Are we written in the stars, baby

Hannahia hymyilytti väkisinkin, kun Leo kertailu omaa aikatauluaan college-ajoilta. 45 tuntia viikossa oli melkoinen satsaus. Ilmeisestikin jääkiekko oli jo käynyt melkein työstä silloin, eikä tilanne ollut muuttunut mihinkään vuosien varrella. Ei sillä, että Hannah olisi Leoa siitä mitenkään tuominnut. Hän tiesi kyllä millaista oli elää pelkästään omaa intohimoaan varten. "What happens when your career ends? Are you going to start studying or something?" Hannah kysyi uteliaasti, sillä he eivät olleet koskaan puhuneet siitä, mitä Leo tekisi uransa loppuessa - puhetta oli ollut ainoastaan siitä, mitä Hannah tekisi, eikä nainen ollut vielä lainkaan varma omista vaihtoehdoistaan. Hän voisi toki palata takaisin ratsastuksen pariin, mutta jos heillä olisi silloin jo yhteisiä lapsia ja oma koti jossain päin Yhdysvaltoja tai Kanadassa, olisiko siitä enää helppo ryhtyä ammattiratsastajaksi? Aikahan sen näyttäisi, eikä se vielä tällä hetkellä ollut millään tavoin ajankohtaista.

Jääkiekon pariin päätyminen oli ollut siis järkipäätös. Tai siltä se ainakin kuulosti. Hannah kallisti päätään ja tarkkaili Leon kasvojen ilmeitä sekä eleitä, yrittäen lukea niistä... no, jotain. Leon tunnustus kirvoitti naurahduksen ilmoille ja myös pään pyörittelyä. "We should go to see the Yankees game sometime", Hannah ehdotti. Hän ei muistanut milloin viimeksi oli käynyt katsomassa Yankeesien peliä. Siitä täytyi olla vuosia aikaa. Nykyään tuli käytyä ainoastaan katsomassa Leon joukkueen kotipelejä. "Do you remember how little I knew about hockey, when we met?" Hannah nauroi huvittuneesti. Ei sillä, että Hannah edelleenkään olisi kokenut tietävänsä lajista kovinkaan paljon, mutta ainakin hän ymmärsi siitä muutakin, kuin pelkästään sen, että tavoitteena oli upottaa kiekko vastustajan maaliin.

"Yeah, why not? You're always talking about it, so... take me with you", Hannah nyökkäsi päällään ponnekkaasti. Kai kalastusta nyt voisi ainakin kerran kokeilla. Sitä paitsi mikä voisi olla sen rentouttavampaa kuin veneessä istuskelu kaikessa hiljaisuudessa. "Who knows what kind of catch I could get", nainen vitsaili ja iski nyrkillään Leoa hellästi käsivarteen. "Still", Hannah hymähti hieman malttamattomasti. Oli käynyt jo selväksi ettei Leon vanhempien koti vastannut koossaan lainkaan Hannahin perheen sukutilaa, mutta ei nainen ollut mitään sellaista odottanutkaan. Hannah seurasi mielellään Leon mukana seuraavaksi Elin huoneelle. Aiemmin saadusta kehoituksesta huolimatta Hannah vilkaisi uteliaasti huoneeseen, mutta huone ei juuri eronnut Leon omasta. Ei ainkaan merkittävästi. Nainen vilkaisi hymyillen mieheen ja kohautti olkiaan. "What's he hiding?" Nainen pilaili leikkisästi, sillä ei oikeastaan ymmärtänyt syytä sille, miksi he eivät olisi voineet nopeasti vilkaista Elinkin huonetta. "Should we go back?" Hannah kysyi, nyökäten olohuoneen suuntaan. Nälkä alkoi jo muistuttaa olemassaolostaan siinä määrin, että Hannah voisi jo ihan hyvin istuutua valmiiksi katettuun pöytään nauttimaan mama Coten keitoksista.

"Your brain are just fine. I don't care if you have a college degree or not", Hannah lohdutti hyväntuulisesti, eikä olisi voinut enempää tarkoittaa sanojaan. Hän viis veisasi Leon koulutustaustasta, sillä se kertoi ihmisestä vain hyvin vähän. Oli toki hienoa, että jotkut jaksoivat puskea itsensä oikeustieteellisen tai lääketieteellisen läpi, mutta ainakaan Hannah ei nähnyt itseään sillä tiellä. Nyt hänellä olisi ollut aikaa vaikka kuinka, eivätkä opinnot silti maistuneet, vaikka toki niiden mahdollisuutta oli tullut selvitettyä ihan vain vanhempien mieliksi. Ne olivat olleet kovasti kyseenalaistamassa tyttärensä päätöstä luopua omasta urastaan. Tietysti ne olivat olleet myös hyvin huolissaan siitä, mitä Hannah tekisi tulevaisuudessa. Hieman hätäpäissään nainen oli luvannut aloittaa opintonsa uudestaan. Ne, jotka olivat keskeytyneet ratsastuksen takia.

Hannah pureskeli mietteliäästi huultana kuunnellessaan Leon pohdiskelua tulevaisuuden näkymistä, kun ammattilaisura päättyisi. "We'll figure it out", nainen lupasi ehkä hieman kiireesti, mutta ehdottoman vakuuttavasti ja hymy huulillaan, kun mies vaikeni. Hän olisi kyllä paikalla tukemassa ja auttamassa arkeen sopeutumisessa, kun Leo joskus jättäisi uransa. Hannah ei halunnut sanoa sitä ääneen, mutta hän toivoi kuollakseen, että Leo olisi edes kohtalaisessa kunnossa. Tapahtui mitä hyvänsä, se ei kuitenkaan ollut loppukädessä Hannahille mikään syy jättää miestä. Jos Leo päätyisikin pyörätuoliin tai jaksaisi hädin tuskin leikkiä lastensa kanssa, ei nainen nähnyt mitään muuta ratkaisua kuin hyväksyä tilanne sellaisenaan. He selviäisivät siitä taatusti yhdessä tuumin. Näinkin pitkälle oli jo päästy alkuvaikeuksista huolimatta.

"Or both", Hannah tarjosi vaihtoehtoisesti ja kohautti olkiaan. "And yeah, let's take a little trip to Texas again, but um... Can we stay at your brother or at a hotel?" Pienesti irvistäen nainen muisteli viime kertaista reissua Dallasiin. Se ei ollut mennyt ihan putkeen niin sanotusti. Blakekin oli käyttäytynyt kuin mikäkin idiootti. Hetken ajan Hannah oli ollut jopa vakuuttunut siitä, että Sally Ann oli sen talouden ainoa täysjärkinen ihminen, joka eli 50-luvun sijasta tässä ja nyt. "I don't necessarily want to have to experience again Blake's accusing gaze", Hannah lisäsi huokaisten ja pyöräytti silmiään Leolle. Toki hän ymmärsi veljensä huolen, mutta se oli vähintäänkin aiheetonta. Hannah osasi kyllä pitää itsestään huolen. "We're living in sin, you know", huvittuneiden sanojen päätteeksi purkautui vähintäänkin samaan kategoriaan kuuluvaa naurua naisen punaamattomien huulien välistä. Hannah ehkä laski aiheesta leikkiä, mutta hänen vanhempansa sen sijaan eivät. "Bored? Are you kidding me? It's actually quite an interesting sport", mitä syvemmälle nainen oli lajiin päässyt kiinni, sitä kiinnostavammalta se vaikutti. Hän ei edelleenkään katsonut muita kuin Leon pelejä, eikä osoittanut mielenkiintoa muita pelaajia kohtaan - mikä oli varmasti ihan positiivinen juttu - mutta se ei estänyt häntä kuuntelemasta Leoa vaikka keskellä yötä, jos mies halusi puida tekemiään siirtoja pieleen mennessä pelissä. "Don't tell anyone, that I said so!" Hannah vannotti leikillään ja osoitti miestä etusormellaan muka kovinkin tuima ilme kasvoillaan.

"Weed?" Hannah toisti epäuskoisesti ja veti kätensä löysähköön puuskaan rintansa korkeudelle. "Leo!" Hän ehti sihahtaa matalasti, kun mies yhtäkkiä olikin jo pelmahtanut sisälle veljensä huoneeseen. Katse käväisi naisen oman olan ylitse, kuin hän olisi varmistanut selustansa. Vasta sitten Hannahkin uskaltautui astelemaan kirjoituspöydän luokse pysähtyneen Leon vierelle ja sai todistaa miten mies oli löytänyt pienen pussin veljensä vuosikirjan välistä. "Jesus!" Hannah henkäisi häkeltyneenä ja tuijotti nyt vuorotellen Leoa ja pikkupussia niin epäileväisenä kuin saattoi. "I've never even tried weed or anything", nainen myönsi hieman kainosti, vilkaisten Leoa kulmiensa alta. Ei tullut varmaan kovinkaan suurena yllätyksenä, että Hannahin päihteidenkäyttö rajoittui alkoholiin. "Are you?" Hannah nyökkäsi pussiin, mutta kohdisti sitten vastausta odottavan katseensa Leon tummiin silmiin.

"Yeah", Hannah myönsi hitaasti, hieman mietteliään puoleisesti. 17 miljoonalla eläisi kyllä ihan mukavasti koko loppuelämänsä, kunhan sitä ei tuhlaisi nyt liiaksi. "Did you know that I'm going to inherit, like, um... this huge pile of money some day. Or it's not all cash, I mean, but there's numerous real estate and some business too, and..." Hannah hiljeni kesken lauseen ja kallisti päätään tarkastellen Leoa pohdiskelevasti. "Will it be a problem?" Hän huokaisi. Toki vanhempien perinnöstä saattaisi aina kieltäytyä, mutta Hannah ei nähnyt mitään syytä miksi olisi tehnyt niin. He voisivat toki yhdessä päättää mitä tekisivät kaikelle sille omaisuudelle - siitä kieltäytyminen ei kuitenkaan tuntunut kovinkaan fiksulta vaihtoehdolta. Joka tapauksessa se kaikki siirtyisi aikanaan myös hänen ja Leon lapsille. 

Leon luvatessa, että he voisivat ihan hyvin yöpyä Elin luona, piirsi Hannah ristin silkasta kiitollisuudesta; hän kosketti ensin otsaansa, sitten rintaansa, seuraavaksi vasenta olkaansa ja viimeisenä oikeaa olkaansa. Huvittunut naurahdus purkautui ilmoille välittömästi eleen jälkeen. "Thank God!" Nainen hymähti vielä päätään puistaen. Kaikeksi onneksi Leo oli ihan samoilla linjoilla sen suhteen, että Blaken ja Sallyn katon alle ei olisi tarpeen mennä seuraavalla Texasin reissulla. Se oli iso helpotus, sillä Hannah vietti aikaansa mieluummin sellaisessa ilmapiirissä, jossa sanomisiaan tai tekemisiään ei tarvitsisi varoa. Eikä hän halunnut kiduttaa Leoakaan sen puoleen koko viikonloppua, sillä Hannah oli varma ettei mies ollut erityisesti nauttinut edellisestä vierailustaan Dallasissa. Leon virnuillessa vain huvittuneesti synnissä elämäsille, ei Hannah voinut olla härnäämättä miestä vielä lisää. Hän läimäytti miestä rintaan kevyesti ja parahti liioitellun dramaattisesti: "Why are you grinning about it? We are going to hell! My poor soul will burn in the eternal fire. And your soul too!" Nainen ei voinut olla purskahtamatta nauruun. "Don't worry about it. It's alright. I'm not very religious, you know", Hannah lohdutti huolettomasti. Kirkossakaan ei ollut tullut käytyä... No, vuosiin, joten Hannah oli varma että olisi menetetty tapaus ihan jo senkin takia. Muu perhe juoksikin sitten lähes joka sunnuntai istumassa kirkonpenkillä pyytämässä syntejään anteeksi - kenties niillä oli syytäkin tehdä niin. Kaksinaismoralismi eli ja voi hyvin McNabbien perheessä. Siksi Hannah piti vanhempiaan lähinnä tekopyhinä.

Leon innostus tarttui helposti Hannahiin. Hän ei voinut kuin hymyillä leveästi miehen sanoille, sillä oli miehen kanssa ihan samaa mieltä. Kaksi vuotta sitten nainen ei olisi koskaan uskonut pitävänsä mitään muuta urheilua kiinnostavana kuin ratsastusta, mutta toisin oli käynyt. Ehkä Leollakin oli osuutensa asiaan, sillä ennen miestä Hannah oli hädin tuskin edes katsonut yhtään ainoaa jääkiekko-ottelua - tosin lähinnä siksi, ettei aikaa muun urheilun seuraamiselle juuri ollut jäänyt. "Well, both of his sons are professional hockey players, so I guess he must be", Hannah tuumi, kun Leo pohdiskeli isänsä suhtautumista. Katse kävi miehessä ja olkien kohautus seurasi hieman hajamielisesti perässä. Hannahista oli kuitenkin loppujen lopuksi hienoa, että miehen isä oli aina tukenut poikiaan.

Hannah nosti kätensä vyötärölleen ja tapitti Leoa, kuin mies olisi sanonut jotain harvinaisen kyseenalaista kiistäessään mahdolliset huumekokeilut. Aiheesta ei kuitenkaan tullut jatkettua sen enempää, vaan nainen kuittasi sen pään pudistelulla ja vaimealla naurahduksella. Järkyttynyt ilme kuitenkin teki harvinaisen nopeasti paluun naisen kasvoille, kun Leo tarjosi sitä pientä pussia Hannahille. "What?" Nainen ähkäisi tukahtuneesti. "No! God, no. No, no, no. Absolutely no!" Ääni oli sekoitus järkyttyneisyyttä ja päättäväisyyttä, mutta selväksi kävi varmasti, ettei Hannah ollut tarttumassa Leon tarjoukseen - ikinä. "Are you out of your mind? I can't. It's... like illegal", nainen jupisi ja loi hieman tuomitsevan katseen mieheen. "Do you have some secret hideout in our home? Better to reveal it now, if there is one", Hannah kohotti toista kulmaansa odottavasti ja veti kätensä puuskaan, naputtaen samalla jalallaan lattiaa vaativasti.

Hannahin kulmat painuivat syvään, mietteliääseen ryppyyn Leon vastauksen myötä. Hänen rahojaan? Nainen ei ollut todellakaan ajatellut sen menevän niin. Hän oli ajatellut nyt jo olevan selvää, että ne olisivat heidän rahojaan ja ne käytettäisiin yhdessä, tai sijoitettaisiin yhdessä, tai myytäisiin - tai mitä tahansa, mutta yhdessä kuitenkin. "But what if those are our money and our fortune?" Hannah kysyi hieman hämmentyneesti. Jos he olisivat edelleen silloin yhdessä, oli hänen mielestään vain luonnollista, että hänen omaisuutensa olisi myös Leon omaisuutta. "I just mean that you're paying my life now, so..." Hannah vaikeni, kun ei oikeastaan tiennyt mitä oli sanomassa. Hiljentyessään nainen puraisi ohimennen huultaan ja kallisti päätään tapittaessaan Leoa tutkivasti. 

"Hell it is then!" Hannah totesi kepeästi ja kohautti hyväntuulisesti olkiaan. Hän ei oikeasti uskonut niin helvettiin, kuin taivaaseenkaan. Ei Jumalaan, eikä pyhään henkeen, eikä Jumalan ainoaan poikaan - ei mihinkään sellaiseen mistä puhuttiin saarnoissa ja raamatussa. Totta puhuen Hannah ei ollut ihan varma mihin uskoi. Oli kaikin puolin selvää, että hän oli kaukana siitä uskonnollisuudesta, johon hänen perheensä tuppasi tukeutumaan. Uskonto oli muutenkin aihe, josta Hannah harvoin keskusteli kenenkään kanssa, koska hänen mielestään se oli jokaisen oma asia. Se oli niin henkilökohtaista, ettei siitä Hannahin mielestä voinut käydä minkäänlaista väittelyä, mikä oli oikein ja mikä väärin. 

"So?" Hannah kurtisti kulmiaan hämmentyneesti, kun Leo valotti ettei NHL edes yrittänyt käräyttää pelaajiaan pilven poltosta. "It doesn't make it legal", nainen huomautti hieman kärkkäämmin kuin oli alun perin tarkoittanut, mutta ei jaksanut vaivautua korjaamaan sanojaan. "I don't know... In general, uh... It is just illegal and I don't do illegal stuff. I haven't even got any speeding tickets and I barely drink even alcohol, you know", kiitos huonon viinapään, mutta Hannah ei ollut muutenkaan koskaan innostunut alkoholilla läträämisestä. Hän pidättäytyi yleensä lasillisessa tai parissa, harvemmin otti sen enempää. Arvioiva katse kävi miestä lävitse, kun se lupasi ettei kotoa löytyisi minkäänlaisia jemmoja. Ikään kuin Hannah olisi harkinnut uskoisiko miestä vai ei. "Okay. Good", hän päätyi kuitenkin lopulta toteamaan ja nyökkäsi hyväksyvästi päätään. "It's a drug, babe", nainen vielä korosti epäileväisesti, kuin ei olisi ollut täysin varma ymmärsikö mies hänen pointtiaan. "Is it a problem for you that I think weed is a problem?"

"Should we go back there?" Hannah huokaisi hiuksiaan kevyesti pörrättäen ja nyökkäsi olohuoneen suuntaan.

Rahasta olisi voinut vääntää kättä vaikka millä mitalla, mutta Hannah tiesi sen olevan turhaa. Leolla oli kaikki oikeudet kieltäytyä hyväksymästä naisen perintörahoja omikseen. Tietysti se harmitti naista, sillä hän olisi mielellään jakanut ne miehen kanssa, ihan kuten Leo jakoi omat rahansa nyt Hannahin kanssa. Niinpä miehen sanoihin ei kommentoitu mitään. Kohautettiin vain olkia ja nyökättiin ymmärryksen merkiksi. Rahasta sai aikaan niin monta riitaa kuin ikinä halusi. Totta puhuen riidat, joihin liittyi raha tavalla tai toisella, eivät päättyneet koskaan hyvin.

Hannahin mielestä Leon argumentti oli ihan naurettava. Se, mitä NHL hyväksyi, oli aivan eri asia, mitä laki sanoi. Nainen puraisi mietteliäästi huultaan pohtiessaan kuinka erilaiset näkökulmat heillä oli huumeiden suhteen. Siinä missä Hannah piti jo pilven polttamista isona ja vakavana asiana, ei Leo tuntunut aiheesta olevan yhtä huolissaan. Ei mies sitä varsinaisesti puolustellut, mutta ei tyrmännytkään. Huomautus siitä, että ihmisten tappaminen oli puolestaan laitonta, sai naisen naurahtamaan kuivahkosti ja vaihtamaan painoa puolelta toiselle. "Oh, really?" Hannahin äänensävy antoi ymmärtää kuin hän olisi juuri oivaltanut jotain merkittävää, vaikka siitä nyt ei tietenkään ollut kyse. Enemmänkin nainen vain yritti osoittaa miehelle kuinka hölmöltä se väite siinä tilanteessa kuulosti. "Well, I haven't" Hannah totesi koruttomasti ja kohautti olkiaan hitaasti. Ei hän yleensä ajanut mitenkään erityisen varovasti, mutta liikennesääntöjä pitkälti noudattaen kuitenkin. Se oli tuntunut itsestäänselvyydeltä siitä saakka, kun Hannah oli ajokortin onnistunut itselleen lunastamaan. Hän ei halunnut olla vastuussa siitä, että onnistuisi turhalla kaasuttelulla ja vaarallisilla ohituksilla vaarantamaan jonkun muun hengen. Perille pääsi kuitenkin paljon turvallisemmin, kun säilytti malttinsa ja piti kaasujalan kevyenä. "There's a lot of things I haven't done, but what you have certainly done", Hannah huomautti kulmiaan pienesti kohottaen. Hän oli ihan varma, ettei ollut ehtinyt kokemaan elämässä läheskään niin paljon, mitä Leo. Ei sillä, että se olisi häntä kaduttanut, mutta joissakin tilanteissa se vain korostui hyvin räikeästi. "I was raised to respect the rules."

"Hm'mh", nainen mumisi mietteliäästi, Leon vakuutellessa ettei nähnyt heidän erilaisia mielipiteitään asian suhteen minkäänlaisena ongelmana. Ei sen kai pitänyt olla niin, sillä mielipiteeseensä jokaisella oli kuitenkin oikeus. Leon esimerkkiä noudattaen Hannah siemaisi myös oluestaan, joskin pullo ei ollut vielä edes puolessa välissä, joten se pysyi tiukasti kädessä, kun he suuntasivat miehen kanssa takapihalle. "So why did your parents think you'd never find anyone? Oh, and... Um, do they know about our first attempt? What have you told them about me?" Hannah uteli, sillä tuntui ihan oleelliselta tietää, mitä kaikkea Leon vanhemmat heistä ja hänestä tiesivät. Omalle perheelleen nainen ei ollut juuri mistään puhunut - Applelle kyllä sitäkin enemmän -, mutta hän ei ollut lainkaan varma miten Leo toimi vanhempiensa ja veljensä kohdalla. Läheisiltä ne kaikki vaikuttivat, eihän se toki tarkoittanut silti, että mies olisi seurustelustaan ja tyttöystävistään puhunut halaistua sanaakaan.

"Oh, I believe that", Hannah nauroi hyväntuulisesti. "She loves you. Of course she has nothing bad to say about you", sellaisia äidit kai tuppasivat olemaan poikiensa suhteen. Se oli kovin suloista ja hellyyttävää - no, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Siinä vaiheessa, kun äidit rupesivat olemaan sitä mieltä, ettei kukaan nainen koko maailmassa voinut olla tarpeeksi hyvä heidän rakkaille kultapojilleen, alettiin Hannahin mielestä mennä huolestuttavan lähelle jotakin sairasta rajaa. Sellaista ei ollut kuitenkaan havaittavissa Leon perheessä. Hannah oli otettu avosylin vastaan, ja se oli ennen kaikkea mukavaa sekä suuri helpotus.

Hannah ei ollut tiennyt mitä oli odottanut vastaukseksi Leolta, joten kun mies lopulta myönsi vanhempiensa tienneen jonkun pyörineen mukana kuvioissa, ei se herättänyt naisessa oikeastaan mitään tunteita - ei negatiivisia, eikä sen puoleen positiivisiakaan. Koko asiaan suhtauduttiin harvinaisen neutraalisti, kuunneltiin vain mitä miehellä oli sanottavanaan. "So it's kind of a big deal that you brought me here?" Hannah katsahti Leon lempeästi hymyillen. Tuntui toisaalta hyvältä kuulla, ettei mies tavannut tuoda mukanaan ihan jokaista vastaantullutta naista, mutta samalla Hannah tunsi myös odotusten ja paineiden kasvavan harteillaan. Niille yritettiin olla antamatta liikaa vaikutusvaltaa, mielessähän ne pyörivät silti. "She is lovely, you know. Your mom, I mean", Hannah huomautti kuin ohimennen, sillä kukapa ei olisi pitänyt niin lämpimästä ja ystävällisestä ihmisestä kuin Madison Cote oli? "I like her a lot already."

Hannah asteli Leon vierellä takapihan nurmea pitkin, eikä voinut olla kuljettamatta katsettaan ympäri pihaa. Kaikki se näytti juuri siltä, mitä Leo oli joskus kuvaillutkin, eikä nainen voinut varsinaisesti ihmetellä miksi mies piti lapsuudenkotiaan edelleen niin suuressa arvossa. "Wow, this is great!" Hannah henkäisi, antaen katseensa edelleen palloilla siellä täällä. 

Hannah kohotti yllättyneenä kulmiaan Leon huomautuksen myötä. Oli vähän vaikea uskoa, että Maddiellä olisi ollut oikeasti mitään kovinkaan ikävää sanottavaa nuorimmasta pojastaan, eikä Hannah oikeastaan Leon kertomaa sellaisena kovinkaan negatiivissävytteisenä pitänytkään. "Well, she's right. Sometimes you really do deserve to get spanked. And you are kind of brat and asshole too, when you want to be", Hannah virnisti niin ilkikurisesti kuin suinkin saattoi ja silmissä tuikkiva huvittunut pilke teki harvinaisen selväksi, ettei nainen tosissaan tarkoittanut sanojaan, kunhan härnäsi vain. Tarinasta isovanhemmille Hannah ei voinut muuta kuin nauraa. Vakavoiduttuaan Hannah kuitenkin päätyi kysymään mieheltä vielä: "How about your grandparents? Are they still alive or?"

Välttelevä vastaus sai Hannahilta osakseen vain pienen hymyn ja sen saattelemana nainen tarrasi kiinni miehen käteen, nojautuen samalla kevyesti Leon kylkeen. Toki kaikki oli sujunut siihen mennessä hyvin. Suhde heidän välillään oli muuttunut nopeasti vakavaksi, eikä Hannah epäillytkään etteikö Leo olisi ollut tosissaan siinä kuviossa mukana. Tuskin mies olisi muuten suostunut hänen elämistään maksamaan, saatika riemuinnut siitä, että Hannah oli päättänyt jättää uransa voidakseen antaa heille kahdelle kunnon mahdollisuuden ja tulevaisuuden yhdessä. Silti vanhemmille esitteleminen oli tietynlainen konkreettinen osoitus siitä, ettei kyse ollut mistään typerästä, lapsellisesta ja kevytmielisestä pelleilystä. "Yeah, kinda!" Hannah naurahti silmiään lähes huomaamattomasti pyöräyttäen, sillä ei-niin-iloinen-vastaanotto oli saatu jo hänen perheeltään. Siinä oli jo ihan tarpeeksi kestämistä sellaisenaan. 

"It is. Now I don't wonder why you are always talking about this place", Hannahin oli pakko henkäistä. Ei Coten perheen talossa ollut ehkä samanlaista ylellisyyttä kuin McNabbien, mutta se oli lämmin ja sydämellinen paikka, jossa oli lapsilla ollut selkeästikin tilaa temmeltää ja toteuttaa itseään miten halusivat. "Oh no! That sounds like a bad idea", nainen nauroi Leon kertoessa miten oli yrittänyt veljensä kanssa jäädyttää takapihaa. "Did it work?" Hän uteli kuitenkin heti perään ja seisahtui aloilleen, kääntyen miehen puoleen paremmin, niin että seisoi Leon edessä. 

Hymy huulillaan väreillen nainen astui puolittaisen askeleen verran lähemmäksi miestä ja päästi oikean kätensä silittelemään hellästi Leon rintaa hupparin päältä. Katse tutki hupparin kangasta, kuin siinä olisi ollut jotain todella mielenkiintoista. Ei ollut, mutta se oli hyvä tapa pelata hieman aikaa. "Have you ever thought about moving back here?" Hannah kohotti sanojensa myötä katseensa Leon tummiin silmiin, tarkasteli niitä mietteliäästi ja mutristi sitten otsaansa yrittäessään tulkita miehen katsetta. "Or are you going to buy at some point this huge, massive place in Miami or California or somewhere else?" Ajatus Leosta modernissa kartanossa tuntui jotenkin kovin absurdilta. Siksi Hannahin huulilla oleva hymykin leveni entisestään. Hän ei vain nähnyt miestä missään mahtipontisessa asumuksessa, jonka ainoa tehtävä oli pönkittää entisen ammattilaisurheilijan egoa.