member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 21, 2018 10:18:38 GMT 2
Post by moa on Sept 21, 2018 10:18:38 GMT 2
Saattoi olla aavistuksen epäreilua kuittailla Beaulle siitä, miten hyvin sen asiat ihmissuhderintamalla olivat, eihän se miehen syy ollut, että sille oli siunaantunut rakastava perhe ja muuta sellaista. Joku olisi voinut loukkaantuakin siitä, mitä Eve sanoi, mutta Beau vastasi hänelle hyvin rauhalliseen sävyyn, myönsi että oli todellakin ollut onnekas, kun niitä ihmisiä oli aina ollut ympärillä. Bruneten huulilla käväisi pieni, joskin aika epävarma hymy. ”I didn’t mean to say it like it was a bad thing or you didn’t deserve it or something”, hänen oli huomautettava, vaikka jotenkin kyllä tuntui, että Beau tiesi, ettei hän ollut tarkoittanut sitä pahalla. Oli myös vähän väärin antaa sellainen kuva kuin kukaan ei olisi koskaan rakastanut häntä, koska äiti oli kyllä eläessään tehnyt hänen puolestaan kaikkensa. Eve siis tiesi ihan hyvin, miltä tuntui kun oli joku, johon saattoi luottaa sataprosenttisesti. Sitä olisi pitänyt osata arvostaa enemmän silloin: hän oli tainnut toisinaan olla aika kiittämätön, kuten teinit usein olivat.
Miehen pyytäminen huoneeseen oli impulsiivinen teko ja Eve oli puoliksi odottanut, että Beau kieltäytyisi. Sanoisi, ettei se ollut hyvä idea, tai ettei sitä nyt ylipäätään vain kiinnostanut. Naisen kasvoilla siis häivähti yllättyneisyys, kun se suostui ihan vastaan väittämättä. Hämmennys suli nopeasti helläksi hymyksi, vähän kiitolliseksikin. Beau nousi portaalta ensimmäisenä ja ojensi sitten kätensä, jotta Eve saattoi ottaa siitä tukea kampeutuessaan jaloilleen. Olisi hän varmasti päässyt ylös itsekin, ei hän niin humalassa ollut missään vaiheessa ollut, mutta apua ei pantu pahakseen. Jalkojen tärinäkin oli laantunut, kai shokki oli jo pyyhkäissyt hänen ylitseen ja jatkanut matkaa. Eve nousi portaat tottuneesti ja vilkaisi muutamaan otteeseen Beaun jalkoja, jotka astelivat ihan hänen takanaan. Huoneen ovi ei ollut lukossa, kuten ei yleensäkään. Eve lukitsi sen vain ollessaan itse sisällä ja tarvitessaan erityistä rauhaa. Tai jos hänellä oli vieraita. Tällä kertaa hän ei jäänyt pitämään huolta lukitsemisesta, vaan antoi Beaun sulkea oven perässään.
Beau ei ollut ollut hänen huoneessaan sen jälkeen, kun sitä oli ammuttu ja hän oli niin hienotunteisesti päätellyt heidän suhteensa, kun se oli maannut voimattomana sairaalasängyssään. Kieltämättä ne kaksi kuukautta tuntuivat melkein ikuisuudelta, mutta miehen näkeminen hänen pienessä ja hyvin vaatimattomasti sisustetussa huoneessaan tuntui edelleen tutulta. Eve hymyili sille hellästi, kun se tuli sisään. Hän itse käveli suoraan huoneen seinällä roikkuvan pienen peilin luo nähdäkseen, oliko Paul onnistunut tekemään vahinkoa. Leukaluulla näkyi aavistus orastavaa mustelmaa, mutta muuten kaikki näytti olevan kunnosa. Hän tuskin heräisi seuraavana aamuna kasvot täysin mustuneina, mikä oli hyvä merkki. Omaa kuvajaista ei haluttu tuijottaa liian pitkään, joten nopeasti nainen jätti peilin taakseen ja siirtyi avaamaan ikkunaa raolleen. ”What a party”, nainen naurahti hiljaa ja vilkaisi miestä: ”Did you have fun? You know, before this happened.” Hän osoitti poskeaan ja huulilla viipyilevä hymy oli hetken kipeämpi. Eve ei ollut kutsunut miestä huoneeseensa minkään yksiselitteisen syyn vuoksi, mutta toivoi silti, että Beau olisi sanonut tai tehnyt jotain. Tullut lähelle, kurottanut koskettamaan tai vaikka suudellut. Mitä tahansa, mistä olisi tiennyt, ettei se pitänyt häntä jonain hajonneena tyttörukkana, jonka kanssa piti olla varpaillaan.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 26, 2018 12:03:28 GMT 2
Post by autopilot on Sept 26, 2018 12:03:28 GMT 2
Kyllä se vähän pahalta kuulosti, vaikka Beaukin järkitasolla kyllä tiesi, ettei häntä edes voinut syyttää onnellisesta lapsuudesta. Eikä kuulunutkaan syyttää - ei kai se ollut mikään huono, hävettävä asia, vaikka joskus näissä piireissä siltä tuntuikin. “I know”, mies koitti joka tapauksessa hymyillä. Ei hän ollut toisaalta tehnyt mitään myöskään ansaitakseen sitä kaikkea, ihan kuten ei Evekään ollut ansainnut sitä, että sillä oli käynyt paskempi tuuri. Tuuria se nimenomaan vain oli, ei muuta. Lopussa oli kyse vain omista virheistä ja päätöksistä.
Olisi varmasti pitänyt palata alas ja lähteä, mutta ihan kuten Beau ei ollut voinut jättää Eveä vain yksin hajoilemaan sen syntymäpäivänä, ei hän voinut tehdä sitä nytkään. Joskus olisi varmaan ollut helpompi, jos ei vain olisi jaksanut välittää muista ihmisistä tippaakaan, ei olisi kantanut niiden murheita omilla harteillaan tai yrittänyt aina korjata kaikkea. Ei hän osannut olla sellainen, vaikka mitä teki, puristi vain naisen kättä kevyesti ja seurasi sitä kaikessa rauhassa sinne ihan liian tutuksi käyneeseen huoneeseen asti.
Ennen oltaisiin tiedetty ihan tarkalleen miten olla ja mitä tehdä siinä huoneessa, nyt ei tiedetty. Beau ei heittäytynyt sängylle, ei vetänyt naista syliin eikä mitään muutakaan. Hän pysyi seisomassa ja seurasi sivusilmällä, miten nainen tarkasteli kasvojensa vahinkoa. “Put some ice on it”, hän ehdotti vähän nuivaan sävyyn, “it doesn’t look too bad, just.. Just in case.” Eve siirtyi vain availemaan ikkunaa ja päivittelemään sitä iltaaa, yritti kai keventää tilannetta.
“Not really. It was alright, though”, hän kohautti harteitaan. Eveä ei edelleenkään lähestytty, vaan jäätiin nojailemaan seinään oven vierellä. “It’s still not really my scene”, hän jatkoi, kun ei keksinyt muutakaan puheenaihetta, “I’ll try and stick to shady bars in the future.” Olisi tehnyt mieli kysellä, oliko kaikki kunnossa ja mitä voitaisiin tehdä, mutta ei osattu.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 27, 2018 9:56:45 GMT 2
Post by moa on Sept 27, 2018 9:56:45 GMT 2
Se mitä Eve näki peilissä, ei saanut häntä enempää tolaltaan, päinvastoin peilikuva vakuutteli hänelle, että kaikki oli ihan okei. Nainen vilkaisi ohimennen Beauta, kun se puhui. ”I’ll fetch something later”, hän vakuutti, vaikka varmaan sellainen jäisi. Häntä ei huvittanut palata alakertaan nyt, eikä hän luultavasti muistaisi tehdä sitä myöhemmin. Beau oli kuitenkin oikeassa siinä, ettei jälki näyttänyt pahalta, joten luultavasti hän pärjäisi erinomaisesti ilman jäistä hernepussia leukaluullaan. Peilin luota ikkunalle käveleminen oli kaiketi vain keino antaa heille molemmille aikaa tottua tilanteeseen, mutta tuntui kiistämättä hyvältä, kun raikas, elokuinen ilma alkoi virrata huoneeseen. Eve jätti ikkunan aavistuksen raolleen kääntyessään takaisin Beaun puoleen. Se oli jäänyt häilymään seinänvierustalle oven läheisyyteen ja juhlista puhuminen näytti olevan sille ihan se ja sama. Kommentit eivät yllättäneet, joten Eve vain nyökkäsi niihin ymmärtäväisesti. ”Yeah, it’s still kinda weird seeing you there”, nainen myönsi ja huulilla käväisi puolikas hymy. Hänestä oli aina mukava nähdä Beauta, mutta se oli kieltämättä ongelma, kun samalla miehen läsnäolo sai hänet niin tietoiseksi siitä, miten vähän hän sillä hetkellä halusi olla kenenkään muun kanssa.
Huoneeseen laskeutui hetkellinen hiljaisuus, jonka aikana Eve nojautui ikkunankarmiin ja antoi katseensa lipua petaamattomalla sängyllään. Tuntui, että Beau odotti hänen purskahtavan itkuun tai murenevan ihan täysin sen edessä, niin hiljaa se odotti siellä etäisyyden päässä. ”Am I making you feel uncomfortable?” hän kysyi viitaten melko selkeästi siihen, miten toinen oli jäänyt ihan oven viereen eikä selvästi osannut tai halunnut tulla peremmälle. Even olisi tehnyt mieli kävellä sen luokse, mutta hän ei halunnut tyrkyttää itseään miehelle. Beau oli varmasti jo joskus aiemmin huomannut, miten helposti Eve pyysi ja tarjosi kontaktia ollessaan epävarma. Niin kuin sinä yönä, kun Beau oli tullut nukkumaan humalaansa pois hänen sänkyynsä, ollut melkein mustasukkainen Levyn takia ja hän oli tarjonnut itseään, jotta heidän ei tarvitsisi puhua vaikeista asioista. Mies oli silloin tietenkin kieltäytynyt: se ei käsitellyt asioita samalla tavalla kuin hän. Ehkä se oli jopa niitä ihmisiä, jotka halusivat ja antoivat sellaisina hetkinä omaa tilaa, sitä yhtä asiaa, jota Eve kaikkein vähiten halusi.
”I’m not made of glass, you know that, right? I can handle this, I’m not gonna break into pieces because some asshole hit me once”, brunette totesi lopulta ja käänsi katseensa miehen suuntaan. Häntä vähän kadutti, että oli ollut äsken niin auki, Beau oli varmaan tulkinnut sen niin, että hän oli ihan hajalla, vaikka enemmän se oli ollut vain tapa täyttää hiljaisuutta ja tuskinpa hänen puheillaan oli juurikaan tekoa sen illan tapahtumien kanssa. Nyt kun oltiin kaukana juhlien hälystä, oma reaktio tuntui selkeämmin ylireagoinnilta ja arviointivirheeltä. ”He startled me for sure, but I’m gonna be fine. You don’t have to treat me differently, I’m not broken.” Se sanottiin ehkä vähän turhankin painokkaasti. Ei hän nyt ehkä ihan täysin ok ollut, kun oli halunnut palata huoneeseensa ja kaivannut seuraa, mutta lähestulkoon. Sen verran ok, että olisi halunnut Beaun kohtelevan häntä normaalisti, eikä jonain ihmisriekaleena. Mielessä kävi tietenkin sekin vaihtoehto, että mies voisi vain kääntyä kannoillaan ja painua takaisin juhliin, jos hän ei kerran ollutkaan kyynelten partaalla, mutta kai se oli riski, joka oli otettava. Ei hän aikonut teeskennellä, että tilanne oli pahempi kuin olikaan, se jos mikä olisi tuntunut halvalta, vaikka sillä ehkä olisikin saanut ostettua Beaun huomion. Hän ei halunnut sitä, jos se ei ollut aitoa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 28, 2018 9:26:52 GMT 2
Post by autopilot on Sept 28, 2018 9:26:52 GMT 2
Jos Beau ei olisi roikkunut kerhotalolla juhlien varjolla, hän olisi ehkä pudonnut kuvioista aivan täysin. Ehkä siinäkään ei olisi ollut pohjimmiltaan mitään vikaa, mutta olo oli turvallisempi, kun säilytti kerhoon edes jonkunlaiset, positiiviiset siteet. Häneen suhtauduttiin jo valmiiksi epäillen, odotettiin varmaan vain koko ajan, että milloin hän yrittäisi karata keskellä yötä ja unohtaisi kaikki aikoinaan tekemänsä lupaukset. Kukaan ei luottanut hänen lojaaliuteensa - eikä niitä voinut siitä syyttää. Hän oli lojaali perheelleen, eivätkä nämä ihmiset edelleenkään olleet perhettä, eivät oikeasti. “I’m just trying to make people happy so they won’t murder me in my sleep”, Beau puolustautui Evellekin. Ääni oli huvittunut, mutta hän oli oikeasti enemmän tosissaan kun olisi halunnut myöntää.
Alakerta ei ollut hänen mukavuusaluettaan, mutta ei ollut tämä huonekaan. Joskus oli ollut, mutta nyt se tuntui vain oudolta, ilmapiiri raskaalta ja ahdistavalta. Eve kysyi, saiko se hänen olonsa epämukavaksi, ja sille pudistettiin päätä. “Not you”, mies lupasi, "everyone else, maybe." Kai Evekin siihen vaikutti vahvasti, mutta ei se ollut täysin sen syytä. Se oli tietysti päättänyt kaiken heidän välillään, mikä nykyiseen kiusallisuuteen oli johtanut, mutta Beau oli kaiken aikoinaan synttärikakkuineen aloittanut.
Eve veti omat johtopäätöksensä siitä, miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi. Beau katseli sitä vähän oudoksuen, kun se ilmoitti, ettei ollut hajoamassa siihen paikkaan. Hän ei rehellisesti sanottuna ollut siitä ihan varma, mutta ei naista sen takia pidetty kädenvarren päässä. Enemmän siinä oli kyse siitä reality checkistä, mikä oltiin itsekin saatu. Heidän suhteensa näytti heti paljon paskemmalta, kun sitä ei katsellut vaaleanpunaisten lasien läpi.
“I know you’re not”, hän vakuutti siihen rikkinäisyyteen, aavistuksen valheellisesti, “and I know you can handle it, too. You just shouldn’t have to. You shouldn't be stuck with all those assholes is the first place.” Sen sanomisella ei ollut enää edes mitään väliä. Se tuntui omiinkin korviin laimealta ja merkityksettömältä, ei auttanut yhtään tai muuttanut asioita. Parempien ideoiden puutteessa mies työnsi itsensä kauemmas siitä seinästä ja otti muutaman askeleen kohti ikkunaa. Eveen ei edelleenkään haettu suoraa kontaktia, koska hän oli jo päättänyt, ettei tätä kriisiä ratkaistaisi sillä että hypättäisiin sänkyyn ja leikittäisiin, että se korjaisi jotain. Siihen samaan ansaan ei haluttu hypätä uudelleen, kun siinä kävi juuri näin. Se ei ollut kummallekaan hyväksi, eikä se ollut millään muotoa tarpeellista. Molemmat saivat tarpeensa täytettyä ihan muuallakin, ilman kaikkea draamaa ja mielipahaa.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 10:35:46 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 10:35:46 GMT 2
”Smart”, Even oli myönnettävä, kun Beau tuntui puoliksi vitsillä puolustelevan päätöstään käydä niissä juhlissa, vaikkei edes viihtynyt. Hän hymyili sille merkiksi siitä, että ymmärsi. Senkin, että se ehkä oli ihan pikkuisen tosissaan. Samasta syystä hän kai itsekin oli sinä iltana mennyt, vaikkei ollut alkujaankaan halunnut. Ei koska pelkäsi, että tulisi murhatuksi vaan ihan vain näyttääkseen, että oli edelleen mukana ja arvosti kaikkea mitä oli saanut, koska arvostihan hän, vaikka saattoikin juuri sillä hetkellä vaikuttaa kiittämättömältä. Jäsenenä Beau pelasi isommilla panoksilla, se oli ihan oikeasti sitoutunut siihen kaikkeen antaessaan tatuoida kerhon värit selkänahkaansa. Tytöt olivat vain pientä hupia, ei heitä pidätellyt siellä mikään muu kuin oma lojaalius ja Even tapauksessa katto pään päällä. Ja ehkä tottumus, koska mitä muutakaan hän olisi tehnyt, jos ei olisi ollut siellä?
Beau väitti, ettei Eve ollut se, joka sen olon teki epämukavaksi, mutta brunette ei ollut ihan varma uskoiko. Ei siellä huoneessa ollut muitakaan, joten itseä oli helpointa syyttää ja heidän oli ennen ollut niin helppo olla kahdestaan, että tämä oli melkein naurettavaa. Ehkä siitä osa oli jotain hänen omaa vaaleanpunaista haaveiluaan, mutta hän oli aika varma, että Beau oli ennen tiennyt voivansa rentoutua hänen seurassaan. Tiennyt ettei hän tuominnut sitä tai välittänyt niistä asioista, joista Nina ja kerho ja muut välittivät. ”Maybe”, Eve tarttui siihen viimeiseen sanaan vähän voimattomasti, alleviivasi sitä. Kai Beau itse tiesi, mikä sen sai jäämään ovelle. Ei sen olisi tarvinnut mitenkään sokerikuorruttaa sitä hänelle ja teeskennellä epävarmaa, jos oikeasti oli varma.
Eve piti ilmeensä peruslukemilla puhuessaan olostaan ja siitä, miten pystyisi kyllä käsittelemään asiansa ja miten ei halunnut Beaun kohtelevan häntä silkkihansikkain. Beau väitti, ettei pitänyt häntä rikkinäisenä, mutta Eve ei tiennyt uskoiko täysin sitäkään. ”Where should I be then?” hän kysyi ja tuijotti miestä odottavasti. Se tuli lähemmäs, melkein kosketusetäisyydelle, muttei kuitenkaan. Huone oli niin pieni, ettei sen seinustalta toiselle ollut montaakaan metriä. Eve pureskeli alahuultaan ja työnsi sotkuisia hiuksia korvansa taakse. Ikkunasta puskeva tuulenvire sai käsivarsien ihon nousemaan kananlihalle. ”I’m here, Beau. Whether I should or not, this is where I am”, nainen sanoi sitten ja vilkaisi tennareidensa kärkiä. Hän ei ollut vaivautunut korkkareiden kanssa, kun ei ollut laittanut mekkoakaan.
Even sormenpäät hamusivat yöpöydällä lepäävää peltirasiaa, jossa hän säilytti savukkeitaan, mutta hän ei ottanut sitä kunnolla käteen eikä kaivanut sieltä tupakkaa. Miksi Beau hakeutui hänen seuraansa jos halusi pitää etäisyyttä? Sen ei olisi tarvinnut puhua hänelle tai tulla hänen avukseen, seurata rappuun ja lupautua tulemaan yläkertaan, jos ei itse halunnut. Eikö se tajunnut, että Eve tulisi kohta hulluksi, kun ei tiennyt, mitä se hänestä tahtoi? ”I’ve missed you. Like a lot”, Eve tunnusti oltuaan hetken hiljaa, painoi takaraivonsa kiinni ikkunanpieleen ja katsoi miestä kysyessään: ”Have you missed me?” Kysymyksen olisi voinut muotoilla toisinkin. Hän olisi voinut kysyä halusiko Beau häntä vielä, mutta sen sijan hän oli päättänyt kysyä kaipaamisesta, koska kai se tuntui tärkeämmältä. Toisaalta ystäviäkin kaivattiin, joten vastasi Beau mitä tahansa, sen voisi lukea monella tavalla.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 28, 2018 11:07:49 GMT 2
Post by autopilot on Sept 28, 2018 11:07:49 GMT 2
Jos Beaulta kysyttiin, niin Even olisi pitänyt olla ihan missä tahansa muualla. Juuri nyt oli vaikea edes yrittää suhtautua positiivisesti mihinkään, kun illan tapahtumat olivat taas muistuttaneet karvaasta todellisuudesta niin harvinaisen selvästi. Hänenkään ei varmaan olisi pitänyt olla siellä, jos nyt tarkkoja oltiin, mutta ainakaan siitä ei voinut syyttää kuin itseä, eikä hän ollut yhtä paskassa tilanteessa. Eve oli hänen silmissään edelleen ennemminkin uhri, oli ollut alusta asti. Se oltaisiin niin mielellään vain viety sieltä pois, ihan mihin tahansa muualle. Kauas pois ja turvaan.
“Uh, I dunno? Maryland, New Jersey, Connecticut, Utah? Maui for all I care” Beau lähti esittämään vaihtoehtoja nykytilanteeseen selkeästi turhautuneeseen sävyyn, kun Eve ilmoitti vain, että se nyt oli tässä ja se siitä. Hän yritti peittää tunteensa, mutta ei se oikein onnistunut. Stressiä vain korosti se, miten hän haroi hiuksia pois kasvoiltaan, eikä oikein osannut oikeasti vain seistä paikoillaan. Naista vilkuiltiin, mutta ei oikeasti katsottu.
Eve vain muutti aihetta, rupesi yhtäkkiä puhumaan ikävästä. Se tuntui väärältä ja kohtuuttomalta, kun tilanne oli mitä oli. Beau loi siihen oudoksuvan silmäyksen, kun se kysyi, oliko hänkin ikävöinyt sitä. Kai hän oli. Ainakin tietyllä tapaa sen edustamaa vapautta, jos ei muuta. Sitä ei sanottu vaan huokaistiin. Jotenkin se aiheenmuutos sai tilanteen tuntumaan vielä pahemmalta. Oikeastaan se muistutti vähän siitä, miten se lirkutteli, mutristeli huuliaan ja räpytteli silmiään ihan kelle tahansa muulle, jotenkin kerjäsi hyväksyntää. Oman asenteen varjossa oli mahdoton sanoa, miten vilpitön se oikeasti oli ja miten paljon siitä oli vain jotain esitystä, jonka motiiiveja hän ei ymmärtänyt.
“I came back, didn’t I?” Mies kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, vähän rauhallisemmalla sävyllä ja hiljaisempaan ääneen. Even katse kohdattiin hetkeksi, mutta ei vieläkään oltu avaamassa sille käsiä ja kutsumassa lähemmäs. "Are you seriously just gonna stay here? Forever? Is that your plan?" hän sitten kysyi vakavana.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 11:44:17 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 11:44:17 GMT 2
Eve ei ollut osannut odottaa, että Beau suhtautuisi siihen niin kiihkeästi. Se vaikutti turhautuneelta ja luetteli paikkoja, joissa hän olisi voinut mieluummin olla. Utahin kohdalla nainen kohotti kulmiaan kysyvästi, muttei osannut sanoa mitään. New Yorkissa oltiin, koska siellä oltiin oltu kun äiti oli kuollut ja sitten ei oltu osattu lähteä. Astoria ja kerho olivat tulleet jonkinlaisina kaupanpäällisinä siinä kaikessa sekavuudessa ja kaipa Eve tosiaan olisi voinut olla missä tahansa muuallakin, mutta yksin pohjalta aloittaminen oli pelottavaa, eikö Beau sitä tajunnut? Evellä oli hädintuskin yhtään rahaa säästössä, eikä hän tuntenut oikein ketään mistään muualta kuin sieltä. Ajatus uudesta elämästä jossain muualla oli jännittävä, mutta yhtälailla ihan helvetin pelottava.
Sen sijaan, että olisi myöntänyt pelkonsa Eve yritti tarttua johonkin muuhun. Kai siinä tilanteessa olisi tuntunut hyvältä, jos olisi saanut Beaun ajattelemaan jotain muuta ja sanomaan, että sekin oli kaivanut häntä. Silloin siellä olemisessa olisi kai ollut jotain järkeä, eikö vain? Miehen vastaus ei ollut kummoinen, mutta sellainen kuitenkin lopulta saatiin. Hetken nainen oli ehtinyt olettaa, ettei toinen edes vaivautuisi sanomaan mitään. ”For all I know that could mean anything”, Eve vastasi vähän pettyneenä ja jätti viimein hipelöimänsä peltirasian rauhaan, veti kädet ristiin rinnan päälle. Oletettavasti Beau oli palannut enemmän perheensä kuin minkään muun takia, eikä Eve tiennyt miksi oli edes viitsinyt toivoa jotain selvempää vastausta. Miksipä mies olisi hänelle leperrellyt.
Seuraava kysymysten tulva tuntui iskulta palleaan ja Eve tiesi punan nousevan poskilleen. Ei siksi, että hän olisi nolostunut vaan koska Beaun syytökset tuntuivat niin epäreiluilta. ”Of course not”, nainen sanoi lopulta kipakasti, loukkaantuneena siitä, että Beau kuvitteli jotain sellaista. Että tämä oli ainut, mitä hän elämältään halusi. ”You think whoring around is so fucking fulfilling I wanna do it my whole life?” hän kysyi ja kumartui nappaamaan sängynreunalle myttyyn unohtuneen flanellipaidan. Kiskoessaan sitä päälleen Eve mulkaisi Beauta ja haroi sitten turhautuneena hiuksiaan. Hetken aikaa nainen vain seisoi hiljaa paikallaan ja tuijotti miestä tietämättä mitä sille pitäisi sanoa. Hän ei tajunnut miksi se oli niin kylmä häntä kohtaan, mitä hän oli sille koskaan tehnyt. ”I don’t know where to go. I told you. I have no idea what I’m doing with my life. I don’t have anyone anywhere else and I don’t have enough money to make it on my own”, nainen mutisi ja sen kaiken sanominen tuntui pahemmalta kuin lyödyksi tuleminen, koska sen ajatteleminen sai hänet tuntemaan olonsa toivottomaksi. ”I would love to have a better life, but I don’t know how to get one and I’m scared, don’t you get that?” Oli turhauttavaa, ettei Beau todellakaan tuntunut tietävän.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 28, 2018 12:57:16 GMT 2
Post by autopilot on Sept 28, 2018 12:57:16 GMT 2
Eve ei ollut ollut ainut tai edes pääasiallinen syy Beaun paluulle, mutta pakko kai sen oli näytellä siinä kaikessa jotain roolia, kun hän oli hyvin aikaisessa vaiheessa hakeutunut takaisin sen seuraan. Hän ei tiennyt yhtään mitä siltä halusi, mutta se tunne taisi olla molemminpuoleinen. Eve ei varsinaisesti vaikuttanut siltä, että olisi ollut yhtään sen paremmin tilanteen tasalla. Sen ajatuksia ei oltu koskaan osattu lukea, mutta nyt se oli yhtä isoa mysteeriä. Jonkunlaisin hermoromahduksineen kaikkineen - porrasepisodi vain hämmensi miestä entisestään, kun naisesta ei saatu otetta enää millään tasolla eikä tiedetty yhtään mitä odottaa.
Ei Beau yrittänyt olla hyökkäävä tai epäkohtelias, mutta oli silti. Hän oli siihen tilanteeseen niin turhautunut, ettei jaksanut miettiä äänensävyään sen suuremmin. Eve vastasi kyllä heti, ettei tietenkään aikonut jäädä tänne ikiajoiksi, mutta ei se ollut toisaalta esittänyt mitään muitakaan suunnitelmia. Ihan kuten ei Beaukaan, ennen kun oli lopulta ehkä pohjimmiltaan Micahin provosoimana häipynyt. “Let’s get you outta here, then”, mies vastasi siihen huorauskommenttiin, eikä suostunut lähtemään ihan samalla linjalle. Luoja ties miksi hänen piti ryhtyä pelastajaksi tässäkin tilanteessa, mutta hän ei vain voinut antaa olla ja kääntyä pois.
Sydän tuntui särkyvän vähän, kun Eve puhui siitä, miten sillä ei ollut ketään, eikä se edes tiennyt mistä olisi aloittanut. Ei ollut rahaa, ei paikkaa mihin mennä, ei mitään. Mieli olisi tehnyt julistaa saman tien, että hänellä oli rahaa ja sillä selvittäisiin, mutta ei siinäkään ollut mitään järkeä. He eivät edes olleet yhdessä, eivät olleet koskaan olleetkaan. “You got me”, hän sanoi kaikesta siitä huolimatta, jotenkin yllättävän varmasti, “we could figure it out. Whatever you want.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 13:40:25 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 13:40:25 GMT 2
Jos Beau ei tajunnutkaan miettiä äänensävyään, ei sitä tehnyt Evekään. Omat sanavalinnatkin olivat siinä vaiheessa kaikkea muuta kuin loppuun mietittyjä, mutta tuskin kukaan siinä tilanteessa olisi muuta voinut odottaakaan. Beaun kysymykset olivat osuneet herkkään paikkaan ja sen varmasti näki hänen ilmeestään ja kuuli tavasta, jolla hän miehelle vastasi. Ei hän olisi tavallisesti kutsunut tekemisiään huoraamiseksi, vaikka se kai pohjimmiltaan sitä olikin. Kukaan ei tietenkään maksanut hänelle seksistä, mutta hän sai sitä vastaan huoneen, joten eivät ne järjestelyt kovin kaukana toisistaan olleet. Tilanne ei ollut ideaali, mutta oli se silti parempi kuin olla rahattomana kadulla ja oikeasti myydä itseään jossain kulmalla.
Eve puri kipeästi huultaan, jottei olisi suoraan kysynyt mieheltä, miten se ajatteli hoitaa hänet pois sieltä kun asiat olivat miten olivat. Hän olisi halunnut, mutta se olisi tuntunut liian suoralta. Ihan kuin hän olisi jotenkin odottanut, että Beau pelastaisi hänet, vaikka se ei todellakaan ollut miehen velvollisuus. Toki pieni osa hänestä toivoi, että vastaus kaikkeen oikeasti löytyisi niin läheltä, mutta sen sanominen suoraan olisi ollut liian nöyryyttävää jopa hänelle ja silloin olisi joutunut vielä rivien välissä toistamaan sen, miten hän tosiaan oli ikävöinyt miestä ja miten hän siitä välitti vaikka oli yrittänyt olla välittämättä. Ei hän halunnut olla mikään hyväntekeväisyyskohde, eikä että Beau tai kukaan auttaisi häntä vain säälistä. Sen sijaan hän tyytyi siis purkamaan oman epävarmuutensa ja selittämään, miksi oli vielä siellä, vaikka tavallaan hän oli aina olettanut että Beau tiesi. Aika naiivistikin hän oli olettanut, että mies jollain tavalla tunsi hänet tarpeeksi hyvin tietääkseen, ettei hän pohjimmiltaan halunnut hyppiä sylistä toiseen ja olla milloin kenenkin kähmittävänä. Ilmeisesti se ei kuitenkaan tuntenut, kun oli joutunut kysymään.
Beaun ääni oli yllättävän varma ja vakaa, kun se Even hiljennyttyä sanoi sanottavansa. Hetkeen nainen ei osannut muuta kuin vetää henkeä ja tuijottaa, koska tarjous tuntui niin absurdilta. Ja miten niin ’you got me’? ”What do you mean by that?” hän kysyi epävarmasti ja yhtäkkiä sydän tuntui hakkaavan kurkussa tai jossain henkitorven päässä. Beau seisoi edelleen ihan siinä vähän matkan päässä, eikä Eve osannut lukea sen kasvoja tarpeeksi tietääkseen, mitä sen päässä oikein liikkui.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 28, 2018 15:45:55 GMT 2
Post by autopilot on Sept 28, 2018 15:45:55 GMT 2
“If you wanna leave then grab your stuff and let’s leave. That’s what I mean”, Beau sanoi Evelle. Hänellä ei ollut suunnitelmaa, mutta sen ei annettu haitata. Jos nainen kerta sanoi haluavansa pois, niin sitten se piti jollain keinolla saada sieltä pois. Niin yksinkertaista se oli. Kaikessa muussa oli kysymys vain yksityiskohdista, jotka voitaisiin hioa vauhdissa kuntoon. Ero aiempaan oli kai se, että nyt se kaikki oltiin vihdoin sanottu ääneen. Silloin ei enää voinut vain katsoa toiseen suuntaan ja antaa olla.
“I’m serious”, mies vielä alleviivasi, ehkä vähän pehmeämpään sävyyn, “I’m going to New Jersey in a few days for some family stuff. We’ll get you a room till that and figure it out from there. How’s that?” Joko voitaisiin soitella - kerhon ulkopuolisilta - ystäviltä palveluksia tai ottaa kylmästi hotelli. Beaulle sopisi kumpi vaihtoehto tahansa, mutta jotenkin tuntui, että ehkä Even olisi parempi viettää edes se muutama päivä turvallisten, hyvien ihmisten luona, ei yksin murehtimassa. Rahapuolta ei edes mietitty, koska sillä ei ollut mitään väliä.
Oli varmasti ihan käsittämättömän typerää edes yrittää sillä tavalla sitoa itseään toiseen ihmiseen, mutta ei hän vain voinut itselleen mitään. Kuten niin moni oli sanonut, hän oli liian pehmeä näihin ympyröihin. Ei Even tilannetta voitu vain katsoa ja leikkiä että kaikki oli kunnossa. Selvästi ei myöskään voitu vain odottaa, että joku muu tulisi hätiin, kun kukaan ei tullut. Ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan, mikä oli vain yksi syy lisää häipyä sieltä mahdollisimman kauas.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 16:25:17 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 16:25:17 GMT 2
Beau puhui ihan selvillä lauseilla, joten sen sanomaa ei voinut olla ymmärtämättä, mutta silti Evestä tuntui kuin ei olisi käsittänyt mitään. Ehdotus että vain pakkaisi kamansa ja kävelisi ulos tietämättä yhtään mitä jatkossa aikoi oli järjestön, mutta Beau siinä vieressä tuntui olevan vakuuttunut, että niin voisi toimia. ”Are you serious?” Eve kysyi pökertyneenä ja puri taas huultaan, kun Beau vakuutteli olevansa. Hänen kulmansa painuivat aavistuksen ryppyyn ihan kuin hän olisi kuumeisesti yrittänyt miettiä, oliko mies seonnut vai mitä se ajoi takaa. Jos hän lähtisi sen kanssa, mitä se edes tarkoittaisi ja mitä se halusi hänestä? Jotenkin sen hitusen pehmennyt äänensävy tuntui kutsuvalta ja Eve ihan oikeasti pureskeli niitä sanoja. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän todella mietti, voisiko vain lähteä.
”That’s not something you can say on a whim and then forget the next day, you know that right?” brunette hengähti, kun oli saanut ajatuksensa edes jotenkin järjestykseen. Rekisteröinyt, että mies ihan tosissaan ehdotti lähtemistä. Kokonaan, jos hän oikein ymmärsi. ”If I take my stuff and leave, I probably won’t have a place to come back to even if I need one”, hän sanoi vakavasti ja hieraisi käsivarttaan epävarmasti. Ei voitu olla panematta merkille, että Beau puhui huoneen ottamisesta nimenomaan hänelle, ei heille, joten ilmeisesti se halusi kyllä pelastaa hänet paskalta elämältään, mutta siinä se. Paljonhan sekin tietenkin oli, paljon enemmän kuin Eve olisi koskaan uskaltanut odottaa ja siksi se tuntuikin niin älyttömältä. ”When I said I don’t have money I was being honest, I have maybe few hundred bucks in total”, lisättiin ihan vain jotta Beau tajuaisi, että hän oikeasti oli rahaton. Se ei ollut vastarintaa – hän todella halusi toisenlaisen elämän ja unelmia ja ilmeisesti lähteä sieltä – vaan pyrkimys selvittää, ettei tekisi kiihdyksissään jotain mitä katuisi. Hänen pitäisi ihan oikeasti voida luottaa Beauhun jos lähtisi sen kanssa, eikä se ollut ihan helppoa, kun hän ei edelleenkään tiennyt, miksi mies edes halusi auttaa. Jostain helvetin ritarillisuudestako, ihan vain koska oli niin hyvä ihminen? ”What’s in it for you? You don’t owe me anything and I don’t want you to think me as some kind of a charity case”, Eve kysyi lopulta. Kysymys olisi voinut kuulostaa epäilevältä jos se olisi lausuttu toisin, mutta Even äänessä ei ollut tippaakaan syytöksiä, pelkkää täysin aitoa hämmennystä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Sept 28, 2018 18:21:09 GMT 2
Post by autopilot on Sept 28, 2018 18:21:09 GMT 2
“Yes”, Beau vahvisti vielä toiseenkin kertaan olevansa tosissaan. Idea oli ehkä tullut äkkiä, mutta kyllä hän seisoi sen takana. Mielessä ei myöskään edes käynyt sellaista vaihtoehtoa, että naiselle oltaisiin ensin syötetty jotain tarinoita uudesta, upeasta elämästä, ja sitten jätetty se yksi kadunkulmaan, kuten se tuntui vähän ajattelevan. Beau ei keksinyt oikein mitään skenaariota, missä olisi päätynyt sellaiseen ratkaisuun, etenkään nyt kun tähän ei oltu edes lähdössä parisuhteen motivoimana.
“You really think I’d do that? Get you to leave and then just.. Leave you somewhere alone?” Beau piti kysyä ääneenkin ja hän näytti ehkä ohimennen aavistuksen loukkaantuneelta. Eve kuitenkin jatkoi vielä ja puhui siitä, miten ei varmaan voisi enää tulla takaisin vaikka haluaisikin. “You don’t have to come back”, mies huomautti saman tien, “you can get a job just like anyone else. We can talk to a lawyer about making you legal. Get a place. Whatever. You just need a place to start.” Hän ei missään nimessä ajatellut, että Eve vain asuisi jonkun nurkissa lopun ikäänsä. “And I got money. And I can get more. We’ll call it a loan if you want. You can pay me back sometime when you get everything in order.”
Mitä motiiveihin tuli, niin kuka tiesi. Beau ei ainakaan osannut oikeasti määritellä, että miksi teki mitä teki. “Good karma?” Hän ehdotti puolitosissaan, “no, seriously. If I can do it then why the fuck wouldn’t I? Just pack your shit and I’ll go make some calls, alright?” Ystävän vierashuone tuntui ehdottomasti paremmalta vedolta juuri nyt kun joku hotelli, vaikka ei pitkäikainen ratkaisu olisikaan.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 22:36:44 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 22:36:44 GMT 2
”No, but how should I know really? It’s not like I’ve done this before. I don’t know how these things work”, hän puolustautui. Tarkoittiko hän sitten näillä asioilla koko siihenastisen elämän hylkäämistä humalaisen päähänpiston seurauksena vai ihmissuhteita yleensä, kuka tiesi. Sitä ei sanottu, että olihan Beau Ninankin jättänyt karatessaan matkalleen, miksi se ei muka olisi voinut tehdä hänelle samoin. Se oli ollut Ninan kanssa vuosia, hänet se oli tuntenut neljä kuukautta ja siitäkin puolet oli ollut sitä sotkua. Ja mitä hän oli itse miehelle tehnyt? Jättänyt sen kun se oli ollut kirjaimellisesti auki, hajalla ja varmaan pelännyt henkensä puolesta. Olisi kai sillä ollut oikeuskin tehdä sama hänelle, jos ei ilkeyttään niin ihan vain jotta oltaisiin tasoissa.
Puheet työpaikasta, asunnosta ja lakimiehille puhumisesta laillisen statuksen saamiseksi panivat väkisinkin pään vähän pyörälle. Miehen asenne oli aika optimistinen, sen verran Eve korvissaan humisevan veren ja humalansa jälkimaininkienkin läpi ymmärsi. Työpaikka ja asunto olisivat kaiketi ihan järjestettävissä, mutta kansallisuus… Ehkä hän oli pessimisti, mutta 20 laittomasti maassa vietetyn vuoden jälkeen oli kai yleensä aika vaikea saada viisumia, työlupaa saati sitten kansallisuutta. Beau sai kaiken kuulostamaan helpolta ja jotenkin se vain lupasi pitää kaikesta huolta, lainata rahaa ja laittaa asiat järjestykseen, not a big deal. Sitähän Eve oli kai tavallaan sanonut odottaneensa: että joku tulisi ja olisi tukena ja näyttäisi, miten asiat järjestetään. Beau oli tarttunut syöttiin, eikä Eve voinut olla ajattelematta, että oli jotenkin alitajuntaisesti huijannut sen tekemään niin. Ei kai se ihan tyhjästäkään ollut tätä ideaa keksinyt?
”Karma, huh?” Eve naurahti ja se tuntui vieraalta, niin syviin vesiin keskustelu oli päässyt hetkeksi lipsahtamaan. Hän mietti vielä hetken kaikkea Beaun sanomaa ja nyökkäsi sitten. ”Yeah okay”, nainen lupasi nopeasti ennen kuin ehtisi pyörtää päätöksensä. Hän ei halunnut olla siellä koko elämäänsä, ei oikeasti. Kyse ei edes ollut sen illan tapahtumista, vaan siitä että hän oli ilmaantunut Gavinin ovelle elämänsä hirveimpänä hetkenä ja sen jälkeen elämä oli vain tapahtunut, ei hänen ollut koskaan ollut tarkoitus jäädä paikalleen seitsemäksi vuodeksi. Jos Beaulle olisi sanottu nyt ei, tulisiko kukaan koskaan ojentamaan kättään samalla tavalla? Tuskin.
Annettuaan Beaun sekopäiselle suunnitelmalle siunauksensa ja päästettyään miehen poistumaan huoneesta ilman vastaväitteitä Eve vilkaisi ympärilleen. Pakkaamiseen ei kauaa menisi: hänellä oli vaatteilleen yksi osittan tyhjillään oleva lipasto, yöpöydän laatikossa jotain irtotavaraa, pöydällä jokunen kirjaston kirja ja kylpyhuoneessa pieni kasa kosmetiikkaa. Hän ei omistanut niitä huonekaluja tai edes lakanoita joissa nukkui. Kerholla oli enimmäkseen ollut kaikki, mitä hän tarvitsi, loput oltiin voitu lainata Realta ja Lydialta, joten miksi mitään olisi kannattanut ostaa omaksi? Ajatus oli kuitenkin ollut jossain vaiheessa häipyä sieltä tavalla tai toisella ja olihan sitä jo lapsena oppinut, että mitä vähemmän omisti, sitä helpompi oli liikkua ympäriinsä. Viimeisestä äidin kanssa jaetusta kodistakin oli lopulta otettu mukaan hyvin vähän, jotain valokuvia lähinnä.
Eve oli arvioinut urakan nopeuden oikein: noin viidessätoista minuutissa koko omaisuus oli pakattu isoon putkikassiin ja reppuun, jotka nyt nojasivat toisiinsa keskellä huoneen lattiaa. Kovin siistiä pakkausjälki ei ollut, mutta vaatteiden viikkaaminen ei sillä hetkellä tuntunut kaikkein olennaisimmalta asialta. Saatuaan tehtävänsä päätökseen Eve istahti sänkynsä reunalle ja nappasi viimein tupakka-askinsa jolla oli aiemmin leikkinyt, kaivoi sieltä yhden valmiiksi käärityn savukkeen ja työnsi sitten askin reppunsa uumeniin ennen kuin sytytti tupakan. Vasta ensimmäiset henkoset saivat oikeasti tajuamaan, miten hermostunut hän oli ollut, miten kireä. Poltettuaan tupakan puoleenväliin nainen hätkähti silminnähden, kun ovi taas aukesi ja nopeasti mielessä kävi, miltä se näyttäisi jonkun muun kerholaisen silmiin. Jos Levy tai ihan kuka tahansa olisi kävellyt sisään ja nähnyt hänet istumassa sänkynsä reunalla tupakka kädessään pientä tavarapinoaan tuijottaen ja flanellipaitaansa kääriytyneenä, olisi reaktio voinut olla aika paha. Tulija oli kuitenkin Beau, kuten kuuluikin ja sitä varten Eve pakotti huulilleen hapuilevan hymyntapaisen. Hän oli pakkaamisen ohessa napittanut paitansa ja kääräissyt hiuksensa sotkuiselle nutturalle, mutta muuten kaikki oli tietenkin kuten ennenkin. Huonekaan ei lopulta näyttänyt kovin erilaiselta, koska suurin osa hänen tavaroistaan oli muutenkin ollut poissa silmistä. ”That’s evertyhing”, Eve sanoi osoittaen kahta laukkuaan, kun ei tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut. ”Who did you call?” hän kysyi sitten, puoliksi odottaen että Beau irvistäisi ja sanoisi, ettei tästä tulisikaan mitään.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 1, 2018 11:53:19 GMT 2
Post by autopilot on Oct 1, 2018 11:53:19 GMT 2
Vaikka se siltä ulospäin näyttikin, ei Beau ollut jättänyt Ninaa ja Austiniakaan tyhjän päälle. Naisen kanssa ei oltu puheväleissä, mutta silti hän oli kaikessa hiljaisuudessa huolehtinut, että niiden vuokra oltiin maksettu ja kaikki oli kunnossa. Siitä ei puhuttu, mutta ei hän vain voinut kääntää selkäänsä ja leikkiä, ette koko suhdetta ollut koskaan tapahtunutkaan. Ninalle ei haluttu mitään pahaa - sen kanssa ei vain haluttu olla yhdessä. Ei sekään ollut pitkään aikaan halunnut olla hänen kanssaan, oli vain halunnut säilyttää elämäntasonsa. Vaikea se kaikki oli vain unohtaa, vaikka välit nyt olivatkin mitä olivat. Kiintymystä tunnettiin jollain tasolla edelleen, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri. Olisi varmaan pitänyt olla täysi sosiopaatti, jos ei olisi tuntenut mitään.
Ehkä tälläisiä päätöksiä ei olisi pitänyt tehdä näin kevyin perustein, lyhyellä harkinta-ajalla ja pienessä humalassa, mutta kun pallo kerran saatiin pyörimään, ei se siitä enää pysähtynyt. Eve jäi pakkaamaan tavaroitaan, Beau lähti miettimään sotasuunnitelmaan ja soittelemaan yöpaikan toivossa. Vaikka hän oli jo aikoja sitten lähtenyt omille teilleen ja heittäytynyt kerhon mukaan, oli hänellä edelleen vanhasta elämästä paljon tuttuja. Vanhoja ystäviä, joihin ei pidetty tarpeeksi usein yhteyttä. Koulukavereita, entisiä hanttihommista jääneitä kollegoita, joiden kanssa oltiin joskus kiroiltu tupakkapaikalla ja käyty liian monta kertaa oluella, joka venyi koko yön mittaiseksi. Osa oli hänelle palveluksen velkaa, moni olisi avannut ovensa ihan vain siksi, että ne olivat hyviä ihmisiä.
Nytkään tehtävä ei ollut kovin vaikea. Ensimmäiseksi mieleen nousi Elijah, joka oli juuri sen yhden palveluksen velkaa. Se oli ajanut vuosi sitten humalassa ja jäänyt kiinni, Beau oli käynyt kaikessa hiljaisuudessa maksamassa sen takuut ja vielä selittänyt sen tyttöystävälle, miten he olivat yhdessä vaihdelleet kuulumisia viskin ääressä ja kadottaneet ajantajunsa. Sen kanssa oltiin joskus oltu yhdessä töissä ruokakaupan varastolla ja oltiin sen jälkeen pidetty yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti. Se asui Bronxissa, eli juuri tarpeeksi kaukana, mutta silti sopivan lähellä. Sillä ei myöskään ollut mitään protestoitavaa, kun hän vain kysyi siltä suoraa, saisiko hän majoittaa ystävänsä yöksi tai pariksi sen vierashuoneeseen. Samalla vaihdettiin kuulumisiakin, joten se puhelu päätyi vähän venymään.
Kun Beau palasi, oli Eve saanut kaikki tavaransa kuulemma kasaan. Sillä oli vain pari laukkua, mutta mies ei kommentoinut asiaa mitekään. “Good”, hän vain hymyili ja nappasi laukuista toisen, painavamman näköisen. “Elijah. He lives down in Riverdale”, hän sanoi samalla, kun viittasi kohti ovea ja katsahti Eveä kysyvästi, “he’s real cool. Don’t worry about it.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 1, 2018 12:34:23 GMT 2
Post by moa on Oct 1, 2018 12:34:23 GMT 2
Even epäilyksistä huolimatta Beaun kasvoilla pyöri hymy ja se vain tarttui toiseen niistä hänen pakkaamistaan laukuista. Ei sanonut mitään siihen suuntaankaan, että mietitään uudelleen tai perutaan koko homma, vaan kertoi puhuneensa jonkun Riverdalessa asuvan Elijahin kanssa. Naisen ilme oli varmaan vähän kysyvä, koska katsoessaan häntä seuraavan kerran mies vakuutti, että Elijah oli cool ja hän voisi olla huoleti. ”I’m not worrying”, brunette väitti ja tajusi itsekin tekevänsä sen ihan turhaan, koska sekä hänen ilmeensä että äänensä varmaan kavalsivat totuuden. Hän veti tupakastaan viimeiset henkoset, tumppasi sen yöpöydällä olevaan tuhkakuppiin ja nousi sitten seisomaan, tunki sytkärin ja kännykän farkkushortsiensa taskuun. Beau oli selvästi jo menossa, joten Eve nappasi lattialle jääneen repun otteeseensa ja heitti sen olalleen lähtiessään seuraamaan Beauta ulos huoneesta.
Kai siinä ovesta astuessa olisi pitänyt pysähtyä ja katsoa vielä viimeisen kerran taakse tai jotain, mutta Eve ei tehnyt kumpaakaan. Hetki ei vain tuntunut oikealta millekään nostalgiselle muistelulle, joten se päätettiin tietoisesti jättää väliin. Laskeutuessaan portaita alakertaan ja kääntyessään käytävässä vaistomaisesti takaoven eikä kerhohuoneen puoleen Eve piti katseensa tiukasti edessään. Hän ehtisi vielä tulla katumapäälle, jos ajattelisi asioita liikaa ja lähtisi kyseenalaistamaan mihin oli ryhtymässä, koska ei elämä kerholla ollut todellakaan ollut pelkkää kärsimystä ja hyväksikäyttöä, vaikka Beau ehkä niin ajatteli. Vuosien saatossa Eve oli ehtinyt muodostaa tunnesiteen ympärillään oleviin ihmisiin ja paikkaan itseensäkin, joten vaikka hän kieltämättä halusikin elämältään nykyään jotain muuta, olisi niihin ajatuksiin uppoutuminen voinut saada hänet epäilemään päätöstään pakata laukkunsa keskellä yötä ja antaa kaikki ohjat Beaulle.
Kiivettyään Beaun avolavan kyytiin ja vedettyään oven perässää kiinni Eve vilkaisi viimein kerhotaloa, jonka oli juuri jättänyt taakseen. Kun Beau nousi kuljettajan paikalle ja senkin ovi kolahti, Eve pakotti katseensa suoraan eteen ja alkoi sitten asetella reppuaan jalkatilaansa. ”So he’s a friend of yours? This Elijah”, nainen kysyi kun mies käynnisti auton moottorin ja niine hyvineen he lähtivät ajamaan pois päin kerholta. Ei kai sillä juuri väliä ollut, mutta tuntui että pitäisi kysyä, jottei vaikuttaisi niin epävarmalta. Hiljaisuus antaisi helposti sen kuvan, että häntä jo kadutti, mikä ei ollut totta. Hän ei oikein ollut vielä käsittänyt koko tilannetta. Eve painautui penkkinsä selkänojaa vasten, hengitti syvään ja tunsi selkänikamiensa naksahtelevan rentoutuessaan.
|
|