olisi ollut, joten oli vain helpompi antaa ohjat Jeremiahin käsiin. Olihan mies taatusti käynyt muutaman kerran useammin ampumaradalla, kuin Remy itse.  "Is everything all right? I haven't heard you all day. So I just thought that..." Remy ei viennyt lausettaan loppuun saakka. Ei hän halunnut tehdä itsestään narria ja myöntää, että oli oikeasti odottanut miehen viestejä kuin kuuta nousevaa. Pitkin päivää tippuilevista viesteistä oli jo tullut osa naisen arkea. Vastoin itselleen antamia lupauksia, Remy oli antautunut jo vähän tunteidensa vietäväksi mitä tuli Jerryn suhteen. Nainen oli pitänyt tuttujakin käsivarren mitan päässä henkisellä tasolla siitä lähtien, kun hän oli palannut takaisin Isoon Omenaan. Niin vain Jerry oli kuitenkin luikerrellut tiensä suojamuurin taakse, ja nyt Remy pelkäsi että se kostautuisi hänelle.

"Why on earth?" Remy hymähti hieman huvittuneesti, tarkoittaen sanat lähinnä itselleen. "Have you ever been there?" Nainen kysyi jatkaen edelleen samalla huvittuneella linjalla, mutta nyökkäsi sitten strippiklubin suuntaan ja vilkaisi sen edessä seisovia miehiä arvioiden. Tuskinpa niistä mitään vaaraa oli, silti Remyä hieman epäilytti.

Jokin oli pielessä. Kaikki naisen sisällä varoitteli häntä siitä, mutta Remy yritti vain vaientaa äänen sisällään. Ehkä miehellä oli vain huono päivä, kuten tämä itsekin vakuutteli. Ammuslaatikko kourassaan Remy seurasi mietteliäänä Jerryn perässä. Painostava hiljaisuus vallitsi heidän välillään aina kellariin saakka, kunnes yllättäen Jerry rikkoi sen. Remy vilkaisi edellään kulkevan miehen niskaa ja puraisi huultaan puntaroiden vaihtoehtojaan. Toki hän voisi kertoa aina mukanaan kulkevasta Berettasta, mikä taas olisi johtanut lisäkysymyksiin. Nainen saattoi jo sielunsa silmin nähdä kyseisen keskustelun. Eikä se todellakaan ollut mikään erityisen mieluisa kokemus. Niinpä Remy vain puisti päätään ponihännän heilahdellessa puolelta toiselle. "No, I'm not. This is my first time", mikään kokenut konkari nainen ei ollut mitä tuli aseisiin, joten hän menisi taatusti täydestä keltanokkana. "So you better start by telling me the basics", Remy henkäisi, kun he pysähtyivät radan laidalle.

Nainen tarkasteli paremmin miestä heidän seisahtuessa aloilleen. Jerryn olemus oli kovin etäinen ja jopa kylmäkin - aivan päin vastainen, mitä miehen tekstiviestit olivat olleet. Remy tunsi itsensä epävarmaksi teinitytöksi yrittäessään saada selvää, mitä miehen pääkopan sisällä tapahtui. "Are you absolutely sure? That everything is fine?" Nainen kysyi vielä uudestaan ja heitti mieheen täysin rehellistä vastausta vaativan katseen. "Whatever it is, you can tell me", vakuutteluiden perään tuli vielä vetoava katse kaupan päällisiksi. Hän kuulisi mieluummin mieheltä itseltään mistä kenkä puristi, kuin että joutuisi taas vaihteeksi kuulemaan aiheesta kiertoteitse. Edellinen kerta oli ollut ihan tarpeeksi nöyryyttävä jo sellaisenaan, eikä Remy yksinkertaisesti halunnut saattaa itseään sellaiseen tilanteeseen uudestaan. "Don't run away again without saying anything, Jerry."

Remy puisti päätään ja levitti käsiään hieman, kuin antautuen. "I don't really care if you've been to strip clubs or not, Jerry. Just asking. I mean... Never mind", ei nainen oikein itsekään tiennyt mitä oli sanoillaan ajanut takaa. Niin tai näin, hänelle ei edes kuulunut se millään tavalla missä Jeremiah vapaa-aikansa vietti. Leppoisasti hymähtäen Remy laski kätensä lepäämään takaisin kylkiensä viereen.

Jos Remyn sisäiset hälytyskellot olivat aiemmin vain soineet, niin nyt ne todellakin pauhasivat. Kummastuneena nainen rypisti otsaansa miehen reaktiolle. Sanat vaikuttivat varsin kärkkäiltä - aivan liian oikeastaan - jotta Remy olisi hetkeäkään enää uskonut, että mies puhui täysin totta hänelle. Aihe oli kuitenkin sen verran tulenarka, että sen oli todennäköisesti parempi antaa olla. Toistaiseksi. Remy halusi kuitenkin jossain vaiheessa vastauksia, eikä hän päästäisi miestä menemään ilman, että tämä valottaisi mieltään painavaa seikkaa edes jotenkin. "Okay. Fine. You win", Remy totesi luovuttavaan sävyyn. Oli ihan turha sorkkia ampiaispesää, sillä siitä ei yleensä seurannut mitään hyvää. 

Huokaisten Remy siirtyi pöydän ääreen Jerryn kutsumana. Nainen kohotti kulmiaan katsellessaan miehen käsittelemää asetta. Remy yritti painaa mieleensä jokaisen Jerryn sanan, mutta edellinen välikohtaus häiritsi häntä pahasti. Mikä ihme miestä oikein vaivasi? Hetken nainen mietti jo häipyvänsä paikalta, mutta pakottautui jäämään kuitenkin. Ehkä tästä tulisi vielä ihan mukavaa. "Okay. What next then? I'm not even sure I can shoot. How do I need to even hold on to it?", hyvä Remy - lisää tyhmiä, malttamattomia kysymyksiä. Nainen vilkaisi nopeasti asetta, kohottaen katseensa sitten Jerryyn.  

Remyn hymy nyki väkisinkin. Miten osuvasti Jeremiah sanansa valitsikaan. "Perhaps hygiene isn't just the first priority in all places", Remy olisi voinut vannoa, että viereisessä strippiklubissa ei oltu edes kuultu hygieniasta. Mitäpä sillä toisaalta oli väliä, he eivät olleet käymässä sinne, vaan sen sijaan ampuradalle, joka sekin tosin näytti Remystä aavistuksen epämääräiseltä. Mikäpä hän oli kuitenkaan tuomitsemaan. Varsinkaan kun hän ei erityisesti ymmärtänyt ampumaradoista tuon taivaallista. Jos Jerry oli varma paikasta, niin se riitti.

Päätään nyökytellen Remy kuunteli Jerryn puhetta - tai paasausta, miten asian sitten halusikaan nähdä - tarkkaavaisesti. "Do you really think I would do that?" Nainen kysyi oikeaa kulmaansa epäileväisesti kohottaen, kun mies muistutti että edes lataamattomalla aseella ei saanut osoittaa ketään. "I'm blonde, not an idiot", nainen yritti vitsailla keventääkseen tunnelmaa, mutta epäili suuresti onnistumistaan. Remyn olisi suuresti tehnyt mieli kehoittaa Jerryä kiskomaan sitruuna takapuolestaan. Se olisi kuitenkin luultavammin vain onnistunut kiristämään miehen hermoja entisestäänkin, joten nainen jätti kielensä päällä pyörivät sanat sanomatta. Ihan kaikkea ei tarvinnut tuoda ilmi, mitä sylki suuhun toi. 

Oikuttelematta tai haraamatta vastaan Remy teki kaiken, mitä Jerry pyysi. "Is that so?" Nainen kallisti päätään. Vaikka hän oli käynyt harjoittelemassa ampumista ohjaajan kanssa ennen aseluvan hankintaa, oli se silti tuntunut vaikealta. Kenties vika sitten vain oli Remyssä - tai siinä ohjaajassa, joka oli mieluummin selannut puhelintaan kuin opastanut oppilastaan.

Siirtyessään Jerryn mukana radan reunalle, vei nainen toisen kätensä hieromaan niskaansa. Hän ei voinut olla miettimättä mitä tästäkin mahtoi tulla. Kotiin lähteminen tuntui sillä hetkellä varsin hyvältä ajatukselta, mutta ainakaan vielä Remy ei vienyt ajatuksiaan toiminnan tasolle. Ei muuta kuin pistooli käteen ja radalle, mars! Nainen värähti aavistuksen, kun Jerry tarttui hänen käteensä ja ohjasi naisen sormet oikeille paikoilleen. Katse käväisi olan ylitse miehessä, joka pakon edessä oli joutunut tulemaan kovin lähelle. Ei Remy sitä pistänyt pahakseen. Sen sijaan mukava lämmin ja turvallinen tunne levisi päästä varpaisiin - ihan kiitos vain Jeremiahin läsnäolon. Pettymys olikin melkoinen, kun mies astui askeleen taaksepäin. "All right, as you so nicely ask for it", Remy hymähti ja keikautti päätään tyttömäisen herttaisesti, mutta toimi sitten miehen ohjeistuksen mukaisesti. "Like this?" Remy ei ollut täysin varma vastasiko asento sitä, mitä mies oli pyytänyt. Malttamattomasti huokaisten nainen kuitenkin kääntyi katsomaan miestä. "Can you just show me? I really don't know what I'm doing", hän anoi. 

"Really? Somehow I find it very hard to believe", Remy jupisi vaimeasti pyöräyttäen sanojensa yhteydessä silmiään ja vilkaisi miestä kulmiensa alta. Epäuskoinen irvistys kohosi Remyn vaaleille kasvoille. Kukapa muuten olisi lähtenyt vapaaehtoisesti eläväksi maalitauluksi, ellei omannut jonkin sortin itsetuhoisia ajatuksia. Tai toivonut jonkinlaista sankarin viittaa ylleen. Remy ei ollut täysin varma kummasta oli kyse Jeremiahin kohdalla, vai oliko kummastakaan. 

Jerry oli hyvin yksityiskohtainen, mikä tietysti oli vain hyvä. Remy yritti parhaan kykynsä mukaan tehdä juuri niin kuin mies pyysi, mutta hän ei voinut olla tuntematta itseään hieman typeräksi. Asento, johon Jerry häntä ohjasi, tuntui kovin luonnottomalta. Siinä missä se taatusti tuli mieheltä selkärangasta, oli se Remylle puolestaan niin vierasta. Ei Remy ollut edes ajatellut ampuvansa käsilaukkuun piilotetulla aseellaan. Se toi enemmänkin vain turvaa naiselle, kun hän tiesi löytävänsä nopeasti kättä pidempää, jos tarve niin vaatisi. Remy tunsi hermostuneisuuden ottavan valtaa, kun Jerry kosketti hänen selkäänsä. Syvä hengenveto rauhoitti kuohuvaa mieltä ja auttoi saamaan ajatukset kuriin. Remy ei halunnut olla hölmö. Mies selkeästikin toimi vain ohjaajan roolissa, joten nainen yritti pidättäytyä asialinjalla. Se vain oli vähän vaikeaa, kun mielikuva Remyn vanhassa huoneessa vaihdetusta suudelmasta kiusasi häntä. 

Remy vilkaisi Jeremiahia tarkkaavaisesti, kun mies näytti hänelle mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä. "Okay", Remy henkäisi raskaasti ja siirsi katseensa sitten taas suoraan eteenpäin. Hän kohotti asetta juuri niin kuin Jerry oli neuvonut, vain jotta hän tunsi samaisella hetkellä miehen kädet jälleen omiensa päällä. Vaistomaisesti Remy käänsi katsettaan ja siinä se taas seisoi. Niin lähellä ja silti niin kaukana. "You really know how to make a girl feel special", nainen hymähti aavistuksen hermostuneesti. Oli tämäkin nyt sitten. Mitä järkeä oli oikeastaan edes haikailla entisen heilan perään? Entiset olivat yleensä syystäkin entisiä, mutta tilanne Jerryn kanssa oli erilainen. He eivät olleet koskaan eronneet - eivät varsinaisesti. Kaikki oli vain jäänyt tavallaan kesken ilman selityksiä, hyvästejä tai katkeria kyyneleitä. "Look, if I hit the target for the first attempt, you tell me what's going on for you", Remy kohotti kulmiaan haastavasti. "No lies, no excuses", nainen painotti. Hän halusi ainoastaan tietää, mikä oli niin yht'äkkiä muuttunut heidän välillään. "I think the probability is pretty small that I hit, so you probably don't have to tell me anything", ainahan sitä saattoi yrittää. Sillä eihän yrittänyttä laitettu.  

"Maybe I should shoot you. It would prevent you from leaving at least", Remy vitsaili synkästi. Hän huomasi ajatuksiensa kääntyvän hetki hetkeltä negatiivisemmiksi. Se oli puhtaasti Jerryn itsensä ansiota. Ajatus siitä, että kenties mies teki sen tahallaan, viivähti naisen mielessä, mutta hän hylkäsi sen täysin naurettavana ja yritti vakuuttaa itsensä siitä, että miehellä oli vain huono päivä. Niitähän oli kaikilla aina silloin tällöin, siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

Nainen tyytyi vain hymähtämään miehen sanoille ja pyöräytti niille silmiään. “You shouldn’t worry so much”, hän toisti yrittäen tavoitella Jeremiahin ääntä. Imitaatio oli kuitenkin erityisen huono versio. Sellaista ei edes aloitteleva koomikko saanut aikaan. Remyä ei kuitenkaan kiinnostanut onnistumisensa, vaan hän halusi ainoastaan korostaa Jeremiahille, ettei hän todellakaan pelleillyt. Hän halusi tietää ja Remy jopa koki olevansa oikeutettu tietämään missä he menivät. Olihan hän sen heidän epämääräisen, määrittelemättömän suhteen toinen osapuoli. "You're so annoying. And stubborn", Remy tuhahti kärttyisämmin kuin oli alun alkaen tarkoittanut. Hän oli tehnyt kaikkensa saadakseen selville, mikä miestä riivasi. Hän oli anellut, vaatinut, pyytänyt ja kysynyt, mutta Jerry vain piti päänsä itsepintaisesti. Miten kukaan saattoi olla niin itsepäinen? Remy olisi voinut verrata Jerryä lähinnä aasiin, joka oli täysin yhteistyökyvytön olento niin halutessaan.

Ajatusten pyörittelylle ei jäänyt juurikaan aikaa, eikä miehen vertaaminen eläinmaailman itsepäisimpiin otuksiin sen puoleen myöskään. Remyn päässä vain humisi, kun mies kiersi hänen taakseen. Koko naisen vartalo tiedosti miten lähellä Jerry oli. Ihan kiusallisen lähellä. Miehen hengitys tuntui kevyenä vireenä naisen korvanjuurella. Remyä jännitti suunnattomasti, mutta samaan aikaan miehen läheisyys sai sähköisen tunteen kulkemaan hänen lävitseen. Se nostatti ihon kananlihalle ja jokainen solu naisessa keskittyi seuraamaan tilanteen kehitystä. Pieni, katkera ääni Remyn sisällä muistutti, että tilanne etenisi tuskin mihinkään. Jerryn käytös oli ollut siihen mennessä niin etäistä ja välttelevää, että se oli onnistunut tappamaan jokaisen varovaisesti päätään nostavan toiveen Remyssä. "Could you step back? You distract me", nainen pyysi arvaamatta hyvinkin kylmäkiskoiseen ja tylyyn sävyyn. Ehkä hänen pitäisi vain leikkiä mukana pelissä, jonka Jerry oli aloittanut. Hän käänsi katseensa olkansa ylitse tavoitellen miehen katsetta. Remy ei hymyillyt, vaan hänen kasvoillaan väreili ainoastaan yksinkertaisen vakavan ilme. Nainen puraisi huultaan ja käänsi katseensa sitten taas eteensä. Samalla hän liikautti kyynerpäätään, iskien sen jonnekin miehen vatsan seutuville. Isku ei ollut kova, vain pelkkä kevyt töytäisy. Se oli kuitenkin suoranainen vihje siitä, että Remy oli tosissaan pyyntönsä kanssa. Etäisyys tekisi ihan hyvää, mikäli nainen mieli saada yhtään ainoata osumaa uppoamaan maalitauluun.  

"Because it wouldn't be the first time", Remy näpäytti terävästi ja loi Jerryyn varsin pisteliään katseen sanojensa mukana. Hyvä on, hän oli hieman kohtuuton, mutta nainen ei voinut peloilleen mitään. Epävarmuus oli pitänyt hänestä kiinni jo hyvän tovin ja nyt Jerry vain horjutti häntä lisää. Katumus alkoi hiljalleen heräilemään henkiin. Hänen ei olisi todellakaan pitänyt suudella miestä, saatika kutsua tätä syömään perheillalliselle. Jos hän vain olisi jättänyt typerät mieliteot toteuttamatta ja ajatellut edes hetken järjellä, olisi hän säästynyt siltä ikävältä tunteelta. "All right, all right. I try", nainen vakuutti, vaikkaan ei kovin vakuuttavasti. Epäileväinen silmien pyöräytys ikään kuin söi pohjan Remyn sanoilta.

"Yes, you sound", nainen vänkäsi vastaan ja nyökytteli ponnekkaasti päätään. Hän kyllä tiesi, että imitaatio oli ollut surkea yritys, mutta Jeremiahille hän ei epäonnistumistaan halunnut sillä hetkellä myöntää. Naisen silmissä paloi uhmakas katse, kun loi nopean silmäyksen Jerryyn. Lapsellista nahistelua täysin turhasta aiheesta - jep, ihan kuin teini-ikäisenä.

Remy kohautti olkiaan ja heilautti päätään äärimmäisen kurjistuneena. Eikö se nyt ollut sanomattakin selvää? "I can't concentrate when you breathing down on my neck", nainen mumisi vastaukseksi. Hän tunsi itsensä varsin ilkeäksi ja häijyksi loukatessaan tahallaan Jerryä. Anteeksipyyntö meinasi livahtaa Remyn huulilta, mutta nainen onnistui kuitenkin puraisemaan huultaan estäen itseään nöyristelemästä Jerryä. Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin, ja sen Remy halusi osoittaa miehellekin. "No. That was just a hint", nainen puolustautui, kun mies protestoi hänen elettään vastaan. "And I didn't hit you that hard. So don't you dare whine", Remy kohotti koppavasti leukaansa. Asia olisi loppuunkäsitelty hänen osaltaan. Mieheen ei voinut sattua oikeasti niin paljon, kunhan vain oikutteli.

Rehellisesti sanoen Remy oli sekä pettynyt, että helpottunut, kun mies antoi hänelle tilaa. Osa hänestä olisi toivonut, että mies olisi jäänyt niille sijoilleen, mutta silti nainen oli tyytyväinen siihen, ettei mies jäänyt. Oli helpompi olla, kun ajatukset kulkivat selkeästi. Jerryllä oli tapana häiritä niitä pahemman kerran. Etenkin jos mies sattui olemaan säädyttömän lähellä naista. "I don't promise anything", Remy murahti silmiään siristäen, kun Jerry kielsi häntä ampumasta miestä. Ei hän oikeasti olisi sellaista tehnytkään, mutta kiukuttelu nyt kuului uuteen taktiikkaan siinä määrin, että jokainen tilaisuus näpäyttää takaisin piti käyttää hyväkseen. Remy seurasi uteliaasti vierestä, kun Jerry haki huomattavasti isomman lelun itselleen ja täytti lippaan melkoista vauhtia. "Are you ready?" Nainen kysyi vedettyään kuulosuojaimet korvilleen samaan aikaan, kun mies siirtyi viereiseen koppiin.

Laukaisut kaikuivat kellarissa toinen toisensa perään. Kun Remy sai tyhjennettyä lippaansa, laski hän aseen alas - kuten Jerry oli ohjeistanut. Silmiään siristäen nainen tähysi maalitauluaan. Voi sitä riemua, kun hän huomasi jopa osuneensa. Ei nyt keskelle maalitaulua, mutta hän oli osunut kuitenkin. "Shit. I got hit", Remy riemuitsi vilpittömän ilahtuneesti. Hymy kaartui korvasta korvaan niin leveänä ja ilahtuneena, että hetkeksi Remy unohti Jerryn aasimaisen käytöksenkin. Oli pakko myöntää, että ampuminen oli varsin vapauttavaa. Ajatukset siinä nollaantuivat huolella, jos ei muuta.