member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 2, 2018 14:41:10 GMT 2
Post by autopilot on Oct 2, 2018 14:41:10 GMT 2
“I’m sure you’re not”, Beau kommentoi Even vakuutteluihin, mutta heltyneeseen sävyyn. Oli sillä kaikki syyt ollakin huolissaan, eikä siinä ollut mitään vikaa. Hän sovelsi siihen tilanteeseen nyt sitä samaa hyppää syvään päähän -metodia, eikä jäänyt siihen huoneeseen ihmettelemään ja haikailemaan. Tavarat mukaan ja menoksi vain, ennen kun kukaan ehtisi lyömään jarruja pohjaan ja muuttamaan mieltään. Ehkä sen jonkunlaisen kiireen takia hänkään ei ehtinyt miettiä asiaa sen syvällisemmin, ei joutunut pohtimaan omaa osaansa siinä kaikessa tai miettimään, miten huomenna jatkettaisiin.
Eve ei tainnut vilkuilla olkansa yli yhtään sen enempää, seurasi vain Beaun kannoilla pihalle asti. Se muistutti vähän siitä, miten hän oli itse vain ottanut ja hypännyt lentokoneeseen. Olo ei ollut ollut haikea, vaikka olisi pitänyt olla. Se kaikki oli iskenyt vasta paljon myöhemmin, kun pahin vapaudenhuuma oli kulunut pois. Eve jätti Beaun silmissä taakseen lähinnä kurjuutta, vaikka varmasti sekin oli kiintynyt jollain tasolla siihen paikkaan ja niihin ihmisiin - niin hänkin oli.
He eivät puhuneet paljonkaan, ennen kun oltiin turvallisesti autossa ja ovet vedettiin perässä kiinni. Moottori murhahti käyntiin, radiosta pyörähti päälle joku classic rock kanava. “Yeah. We used to work together”, Beau vastasi Evelle samalla, kun navigoi heidät pois kerhotalon pihasta. “In a warehouse. in my old life. He doesn’t do any of this shit. He ended up going to college and I ended up dropping out, so.. He’s got a good job now. Something in marketing. Sounded fucking boring and normal to me.” Sen elämä oli ainakin miehen korvaan kuulostanut siltä, ettei paljon normaalimmaksi voisi enää mennä.
“It’s just for a couple of nights”, hän lisäsi ja vilkaisi Eveä, “I’ll find a real place or we’ll get a hotel room or something. It’s up to you. I just figured.. It's a good place to start.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 2, 2018 16:20:23 GMT 2
Post by moa on Oct 2, 2018 16:20:23 GMT 2
Ei sille hiljaisuudelle oikeastaan ollut Even puolelta muuta syytä kuin se, ettei hän oikein tiennyt mitä olisi sanonut. Siellä autossakin suun avattiin lähinnä, koska tuntui että täytyi, kohteliaisuudesta tai jotain. Koko ilta oli ollut sellainen sekasotku, ettei Eve tiennyt itsekään mitä siitä ajatteli. Jokin ymmärrys varmaan iskisi aamulla, kun heräisi sen Elijahin vierashuoneesta. Sen, jonka Beau kertoi työskentelevän nyt markkinoinnin parissa, vaikka ne tunsivat jostain varastolta. Hän oletti että ’vanhalla elämällään’ Beau viittasi aikaan ennen kerhoa, siihen kun se oli vielä opiskellut ja ollut suuntaamassa ihan muuhun suuntaan. ”Marketing, wow”, nainen kommentoi ja pakotti äänensä kirkkaammaksi kuin se oli ollut hetkeen. Hän vilkaisi Beauta ja hymyilikin, lähinnä kai näyttääkseen että se kaikki kuulosti hänestä hyvältä ja Elijah tosi mukavalta. Ettei suunntielma epäilyttänyt häntä aukkoineen kaikkineen. ”Sounds nice. Very middle-class”, hän lisäsi ja se kuulosti jo enemmän häneltä. Kuin olisi pehmeästi kuittaillut tuntemattomalle ihmiselle sen keskiluokkaisuudesta, vaikka oikeasti oltiin tietenkin vähän kateellisia. Ei varsinaisesti siitä markkinointityöstä, vaan elämäntyylistä joka siihen varmaan liittyi, siitä kaiken tavallisuudesta.
Beau lisäsi, että hänen oli tarkoitus viettää Elijahin luona vain muutama yö, sitten etsittäisiin asunto tai otettaisiin hotellihuone tai mitä ikinä, riippuisi kuulemma hänestä. Sille Eve kohotti kulmakarvojaan melkein kysyäkseen jotain, mutta nyökkäsi sitten kuitenkin. ”Whatever is most convenient for you is okay for me”, nainen muotoili sopivan ympäripyöreästi, jottei täyttäisi ääntään odotuksilla. Hän oli sille illalle jo myöntänyt ikävöineensä Beauta ja kerjännyt päästä sen syliin, kyllä se tiesi mitä hän siitä ajatteli. ”Where are you staying now?” hän jatkoi väistääkseen kysymästä tarkennusta Beaun suunnitelmaan. Joka toisessa lauseessa se sai tämän kuulostamaan siltä, että he olivat tilanteessa jotenkin yhdessä, etsimässä asuntoa jossa molemmat voisivat asua tai jotain. Joka toisessa taas Eve oli ottamassa siltä jotain lainaa ja elämässä yksinään. Se sanoi että hän saisi päättää miten toimittaisiin, mutta Eve olisi halunnut tietää mitä se itse halusi.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 8, 2018 16:09:07 GMT 2
Post by autopilot on Oct 8, 2018 16:09:07 GMT 2
“Marketing”, Beau toisti, lähinnä itselleen. Se oli jotenkin ihan älyttömän normaali ala. Keskiluokkainen, kuten Evekin sanoi. Normaalit työtunnit yhdeksästä viiteen, kymmenen melkein samanlaista kauluspaitaa roikkumassa kaapissa, työsuhdemersu ja vanhempi, pari vuotta sitten kavereiden avulla rempattu kerrostalokämppä. Kai se oli myös korvia myöten asunto- ja opintoveloissa ja vihasi elämäänsä joka ikinen päivä ruuhkassa istuessaan, mutta sekin kuului jollain tavalla asiaan. “I bet he’s secretly really unhappy”, mies lisäsi perään, mutta ei kovin totiseen ääneen, ”normal people always do the weirdest shit.”
Ei ollut mikään yllätys, ettei Eve esittänyt asumistilanteeseen sen enempää mielipiteitä. Beau tuntui selvästi olevan nyt vastuussa siitä koko kuvioista, eikä se haitannut. “Get a good night’s sleep and come back to it, how about that”, hän mumisi siihen naisen kommenttiin, eikä tosiaan ollut juuri nyt päättämässä yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Käytännöllisyys ei myöskään tuntunut nyt kovin tärkeältä, kun olihan koko tämä tilanne jo pohjimmiltaan ihan äärettömän epäkäytännöllinen noin arjen pyörittämisen suhteen. Ihan kuten sekin, ettei hän ollut selvittänyt omaakaan asumistilannettaan, mistä Eve kysyi.
“At Micah’s. I was staying at a hotel but he thought it was stupid since he got room, so..” Beau yritti kuulostaa rennolta, mutta oikeasti tunsi olonsa aika typeräksi. Ei hän ollut selvittänyt edes omia asioitaan, joten ei Evellä ollut mitään syytä luottaa häneen tippaakaan. Teki mieli esittää kasa valheita ja selityksiä perään, mutta hän puri vain kieltään. “I’ll get a real place”, todettiin kuitenkin, “I dunno where. Maybe I should call some real estate agent. That’s what you’re supposed to do, right?”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 8, 2018 21:21:22 GMT 2
Post by moa on Oct 8, 2018 21:21:22 GMT 2
Ilman kesäkuussa Philadelphiaan tehtyä reissua Eve olisi varmaan ihmetellyt, miten Beaulla edelleen oli ystäviä, jotka olivat niin kaukana sen omasta todellisuudesta, mutta nyt ei ollut tarvetta. Hän tiesi jo, että miehellä oli ne kaksi toisistaan erillistä elämää. Se jota se eli kerhon kanssa ja se joka oli jäänne sen omasta entisestä, huomattavasti keskiluokkaisemmasta elämästä yliopistoineen kaikkineen. Elijah oli selvästi sellainen jäänne ja oli paha sanoa, ajatteliko Beau oikeasti ystävänsä olevan salaa onneton vai sanoiko se niin vain turruttaakeen jotain omaa selittämätöntä kateuttaan. Joka tapauksessa sen ääni oli kevyenpuoleinen, joten Eve antoi suupielensä nykiä vapaasti, eikä lähtenyt johdattelemaan keskustelua vakavammille urille. Ei heidän tarvinnut puida keskituloisten, valkoisten amerikkalaismiesten sielunelämää tämän syvällisemmin. ”They sure do”, Eve myönsi pyöritellen päätään hitaasti. Hän ei luultavasti voisi estää itseään etsimästä Elijahin asunnosta ja miehestä itsestään merkkejä siitä pohjattomasta onnettomuudesta, mutta se voisi olla ihan terveellinen ajanviete ja viedä ajatukset pois omista ongelmista. Työttömyys ja asunnottomuus ja täydellinen toisen ihmisen hyväntahtoisuuden varassa oleminen olivat asioita, jotka hän mieluusti jättäisi tulevaisuuden Even harteille.
Samoille harteille lankeaisi myös vastuu asumisjärjestelyiden puimisesta. Kyllä Eve itsekin tiesi, että olisi osattava antaa edes jonkinlainen mielipide asiaan, mutta se ei ihan todella tuntunut hänen päätökseltään vaan Beaun. Hän kuitenkin lupasi itselleen, että keksisi jotain sanottavaa aamuun mennessä. Silloin varmaan jo tiedettäisiin paremmin missä mentiin. Yea, I’ll do that”, brunette lupasi, vaikka hyvien yöunien saaminen vieraassa paikassa saattoi olla aika optimistinen tavoite kaiken tapahtuneen jälkeen. Sitä ei silti menty sanomaan ääneen, koska Beau teki jo enemmän kuin tarpeeksi, sen ei todellakaan tarvitsisi vaivata päätään hänen mahdollisilla uniongelmillaan.
Keskustelun kääntäminen miehen omiin asumisjärjestelyihin tuntui ainoastaan reilulta, eikä tieto Micahin luona punkkaamisesta ollut varsinainen yllätys. Eve oli puoliksi olettanutkin, että Beau varmaan asui toistaiseksi jonkun nurkissa; vuokralla asuminen oli kaupungissa niin luvattoman kallista, että kohtuuhintaisen ratkaisun löytäminen saattoi viedä aikaa. Tai niin hän oli ainakin kuullut, omat yritykset olivat aina tyssänneet siihen, ettei rahaa olisi riittänyt edes siivouskomeron vuokraan. ”I’m 25 and I’ve never had my own place, I’d totally be living at my siblings if I had any, so I won’t judge. I’m also maybe not the right person to ask advice about getting a flat, but calling a real estate agent sounds real fancy, maybe the middle-class lifestyle is rubbing off on you already”, hänen oli pakko kiusata vähän ja miehelle luotiin hyväntahtoinen irvistys. ”You could just browse through craigslist and see what’s available. I can help if you want”, luvattiin sitten asiaa sen enempää murehtimatta. Se oli enemmänkin sellainen ’we can do this together if you want’ -tyylinen tarjous kuin vihjaus, ettei Beau muka oikeasti olisi osannut etsiä itselleen sopivaa kämppää ilman häntäkin. Kaipa siinä myös tuli rivien välissä todettua, että Eve piti asunnon hankkimista parempana ideana kuin hotellissa asumista. Heidän molempien kohdalla, vaikka sen järjestelyn logistiikka olikin vielä vähän auki.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 9, 2018 18:12:38 GMT 2
Post by autopilot on Oct 9, 2018 18:12:38 GMT 2
Kateus oli tosiasia. Beau olisi ollut edelleen valmis antamaan aika paljon, että olisi vain voinut vaihtaa elämää Elijahin kanssa ja sujahtaa saumattomasti kaikkeen siihen sen normaaliuteen. Ehkä hän olisi siinäkin elämässä seonnut alta aikayksikön, mutta nyt sitä oli helppo romantisoida. Aika oli kullannut muistot siinä mielessä, ettei hän enää edes muistanut, miten onneton oli oikeasti ollut collegeaikoinaankin. Eri ongelmat olivat silloin olleet keskiössä, mutta ihan samalla tavalla nekin olivat käyneet hermoille ja tuntuneet yhtä suurilta.
Even näkemys siitä Micahin luona viipymisestä oli hyvin erilainen. Beau piti itseään lähinnä epäonnistujana siksi, että joutui kääntymään veljen puoleen. Kun se oli viipynyt hänen luonaan, hän ei ollut ajatellut siitä mitään pahaa, mutta siitä oli varmaan tuntunut ihan yhtä paskalta. Eve kai lähinnä aina vain haikaili sellaisen turvaverkon perään. “Please. I was born to be middle-class”, mies virnisti brunetelle ohimennen, kun se puhui siitä, että ehkä siltä ei kannattanut kysyä asuntoneuvoja.
“Might be too legit getting one. I’d rather live under the radar”, Beau kuitenkin mietti itsekin. Craigslist kuulosti enemmän siltä, että sieltä voisikin löytää jonkun hämärän asunnon, josta voisi ilosesti maksaa käteisellä pöydän alla. “Something we can pay with cash. That’d be good.” Evelle myös nyökyteltiin, että se voisi ehdottomasti selailla Craigslistiä. Sen elämästähän tässä lähinnä oli kyse. Beau valittaisi ehkä kovaan ääneen jos joutuisi pysyvästi jäämään johonkin koinsyömään motellihuoneeseen, mutta ei hän muuten ollut kovinkaan pilalle hemmoteltu ja tyytyi vähään.
Tilanne oli outo, mutta Beau yrtti pitää tunnelman mahdollisimman kevyenä, kun loppumatkan sitten puheli täysin merkityksettömistä asioista. Siitä, että missäköhän olisi lähin Ikea, miten pitäisi ehkä miettiä tänään vielä jotain ruokaa ja miten onnistuttiin osumaan johonkin yöruuhkaan.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 9, 2018 19:11:24 GMT 2
Post by moa on Oct 9, 2018 19:11:24 GMT 2
Arjessa oli oikeasti aika helppoa unohtaa, että Beau tosiaan oli peräisin keskiluokkaisesta perheestä ja sellaiset asiat eivät tarttuneet siihen, ne vain tulivat esiin jostain ajan ja etäisyyden muodostamien pölykerroksien alta. ”Usually you hide it so well I tend to forget”, Eve totesi ja pöyhi hajamielisesti hiuksiaan, kun Beau alkoi pohtia ääneen sitä hänen heittoaan craigslistista kiinteistövälittäjän sijaan. Ehkä mies nimenomaan tällaisissa tilanteissa välillä unohti, ettei elänyt sellaista elämää, että asunnot hankittiin jonkun näpsäkän kolmikymppisen välittäjän kautta ja maksettiin kätevästi tilisiirrolla tai millään muullakaan paper trailin jättävillä tavoilla. Tilanne olisi antanut myöten sen kysymiselle, mistä Beaun rahat edes tulivat nyt kun se oli ottanut lopputilin korjaamolta, mutta Eve tiesi että oli järkevämpää olla kysymättä. Ei se olisi välttämättä hänelle mitään kertonutkaan. ”Cash it is”, nainen vahvisti. Hän oli aikeissa ennemmin tai myöhemmin alkaa maksaa oman osansa vuokrasta, jos he päätyisivät ratkaisuun, jossa asuttaisiin saman katon alla ja käteismaksu nyt yksinkertaisesti oli järkevin vaihtoehto hänenkin tilanteessaan.
Loppumatkan keskustelunaiheet pysyivät kevyinä, ei enää mietitty sitä miten asuminen tulevaisuudessa järjestettäisiin tai otettu esiin mitään muitakaan vakavia aiheita. Eve arvosti tätä, koska sille illalle oltiin kahlattu jo ihan tarpeeksi syvissä vesissä ja tuntui helpottavalta vain jutustella merkityksettömistä asioista. Siitä miten paljon kaduilla oli väkeä kellonajasta huolimatta ja miten kaikki kaupunginosat näyttivät aina vähän erilaisilta. Ennen Elijahin asunnolle saapumista käytiin nappaamassa vielä syötävää jostain sattumalta eteen osuneesta delistä, eikä Eve ollut tajunnutkaan miten kova nälkä hänellä oli ennen kuin sai ahdettua ruokaa sisuksiinsa. Syömisen jälkeen parkkipaikalla kiskottu tupakka auttoi myös karistamaan hartiakireyttä, eikä naisen olo lopulta ollut hullumpi siinä vaiheessa, kun Beau pysäköi autonsa bronxilaisen kerrostalon eteen ja ilmoitti, että oltiin perillä. Jalkakäytävälle laskeuduttuaan Eve heitti repun olalleen ja vilkuili edessä nousevaa taloa sillä aikaa, että Beau pääsi ulos ja hänen rinnalleen talon eteen.
Oikea rappu ja siellä oikea ovi löytyivät vaivattomasti, varmaan Beau oli käynyt siellä aiemminkin, jos ne kerran Elijahin kanssa olivat ystäviä vuosien takaa. Ovikellon soittamista seurasi lyhyt hiljaisuus, jonka aikana Eve lähinnä vilkuili kerroksen muiden asuntojen ovia ja yritti kuunnella, koska sisältä kantautuisi askelia. Rappu oli siisti, ei mitenkään ihmeellinen, mutta muistutti etäisesti jostain talosta, jossa hän oli nuoruudessaan asunut. Ehkä Balimoressa, mutta oli mahdotonta sanoa varmasti. Lyhyen odottelun jälkeen oven avasi hauskannäköinen mies, joka hävisi Beaulle pituudessa varmaan kymmenisen senttiä, mutta oli silti paljon Eveä itseään pidempi. Miehen katse käväisi nopeasti Evessä, mutta suuntautui sitten Beauhun, koska senhän tuo tunsi ja sitä oli luontevaa tervehtiä ensimmäisenä. Lyhyen tervehdysten ja kuulumisten vaihdon jälkeen oli Even aika ojentaa kätensä Elijahille. Hän korjasi repun hihnaa olallaan, jottei se tipahtaisi kättelemisen aikana ja soi miehelle hymyn esitellessään itsensä: ”I’m Eve, nice meeting you. Thanks for, uh, taking me in.” Brunette naurahti perään vähän kiusaantuneesti mutta silti ilmeisen kiitollisena. Mitä ikinä Beau olikin tuolle tilanteesta selittänyt, Eve oletti ettei hänen kannattaisi itse ottaa siitä mitään puheeksi. Arvatenkin Elijah oli niitä ystäviä, jotka eivät tienneet Beaun laittomista harrastuksista ja parempi kaiketi niin. Pyydettäessä Eve astui peremmälle asuntoon ja lähti seuraamaan Elijahia, joka ilmeisesti aikoi esitellä sen heille tai kaiketi lähinnä hänelle.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 24, 2018 17:25:57 GMT 2
Post by autopilot on Oct 24, 2018 17:25:57 GMT 2
“I’ll take that as a compliment”, Beau hymyili keskiluokkaisuuteen, joka oli kuulemma helppo unohtaa. Se oli asia, mikä nimenomaan yritettiin tietoisesti piilottaa, koska ei sellainen tausta sopinut tähän elämään ja näihin piireihin. Kaikilla muilla tuntui olevan äärettömän traaginen taustatarina - yksinhuoltajavanhempia, huumeita, alkoholia, väkivaltaa, kodittomuutta, luoja ties mitä. He olivat Micahin kanssa ehdottomasti häviävää vähemmistöä täydellisen arkisine lapsuuksineen ja tavallisine kotikasvatuksineen. Veli peitti sen ihan yhtä hyvin, jos ei paremminkin. Se olisi voinut väittää olevansa katulapsi, eikä kukaan olisi kyseenalaistanut sitä. Beaun kohdalla sama vale ei varmasti olisi mennyt ihan hevillä kaupaksi.
Asunto oli tuttu, vaikka Elijahin kanssa ei mitään parhaimpia ystäviä oltukaan. Sille ei oltu valotettu tilanteen taustoja oikeastaan millään tavalla, eikä se ollut kysynyt - ihan kuten hän ei ollut vaatinut mitään selityksiä, kun oli käynyt maksamassa aikoinaan sen takuut. Se tiesi vain, että Eve tarvitsi yöpaikan, ja se siitä. Tuskin se olisi villeimmissä kuvitelmissaankaan osunut lähellekään totuutta, joten heidät otettiin vastaan hymysuin ja ihan muina miehinä. Ei tietoakaan varautuneisuudesta, epäluuloisuudesta tai mistään muustakaan sellaisesta tunteesta, mitä mies olisi itse tarjoillut kelle tahansa, joka yritti iskeä hänen sohvalleen nukkumaan jonkun täysin tuntemattoman. Kai sekin oli keskiluokan piirre - ei edes tiedetty mistään oikeasti pahasta, joten oli helppo luottaa ihmisiin.
Se oli vain väliaikainen ratkaisu, mutta tuntui silti isolta askeleelta oikeaan suuntaan. Ympäristö oli tuhat kertaa turvallisempi kuin mikään, mitä kerho saattoi tarjota. Kaikki oli niin normaalia, että melkein teki pahaa, ja se oli hyvä. Normaalius oli tässä juuri se, mitä tarvittiin. Ehkä Beau olisi tarvinnut sitä itsekin, mutta hänen aikansa ei ollut ihan vielä. Hänkin olisi jäänyt sinne yöksi enemmän kun mielellään, mutta ei jäänyt. Pitäisi palata kerhotalolle, päättää ilta tuttuun tapaan ja pitää kulisseja yllä. Häntä katsottiin ihan tarpeeksi kieroon jo muutenkin, joten ei tähän päälle kaivattu enää sitä, että hänet yhdistettäisiin Even katoamiseenkin.
Se ei varmaan ollut tarpeeksi, mutta ei Beau osannut kuin luvata, että palaisi heti aamulla ja silloin tehtäisiin yhdessä joku suunnitelma.
|
|